Huolestuttaako ilmaston lämpeneminen?

Maailman ylivoimaisesti suosituimman ilmastoblogin, Watt's Up With That:n, vakiokolumnisti Willis Eschenbach kirjoitti lyhyen jutun, joka herätti minussa vanhan skeptikon. Kun en usko kaikkea lukemaani, halusin tarkistaa, josko Eschenbachin väitteet voisivat olla todenmukaisia.

Kuva 1

Willis Eschenbach halusi osoittaa otsikolla "Pitäisikö meidän olla huolestuneita", että viime vuosikymmenien lämpeneminen ei ehkä ole ollut kaiken ilmastonmuutosmekastuksen arvoista, eikä lämpeneminen ole jakautunut ollenkaan niin tasaisesti, kuin ilmastohälytystä huutavien teorian mukaan pitäisi olla. Hänen mukaansa eteläinen pallonpuolisko ei ole lämmennyt juuri ollenkaan, tropiikki vain vähän ja pohjoisella pallonpuoliskollakin on merkkejä lämpenemisen pysähtymisestä. Ja kaikkialla muutokset ovat niin pieniä, että huoleen ei ole suurempaa aihetta. Kuvassa 1 näkyvät suuntaa antavasti ne alueet maapallon pinta-aloineen, joilta kunkin graafin lämpötilat on mitattu.

Kuva 2: Willis Eschenbachin kuva

Eschenbachin kirjoituksen linkki on tässä, ja hänen tarjoamansa kuva 2 on vieressä. Kuvasta saa tietysti em. vaikutelman. Oikeastaan vain pohjoisella kalottialueella on nähtävissä yhden Celsius-asteen suuruusluokassa olevaa lämpenemistä viimeisen 34 vuoden ajalta. No asteen kymmenesosissa olevaa lämpenemistä näkyy myös kravun kääntöpiirin ja pohjoisen napapiirin välisellä alueellakin, mutta tuon alueen eteläpuolinen maapallo ei Eschenbachin kuvassa näytä lämmenneen mittausvirhettä enempää. Tuoksi mittausvirheeksi olen olettanut tässä tarkastelussa asteen kymmenesosan.

Eschenbach laati kuvansa käyttäen Alabaman yliopiston ilmastontutkimusyksikön UAH-aikasarjaa, joka laaditaan maata kiertävien satelliittien mittausten perusteella alemman troposfäärin (ilmakehän alimman noin 10 kilometrin) keskimääräisestä lämpötilasta. Minä ajattelin tarkistaa Willisin viestin käyttäen RSS-aikasarjaa, jonka laatijat ovat Remote Sensing Systems-yhtiöstä (RSS). Se on yksi maailman johtavista satelliiteista mikroaaltojen taajuuksilla mitattujen tietojen analysoijista. Sekä UAH että RSS käyttävät samaa raakadataa, mutta prosessoivat ne toisistaan riippumatta.

Eschenbach käytti kuukausittaisia tietoja, mutta minä halusin käyttää vuosittaisia keskilämpötiloja vertailun vuoksi. Alla ovat laatimani kuvat samasta asiasta ja samassa järjestyksessä. Olen noiden sinisillä kuvaajilla merkittyjen vuosikeskiarvojen lisäksi pannut punaisen 4. asteen polynomikuvaajan ja ohuella mustalla viivalla lineaarisen trendin ajalta 1979-2013. 

Davosin ilmastokonsensuksesta

Eräs lukija pyysi minulta kommenttia Davosin vuosittaisen talousfoorumin ilmastonmuutoskeskusteluun. No lupasin sellaisen, ja tässä se on. Olen pettynyt aikaansaannokseeni, mutta yhtä väsynyttä jargonia oli kaikilla tuohon keskusteluun osallistuneillakin. Mitään uutta en keskustelussa kuullut. Siitä huolimatta kannattanee lukea juttu loppuun, sillä tärkeintä saattaakin olla se, mitä jutussa et kuule.

Ban Ki-moon

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon, jolle senioriteettiin luultavasti perustuen annettiin alkupuheenvuoro, esitti kaikkein väsyneimpää YK-jargonia ilmastonmuutoksesta. En viitsi referoida tarkemmin hänen sanomisiaan, mutta tässä lyhyesti poliittinen viesti: Ensi syksynä pidettävään Ki-moonin johtamaan kokoukseen kaikkien hallitusten täytyy tulla lompakot täynnä rahaa tai ainakin rahalupauksia, jotta tulonsiirto pohjoisesta etelään onnistuu YK:n millenium-tavoitteiden mukaisesti ja Pariisin ilmastokokous 2015 saa aikaan kansainvälisen ilmastosopimuksen. Onkohan meillä puhuttu tästä asiasta järjestöjen ja puolueiden sisällä tai niiden välillä?

Jim Yong Kim: YK:n palkkasoturi millenium-tavoitteiden saavuttamiseksi. Samaa jargonia kuin Ki-moonilla, mutta paremmalla englannilla.

Al Gore

Ihmiskunnan aiheuttaman katastrofaalisen ilmastonmuutoksen (CAGW) ikoni Al Gore, jonka ennustusten mukaan Jäämeri oli jäätön jo viime vuonna, kertoi CAGW-äärisääilmiöden aiheuttaneen ennennäkemätöntä tuhoa maailmassa viime vuonna. Hänen mukaansa mm. Filippiinejä viime syksynä raadellut hirmumyrsky Haiyan ja sitä miedompi USA:n koillisrannikkoa koetellut Sandy johtuivat merien lämpenemisestä. Kummallista on se, että lämpötila-aikasarjat eivät todista mistään erityisestä lämpenemisestä eivätkä hurrikaaniaikasarjat todista ilmastollisen kiihtymisen puolesta? Gore taitaa vetää juttujaan edelleen taikurin hatusta? Yleensäkään äärimmäisten sääilmiöiden esiintymisen yleistymisestä ei ole empiirisiä havaintoja. Tästä asiasta en viitsi panna edes linkkiä, sillä jopa IPCC on kanssani samaa mieltä.

Vaimon kiinnostuksesta kasvihuonekaasuihin

Kuva 1

Vaimoni, joka on suhtautunut lähinnä huvittuneen tai kärsivällisen hyväntahtoisesti ilmastoharrastukseeni, yllätti minut muutama päivä sitten. Kun lämpötilat hänen harmikseen reilu viikko sitten sitten laskivat täällä lähes 20 asteella, tuli keskusteluun taas kasvihuoneilmiö. Vaimo epäili siinä olevan jotain vikaa.

Minä tietysti kaivoin esille sääkartat ja muutaman tilaston Suomen säävaihteluista selittääkseni tilannetta. Yritin kertoa, että sää vaihtelee paljon, eikä tällä seuraavan parin viikon tai jopa maaliskuuhun yltävällä pakkasjaksolla ole juurikaan tekemistä ilmastonmuutoksen kanssa. Menemättä syvemmälle monitahoisesti polveilleen keskustelun yksityiskohtiin vaimoni halusi jossain vaiheessa selvityksen ilmakehän koostumuksesta ja aivan erityisesti noiden pettureiksi luokittelemiensa kasvihuonekaasujen osuudesta siinä. No, minunhan oli pakko tehdä asiasta kuvat, jotka nyt jaan tässä bloggauksessa.

Kuvassa 1 on kaasukehämme keskimääräinen koostumus (kuvat suurenevat niitä klikkaamalla). Sen merkittävimmät aineet, typpi, happi ja argon, eivät ole normaaliolomuodoissaan ns. kasvihuonekaasuja. Ne siis eivät absorboi infrapunasäteilyä. Tuossa kuvassa kolmanneksi näkyvä vesihöyry on ylivoimaisesti merkittävin syy siihen kasvihuoneilmiöön, joka osaltaan (mutta siis vain osaltaan) pitää planeettamme pinnan sopivan lämpöisenä sille elämälle, joka täällä on satojen miljoonien vuosien aikana kehittynyt. Vesihöyryn määrä ilmakehässä vaihtelee melko paljon paikasta, vuorokaudenajasta ja vuodenajasta riippuen. Jotkut pitävät sen määrän vaihtelua tai veden kiertokulkua yleensäkin sellaisena termostaattina, joka lopulta on pitänyt maapallon pintalämpötilan melko vakaana. 

Vihreiden huono päivä Euroopassa

Ostaisitko tältä mieheltä ilmastopolitiikan?

Euroopan ja Suomen vihreille tämä päivä (22.1.2014) saattoi olla huono. Nyrkkeilytermein ilmaistuna tilannetta voisi kuvata seuraavasti. Tuli pahasti iskuja alavartaloon ja kylkiin, mikä heikentää hapenottokykyä. Pari pahaa iskua päähänkin aiheuttaa sumentumista ajattelussa. Katsotaanpa, mistä on kysymys. Kommenttini ovat perinteisesti normaalitekstinä ja Suomen Vihreiden (rp) ennakkohälytys alla sisennettynä ja kursiivilla. Lihavoinnit ovat kirjoittajan.

Euroopan komissio julkaisee huomenna esityksensä vuoden 2030 ilmastotavoitteista. Viime vuosina Euroopan ilmastopolitiikka on polkenut paikallaan: hiilen hinta päästökaupassa on laskenut investointien kannalta liian alas, ja muu maailma on yhä pontevammin panostanut vähäpäästöisiin ratkaisuihin. EU uhkaa jäädä jälkeen vihreän talouden ja kestävän kasvun rakentamisessa. Samalla ilmastonmuutoksen tehokas torjunta edellyttää nopeita toimia. 

Tosiasiassa muu maailma - aivan erityisesti Kiina ja Intia - on panostanut kivihiilen käyttöön energiatuotannossa, koska se on kehitysmaille halvin ja nopein keino sähköistymiseen.

Ilmasto toki on ollut jatkuvassa muutoksessa miljardien vuosien ajan. Miksi tuo muutos nyt pitäisi torjua? Voisiko Vihreät kertoa, paljonko ilmasto on lämmennyt viimeisen 17 vuoden aikana? No? Siis 0 astetta? Miksi nollaa pitäisi torjua? 

EU-maiden talouden menestyksen ja työpaikkojen kannalta on tärkeää, että esitys on riittävän kunnianhimoinen. Yhtä lailla kansainvälisten ilmastoneuvottelujen ja ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta EU:n esitys on kriittinen, jotta ilmastonmuutos voidaan kaikkien maiden yhteisillä toimilla yhä rajoittaa alle kahteen asteeseen. 

EU-alue on menettänyt ilmastopoliittisista syistä miljoonia työpaikkoja kasvavalla hiilienergialla toimiviin kehittyviin talouksiin. Suomen menetykset lienevät noin 100 000 teollista työpaikkaa. Tarvitaanko tuohon kehitykseen vielä lisää kunnianhimoa? Paljonko ovat CO2-päästöt pienentyneet, kun Suomen puhtainta teollisuutta on siirretty likaisimpien kiinalaisten ja intialaisten hoidettavaksi?

Edelleen toivoisin kantaa 17 vuoden lämpenemättömyyteen. Tai oikeastaan tuo lämpenemättömyys voi olla pidempääkin. Fennoskandian niemimaalla sitä nimittäin ei ole nähty yli 24 vuoteen.

Ennakkotietojen perusteella komissio asettaa aikaisempaa keskeisempään asemaan yleisen päästövähennystavoitteen. Yleisen päästövähennystavoitteen on oltava ilmastotieteen kannalta riittävän kunnianhimoisella tasolla, mikä on myös Suomen hallituksen kanta. 

Kauniisti on ilmaistu se, että komissio heittää roskakoriin mm. uusiutuvan energian lisäämisvaatimuksen. Ilmastotieteen kannattaisi kohtapuoliin selittää vakuuttavasti 17 vuoden lämpenemättömyys. Muuten joku muu asia alkaa lämmetä Suomen politiikassa, ja se ei tiedä hyvää ilmastotutkimuksen nykyjohdolle ja vihreälle liikkeelle.

Ison-Britannian hallitus teetti asiantuntijoilla laskelman, että 50 prosentin päästövähennystavoite vuoteen 1990 verrattuna olisi EU:n suhteellisen ja kustannustehokkaan osuuden mukainen maailman päästöjen vähentämisestä. Ilmastotieteen kannalta vähintään 50-60 prosentin päästövähennystavoite olisi uskottava ja loisi hiilelle riittävästi hintaa päästökaupassa.

Lämpötilojen lähihistoriaa merenpinnan molemmin puolin

Lämpöaikasarjat alkavat päivittyä viime vuoden osalta. Katsotaanpa, miten vuosi 2013 suhtautuu muutamiin edellisiin vuosiin globaalisti. Löydämmekö esimerkiksi merkkejä joidenkin tutkijoiden kadottamasta lämmöstä?

Alla olevaan kuvaan olen sijoittanut kolmesta eri asioita kuvaavasta lämpöaikasarjasta vuosikeskilämpötilat ajalta 2002-2013 - siis 12 vuoden ajalta. Tuo aloitusvuosi ei ole sattuma, vaan se johtuu siitä, että minun mielestäni edes jollain tavalla uskottavaa merenpintalämpötilaa (SST) ja merten lämpösisältöä (OHC) on saatu kerättyä vasta noin vuodesta 2003 alkaen. Jakso ei siis ole kovin pitkä, mutta on se kuitenkin reilusti yli 10 vuoden mittainen, mikä on maailman meteorologisen järjestön, WMO:n, mukaan lyhin sopiva aika ilmastollisista ilmiöistä puhumiseksi.

Kuvassa on kolme globaalia kuvaajaa esitettynä yhtenäisillä murtoviivoilla ja niiden lineaariset trendit paksummilla katkoviivoilla:

1. Punaisella on kuvattu satelliittien mittaama maapallon alailmakehän vuosikeskilämpötilan poikkeama vertailuajankohdan keskimääräisestä siten, kuin se yhdysvaltalaisessa RSS-aikasarjassa esitetään.
2. Sinisellä on kuvattu maailman merien pintalämpötilan keskiarvon poikkeama vertailuajankohdan keskimääräisestä siten, kuin se brittien HadSTT3-aikasarjassa esitetään. Tuo aikasarja on mitattu pääosin ankkuroiduista ja ajelehtivista poijuista.
3. Vihreällä on kuvattu maailman merien päällimmäisen 100 metrin vesikerroksen keskilämpötilan poikkeama vertailuajankohdan keskimääräisestä siten, kuin se yhdysvaltain NOAA:n OHC-aikasarjassa esitetään. Tuo aikasarja on mitattu pääosin ajelehtivista ja sukeltavista Argo-poijuista.

Noilla aikasarjoilla on aikamoisia eroja, vaikka niiden muutokset vuosien välillä ovat saman suuntaisia. RSS-aikasarja on peittoalueeltaan laajin, sillä se kattaa niin meret kuin mantereet. Kaikkein pohjoisinta ja eteläisintä kalottialuetta se ei tavoita. Sekä STT- että OHC-aikasarjat kattavat 60-70 prosenttia maailman meristä, jotka ovat reilu 2/3-osaa maapallon pinta-alasta. Napa-alueiden meristä pääosa jää niidenkin katvealueelle. STT kuvaa meren ja ilmakehän rajapinnan lämpötilaa, kun OHC100m (=merten lämpösisältö 100 metriin asti) kuvaa sitä valtavaa meren lämpösisältöä, jonka kautta syvien merien kylmä vesi vaikuttaa ilmastoon tai jonka kautta auringon lämpö meren pinnasta hiipii lämmittämään syvänteitä.

Miksi meille valehdellaan?

Miksi meille valehdellaan lämpenemisestä? Tämä oli iso kysymys myös Yhdysvaltain kongressissa.

 

Ehkäpä verotuksellisista syistä? Who knows? EPA muuten vastaa Suomen ympäristökeskusta, joskin sille on annettu enemmän suoraa toimeenpanovaltaa..

Konsensusargumentoinnin heikkous ja ilmastotutkimus

Erilaisissa väittelyissä ilmastonmuutoksesta kuulet usein väitteen, jonka mukaan "97 % tiedemiehistä on tätä mieltä" tuosta ja tästä ilmastoa koskevasta asiasta. Kun tiedemiehet ovat noin ylivoimaisella konsensuksella tuota mieltä, ei meillä pitäisi enää olla syytä epäillä. Näinhän asiaa argumentoi mm. entinen valtiosihteeri Raimo Sailas, jonka kolumnia arvioin edellisessä bloggauksessani.

Entinen korkeakoulupudokas ja nykyinen Hollywood-näyttelijä George Clooney herätti huomiota hiljattain Amerikassa selventäessään konsensusargumenttia lääkäriesimerkillä: Sinä sairastut vakavasti. Sadasta alan erikoislääkäristä 97 suosittaa sinulle erästä hoitoa, mutta kolme lääkäriä ehdottaa jotain muuta. Kumpaa neuvoa noudatat? No entä kumpaa neuvoa noudattaisit, jos sattuisit tietämään, että nuo 97 lääkäriä ovat olleet väärässä jo 16 vuoden ajan tai ehkä pidempäänkin, ja nuo kolme ovat olleet koko ajan oikeassa?

Tämä ilmastotutkimuksen 97-prosenttinen konsensus on ollut ahkerasti käytetty työkalu vihertäviä agendoja ajaville poliitikoille. Valitettavasti se jo itsessään on virheellinen perustuessaan parin ilmastoaktivistin, John Cookin ja Dana Nuccitellin, "tutkimukseen", joka on aika hyvin käsitelty mm. täällä ja täällä.

Kysymys siis kuuluu, pitäisikö meidän luottaa tuohon ilmastotutkijoiden fiktiiviseen 97-prosenttiseen konsensukseen ja ryhtyä rajuihin toimenpiteisiin tässä ja nyt? Vai pitäisikö luottaa tuohon kolmen prosentin yhtä fiktiiviseen porukkaan? Vastaus dilemmaan on oikeastaan aika helppo. Älä luota äänekkääseen enemmistöön vaan oikeassa olevaan joukkoon sen koosta riippumatta. Nimittäin tässä tapauksessa - siis ilmastotutkimuksessa - tuo "97-porukka" on todella ollut väärässä ainakin viimeiset 16 vuotta, ja tuo kolmen prosentin marginaaliryhmä on epäilyksineen ollut ainakin enemmän oikeassa. 

Katsotaanpa tuon 97-prosenttisen konsensuksen ilmastomallinnusten tuloksia, ja verrataan niitä empiirisesti mitattuun ilmastoon. Viereisessä kuvassa on Alabaman yliopiston tohtori Roy Spencerin kuva trooppisen alueen lämpötilan muutosta kuvaavista mallinnuksista ja todellisesta mitatusta lämpötilasta.

Rationaalinen ihminen ei voi tehdä tuosta kuvasta kuin yhden johtopäätöksen: Lähes kaikki tuon 97-prosenttisen konsensuksen mallinnukset ovat olleet täysin pielessä. Tjaah, mutta tohtori Spencer taitaa kuulua tuohon outoon kolmeen prosenttiin?

Lohdutusta Raimo Sailaksen painajaiseen

Raimo Sailas. Kuva Wikipedia

Entinen valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas näkee painajaisia, joita hän on päättänyt purkaa julkisesti Helsingin Sanomien kolumnistina. Sailaksen huolena on se, että nykyiset ekonomistit eivät näytä ottavan paljon rummutettua katastrofaalista ihmisperäistä ilmastonmuutosta riittävän vakavasti. Katsotaanpa, mitä Sailas on painajaisissaan nähnyt. Koetan omilla kommenteillani vähän lievittää niitä. Sailaksen kolumni "Uhkapeli maapallon tulevaisuudella kovenee" on kappaleittain sisennettynä ja kursiivilla, minun kommenttini normaalitekstillä.

Tulevat sukupolvet ihmettelevät, kuinka piittaamattomasti ja saamattomasti nykyinen sukupolvi suhtautui ihmiskunnan tulevaisuutta vakavasti uhkaavaan ilmastonmuutokseen. Vaikka ilmaston lämpeneminen oli aivan ilmeisesti riistäytymässä käsistä katastrofaalisine seurauksineen, ei välttämätöntä globaalia sitoutumista ja kansainvälistä yhteistyötä saatu millään aikaan.

Vai on Sailas ryhtynyt jo futurologiksikin? Ei siinä mitään, kaikkea saa toki yrittää. Tulevien sukupolvien suhtautuminen parin viimeisen vuosikymmenen ilmastohypetykseen riippuu varmaankin noiden sukupolvien aikaisista muutoksista ilmastossa. Niitähän me emme ennalta tiedä. Ihmettelyn aiheina voivat olla mahdolliseen lämpenemiseen suhtautumisen lisäksi ne käsittämättömät rahamäärät, joita mahdollisesti olemattoman lämpenemisen torjuntaan on joissakin maissa käytetty.

Jo vuonna 1970 YK:n pääsihteeri U Thant varoitti ilmaston lämpenemisen ympäristöuhkista. Vuonna 1988 perustettu hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkisti ensimmäisen raporttinsa vuonna 1990. Siinä todettiin, että kasvihuonekaasupäästöjen kasvu tulee pysäyttää.

Vuonna 1992 allekirjoitettiin Rio de Janeirossa ilmastosopimus. Sen jälkeisissä kansainvälisissä kokouksissa on riittänyt puhetta, mutta tulokset ovat jääneet kehnoiksi.

Fennoskandian todellinen lämpötilakehitys sinisellä

1970-luvulla ihmisiä peloteltiin ilmaston viilenemisellä ja sen myötä alkavalla uudella jääkaudella. Mutta sitten vuoden 1988 on ollut paljon puhetta ilmaston lämpenemisestä. Enimmäkseen kyse on todellakin ollut puheesta, sillä ilmasto ei ole kovin hyvin noudattanut puhujien ennusteita. Nimittäin Fennoskandian alue ei ole lämmennyt lainkaan sitten vuoden 1989, eikä globaali keskilämpötilakaan ole noussut sitten vuoden 1997 huhtikuun. Joten pääosana tuosta 25 vuodesta, jolloin ihmisperäistä ilmaston lämpenemistä on erilaisilla sopimuksilla ja niiden mukaisilla aneilla yritetty torjua, ilmasto ei ole lämmennyt. Ei kai se niin kovin huono tulos ole?

Muutama kysymys Ylen uudesta aurinkotaloudesta

Lappeenrannan professori Christian Breyer.
Kuva Yle

Yle uutisoi näyttävästi uusista ideoista energiapolitiikkaamme. Raapaistaanpa vähän Ylen ensimmäistä ja toista uutista vähän syvemmältä. Seuraavassa on eräitä kappaleita Ylen teksteistä sisennettynä ja kursivoituna sekä kommenttejani vanhaan tyyliin normaalitekstinä.

Energiantuotannon ajoittaisuus on yksi hankalimmista aurinko- ja tuulisähkön ongelmista. Sopivalla säällä sähköä kertyy liikaa ja huonoja hetkiä varten energiaa on tuotettava muilla keinoilla. Uusiutuvan sähkön ylijäämän varastoimiseksi on kehitetty synteettisen metaanin valmistustekniikka, jota on Saksassa vuoden ajan tuotettu jo teollisessa mittakaavassa.

On totta, että tuuli- ja aurinkosähkön tuotto eivät kohtaa kysyntää, ja tähänastiset ylijäämän varastointitekniikat ovat olleet kelvottomia. Näiden ongelmien poistamiset olisivat tietysti erinomaisia innovaatioita, mutta ne eivät valitettavasti poista kahta isoa ongelmaa, joita tuuli- ja aurinkovoimalla siitä huolimatta on. Nimittäin molemmat ovat markkinaehtoisesti moninkertaisesti hiili- ja ydinvoimaa kalliimpia.

Uutinen siitä, että Saksassa olisi vuoden ajan tuotettu teollisessa mittakaavassa synteettistä metaania voi pitää paikkansa. Jos kysymys on tuotantolaitoksesta, joka tuottaa noin 1000 autolle metaania polttoaineeksi, kyse on kyllä mikroluokan kokeilusta. Mutta ei sillä väliä. Minua kiinnostaisi volyymiä paljon enemmän ko. polttoaineen tuotantokustannukset. Yle ei kerro hintaa - ei edes hintaluokkaa - mikä minun skeptisessä mielessäni herättää epäilyksiä taloudellisesta kannattavuudesta.

Sähköstä kaasuksi -tekniikka on merkittävä innovaatio eri energiasektoreiden työnjaossa. Lappeenrannan teknillisen yliopiston aurinkotalouden professorina vuoden alusta aloittanut Christian Breyer luonnehtii keksintöä avainteknologiaksi, sillaksi sähkön, varastoinnin ja liikenteen välillä.

Ehkäpä se olisikin, jos se olisi taloudellisesti kannattavaa. En siis vastusta ideaa, mutta ennen kannatusta haluaisin kuulla edes lyhyesti jotain lukuja kustannuksista.

Teknologian tutkimuskeskuksen VTT:n johtava tutkija Pasi Vainikka näkee merkkejä yleisestä kaasutalouteen siirtymisestä, ja uusiutuvan sähkön yhdistäminen tähän avaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Ylen ennätyksellisestä lämpötilauutisesta

Yle Uutiset julkaisi 2.1.2014 jutun otsikolla "Vuosi 2013 mittaushistorian toiseksi lämpimin". Alaotsikoksi oli valittu "Viime syksy oli lämpimin, mitä on mitattu". Juttu perustui Japanin Ilmatieteen laitoksen (JMA) uutiseen, joka oli julkaistu jo 24.12.2013. Katsotaanpa, miten uutinen kestää satelliiteilla mitattujen lämpöaikasarjojen vertailua. Aloitetaan uutisen lähteen arvioinnista. Valitettavasti totuuspohja rakoilee vahvasti jo tässä vaiheessa. Japanin Ilmatieteen laitos nimittäin toteaa uutisessaan seuraavasti:

Kuva 1

The annual anomaly of the global average surface temperature for the year 2013... is estimated at +0.20°C* above the 1981-2010 average, likely to become the second warmest record for the 123-year period since 1891 (Figure 1).

* Note that this figure (hence its rank in the record, either) is still subject to change, because at the moment of this announcement it is only a preliminary result that was calculated based on temperature observations for the period of January to November in 2013.

Yle siis käytti uutisessaan alustavaa tulosta, joka julkaisijansa mukaan saattaa muuttua, koska mm. vuoden viimeisen kuukauden tiedot puuttuivat. Hmmm... minulta meni noin 30 sekuntia aikaa tuon JMA:n uutisen löytämiseen ja minuutin verran sen lukemiseen. Ehkä toimittaja Hanna Hantulalla ei ollut tuon vertaa aikaa lähteen lukemiseen uutista kirjoittaessaan? Jäin ihmettelemään sitäkin, että Yle ei halunnut kuvittaa uutista JMA:n graafilla, joka on tämän bloggauksen kuvassa 1. Ehkei toimittaja Hantula ole sitä nähnyt?

Hyvää tätä vuotta meille ilmastotyperyksille!

Akademik Shokalskiy on nimetty uudelleen blogistanissa

Ilmastonmuutosaktivismin professori Chris Turney totesi, että hänen tutkimusmatkansa on juuttunut

ennennäkemättömästi lämmenneen - joskin mittausten perusteella asia näyttää päinvastaiselta - Antarktikan olemattomiin mutta ennennäkemättömästi kasvaneihin merijäihin, joiden vähenemisen vaikutuksia he lähtivät tutkimaan pääosin halvimmillaan 6000 euroa matkastaan maksaneiden turistien voimin.

Ainoa asia, joka oman Akademik Shokalskiy -laivansa lisäksi kiinalaisen jäänmurtajan, Xue Longin (Lumilohikäärme) jäiden puristuksiin jumiin ajattanutta ja sadan vuoden päähän sujuvasti ilmastoa ennustavaa professori Turneyta harmittaa, on se, että hän ja hänen meteorologinsa eivät pystyneet ennustamaan olosuhteita - tuulten ja ahtojäiden liikkeitä - muutamaa vuorokautta eteenpäin. Joka muuta kuvittelee, on ilmastonmuutosaktivistiprofessori Turneyn mukaan typerys. Kiitämme selkeästä sanavalinnasta ja olemme tyytyväisiä siitä, että WUWT-blogi on luvannut auttaa ennustamisessa.

Ilmastovuosi 2013 yhdessä kuvassa

Näiden ilmastonmuutosaktivistiprofessori Turneyn sekä heitä ehdottomasti seuraavien Taalasten ja Alestalojen antamien neuvojen mukaan me teemme politiikkaa vuonna 2014. Taidamme tarvita ennennäkemätöntä onnea maailmanpolitiikan jäistä selviämiseksi. Mutta sitähän me suomalaiset typerykset olemme aina toisillemme näinä aikoina toivottaneet. Niinpä minäkin. Hyvää tätä vuotta kaikille Ilmastorealismin lukijoille!

Jos et ole Akademik Shokalskiyn juonessa mukana kannattaa lukea tarinan osa 1 ja osa 2.

Lopuksi vielä kannustan kaikkia lukemaan erinomaisia ilmastojuttuja myös muista suomalaisista lähteistä, joiden linkkejä löytyy sivun oikeasta reunasta tämän blogin kuukauden luetuimpien alta. Mitä enemmän niiden juttuja levitetään Facebookin, Twitterin ja muiden kanavien kautta, sitä enemmän toivoa paremmasta meille typeryksille on.