Mistä Juha Sipilän energiaremonttituki todistaa?

Juha Sipilä Suomenmaan jutun kuvituksessa

Keskustapuolueen puheenjohtaja Juha Sipilä taisi naulata oman ja puolueensa kannan kiinni erittäin isoihin energiapoliittisiin ratkaisuihin, kun hän päätti antaa täyden tukensa energiaremontin puolesta kampanjoivalle "kansanliikkeelle" ja kutsuu muutkin puoluejohtajat mukaan tukemaan sitä. Hyvää tässä on se, että Sipilä ilmoitti kantansa juuri ennen vaaleja. Kaikki muu onkin sitten huolestuttavaa. Katsotaanpa, millaisesta "kansanliikkeestä" on kysymys.

Energiaremontti2015-kampanjan tavoitteena on sataprosenttisesti uusiutuvalla energialla toimiva Suomi. Kampanjan kärkiteemat ovat uusiutuva kotimainen energia, energiatehokkuus ja älykkäät energiajärjestelmät. Nämä teemat ovat myös Sipilän energialinjan ytimessä. Kovin syvistä kansan juurista Energiaremontti2015 ei ole lähtenyt liikkeelle, kuten alla olevista "kansanliikkeen" mobilisoijista voi havaita.

Energiaremontti2015 tukijat ja perustajat

Alkuunpanijoina on neljä ilmastoaktivismiin profiloitunutta liittoa, kolme tuulivoimalafirmaa sekä niiden suomen- ja ruotsinkieliset etujärjestöt, pari aurinkopanelien toimittajaa, yksi biokaasulaitteistoja myyvä firma ja alan lobbausyhdistys ja muutama loppukäyttäjien lämmitys- ja energiatekniikkaan erikoistunut yritys. Yhteistä näille on se, että mikäli Energia2015-kampanjalla saataisiin todellinen muutos politiikkaan, niiden saamat tuet, tukiaiset, kannatusmaksut ja myyntivoitot kasvaisivat melkoisesti. Tuo kasvu olisi muuten ainakin kertaluokkaa suurempi verrattuna vaikkapa ns. paskalain saamaan kasvuun haja-asutusalueiden jätevesilaitteiden myyntiin. Tästähän Juha Sipilällä on kokemusta, kun hänen osin omistamansa Green Rock Oy oli yksi isoista voittajista.

Energia2015-kampanjan taustalla lienevät myös muutamat sellaiset tuuli- ja aurinkoenergiaosaamisen professorit, jotka niinikään voisivat olettaa saavansa melkoisia konsulttipalkkioita kampanjan onnistuessa. Ehkä heillä on jo omistuksellisia pesämunia kasvua odottavissa yrityksissä? Kampanja koettaa tietysti saada mukaan muita järjestöjä ja tavallisia kansalaisia. Juuri nyt ennen vaaleja päämääränä näyttää olevan vaikuttaminen kansanedustajaehdokkaisiin, jotta he sitoisivat Sipilän lailla kätensä kampanjan tavoitteisiin. Hienonpuoleinen joskin hieman myöhäinen aloitus kampanjalta.

Eija-Riitta Korhola

Sipilän tuki herätti välittömästi ainakin yhden Kokoomuksen ehdokkaan, jonka osaamista sekä ilmasto- että energiapolitiikan osalta arvostan melko paljon. Helsingissä ehdolla oleva Eija-Riitta Korhola tykittää raikkaasti Kokoomuksen Verkkouutisissa otsikolla Juha Sipilä haluaa enää vain uusiutuvaa energiaa - "valtava virhe, miten he selittävät tämän?". Seuraavassa muutamia otteita Korholalta:

Eija-Riitta Korholan mukaan hienolta kuulostava tavoite on aikataulussaan epärealistinen ja edustaa taloudellista lukutaidottomuutta. Hän pitää Saksan mallia siitä pelottavana esimerkkinä.
– Ne jotka haaveilivat että maamme taloutta aletaan laittaa kuntoon kestävällä tavalla, saavat haudata haaveensa seuraavaksi neljäksi vuodeksi, Korhola toteaa Sipilän tuesta hankkeelle.
– Pääministeriksi povatun ehdokkaan liittyminen Saksan Energiewenden tapaista muutosta tavoittelevaan ryhmään on huonosti harkittu ja herättää kysymyksen, miten hän suhtautuu aiempiin linjauksiinsa Fennovoiman, Kollajan ja turpeen suhteen. Onko Sipilä linjaton vai tietämätön, Korhola kysyy.

Ilmastorintamalta ei mitään uutta

Vierailiko ilmastonmuutos Suomessa tällä viikolla?

Vielä muutama vuosi sitten ilmastotieteilijät ja myös muut ilmastopoliitikot muistuttivat meitä siitä, että sää ja ilmasto eivät ole sama asia. Kaikki on kuitenkin muuttunut. Nyt ilmastontutkijat ja poliitikot nostavat jokaisen sään ääri-ilmiön julkisuuteen vihreän toimittajakunnan avustuksella todistaakseen, että ilmastonmuutos tekee hirveää työtään meidän syntiemme vuoksi.

Tämä muutos johtuu siitä tosiasiasta, että siinä oikeassa ilmastossa ei ole tapahtunut mitään kovin hälyyttävää. Se vaihtelee ajallisesti ja paikallisesti, kuten se on aina tehnyt. Välillä jossain on tulvia, kuivuutta, kuumaa tai kylmää, syntyy myrskyjä ja ei synny. Ainoakaan globaali ilmastotilasto ei todista sään ääri-ilmiöiden yleistymisen puolesta. Tästä huolimatta ilmastomallinnuksiin hurahtanut ilmastotutkijoiden valtavirta on Yhdysvaltain viimevuotisista presidentinvaaleista alkaen alkanut rummutuksen asiasta. New Yorkin alueelle rantautunut "hurrikaani" Sandy saattoi pelastaa Obamalle uudelleenvalinnan, mutta säätilastojen mukaan Sandy ei ollut edes hurrikaani rantautuessaan, eikä se ollut sen paremmin ensimmäinen tai viimeinen myrsky, joka New Yorkin alavia alueita huuhtelee. Eivätkä Sandyn kaltaiset esimerkit vakuuta kansoja ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Nehän toimivat oikeastaan päinvastoin todistaessaan, että sään ääri-ilmiöitä on nyt, kuten on aina ollut.

Virkistävä poikkeus suomalaisen suuren median ilmastokirjoittelussa oli tänään lukemani kolumni Helsingin Sanomien pääkirjoituspalstalla. Sen oli kirjoittanut Ilmatieteen laitoksen meteorologi Pauli Jokinen. Seuraavassa muutamia lainauksia Jokisen kirjoituksesta:

Vaikka Euroopan tulvat ja Suomen helteet olivat paikoin poikkeuksellisia, niistä ei voi tehdä johtopäätöksiä "sekaisin olevasta säästä". Meteorologin näkökulmasta erikoisia sääilmiöitä ei ole viime aikoina esiintynyt erityisen paljon, vaikka niiden taloudelliset vaikutukset voivat olla miljardeja euroja. Ilmiöt lähinnä muistuttavat, että meidän leveysasteidemme säälle on luontaista suuri vaihtelu. Suursäätila aiheuttaa sen, että sää on välillä kuumaa ja kuivaa ja välillä viileää ja sateista.

Poikkeuksellisia sääilmiöitä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Vaikka monet näyttävät ja dramaattiselta kuulostavat sääilmiöt ovat todellisuudessa varsin tavanomaisia, todella poikkeuksellisiakin ilmiöitä esiintyy silloin tällöin. Ne kuuluvat oleellisena osana sään vaihtelevaan luonteeseen.

Viime vuosina on kuultu niin lumisateiden aiheuttamista ongelmista raideliikenteessä, kaivosalaa haitanneista sateista kuin sähkökatkosten seurauksista myrskyjen ja rajuilmojen jälkeen. Niinpä säähän varautuminen ja sen ennakointi on entistä tärkeämpää. Mielenkiinto säätä kohtaan tuskin ainakaan hiipuu lähitulevaisuudessa.

Jokisen tasapainoinen kirjoitus kannattaa lukea kokonaisuudessaan tuosta ennen lainausta olevasta linkistä.

Jäinpä kuitenkin miettimään, millaisia reaktioita Jokisen esimiehet saivat lukiessaan Hesaria aamulla. Menivätkö murot väärään kurkkuun? En lähde toistamaan itseäni, mutta totean tällä perusteella Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Taalaksen olevan kovin eri linjoilla alaisensa meteorologin kanssa. Toivottavasti järkevästi kirjoittava Pauli Jokinen ei joudu ongelmiin lysenkolaisten esimiestensä kanssa.

"Ilmastonmuutos" alle vartissa

Jotkut meistä uskovat jatkuvasti muuttuvaan ilmastoon ja toiset eivät. Minä kuulun tuohon ensimmäiseen ryhmään. Samaan ryhmään minun kanssani kuuluu myös paljon sellaisia, jotka uskovat ihmisen vaikuttaneen ilmaston muuttumiseen. Minäkin pidän ihmiskuntaa yhtenä ilmastovaikuttajana - joskin pienenä sellaisena verrattuna oikeisiin luonnonvoimiin.

Olemme takuuvarmasti vaikuttaneet ilmastoon erilaisin maankäytön toimenpitein. Pidän todennäköisenä, että  fossiilisten polttoaineiden käyttömme energian tuotannossa on vähän lisännyt ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta, ja tältä osin olemme olleet lisäämässä ns. ilmakehän kasvihuoneilmiötä ja siten nostamassa lämpötilaa. Epäilen ihmiskunnan kuitenkin muuttaneen eniten ilmastoa maankäyttöä muuttamalla - siis mm. metsäpinta-alaa vähentämällä ja kaupunkeja rakentamalla. En siis ole sellainen skeptikko, joka kieltäisi ilmastonmuutoksen tai edes ihmisen vaikutuksen siihen. En syyllistä ihmiskuntaa noista asioista, sillä mielestäni meillä on oikeutemme lajityypilliseen toimintaamme osana luontoa. Enkä tuota moraalipuolta nyt jatka enempää.

Minulla on siis epäilys, että kaikki asiat ilmastonmuutoksessa eivät ole vielä kohdallaan. Aivan erityisesti epäilen nykyistä ilmastotutkimuksen valtavirtaa, joka väittää ihmisperäisen hiilidioksidipitoisuuden kasvun (AGW) olevan lämpötilaa kontrolloiva sekä erilaisia äärevöityviä sääilmiöitä aiheuttava tekijä. Minä epäilen, että emme vielä edes tunne kaikkia niitä tekijöitä, jotka meriemme, maa-alueidemme ja ilmakehämme lämpötilaa ja muita ominaisuuksia säätävät. Siksi pidän noita AGW-teorian kannattajia taikauskoisina panikoijina ja tieteellisen edistyksen vastustajina. Ja molempiahan he tosiasiassa ovatkin. Järkeen ja siihen perustuvaan tieteeseen tukeutuva ei hurahda taikauskoon eikä panikoidu WWF:n ja Greenpeacen lailla.

Tämän epäilykseni selittäminen venyy helposti niin pitkäksi jutuksi, että en edes yritä sitä selittää yhdessä tai muutamassa blogikirjoituksessa. Mutta kanssani samanlaisen epäilyksen omaavan australialaisen tohtori David Evansin kirjoitukseen perustuva video, jonka joku tekstittänyt suomeksi, sitä yrittää. Jos Sinulla on joskus vartti aikaa, ja haluat perehtyä niihin keskeisiin erimielisyyden aiheisiin, joita meillä ilmastonmuutosta tosiasiana pitävillä on nimenomaan hiilidioksidin osuudesta, kannattaa katsoa tuo video.

Tohtori Evansin alkuperäinen blogikirjoitus löytyy täältä.

Hatunnosto tuon videon tuntemattomalle suomentajalle.

Ps. Olen kirjoittanut muutaman jutun, jotka osoittavat joidenkin ihmisten pyrkivän liioittelemaan ilmastonmuutosta mm. tilastoja väärentämällä. Koetapa löytää ne yli sadan kirjoituksen joukosta.

Jouluaaton brittiläinen ilmastosalaisuus: Ei lämpene

Brittien sään kuva kesältä 2009. Tätä
oli Met Officen "barbecue summer".

Jokainen uutisia, ilmastotutkijoita ja muita poliitikkoja kuunteleva tietää, että ilmasto muuttuu. Tiedämme, että ilmasto lämpenee, sen mukana säät muuttuvat peräti inhottaviksi, ja syy tähän kurjuuteen on ihmiskunnan ilmakehään päästämä hiilidioksidi (CO2). Tuon "totuuden" konsensukseen kuitenkin ilmaantuu koko ajan uusia säröjä. Yksi näiden säröjen aiheuttaja on Yhdistyneiden Kuningaskuntien Ilmatieteenlaitos (MetOffice), jonka viime vuosien ennusteet ovat raivostuttaneet britit useaan kertaan. Raivon syynä ovat oikeastaan olleet ennusteiden epäluotettavuus, mikä on tietysti aika vakava asia maailman vanhimmalle ja arvostetuimmalle alan laitokselle. Kerrataanpa nopeasti muutamia viime vuosien ennusteita ennen varsinaista asiaani.

Vuonna 2009 MetOffice vielä julkaisi kausiennusteita. Keväällä 2009 se ennusti Brittein saarille kuumaa ja kuivaa kesää. Kolmen kuukauden kuluttua britit havaitsivat kesän olleen sekä viileä että erittäin sateinen. Met Office ilmoitti tuolloin lopettavansa kausiennusteiden julkistamisen.

Lokakuun lopulla 2010 MetOffice kuitenkin ilmoitti tulevan talven olevan poikkeuksellisen lämmin ja talvien jatkossakin vain lämpenevän. Todellisuudessa brittien liikenne oli jo alkutalvesta täysin sekaisin lumesta ja kylmyydestä, sillä maa oli kokenut mittaushistorian kylmimmän joulukuun. Yksikään talvi saarivaltiossa sitten vuoden 2009 ei ole ollut keskimääräistä lämpimämpi.

Viime keväänä MetOfficen julkaisemattoman kausiennusteen perusteella brittien ympäristövirasto antoi varoituksen koko loppuvuoden jatkuvasta kuivuudesta. Sen perusteella määrättiin kovia rajoituksia veden käytölle. Kun vuosi oli ohi, britit saattoivat todeta kokeneensa yhden kaikkien aikojen märimmistä ja viileimmistä kesistään, jonka aikana tulvat olivat jatkuva riesa.

Mail on Sunday -lehden lööppi ilmaston lämpenemisen
pysähdyksestä vuodelta 2012

Voisin jatkaa helposti listaa MetOfficen pieleen menneistä ennusteista, mutta ehkä tämä riittää. Oleellista kuitenkin on se, että johtavan tiedemiehensä, Julia Slingon, mukaan laitos käyttää ilmaston pitkän aikavälin (kymmenien vuosien) ennusteissa samoja ilmastomalleja, joita se käyttää myös kausiennusteissaan.

Viime vuonna MetOffice keräsi huomattavasti julkisuutta, kun sen raportti ja Itä-Anglian yliopiston ilmastotutkimusyksikön ylläpitämä globaali lämpöaikasarja (HadCRUT4) osoittivat ilmaston lämpenemisen olleen pysähdyksissä jo 16 vuoden ajan.

MetOffice on julkaissut pitkän aikavälin ilmastoennusteita jo ainakin vuodesta 2007 alkaen. Tuon vuoden ennusteessa kerrottiin, että maapallon ilmasto lämpenisi vuoteen 2014 mennessä 0,3 astetta verrattuna vuoteen 2004. Vajaa vuosi siis on vielä aikaa lämmetä, mutta tähän mennessä keskilämpötilan nousu on ollut nolla. 

Met Officen ennusteet vuosilta 2011 ja 2012.
Kuvan lähde ja kirjoitusvirheet : The Australian

Vuonna 2011 laitos julkaisi vieressä olevan kuvan mukaisen ennusteen lämpötilan noususta vuoteen 2022 mennessä (paksumpi punainen murtoviiva). Sen mukaisesti lämpötila jatkaisi nousua edelleen 0,3-0,4 astetta vuosikymmenessä. Näiden hälyyttävien ennusteiden vuoksihan me eurooppalaiset yritämme epätoivoisesti torjua ilmastonmuutosta valtavilla rahasummilla.

Viime joulukuun 24. päivänä MetOffice julkaisi tuoreimman ennusteensa viideksi seuraavaksi vuodeksi. Tuo ennuste näkyy yhdessä vuoden 2011 ennusteen kanssa kuvassa sinisenä murtoviivana. Sen mukaisesti maapallon ilmaston lämpeneminen on siis pysähdyksissä vuoteen 2017 asti. Muutos on lähes mykistyttävä. Se on niin dramaattinen, että uusin ennuste päätettiin julkistaa jouluaattona. Oliko julkistusajankohta tarkoitettu vaimentamaan julkisuutta - lehdethän eivät Brittein saarilla ilmesty joulupäivänä - vai oliko kyseessä joululahja ilmastotuhoa pelkäävälle maailmalle? Hmmm... Yleensä julkistamisella tavoitellaan julkisuutta. Minä en usko maailman arvostetuimman ilmastontutkimuslaitoksen johdon ja tiedottajien olevan niin hölmöjä, että he sitä halutessaan valitsisivat kaikista päivistä juuri jouluaaton.

Lähes koko tämän 1990-luvulta alkaneen ilmastopanikoinnin aikana alailmakehän globaali keskilämpötila ei ole merkittävästi kohonnut. Ilmasto on lämmennyt taukoamatta vain ilmastotutkijoiden, ml. MetOffice, ilmastomalleissa, joita pyöritetään maailman kalleimmissa supertietokoneissa. Mallien tuottamien ennusteiden mukaan meitä on verotettu tuhansien miljardien eurojen, dollarien ja puntien edestä, jotta veromme hidastaisivat ilmaston lämpenemistä. Ehkä ilmaston viilentäminen jatkuvasti kohoavilla energiaveroilla ja hiilidioksidimaksuilla onnistuu sittenkin? Met Officen viimeisimmän ennusteen mukaan keskilämpö ainakin pysyy ennallaan 20 vuoden ajan vuodesta 1997 alkaen.

Ehkä jouluaaton salailun syynä on se, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden jatkuvalla kasvulla ja lämpötilan tasaisuudella ei näytä olevan mitään yhteyttä toisiinsa? Tai ehkä sään ja ilmaston ennustamiseksi perustettu laitos ei enää haluaisi julkaista ennusteitaan, koska mallit eivät toimi?

Beaufortinmereltä kylmää kyytiä ilmastouskovaisille

Uusi kanadalainen tutkimus, joka on julkaistu Biogeosciences-julkaisussa, kertoo Beaufortin meren lämpötilan, suolaisuuden ja jääpeitteen vaihdelleen melko paljon viimeisten 150 vuoden aikana. Nykyinen jääpeitteen vuotuinen kesto - siis vuosittaisen jääpeitteen aika - on keskimääräistä tasoa. Tutkimus on tehty rekonstruoimalla panssarilevien esiintymiä merenpohjan sedimentissä.

Vieressä olevan kuvan kohta B kuvaa merijään peitteen vaihtelua alueella 150 vuoden aikana. Sen mukaisesti jääkansi on viime vuosina peittänyt merta yli kahdeksana kuukautena vuodessa, mikä on hieman pitkäaikaista keskiarvoa enemmän.

Viime vuosina arktisen alueen jääpeitteen määrä on ollut poikkeuksellisen vähäinen Atlantin puoleisilla alueilla. Tämä on tietysti heijastunut myös mitattuihin ilman lämpötiloihin alkaen Grönlannista päätyen Novaja Zemljaan. Nyt julkaistu tutkimus ei siis kerro vastaavasta ilmiöstä läntisemmän Arktikan osalta. Jostain syystä Euroopan puoleinen Jäämeri on lämmennyt, mutta Pohjois-Amerikan puoleinen osa ei ole sitä tehnyt.

Jos kyse olisi ilmastollisesta asiasta - siis ilmaston lämpenemisestä - voisi ajatella Arktikan lämpenevän niin idässä kuin lännessä yhtälailla. Mutta näin siis ei ainakaan jääpeitteen osalta ole tapahtunut. Näyttää siltä, että Atlantilta on saapunut voimakas lämpimän veden pulssi, joka on nostanut Norjanmeren, Barentsinmeren ja Karanmeren lämpötiloja niin paljon, että jäätyminen siellä on merkittävästi hidastunut, ja Arktisen alueen merijään peite on jo yli viiden vuoden ajan ollut selvästi alle aiempien vuosikymmenien keskiarvon. Mutta läntisellä Jäämerellä tätä jääpeitteen vähenemistä ei ole havaittu. Pikemminkin päinvastoin siellä ja Beringin salmen tuntumassa jääpeite on ollut jopa ennätyksellistä. Samoinhan on ollut myös koko Etelämantereen alueella.

Vasemmalla satelliittiaikana mitattu pohjoisen jääminimi ja
oikealla nykyinen tilanne. Jään vähyys Skandinavian pohjois-
ja koillispuolella on silmiinpistävää. Muualla Arktikalla jään
puutetta ei havaitse.

Tämä tutkimus on masentava niille, jotka toivoivat luoteisväylän pysyvää avautumista ilmastonmuutoksen seurauksena. Se kyllä kertoo, että luoteisväylä olisi ollut avoimempi useina vuosina menneisyydessä, mutta se ei anna lupausta pysyvästä avautumisesta - siis aina jäättömästä Beaufortinmerestä. Ja epäsuorasti se vihjaa siihen, että Jäämeren viime vuosien jääkato johtuu enemmän Atlantilta tulevan merivirran - Golf-virran - vaihtelusta, kuin ilmastollisista asioista.

Mutta tämä on aika luonnollista, sillä meriin sitoutunut lämpö lopulta säätelee kaikkea muutakin - jääpeitteitä ja meriä lähellä olevien maa-alueiden ilmastoakin. Valitettavasti ilmastotutkimus tuntee edelleen hyvin huonosti merivirtojen vaikutuksia ilmastoon.

Todettakoon vielä lopuksi, että tässä tutkimuksessa havaitut jääpeitteen, meriveden lämpötilan ja sen suolaisuuden vaihtelut eivät korreloi mitenkään ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kanssa. Tästä johtuen tutkimuksesta ei taida olla hyötyä IPCC:lle tai muillekaan ilmastopaniikkia lietsoville tahoille.

Avoin kirje YK:n pääsihteerille

Herra pääsihteeri!

Ban Ki-moon

Marraskuun 9. päivänä tänä vuonna Te kerroitte YK:n yleiskokoukselle: "Ilmastonmuutoksesta johtuvat äärisäät ovat uutta normaaliutta ... Kiireellinen ja selvä haasteemme on vähentää kasvihuonepäästöjä, vahvistaa sopeutumista ... vielä isompia ilmastoshokkeja vastaan ... ja saavuttaa laillisesti sitova ilmastosopimusvuoteen 2015 mennessä. ... Tämän pitäisi olla yksi Hurrikaani Sandyn pääopetuksista."

Marraskuun 13. päivänä Te sanoitte Yalessa: "Tiede on selvää; meidän ei pitäisi hukata enempää aikaa tuohon väittelyyn."

Seuraavana päivänä Al Goren "Likainen Sää" verkkolähetyksessä Te puhuitte "vaarallisemmista myrskyistä, ankarammista kuivuuksista ja laajemmista tulvista" lopettaen seuraavasti: "Kaksi viikkoa sitten hurrikaani Sandy iski Yhdysvaltojen itärannikolle. Kansakunta näki ilmastonmuutoksen todellisuuden. Toipuminen siitä maksaa kymmeniä miljardeja dollareita. Tekemättömyyden hinta on vielä korkeampi. Meidän on vähennettävä riippuvuuttamme hiilipäästöistä."

Me allekirjoittaneet, jotka olemme päteviä ilmastoon liittyvissä asioissa, haluamme lausua, että nykyinen tieteellinen tietämys ei tue Teidän väitteitänne.

Yhdistyneen Kuningaskunnan ilmatieteenlaitos (UK MetOffice) julkaisi äskettäin tilastotietoa, joka osoittaa, että tilastollisesti merkittävää maapallon laajuista lämpenemistä ei ole havaittu lähes 16 vuoteen. Tuona aikana Yhdysvaltain Meri- ja ilmakehähallinnon (NOAA) mukaan hiilidioksidipitoisuus nousi lähes yhdeksällä prosentilla muodostaen 0,039 % ilmakehästä. Maapallon laajuinen lämpeneminen, jota ei ole tapahtunutkaan, ei siis ole voinut aiheuttaa muutaman viime vuoden aikana nähtyjä äärimmäisiä sääilmiöitä. Ei tiedetä, lämpeneekö ilmasto edelleen joskus ja jostain syystä. Tieteelle tämä on epäselvää. Joidenkin tiedemiesten mukaan lähiaikoina tapahtuva luonnollinen jäähtyminen, joka voisi johtua auringon aktiivisuuden vaihtelusta, olisi myös mahdollista. 

Nuo mainitsemanne "vieläkin isommat ilmastoshokit" olisivat pahempia, jos ilmasto jäähtyisi lämpenemisen sijasta. Ilmasto muuttuu jatkuvasti luonnollisesti ja joskus dramaattisestikin. Hypoteesi, jonka mukaan hiilidioksidi on aiheuttanut tai voi aiheuttaa vaarallista lämpenemistä, ei saa tukea todisteista.

Äärisäiden esiintyminen tai rajuus ei ole lisääntynyt. Vaarallisten säähän liittyvien tapahtumien lisääntymisestä tulevaisuudessa on vain vähän todisteita. YK:n oma Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) kertoo omassa erikoisraportissaan (Special Report on Extreme Weather (2012)), että "ilmastonmuutoksesta johtuva signaali puuttuu" säistä johtuvien menetysten trendistä. Rahavarat, joita nyt käytetään äärimmäisten sääilmiöiden torjuntaan, pitäisi kohdentaa infrastruktuurimme vahvistamiseen siten, että se kestäisi näiden väistämättömät ja luonnolliset vaikutukset, sekä yhdyskuntien avustamiseen trooppisen hirmumyrsky Sandyn kaltaisten luonnonkatastrofien jälkeisessä jälleenrakentamisessa.

Ei ole mitään järkevää syytä niihin kalliisiin ja rajoittaviin poliittisiin päätöksiin, joita on ehdotettu YK:n ilmastokokouksessa Qatarissa. Puhtaan havaintotiedon tarkka analysointi ei tue maapallon laajuista lämpenemistä, jonka suuruutta ja vaikutuksia tietokonemallinnukset todistettavasti liioittelevat.

NOAA:n “State of the Climate in 2008”-raportissa väitettiin, että 15 vuotta ilman minkäänlaista tilastollisesti merkittävää lämpenemistä osoittaisi ristiriidan havaintojen ja ennusteiden välillä. Niinpä 16 vuotta ilman lämpenemistä on nyt todistanut, että ilmastomallit ovat väärässä jopa luojiensa omien kriteereiden mukaan.

Näiden seikkojen vuoksi pyydämme, että lopettaisitte trooppisessa Sandy-myrskyssä menehtyneiden tai omaisuutensa menettäneiden perheiden hyödyntämisen väittämällä perusteettomasti ihmisen vaikutusten aiheuttaneen myrskyn. Sitä ne eivät aiheuttaneet. Me myös pyydämme Teitä ymmärtämään, että YK:n tai sen ilmastosopimuksen allekirjoittajavaltioiden sellaisilla poliittisilla päätöksillä, joilla pyritään rajoittamaan hiilidioksidipäästöjä, ei todennäköisesti ole merkittävää vaikutusta tulevaan ilmastoon. Ilmastopolitiikan pitääkin sen vuoksi kohdentua vaarallisiin ilmastoilmiöihin valmistautumiseen ja niihin sopeutumiseen - johtuivatpa nuo ilmiöt mistä tahansa syystä.

129 allekirjoittanutta

________________________________________________________

Yllä kääntämäni avoin kirje julkaistiin Financial Post -lehden mielipidepalstalla 30.11.2012 - siis Qatarin Dohassa pidettävän YK:n ilmastokokouksen aikana. Allekirjoittajina on runsaasti kovan luokan ilmastotutkijoita kattavasti kaikilta ilmastotutkimuksen osa-alueilta - suorastaan ilmastotutkimuksen legendoja. Olipa joukossa myös yksi rehellinen suomalainenkin, filosofian tohtori Boris Winterhalter, jonka erinomaisen ilmastoblogin löydät täältä.

Arvannet, että suomalainen media ei inahtanutkaan tästä suorapuheisesta ja avoimesta kirjeestä. Siksi minä päätin kääntää sen ja julkaista täällä.

Norjalaistyrmäys ilmastohysterialle

Kolme norjalaista ilmastotutkijaa ovat julkaisseet Global and Planetary Change -tiedejulkaisussa mielenkiintoisen tutkimuksen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja lämpötilan vaihtelujen suhteesta ja vaiheistuksesta.

Tämä asia on myös ilmastoteorioiden ytimessä mm. siksi, että ns. kasvihuoneilmiöhypoteesin kannattajat pitävät kasvihuonekaasujen osuutta ilmastoa ensisijaisesti säätävänä tekijänä. Silloin heidän olisi tietysti kyettävä osoittamaan kausaalisuus kasvihuonekaasujen pitoisuuden ja lämpötilamuutosten välillä siten, että ensin muuttuu kaasupitoisuus ja sitten muuttuu lämpötila.

Tämän syy-seuraus -suhteen osoittaminen on ollut jo pidempään ongelmallista, sillä mm. Grönlannin ja Etelämantereen ikivanhoista jäätiköistä otetuista porausnäytteistä tehdyt analyysit ovat yksiselitteisesti osoittaneet lämpötilan muuttuvan ensin ja hiilidioksidipitoisuuden lähtevän merkittävään muutokseen vasta 600-1000 vuoden viiveellä. Niinpä empiirisiin mittauksiin luottavat ilmastotutkijat ovat mm. tämän väärinpäin olevan kausaalisuuden vuoksi kyseenalaistaneet kasvihuoneilmiöhypoteesin.

Lisävalaistusta tähän kausaalisuuteen tuo nyt Ole Humlumin,  Kjell Stordahlin ja  Jan-Erik Solheimin tutkimus "The phase relation between atmospheric carbon dioxide and global temperature". Tutkijoiden lähtöaineistoina ovat olleet tarkimmat alailmakehän hiilidioksidipitoisuudet ja lämpöaikasarjat (molemmat siis empiirisiä mittauksia) sekä laskennalliset arviot ihmisperäisistä ja tulivuorten hiilidioksidipäästöistä. Alla olevat tutkimustulokset ovat hyvin huolestuttavia kasvihuoneteorialle ja laajemminkin epäilyille ihmisperäisestä ilmastonmuutoksesta:

1. Maailmanlaajuinen lämpötilan muutos etenee seuraavassa järjestyksessä 1) meriveden pintakerroksen lämpötila muuttuu, 2) maanpinnan lämpötila muuttuu ja 3) alailmakehän lämpötila muuttuu.
2. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus muuttuu 11-12 kuukautta merenpinnan ja 10 kuukautta ilmakehän lämpötilamuutoksen jälkeen.
3. Merien lämpötilamuutokset selittävät pääosan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutoksista.
4. Ihmiskunnan polttamista fossiilisista polttoaineista peräisin olevalla hiilidioksidilla on vain vähän vaikutusta ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen, eivätkä ilmakehän hiilidioksidimuutokset seuraa ihmiskunnan päästöjen historiaa.

Ihmiskunnan aiheuttamalle ilmastonmuutokselle (AGW) tutkimus on siis todella kylmää kyytiä kahdessakin mielessä. Ensinnäkin tupruttamallamme hiilidioksidilla ei ole paljoakaan vaikutusta ilmakehässä olevan hiilidioksidin määrään. Ja toiseksi hiilidioksidin määrä ilmakehässä ei aiheuta lämpötilamuutosta, sillä lämpötila muuttuu ensin ja vasta sitten hiilidioksidipitoisuus. Eipä paljoa yksinkertaisemmin voisi tyrmätä AGW-teoriaa? Mutta ehkä tutkimuksen kärkeen kannattaisi nyt nostaa toinen ihmisen ilmastoa lämmittävä vaikutus, josta olen kirjoittanut mm. täällä.

Kun vielä muistetaan, että hiilidioksidi ei ole myrkyllistä nykyisinä pitoisuuksina, ja se on kasvikunnan ruokaa, ei ole perusteita sellaiselle ilmastohysterialle, jota erilaiset vihreät lobbarit maailmalla lietsovat. Minusta hiilidioksidia voisi olla ilmakehässä vielä nykyistä enemmänkin. Kasvitkin siitä tykkäisivät.

Todisteita lähistöllä olleiden supernovien vaikutuksesta maapallon elämään

Kuva 1.
Aurinkokuntamme matka linnunradan spiraalien (harmaat viivat)
läpi. Sinisillä alueilla hiukkassäteily on ollut voimakkainta. Silloin
myös on nähty dramaattisimmat muutokset maapallon elämässä.

Enlannissa toimiva hyvin arvostettu Kuninkaallinen Tähtitieteellinen Yhdistys (Royal Astronomical Society) julkaisi 24.4.2012 tanskalaisen professori Henrik Svensmarkin tutkimuksen otsikolla "Todisteita lähistöllä olleiden supernovien vaikutuksesta maapallon elämään". Jo otsikko on vähän vaikea, ja pitkä tutkimusraportti tähtitieteellisine selvityksineen on ylivoimainen kiireiselle lukijalle. Siksi yritän kirjoittaa seuraavassa kansantajuisesti ja tiivistetysti lähinnä vain Svensmarkin paperin johtopäätelmistä ja sivuuttaen, miten niihin on päädytty.

Mutta ensin muutama sana tutkimuksen merkityksestä. Svensmark esittää paperissaan avaruudesta tulevan säteilyn yhteydestä maapallon ilmastoon viimeisen 500 miljoonan vuoden aikana. Hän samalla yhdistää tuon säteilyn aiheuttaman ilmastovaikutuksen maapallon kasviston ja eläimistön evoluutiohistoriaan. Vaikka Svensmark ei kiistä nykyisiä teorioita mm. mannerlaattojen liikkeiden, laaja-alaisten tulivuorenpurkausten, Milankovitchin jaksojen ja meteoritti-iskujen vaikutuksista ilmastoon ja sen välityksellä elämään, hän väittää ratkaisevien tekijöiden kuitenkin tulleen linnunradan räjähtäneiden tähtien säteilystä ja maapallon kasvikunnasta. Tämä on jonkinlaisessa ristiriidassa useimpien nykyisin kannatettujen hypoteesien suhteen. Eniten ristiriitaa on ilmastotutkijoiden hiilidioksiditeorian kanssa. Kyse on laaja-alaisesta hypoteesista, joka voi siis vaikuttaa monien tieteenalojen tutkimussuunnitelmiin.

Supernovaksi kutsutaan tähden räjähdystä. Tuo räjähdys sinkoaa valtavan määrän energiaa ympäristöönsä. Osa energiasta siirtyy hiukkassäteilynä (protoneja, elektroneja ja muita ionisoituneita partikkeleita). Tätä säteilyä maapallon ilmakehään iskeytyy linnunradan supernovista joka hetki. Mutta tuon säteilyn määrä riippuu paljolti siitä, kuinka lähellä supernovia aurinkokuntamme ja sen mukana pieni maapallomme on. Svensmarkin mukaan maapallolle osuvan hiukkassäteilyn määrä vaihtelee nykyisin noin 10 prosentin luokassa lähinnä siltä osin suojaavan auringon magneettikentän vaihtelun mukaan. Mutta satojen miljoonien vuosien aikajänteellä vaihtelu on ollut nykyiseen verrattuna jopa kymmenkertaista. Tämä johtuu siitä, että aurinkokuntamme vaeltaa sellaisten linnunradan alueiden läpi, joissa supernovia on esiintynyt useammin verrattuna vaikkapa nykyiseen asemaamme.

Kuvassa 1 Svensmark esittää aurinkokuntamme matkan linnunradan spiraalimaisten haarakkeiden läpi. Sinisellä merkityissä kohdissa - siis tähdistä tiheissä haarakkeissa - hiukkassäteily on ollut voimakkainta. Juuri noina hetkinä myös maapallon kasvi- ja eläinkunnissa on tapahtunut dramaattisia muutoksia, joista tiedämme jo melko paljon fossiilien perusteella. Samoin muutoksia on tapahtunut ilmakehän koostumuksessa ja merenpinnan tasossa. Nämä muutokset ovat olleet todella äärimmäisiä, sillä niissä jopa 95 prosenttia kaikista ennen muutosta eläneistä eliölajeista on kuollut sukupuuttoon. Ihmisen syyllisyydestä on tässä vaiheessa todettava se, että lajina synnyimme vasta satoja ja kymmeniä miljoonia vuosia noiden massatuhojen jälkeen.

Svensmark selittää, että lähellä olleiden supernovien raju hiukkassäteily on vaikuttanut voimakkaasti pilvisyyden lisääntymiseen, mikä vuosien kuluessa lisää ilmakehän heijastavuutta ja kylmentää ilmastoa. Tämä puolestaan johtaa jäätiköiden kasvuun, jopa jääkausiin, mikä laskee tietysti meriveden tasoa jopa sadoilla metreillä. Kun hiukkassäteily taas heikkenee, pilvisyys vähenee ja maapallon pinnalle pääsevän suuremman auringon säteilyenergian vuoksi ilmaston lämpötila nousee. Silloin myös jäätiköt sulavat, merivesi lämpenee ja nousee. Merenpinnan nousun aiheuttamat uudet rannikkoseudut muodostivat runsaasti uusia elinmahdollisuuksia uusille lajeille, jotka polveutuvat edellisestä kylmästä jaksosta selviytyneestä harvasta lajistosta. Nämä kaikki asiat aikakausineen me jo tiedämme esihistoriallista elämää koskevien tutkimusten perusteella.  Svensmarkin tutkimus yhdistää nuo tapahtumat avaruudesta tulleen hiukkassäteilyn muutoksiin, jolloin juuri hiukkassäteily olisi ollut ei vain ilmastoa mutta koko elonkehää säätelevä asia maapallolla. Svensmarkin laskemat hiukkassäteilyn korrelaatiot niin geologien rekonstruoiman merenpinnan kuin biologien havaitsemien eliölajien osalta ovat hämmästyttävän hyviä.

Kuva 2
Hiukkassäteilyn ja selkärangattomien merieläin-
sukujen korrelaatio 500 miljoonan vuoden aikana.
Asteikko vasemmalla on supernovatiheys ja
oikealla eliolajisukujen määrä.

Svensmark yhdistää kirjoituksessaan hiukkassäteilyn vaikutukset niistä riippumattomiin mannerlaatojen liikkeisiin, joista tietysti myös jälkimmäisellä tekijällä on ollut merkittävä vaikutus maapallon elämään. Mutta jokseenkin kaikki muu onkin sitten ollut seurausta näistä asioista. Näihin seurauksiin kuuluu siis kasvi- ja eläinkuntamme monimuotoisuus lajistoineen ja myös ilmakehän koostumus, johon ilmeisesti myös elämän taso on vaikuttanut tasaisemman hiukkassäteilyn kausina. Maapallon kasvikunta on mahdollisesti osaltaan onnistunut kuluttamaan toisen yhteyttämisessä tarvitsemansa ravinnon, hiilidioksidin, lähes loppuun vähäisen hiukkassäteilyn aikoina. Tämä puolestaan on voinut johtaa kasvikunnan yhteyttämisen ulosteen, hapen, vajeeseen ilmakehässä, joka on ollut kohtalokasta eläimille. Mutta tässäkin asiassa  Svensmarkin mukaan hiukkassäteily on ollut se ensisijaisesti määrävä tekijä.

Svensmarkin hypoteesi tulee varmasti aiheuttamaan runsaasti keskustelua niin astronomien, paleogeologien, paleontologien kuin ilmastotutkijoiden keskuudessa. Viimeksi mainitusta joukosta tulevat raivokkaimmat hyökkäykset hypoteesia vastaan. Nimittäin jokainen järkeilevä ihminen tajuaa, että ilmastotieteilijöiden hellimä hypoteesi maapallon ilmakehän hiilidioksidin määräävästä asemasta ei voi aiheuttaa supernovia satojen valovuosien päässä olevissa tähdissä, kun korrelaatiosuhde Svensmarkin mukaan on olemassa. Syy-seuraus -suhteen täytyy olla toisinpäin - siis avaruuden olosuhteet vaikuttavat ilmastoomme ja sitä kautta kaikkeen elämään maapallolla ml. ilmakehän koostumukseen - jos uskomme Svensmarkia.

Ilmastotieteilijöiden ja sitä kautta myös kansainvälisen ilmastopaneelin ainoaksi pelastukseksi voi jäädä astrofyysikkojen negatiivinen arviointi Svensmarkin tutkimuksesta. Mutta jos tähtitieteilijät eivät kumoa Svensmarkin hypoteesia, ilmastotieteen hiilidioksiditeoriat joutuvat nopeasti huonon tieteen roskakoriin, jonne ne olisi pitänyt panna jo kauan sitten empiirisen evidenssin puuttuessa. Silloin muuten katoavat myös pääosin poliittiset perusteet hiilidioksidipäästöjen verotuksesta ja muutkin ns. vihreän energiapolitiikan perusteet.

Mäkisillä pidetään peukkuja Svensmarkin puolesta ja veikataan hänelle Nobel-palkintoa seuraavan kymmenen vuoden sisään. Suosittelen lukemaan aikaisemman juttuni Svensmarkin teoriasta hiukkassäteilyn vaikutuksesta ilmastoomme täältä. Ja sympaattista tiedemiestä kannattaa katsoa englanniksi videolta täältä.

Voit unohtaa ilmaston lämpenemisen? It's the Sun, Stupid.

Daily Mail Onlinessa on auringosta ja ilmastonmuutoksesta juttu, joka näyttää leviävän vauhdilla englanninkielisessä lehdistössä ja nettimaailmassa. Kyse ei ole aivan uudesta asiasta, mutta koska suomenkieliset vihreät toimittajamme eivät todennäköisesti nosta asiaa virallisen ilmastopolitiikan vastaisena esiin edes pikkujuttuna, annetaan sen esittelylle tilaa tässä Ilmastorealismia-blogissa. Juttu kannattaa lukea alkuperäisenä yllä olevasta linkistä.

Tiedetoimittaja David Rose aloittaa kertomalla viime viikolla Iso-Britannian ilmatieteenlaitoksen ja Itä-Anglian ilmastontutkimusyksikön hiljaisesti päivittämästä lämpöaikasarjasta, jonka mukaan ilmasto ei ole lämmennyt viimeiseen 15 vuoteen.

Maapallon keskilämpötila 1997-2011

Sitten hän siirtyy aurinkoon, jonka aktiivisuus näyttää aika dramaattisesti muuttuvan lähivuosina. Auringon aktiivisuushan normaalisti vaihtelee noin 11 vuoden jaksoissa, joita ihminen on kyennyt havainnoimaan kaukoputken keksimisestä 1600-luvulta alkaen. Jo usean vuoden ajan on nykyaikaisemmalla auringon tarkkailulla havaittu paljon uusia asioita auringosta mutta myös noiden auringonpilkkujaksojen venyneen ajallisesti ja myös jakson aikana vuosittain näkyvien auringonpilkkujen vähenevän. Auringonpilkuilla on yhteys auringosta purkautuviin hiukkassuihkuihin ja niiden muodostamaan auringon magneettikenttään, joka voimakkaimmillaan ulottuu kauas maan kiertoradan ulkopuolelle.

Auringonpilkkuhavainnot osoittavat aktiivisuusvaihtelua.
1900-luvulla aurinko oli erityisen aktiivinen.

Yhteys on yksinkertaistettuna seuraava: Vähän auringonpilkkuja merkitsee harvempia purkauksia ja heikkoa magneettikenttää. Heikko magneettikenttä puolestaan suojaa maapalloa vahvaa magneettikenttää huonommin avaruuden muilta hiukkasilta, jotka ovat peräisin linnunratamme ja tietysti muidenkin galaksien räjähtäneistä ja vielä auringon lailla säteilevistä tähdistä. Jo jonkin aikaa on epäilty, että noilla maahan osuvilla ionisoituneilla hiukkasilla olisi roolinsa mm. alailmakehän pilvisyyttä muodostavana tekijänä. Palaan tähän pilvien muodostumisteoriaan myöhemmin, mutta tämän Svensmarkin teorian mukaan siis runsas hiukkassäteily avaruudesta lisäisi pilvisyyttä ja vähäinen säteily hidastaisi sadepilvien muodostumista, jolloin aurinkoisuus olisi vähän yleisempää.

Auringon aktiivisuusmuuutokset näkyvät myös 1900-luvun
lämpötiloissa. Kuvassa magneettikentän Ap-indeksin kuvaaja.

Keskilämpötila laski lievästi 1940-luvulta 1970-luvulle,
mitä ei voi selittää hiilidioksidinteoriallan

Mielenkiintoinen yhteys auringonpilkkujen ja maapallon keskilämpötilan välillä on havaittu jo aika kauan sitten. Nimittäin tuona aikana, jolloin auringonpilkkuja on voitu havainnoida, ne ovat kadonneet kahdesti pitkähköksi ajaksi. Silloin myös keskilämpötila on laskenut vastaavaksi jaksoksi jopa useilla asteilla. Viimeksi tällainen jakso oli  vuosina 1645-1715. Tuo jakso on nimetty Maunderin minimiksi Edvard Maunder nimisen tähtitieteilijän mukaan. Hyvin vähäisiä auringonpilkkujaksoja on ollut myös Daltonin miniminä tunnetun jakson aikana 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa sekä 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla, jolloin vasta aloitettiin järjestelmälliset lämpötilamittaukset maailmanlaajuisesti. Myös noiden jaksojen aikana keskilämpötilat ovat selvästi pudonneet runsaampien auringonpilkkujaksojen aikoihin verrattuna. 1800-luvun lopusta aina 1990-luvun alkuun asti auringon aktiivisuus on on ollut em. jaksoihin verrattuna vilkasta, ja myös maapallon keskilämpötila kohosi 1900-luvulla lähes asteen verran

Svensmarkin teoria selittäisi tämän ilmiön. Sen mukaan runsaampi pilvisyys erityisesti alailmakehässä heijastaisi enemmän auringon säteilyä takaisin avaruuteen ennen kuin se ehtii lämmittämään meriä ja maata verrattuna vähäisempään pilvisyyteen. Jo muutaman prosentin ero pilvisyydessä vaikuttaa watin verran neliömetrille maanpinnalle tulevaan kokonaisäteilytehoon, mikä on pitkällä aikavälillä riittävästi aiheuttamaan selvästi mitattavia muutoksia merien ja alailmakehän lämpötilassa.

Kerjäläisiä ruokitaan 1860-luvun nälkävuosina Hämeessä

Ja sitten tulee Rosen jutun pommi. Aurinkotutkijat ovat aika yksimielisiä siitä, että auringon aktiivisuus on vaihteeksi hiipumassa kenties kymmeniksi vuosiksi. Aurinkopilkkujaksojen ajallinen pituus on siis kasvamassa ja pilkut saattavat kadota vuosiksi kokonaan havaitsemattomiin tavallisilla kaukoputkilla. Olemmeko siis sen myötä menossa kohti samanlaista ilmaston viilenemistä, joka 100, 150 ja 300 vuotta sitten kohtasi suomalaisia? Kannattaa muistaa, että Suomi koki kaksi erittäin kovaa nälänhätää sekä 150 että 300 vuotta sitten. Vuosien 1695-1697 nälkävuosina Suomi menetti mahdollisesti jopa kolmanneksen kansasta nälkään ja huonon ravinnon aiheuttamiin tautiepidemioihin menehtyneenä.


Täällä pohjoisessa emme ole kovin monen asteen päässä kevät- ja syyshalloista emmekä aina edes kesäpakkasista, jolloin sadon menetys on reaalinen uhka. Uhka tietysti kasvaa merkittävästi, jos marginaali pienenee.


Muistutetaan nyt vielä, ennenkuin nykyisen hiilidioksidiin perustuvan ilmastonlämpenemisteorian kannattajia ja ilmastopolitiikalla meitä raskaasti verottavia poliitikkoja aletaan henkisesti kierrättämään tervassa ja höyhenissä, että yllä kuvattu on myös vasta ilmastonmuutosteoria, jota tosin tutkitaan vakavasti. Jos se on oikeassa, tulemme todella näkemään selvää keskimääräistä viilenemistä jo seuraavan 10 vuoden aikana. Vihreille hiilidioksidialarmisteille tulee silloin hätä. Taidamme joutua kääntämään hiilivoimalat täysille, jotta saisimme lisää hiilidioksidia taivaalle, sillä kyllähän se hiilidioksidikin taitaa ihan vähän lämmittää - ehkä kymmenesosan harvenevan pilviverhon viilentävään vaikutukseen verrattuna. Kukas se sanoikaan, että "It's the Sun, Stupid"?

Ja vielä pari lohdutuksen sanaa: Talviset loskakelit vähenevät, ja jäät kyllä sulavat kesäisin järvistä - viimeistään juhannukseksi!

Lätkämailajoukkueen likaiset temput

Tohtori Jones on mm. "hukannut"
lämpöaikasarjansa lähteet

Boris Winterhalter: "Climategate II on avannut lisätietoa ilmastonmuutoksen taustana olleesta “hieman” muunnellusta tieteestä, jota tavallaan avainryhmäksi muodostunut tutkijajoukko on harrastanut. Willis Eschenbach on koonnut omat kokemuksensa East-Anglia Universityn ilmastotutkimusyksikön johtohahmolle, tri Phil Jonesille, osoittamassaan avoimessa kirjeessä."

Lue lisää Boris Winterhalterin blogista, "Ilmastonmuutos ja riippumaton tiede", jonka olen lisännyt linkkiluettelooni sivun oikeaan laitaan.

Rehellisen tieteen tekijöiden ei tarvitse puolustaa tutkimustuloksiaan

1. salaamalla tutkimustensa lähtöaineistoja, 
2. manipuloimalla lähtöaineistoja (tässä tapauksessa mm. lämpöaikasarjoja), jotta haluttu tulos saadaan esiin,
3. tuhoamalla tutkimustoimintaan kuuluvia lähtöaineistoja, sähköposteja, kirjeitä tai muita asiakirjoja,
4. mustamaalaamalla epäileviä tutkijoita,
5. vaikenemalla ristiriidassa olevista julkaistuista tutkimuksista,
6. toteuttamalla samanmielisten tutkijoiden tutkimusten vertaisarvioinnit ns. kaveriarviointina,
7. estämällä tutkimustulostensa kanssa ristiriidassa olevien tutkimusten julkaisut,
8. järjestämällä potkut ilmastotutkimuksia julkaisevan lehden päätoimittajalle erimielisen tutkimuksen julkaisusta ja uhkaamalla julkaisijoita boikotilla, jos julkaisun linja ei pysy alarmistisena
9. painostamalla aloittelevia tutkijoita "oikealle" linjalle uhkaamalla tutkimusrahoituksen loppumisella
10. organisoimalla propagandakoneisto levittämään "oikeaoppista" tietoa.

Nämä temput kuuluvat totalitaaristen hallitusten, ääriliikkeiden, mafiaverkostojen ja vastaavien toimintamalleihin. Rehellisesti ja analyyttisesti toteutetut tutkimukset puolustavat tuloksiaan omilla ansioillaan. 

Johtavien ilmastotutkijoiden temput, joista ei seuraa sanktioita, murentavat luottamusta tieteelliseen tutkimukseen yleensäkin, mikä on tietysti vahingollista kaikille. Olen aika varma, että jonain päivänä useammassakin tutkimuslaitoksessa kadutaan sitä vääränlaista kollegiaalisuutta, joka on mahdollistanut useissa Yhdysvaltain ja Euroopan ilmastotutkimusyksiköissä pitkään jatkuneen tieteenteon politisoitumisen ja sen mukaiset temput. Ilmastotieteestä on tullut tieteen Kreikka samassa mielessä kuin maa esiintyy nyt talouskriisissämme.

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon oman Ilmatieteenlaitoksemme ja yliopistojemme johtavat ilmastotutkijat ovat syyllistyneet samaan. Tässä olisi tutkivalle journalismille - jos sellaista enää Suomessa on - hyvä haaste. Olen varma siitä, että herkkupaloja löytyisi julkaistavaksi.

Kun IPCC jättää hiilidioksidihömpötyksen väliin, se osuu lähemmäs realismia

SREX-raportin kansikuva

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n viimeisin erikoisraportti - Managing the Risks of Extreme Events and Disasters to Advance Climate Change Adaptation (SREX) - keskittyy tuhoisiin sääilmiöihin varautumiseen osana ilmastonmuutokseen sopeutumista. Seuraavassa Ilmatieteenlaitoksen tiedote erikoisraportista normaalitekstinä ja kommenttini kappaleittain kursiivilla.

Äärevissä sääilmiöissä jo muutoksia

Ilmastonmuutos muuttaa sään ja ilmaston ääri-ilmiöiden esiintymistaajuutta, voimakkuutta, sijaintia ja kestoa ja voi aiheuttaa myös ennen kokemattomia tilanteita. Muutoksia äärevissä säätilanteissa on jo havaittavissa. Esimerkiksi lämpimien vuorokausien määrä on globaalitasolla lisääntynyt ilmakehän kasvihuonekaasujen määrän kasvusta johtuen. IPCC:n erikoisraportin mukaan on todennäköistä, että ihmisen aiheuttamat vaikutukset ovat johtaneet korkeimman ja matalimman päivälämpötilan muuttumiseen globaalilla tasolla. Myös mm. voimakkaisiin sateisiin ja merenpinnan korkeuden ääriarvoihin ihmisen toiminnalla näyttäisi jo olleen vaikutusta.

Ilmasto on ollut jatkuvassa muutoksessa jo muutamia miljardeja vuosia. Ihmisen olemassa olon aikanakin ilmasto on muuttunut dramaattisesti. Vasta viimeisen kahdensadan vuoden aikana on sään ääri-ilmiöitä kyetty mittaamaan. Ratkaisevasti kykymme havainnoida globaalia ilmastoa on kuitenkin kehittynyt vasta maata kiertävien sääsatelliittien myötä 1970-luvun lopulta lukien. Lyhyestä mittausjaksosta johtuen on jokseenkin varmaa, että edelleenkin vuosittain havaitaan uusia paikallisia, alueellisia ja myös globaaleja sääennätyksiä.

Ihmisen osallisuutta sääennätyksiin IPCC:n raportti ei vieläkään kykene todistamaan. Saattaa olla, että ihmisen ainoa osuus niihin rajoittuu mittaamiseen ja ehkä myös niiden merkityksen liioitteluun. Mittaushistorian aikana nimittäin ollaan oltu todella kaukana paleoklimatologian keinoin rekonstruoiduista sääilmiöistä, joihin ihmisellä ei ole voinut olla vaikutusta.

Voi olla, että lämpimät jaksot lisääntyvät tai sitten ei. Joka tapauksessa tämä raportti tuo johtopäätöksen aiempaa varovaisemmin esiin.

Ilmastomallit ennustavat, että vuosisadan loppuun mennessä lämpötilaennätykset kohoavat merkittävästi. On myös erittäin todennäköistä, että kiusallisen kuumien kausien pituus ja toistuvuus lisääntyvät edelleen maa-alueilla. Myös rankkasateiden ennustetaan lisääntyvän, merenpinnan korkeuden nousevan, trooppisten syklonien (kuten hurrikaanien) tuulten maksiminopeuksien kasvavan ja kuivuuden lisääntyvän tietyillä alueilla.

Niinpä tietokoneissa pyörivät ilmastomallit varmaan ennustavat. Reaalimaailmasta tehdyt mittaukset puolestaan erkaantuvat yhä kauemmas näistä malleista. Edellä mainittujen ilmiöiden esiintyminen vaihtelee aika-ajoin. Kuivuuskin on lisääntynyt vielä 10000 vuotta sitten vihreiden kasvien peittämän Saharan alueella merkittävästi. Samoin Suomen alueen lämpötilat ovat huomattavasti lämmenneet verrattuna vuoteen 15000 ennen ajanlaskun alkua. Jopa 1000 vuotta sitten Suomessa oli selvästi nykyistä lämpimämpää, jolloin mm. pähkinäpensaat vielä kasvoivat Lapissa.

Katastrofit vaikuttavat raskaimmin köyhiin maihin

Taloudelliset vahingot sää- ja ilmastokatastrofeissa ovat raportin mukaan kasvussa, mutta vuosittaiset vaihtelut ovat suuria. Arviot menetysten vuosittaisesta suuruudesta vaihtelevat muutamasta miljardista 200 miljardiin dollariin. Suurimmat taloudelliset menetykset ja kuolonuhrien määrät katastrofeissa ovat tyypillisesti kehittymättömissä maissa. Esimerkiksi vuodesta 1979 vuoteen 2004 yli 95 % kuolemista luonnonkatastrofeissa tapahtui kehitysmaissa.

Äärimmäisten sääilmiöiden aiheuttamat taloudelliset vahingot ovat epäilemättä kasvussa. Mutta se ei taida kuitenkaan johtua äärimmäisten sääilmiöiden lisääntymisestä vaan siitä, että moninkertaisesti viime vuosisatoina lisääntynyt ihmiskunta on levittäytynyt hyvinkin uhanalaisille alueille. Köyhien kehitysmaiden kaupunkilaistuneet asukkaat ovat osanneet ja kyenneet varautumaan huonoiten normaaleihin ja ikiajat tulvineisiin rannikkoseutuihin sekä jokivarsiin, joiden asutus on kasvanut eniten.   

Raportissa korostetaankin, että ilmaston ääri-ilmiöistä johtuvien katastrofien vakavuus riippuu paitsi ilmiöistä itsestään, myös yhteiskunnan riskiherkkyydestä ja haavoittuvuudesta – esimerkiksi tulva vaikuttaa hyvin eri tavoin eri yhteisöissä riippuen niiden haavoittuvuudesta ja katastrofin jälkeisestä kyvystä palauttaa yhteiskunnan toimivuus.

Näissä kohdissa näkyy selvästi sekä kiinalaisten tiedemiesten että reaalimaailman havaintoihin tutkimuksensa perustavien länsimaisten tutkijoiden korostunut panos. Keskeinen havainto siis on se, että ilmastoon kuuluu normaalisti ääri-ilmiöitä, ja niiden aiheuttamat vahingot ihmisille riippuvat paljon valmistautumisen tasosta. Nämä asiat eivät tule esiin aiempien raporttien johtavina kirjoittajina toimineiden tietokonemallinörttien tutkimuksissa.

Yhteiskunnan haavoittuvuuteen ja alttiuteen vaikuttavat monet taloudelliset, sosiaaliset, demografiset, kulttuuriset, institutionaaliset sekä hallinnolliset tekijät. Nopea kaupungistuminen ja suurkaupunkien kasvu erityisesti kehittyvissä maissa on johtanut herkästi haavoittuvien kaupunkiyhteisöjen syntyyn. Haavoittuvan yhteiskunnan kehityksen takana on usein myös ympäristön pilaantuminen, hallinnon epäonnistuminen sekä väestön toimeentulomahdollisuuksien puuttuminen.

Kyllä näin varmaankin on. On varmaan vielä vaikeampaa suojautua sään ääri-ilmiöitä vastaan, jos suojautuminen tulva-, maanjäristys- ja kuivuusriskien torjumisen sijasta suunnataan pääsääntöisesti hiilidioksidin torjuntaan. Hiilidioksidia torjumalla nimittäin ei ole kyetty tuhansien miljardien eurojen panostuksesta huolimatta torjumaan ainoatakaan luonnonkatastrofia.

Altistumisen ja haavoittuvuuden vähentäminen tavoitteena

Riskejä ei voida kokonaan poistaa, mutta riskinhallinnalla ja ilmastonmuutokseen sopeutumalla voidaan kasvattavaa sietokykyä mahdollisille ilmaston ääri-ilmiöiden seurauksille. Säätekijöille altistumisen ja haavoittuvuuden alentaminen on tärkeä tekijä katastrofiriskien hallintastrategioissa ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Erinomaista! Vieläkään Ilmatieteenlaitoksen tiedotteessa ei mainita hiilidioksidia syypäänä ilmastonmuutokseen!

Raportti muistuttaa, että sään ja ilmaston ääri-ilmiöihin liittyviin riskeihin varautuminen vaatii vähintään lisämuutoksia olemassa oleviin teknisiin, hallinnollisiin tai arvojärjestelmiin. Alueilla, joissa haavoittuvuus on suurta ja sopeutumiskyky matala, ilmaston ääri-ilmiöiden muutoksiin sopeutuminen voi olla haastavaa ilman todella merkittäviä muutoksia: on puututtava haavoittuvuuden ja epätasa-arvon takana oleviin sosiaalisiin ja taloudellisiin rakenteisiin.

Aivan. Ei kannattaisi rakentaa historiallisille tulva-alueille, sateessa sortuville rinteille jne. Eikä muuten kannattaisi myöskään rakentaa sellaista energiatuotantoa, joka ei tuota energiaa kovimmilla talvipakkasilla tai ei kestä normaaleja ääri-ilmiöitä kuten tsunameja.

Parhainta sopeutumista ja riskinhallintaa ovat raportin mukaan ne toimet, jotka tarjoavat hyötyjä suhteellisen nopeasti, mutta vähentävät haavoittuvuutta pitkän ajan kuluessa.

Lopuksi

Erikoisinta on se, että tämän uuden IPCC-raportin tiivistelmässä poliitikoille ei sanaa hiilidioksidi mainita kuin kerran. Myös ilmastonmuutoksen sisältö on jossain määrin muuttunut. Se ei enää tarkoita yksinomaan ihmisen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen vaikutusta ilmaston lämpenemiseen, vaan luonnolliset ilmastoa muokkaavat tekijät ovat normaalin vaihtelun korostamisen myötä nousseet jopa pääosaan.

Kun kaksi edellistä IPCC:n arviointiraporttia ovat ylikorostaneet ihmisen päästöjen ja erityisesti hiilidioksidin ratkaisevaa vaikutusta ilmastonmuutoksessa, tämä raportti jopa epäilee, että ihmisen ilmastoa muuttava vaikutus ei ehkä edes näy seuraavina vuosikymmeninä tehtävissä mittauksissa. Tämä voi johtua vain kahdesta syystä: Joko ihmisellä ei ole globaalisti mitattavaa vaikutusta, tai se on niin vähäinen, että se hukkuu luonnolliseen ilmaston vaihteluun.

En silti vielä väittäisi, että IPCC on hylännyt ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutosteorian ja hiilidioksidin syyllisyyden. Mutta tähän asti oikeastaan vain tietokoneissa pyöriviin ilmastomalleihin luottanut tutkijoiden eliitti on joutumassa vaikeuksiin, kun reaalimaailmasta mitatut tulokset erkaantuvat yhä kauemmas mallien tuloksista. Globaali ilmasto ei ole tilastollisesti merkittävästi muuttunut tuhansiin vuosiin, myrskyt eivät ole lisääntyneet, eivätkä muutkaan mallien mukaisesti ennustetut ilmiöt näytä olevan aiempaa lähempänä toteutumistaan.

Tämän raportin perusteella vihreän poliitikon on aiempaa vaikeampaa vaatia äänestäjiltä mittavia uhrauksia hiilidioksidin torjumiseksi. Sen sijaan järkevää yhdyskuntarakentamista ajavalle poliitikolle raportti antaa työkaluja. Hyvä näin!