Ylen säälittävä ilmastonmuutosanimaatio

YK:n vetämän ilmastokokouksen alkuun on alle kaksi viikkoa. Sen on määrä synnyttää uusi, kattava ilmastosopimus. Tällä viikolla Yleisradiomme on päättänyt julkaista animaatioita ilmastonmuutoksen perusasioista. Ensimmäisen tarkoituksena on kertoa epäilevälle kansalle vastaus kysymykseen: Mikä ilmastonmuutos? No katsotaan. Olen kopioinut animaation alle:

Ilmastonmuutos on seurausta kasvihuoneilmiöstä

Näinhän se ei ole – ei ainakaan noin kategorisesti. Ilmaston muuttumista voivat aiheuttaa monet tekijät alkaen lähes yksinomaisen lämpölähteemme – auringon – aktiivisuuden muutoksista moniin vaikeasti mitattaviin ja vielä aika epätarkasti tunnettuihin muutoksiin merivirtauksissa, pilvisyydessä, maaperän geologisissa prosesseissa jne. Pitkillä (yli kymmenien tuhansien vuosien) aikaväleillä ilmastollisia muutoksia aiheuttavat lisäksi maapallon kiertoradan ja akselin kallistuskulman vaihtelut huojuntoineen.

Ilmakehän kaasut estävät lämpösäteilyä pääsemästä avaruuteen

Tässä kohtauksessa näytetään auringon lämpösäteilyn saapuminen maan pinnalle ja sitten sen pomppiminen vangittuna maanpinnan ja ilmakehän yläkerrosten välillä. Niin ei tapahdu, sillä ilmakehä on aivan yhtä läpinäkyvä tulevalle auringonsäteilylle kuin samalla taajuudella poistuvalle – siis maan pinnasta tai pilvistä heijastuvalle ja avaruuteen poistuvalle säteilylle.

Kasvihuonekaasut kyllä absorboivat auringon lämmittämältä maapallolta ylöspäin suuntautuvaa pidempiaaltoista infrapunasäteilyä, mutta senkään pääsyä avaruuteen ne eivät estä. Viimeisten 34 vuoden aikana satelliitit ovat itse asiassa mitanneet tuon maapallolta avaruuden syvyyksiin katoavan infrapunasäteilyn määrän hieman kasvaneen, kuten viereisestä graafista ilmenee. Siinä on esitetty keskimääräinen vuosittainen säteily yläilmakehästä ulos avaruuteen (NOAA OLR dataset) kolmelta eri vyöhykkeeltä, päiväntasaajalta (10N – 10S), Arktikalta (70 – 90N) ja Antarktikalta (70 – 90S).

Kaasut toimivat samaan tapaan kuin kasvihuoneen katto

No eivät toimi ollenkaan samalla tavalla. Kasvihuoneen katto ja seinät estävät huoneen sisällä lämmenneen kaasuseoksen kulkeutumisen, mitä kaasut eivät ilmakehässä estä. Päinvastoin niiden liikkeen mukana lämpöä siirtyy paitsi päiväntasaajalta napojen suuntaan myös pinnasta yläilmakehään, josta se sitten pääseekin karkaamaan avaruuteen.

Ilmastonmuutos on kasvihuoneilmiön voimistumista

Voisihan se osin sitäkin olla, mutta moista voimistumista emme ole kyenneet mittaamaan esimerkiksi täältä karkaavasta infrapunasäteilystä. Todellisille menneisyydessä tapahtuneille ilmastonmuutoksille on löydetty aivan muita syitä, joista muutamia jo mainitsinkin bloggauksen alkupuolella, eikä niillä ole juuri mitään yhteyttä sen paremmin ihmiskuntaan kuin hiilidioksidiinkaan. Noista syistä Ylen animaatiossa ei mainita sanallakaan.

Tähän kohtaan animaatiota on lisätty köhimiskohtaus. Nykyisinä tai edes kasvaneina pitoisuuksina ilmakehän kasvihuonekaasut, vesihöyry, hiilidioksidi, metaani, typpioksiduuli tai otsoni, eivät aiheuta köhimistä tai muitakaan ikäviä reaktioita.

Jos köhimisellä viitataan sisäilman puhtauteen tai epäpuhtauteen, väittäisin sen ainakin Suomessa parantuneen merkittävästi viimeisten 100 vuoden aikana, kun savupirteistä on päästy eroon. Minä en ymmärrä, miten köhiminen liittyy kasvihuoneilmiöön tai ilmastonmuutokseen.

Toimittaja Kannisen tarinoista Bhutanista

Toimittaja Kanninen Paroni von Münchhausen
jossain matkallaan. Kuva Wikipediasta

Yleisradiolle veronmaksajilta kerätyillä rahoilla eksoottisiin paikkoihin matkusteleva toimittaja Jaana Kanninen on ehtinyt Himalajalla sijaitsevaan vuoristoiseen Bhutaniin. Kuten tavallista, Kannisen matkaraportointiin kuuluu katastrofaalisen ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen (CAGW) merkkien etsiminen matkakohteista. Hyvän toimittajan lailla hän yrittää esittää asian siten pelkistetysti, että keskimääräinen lukija tajuaa asian kauheuden heti. Tosin vähän syvemmälle asioihin mentäessä Kannisen jutuista on aina löytynyt vakavia uskottavuusongelmia. Katsotaanpa, onko Bhutanin kohdalla samoin.

Tällä kertaa Kanninen perustaa ilmaston lämpenemisen Bhutanissa kahteen asiaan: Jäätiköt sulavat, ja ennen ei kaalia ja porkkanaa voitu alueella viljellä. Olen ottanut joitakin otteita Kannisen jutusta "Sulavat jäätiköt muodostavat uhan Bhutanissa" alle sisennettynä.

Ilmastotutkijat ovat kauan kiistelleet Himalajan jäätiköiden kohtalosta. Hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli esitti vuonna 2007, että jäätiköt katoavat vuoteen 2035 mennessä.

Laakso Bhutanissa. Kuva Wikipediasta

Juu, tuollainen hullu väite tosiaan oli 4. arviointiraportissa.

Väite todettiin pian tieteellisesti kestämättömäksi, ja viime vuonna ilmestyneessä IPPCC:n [sic] julkaisussa arviota oli korjattu. Sen mukaan 45 % jäätiköistä sulaa ensi vuosisadan alkuun mennessä, mikäli lämpötila kohoaa ilmastonmuutosen seurauksena 1,8 astetta Celsiusta.

Niin todettiin kestämättömäksi. Minä en ole vielä löytänyt tuoreimmasta 5. arviointiraportista kohtaa, jossa tuo edellisen raportin paha lipsahdus olisi suoranaisesti korjattu. Enkä myöskään löytänyt jonkin aikaa etsittyäni sellaista kohtaa, jossa 45% vuoristöjäätiköistä globaalisti tai koskien Himalajan itäosia, jossa Bhutan sijaitsee, sulaisi vuoteen 2100 mennessä. Yksi tuoreimmista ja kattavimmista Himalajan jäätiköitä arvioivista tutkimuksista pitää niitä kuitenkin suhteellisen vakaina, joskin alueen itäosissa osa jäätiköistä on selvästi viime vuosikymmeninä pienentynyt.

Bhutanin ilmatieteen laitosta vastaavan ”hydro-met” -osaston johtaja Karma Tshering sanoo, että jäätiköiden reuna vetäytyy 10-20 metriä vuodessa.
– Uskoisin, että Bhutanin jäätiköt ovat kadonneet ensi vuosisadan alkuun mennessä.

Hän ei pysty sanomaan, kuinka paljon Bhutanin lämpötila on kohonnut ilmastonmuutoksen seurauksena, koska mittaustuloksia on liian lyhyeltä ajalta.

Tuolla vauhdilla tietysti pienimmät ja alimpana olevat jäätiköt voivat kadota, ellei lämpötila laske seuraavan 85 vuoden aikana. Mutta Karma Tsheringillä on tietysti ongelma, jos hän ei osaa sanoa lämpötilan muutosta maassaan. Sen luulisi vaikeuttavan myös sulamisennusteita. Siksipä autan häntä. Olen hakenut viereiseen kuvaan (joka suurenee klikkaamalla) satelliittimittauksiin perustuvat Bhutanin alueen alailmakehän lämpötilat vuodesta 1979 alkaen. Taustalla näkyvä vaaleansininen murtoviiva kuvaa kuukausikeskilämpötilan poikkeamaa vuosien 1981-2010 vastaavien kuukausien keskiarvosta. Tummansininen viiva on em. arvojen 12 kuukauden liukuva keskiarvo. Vihreä murtoviiva kuvaa kesäkuukausien - siis voimakkaimman sulamiskauden - keskilämpötilaa. Mustan viivan hain CMIP5-ilmastomallinnuksista. Se on RCP8.5-ajojen keskiarvo.

Punavihreät tiedottajasoturit laiskanläksylle

Kun luit viime viikolla sitä maailmanlopun ennustusten luetteloa, jonka IPCC:n 5. arviointiraportin (AR5) 2. työryhmän (WG2) Japanin Jokohamassa julkaistu raportti sai aikaan mediassamme, saatoit masentua. Tai jos olet ideologisesti läpikotaisin vihreä, saatoit innostua. Ehkä ajattelit nyt isketyn sellaiset kortit pöytään, että persut ja muutkin paskanpuhujat menevät hiljaisiksi. Meidän kaikkien on noiden tosiasioiden edessä nöyrryttävä ja ryhdyttävä todellisiin ilmastotalkoihin maapallon pelastamiseksi. Ajattelitpa kummin päin tahansa, erehdyit pahasti.

Minä olen vihdoin viimein saanut luetuksi kokonaan tuon WG2:n raportin, eikä se muistuta miltään osin noita Ylen toimittaja Jaana Kannisen tai Helsingin Sanomien toimittaja Heli Saavalaisen juttuja eikä oikeastaan mitään niistä jutuista, jotka kotimaisesta mediasta olen sattunut lukemaan. Siis ei miltään osin. En tiedä, mistä lähteistä Kanninen ja Saavalainen mielikuvitustarinansa ammentavat tai mitä piristeitä he innoituksekseen käyttävät. Kannisen jutun lähteistä on tietysti pieniä viitteitä sikäli, että hänellä oli jutussaan lainauksia Ilmatieteenlaitoksen pääjohtaja Taalakselta. Voisiko olla mahdollista, että tarinat ilmastonmuutoksen aiheuttavista sodista, nälänhädistä, taudeista ja sadoista miljoonista ilmastopakolaisista, joista minä en varsinaisesta raportista löytänyt ainuttakaan uskottavaa mainintaa, tulevat Ilmatieteen laitoksen pääjohtajalta?

Voin hyvin kuvitella, että toimittajien Kanninen ja Saavalainen kielitaito ja peruskoulutus ei välttämättä edes riitä AR5 WGII -raportin lukuun saati ymmärrykseen, sillä onhan se vaikeaa tekstiä. Siitä en siis voi olla aivan varma, mutta takuuvarma olen siitä, että he eivät ole lukeneet raporttia ennen maalis-huhtikuun vaihteessa ilmestyneitä juttujaan. Eikä raporttia ole ehtinyt lukea kukaan heidän juttunsa lähteistäkään - ei edes Petteri Taalas. Se on yksinkertaisesti mahdotonta. Siitä pääsemme seuraavaan asiaan, joka koskee heidän esimiehiään. Nimittäin toimittajan esimiehen täytyy olla jollain tavalla tietoinen jutun faktojen todenperäisyydestä. He eivät ole voineet olla sitä, koska jutut tosiasiassa ilmestyivät ennen yli 1000-sivuisen raportin ilmestymistä. Se olisi toimitusten esimiesten pitänyt tietää hyvin yksinkertaisilla tarkistuksilla. Mutta hyveenä noissa toimituksissa taitaa olla tarkistusten välttely ja selittely, mikä ainakin Ylen suhteen käy selväksi mm. Kannisen Malediivien ilmastopakolaisuutta koskevan perättömän uutisoinnin suhteen. Valitettavasti tuo asenne näyttää ulottuvan koko ketjun läpi aina päätoimittaja Atte Jääskeläiseen. No, halvaantuneesta päästä kärsii tietysti koko ruumis.

Ettei juttu menisi pelkästään toimittajakunnan ammattitaidottomuuden huuteluksi, katsotaan muutamia julkaistuja asioita, jotka ehkä tukevat kantaani. Onneksi meillä on sosiaalista mediaa, joka jaksaa tehdä palkatta sitä työtä, jota (tiedon vääristelystä) palkitut toimittajat eivät tee. Ystäväni Risto Jääskeläinen pitää erinomaisen lupaavalta vaikuttavaa ilmastoaiheista blogia, Roskasaittia, jonne hän on ystävällisesti kääntänyt kolmen sivullisen verran IPCC:n tuoreen AR5-raportin epävarmuuksista. Otetaanpa sieltä muutamia lainauksia (lukekaa loput Riston blogista):

• Luottamus troposfäärin lämpenemisen muutosnopeuden ja sen pystyrakenteen tietoihin on vain keskinkertaisesta alhaiseen. 
• Aineiston epätäydellisyydestä johtuen luottamus globaalin  sademäärän muutoksen tietoihin on alhainen ennen vuotta 1951 ja keskinkertainen tämän jälkeen.
•  Merkittävästä monitulkintaisuudesta johtuen luottamus säilyy alhaisena havaintoihin pilvien vaihtelevuudesta ja suuntauksista maailmanlaajuisesti.
• Luottamus havaittuun maailmanlaajuiseen suuntaukseen kuivuuskausissa ja kuivuudessa (sateiden puutteessa) on alhainen, johtuen suorien havaintojen puutteesta...
• Näytteiden otto on ollut ajan ja paikan suhteen liian harva valtamerien 700 m alapuolisesta syvyyydestä, jotta niistä voisi tuottaa vuosittaisia merien maailmanlaajuisia lämpötilojen ja -sisältöjen arvioita edeltäen vuotta 2005.  
• Ilmastoon vaikuttavien merivirtojen ominaisuuksia (esim. meridiaaniensuuntaiset pystyvirtaukset) mittaavien jatkuvien havaintoaikasarjojen lukumäärä on rajallinen ja aikasarjat ovat vielä liian lyhyitä vuosikymmenien tai pitempien suuntauksien määrittämiseksi 
• Mallinnuksen epävarmuudet, jotka liittyvät mallien erotuskykyyn ja merkityksellisten prosessien mukaanottamiseen, käyvät tärkeämmiksi alueellisessa mittakaavassa ja sisäisen vaihtelevuuden vaikutus korostuu. Tästä syystä haasteita riittää nimettäessä ulkoisia pakotteita havaituille alueellisille muutoksille. Joillakin ilmastojärjetelmän tahoilla, mukaan luettuina muutokset kuivuudessa, muutokset trooppisten syklonien aktiivisuudessa, Etelämantereen lämpiäminen, Etelämantereen merijään laajuus ja Etelämantereen massatase, luottamus tietoihin ihmisvaikutuksesta säilyy alhaisena johtuen mallinnusepävarmuuksista ja vähäisestä tieteellisten tutkimusten välisestä yksimielisyydestä.
• Mallien tulosten perusteella sekä maailmanlaajuisen keskiarvon että joidenkin maantieteellisten alueiden osalta lämpötilan keskiarvon  vuosittaisesta vuosikymmenittäiseen ennustettavuuteen on rajallinen luottamus. Monimalliset tulokset sadannalle osoittavat yleensä alhaista ennustettavuutta. Lyhytaikaiset ilmastoennusteet ovat myös rajallisia johtuen luonnollisten pakotteiden ennusteiden epävarmuudesta.
• Ilmastojärjestelmän useissa osatekijöissä tai ilmiössä voi mahdollisesti esiintyä äkillisiä tai epälineaarisia muutoksia, mutta useille ilmiöille sellaisten tapahtumien todennäköisyydelle 21. vuosisadalla on alhainen  luottamus ja vähäinen yksimielisyys.
• Vallitsee alhainen luottamus ennusteisiin, jotka koskevat useita ilmastoilmiöiden osia, jotka vaikuttavat alueellisiin ilmastonmuutoksiin. Näihin kuuluvat muutokset ilmaston vaihtelevuuden laajuudessa ja alueellisten esiintymisten kuvioissa.

No niin. Tuo viimeinen täppä muuten koskee juuri niitä ennusteita, joiden perusteella Suomen maakunnat ja kunnat tekevät ilmastostrategioitaan. IPCC:n omien sanojen mukaan ne tekevät niitä siis perustaen alhaiseen tieteelliseen luottamukseen.

Virittelyä Ilmestyskirjan ratsastajien kohtaamiseen

Suurimmat tiedotusvälineemme, YLE ja Hesari, ovat viikonlopun aikana julkaisseet joukon juttuja, joilla valmisteltaneen lukijoita viikon alussa julkaistavaan hallitustenvälisen ilmastopanelin, IPCC:n, viidennen arviointiraportin toisen osan julkistukseen, jonka pitäisi tapahtua Japanin Jokohamassa 31.3.2014. Tuo toinen osahan käsittelee ilmastonmuutoksen vaikutuksia, niihin sopeutumista ja niiden aiheuttamia haavoittuvuuksia.

Katsotaanpa, mitä Yleisradion toimittaja Jaana Kanninen on koostanut laatimaansa juttuun "Ilmastotutkijat: Ilmastonmuutos lisää poliittisia konflikteja". Ennen tekstin otteiden lukua, kannattanee muistaa, että Kanninen kunnostautui viime syksynä näyttävällä Malediiveja koskevalla ilmastonmuutosjutulla, jonka keskeinen väite näyttäisi olleen täyttä potaskaa. Lisää Kannisen ilmastonmuutosjutuista löydät täältä. No niin, nyt Kannisen uusimpaan juttuun, jonka otteet ovat sisennettynä ja kursivoituna. Kommenttini ovat normaalitekstillä.

Nyt julkaisuvuorossa on raportti, joka tarkastelee ilmastonmuutoksen vaikutuksia eri puolilla maailmaa. Noin sata tutkijaa ja iso joukko hallitusten edustajia on usean päivän ajan viimeistellyt monisatasivuista raporttia, jonka mielenkiintoisin osa on 29-sivuinen, päätöksentekijöille tarkoitettu yhteenveto.

Kuva 1

Kanninen olisi voinut tietysti kertoa, että tuo 29-sivuinen yhteenveto ei ole tiedemiesten kirjoittama. Sen ovat koostaneet eri maiden ilmastopoliitikot ja -virkamiehet. IPCC:n käytännön mukaan varsinainen 1000-sivuinen raportti, jota harva jaksaa lukea, sitten sovitetaan sen mukaiseksi, millaiseen tyyliin poliittisesti sovittu yhteenveto on laadittu.

Sen luonnos vuoti julkisuuteen jo etukäteen. Uutistoimisto AFP kirjoitti, että raportti kertoo tulvien ja kuivuuskausien lisääntyvän "merkittävästi". Tämä puolestaan merkitsee mm. viljasatojen pienenemistä. IPCC:n tutkijat laskevat, että vehnän, riisin ja maissin sadot pienenevät noin kaksi prosenttia vuosikymmentä kohti. Samaan aikaan maapallon väestö kasvaa, ja ravinnontarve sen mukana.

Tarkistan myöhemmin mahdolliset väitteet viljasatojen ennustetusta pienenemisestä. Ennen niihin uskomista on hyvä katsoa tilastotietoja satojen muutoksista menneinä vuosikymmeninä, joiden aikana ilmasto on muutamalla asteen kymmenesosalla ainakin joissakin osin maailmaa lämmennyt. Kuvassa 1 on hehtaarisadon (tonnia hehtaarilta vuodessa) kehitys maailmassa keskimäärin maissin, vehnän ja soijapavun osalta vuosina 1960 - 2011. Sanoisin kuvan perusteella, että merkittävää näyttöä ei ole satoisuuden vähenemisestä, vaikka ilmasto on hieman lämmennyt. Toisaalta sen paremmin Kannisen jutuissa kuin IPCC:n käyttämissä mallinnuksissa tosiasioista ei välttämättä ole tarvinnut välittää.

Ilmastonmuutos sinänsä ei synnytä väkivaltaa, mutta kiristyvä kilpailu luonnonvaroista kylläkin. IPCC:n raportti yhdistää ensimmäistä kertaa selkeästi ilmastonmuutokseen monet Afrikan konfliktit, jopa arabikevään tapahtumat. 

Palkittu toimittaja Jaana Kanninen - tietämätön, hölmö vai ...?

Kuva 1: Jaana Kanninen Malagassa. Kuva Yle

Opetusministeri Krista Kiuru luovutti vuoden 2013 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot tiistaina 24.9.2013. Ylen toimittaja Jaana Kanninen palkittiin ilmastonmuutosta käsittelevästä raportoinnistaan.  

Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot myönnetään tieteellisen, taiteellisen ja teknologisen tiedonvälityksen alalla tehdystä merkittävästä tiedonjulkistamistyöstä, joka on lisännyt kansalaisten tietämystä ja antanut virikkeitä yhteiskunnalliselle keskustelulle.

Palkitsemisperusteissa kiitettiin, että Jaana Kanninen on käsitellyt ilmastonmuutokseen liittyviä aiheita laajasti, oivaltavasti ja monipuolisesti käyttäen hyväkseen radio- ja televisioilmaisun eri mahdollisuuksia yleisöä koskettavalla tavalla.

”Kannisen raportointi on esimerkillistä julkisen palvelun journalismia. Hän pystyy käsittelemään suuria ja monimutkaisia aiheita eksymättä yksityiskohtien näreikköön. Kanninen ei myöskään sorru käsittelemään aihepiiriään pelkkänä asiantuntijoiden kiistelynä tai poliittisten julkilausumien toistamisena.”

Näin jälkikäteen vielä Ilmastorealismia-blogin onnittelut Jaana Kanniselle tunnustuksesta ja 15 000 euron palkintorahasta!

Jäin kuitenkin hieman epäilemään Kannisen ansioita huomattuani Ilmastofoorumi ry:n tehneen kantelun Julkisen sanan neuvostolle (JSN) Yleisradio Oy:n Malediivien saarten ilmastoevakuointeja koskeneesta uutisoinnista torstaina 7.11.2013 Yle Uutisten nettisivuilla ja Ylen TV1:n pääuutislähetyksessä klo 20:30. Toimittajana kummassakin jutussa on Jaana Kanninen.

Siis Ylen iltauutisissa 7.11.2013 väitettiin Malediivien saarista, että ”Merenpinnan nousuun on jo varauduttu tyhjentämällä matalimmat ja herkimmät saaret asukkaista.” Nettisivujen pidemmässä uutisessa, joka on otsikoitu ”Reportaasi Malediiveilta: Maailman matalin valtio siirtää ihmisiä turvaan ilmastonmuutoksen tieltä”, väite esitetään muodossa ”Kuusitoista kaikkein matalinta ja haavoittuvinta saarta on tyhjennetty asukkaista.” Kuten Ylen ja Ilmastofoorumin viestien vaihdosta em. linkin perusteella ilmenee, ei ole vielä löytynyt näyttöä tuon väitteen todenperäisyydestä. Vaikka moni muukin asia tuossa Kannisen Malediivi-uutisoinnissa on osoittautunut oudoksi, en nyt tässä lähde sitä tarkemmin ruotimaan. Katsotaan sitä sitten tarkemmin, kunhan JSN lähiaikoina antaa päätöksensä asiassa.

Uteliaisuuttani googlasin ilmastoaiheista palkitun Kannisen aiempia ilmastoaiheisia juttuja. Sieltä nousivat esiin jäätikköaiheet Grönlannista ja Perusta. Katsotaanpa ensin muutama kohta joulukuussa 2008 toimitetusta "Ilmastonmuutos sulattaa Perun jäätiköitä kovaa vauhtia" -jutusta, jota valitettavasti ei enää löydy Ylen sivuilta.

Andien maihin kuuluvan Perun katsotaan olevan maailman maista kolmanneksi suurimmassa vaarassa ilmaston lämpenemisen vuoksi.

---

Nyt jäätiköt katoavat kovaa vauhtia. Lisäksi uhattuna on Tyynenmeren viileä merivirta Humbolt, joka pitää Perun rannikkovedet kalassa. Kun vielä listaan lisää sen, että lähes puolet perulaisista elää köyhyysrajan alapuolella, voi kuvitella, minkälaisen uhan ilmastonmuutos aiheuttaa tulevaisuudessa - ja jo nyt.

---

Noin kolmesta tuhannesta Perun alueella sijaitsevasta vuoristojäätiköstä 22 prosenttia on kadonnut kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana.

---

Ilmastonmuutosta voi hidastaa kuten kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa yritetään. Mutta enää sitä ei voi pysäyttää kokonaan. Niinpä Perullekin jää ainoaksi mahdollisuudeksi sopeutua ilmaston lämpenemiseen.