Ekoekonomisti Sixten Korkman ruorimiehenä ja eksyksissä

Kirjoittaja Mikko Paunio

WWF:n hallintoneuvoston jäsen Sixten Korkman kirjoitti 25.3.2016 Helsingin Sanomissa otsikolla "Toivoton tapaus?" periaatteessa sympaattisen kotimaista elvytystä puoltavan kolumnin. Ilmeisesti epäillen kotimaisten toimien tehoa nykytilanteessa hän kirjoittaa:

Suunta hakusessa?

"Paljon suurempi ongelma on maailmantalous. Se on kuin sumusäässä vaarallisille vesille ajautunut laiva, jolla ei ole kapteenia eikä ruorimiestä."

Tätä lausetta ja erästä toista kolumnin poliittisesti tarkoituksellista nyanssia ei voi ymmärtää eikä hyväksyä järkevän taloudenpidon näkökulmasta.

Sixten Korkman liittyi Pariisin kokouksen alla kansainvälisten (esim. Stern, Krugman) ja kotimaisten (esim. Sailas) tapaan siihen joukkoon ekonomisteja, jotka pitävät ilmastonmuutosta merkittävänä uhkana maailmalle. Erityisesti Sternin paljon kritiikkiä kollegoilta saanutta maksiimia, jonka mukaan ylettömän kalliit hillintäpolitiikkojen kustannukset ovat pitkässä juoksussa halvempi vaihtoehto laissez-faire -politiikalle, on yhä pidetty arvossa monien taholta.

Hiilidioksidi on heikko kasvihuonekaasu ja sen ns. ilmastosensitiivisyys on jatkuvasti tullut alaspäin jopa IPCC:n arviointiraporteissa. Ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta riippumaton hyvin voimakas El Nino ilmiö piti monien tiedemiesten mukaan liioiteltua uhkakuvaa yllä sopivasti Pariisin kokouksen alla.

Ekoekonomisti Sixten Korkmaninkin ja hänen WWF:n kannattamat hillintäpolitiikat ovat jo lisänneet epätasa-arvoa ja sosiaalista hätää energiaköyhyyden muodossa OECD-maissa (tuuli- ja aurinkovoima) ja ovat lisänneet nälänhätiä (liikenteen biopolttoaineet) ja estäneet energia- ja vedensäästöpolitiikoilla aliravitsemuksen ehkäisyä köyhimmissä maissa ja aiheuttaneet suuria ympäristöhaittoja esimerkiksi monokulttuurin edistämisen (liikenteen biopolttoaineet) muodossa. Viimeksi mainittu johtuu siitä, että kasvit varastoivat hyvin huonosti auringon energiaa ja näin biopolttoaineiden valmistus vaatii näin valtavat maa-alat.

YK:n kapteeni Ban Ki-moon ja maailman johtajat ruorimiehinä (ja Korkman ruorimiehen apulaisena ja neuvojenantajana) ovat suuressa viisaudessaan solmineet "sitovan" sopimuksen maailman dekarbonisaatiosta, joka merkitsee niissä maissa, joissa poliittinen sitovuus otetaan tosissaan paluuta jonkinlaiseen menneen ajan merkantilistiseen aikakauteen, jossa maailman fyysisen varallisuuden toivotaan pysyvän samana. 100 miljardin vuotuinen ilmastorahoitus on mekanismi, jolla vakiona pysyvää kakkua jaetaan erityisesti Suomen kaltaisilta mailta köyhien maiden johtajien Sveitsin tileille jenkkien kieltäydyttyä osallistumasta varallisuutensa uusjakoon.

Maailman kapteeni, ruorimiehet ja heidän apulaisensa ovat antautuneet Naomi Kleinin ja hänenkaltaistensa ihmisvihamielisten utoopikkojen edessä. Viittasin kirjassani Vihreä Valhe (Auditorium 2015) Naomi Kleinin aiempaan Kominternin ohjelmalliseen tapaan yllyttävään artikkeliin, joka julkaistiin Ison Britannian työväenpuolueen New Statemanissa parisen vuotta sitten. Klein laajensi artikkelin kirjaksi "Tämä Muuttaa Kaiken - Kapitalismi vs. Ilmasto" (Into 2015). Sen suomensi joukko suomalaisia aktivistitutkijoita joulumarkkinoille. Kirja lähtee siitä, että Adam Smith ja kivihiiltä käyttäneen höyrykoneen keksijät ovat alkusynnin tekijöitä eli syyllisiä maailman ympäristön kurjuuteen.

Laitavasemmisto on kaikessa hiljaisuudessa saanut uuden syyn utopioilleen aiemman pieleen menneen Marxin työväestön kurjistumisteorian tilalle. Kuitenkin utopiatkin ovat nyt kääntyneet päälaelleen. Ennen sentään utopiat olivat valoisia ja esimerkiksi bolsevikkien Warshavjankassa laulettiin, että "kauhea joskin on puhdistustyömme, ihmisten onnen on ehtona se" ja visiona oli taloudellinen kehitys ja unelma paremmasta.

Tänään naomikleinit, griinpiissit ja veeveeäffät perustelevat utooppiset tietoisesti köyhimpien ihmisten perustarpeita polkevat jopa luonnonkin kannalta viime kädessä tuhoisat politiikkansa luonnon - ei ihmisen - voimaannuttamiseen vedoten samalla kun heiltä ja jopa ekoPaavinkin suusta riittää tyhjää retoriikkaa köyhien puolesta.

YK:n köyhyyden hävittämisohjelmat ovat lopullisessa moraalisessa haaksirikossa, kun Maailmanpankki kieltäytyy Saksankin myötävaikutuksella lainoittamasta köyhimpien ns. IDA-maille välttämättömiä kivihiilivoimaloita samalla kun Saksa itse yhä tukevammin tukeutuu perusvoiman tuotannossa ruskohiileen.

K-kauppias maailmaa pelastamassa... Olisiko Väiski tehnyt samoin?

Sähköpostiini tupsahti paikallisen K-citymarketin mainos, jossa kehotettiin osallistumaan WWF:n tämänpäiväiseen kampanjaan. Ei olisi vanha K-kaupan Väiski lihatiskinsä takaa moiseen erehtynyt, mutta katsotaanpa, mistä on kysymys.

Kuva sähköpostini sisällöstä

K-citymarket kannustaa sinua osallistumaan maailman suurimmalle kynttiläillalliselle!

Lauantaina 19.3. kello 20:30-21:30 vietetään maailman suurinta ilmastotapahtumaa, WWF:n Earth Houria. Earth Hour sammuttaa symbolisena eleenä valot ilmaston puolesta jo kymmenettä kertaa. Tapahtuman tarkoituksena on innostaa ihmisiä ympäristöystävälliseen elämään. Tänä vuonna Earth Hour kutsuu kaikki mukaan maailman suurimmalle kynttiläillalliselle, sillä ruoka muodostaa noin viidesosan yksityisen kulutuksen ilmastovaikutuksista.

Viime vuonna Earth Houriin otti osaa noin kaksi miljardia ihmistä ympäri maailmaa. Me K-citymarketissa haluamme kannustaa myös sinua osallistumaan maailman suurimmalle kynttiläillalliselle. Suurin osa kaupoistamme palvelee sinua lauantaisin klo 18 jälkeen, joten ehdit hyvin hakea kynttilät ja herkut illallista varten ja koota ystävät yhteen. Oman kauppasi aukioloajat löydät täältä…

Selvä juttu. Katsoin oman citymarketini aukioloajat, ja totesin, että se on tänään auki klo 21:00 asti. Kun kaupassa sen jälkeen suljetaan kassat, pannaan varastot yökuntoon ja vähän siivotaan, voinemme todeta, että kauppa itse ei kampanjaan osallistu. Sanoma on siis se, että minäkin tuota tapahtumaa kannatan, mutta tehkää te paremmin, sillä minä en nyt kerkiä muuhun kuin bisneksen tekoon. Kuulostaako jotenkin tekopyhältä?

No tekopyhä on koko Maantunti-tapahtuma – tai englantilaisittain Earth Hour. Sillä ei ole mitään vaikutusta ilmastoon eikä edes ihmisperäisiin hiilidioksidipäästöihin, jotka muodostavat 3-4 % koko maapallon päästöistä. Ehkä osallistuminen Earth Houriin saa jotkut ilmastonmuutoksesta ahdistuneet tai maailmanpelastamiseen addiktoituneet tuntemaan oireiden hetkellistä helpotusta, mutta todellisuudessa tällaiset mielikuvakampanjat saattavat vain siirtää ajatuksiamme pois todellisista ongelmista ja niiden ratkaisuista.

Öisen satelliittikuvan yläosassa keskellä näkyvä alue on
Pohjois-Korea. Siellä vietetään maan tuntia joka vuorokausi.

Nimittäin Earth Hourin kaltaisia todella isoja kynttiläillallisia vietetään 365 päivänä vuodessa. Niitä viettävät tuskin edes osaavat kuvitella K-kaupan tiskejä, joiden äärestä me voimme valita illallisemme raaka-aineet. Noin 1300 miljoonaa ihmistä on edelleen vailla sähköliittymää ja sen myötä tasaista valoa, kylmäketjun tarjoamaa ruokahygieniaa, sähköisiä apuvälineitä liesistä pesukoneisiin, reaaliaikaista tiedonvälitystä televisioineen, radioineen ja netteineen… Lukuun voidaan lisätä maan tunnin satunnaisina pakkoviettäjinä vielä 3-4 miljardia ihmistä, jotka saavat sähköä vain osa-aikaisesti, koska heidän yhteiskuntiensa sähköntuotanto on kapasiteetiltaan riittämätöntä tarpeisiin nähden.

Minä epäilen, että tuo ihmiskunnan enemmistö, joka kaikkien kyselyjen mukaan haluaisi hankkia itselleen sellaisen vakaan sähkön, joka meillä Suomessa on ollut jo vuosikymmenien ajan, epäilisi meidän järkemme valon sammumista kuullessaan Earth Hourin kaltaisista tapahtumista. Epäilyssä olisi minunkin mielestäni erittäin vahva looginen perusta.

Kirkon verkkoviestinnän todistus ja 8. käsky

Kirkon tiedotuskeskuksessa verkkoviestintäpäällikkö Lari Lohikoski, joka omien sanojensa mukaan pitää itseään kaikkien alojen asiantuntijana, sai julkaistuksi 14.3.2016 Suomen Kuvalehdessä kirjoituksen ”Mistä valtamedia oikeasti vaikenee?”. Seuraavassa siitä lainauksia ja niiden kommentointia kauniina maaliskuun iltapäivänä.

On yksi asia, josta suurimmat mediat oikeasti ovat käsittämättömän hiljaa. Se asia on tämä tässä. Planeetan lämpötilaennätykset menivät taas kirkkaasti rikki. Ja siitä me olemme käsittämättömän hiljaa.

Kuva 1: Rajusti justeeratun GISS-aikasarjan kuukausi-
kohtainen globaali keskilämpötilapoikkeaman kuvaaja
12.3.2016

Lohikoski tarkoittaa viime helmikuun globaalia pintalämpötilan anomaliaa ja vahvistaa sanomaansa viereisellä kuvalla. Mutta olivatko suurimmat mediat asiasta hiljaa kuten SK:n jutussa väitetään? Googlaamalla löysin alle minuutissa jutut Helsingin Sanomista, MTV3:sta, Kansan Uutisista ja Talouselämästä. Nuo artikkelit julkaistiin 14.3. – siis pari päivää tuon Nasan graafin julkaisemisen jälkeen. Vaikka Yle ei uutisoinut suoraan uutista viereisestä kuvasta, se on pitänyt asiaa esillä vaikkapa tällä 8.3. julkaistulla ja monilla muilla jutuillaan. Ilmastorealismia-blogikin – vaikka se ei ehkä valtamediaan kuulu – julkaisi bloggauksen asiasta jo 10 päivää ennen Lohikoskea.

Minä en ole Lohikosken lailla kaikkien alojen asiantuntija, mutta muistelen rippikoulussa joskus 1970-luvun alussa opetelleeni 10 käskyä, joista kahdeksannessa todetaan seuraavaa: ”Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.” Toisen Mooseksen kirjan 23. luvun 1. jakeessa todetaan lisäksi: "Älä levitä perättömiä huhuja äläkä suostu auttamaan väärintekijää todistamalla vilpillisesti hänen hyväkseen.” Mielestäni Lohikosken väittämä ”käsittämättömästä hiljaisuudesta” ei ole oikeaa todistusta.

Kun joulukuussa Pariisin ilmastokokouksessa päätettiin pyrkimyksestä rajoittaa seuraavien vuosikymmenten toimepiteillä maapallon lämpötilan nousu 1.5 asteeseen, meni vain kaksi kuukautta ja ja raja meni jo rikki! Kyseessä on toki vain yhden kuukauden mittaustulos, mutta asiantuntijat ovat tyrmistyneitä.

Kuva 2: RSS-sarjan alemman troposfäärin globaalit
kuukausikeskilämpötilat Kelvin-asteina. Viimeisinä
oikealla viime tammi- ja helmikuun lämpötilat.

Hmm… Kävin tarkistamassa satelliittihavaintoihin perustuvasta hyvin arvostetusta ja tarkasta RSS-aikasarjasta alemman troposfäärin kuukausittaiset lämpötilat. Viime helmikuu oli toki lämpimin tuossa helmikuiden sarjassa – 0,85 astetta vuosien 1979-2016 keskiarvoa korkeampi, mutta sarjasta löysin 237 lämpimämpää kuukautta. Ennätyslämmintä oli vuoden 1998 El Nino –vuoden heinäkuussa, joka oli 2,4 astetta viime helmikuuta lämpimämpi. Siis mikä lämpöraja rikottiin, ja mitä sillä oli tekemistä Pariisin kokouksen kanssa?

Mitään vastaavaa lämpötilan nousua ei koskaan ennen ole tapahtunut.

Kuva 3: Globaali maanpinnan keskilämpötila viimeisen
4,6 miljardin vuoden aikana noin suurinpiirtein.

Kuulostaa niin kohtalokkaalta, kun käytetään ilmaisua ”ei koskaan ole tapahtunut”. Paleoklimatologian keinoin on selvitetty, että globaali ilmastomme on ollut jopa kahdeksan astetta nykyistä lämpimämpi pääosan maapallon olemassaolon ajasta, kuten viereinen kuva kertoo. Elämä on yleensä kärsinyt sukupuuttoaaltoja juuri kylminä jaksoina, jollaisina pleistoseeni ja nykyinen holoseenimme ovat näyttäytyneet, ja lämpiminä se on kukoistanut. Tiede muuten on tästä jokseenkin yksimielinen. Olisiko Lohikosken edellisessä lauseessa siis liioittelua?

Koko talvi on ollut kummallinen. Suomen kylmä tammikuu oli hetkellinen poikkeus, sillä arktisen alueen lämpötila oli tammikuun aikana peräti 7,5°C yli pitkän ajan keskiarvon. Yksittäisinä päivinä globaali lämpötila on ylittänyt jopa kahden asteen rajan, jota maapallon ei pitänyt ylittää ennen vuotta 2100!

Kuva 4: RSS-sarjan arktisen alueen alemman troposfäärin
kuukausikeskilämpötilat Kelvin-asteina. Viimeisinä
oikealla viime tammi- ja helmikuun lämpötilat.

RSS-sarjan mukaan napapiirin pohjoispuolisen arktisen alueen alemman troposfäärin tammikuu oli keskilämpötilaltaan -28,8 °C, mikä oli 3,8 astetta vuosien 1979-2016 tammikuiden keskiarvoa lämpimämpi. Ennätyshän sekin oli Arktikaa koskevien satelliittimittausten tammikuiden 37-vuotisessa sarjassa, mutta en noita lukuja kovin huolestuttavan lämpiminä voi pitää. Lisäksi olen 100-prosenttisen varma siitä, että arktinen alue on joskus aiemmin ollut paljon viime tammikuuta lämpimämpi, joskaan en voi sitä instrumenttimittauksin todistaa. Mutta eipä Lohikoskikaan voi päinvastaista todistella.

Lohikoski sekoittaa täydellisesti pitkäaikaiset lämpötilakeskiarvot, päiväkohtaiset poikkeamat ja jopa maantieteen lainatessaan Slate-verkkojulkaisussa kolumnistina toimivaa ilmastopanikoijaa tai –poliitikkoa, Eric Holthausia. Voivatko asiat mennä enää sekaisemmin kuin kaikkien asioiden asiantuntijalla?

Lohikosken tekstiä ei oikeastaan jaksaisi lukea pidemmälle, sillä johdannossa ei ole ollut muuta kuin valheita ja tahallisia tai tahattomia väärinkäsityksiä ja käsitesekaannuksia. Mutta jatketaan kuitenkin vielä muutamilla otteilla.

Ottaen huomioon kuinka merkittävästä, jopa koko ihmiskunnan olemassaoloa uhkaavasta asiasta on kyse, puhumme mitättömän vähän siitä, mitä ilmastonmuutoksen rajoittaminen Pariisissa sovittuun 1,5 asteen tavoitteeseen todella merkitsee. Erityisen äänekkäästi vaikenemme siitä, mitä ilmastonmuutoksen rajoittaminen merkitsee meille itsellemme ja elämäntavoillemme.

Kuva 5: Eero Järnefeltin maalaus Raatajat rahanalaiset on
mainio kuvaus hiilineutraalista yhteiskunnasta, vaikka homma
ei lopulta ihan CO2-neutraalia taida olla, kuten ei elämä
yleensäkään.

Olen aika lailla eri mieltä asian uhkaavuudesta, mutta siitähän me todella puhumme vähän. Miksihän? Esimerkiksi, mitä tapahtuisi, jos huomenna päättäisimme heittäytyä hiilidioksidipäästöttömiksi? Kukaan ei lähtisi autolla töihin, sähköntuotanto ajettaisiin alas vesi-, tuuli- ja aurinkovoimaloita lukuun ottamatta, sulkisimme sähköpulassa tehtaamme ja kauppamme, kotona lämmittäisimme puuperäisillä polttoaineilla, seurustelisimme kyläkaivolla vettä kotiin hakiessamme, lento- ja laivaliikenne lopetettaisiin jne. Sitten kehittelisimme uusia teknologioita kylmässä ja päreliekin valossa vähän samaan malliin kuin esivanhempamme joskus satoja vuosia sitten siinä sivussa kalastellen, karjaa hoidellen ja käsin kylvämistä odotellen loppukevään koittaessa. Voi, kun joku vihreä toimittaja kirjoittaisi juttusarjan nopeasta transformaatiosta hiilineutraaliin yhteiskuntaan! Olen varma, että siitä tulisi lukuelämys. Mutta vielä sellaista ei ole nähty ainakaan valtamediassa.

Olemme yhteiskuntana aika pitkälti vieläkin laittaneet toivomme yksin teknologian kehityksen mahdollisuuksiin ratkaista länsimaisen elämänmuodon perustavanlaatuiset kestävyysongelmat.

Niin, ilman tehokasta energiantuotantoa elämänmuotomme kestävyys olisi epäilemättä koetuksella.

 Vaikka teknologiat ovat ottaneet monia rohkaisevia loikkia, on silti epätodennäköistä, että teknologinen kehitys ja puhtaiden teknologioiden käyttöönotto etenisi sellaista vauhtia, että kasvihuonekaasujen kasvu ja planeetan lämpötilan nousu olisivat pysäytettävissä yksin niiden kautta.

Janus-kasvoiset ympäristönsuojelijat siunaavat metsäluonnon tuhon

Kirjoittaja Antero Järvinen

Samat ihmiset, jotka ovat olleet luomassa ilmastonmuutoshysteriaa ja hyväksymässä massiivista yhteiskunnan varojen tuhlausta mitättömän ilmastovaaran torjumiseksi, kauhistelevat silmänkantamattomiin ulottuvia palmuöljypuuviljelmiä, joiden tieltä alkuperäinen sademetsä on hävitetty. Subventoidut palmuöljyviljelmät on perustettu korruptoituneella rahalla tuottamaan kallista biopolttoainetta. Kauhistelijat eivät ilmeisesti ymmärrä toimintansa ristiriitaisuutta. Jos he olisivat aidosti huolissaan sademetsien kohtalosta, heidän pitäisi laittaa itsensä peliin ja alkaa näkyvästi kampanjoida ilmastohysteriaa vastaan. Jos he eivät sitä tee, he hyväksyvät ja ovat vastuussa esimerkiksi upeiden sademetsälintujen kuolemasta (Kuva 1).

Kuva 1. Upea punaperätrogoni on Kaakkois-Aasian alkuperäisen sademetsän katoavaa eläimistöä.
Kuva Markku Karhu, Malesia helmikuu 2016.

Malesia on maailman suurimpia palmuöljyn tuottajia. Suomea selvästi pienemmältä Malesian niemimaalta (130598 km²) on kaadettu yli 60 % metsistä. Nykyisellä vauhdilla viimeisetkin luonnonmetsät on hävitetty vuoteen 2020 mennessä, siis neljän vuoden kuluessa. Sademetsistä jo lähes kaikki on tuhottu. Jäljellä on oikeastaan enää suurehko Taman Negaran kansallispuisto, pinta-alaltaan 4343 km² eli noin 3 % niemimaan pinta-alasta. Yhtä surkea tilanne on esimerkiksi Borneolla ja Indonesiassa, jossa luonnontuhon syynä on niin ikään ilmastonmuutoksen torjumisen varjolla harjoitettu, mutta muuten jokseenkin hyödytön, palmuöljybisnes.

Ilmastohysterian vuoksi sademetsille käy näin: 1) sademetsän arvokkaat puut kaadetaan teollisuuden raaka-aineeksi, 2) sademetsän muu puusto kaadetaan polttopuuksi, 3) jäljelle jäänyt kasviaines poltetaan, 4) sademetsän pohjakerros aurataan, pengerretään ja ojitetaan ja 5) sademetsän tilalle istutetaan monokulttuuri, palmuöljypuumetsä, josta luonnon monimuotoisuus on eliminoitu tuhansiksi vuosiksi (Kuvat 2 ja 3).

Kuva 2. Etualalla Malesian Taman Negaran kansallispuiston rajalla oleva, 

tulevaa palmuöljyviljelmää varten puhdistettu entinen sademetsä, taustalla 

sekundaarista sademetsää, josta arvopuu on jo poistettu ja jota odottaa 

paljaaksi hakkuu ennen metsänpohjan polttamista, auraamista ja ojittamista 

sekä palmuöljypuiden taimien istuttamista. 

Kuva Antero Järvinen 25.2.2016.

Kuva 3. Malesian Taman Negaran kansallispuiston alkuperäistä sademetsää,
joka on maailman vanhimpia metsiä (ikä noin 130 miljoonaa vuotta).
Kuva Antero Järvinen 28.2.2016. 

Ilmastopropagandaa levittävät ympäristöjärjestöt, erityisesti WWF, ovat osasyyllisiä sademetsien tuhoon. Ne ovat aktiivisesti siunanneet orankien tappamisen sekä lintujen, orkideain ja muun luonnon tuhoamisen. Päärikolliset luontoa vastaan ovat olleet lämpenemisliioittelua ylläpitävät ilmatieteenlaitokset ympäri maailmaa, ilmastohysterialla rahastavat yliopistot ja tutkimuslaitokset sekä heidän harhauttamiksi tulleet poliitikot ja hysteriasta valtioiden tukirahoilla rikastunut tuulivoima-, biopolttoaine- ym. ilmastobisnes. Suuri osa sademetsistä tuhotaan WWF:n suojeluksessa muka kestävässä (sustainable) palmuöljyteollisuudessa (ks. kirja Panda Leaks. The Dark Side of the WWF, 2014, sekä video linkistä http://www.pandaleaks.org/). Samalla Kaakkois-Aasiasta on metsätuhojen myötä tullut suurimpia hiilidioksidin tuottajia, mikä kiihdyttää ilmaston lämpenemistä, juuri sitä, mitä on muka oltu torjumassa!  

Helmikuun lämpötilat satelliittien mittaamana

Molemmat satelliittiaikasarjat ovat julkistaneet helmikuun mittaustiedot. Tuloksena oli globaalisti ja myös pohjoisia alueita koskien satelliitimittaushistorian lämpimin helmikuu. Jo tammikuu teki osaltaan vastaavat ennätykset. Ainakin tuo globaali helmikuun ennätys johtuu tietysti huippuvaiheessaan olevasta Tyynenmeren voimakkaasta El Nino -ilmiöstä. Katsotaan ensin UAH-sarjan karttakuvaa helmikuun lämpötila-anomalioista.

Kuva 1

Kuvasta näkyy selvästi melkoinen alueellinen vaihtelu varsinkin pohjoisen pallonpuoliskon pohjoisosissa. Tuohan ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, mutta keskiarvoisesti se on nostanut yhdessä lämpimän tammikuun kanssa arktisen alueen talven keskilämpötilan paljon tavanomaista korkeammaksi, kuten kuvan 2 graafista näkyy.

Suomessa helmikuinen alailmakehä oli tuon kuvan perusteella hieman UAH-sarjan vertailujakson (1981 - 2010) helmikuiden keskiarvoa lämpimämpi.

Kuva 2

Etelästä napaseudulle puhaltaneet ilmavirtauksethan tuota lämpöä ovat pohjoiseen kuljettaneet. Mutta kuten kuvasta 2 näkyy, aina El Nino -huiput eivät nosta pohjoisen lämpötiloja niin kovasti kuin nyt. Edellisten isojen Ninojen 2010 ja 1998 kohdalla ei ole vastaavia piikkejä. Onko Nino tällä kertaa lainkaan tuon piikin aiheuttaja, vai löytyykö selitys aikanaan jostain muusta seikasta, on minulle vielä arvoitus.

Pari videota välipalaksi

Kun lopetin blogistina puskista huutelun jo viime syksynä, avaan asiaa vielä vähän enemmän lukijoille linkillä videoon. Olin AlfaTV:n tuottaman Dosentti-ohjelman nauhoituksessa helmikuun puolivälissä, ja eilen tuo nauhoitus tuli ensimmäisen kerran ulos.

Sain tuossa ohjelmassa mahdollisuuden - kiitos dosentti Arto Luukkasen kysymysten -  kertoa hyvin tiiviisti myös näkemyksiäni ilmastoasioihin ja suoraan tähän blogiin. Videon ilmasto-osuus alkaa noin kohdasta 31 minuuttia. Tätä painamalla pääset tuohon videoon, ja sitten nuolenpäätä klikkaamalla video lähtee pyörimään.

Viikkoa aikaisemmin Luukkasen haastattelussa oli Eija-Riitta Korhola. Tuo haastattelu on ehdottomasti katsomisen arvoinen kokonaisuudessaan. Ja tässä linkki sinne.

Pidemmittä löpinöittä mukavia videohetkiä niille sitkeille, jotka katsomista yrittävät!