Miljoona sukupuuttoa seuraavina vuosikymmeninä perusrealismin ja –matematiikan valossa

Yleisradiomme valisti meitä 14.6.2016 artikkelilla, joka oli otsikoitu ”Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos tappoi sukupuuttoon ensimmäisen nisäkäslajin”. Seuraavassa on muutamia lainauksia jutusta.

Melomys rubicola
Kuva: Queensland Government

Pienellä Bramble Cay -saarella elänyt jyrsijälaji vaikuttaa olevan ensimmäinen nisäkäslaji, joka on kuollut sukupuuttoon ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen seurauksena. Jyrsijälajin tieteellinen nimi on Melomys rubicola ja Australian ja Papua-Uuden-Guinean välissä sijaitseva saari oli sen ainoa tunnettu elinympäristö.

Voi kamalaa! Symppiksen näköinen rottalaji on kohdannut sukupuuton jossain Australian takahikiällä, missä ei muuten asu edes ihmisiä, mutta me olemme syyllisiä. Mitä tähän voisi edes kaltaiseni parkkiintunut inhorealisti sanoa?

Raportissaan tutkijat päättelivät suurimman syyn jyrsijän sukupuutolle olevan merenpinnan nousu. Pinnan nousu johti siihen, että saari jäi useaan kertaan veden alle kymmenen viime vuoden aikana, mikä paitsi todennäköisesti suoraan tappoi lajin edustajia, se myös tuhosi niiden elinympäristöä.

Bramble Cay
Kuva: Natalie Waller, The University of Queensland

Jaahas, rotat siis hukkuivat, ja jos kaikki eivät hukkuneetkaan, niiltä sitten loppui ruoka. Nuo ovat ihan loogisia syitä, jos rotan ainoa elinpiiri on muutaman hehtaarin kokoinen ja muutaman metrin korkuinen saari. Merenpinta on muuten noussut uhkaavasti viimeiset 12000 vuotta ja taifuunit tulvavuoksineen ovat aina olleet aika tavallisia tuolla trooppisella alueella.

Tutkijoiden mukaan tiedot merenpinnan noususta, myrskytulvista ja niitä tuottavista sääilmiöistä viittaavat siihen, että pääasiallinen syy Melomys rubicolan sukupuutolle on nimenomaan ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos.

Vajaan neljän hehtaarin kokoinen Bramble Cay
juuri erottuu tässä Torresinsalmen kartassa

Ettäkö me ihmiset olisimme aiheuttaneet merenpinnan nousun ja myrskyt? Tilastojen mukaan merenpinta on noussut 1 – 2 millimetriä vuodessa viimeisen 100 vuoden aikana. Trooppisten alueiden myrskyjen esiintyvyydessä on toki paikallista vaihtelua, mutta luotettavat aikasarjat ovat niin lyhyitä, että luonnollisen vaihtelun yli menevistä muutostrendeistä ei edes IPCC osannut sanoa mitään varmaa. Mistä siis rottatutkijat päättelivät syyllisyytemme?

Ihmisperäistä sukupuuttoaaltoa on tutkittu jo jonkin aikaa. Vuonna 2004 tutkijaryhmä Chris D. Thomas et al julkaisi Nature-lehdessä tutkimuksensa ”Ilmastonmuutoksen sukupuuttoriski”, joka nosti asian uudelle tasolle. Tuossa paperissa  1103  lajin levinneisyyttä selvittäneet tutkijat väittivät, että 15 - 35 % noista lajeista uhkaa sukupuutto vuoteen 2050 mennessä johtuen ilmaston lämpenemisestä. Tuo tulos sitten ekstrapoloitiin kuudenneksi sukupuuttoaalloksi koskemaan maailmanlaajuisesti yli miljoonaa eliölajia seuraavan 34 vuoden aikana. Joten on selvää, että jostain täytyy löytyä se ensimmäinen uhrilaji. Rottatutkijat tarvitsevat tutkimusrahaa, jota nykyisin saa oikeastaan vain ilmastonlämpenemismeemillä. Eikä Nature-lehdessä julkaistua ”totuutta” vastaan kannata potkia, jos haluaa olla väleissä rahoittajien kanssa.

Hirmumyrskyjen esiintymistiheys 1970 - 2014
tri Ryan Mauen mukaan

Thomasin paperissa väitetään, että sitten 1960-luvun lopun yksi laji olisi kuollut sukupuuttoon ilmaston lämpenemisestä johtuen jo ennen Melomys rubicola –rottaa. Lisäksi lajien uhanalaisuutta ja katoamista seuraavan Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) tietojen mukaan yksi nilviäislaji olisi kadonnut havaintopiiristämme sitten vuoden 2000, joskin sen katoamisen syy voi olla jokin muukin kuin ilmastollinen. No hyvä on, uskotaan hetki noita tietoja, ja lasketaan, että kolme lajia on kadonnut aikana 1973 - 2016. Harjoitetaan sitten vähän peruskoulun aritmetiikkaa.

Jotta Yle ehtisi raportoida kaikista Thomasin tutkimuksen mukaan ilmaston lämpenemisen vuoksi katoavista lajeista vuoden 2050 loppuun mennessä, montako artikkelia pitää kirjoittaa vuodessa olettaen, että jokaisesta kirjoitetaan yksi juttu? Oikea vastaus löytyy laskukaavasta (1000000-3)/33,4. Siis lähes 30000 artikkelia, mikä päivää kohti tekee noin 82 kirjoitusta uudesta sukupuutosta. Jotta Yle selviäisi tästä massiivisesta tehtävästä, väittäisin Yle uutisten toimitukseen tarvittavan vähintään 160 uutta punavihreää toimittajaa. Arvioni mukaan ilmaston lämpenemisestä raportoiva toimittaja – vaikka onkin meitä tavallisia pulliaisia paljon tiedostavampi,fiksumpi ja moraalisesti ylivertainen– ei maailmanparannuksen kahvitteluhetkien, kaikesta maailmansurkeudesta aiheutuvien terapiasessioiden, lounasvihannesten puhdistamisen ja valmistamisen sekä työpaikkaliikunnan jälkeen ehdi kirjoittamaan kuin enintään 0,5 valistusartikkelia päivässä.

Annetaanpa tätä lukeville peruskoulujen matematiikan opettajille vielä yksi idea laskutehtäväksi. Kun Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on laskenut yhteensä 813 eläin- ja kasvilajin kuolleen sukupuuttoon sitten vuoden 1500, miten paljon puolen asteen lämpeneminen 1970-luvun alun jälkeen on lisännyt sukupuuttovauhtia? Oletetaan edelleen, että nuo kolme lajia, jotka on raportoitu kadonneiksi sitten vuoden 1970, ovat kuolleet sukupuuttoon ilmaston lämpenemisen vuoksi. No lasketaan, vaikka se vihreää dogmaa vähän koetteleekin. Siis vuosina 1501 – 1970 (=470 vuotta) on kadonnut 810 (yhteensä 813 kadonnutta lajia - 3 sitten 1970 kadonnutta) lajia. Vuotta kohti se tekee keskimäärin 1,7 lajia. Vuosina 1971 – 2015 (=45 vuotta) on kuollut 3 lajia, mistä vuosivauhdiksi tulee siis 0,07 lajia. Onko sukupuuttoon kuoleminen yleistynyt?

Elon laskuopin mukaan se olisi merkittävästi harvinaistunut. Vauhti on vain  murto-osa (1/24) siitä, mitä se joskus löytöretkien aikaan on ollut. Kumpaa tästä nyt pitäisi enemmän kiittää – luonnonsuojelua vai pientä ilmaston lämpenemistä?

Ylen vihreän propagandistin juttu jatkuu:

Tutkijat eivät kuitenkaan halua varmasti julistaa lajia sukupuuttoon kuolleeksi koko maailmasta, sillä heidän mukaansa yksi toivo lajin selviytymiselle saattaa olla se, että ennestään tuntematon populaatio löytyisi Papua-Uudesta-Guineasta. Jyrsijä on mahdollisesti saapunut Bramble Caylle juuri sieltä esimerkiksi ajelehtivien oksien mukana. Tutkijat suosittelevat tutkimusretkiä alueelle tilanteen selvittämiseksi.

Kuvakaappaus IUCN:n sivuilta

No niin, siis rotan sukupuuttokaan ei ollut aivan varmaa. Suomeksi sanottuna rottatutkijat haluavat lisää tutkimusrahaa voidakseen etsiä rottiaan ehkä joistain mukavammista paikoista. Epäilen, että kyseiset tutkijat eivät löydä ainuttakaan Melomys rubicolaa ennen kuin aikaisintaan eläköitymisensä kynnyksellä. Tutkimusta tutkimusrahan saamiseksi siis, ja tulosten täytyy turvata asia!

Ylen ideana oli siis mainostaa ilmaston lämpenemisen kauhuja rottalajin sukupuutolla, jota ei ehkä tapahtunutkaan. Katsoin hiljattain yhtä MTV3:n aivan päätöntä ilmastonmuutosaiheista klippiä, jota en tässä kehtaa edes mainostaa. Maikkari tehköön millaisia juttuja vaan. Minä voin olla niitä katsomatta, enkä silloin niitä rahoitakaan. Mutta Yle-veroa en valitettavasti voi välttää – katson tai en. En kyllä haluaisi maksaa tuollaisesta vihreästä propagandasta. Ehkä otan kansanedustajaani yhteyttä ja vaadin reilua alennusta Yle-veroon seuraavalle eduskuntakaudelle, tai …

Yllä olevasta kritiikistäni huolimatta olen huolestunut ihmiskunnan vaikutuksista luontoon ja sen monimuotoisuuteen erityisesti maankäytön muutosten kautta. En myöskään ole alan tutkimusta vastaan - päinvastoin olen elämäni aikana tukenut henkisesti ja rahallisesti useita kotimaisia suojeluhankkeita, joihin on liittynyt tutkimusta. Mutta epäilen, että katastrofiuutisoinnilla, liioittelulla ja politisoinnilla viedään ennemmin tai myöhemmin kaltaisteni realistien tuki asialle.

Hat tip to NoTrickZone.com