Kutistuvatko joulupukin porot olemattomiin?

Verovaroin kustannettu ja objektiivisesta uutisoinnistaan viime aikoinakin hyvin tunnettu Yleisradiomme julkaisi huolestuttavan jutun, jonka mukaan ilmastonmuutos kutistaa poroja. Meillä lapsenlapsista herkin, Siiri (4v) mutristi suutaan itkunsuuntaan, kun huolimattomasti hänen kuultensa eppäilin vaimolleni, josko joulupukki enää saisi kantavaa valjakkoa liikkeelle täksi jouluksi. Miten lasten lahjoille kävisi?

Ennen Ylen jutun referointia kerron yhden aivan yhtä hyvän poroihin liittyvän tarinan 1600-luvulta. Minähän näitä osaan kertoa, sillä National Geographicin järjestämän geenitestin mukaan olen isäni puolelta saamelainen. No tässä tarina:

Eräs vanha joskin etäinen sukulaiseni Päiviö, joka asui 1600-luvulla Kittilän Rastinjärven pohjoispuolella, oli aikansa suursamaani (noaidi). Hänen taikavoimansa riittivät jopa siihen, että hän kalan hahmossa kävi Tukholmassa valittamassa kuninkaalle pirkkalaisten (siis rasististen suomalaisten) sorrosta. Toisella reisullaan hän kävi hauen suoleen piiloutuneena katsomassa, mitä pirkkalaiset puuhastelivat Kemijoen suussa.  Kun lohi ei enää jokea pitkin noussut Kittilään, hän kolmannella reisullaan säynävän suoleen piiloutuneena ui jokisuuhun ja hävitti sieltä pirkkalaisten lohipadot. 

Ainoa suvullani säilynyt kuva esi-isä Päiviöstä

Päiviö, samoin kuin hänen poikansa Vuolab, olivat poroja paimentaneiden saamelaisten sankareita. He saivat voimansa seidoilta, ja pärjäsivätkin aika hyvin taisteluissa naapurisiidojen samaanien kanssa peuralaumoista sekä kamppailuissa uudisasukkaitten saamelaisille tuottamia haittoja vastaan.

Päiviö kuitenkin hylkäsi seitansa ja kääntyi kristinuskoon sen jälkeen, kun ankaran porokuoleman aikana ei saanut seidalta pyytämäänsä apua. Tämän jälkeen Päiviöstä tuli kotiseudullaan kiivas seitojen hävittäjä, ja hänen vanhin poikansa Vuolab lähetettiin Inariin asti hävittämään niitä.

Nonniin, halusin tuon Päiviön tarinan kertoa ensin, koska jos Ylen toimittajia jatkossakin irtisanoutuu, voin tulla apuun eläkepäiviltäni, sillä todistetusti minulla on kykyä kirjoittaa aivan yhtä mielikuvituksellisia ja hyviä juttuja.

Päiviö-jutun avainsanat olivat "ankara porokuolema". Tiedämme siis, että poroja on kuollut ankarasti jo 1600-luvulla. Emme tiedä tarkasti, onko Päiviön porukan laumoista kadonnut 90 % vai 50 %, mutta jostain tuollaisesta täytyy olla kyse. Emme tiedä myöskään, kuolivatko porot syksyllä, talvella, keväällä tai kesällä. Itse veikkaan kahta keskimmäistä vuodenaikaa. Ja olen aika varma siitäkin, että ennen kuolemaansa Päiviön porot kutistuivat melkoisesti, sillä energian (=ravinnon) puutteestahan tuollaiset kuolemat usein johtuvat.

Sitten tuohon Yle-uutisten juttuun, jossa kerrotaan Huippuvuorten porojen kutistumisesta. Ylen osuus on sisennettynä ja kursivoituna, ja minun välikommenttini ovat normaalitekstillä.

Ingressissä Yle kertoo:

Kun talvella sataakin vettä lumen sijasta, kärsivät porot nälkää ja laihtuvat.

Huippuvuorilla talven (joulukuun alusta helmikuun loppuun) keskilämpötila on viimeisen 100 vuoden aikana ollut siinä -13 asteen tietämillä.  Vaikka lämpötila hetkellisesti tuosta nousisi, eivät vesisateet tuossa ilmastossa ole talvella kovin yleisiä, mutta ovathan ne toki mahdollisia. Samoissa talvilämpötiloissa elivät Päiviönkin peurat. Mutta Yle nyt kyllä liioittelee vesisateiden yleisyyttä.

Miljoona sukupuuttoa seuraavina vuosikymmeninä perusrealismin ja –matematiikan valossa

Yleisradiomme valisti meitä 14.6.2016 artikkelilla, joka oli otsikoitu ”Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos tappoi sukupuuttoon ensimmäisen nisäkäslajin”. Seuraavassa on muutamia lainauksia jutusta.

Melomys rubicola
Kuva: Queensland Government

Pienellä Bramble Cay -saarella elänyt jyrsijälaji vaikuttaa olevan ensimmäinen nisäkäslaji, joka on kuollut sukupuuttoon ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen seurauksena. Jyrsijälajin tieteellinen nimi on Melomys rubicola ja Australian ja Papua-Uuden-Guinean välissä sijaitseva saari oli sen ainoa tunnettu elinympäristö.

Voi kamalaa! Symppiksen näköinen rottalaji on kohdannut sukupuuton jossain Australian takahikiällä, missä ei muuten asu edes ihmisiä, mutta me olemme syyllisiä. Mitä tähän voisi edes kaltaiseni parkkiintunut inhorealisti sanoa?

Raportissaan tutkijat päättelivät suurimman syyn jyrsijän sukupuutolle olevan merenpinnan nousu. Pinnan nousu johti siihen, että saari jäi useaan kertaan veden alle kymmenen viime vuoden aikana, mikä paitsi todennäköisesti suoraan tappoi lajin edustajia, se myös tuhosi niiden elinympäristöä.

Bramble Cay
Kuva: Natalie Waller, The University of Queensland

Jaahas, rotat siis hukkuivat, ja jos kaikki eivät hukkuneetkaan, niiltä sitten loppui ruoka. Nuo ovat ihan loogisia syitä, jos rotan ainoa elinpiiri on muutaman hehtaarin kokoinen ja muutaman metrin korkuinen saari. Merenpinta on muuten noussut uhkaavasti viimeiset 12000 vuotta ja taifuunit tulvavuoksineen ovat aina olleet aika tavallisia tuolla trooppisella alueella.

Tutkijoiden mukaan tiedot merenpinnan noususta, myrskytulvista ja niitä tuottavista sääilmiöistä viittaavat siihen, että pääasiallinen syy Melomys rubicolan sukupuutolle on nimenomaan ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos.

Vajaan neljän hehtaarin kokoinen Bramble Cay
juuri erottuu tässä Torresinsalmen kartassa

Ettäkö me ihmiset olisimme aiheuttaneet merenpinnan nousun ja myrskyt? Tilastojen mukaan merenpinta on noussut 1 – 2 millimetriä vuodessa viimeisen 100 vuoden aikana. Trooppisten alueiden myrskyjen esiintyvyydessä on toki paikallista vaihtelua, mutta luotettavat aikasarjat ovat niin lyhyitä, että luonnollisen vaihtelun yli menevistä muutostrendeistä ei edes IPCC osannut sanoa mitään varmaa. Mistä siis rottatutkijat päättelivät syyllisyytemme?

Ihmisperäistä sukupuuttoaaltoa on tutkittu jo jonkin aikaa. Vuonna 2004 tutkijaryhmä Chris D. Thomas et al julkaisi Nature-lehdessä tutkimuksensa ”Ilmastonmuutoksen sukupuuttoriski”, joka nosti asian uudelle tasolle. Tuossa paperissa  1103  lajin levinneisyyttä selvittäneet tutkijat väittivät, että 15 - 35 % noista lajeista uhkaa sukupuutto vuoteen 2050 mennessä johtuen ilmaston lämpenemisestä. Tuo tulos sitten ekstrapoloitiin kuudenneksi sukupuuttoaalloksi koskemaan maailmanlaajuisesti yli miljoonaa eliölajia seuraavan 34 vuoden aikana. Joten on selvää, että jostain täytyy löytyä se ensimmäinen uhrilaji. Rottatutkijat tarvitsevat tutkimusrahaa, jota nykyisin saa oikeastaan vain ilmastonlämpenemismeemillä. Eikä Nature-lehdessä julkaistua ”totuutta” vastaan kannata potkia, jos haluaa olla väleissä rahoittajien kanssa.

Mitä haittaa pienestä lämpenemisestä olisi? Vai olisiko se hyväksi?

Yksi Ilmastorealismin lukijoista lähetti minulle yhteydenottolomakkeen kautta viestin, joka mielestäni ansaitsee huomiota. Seuraavassa tuo viesti (minun lihavoinneillani), jota kirjoituksen lopussa lyhyesti kommentoin:

Terve Mikko!

Kuva 1: Ylen Elävän arkiston kuvitusta

Voisitkohan joskus laatia kirjoituksen lämpenemisen hyödyistä? Sellaisia niin kovin harvoin näkee. Rustasin itse tällaista tekstiä justiin, mutta en oikein tiedä missä sitä voisi hyödyntää. Teksti on vapaasti sinun käytettävissäsi ilman jälkivaatimuksia (mutta en halua nimeäni mainittavan):

Esiteolliselta ajalta tähän päivään saakka tapahtunut lämpeneminen on pääasiallisesti parantanut elinolojamme radikaalisti. Maasta on tullut taas parempi paikka elää. Lähes kaikki mitattavissa olevat indikaattorit puhuvat tämän kehityksen puolesta. Planeetastamme tuli lämpenemisen myötä kertaheitolla elinkelpoisempi. Vehnäsadot ovat nousseet, samoin kahvisadot, metsät kasvavat paremmin kuin vuosisatoihin, kuolleisuus kylmyyteen on kääntynyt laskuun. Sahelin alue Saharan eteläpuolella on alkanut taas vihertää lisääntyneen ilmankosteuden ja lisääntyneiden sateiden ansiosta ja alueen pakolaiset Nigerin/Nigerian puolelta ovat pikku hiljaa alkaneet palailla vanhoille asuinseuduilleen.

Onneksi olemme selvinnet elävinä pikkujääkauden (karkeasti n. 1450-1850) aiheuttamista nälkäkuolemista. Silloin esim. Suomessa pahimpina katovuosina kuoli kolmannes väestöstä. Lämpötila oli tuolloin 2-3 astetta nykyistä kylmempi, mutta se riitti aiheuttamaan katastrofin. Olemme nippa nappa selvinneet siedettävälle tasolle lämpötilan suhteen. Valitettavasti kyllä tämä nähdään nykyään huonona ilmiönä. Entisaikoina lämpimät kaudet merkitsivät luonnon kaikinpuolista kukoistamista, toisin kuin kylmät kaudet. Nykyään sellainen nähdään uhkana.

Mutta mitä tekee ihminen? Tuhoaa planeettaamme kaikin mahdollisin tavoin. Viime vuosina on puolet sademetsistä tuhottu, suurin osa valtamerien kalakannoista ryöstökalastettu, luontoa saastutettu mielin määrin ja lähes kaikki isot villieläimet ajettu sukupuuton partaalle. Tuholle ei ole loppua näköpiirissä. Tämä kehitys ei ole hyvä. Ilmastouskovaiset kuitenkin vain harvoin kiinnittävät huomiota tähän.

Kuva 2: Ylen Elävän arkiston kuvitusta

Viestinsä lopussa lähettäjä, joka toivomuksensa mukaisesti jää lukijoille anonyymiksi, antaa kerrassaan mainion ja viestiään tukevan linkin Yleisradion syksyllä 2001 lähettämään radiosarjaan ”Mitä Pikkujääkausi sai aikaan”. Ylen Elävän arkiston toimittaja Elina Yli-Ojanperä on aivan hiljattain laatinut hyvän tiivistelmän tuosta viisiosaisesta ja yhteensä 2,5-tuntisesta sarjasta, jossa asiantuntijoina esiintyvät poikkitieteellisiä historiallisia tutkimuskysymyksiä selvittelevä arkkitehti Aaro Söderlund, metsätutkija Mauri Timonen, Suomen historian professori Jussi T. Lappalainen ja hydrologi Esko Kuusisto. Yli-Ojanperän tiivistelmä on luettavissa ja ohjelmasarja kuultavissa klikkaamalla edellä olleesta linkistä avautuvia kuvia.

Minulta tuo Helsingin yliopiston Suomen historian dosentti Jorma Kallenaution toimittama kerrassaan kutkuttavan hieno sarja jäi aikanaan kuulematta. Varoitan lukijoita eilisen illan kokemuksellani. Kun ensimmäisen osan olin kuunnellut, jäin koukkuun, ja loputkin osat oli kuultava yhteen pitkään putkeen. No, ehkä kohta koittavana joulunaikana siihen monilla on hyvät mahdollisuudet?

Julkisen mittausdatan taivuttelu on vaikea laji jopa yksikön päällikölle

Yleisradiomme uutiset julisti  otsikolla ”Ilmastonmuutos näkyy jo Suomen säässä – Joulukuut lämmenneet eniten” eräitä väittämiä, jotka särähtivät korvassani. Tutkitaanpa, mikä moisen riitaäänen

Ylen jutun kuvitusta

aiheutti. Seuraavassa lainaukset Ylen jutusta ovat sisennettynä ja kursivoituna.

Suomen keskilämpötila on noussut 1800-luvun puolivälistä jo yli kaksi astetta. Suomessa lämpötila on noussut kaksinkertaisesti koko maapalloon verrattuna. Talvikuukaudet ovat lämmenneet selvästi kesäkuukausia enemmän.

Kävin hakemassa Suomen (60-70N, 20-30E) kuukausikohtaiset keskilämpötilat vuodesta 1855 alkaen brittien CRUTEM4-tietokannasta. Tuon IPCC:nkin käyttämän aikasarja-aineiston lisäksi hain lisäksi paljon tarkemmasta mutta lyhyemmästä RSS-satelliittiaikasarjasta vastaavat alemman troposfäärin (TLT) tiedot vuodesta 1979 alkaen. Seuraavassa kaikki lämpötilatiedot ovat lämpötilapoikkeamia eli anomalioita sarjojen perusjaksoihin tai lämpötilamuutoksia.

Vuosikeskilämpötiloista lineaarisella trendillä laskettuna Suomen alue on CRUTEM4-sarjan mukaan lämmennyt välillä 1855 - 2014 noin 1,7 °C. Asiasta saa lisävalaistusta tarkasteltaessa lämpenemistä vaikkapa 30 vuoden ilmastojaksoina. Olen laatinut alla olevan graafin, jossa paksut viivat esittävät lämpötilojen 30 vuoden liukuvaa keskiarvoa.  Vuosilämpötilojen osalta kylmin 30 vuoden jakso on 1855 - 1884, anomalialtaan -0,71 °C, ja lämpimin on 1985 - 2014, +0,82 °C. Noiden välinen erotus on noin 1,5 °C. Mutta suurin lämpötilan nousu tapahtui noin välillä 1860 - 1940, sillä vuosien 1925 - 1954 keskilämpötila on +0,5 °C. Kokonaislämpenemisestä siis yli puolet (noin 1,2 °C eli 80%) tapahtui ennen kuin ihmisperäinen vaikutus IPCC:n raporttienkaan mukaan saattoi merkittävästi asiaan vaikuttaa.

Ohuet viivat kuvaavat kyseisen vuoden lämpötilapoikkeamaa vertailujaksosta. Paksummat 30 vuoden liukuvat keskiarvot
kuvaavat arvopistettä edeltäneen 30 vuoden lämpötilojen keskiarvoa.

Talvikuukaudet ovat toki lämmenneet viimeisen 150 vuoden aikana, tai oikeastaan pitäisi sanoa vuosina 1855 - 1954, noin 1,9 °C, mutta siitä alkaen lämpenemistä ei ole näkynyt. Käytännössä kaikki 30-vuotisjaksot, jotka alkavat aikaisintaan 1920-luvulla ja päättyvät 1950-luvulla, ovat talvikuukausien keskilämmön osalta viimeisintä jaksoa 1985 - 2014 lämpimämpiä.

– Joulukuut ovat lämmenneet jopa viitisen astetta, elokuussa lämpenemistä ei ole juurikaan tapahtunut, sanoo Ilmatieteenlaitoksen yksikön päällikkö Ari Laaksonen.

Ylen säälittävä ilmastonmuutosanimaatio

YK:n vetämän ilmastokokouksen alkuun on alle kaksi viikkoa. Sen on määrä synnyttää uusi, kattava ilmastosopimus. Tällä viikolla Yleisradiomme on päättänyt julkaista animaatioita ilmastonmuutoksen perusasioista. Ensimmäisen tarkoituksena on kertoa epäilevälle kansalle vastaus kysymykseen: Mikä ilmastonmuutos? No katsotaan. Olen kopioinut animaation alle:

Ilmastonmuutos on seurausta kasvihuoneilmiöstä

Näinhän se ei ole – ei ainakaan noin kategorisesti. Ilmaston muuttumista voivat aiheuttaa monet tekijät alkaen lähes yksinomaisen lämpölähteemme – auringon – aktiivisuuden muutoksista moniin vaikeasti mitattaviin ja vielä aika epätarkasti tunnettuihin muutoksiin merivirtauksissa, pilvisyydessä, maaperän geologisissa prosesseissa jne. Pitkillä (yli kymmenien tuhansien vuosien) aikaväleillä ilmastollisia muutoksia aiheuttavat lisäksi maapallon kiertoradan ja akselin kallistuskulman vaihtelut huojuntoineen.

Ilmakehän kaasut estävät lämpösäteilyä pääsemästä avaruuteen

Tässä kohtauksessa näytetään auringon lämpösäteilyn saapuminen maan pinnalle ja sitten sen pomppiminen vangittuna maanpinnan ja ilmakehän yläkerrosten välillä. Niin ei tapahdu, sillä ilmakehä on aivan yhtä läpinäkyvä tulevalle auringonsäteilylle kuin samalla taajuudella poistuvalle – siis maan pinnasta tai pilvistä heijastuvalle ja avaruuteen poistuvalle säteilylle.

Kasvihuonekaasut kyllä absorboivat auringon lämmittämältä maapallolta ylöspäin suuntautuvaa pidempiaaltoista infrapunasäteilyä, mutta senkään pääsyä avaruuteen ne eivät estä. Viimeisten 34 vuoden aikana satelliitit ovat itse asiassa mitanneet tuon maapallolta avaruuden syvyyksiin katoavan infrapunasäteilyn määrän hieman kasvaneen, kuten viereisestä graafista ilmenee. Siinä on esitetty keskimääräinen vuosittainen säteily yläilmakehästä ulos avaruuteen (NOAA OLR dataset) kolmelta eri vyöhykkeeltä, päiväntasaajalta (10N – 10S), Arktikalta (70 – 90N) ja Antarktikalta (70 – 90S).

Kaasut toimivat samaan tapaan kuin kasvihuoneen katto

No eivät toimi ollenkaan samalla tavalla. Kasvihuoneen katto ja seinät estävät huoneen sisällä lämmenneen kaasuseoksen kulkeutumisen, mitä kaasut eivät ilmakehässä estä. Päinvastoin niiden liikkeen mukana lämpöä siirtyy paitsi päiväntasaajalta napojen suuntaan myös pinnasta yläilmakehään, josta se sitten pääseekin karkaamaan avaruuteen.

Ilmastonmuutos on kasvihuoneilmiön voimistumista

Voisihan se osin sitäkin olla, mutta moista voimistumista emme ole kyenneet mittaamaan esimerkiksi täältä karkaavasta infrapunasäteilystä. Todellisille menneisyydessä tapahtuneille ilmastonmuutoksille on löydetty aivan muita syitä, joista muutamia jo mainitsinkin bloggauksen alkupuolella, eikä niillä ole juuri mitään yhteyttä sen paremmin ihmiskuntaan kuin hiilidioksidiinkaan. Noista syistä Ylen animaatiossa ei mainita sanallakaan.

Tähän kohtaan animaatiota on lisätty köhimiskohtaus. Nykyisinä tai edes kasvaneina pitoisuuksina ilmakehän kasvihuonekaasut, vesihöyry, hiilidioksidi, metaani, typpioksiduuli tai otsoni, eivät aiheuta köhimistä tai muitakaan ikäviä reaktioita.

Jos köhimisellä viitataan sisäilman puhtauteen tai epäpuhtauteen, väittäisin sen ainakin Suomessa parantuneen merkittävästi viimeisten 100 vuoden aikana, kun savupirteistä on päästy eroon. Minä en ymmärrä, miten köhiminen liittyy kasvihuoneilmiöön tai ilmastonmuutokseen.

Ylen punavihreä ja poliittinen ilmastomyrsky Patricia

Yleisradion uutisten ilmastosivuilla hehkutettiin viime kuun lopulla (23. – 24.10.) Meksikoon rantautuneesta Patricia-myrskystä ainakin yhdeksän artikkelin verran. Kirjoitusten tarkoituksena oli ilmeisesti luoda lukijoille Pariisin ilmastokokouksen alla mielikuva sään rajusta äärevöitymisestä todellisen esimerkin avulla. Väittämää äärimmäisten sääilmiöiden yleistymisestähän on yritetty 

Patricia kuvattuna kansainväliseltä avaruusasemalta.
Kuva John Kelly

ilmastonmuutospropagandan osana syöttää jo pidemmän aikaa, jotta tavallisten ihmisten motivaatio ilmastonmuutoksen torjumiseksi saataisiin nostettua poliittisesti siedettävälle tasolle. Ilmastopolitrukkien harmiksi menestys on ollut aika vähäistä, kun ihmisten kokema todellisuus eivätkä edes IPCC:n pari viimeistä raporttia väittämää tue. Mutta katsotaan, kuinka moneen valheeseen Ylen uutistoimitus taipui yhdessä jutussaan, joka oli otsikoitu ”Hurrikaani Patricia rikkoi ennätyksiä”.

Hurrikaani Patricia on ollut monella tapaa poikkeuksellinen, jopa ennätyksellinen hirmumyrsky.

Patricia syntyi ennätyksellisen nopeasti. Vielä torstaina kyseessä oli hieman epämääräinen trooppinen matalapaine ukkosineen. Perjantaina puhuttiin jo luokan 5 hurrikaanista. Matalapaine syveni 24 tunnin aikana peräti 100 hPa, mikä on maailmanennätys alallaan. Matalapaineen syveneminen ja tuulen voimistuminen voimakkaimman luokan hurrikaaniksi tapahtui siis vain noin vuorokaudessa.

Patricia kyllä syveni matalapaineesta hurrikaaniksi nopeasti. Sitäkin nopeammin, eli 100 hehtopascalia alle 24 tunnin, ilmanpaine kuitenkin laski Okinawalle ja myöhemmin Japanin eteläisille pääsaarille iskeneen supertaifuuni Forrestin syntyessä vuonna 1983. Vuonna 1966 Filippiineille iskeneessä supertaifuuni Irmassa mitattiin 51 hehtopascalin paineen alennus vain kahdeksassa tunnissa – siis muutosnopeutena 153 % verrattuna Patriciaan. Maailmanennätystä ei siis syntynyt.

Ilmanpaine laski myös ennätyksellisen alas: alin ilmanpaine hurrikaanin keskuksessa oli 880 hPa. Myrskyn nopea voimistuminen mahdollisti harvinaisen kovat tuulet, kovimmillaan tuuli puhalsi jopa noin 90 m/s. Puuskatuulet olivat vielä tätäkin voimakkaampia. Patricia on mahdollisesti ollut läntisen pallonpuoliskon mittaushistorian voimakkain myrsky.

Ylen jutun faktalaatikko 1

Hmmm… riippuu siitä, miten ”voimakkain myrsky” määritellään. Alimman ilmanpaineen osalta Patricia tosiaan saattoi olla ennätyksellinen läntisellä pallonpuoliskolla. Mutta koko maapallon mittasuhteissa se ei sitä ollut. Itäisellä Tyynellämerellä on mitattu alhaisempia paineita mm. seuraavissa taifuuneissa: Tip vuonna 1979 (870 hPa), June (1975, 875 hPa), Nora (1973, 875 hPa) ja Ida (1958, 877 hPa). Lisäksi on useita myrskyjä, joiden alin mitattu paine on ollut 880 hPa. Kovin kauas eivät jää edes Atlantin hurrikaanit Wilma (2005, 882 hPa), Gilbert (1988, 888 hPa) ja ”Labor Day” (1935, 892 hPa).

Tuulen nopeudella mitattuna kaikkein voimakkain myrsky on ollut taifuuni Nancy, joka saavutti 96 m/s nopeuden. Ainakin kuusi trooppista syklonia vuosina 1959 – 1997 saavutti vastaavasti vähintään nopeuden 85 – 90 m/s. Patrician mitattu hetkellinen tuulen nopeus oli Cuixmalan sääaseman mittaama 82 m/s. Ylen uutisessa käytettyä pintatuulen nopeutta 90 m/s ei oikeasti mitattu. Se tosiasiassa mallinnettiin pintatuuleksi muutaman kilometrin korkeudesta saadusta tutkahavainnosta.

Laatuviinit vaarassa Ylen mukaan - vai ovatko?

Viiniköynnöksiä Ylen jutun kuvituksesta

Nyt tämä ilmaston lämpeneminen on menossa ihan oikeasti huolestuttavaksi. Nimittäin kuluttajat saattavat Yleisradion mukaan menettää tuntuman laatuviineihin. Ihan totta – vakavuudeltaan tämän luokan ilmastouutista en muista tällä vuosikymmenellä lukeneeni. Selviydymmekö enää tästä haasteesta? Vai pitäisikö nyt viimein antautua, ja tunnustaa tosiasiat?

Kuuntelin lauantai-iltana 31.10. Yleisradion pääuutislähetystä ollessani tutkimassa viinikaappiani. Panin oven kiinni, ja laatuviinin sijaan otin viime vuodelta jääneen glögipullon. En halunnut tietenkään haaskata omaan kurkkuuni harvinaistuvaa laatutavaraa. Sitten päätin tutkiskella säätilastoja…

Arnaud d’Arfeuille

Yleisradion Pariisin ilmastonmuutospropagandasarjassa oli vuorossa ”ilmastoniksi”, jonka mukaan aromikkaita ja ennustettua ilmastoa kestäviä viinirypäleitä voidaan kehittää geneettisesti manipuloimalla. Näin ranskalaiset voisivat edelleen jatkaa yhtenä maailman johtavana laatuviinien tuottajana, eikä tuo ranskalaisille tärkeä maataloustuotannon osa livahtaisi ilmastonmuutoksen mukana vaikkapa eteläiseen Suomeen. Otetaan Ylen Pariisin toimituksen jutusta muutama kappale kommentointia varten.

Rinteen kupeessa sijaitsee yksi perinteisimmistä tiloista eli 1600-luvulla perustettu ja Grand Cru Classé -luokiteltu Château La Serre. Arvokasta viinitilaa esittelee omistajasuvun poika Arnaud d’Arfeuille. Häntä hieman huolettaa tilusten tulevaisuus. Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa jo nyt päänvaivaa.

– Viimeisen kymmenen vuoden aikana Saint-Émilionissa on ollut useita poikkeuksellisen kuumia ja aurinkoisia kesiä. Sen lisäksi täällä on koettu rajuja myrskyjä sekä pitkään kestäviä sadekausia. Ongelmana ovat etenkin säätilan rajut vaihdokset, d’Arfeuille sanoo. 

Kävin hakemassa RSS-satelliittiaikasarjasta tuon alueen (42,5 - 45.0 N, 0.0 - 2.5 E) lämpötilatiedot viimeiseltä 36 vuodelta. Ne kertovat, että lineaarisella trendillä mitattuna Saint-Émilionin alueen kesien keskilämpötila ei ole noussut sitten vuoden 1987. Toki tämä kesä oli poikkeuksellisen lämmin – se sijoittuu toiseksi lämpimimmäksi RSS-sarjassa – mutta yhtään muuta poikkeuksellisen lämmintä kesää ei tuolla alueella sitten ole ollutkaan viimeisen 10 vuoden aikana. Sen sijaan sarjan viidestä kylmimmästä kesästä kaksi (2007 ja 2014) ajoittuu viimeisen 10 vuoden jaksoon.

Myöskään kuukausikohtainen tarkastelu ei vahvista herra d’Arfeuillen väitettä kuumista kesistä. Kaikissa kuukausikohtaisissa keskilämpötiloissa on vaihtelua, mutta tilastollisessa tarkastelussa äärimmäiseen viiden prosentin joukkoon (siis kahden keskipoikkeaman alueen ulkopuolelle) noista viimeisen 10 vuoden kesäkuukausista kuuluu vain kaksi: Heinäkuu 2015 oli poikkeuksellisen lämmin, ja heinäkuu 2011 oli poikkeuksellisen kylmä. Yksi tai kaksi poikkeavaa kuukautta ei kuitenkaan muuta ilmastoa suuntaan tai toiseen, sillä nekin kuuluvat siihen ja sään tavanomaiseen vaihteluun.

Pakolaiset, ilmastonmuutos ja Ylen viides kolonna

Yleisradiomme uutisoi lauantaina 12.9.2015 lähes pääuutisena otsikkoa ”Pakolaisaalto on vasta alkusoittoa tulevasta”. Avataanpa tuo uutinen pala palalta, ja tutkitaan sitä faktojen rinnalla. Seuraavat sisennetyt ja kursivoidut tekstin osat ovat Ylen toimittaja Jenni Frilanderin ja normaaliteksti on blogistin.

Ylen nettijutun kuvitusta

Monien ennusteiden mukaan nykyiset 60 miljoonaa kotiseudultaan pakkosiirrettyä tai pakon edessä lähtenyttä ihmistä muistuttavat maailmantilanteen suuremmasta muutoksesta. Määrä on monien ennusteiden mukaan vasta jäävuoren huippu esimerkiksi ilmastonmuutoksen aiheuttamasta pakolaisuudesta.

Hmmm… Onpa mielenkiintoisesti heti introssa yhdistetty ilmastonmuutos ja pakolaisuus. Tuolla kytkennällähän pakolaisuus saa äkkinäisen lukijan mielessä luonnollisen selityksen – ilmastonmuutoksen. Yhdistelmä ei ole uusi, sillä voimme vastaavia tarinoita lukea vaikkapa raamatusta (esim. vedenpaisumus, israelilaisten lähtö Egyptistä ja sitä edeltäneet katovuodet) ja monista muista eri kansojen perimätiedoista.

Tuoreita ennusteita ilmastopakolaisuudesta on todella tehtykin. Niistä ehkä tunnetuin on YK:n ympäristöohjelman (UNEP) ennuste vuodelta 2005. Sen mukaanhan maailmassa piti olla yli 50 miljoonaa ilmastopakolaista jo vuonna 2010. UNEPin uskottavuuden kannalta on hieman kiusallista, että vielä ei ole löydetty ainuttakaan ilmastopakolaista, vaikka järjestö julkaisi kartan (kuva 2), johon pakolaisten lähtöalueet oli merkitty. Hassua, että Syyria unohtui tuosta kartasta pakolaisten lähtöalueena

Kuva 2

Turvapaikanhakijoiden ja siirtolaisten määrä ei pitkällä aikavälillä vähene, vaikka Syyrian ja Irakin konflikteihin saataisiinkin ratkaisu. Ilmastonmuutos, muut laajat ympäristöongelmat sekä luonnonresurssien hupeneminen ja kallistuminen aiheuttavat pakolaisuutta ja siirtolaisuutta. Tämänhetkinen pakolaiskriisi ei ole lähelläkään sitä mittaluokkaa, johon katastrofaalinen ilmastonmuutos johtaisi. Tästä muistutti myös Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry pari viikkoa sitten arktisessa ilmastokokouksessa: ”Alamme todistaa ilmastopakolaisuutta. Luuletteko, että siirtolaisuus on nyt haaste Euroopalle? Odottakaa, mitä tapahtuu, kun tulee pula vedestä tai ruuasta tai kun heimot taistelevat elintilasta selviytyäkseen.”

Entä jos ulkoministeri John Kerry on ”dead wrong”? Siis aivan yhtä väärässä kuin jokainen malthusilainen tai ehrlichiläinen profeetta, joiden järjettömiä ja toteutumattomia ennustuksia hän nyt vähän uusissa kuoseissa ja aivan muista poliittisista syistä toistelee? Emme ole nähneet ensimmäistäkään uskottavaa merkkiä sen paremmin katastrofaalisen ilmastonmuutoksen tulosta kuin globaalista ruoka- tai vesipulasta. Sanoisin, että olemme nähneet päinvastaisen kehityksen: Koskaan ei näin suuri joukko ihmisiä ole nauttinut niin turvattua elämää kuin nyt. Kiitos tästä kuuluu mm. edullisille energiantuotantoteknologioille ja niiden mahdollistamille kyvyillemme tuottaa ja jakaa niin puhdasta vettä kuin ruokaa.

Kuva 3

Toki maailmassa on paikallisia ja jopa melko laajoja alueellisia ongelmia – monenlaatuisia sellaisia. Minä voin paljastaa yhden sellaisen viereisenä karttakuvana (kuva 3), jonka vihreällä merkityistä alueista me Suomessa saamme lähes kaikki turvapaikanhakijaperusteella tulevat siirtolaisemme. Korrelaatio on siis lähes täydellinen. Kyllä, kyllä – korrelaatio ei ole sama kuin kausaliteetti, mutta jälkimmäinenkin löytyy helposti tutkimalla syvemmin noiden vihreiden maiden humanitaarista, teknologista, tieteellistä, demografista, sivistyksellistä, demokraattista ja poliittista kehitystä viimeisen 700 vuoden ajalta. Niiden kehittymättömyys heijastuu myös naapureihin, joskin me ei-islamilaiset Euroopassa ja myös Itä-Aasiassa kehitimme viime vuosisatoina kohtalaisen immuniteetin noille ongelmille. Saharan eteläpuoliset afrikkalaiset eivät ole tässä onnistuneet, ja siksi he ovat edelleen islamilaisen hegemonian pimeässä myllerryksessä. Jätän tämän asian käsittelyn blogitekstissä tähän, mutta tarvittaessa valotan näkökulmiani lisää kommenteissa.

Pelkästään merenpinnan nousu voi aiheuttaa kymmenien tai satojen miljoonien ihmisten muuttoliikkeen. Esimerkiksi Aasiassa 150 miljoonaa ihmistä elää "metrin päässä merestä", varoitti juuri NASA. YK:n raportin mukaan 150–200 miljoonaa ihmistä voi joutua siirtymään kotiseuduiltaan myös kuivuuden, tulvien tai äärimmäisen ilmaston takia. Ennusteet ilmastopakolaisuuden määristä ovat vuosien aikana vaihdelleet kymmenistä miljoonista jopa miljardiin.

Aivan, niin voi, jos sellainen raju ja äkillinen merenpinnan nousu tapahtuisi. Me nyt vaan satumme tietämään, että jääkausien välisinä aikoina merenpinta tuppaa nousemaan, kun jääkausien aikoina muodostuneet valtavat mannerjäätiköt ihan luonnollisista syistä sulavat. Ne ovat näin tehneet jo paljon ennen nykyihmisen olemassaoloa. Nytkin muuten merenpinta nousee noin yhden millimetrin (±0,8 mm) vuodessa, ja saattaa samaa rataa jatkaa seuraavat 10 000 vuotta. Silloin merenpinta voisi olla jopa 10 metriä nykyistä korkeammalla. Se tietäisi New Yorkin, Lontoon, Shanghain, Mumbain, Kairon ja lukemattomien muiden jättimetropolien menoa, mutta missä ongelma.

Luonto ja yksi sen muuntautumiskykyisimmistä eliöistä, ihminen, kyllä ehtivät sopeutumaan asiaan. Ihmiskunta on jo tähän mennessä kyennyt kehittämään suojaustaan sään ikiaikaisia ääri-ilmiöitä vastaan hämmästyttävästi. Emme ole koskaan historiassamme olleet näin hyvin suojassa sään vaikutuksilta, eikä mikään edes todista uhan äärevöitymisestä. Juuri nyt muuten on keskimääräinen Atlantin muidenkin pohjoisen pallonpuoliskon hirmumyrskyjen vuosittainen huippuajankohta, mutta ainuttakaan myrskyä ei ole riehumassa tai kehittymässä. No, kyllähän niitä vielä kehittyy, mutta ehkä Gore-ilmiö iski tällä kertaa Ylen uutisen ajankohtaan?

Suomessa me nähdään nyt jäävuoren huippu. Avustusjärjestöissä on nähty tämä jo vuosia ja vuosikymmeniä. Ja tämä on yhä kasvava ongelma. Tämä ei tule olemaan mikään ohimenevä ilmiö. Ihan selkeästi Eurooppa on löydetty, ja on myös mahdollisuus lähteä hankalista olosuhteista, sanoo Kirkon ulkomaanavun humanitaarisen avun päällikkö Eija Alajarva.

Avustusjärjestöissä on varmaan nähty sekä kehittymättömien maiden surkea tilanne, mutta onko siellä oltu sokeita sille valtavalle kehitykselle, joka on tapahtunut avustusjärjestöistä riippumatta? Ilmeisesti on, sillä ihmiskunnan keskimääräinen hyvinvointi ei koskaan ole ollut nykyistä korkeammalla tasolla. Minä voin yrittää arvata syytä sokeudelle: Loppumattomalta näyttävä ja jatkuvasti kasvanut rahavirta, joka on saanut monen täysin hyödyttömän maailmanparantajan tuntemaan olonsa paremmaksi avustusjärjestön kaveriporukassa.

En tiedä, haastateltiinko Alajarvaa ollenkaan ilmastonmuutokseen liittyen. Ylen artikkelista se ei käy ilmi. Vähän epäilen sitä. Mutta olen samaa mieltä Alajarvan kanssa siitä, että elintasopakolaisuuden kohteena Eurooppa ja nyt myös Suomi on löydetty. Kehitysapujärjestöt ovat jo pitkään tuota markkinointia tehneet.

Ympäristöpakolaisuus ei ole vain maiden rajat ylittävää pakolaisuutta. Sitä on jo pitkään näkynyt maiden sisällä. Syyrian kriisiä esimerkiksi edelsi neljä vuotta kestänyt maan dokumentoidun historian pahin kuivuus, ja 800 000 ihmistä menetti elinkeinonsa. Pahimmilla alueilla kolme neljästä viljelijästä kärsi täydelliset satotuhot.

Obama ja Soini Alaskassa torjumassa ilmaston lämpenemistä

Obama kutsui Arktisen neuvoston koolle epäviralliseen GLACIER-kokoukseen Alaskaan. Mukana olivat tietysti neuvoston kahdeksan jäsenmaata (Islanti, Kanada, Norja, Ruotsi, Suomi, Tanska, Venäjä ja Yhdysvallat) sekä tarkkailijamaina mm. Kiina ja Intia. Suomea kokouksessa edusti ulkoministeri Timo Soini.

Kuva Breitbartin jutusta.

Kokouksesta tuli presidentti Obaman hallinnon erikoinen ilmastonmuutosmanifesti, jonka esimerkkinä käytettiin Alaskan luontoa. Yleisradiomme ja muutkin mediat kertoivat tapahtumista kritiikittömästi mm. täällä ja täällä.

Olen alle kopioinut muutamia suomennettuja lainauksia Obaman puheesta. Omat kommenttini ovat normaalitekstillä.

Ymmärryksemme ilmastonmuutoksesta kehittyy joka päivä.  Ihmiskunnan toiminta häiritsee ilmastoa monin tavoin nopeammin kuin olimme ajatelleet.  Tiede on karua ja terävöityvää.  Se osoittaa, että tämä kerran kaukainen uhka on nyt erittäin paljon läsnä.

Hmmm… Ilmastonmuutos on tainnut olla läsnä jo vähän ennen Obaman presidenttikautta – sanoisin noin viimeiset 4,5 miljardia vuotta – ja ajoittain moninkertaisesti uhkaavampana ihan tieteestä riippumatta. Mutta katsotaan, miten supervallan presidentti perustelee näkökulmansa.

 

Viimeisen 60 vuoden aikana Alaska on lämmennyt noin kaksi kertaa nopeammin kuin muu osa Yhdysvalloista. 

Nojuu, noin voi tietysti väittää, kun valitsee sopivasti Alaskan kylmimmän kahden vuoden jakson (1955-1956) vertailun lähtökohdaksi. Kävin kuitenkin tarkistamassa CRUTEM4-sarjasta saman vertailun vuosilta 1910 – 2014, siis yli 100 vuoden ajalta. Tuonakin aikana Alaska on lämmennyt hieman nopeammin (+0,13 °C/10v) verrattuna muuhun mantereiseen Yhdysvaltoihin (+0,08 °C/10v), mutta ero on jo paljon pienempi.

Alaskan lämpeneminen viimeisten 22 kalenterivuoden
aikana RSS TLT -sarjan mukaan projisoituna vuoteen 2100

Oikeastaan Obaman kertomaa tärkeämpää on se, mitä hän ei kertonut: Satelliittimittausten (RSS) lineaarisen trendin mukaan Alaskan vuosittainen keskilämpötila ei ole noussut eikä laskenut sitten vuoden 1993 – siis viimeisen 22 vuoden aikana.

Viime vuosi oli Alaskan lämpimin vuosi mittaushistoriassa - aivan, kuten muuallakin maailmassa.  Ja vaikutukset täällä ovat hyvin todellisia.

Vuosi 2014 oli kyllä lämmin vuosi niin Alaskassa kuin maailmallakin. Kuitenkin Alaskan mittaushistoriassa kaikkein lämpimin on selvällä marginaalilla vuosi 1926, ja globaalisti lämpimin on ollut 1998. Sen jälkeenhän globaali keskilämpötila ei ole noussut, jos uskomme tarkimpia ja kattavimpia amerikkalaisten itsensä tekemiä satelliittimittauksia. Tästä seuraavassa bloggauksessa lisätietoa.

Jos emme tee mitään, Alaskan lämpötilan ennakoidaan nousevan 6 – 12 astetta [Fahrenheitin asteikolla = 3,3 – 6,7 °C] vuosisadan loppuun mennessä.

Alaskan lämpötilan muutos todellisuudessa (sininen) ja
ilmastomallinnusten mukaan (punainen). Huomaa jälleen
kerran mallinnusten merkkivirhe.

Tjaah, joku lienee esitellyt presidentti Obamalle ilmastomallinnusten tuloksia. Minä analysoin niitä juuri Alaskan osalta parivuotta sitten. Otin tuosta kirjoituksesta viereisen kuvan, josta näkyy hyvin, että mallinnukset kyllä näyttävät lämpenemistä, mutta reaalisessa Alaskassa lämpötilatrendi on ollut päinvastainen. Elääkö supervallan johtaja tässä maailmassa vai mallinnusten avulla luodussa fiktiossa?

  

Mutta pääasia on se, että ilmastonmuutos ei ole enää kaukainen ongelma.  Se on täällä.  Se tapahtuu nyt.  Ilmastonmuutos haittaa jo maatalouttamme ja ekosysteemiämme, veden ja ruoan hankintaamme, energiantuotantoamme, infrastruktuuriamme, ihmisten terveyttä ja turvallisuutta - nyt.  Tänään.  Ja ilmastonmuutoksen suunta vaikuttaa kaikkiin trendeihin - taloudellisen kehitykseen ja turvallisuuteen.  Se vaikuttaa kaikkeen.  Ja se tulee dramaattisemmaksi vuosi vuodelta.

Vai heinäkuu ennätyskuukausi?

Yleisradion nettiuutiset kertoivat heinäkuun olleen globaalisti tilastoidun säähistorian kuumin. Olen asiasta osin eri mieltä alla olevin perustein. Sisennetyt ja kursivoidut tekstit ovat otteita Ylen uutisesta.

Ylen jutun kuvitusta: Uimareita Irakin Tigrisjoella.

Tämän vuoden heinäkuu on todettu maapallon tilastoidun säähistorian kuumimmaksi, kertoo Yhdysvaltain ilmasto- ja merentutkimuslaitos NOAA.

NOAA perustaa tietonsa harvahkoon ja huonosti maapallon kattavaan mittausverkkoon, jonka menneitä mittaustietoja laitos justeerasi alaspäin viime keväänä saadakseen viimeisten lähes 19 vuoden kiusallisen lämpenemistauon loppumaan.

Huomattavasti tarkemmat, alueellisesti kattavammat ja vähemmän justeeratut satelliittiaikasarjat luokittelevat viime heinäkuun globaalisti kahdeksanneksi (RSS-sarja) tai yhdeksänneksi (UAH-sarja) lämpimimmäksi heinäkuuksi. Lisäksi molemmissa sarjoissa pari elokuutakin (1998 ja 2010) menevät keskilämmöllä mitattuna ohi heinäkuun 2015.

Edellinen ennätyskuukausi oli vuoden 1998 heinäkuu.

Niin se on ennätyskuukausi edelleen molemmissa satelliittiaikasarjoissa ja melko selvällä ( >0,3°C) marginaalilla. Melkoisen isoksi on kasvanut satelliittimittausten ja NOAA:n justeerattujen sarjojen ero!

Vuoden 2015 heinäkuu oli 0,81 astetta lämpimämpi kuin 1900-luvun heinäkuut keskimäärin. NOAA:n mukaan heinäkuiden lämpötilat nousevat maapallonlaajuisesti 0,65 astetta vuosisadassa.

Sateliittiaikasarjat ulottuvat vain heinäkuuhun 1979 asti. Siitä asti laskettuun heinäkuiden keskilämpötilan keskiarvoon verrattuna viime heinäkuu oli +0,17°C lämpimämpi.

Ennätys oli seurausta erityisesti valtamerten lämpenemisestä. Vaikka laajat alueet maapallolla olivat poikkeuksellisen kuumia, maa-alueilla mitatut lämpötilat olivat vasta historian kuudenneksi lämpimimpiä.

Merenpintalämpötilojen poikkeama pitkäaikaisesta
vertailukaudesta Reynolds SST -sarjan mukaan
elokuun 19. päivänä 2015

Tyynenmeren koillisen osan merenpintalämpötilat ovat tällä hetkellä vähän koholla johtuen käynnissä olevasta luonnollisesta El Nino -ilmiöstä, kuten viereisestä kuvasta näet. Kun tuo merialue on lähes kuudesosa koko maailman meristä, on selvää, että lämpeneminen näkyy myös ilmakehässä, joka saa lämpönsä pääosin merenpinnasta.

UAH-satelliittiaikasarjan mukaan merten yllä olevan alailmakehän keskilämpötila oli kuudenneksi lämpimin kaikista heinäkuista sitten vuoden 1979. Mantereiden yllä olevan ilmakehän keskilämpötila oli aika keskimääräinen heinäkuussa. Se ei yltänyt ainakaan kymmenen lämpimimmän heinäkuun joukkoon tuossa sarjassa.

Sen sijaan merialueilla tehtiin uusi ennätys. NOAA:n mukaan merten lämpötilojen kymmenen lämpimintä kuukautta on tilastoitu viimeisten 16 kuukauden aikana, eli viime vuoden huhtikuusta lähtien.

Saksan uudesta energiaennätyksestä ja Ylen jutusta

Yleisradiomme nettisivut kertoivat eilen 31.7.2015 merkittävän uutisen otsikolla "Saksassa uusi ennätys: Jo 78 prosenttia sähköstä uusiutuvilla". Katsotaanpa uutisen taustoja vähän tarkemmin. Perinteiseen tapaan olen sisentänyt ja kursivoinut Ylen jutun lainaukset. Omat kommenttini ovat normaalitekstillä.

Ylen jutun kuvitusta

Saksan energiamurros kohti uusiutuvaa energiaa saavuttaa uusia ennätyksiä. Heinäkuisena päivänä maan sähköntarpeesta yli kolme neljännestä katettiin uusiutuvalla energialla, lähinnä tuuli- ja aurinkosähköllä.

Ennätyksiä kyllä saatetaan tehdä, mutta matka kohti "uusiutuvan" energian käyttöä on melko pitkä siihen jo monien kymmenien miljardien investoinnit satsanneella Saksallakin. Yhden heinäkuisen päivän ennätyksestä huolimatta Saksan vuosittaisesta primäärienergiasta noilla ns. uusiutuvilla (vesi-, biomassa-, tuuli- ja aurinkovoima) tuotettiin vuonna 2014 noin 12 prosenttia. Suomessa vastaava luku oli 23%, millä olemme tietysti aika paljon edellä Saksaa sen energiamurroksesta huolimatta.

Ylen artikkelissa puhutaan sähkön kulutuksesta, mikä on vain pieni osa primäärienergian käyttöä. Saksan sähköstäkään ns. uusiutuvat eivät viime vuonna tuottaneet viidennestä (20%) enempää. Suomessa vastaava luku oli 22%. Tässäkin olemme siis Saksaa edellä. Kummallista, että Ylen toimittaja ei ole halunnut suhteuttaa juttuaan Suomeen?

Saksan energiantuotannossa saavutettiin 25. heinäkuuta uusi energiantuotannon virstanpylväs, kun peräti 78 prosenttia maan sähköntarpeesta katettiin uusiutuvilla energianlähteillä.

Ei ole energiakäänne helppoa saksalaisillekaan

Nonniin, siis merkittävä osa sähköstä tuotettiin hetkellisesti "uusiutuvilla". Toimittajalta jäi kertomatta muutama tuohon ennätykseen liittyvä asia:

1. Kyse oli lauantaista, joka aloitti Saksan kesälomakauden. Sähkön tarve laskee tuolloin normaalisti noin kymmenyksellä (10%).
2. Hiiltä ja maakaasua käyttävien voimaloiden yhteistehoa ajettiin alas yli 20 gigawatin verran (= noin 33% sähkön tuotannosta), jotta kalliille ja satunnaisesti toimivalle tuulivoimalle olisi tullut verkkoon tilaa.
3. Vain reilua vuorokautta tuota ennätystä aiemmin (aamuyöstä 24.7.) mainittujen "uusiutuvien" osuus sähköntuotannosta oli 18%, mistä pääosa tuli biomassan poltosta ja vesivoimasta. Tuuli- ja aurinkovoiman osuus oli  pieni - ehkä 5%:n luokkaa. Noiden muodikkaiden "uusiutuvien" tuotannon vaihtelu on siis melkoista, ja osin sen vuoksihan Saksa on joutunut rakentamaan sekä maakaasua että hiiltä käyttäviä uusia voimaloita ikäänkuin varavoimaksi tasoittamaan tilannetta. 

Saksan energiantuotantoa ennätysviikolla

Asiasta kertoo energia-asiantuntija Graig Morris Saksan energiamurrosta seuraavalla Energytransition.de -nettisivulla.

Uusiutuvan energian kannalta poikkeuksellisen hyvät sääolosuhteet mahdollistivat ennätyksen tekemisen, kertoo Morris. Pohjois-Saksassa, missä on suurin osa maan tuulivoimaloista, vallitsi voimakas tuuli. Samaan aikaan Etelä-Saksan aurinkovoimalat saivat runsaasti auringonvaloa.

Vedenpaisumuksella pelottelua à la Yle

Yleisradiomme (ja moni muukin media) uutisoi alkuviikosta (12.7.2015) pelottavia mielikuvia merenpinnan noususta otsikolla ’Lopun ajan ennuste: "Merten vedenpaisumusta ei voi enää estää" ’. Jutun sanoman Yle tiivistää ingressiin seuraavasti:

Ilmaston lämpeneminen nykyiseen lukemaan tai vain hieman enemmän on menneisyydessä nostanut merten pintoja ainakin kuusi metriä. Nykymaailmassa se tietäisi meriveden lainehtimista muun muassa Tokiossa, sanoo kansainvälinen tutkimus.

Vedenpaisumus taiteilijan kuvaamana

Palaan Ylen artikkeliin myöhemmin tässä bloggauksessa, mutta katsotaanpa ensin muutamia seikkoja tuosta kansainvälisestä tutkimuksesta. Kyse on Science –julkaisussa olleesta paperista otsikolla “Sea-level rise due to polar ice-sheet mass loss during past warm periods”. Olen tuon tutkimuspaperin yhteenvedosta suomentanut muutamia kohtia, joita lyhyesti kommentoin. Paperin abstraktissa päädytään useiden kappaleiden lopussa suuriin epävarmuuksiin. Olen noita kohtia lihavoinut.

Näin voimme päätellä, että edellisten jääkausien välisinä ajanjaksoina pienet nousut maapallon [ilmakehän] keskilämpötilassa ja vain muutaman asteen polaarinen lämpeneminen suhteessa esiteolliseen kauteen johtivat ≥6 metrin keskimääräisen globaalin merenpinnan nousuun. Maan vaipan dynaaminen topografia tuo [arvioihin] suuria epävarmuuksia pidemmillä aikajaksoilla...

Niin, kyllähän 5-7 asteen polaarinen lämpeneminen nosti merenpintaa peräti 120 metrillä vähän yli 10 000 vuotta sitten. Meillä on siitä paljon erilaisia todisteita. Ei sitä kannata kiistää edellistenkään interglasiaalien osalta aikana. Tuo kuuden metrin arvio ± 6 metrin tarkkuudella joidenkin vuosituhansien aikana on varmasti mahdollinen.

Sekä mallinnukset että kenttätutkimusten todisteet viittaavat siihen, että napajäätiköt olivat pienempiä tänä ajanjaksona, mutta koska dynaaminen topografia voi aiheuttaa kymmenien metrien pystysiirtymää maan pinnalla miljoonien vuosien aikajaksoissa, ja tämän signaalin malliennusteiden epävarmuudet ovat suuria...

Niinpä, epävarmuudet ovat suuria. Vaikka tietääkseni kaikki osallistuneet tutkijat ovat ns. mallintajia, jotka usein ovat vieraantuneet oikeasta kenttätutkimuksesta, hekin myöntävät epävarmuudet.

Nykyinen ilmastomme on lämpenemässä tasolle, johon on liitetty merkittäviä napajäätiköiden [massan] menetyksiä menneisyydessä, mutta meillä on edelleen useita haasteita määrittäessämme jäätiköiden herkkyyttä ilmastonmuutokselle käyttäessämme paleoarkistoa merenpinnan korkeudesta. Ymmärryksemme kehittäminen napajäätiköiden massan menetyksestä johtuvasta globaalista merenpinnan noususta on ehkä yhteiskunnallisesti merkityksellisin tieto, jonka paleoarkistot voivat tarjota, mutta [hypoteeseissa] globaalin merenpinnan nousun liittymisestä napajäätiköiden pienenemiseen ja / tai romahtamiseen on edelleen heikkouksia nykyisissä merenpinnan rekonstruktioissa, eikä siitä voi antaa varmoja arvioita.

NEEM-tutkija, professori Dorthe Darl-Jensen, esittelee jäänäytettä aikojen takaa. 

Jeps, heikkouksia on, eikä voi antaa varmoja (robust) arvioita. Palaan tuohon väitteeseen ”nykyisen ilmaston lämpenemisestä” hieman myöhemmin.

Menneisyyden merenpinnan tason tarkentamiseksi tarvitaan lisäkehitystä geokemiallisten proxyjen analysoinnissa. Erityisesti hapen isotooppipariin ja Mg / Ca –suhteeseen perustuva data ei tällä hetkellä pysty tarjoamaan luotettavia ja kvantitatiivisia arvioita merenpinnan huipputasosta edellisten lämpimien jaksojen aikana.

Aivan, kun perusdata puuttuu, ei mallinnuksillakaan päästä pitkälle. Arviot siis ovat – jos ne eivät ole luotettavia – sitten kai epäluotettavia.

Anniina Walliuksen kirjoittama paniikkitunnelmaa hakeva juttu ei tainnut perustua itse epävarmuuksien leimaamaan tutkimuspaperiin, jossa ei ainakaan minulle ollut juuri mitään uutta. Lähes kaikki edellistä interglasiaalia – Eem-kautta – käsitelleet paperit kertovat korkeammasta merenpinnan tasosta ainakin hetkellisesti – siis geologisessa merkityksessä muutaman tuhannen vuoden osalta. Mutta ne kertovat myös merkittävästi korkeammista lämpötiloista, eivätkä ”nykyisistä lämpötiloista tai hieman korkeammista” kuten toimittaja Wallius.

Edellisestä interglasiaalista – siis noin 120 000 vuotta sitten olleesta Eem-kaudesta – on viime vuosina saatu uutta tietoa. Kirjoitin aiheesta silloin melko tuoreeltaan tässä bloggauksessa.

NEEM-tutkimuksen kuvan vasen asteikko on lumen satamishetkellä

olleen happi18-isotoopin määrä. Oikea akseli ja musta viiva kuvaavat

rekonstruoitua auringonsäteilyn määrää. Pienessä kuvassa on 

suurennettu vasemmalla ylhäällä näkyvän Eem-kauden lämpötila ja 

jäätikön pinnan korkeuden muutos.

Eem-kauden lämpötilahuiput olivat NEEM-tutkimuksen mukaan 5 – 8 astetta nykyisiä Grönlannin lämpötiloja korkeammat, eikä Grönlanti silloinkaan menettänyt jäätikkönsä korkeudesta kuin ehkä noin 300 metriä – siis 10 - 15 %. Ylivoimainen pääosa jäätiköstä säilyi tuon huomattavasti nykyistä lämpimämmän jakson yli. Massan menetykseen kului aikaa 5 - 8 tuhatta vuotta. Epäilemättä tuo sulaminen vaikutti merenpinnan tasoon lopputuloksena metriluokassa, mutta em. luvuilla merenpinnan nousu olisi ollut tuolloin mitattavissa vain millimetrin osina per vuosi. Katastrofin aineksia tai ”Ylen lopun ajan ennusteen” merkkejä tuosta vauhdista on vaikea löytää. Ihmisen aikajaksolla tuo vauhti ei täytä myöskään vedenpaisumuksen tunnusmerkkejä.

Rahan pyyntiä Näätämöllä ilmastonmuutospyydyksellä

Minua kovasti huvitti taas kerran Ylen poliittisesti vihreäksi vääristyneen toimituksen juttu 'Uusi kansainvälinen raportti: "Ilmastonmuutos tulee nähdä uhkana kansalliselle turvallisuudelle"'. Hieman vihreää näkökulmaa laajemmasta perspektiivistä maailmaa seuraavana näen muutamia muitakin uhkia, ja melkoinen osa niistä on pientä tauolla olevaa lämpenemistä suurempia. No, en lähde niistä nyt kirjoittamaan, enkä edes tuosta Ylen "uutisesta" tai sen lähteenä olevasta "raportista", jossa ei ole mitään uutta. Kyse on puhtaasti Pariisin ilmastokokouksen alla yritettävästä poliittisesta propagandasta. Sama vanha virsi siis.

Mutta kävin kaivamassa kuitenkin raportin Suomi-kytkennän. Yle uutisoi sen omassa jutussaan seuraavasti (lihavoinnit blogistin):

Raportin arktisen alueen arviossa mukana on esimerkiksi kolttasaamelaisten Näätämöjoen yhteishallinta-hanke. Raportin mukaan arktisen alueen vesistöt, maa-alueet ja sen kulttuurit ovat jo rajujen ilmastonmuutoksen kourissa.

Näätämöjoen Kolttaköngäs

Oliko toimittaja Terhi Harjulle tullut kiire, kun viimeisessä virkkeessä näyttäisi olevan pieni kielioppivirhe? No, pakkopullan kirjoittaminen on aina haastavaa varsinkin silloin, kun ei aiheesta juuri mitään tiedä, eikä ole ehkä aikaa tai kykyjä tutkia jutun taustoja.

– Kalottialueella, kuten Siperiassa, ikiroudan sulaminen on käynnissä. Se vapauttaa merkittäviä määriä uusia kasvihuonekaasupäästöjä ilmakehään. Pohjoiset alkuperäiskansat, kuten Suomessa kolttasaamelaiset Näätämö –joen valuma-alueella, ovat jo nyt omaehtoisesti käynnistäneet mukautumis- ja yhteishallintatoimia ruokaturvallisuutensa varmistamiseksi, toteavat Iso-Britannian ulkoministerin ilmastoerityisedustaja Sir David King ja tutkijatohtori ja ammattikalastaja Tero Mustonen Osuuskunta Lumimuutoksesta.

Nonniin, ihan ilmastoerityisedustaja Sir David vahvistaa jonkun tutkijatohtori Tero Mustosen tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta kolttasaamelaisiin. Tämähän menee mielenkiintoiseksi. Sir Davidin käsittelyn jätän tähän kappaleeseen, sillä pelkää ammattinimike kertoo minulle kaiken. Olen vuosien varrella tavannut kymmenittäin brittien muidenkin maiden erityisedustajia, ja hyvin usein he ovat olleet juuri niitä, jotka tietävät kaikkein vähiten erityisalansa asioiden perusteista. Tosin he Sir Davidin lailla osaavat papukaijan lailla ulkoa muutaman yksisilmäisen mutta vaikuttavan virkkeen alastaan kolmen promillen humalassakin, ja sillä tuo erikoiserityisasema on saavutettu. Tähän konsensukseen olen tullut lähes poikkeuksetta brittien suurlähettiläiden, ministerineuvoksien ja sotilasasiamiesten kanssa viimeistään iltaviskistä sikaarin kanssa nautittaessa. Tyhmää suomalaista teeskentelevänä nimittäin yritin aina varmistaa erityisedustajalta kuulemani noilta yleensä realistisemmilta virkamiehiltä. Vastaukseksi tuli useimmiten iloiseen brittityyliin: "Kuuleppas rakas ystäväni, sinähän tiedät noiden vanhojen konnien/pierujen/kelmien jutut. Älä niistä välitä." Sitten aina naurettiin sydämellisesti ja pitkään, minkä kuluessa ehti hyvin nauttia toisestakin single malt -ryypystä.

Mutta tutkijatohtori ja ammattikalastaja, joka haluaa jopa Hesarin mielipideosastolla kertoa tärkeän sanomansa, jota me typerykset emme ole tosin vielä ymmärtäneet, on mielenkiintoinen tapaus. Vanhan tiedustelu-upseerin uteliaisuus heräsi.

– Jäljellä olevien pohjoisten luonnon ekosysteemien, kuten myös napapiirin eteläpuolisten soiden, vesistöjen ja vanhojen metsien, säilyminen onkin elintärkeää ilmastoturvallisuuden takaamiseksi.

OK, olen samaa mieltä luonnonrauhan turvaamisesta, mutta mitä asialla on tekemistä ilmastoturvallisuuden kanssa. Se jäi askarruttamaan. Täytyypä selvittää, mitä kotimainen tutkijatohtorimme asiasta tietää.

– Meidän tulee nähdä ilmastonmuutos uhkana kansalliselle turvallisuudellemme perinteisen ympäristökysymyksen sijasta. Ainoastaan näin siihen voidaan suhtautua nykytilanteessa riittävällä vakavuudella, ennen kuin on liian myöhäistä, King ja Mustonen painottavat raportissaan.

Haaste on aika kova. Minusta tuntuu, että Sir David ja Mustonen haastavat jokien, järvien, Itämeren ja yleensäkin lähiympäristömme suojelun. Evätkö ne olekaan oikeastaan mitään verrattuna ilmastonmuutoksen torjuntaan? Ja uhka ihan kansalliselle turvallisuudelle? Pitäisikö tässä nyt jo soittaa puolustusministeriöön?

Ilmastotutkijat dataa kiduttamassa ja väärentämässä

Yeisradiomme julkaisi jälleen kerran ilmastonmuutosuutisen - tällä kertaa otsikolla "Uudet mittaukset varmentavat – ilmasto lämpenee edelleen" - jonka taustoja tai edes itse ko. tutkimuspaperia, "Possible artifacts of data biases in the recent global surface warming hiatus" (Karl et al. 2015), toimittajat eivät olleet selvittäneet tai lukeneet lainkaan. Tai mitäpä väliä sillä, vaikka olisivatkin. En nimittäin usko, että ymmärrys tai halu olisi riittänyt silloinkaan jutun rehelliseen arviointiin. No, katsotaanpa, mistä on kysymys.

Ilmaston lämpeneminen ei ole hidastunut viime vuosina, ilmenee Yhdysvaltain liittovaltion merten ja ilmaston tutkimuslaitoksen NOAA:n (National Oceanic and Atmospheric Administration) keräämistä uusista mittaustiedoista. NOAA:n Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan vuosi 2014 oli koko reilun satavuotisen mittaushistorian lämpimin.

Ilmaston lämpenemisen pysähtyminen tällä vuosituhannella on ollut iso ongelma alarmistiselle ilmastotutkimukselle ja -politiikalle. Ensin mainittu taho on esittänyt jo yli 60 erilaista ja usein keskenään ristiriitaista selitystä asialle, mutta noin pääsääntöisesti lämpenemistauko on faktana hyväksytty. Jälkimmäinen taho ei ole oikein voinut hyväksyä taukoa alunperinkään, sillä vaarana olisi rahvaan uskon loppuminen katastrofiuhkaan, jonka torjunnasta riippuu monen muun politiikan saran kohtalo.

Tämä tutkimus on tehty ikäänkuin kompromissiksi. Tutkijoille sillä viestitetään, että käyttämällä "oikeanlaista dataa", saadaan lämpeneminen näkyviin. Ja poliitikkoja rauhoitetaan, että saarnaamaltanne tuholta ei ole pohja pudonnut.

Satelliittimittausten mukaan alailmakehä

ei ole lämmennyt 18 vuoteen ja 6 kuukauteen.

Tosiasiassa kaikki yleisesti käytössä olevat mittaussarjat osoittavat lämpenemistaukoa. Niin tekivät myös NOAA:n sarjat aivan viime päiviin asti. NOAA:n datakeskuksen globaali sarja (maa- ja merialueet) esimerkiksi osoitti 95%:n merkitsevyystasolla lämpenemistaukoa elokuusta 2000 alkaen - siis lähes 16 vuoden ajalta. Vastaavasti brittien HadCRUT4:n mukaan lämpenemättömyyden aika alkoi jo pari kuukautta aiemmin. Samalla merkitsevyystasolla tarkimmat ja kattavimmat satelliittiaikasarjat ajoittavat sen alkamaan jo vuoden 1992 lokakuusta (RSS) tai joulukuusta (UAHv6beta) - siis lähes 23 vuotta sitten.

Kauanko salattu vihreä lämpenemiskupla kestää?

Yleisradion toimittaja Pasi Toiviainen on kirjoittanut 7.5.2015 vain harvojen tuntemalle Ylen Näkökulmat-palstalle vahvalla otsikolla "Painokoneet seis! – Tauko maapallon lämpenemisessä jäi tauolle". Ilmastopanikoinnista kirjoittava ja oman kertomansa mukaan ilmastonmuutosta 1980-luvun lopussa säikähtänyt Toiviainen olisi kai halunnut juttunsa etusivulle ja Ylen iltauutisiin. Niin ei jostain syystä käynyt, ja juttu uhkaa jäädä vaille huomiota. Niinpä minä tulen vähän apuun. Nostetaan Toiviaisen juttu nyt hetkeksi Ilmastorealismin etusivulle.

Toiviaisen jutun kuvituksena on GISS-aikasarjan globaalin
keskilämpötilan poikkeaman kuvaaja ja sen lineaarinen trendi

Toiviainen on jaksottanut kirjoituksensa kolmeen näytökseen, joista kaksi ensimmäistä saatte lukea yllä olevasta linkistä, jos asia kiinnostaa. Keskityn vain tarinan huippukohtaan, joka hyvien tarinoiden lailla tapahtuu kolmannessa näytöksessä. Seuraavassa lainaus siitä:

Nyt, eilen itse asiassa, 6.5.2015, englantilainen The Guardian puolestaan kirjoitti, että ”Tosiasiassa ei ole mitään tilastollista todistusaineistoa, että olisimme poikenneet pintalämpötilojen pitkän ajan trendistä”. Lehti haastattelee ilmastotutkija Stefan Rahmstorfia, joka vahvistaa: ”Maapallon lämpenemistrendissä ei ole havaittavissa mitään muutosta.”

Kyllähän lämpenemisvauhdissa on helposti havaittavia muutoksia ainakin, jos niitä havainnoi lineaarisella regressiolla. Asia riippuu täysin tarkastelujaksoista. Kuten olen monasti täällä osoittanut, saadaan hyvin erilaisia trendejä riippuen tarkastelujakson pituudesta ja ajankohdasta. Miksi pitäisi uskoa Rahmstorfia tai Guardiania asiassa, jonka jokainen voi toiseksi todistaa yksinkertaisella toimituksella vaikka Excel-ohjelmassa?

Toisin sanoen hiatus on jäänyt tauolle. Tai sitten sitä ei koskaan ollutkaan. Ja sikäli kuin hiatuksen löytyminen oli uutinen, niin kyllä kai tämänkin pitäisi olla. Vaan kun ei ole.

Tosiasiassa näet - kuten olen itsekin moneen otteeseen kirjoittanut - yleensä meteorologisesti merkitsevänä ajanjaksona pidetään 30 vuotta. Siksi vakavan ilmastotutkijan viisari värähtääkin lähtökohtaisesti vasta kun näyttöä muutoksesta on näin pitkältä ajalta. Jos siis olisi maltettu kuunnella alan tutkijoita, koko kalabaliikilta olisi vältytty.

Menettikö Obama elinajastaan kuusi tuntia Intiassa ja muista Ylen huvittavista ilmastojutuista?

Kuten edellisessä bloggauksessani lupasin, ruodin vähän Ylen uuden ilmastosivuston tuoreimpia juttuja. Seuraavassa neljä jutun pärskeet.

Intian tappava ilma ja Obama

Pääministeri Modi ja presidentti Obama New Delhissä 31.3.2015.
Ylen jutun kuvitusta.

Pääsiäissunnuntaina 5.4.2015 päällimmäiseksi jututksi tuolla sivustolla on valittu artikkeli otsikolla "Intian ilma on tappavaa – Obama menetti Delhissä kuusi tuntia elinajastaan". Seuraavassa muutamia lainauksia siitä:

Maailman 20 saastuneimman kaupungin joukossa on 13 kaupunkia Intiasta. Tappavinta ilma on Intian pääkaupungissa Delhissä. Jopa Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman on laskettu menettäneen arviolta noin kuusi tuntia elinajastaan pelkästään kolmen Delhissä vietetyn päivän aikana.

Toimittaja Päivi Koskisen jutun alku on täysiveristä (vihreää) propagandaa. Vaikka Intian pääkaupungin ilma olisi pullollaan epäpuhtauksia, mikä voi hyvin olla tottakin, on mahdotonta laskea presidentti Obaman lyhyen vierailun vaikutusta hänen elinajan odotteeseensa. Koskinen ei tietysti esitä laskelmia, sillä sellaisia tuskin edes on. Jään jo ensimmäisten virkkeiden perusteella pohtimaan, miksi maksamme verovaroistamme palkkaa toimittaja Koskiselle.

Obama teki valtiovierailun Delhiin talvella tammikuun lopulla, jolloin ilmanlaatu on usein pahimmillaan. Vaarallisten pienhiukkasten määrä saattaa olla monikymmenkertainen Maailman terveysjärjestön WHO:n turvallisiksi määrittelemiin lukuihin verrattuna.

Niin varmaan on, sillä New Delhissäkin joudutaan tammikuussa lämmittämään. Kun varsinkin kaupungin laidoilla ja laajemmalla Delhin kaupunkialueella lämmitys ja muukin energiantuotanto perustuu puun tai hiilen polttoon epäpuhtaasti ja huonolla hyötysuhteella toimivissa uuneissa tai talokohtaisissa ratkaisuissa, ehkä toista miljoonaa matalaa savupiippua Delhissä tupruttavat palokaasuja ja erilaisia partikkeleita kymmenien miljoonien ihmisten hengitettäväksi.

Intialaisille ennennäkemättömät saastemäärät tarkoittavat useiden vuosien menetystä elinajassa. Yli puolet Intian 1,2 miljardin ihmisen väestöstä asuu alueilla, joissa saasteet vähentävät eliniänodotetta keskimäärin 3,2 vuodella. Hätkähdyttävät luvut perustuvat Yalen, Harvardin ja Chicagon yliopistojen tutkijoiden helmikuussa julkaisemiin laskelmiin.

Saattaapi olla, että em. arvostettujen tutkimuslaitosten laskelmat ovat oikeansuuntaisia. Mutta niistä ei kyllä voi "laskea" satunnaisen New Delhissä vierailevan henkilön eliniänodotteen muutosta.

Tosiasiassa toimittaja Koskinen ei ehkä vihreiden lasiensa läpi nähnyt sitä, mikä voisi olla jopa iso ratkaisu Intian ilmansaasteongelmiin. Intian hengitysilman ongelma nimittäin on polton epäpuhtaus ja heikko tehokkuus. Se ei ratkea ns. vihreällä ja kalliilla teknologialla, johon intialaisilla ei ole varaa, kun ei oikein länsimaillakaan ole. Mutta jos intialaiset oppisivat polttamaan kivihiilensä yhtä puhtaasti kuin me teemme sen omissa voimaloissamme, hengitysilmaongelma käytännössä poistuisi. Kerrottakoon, että samanlaiset epäpuhtaasta poltosta johtuvat hengitysilmaongelmat muuten ovat yksi isoimmista ennenaikaisten kuolemien aiheuttajista myös Afrikassa ja muualla kehitysmaissa.

Kun Intia ehkä aikoo kaksinkertaistaa jo nyt hallitsevan kivihiilipohjaisen energiatuotantonsa seuraavan viiden vuoden aikana, olisiko suomalaisen "cleantechin" todella potentiaalinen vientituote sinne kenties ne puhtaat ja liki kaikki vaaralliset partikkelit suodattava hiilivoimala, jollaisia meillä on käytössä monissa paikoissa? Intia nimittäin aikoo rakentaa joka kuukausi saman verran uusia kivihiilivoimaloita, mitä meillä Suomessa tällä hetkellä yhteensä on. Toimittaja Koskisen tieto tai ajatuskyky ei ilmeisesti riittänyt tämänkaltaiseen ratkaisukeskeiseen pohdintaan?