Luciferia etsimässä säädatasta

Helsingin Sanomat julkaisi 7.8.2017 jutun otsikolla ” Yli 40 asteen lämpötiloista kärsivä Välimeri on ilmastonmuutoksen ”murheenkryyni”, joka näyttää lämpenevän muita alueita enemmän, sanoo asiantuntija – mutta miksi lämpö kiertää Suomen?”.  Seuraavassa muutamia otteita tuosta jutusta ja tuttuun tyyliin myös blogistin kommentteja.

HS:n kuvitusta: Miehet uivat suihkulähteessä Unkarin pää-
kaupungissa  Budapestissa viime viikolla. Tällä viikolla kylpylä-
kaupunkiin on luvattu 35 astetta lämmintä.
(KUVA: LASZLO BALOGH / REUTERS)

ETELÄ-EUROOPPAA viime päivinä koetellut raju helleaalto on nostanut lämpötilat paikoitellen yli 40 asteeseen. Tukalissa lämpötiloissa on hikoiltu Portugalista Turkkiin ulottuvalla vyöhykkeellä.

Aivan! Heinäkuun loppu ja elokuun alkupuoli ovat ihan vanhastaan lämpimintä aikaa kaikkialla Euroopassa. Helleaallot ovat tyypillisiä tälle vuodenajalle. Yli 40 asteen korkeimmat päivälämpötilat kuuluvat niin ikään normaaliin ilmastoon Välimeren tuntumassa. Korkein varjossa mittaamani ilmanlämpötila oli 44 astetta eräällä työmatkalla Kaakkois-Turkissa elokuussa 2007. Kun parin tunnin ulkoilmareissulta pääsi takaisin ilmastoituun autoon, jonka sisälämpötila ei laskenut täysillä toimivasta ilmastoinnista huolimatta 32 astetta alemmas, tuntui kuin olisi hypännyt kylmävarastoon.

Viikonloppuna kuolemantapauksista on raportoitu ainakin Italiassa, Romaniassa ja Puolassa, kertoi uutistoimisto Reuters. ”On selvää, että Luciferin takia on kuollut suuri määrä jo valmiiksi sairaita ihmisiä”, kertoo Maailman ilmatieteenjärjestön pääsihteeri Petteri Taalas. Hellekuolemat johtuvat korkeiden lämpötilojen lisäksi esimerkiksi onnettomuuksista. Lisäksi korkeat lämpötilat ovat vaaraksi ihmisille, joilla on esimerkiksi sydän-, verenkiertoelin- tai hengityselinsairauksia.

Kyllähän se on totta, että altistavan helteen vaikutukset voivat sammuttaa jo viimeisillään ja heikosti lepattavan elämän liekin. Mutta tutkimusten mukaan kylmyys on kuitenkin 3 – 20 kertaa hurjempi tappaja. Minä en nyt tässä bloggauksessa lähde kiistelemään Petteri Taalaksen kanssa tuosta asiasta. Keskityn muuhun, mutta jos lukija haluaa tutustua tutkittuun tietoon asiasta, tarjoan tätä ja tätä kirjoitusta.

PÄÄSYYLLINEN helleaaltoon on Taalaksen mukaan ilmastonmuutos. Luciferia muistuttavia helleaaltoja on koettu Euroopassa aiemminkin. Vuonna 2010 Suomi sai kokea osan Venäjää piinanneesta helleaallosta, joka aiheutti esimerkiksi lukuisia maastopaloja ja arviolta noin 50 000 ihmisen ennenaikaisen kuoleman. Vuonna 2003 Keski-Eurooppaa ja etenkin Ranskaa kiusannut helle tappoi arviolta noin 70 000 ihmistä. ”Ilmastonmuutoksen kannalta etenkin Välimeren alue on murheenkryyni. Se näyttää lämpenevän muita alueita enemmän, minkä lisäksi sademäärät ovat laskussa, mikä aiheuttaa kuivuusongelmia”, Taalas sanoo.

Selvä! Jos nyt ymmärrän oikein, Taalas tarkoittaa, että ennen viimeaikojen ilmastonmuutosta tällaisia helleaaltoja ei ollut tai ainakin ne olivat lievempiä. Tutkitaanpa Euroopan säädataa, jota meillä ei valitettavasti ole mitattuna nykyaikaisin instrumentein kovin pitkältä ajalta.

Kuva 2

Hain ECA&D-säätietokannasta seitsemän viereisessä kartassa (kuva 2) näkyvän sääaseman päivittäiset lämpötila- ja sadantatiedot, joista työstin alla olevat graafit. Tarkoitukseni oli vastata seuraaviin kysymyksiin:

1.       Ovatko kesän hellepäivät (lämpötila > 25 astetta C) lisääntyneet? 

2.       Ovatko hellejaksojen pituudet kasvaneet? Tällä on hyvin suuri merkitys, sillä tutkimusten mukaan vasta yli kolme päivää kestävillä hellejaksoilla näyttää olevan vaikutusta ihmisten kuolleisuuteen.

3.       Onko helteiden kovuus kasvanut? Tätä koetin selvittää laskemalla kesän korkeimman lämpötilan kehitystä.

4.       Onko kesäisessä sadannassa tapahtunut vähenemistä, kuten Taalas väittää?

Jostain syystä Petteri Taalas unohti vakiosanomastaan viestin, jonka mukaan sademäärät ovat laskeneet, mutta rankkasateiden määrä on kasvanut. Viidentenä asiana selvitin vielä tuon asian.

Ongelmallista on tosiaan se, että helposti on saatavilla vain vähän pitkäaikaista ja katkeamatonta säätietoa. Valitsin nuo sääasemat em. kriteerien perusteella. Parhaimmillaan niiden tiedot ulottuvat 1800-luvun lopulle ja huonoimmillaan 1920-luvun alkuun. Joka tapauksessa kaikkien käyttämieni sääasemien tiedot ulottuvat useita vuosikymmeniä 1960-luvun taakse, mitä monet pitävät rajana ihmisperäisen ilmastovaikutuksen dominanssille.

No, lähdetään katsomaan sääasemien dataa. Sitä ennen kuitenkin muutama tärkeä ilmoitus datan lukijalle: Ensiksikin olen laskenut kaikki graafit 10 vuoden liukuvalla keskiarvolla saadakseni ilmastollisen muutoksen esiin. Siis jokainen kuvaajan arvopiste kertoo pystyakselin muuttujan keskiarvon vaaka-akselin vuotta edeltäneiltä 10 vuodelta. Esimerkiksi kuvassa 3 olevan kuvaajan ensimmäinen piste (1913) kertoo, että Los Llanosin mittaamien kesäkuukausien hellepäivien määrän keskiarvo vuosina 1904 – 1913 oli 79,5.

Olen nuo graafien pystyakselit mitoittanut neljän standardipoikkeaman mukaisesti. Se siis tarkoittaa, että 95 % vuosittaisista mittaustuloksista mahtuisi graafiin. Kun nyt katsot noita 10 vuoden liukuvia keskiarvoja, näet, josko jokin niistä pyrkii graafialueen ulkopuolelle. Silloinhan olisi kyse todella merkittävästä muutoksesta. Jos graafit pysyvät keskialueella, osoittaisivat myös tilastolliset testit lähinnä satunnaisvaihtelua – siis kohinaa, jolloin suureen huoleen ei ole aihetta.

1. Iberian niemimaa, Los Llanos (Espanja) (Kuva 3)

Kuvan vasemman yläkulman graafin pisteviiva, joka esittää varsinaisen kuvaajan lineaarista trendiä, osoittaa kesäkuukausien hellepäivien määrän nousua 1900-luvun alun keskimääräisestä noin 80:stä 2000-luvun alun 85:een. Toisaalta kuvaaja näyttää tuon tason saavutetun jo 1940-luvulla ensimmäisen kerran. Selvä muutos näkyy myös hellejaksojen pituudessa (keskimmäinen graafi ylhäällä). Kesän pisin hellejakso siis näyttäisi kestävän nykyisin 10 päivää pidempään kuin 100 vuotta sitten.

Kuva 3

Lineaarinen trendi oikean yläkulman graafissa kertoo niin ikään kesien korkeimman lämpötilan noususta noin asteella, mutta varsinaisesta kuvaajasta näemme, että maksimilämpötiloilla mitattuna Los Llanosin keskimäärin kuumimmat kesälämpötilat mitattiin 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa. Itse asiassa Los Llanosin lämpötilaennätys on vuodelta 1901 oleva +45 astetta. Mutta nuo yksittäiset mittaukset ovat säätä, eivätkä kuvaa ilmastoa siten kuin vähintään 10 vuoden mittausten keskiarvot. Vuosien 1904-1913 maksimilämpötilojen keskiarvo on kuitenkin korkeampi kuin vuosien 2007-2016. Lineaarinen trendi siis viittaa siihen, että alueen kesät ovat nykyisin keskimäärin vähän lämpimämpiä kuin 1900-luvulla, mutta mitään ennennäkemätöntä ei Los Llanosin säähistoriassa ole viime aikoina nähty lämpötilojen osalta.

Sain Los Llanosia paremmat (=kattavammat) sadantatiedot Dorecan sääasemalta (alemmat graafit). Vasemmanpuoleisen graafin mukaan kesäsateet ovat hieman vähentyneet viimeisen 100 vuoden aikana. Ehkä Taalas onkin oikeassa, sillä kyllä Los Llanos ja Doreca vähän sen suuntaisesta todistavat? Toisaalta Dorecan aseman tietojen mukaan Taalaksen usein esittämä väite rankkasateiden yleistymisestä ei sen osalta pidä paikkaansa (oikeanpuoleinen graafi).

Mannerheim, Taalas ja johtajuus kriiseissä

Kesätoimituksilla on pulaa jutuista nyt, kun Brexit ei tuonutkaan heinäsirkkoja, ruttoa ja muita maailmanlopun enteitä eteemme. Yleisradiomme on löytänyt positiivisen sankaritarinan lohduttamaan lukijoitaan. Ilmatieteen laitoksen entinen pääjohtaja Petteri Taalas, joka siirtyi vuoden vaihteessa Maailman meteorologisen järjestön (WMO) pääsihteeriksi, on löytänyt itsestään Puumalassa lomaillessaan Mannerheimiin rinnastettavaa johtajuutta. Ylen juttu löytyy tästä linkistä: ”Nyt tulleet pakolaismäärät ovat vasta pientä alkusoittoa” – Ilmastonmuutoksen torjunta on otettava tosissaan.

Petteri Taalas Ylen jutun kuvituksessa

Katsotaanpa muutamien leikkeiden avulla, miten Taalaksesta tehdään marsalkkaa.

Osa maailman kriiseistä on ilmastopohjaisia ja niiden vaikutukset heijastuvat nopeasti myös Eurooppaan. Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalas johtaa huippuvirassaan ilmastonmuutoksen torjuntaa globaalilla tasolla. 

Tjaah... Mitä tarkoitetaan ilmastopohjaisella kriisillä? On selvää, että voimakas taifuuni tai hurrikaani voi aiheuttaa paikallisen kriisin, kuten katastrofeja käsittelevistä tietokannoista ja tilastoista voimme lukea. Samoin on satunnaisen kuivuuden ja muidenkin keskimääräisestä poikkeavien ilmastollisten poikkeamien suhteen. Niistä kuitenkin on selvitty aiempaa paremmin lähinnä sen vuoksi, että olemme teollisen kehittymisen ansioista kyenneet rakentamaan kestävämpiä taloja ja muuta infrastruktuuria. Lisäksi pystymme reagoimaan ilmastollisiin uhkiin sekä ennakoivasti että reaktiivisesti aiempaa paremmin kehittyneen havaintoverkostomme, tiedonsiirtokykymme, liikkumiskykymme ja parantuneen varallisuutemme ansiosta. Eikä noiden ääri-ilmiöiden trendeissä näy merkittäviä muutoksia mittaushistoriamme aikana.

Mutta Taalas ei taida puhua tästä asiasta. Hänen agendansa on ikiaikainen ilmastonmuutos, jonka torjuntaa hän ei hallintobyrokraattina edes johda, vaikka istuukin YK:n alaisen poliittisen meteorologisen järjestön johdossa.

Johtamiseen hän ottaa oppeja Mannerheimilta.

Vai että ihan Mannerheimilta! Nyt kiinnostukseni heräsi. Haluan tietää, miten Taalas soveltaa Mannerheimin oppeja ilmastonmuutoksen torjuntaan!

Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalaksen mukaan ilmastonmuutos on ollut keskeinen tekijä esimerkiksi arabimaailman konflikteissa. Pahan kuivuuden koettelemissa maissa ruuan hinta nousi korkealle ja osaltaan aiheutti ihmisissä tyytymättömyyttä ja kapinallisuutta.

Hmmm... Tämä ei ainakaan tullut Mannerheimilta. Eikä varmaan muiltakaan kokeneilta sotilailta tai edes nykyajan konfliktintutkijoilta. Olen itse ollut pitkään töissä arabimaissa ja nimenomaan konflikteja siellä havainnoimassa. Ilmastonmuutos ei ollut minun havaintojeni mukaan edes pieni syy niihin muutamaan kymmeneen isompaan ja pienempään konfliktiin, joita viimeisen 20 vuoden aikana olen alueella havainnut. En silti kiistä, etteikö ilmasto olisi hitusen arabimaailmassakin vaihdellut, kuten se on vaihdellut kaikkialla ikiajat.

Hesari todistaa ilmastonmuutoksen ihmisperäisyyden

Helsingin Sanomat kirjoitti 17.10.2015 otsikolla ”Nyt on ääri-ilmiöiden säävuosi – johtuvatko poikkeukselliset helteet ja tulvat ihmisestä?” Ilmeisesti tarkoitettiin vuotta 2015. Katsotaan, miten Hesarin juttu kestää kevyttä dataan perustuvaa tarkastelua.

HS:n jutun kuvitusta

Vuoden 2015 aikana monet ennätykset ovat jälleen rikkoutuneet säähavainnoissa. HS valitsi kolme poikkeuksellisista säästä kertovaa uutista ja pohtii, liittyvätkö ne jollain tavalla ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen.

HS kertomansa mukaan kokosi Pariisin ilmastokokouksen alla esimerkkejä kuluneen vuoden äärimmäisistä sääilmiöistä. Oliko tarkoitus tehdä vajaan vuoden säästä ilmasto, ja siten koettaa kerätä tukea useita vuosia jatkuneelle ilmastopolitiikalle, jää lukijan tulkinnan varaan. Minä tuota juttua kokonaisuudessaan niin tulkitsen.

1) Lähi-idän ennätysmäisen kuuma kesä

Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaation NOAA:n mukaan kaikki merkit viittaavat siihen, että vuosi 2015 on mittaushistorian kuumin vuosi planeetallamme. Edellisen kerran lämpöennätys rikkoutui vuonna 2014.

NOAA niin väittää. Mutta jos katsomme tarkimpia ja kattavimpia alailmakehän lämpötilamittauksia, lämpimin vuosi on ollut 1998, eikä tästä vuodesta näytä tulevan minkäänlaista uhkaajaa sille. Olen tästä kirjoittanut sen verran paljon (viimeksi mm. täällä ja täällä), että jääköön tämä asia nyt tässä bloggauksessa tähän.

Viime kesänä erityisen kuumaa oli Keski-Aasiassa ja Lähi-idässä. Helleaalto käynnistyi alkukesästä Intiassa ja Pakistanissa, joissa kuoli tuhansia ihmistä elohopean kohottua lähellä 50:tä celsiusastetta.

Keski-Aasiassa ja Lähi-idässä helleaallot ovat jokavuotisia tapahtumia. Niissä ei ole mitään erikoista, ja ne ovat kuuluneet sikäläiseen ilmastoon jo ainakin 10 000 vuoden ajan.

Intiassa raportoidaan noin 2500 ihmisen kuolleen toukokuussa nestevajauksen ollessa syynä tai osasyynä. Pakistanin vastaava luku kesäkuulta on noin 2000. Kesäkuukausina noissa maissa kuolee normaalisti yli 2 000 000 ihmistä. Kyse on siis promilleluokan muutoksesta. Muistutan lukijoita, että kylmyys tappaa selvästi enemmän ihmisiä joka vuosi myös Intiassa ja Pakistanissa.

Kävin tarkistamassa satelliittimittaussarjojen lämpötilat Lähi-idän osalta. Viime kesä (kesäkuu-elokuu 2015) oli keskilämpötilaltaan keskimääränen 2000-luvulla. Sitä viileämpiä ovat olleet kesät 2009, 2004, 2003 ja 2002 ja kuumempia kaikki muut 10 kesää.

Maailmanpankin raportti vuodelta 2014 varoitti, että ilmaston lämpeneminen aiheuttaa entistä pahempia kuumuus- ja kuivuusjaksoja erityisesti Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Raportti povasi alueelle kuivuudesta johtuvia katovuosia ja vesipulaa.

Miten Maailmanpankin raportti vuodelta 2014 liittyy vuoden 2015 säähavaintoihin? No, liittyi tai ei, se perustuu samoihin ilmastomallinnuksiin, joita on esitelty jo vuosien ajan. Noille mallinnuksille ainoa yhteinen tekijä on toistaiseksi ollut kyvyttömyys ennustaa tulevaa ilmastoa sen paremmin globaalisti kuin paikallisestikaan.

"Pakolaisongelma todennäköisesti pahenee kuivumisen ja lämpötilojen nousun myötä", sanoo pääjohtaja Petteri Taalas Ilmatieteen laitoksesta.

"Maatalous menestyy näillä alueilla entistä huonommin, ja elinolot muuttuvat tukalammiksi."

Syyrian vehnäntuotanto 1980-2009 FAO:n mukaan

Hesarin artikkelista ei voi päätellä muutaman heiton perusteella, miten syvästi pääjohtaja Taalasta on haastateltu. Mutta häntä oleellisesti paremmin Lähi-idän asiat tuntevana voin sanoa Taalaksen nimiin pantujen lausuntojen olevan sekä oikeassa että väärässä. Esimerkiksi Syyrian kuivuus 2007 – 2009, joka notkahdutti vuoden 2008 satoja selvästi, oli tietysti todellinen sääilmiö. Sen vaikutus moninkertaistui, kun Syyrian hallinto oli kadottanut otteensa kastelujärjestelmien hallinnasta. Vastaavaa notkahdusta ei nähty samalla alueella sijaitsevissa Israelissa, Libanonissa eikä Jordaniassa. Kannattaa muistaa sekin, että esimerkiksi Syyrian vehnäsato katovuonna 2008 oli kuitenkin hyvää 1980-luvun tasoa. Maan tärkeimmän viljelykasvin tuotanto kuitenkin kasvoi vuosina 1980 – 2009 keskimäärin 2,5 % vuodessa. Se ei todista Taalaksen väittämän huonompaan suuntaan menevän maatalouden puolesta. Viime vuosien hehtaarisadot ovat koko Lähi-idässä kasvaneet yli kaksinkertaisiksi verrattuna 50 vuoden takaisiin. Elinolojen nykyinen tukaluus johtuu aivan muista syistä kuin suhteellisen tasaisena pysyneestä holoseenin aikaisesta ilmastosta.

Taalaksen mukaan viime kesän kuumuusaalto selittyy sinänsä luonnollisella paikalleen jämähtäneellä korkeapaineella. "Niitä esiintyy luontaisesti, mutta yhdessä ilmastonmuutokseen liittyvän lisälämpenemisen kanssa seurauksena on ennätyslämpötiloja. Näitä tulee olemaan jatkossakin."

Sääennätyksiä, joista tässä tapauksessa ei ollut edes kysymys, syntyy joka vuosi jossain päin maapalloa. Siitä enemmän vähän myöhemmin. Mutta olen nyt Hesarin ensimmäisen kohdan väittämän kumonnut dataan perustuen: Lähi-idän kesä 2015 ei ollut ennätysmäisen kuuma – ei edes lähelle sellaista.

Tiukkoja faktoja ja juttuja ilmastonmuutoksesta Hesarissa - osa 1

Helsingin Sanomat yllätti julkaisemalla peräti neljä artikkelia ilmastonmuutoksesta aamulla 8.7.2015. Olen nuo artikkelit listannut linkkeineen alle.

1.       Viisi tiukkaa faktaa ilmastonmuutoksesta – myönteiset ja kielteiset vaikutukset

2.       Ilmastonmuutos saa eläimet liikkeelle

3.       Ilmastonmuutos pakottaa kalat muuttamaan viileämpiin vesiin

4.       Ihmisen toiminta näkyy voimistuneissa myrskyissä ja äärikuumissa päivissä

Kuvassa Malen kaupunki. Hesarin "tiukka fakta"-jutun kuvitusta

Katsotaanpa järjestyksessä, minkälaista faktaa niistä löytyy, vai meneekö lehti jälleen kerran tämän aiheen käsittelyssä fiktion puolelle.

Aloitetaan ensimmäisestä, jonka alussa HS lupasi selvittää viisi keskeistä kysymystä ilmastonmuutoksesta. Lähteinä on haastateltu muun muassa Ilmatieteen laitoksen pääjohtajaa Petteri Taalasta, Suomen ympäristökeskuksen ilmastonmuutoksen strategisen ohjelman johtajaa Mikael Hildeniä ja VTT:n erikoistutkijaa Laura Sokkaa.  Jutun lainaukset ovat sisennettynä ja kursiivilla, ja minun kommenttini normaalitekstinä.

1.       Mitä ilmastonmuutoksella tarkoitetaan, ja miten nopeasta ilmiöstä on kyse?

Ilmastonmuutos voidaan jakaa kahdeksi eri ilmiöksi. Yhtäältä puhutaan luontaisesta ilmastonmuutoksesta, johon kuuluvat esimerkiksi jääkaudet. Niiden vaihtelu on tapahtunut kymmenissätuhansissa vuosissa. Toisaalta tutkitaan ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta. Sillä tarkoitetaan ennen kaikkea ihmisen aiheuttamien kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin, metaanin, ilokaasun ja otsonikerrosta syöviä kaasujen, aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä. Näitä kaasuja on syntynyt huomattavasti enemmän 1800-luvun jälkeen.

Johan alkoi ensimmäinen ”tiukka fakta” kattavalla selvityksellä! Minua jäi askarruttamaan, miten ihmisten aiheuttama ilmastonmuutos erotetaan luonnollisesta. Ehkä se selviää jatkossa?

Usein ilmastonmuutos viittaa ihmisen toimista riippuvaan muutokseen, jonka aikaväliä mitataan kymmenissä ja sadoissa vuosissa. Vaikka ihmisen aiheuttamia päästöjä pystyttäisiin estämään välittömästi, jo aikaansaatu kehitys jatkuisi pitkään.

Hmmm… Miksei toimittaja viitsinyt kysyä, kuinka pitkään kehitys jatkuisi, tai milloin näemme ihmisperäisen ilmastonmuutoksen (AGW) ensimmäiset vaikutukset? Tänä kesänäkö, 10 vuoden päästä vai ensi vuosisadalla, jolloin emme taida olla katselemassa asiaa? Löysää journalismia oli tämä 1. ”tiukka fakta”.

2. Mistä ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista voidaan olla varmoja? Entä epävarmoja?

Ilmastonmuutosta on tutkittu runsaasti. Merkittävimpiä todistuksia ilmastonmuutoksesta ovat hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportit, joista viimeisimmässä on käyty läpi 9000 tutkimusta. Sen mukaan on äärimmäisen todennäköistä, että ihmisen vaikutus on suurin syy ilmastonmuutokseen. Asiantuntijoiden mukaan varmoja voidaan olla siitä, että keskimääräiset sääolosuhteet muuttuvat.

Nyt alkavat näkyä Petteri Taalaksen käyttämät tyypilliset argumentointivirheet. Eiväthän raportit voi olla todisteita geofysikaalisista ilmiöistä. Sitä ne eivät voi olla, vaikka kuinka suuri luku tutkimuksia olisi käyty jollain tavalla selektiivisesti läpi, ja varsinkaan silloin, kun mainitun ”äärimmäisen todennäköisyyden” laskentaperusteita ei ole IPCC:n raporteissa valotettu falsifioitavalla tavalla. Todiste ei myöskään ole asiantuntijoiden ”varmuus” siitä, että muutos joskus tapahtuu. Tuollaiset perustelut eivät minulle kelpaa fysiikassa, mutta jossain uskontotieteiden puolella ne ehkä olisivat ymmärrettäviä.

Muun muassa sään ääri-ilmiöt sekä helleaallot, tulvimista aiheuttavat sateet ja kuivuus ovat lisääntyneet.

Tämähän oli kummallinen väite, joskin tavalliseen tapaan se esitettiin ilman viitettä dataan, joka todistaisi asian. Siitä huolimatta, että asiaa on tutkittu viime aikoina paljon, moisia muutoksia ei ole kyetty linkittämään ihmisperäiseen ilmastonmuutokseen. Kaikki nuo ilmiöt toki kuuluvat ihan ilmastolliseen tai oikeammin sanottuna sään ajalliseen ja paikalliseen vaihteluun, mutta niiden lisääntyminen ei ole ollenkaan selvää vaikkapa IPCC:n raporttien kertomana. Jotenkin tässä tulee ambivalentti olo, kun AGW- ilmastonmuutos ilmeisesti aiheuttaa sateita ja kuivuutta, tuulta ja tyyntä, kylmiä jaksoja helleaaltoja jne. Ettei nyt olisi sekoitettu ihan luonnollista vaihtelua johonkin poliittisten tarkoitusperien avulla keksittyyn. No, en voi tästä aiheesta jatkaa enempää, mutta lisää alan tutkijoiden pohdinnoista löytyy vaikkapa tästä Nature-tiedejulkaisun artikkelista.

Myös valtamerten pinta on jo kohonnut ja pohjoinen merijää pienentynyt.

Jestas sentään, vai on valtameren pinta kohonnut! En halua järkyttää tämän jutun kirjoittanutta toimittaja Antti Bergiä, mutta totean silti valtameren pinnan kohonneen koko Veiksel-jääkauden päättymisen jälkeisen ajan – välillä voimakkaasti ja välillä hitaammin – mutta viimeisten tuhansien vuosien aikana nousuvauhti on hiipunut hitaaksi ryöminnäksi vauhdilla 0 – 2 mm/vuosi. Siitä huolimatta käyn viikoittain kalareissulla tarkistamassa, josko Ilmatieteen laitoksen ennustama metrin merenpinnan nousu olisi jo alkanut.

Tämän ”faktan” lähteeksi epäilin jo aiemmin Petteri Taalasta. Epäilykseni vahvistuu, sillä yleensä Taalas ei ole muistanut, että pohjoisen napa-alueen lisäksi maapallolla on myös eteläinen napa-alue, jonka merijääpeite on yleensä isompi ja heijastusvaikutukseltaan merkittävämpi pohjoiseen verrattuna. Ja tuon eteläisen merijään pinta-ala on vastoin ilmastomallinnusten tuloksia ollut kasvussa koko 36-vuotisen satelliittimittaushistorian ajan. Ja pohjoisen merijään pinta-alakin on lopettanut ainakin toistaiseksi pienenemisen, sillä tänään tarkistamani datan mukaan sitä on noin saman verran kuin 11 vuotta sitten vastaavaan aikaan vuodesta. Ehkä Ilmatieteen laitoksen pääjohtajalla ei ole ollut aikaa lukea dataa virkakiireiden lomassa? Sen toki ymmärrän, mutta että toimittaja Bergillä ei ole ollut aikaa selvittää juttuunsa liittyviä faktoja, on erikoisempi asia.

Epävarmuus koskee esimerkiksi sitä, kuinka paljon ilmasto lämpenee pitkällä aikavälillä ja miten lämpeneminen täsmälleen vaikuttaa paikallisesti.

Aivan, tästä olen samaa mieltä. Epävarmuutta on jopa muutoksen merkistä, joskaan tuota epävarmuutta ei ole havaittavissa vaikkapa niistä perusteista, jotka Ilmatieteen laitos on antanut maakuntahallinnoille asiaa koskien.  Mielestäni olisi luottamusta ennusteisiin lisäävää, jos Ilmatieteen laitos antaisi muutaman lyhyemmän ajan ilmastonmuutosennusteen – yhden vaikkapa ensi kesään ja toisen vuoden 2019 eduskuntavaaleihin ulottuvan – jotta voisimme empiirisiin havaintoihin perustuen verrata ilmastopolitiikkamme perusteita.

Etenkin pariakymmentä vuotta pidemmissä ennusteissa on useita kehityskulkuja, joita IPCC on kartoittanut.

Näinhän asia ei ole ollenkaan. IPCC:n eri ilmastomallintajilta tilaamat kehityskulut kattavat sekä menneisyyden, lähitulevaisuuden että ensi vuosisadan vaihtumisen. Jostain syystä ilmastopoliitikot ja tiedotusvälineet vain eivät halua kertoa rahvaalle lyhyemmän ajan ennusteita. Siihen on saattanut vaikuttaa se, että nuo ennusteet tai mallinnustulokset ovat menneet melko lailla metsään jo tähän mennessä.

Tämä 2. ”tiukka fakta” ei minua vakuuttanut.

Mammuttimaisen propagandan alkupläjäys

Ylen uutiset asetti maanantaiaamun 1.12.2014 pääuutisen otsikolla "Ihmiskunta mammuttihankkeen edessä – hiilidioksidipäästöistä eroon muutamassa vuosikymmenessä". Syy jutun nostoon on selvä. Perun pääkaupungissa juuri alkanut vuoden suurin ilmastokokous tuonee seuraavan parin viikon aikana runsaasti uutisjuttuja sekä Ylen että muiden aiheesta mielellään raportoivien viestimien sivuille. No, katsotaanpa onko Ylen uutisessa mitään uutta?

Ylen artikkelin kuvitusta

Ihmisen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet jatkuvasti, vaikka suunnan pitäisi olla päinvastainen. Ilmakehässä on ilmaston lämpenemistä aiheuttavaa hiilidioksidia enemmän kuin kertaakaan 800 000 vuoteen.
– Ilmastonmuutos on kyetty jo dokumentoimaan. Merivesien pinta on noussut 1900-luvun alusta parikymmentä senttiä valtamerillä. Arktisen alueen jääpeite on sulanut dramaattisesti. Myös vuoristojäätiköt sulavat. Helleaaltoja esiintyy useammin kuin aiemmin, luettelee Ilmatieteenlaitoksen pääjohtaja Petteri Taalas.

Niinpä! Pari asiaa jäi myös kertomatta kuten se, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus tiettävästi on ollut nykyistä korkeampi lähes koko 4,5 miljardin vuoden ajan, jonka maapallomme on ollut olemassa. Tuona aikana on tapahtunut monenlaisia ilmastonmuutoksia, joita tosiaan on dokumentoitu. Viimeaikainen ilmaston muuttuminen on niin vähäistä kaikin osin, että se näyttää lähinnä kohinalta verrattuna geologisessä lähimenneisyydessäkin tapahtuneisiin muutoksiin.

Merenpinnan nousu Veiksel-jääkauden
kylmimmän vaiheen jälkeen

Merenpinta on noussut pääosan viimeisestä 20000 vuoden jaksosta, kuten viereisestä rekonstruktiosta näkyy. Nousua on tapahtunut kaikkiaan noin 120 metriä, ja nopeimmillaan nousuvauhti on ollut monikymmenkertaista verrattuna viime vuosisadan 1-2 mm:n vuosivauhtiin.

Vuoristojäätikötkin ovat sulaneet jo yli 10000 vuoden ajan välillä nopeammin ja välillä hitaammin. Hetkellisesti ne ovat myös kasvaneet.

Kaikki tuo on aivan normaalia jääkausien välisenä lämpimämpänä jaksona siitä huolimatta, että ilmeisesti ilmastohistoriaan perehtymätön pääjohtaja Taalas asiaa hämmästelee. Ehkä häneltä on jäänyt tarkistamatta myös tuoreimmat tiedot napa-alueiden merijääpeitteen laajuudesta? Nimittäin 27.11.2014 satelliittimittausten mukaan merijään peittämä pinta-ala oli aika tarkasti vuosien 1981-2010 keskiarvossa, jonka tuntumaan se on palautunut jo pari vuotta sitten vuosien 2005-2012 pienen notkahduksen jälkeen. Merijään pinta-ala on muuten nyt suurempi kuin satelliittimittausten alkuvuotena 1979 joulu- ja marraskuun vaihteessa - dramaattista tai ei.

Maapallon keskilämpötila uhkaa nousta selvästi yli kahdella asteella, mitä pidetään turvarajana.
– Ilmastonmuutos  vaikuttaa maailmantalouteen, ravinnontuotantokykyyn ja sillä on negatiivinen vaikutus myös Suomeen, Taalas tiivistää.

Vai uhkaa nousta yli kahdella asteella? Mistähän tuollainen väite on tempaistu? Mittausten mukaan viime vuosisadalla ilmasto on sekä lämmennyt että jäähtynyt. Viereisen kuvan sininen kuvaaja kertoo 100 vuodelle projisoidun lämpenemisvauhdin perustuen 30 vuoden jaksojen tarkasteluun. Punainen kuvaaja kertoo suoraan edellisen 100 vuoden aineistosta lasketun lineaarisen trendin  - siis sen todellisen tiedon viimeisten sadan vuoden muutoksesta HadCRUTin mukaan. Vaikka 30 vuoden jaksojen perusteella laskettu 100-vuotistrendi ylitti niukasti kahden asteen raja-arvon noin 10 vuotta sitten hetkellisesti, on lämpeneminen sittemmin loppunut. Pidemmät mittausjaksot osoittavat maapallon keskilämpötilan nousuvauhdin olleen instrumenttimittausten historian aikana enimmillään noin 0,7°C/100v, eikä lämpenemisen kiihtymistä ole ollut näkyvissä enää vuosiin.

On mahdollista, että sekä Tyynenmeren (PDO) että Atlantin (AMO) merivirtaussyklien taituttua muutaman vuoden kuluttua samankaltaiseen vaiheeseen, jossa ne olivat 1945 - 1978, ilmastossakin tapahtuu samanlainen sinisen kuvaajan kertoma muutos vuosilta 1945 -1978 - siis hienoista jäähtymistä seuraavien 20-30 vuoden aikana. Samaan muuten viittaa auringon aktiivisuuden hiipuminen 1900-luvun lopun huipustaan. Voimme siis sanoa, että Taalaksen näkemälle uhalle selvästi yli 2°C/100v -lämpenemisvauhdista ei ole minkäänlaisia mittauksellisia perusteita - pikemminkin päinvastoin.

Vielä erikoisempia ovat Taalaksen väitteet maailman ravinnontuotantokyvystä, ellei hän tarkoittanut myönteisiä vaikutuksia. Viereisessä kuvassa on vehnän hehtaarisatojen kehitys maailmalla ja muutamassa sen osassa. Satoisuuden myönteiseen kehitykseen on muitakin syitä, mutta kasvien ruokana tunnetun hiilidioksidin aiempaa parempi tarjonta ja lievä kasvuajan lämpötilan nousu eivät näytä ainakaan haitanneen. Satoisuuskehitys on samanlaista myös muiden ravintokasvien kohdalla.

Punavihreät tiedottajasoturit laiskanläksylle

Kun luit viime viikolla sitä maailmanlopun ennustusten luetteloa, jonka IPCC:n 5. arviointiraportin (AR5) 2. työryhmän (WG2) Japanin Jokohamassa julkaistu raportti sai aikaan mediassamme, saatoit masentua. Tai jos olet ideologisesti läpikotaisin vihreä, saatoit innostua. Ehkä ajattelit nyt isketyn sellaiset kortit pöytään, että persut ja muutkin paskanpuhujat menevät hiljaisiksi. Meidän kaikkien on noiden tosiasioiden edessä nöyrryttävä ja ryhdyttävä todellisiin ilmastotalkoihin maapallon pelastamiseksi. Ajattelitpa kummin päin tahansa, erehdyit pahasti.

Minä olen vihdoin viimein saanut luetuksi kokonaan tuon WG2:n raportin, eikä se muistuta miltään osin noita Ylen toimittaja Jaana Kannisen tai Helsingin Sanomien toimittaja Heli Saavalaisen juttuja eikä oikeastaan mitään niistä jutuista, jotka kotimaisesta mediasta olen sattunut lukemaan. Siis ei miltään osin. En tiedä, mistä lähteistä Kanninen ja Saavalainen mielikuvitustarinansa ammentavat tai mitä piristeitä he innoituksekseen käyttävät. Kannisen jutun lähteistä on tietysti pieniä viitteitä sikäli, että hänellä oli jutussaan lainauksia Ilmatieteenlaitoksen pääjohtaja Taalakselta. Voisiko olla mahdollista, että tarinat ilmastonmuutoksen aiheuttavista sodista, nälänhädistä, taudeista ja sadoista miljoonista ilmastopakolaisista, joista minä en varsinaisesta raportista löytänyt ainuttakaan uskottavaa mainintaa, tulevat Ilmatieteen laitoksen pääjohtajalta?

Voin hyvin kuvitella, että toimittajien Kanninen ja Saavalainen kielitaito ja peruskoulutus ei välttämättä edes riitä AR5 WGII -raportin lukuun saati ymmärrykseen, sillä onhan se vaikeaa tekstiä. Siitä en siis voi olla aivan varma, mutta takuuvarma olen siitä, että he eivät ole lukeneet raporttia ennen maalis-huhtikuun vaihteessa ilmestyneitä juttujaan. Eikä raporttia ole ehtinyt lukea kukaan heidän juttunsa lähteistäkään - ei edes Petteri Taalas. Se on yksinkertaisesti mahdotonta. Siitä pääsemme seuraavaan asiaan, joka koskee heidän esimiehiään. Nimittäin toimittajan esimiehen täytyy olla jollain tavalla tietoinen jutun faktojen todenperäisyydestä. He eivät ole voineet olla sitä, koska jutut tosiasiassa ilmestyivät ennen yli 1000-sivuisen raportin ilmestymistä. Se olisi toimitusten esimiesten pitänyt tietää hyvin yksinkertaisilla tarkistuksilla. Mutta hyveenä noissa toimituksissa taitaa olla tarkistusten välttely ja selittely, mikä ainakin Ylen suhteen käy selväksi mm. Kannisen Malediivien ilmastopakolaisuutta koskevan perättömän uutisoinnin suhteen. Valitettavasti tuo asenne näyttää ulottuvan koko ketjun läpi aina päätoimittaja Atte Jääskeläiseen. No, halvaantuneesta päästä kärsii tietysti koko ruumis.

Ettei juttu menisi pelkästään toimittajakunnan ammattitaidottomuuden huuteluksi, katsotaan muutamia julkaistuja asioita, jotka ehkä tukevat kantaani. Onneksi meillä on sosiaalista mediaa, joka jaksaa tehdä palkatta sitä työtä, jota (tiedon vääristelystä) palkitut toimittajat eivät tee. Ystäväni Risto Jääskeläinen pitää erinomaisen lupaavalta vaikuttavaa ilmastoaiheista blogia, Roskasaittia, jonne hän on ystävällisesti kääntänyt kolmen sivullisen verran IPCC:n tuoreen AR5-raportin epävarmuuksista. Otetaanpa sieltä muutamia lainauksia (lukekaa loput Riston blogista):

• Luottamus troposfäärin lämpenemisen muutosnopeuden ja sen pystyrakenteen tietoihin on vain keskinkertaisesta alhaiseen. 
• Aineiston epätäydellisyydestä johtuen luottamus globaalin  sademäärän muutoksen tietoihin on alhainen ennen vuotta 1951 ja keskinkertainen tämän jälkeen.
•  Merkittävästä monitulkintaisuudesta johtuen luottamus säilyy alhaisena havaintoihin pilvien vaihtelevuudesta ja suuntauksista maailmanlaajuisesti.
• Luottamus havaittuun maailmanlaajuiseen suuntaukseen kuivuuskausissa ja kuivuudessa (sateiden puutteessa) on alhainen, johtuen suorien havaintojen puutteesta...
• Näytteiden otto on ollut ajan ja paikan suhteen liian harva valtamerien 700 m alapuolisesta syvyyydestä, jotta niistä voisi tuottaa vuosittaisia merien maailmanlaajuisia lämpötilojen ja -sisältöjen arvioita edeltäen vuotta 2005.  
• Ilmastoon vaikuttavien merivirtojen ominaisuuksia (esim. meridiaaniensuuntaiset pystyvirtaukset) mittaavien jatkuvien havaintoaikasarjojen lukumäärä on rajallinen ja aikasarjat ovat vielä liian lyhyitä vuosikymmenien tai pitempien suuntauksien määrittämiseksi 
• Mallinnuksen epävarmuudet, jotka liittyvät mallien erotuskykyyn ja merkityksellisten prosessien mukaanottamiseen, käyvät tärkeämmiksi alueellisessa mittakaavassa ja sisäisen vaihtelevuuden vaikutus korostuu. Tästä syystä haasteita riittää nimettäessä ulkoisia pakotteita havaituille alueellisille muutoksille. Joillakin ilmastojärjetelmän tahoilla, mukaan luettuina muutokset kuivuudessa, muutokset trooppisten syklonien aktiivisuudessa, Etelämantereen lämpiäminen, Etelämantereen merijään laajuus ja Etelämantereen massatase, luottamus tietoihin ihmisvaikutuksesta säilyy alhaisena johtuen mallinnusepävarmuuksista ja vähäisestä tieteellisten tutkimusten välisestä yksimielisyydestä.
• Mallien tulosten perusteella sekä maailmanlaajuisen keskiarvon että joidenkin maantieteellisten alueiden osalta lämpötilan keskiarvon  vuosittaisesta vuosikymmenittäiseen ennustettavuuteen on rajallinen luottamus. Monimalliset tulokset sadannalle osoittavat yleensä alhaista ennustettavuutta. Lyhytaikaiset ilmastoennusteet ovat myös rajallisia johtuen luonnollisten pakotteiden ennusteiden epävarmuudesta.
• Ilmastojärjestelmän useissa osatekijöissä tai ilmiössä voi mahdollisesti esiintyä äkillisiä tai epälineaarisia muutoksia, mutta useille ilmiöille sellaisten tapahtumien todennäköisyydelle 21. vuosisadalla on alhainen  luottamus ja vähäinen yksimielisyys.
• Vallitsee alhainen luottamus ennusteisiin, jotka koskevat useita ilmastoilmiöiden osia, jotka vaikuttavat alueellisiin ilmastonmuutoksiin. Näihin kuuluvat muutokset ilmaston vaihtelevuuden laajuudessa ja alueellisten esiintymisten kuvioissa.

No niin. Tuo viimeinen täppä muuten koskee juuri niitä ennusteita, joiden perusteella Suomen maakunnat ja kunnat tekevät ilmastostrategioitaan. IPCC:n omien sanojen mukaan ne tekevät niitä siis perustaen alhaiseen tieteelliseen luottamukseen.

Miksi ilmastokeskustelu puuroutuu? Pitäisikö skeptikot poistaa pelikentältä?

Aamu-tv:n Petteri Taalas ei hymyillyt kuten yllä

Ilmatieteen laitoksella on pahoitettu mieli siitä, että ilmastokeskustelu puuroutuu tai on jotenkin asymmetristä. Tuota pahaa mieltä oli Ylen aamu-tv kutsunut purkamaan laitoksen pääjohtajan, Petteri Taalaksen. Häntä auttoi purkautumaan toimittaja Nicklas Wancke. Olen keskustelusta tekemäni yhteenvedon osat sisentänyt ja kursivoinut. Korostan sitä, että ne eivät ole sanatarkkoja lainauksia, sillä en kyennyt tallentamaan keskustelua. Omat kommenttini alkavat normaalileveydeltä.

Taalaksen mukaan varsinainen media (siis lehtitalot, radiot ja tv-kanavat) julkaisee ilmastonmuutoksesta muuten asiallista tietoa, mutta… Ongelmana on se, että ikään kuin tasapuolisuuden nimissä mukaan uutisointiin päästetään myös ei-asiantuntijoita, jotka usein ovat aktivisteja, valehtelijoita ja epätieteellisiä litteän maan puolustajia.

Vähän ihmettelen sitä, että Taalaksella ei ole moitittavaa vaikkapa Ylen Jaana Kannisen tai HS:n Heli Saavalaisen taannoisista jutuista. Nimittäin ne antavat paljon hälyttävämmän kuvan ilmaston lämpenemisen vaikutuksista kuin julkaistu 5. arviointiraportin (AR5) työryhmä 2:n osaraportti (WGII). Tjaah, ehkäpä syynä on se, että Taalas väkineen taisi opastaa toimittajia käyttäen sellaista raporttiluonnosta, jossa noita kauhukuvia oli korostettu? Lopullisesta raportistahan niitä melko lailla siivottiin pois. No se ei nyt ollut pääasia.

Ilmastonmuutostiedotuksen ja -uutisoinnin siis pilaavat ns. skeptikot, joita Taalas kutsuu aktivisteiksi, valehtelijoiksi ja epätieteellisiksi litteän maan puolustajiksi. Hmm… Sanoisin, että aika kovaa kieltä käyttää pääosin verovaroin rahoitettavan laitoksen pääjohtaja rahoittajistaan. Kieli on niin kovaa, että erittäin huonon tyylitajun lisäksi taustalla täytyy olla syvää turhautumista. Eipä ole ihme, että aamu-tv jätti Taalaksen purkauksen sisältävän 10-minuuttisen pois Areenaan jäävästä koosteestaan.

Minä vetäisen tuosta purkauksesta kaksi johtopäätöstä. Ilmatieteen laitoksen johdon sisällä arvostelun sietokyky on hyvin huono asiakysymyksissä. Tätä tukee se, että myös laitoksen kakkosmies, johtaja Mikko Alestalo, on toistuvasti kiihtynyt, kun esitetään kysymyksiä ilmastollisista epävarmuuksista. Toinen johtopäätökseni on se, että erilaisten arvostelijoiden vaikutus on ilmeisesti kiusallisen vaikuttavaa. Tämähän näkyy myös mm. mielipidekyselyissä.

Wancken kysymykseen, miksi keskustelu aiheesta puuroutuu juupas-eipäs -jankkaamiseksi, Taalas löysi kaksi syyllistä. Ensimmäinen on media, joka sallii väittelyn, ja toisena olivat nuo epäasiantuntijat ml. sellaiset akateemisen tutkijakoulutuksen saaneet, jotka eivät ilmastoa itse tutki.

Taalas? Lysenko puhumassa

Onko Taalas vihjaamassa, että ilmastonmuutokseen skeptisesti suhtautuvat äänet olisi syytä vaientaa estämällä julkinen väittely asiasta? Samankaltaisen toiveen esitti johtaja Alestalo pamflettikirjoituksessaan Tieteessä tapahtuu -julkaisussa kysymällä: "Kuinka kauan vielä jaksamme kuunnella ilmastokieltäjien kyynisiä mielipiteitä?" Nuo heitot eivät ole kovin kaukana lysenkolaisuudesta, mutta ne loittonevat länsimaisesta tieteellisestä prosessista liki samaa vauhtia kuin herrojen tilaamat ilmastomallinnukset reaalimaailman mittauksista. 

Nimittäin länsimaiseen tieteeseen on aina kuulunut väittely hypoteeseista, todisteluista ja jopa paradigmoista. Niin tiedettä on viety eteenpäin, olemme vaihtaneet pannukakkumaasta maapalloon, maakeskeisestä universumista heliosentrisen kautta laajenevaan kosmokseen jne. Vakiintuneet autoritarismiin perustuneet käsitykset flogistonista ja eetteristä on hylätty, vaikka aikanaan niiden kanssa kilpailleiden ja sittemmin hyväksyttyjen hypoteesien vastustajat Taalaksen lailla konsensukseen vedoten vaativat virallisen totuuden kritisoijien vaientamista.

Politrukki ja asiantuntija Studia Generaliassa

Viime torstaina, siis 10.10., Studia Generalia -luennoille oli ilmoitettu aiheiksi "Ilmastonmuutoksen mallintaminen" ja "Sääennusteet ja niiden hyödyntäminen". Luennoijina olivat Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas ja liikenneministeriön liikenneneuvos Juhani Damski.

Pääjohtaja Petteri Taalas aloitti kertomalla laajentavansa aihettaan mallintamisesta ilmastonmuutokseen. No, laajennus todella kuultiin, mutta varsinaisesta mallintamisesta ei sitten kerrottukaan juuri mitään.

Taalas aloitti maalittamalla viholliset

Ennen varsinaista ilmastonmuutosta koskevaa esitystään Taalas tuomitsi ilmastonmuutokseen torjuvasti tai epäilevästi suhtautuvat tieteen vastaisiksi. Väärän tiedon levittäjän ja asiantuntemattomuuden leima annettiin niille äänekkäille, jotka blogosfäärissä tai lehdistössä kysyvät, voisiko ilmastonmuutos olla luonnollisista seikoista johtuvaa. Naurettavimpia ovat kuulemma ne skeptikot, jotka epäilevät ilmastotieteilijöiden tehneen jonkinlaisen salaliiton. Lähes samaan hengenvetoon Taalas kuitenkin epäili skeptikoiden olevan öljy-yhtiöiden kanssa jonkinlaisessa salaliitossa tai niiden palkkalistoilla. Hmmmm… sanoisin, että ensimmäisen kerran kuulen aloitettavan arvokkaaksi tarkoitetun tieteellisen luennon parin minuutin ad hominem -ryöpytyksellä ja auktoriteettiin vetoamiseen perustuvalla argumentaatiovirheellä.

Taalaksen esitys oli käytännössä nopea mutta sujuva IPCC:n uusimman raportin ns. tieteellisen pohjan pelkistetty läpikäynti runsaalla ja hyvälaatuisella kuvamateriaalilla. Eipä aika muuhun olisi riittänytkään. Joissakin kohdissa hän lokalisoi asioita Suomeen. Esityksen perusteella tiedämme, että vuoteen 2100 mennessä keskilämpötila täällä nousee noin kuudella asteella ja talvikuukausina jopa kahdeksalla. Helsingissä merenpinta nousee 40 sentillä, mutta Vaasassa maannousema vielä voittaa merenpinnan nousussa. Mitään sellaista, mitä Taalas ei olisi aiemmissa esityksissään kertonut, ei kuultu. Kyse oli siis hyvin harjoitellusta IPCC-epistolasta.

Ilmastotutkijat kohtaavat epämiellyttävän totuuden

Saksalaisessa viikkolehdessä, Der Spiegelissä, oli mielenkiintoinen ja ajankohtainen juttu konferenssitunnelmista Tukholmasta, jossa IPCC:n väki ja sitä tukevien hallitusten edustajat pohtivat, miten ilmastonmuutoksen uudet tuulet pitäisi tarjoilla päätöksentekijöille, medialle ja yleisöllekin. Olen suomentanut joitakin kohtia Spiegelin artikkelista ja lihavoinut muutaman huomioni kiinnittäneen lauseen.

Tiedot osoittavat, että maapallon lämpötila ei ole nousussa siten, kuin ilmastontutkijat ovat ennustaneet. Nyt hallitustenvälisellä ilmastonmuutospaneelilla on edessään ongelma: julkaistako nämä havainnot ja kannustaa skeptikoita vai olla vaiti luvuista.

Jo neljännesvuosisadan ympäristöaktivistit ovat varoittaneet ihmisiä katolisen kirkon tapaan ennustaen tulossa olevaa kasvihuoneilmiö-Harmageddonia. Ympäristönsuojelijat ennustavat synkästi ilmaston lämpenemisen tuovan tullessaan raamatullisen luokan vitsaukset - ikuisen kuivuuden, vedenpaisumuksen kaltaiset tulvat ja ennennäkemättömän voimakkaat hirmumyrskyt.

Niiden ihmisten joukko, jotka uskovat tällaiseen tulevaan maailmanloppuun, on kuitenkin vähentynyt huomattavasti. Spiegelin tekemä selvitys paljasti yleisen mielipiteen muuttuneen radikaalisti - saksalaiset ovat menettämässä pelkonsa ilmastonmuutosta kohtaan. Kun vuonna 2006 huomattava enemmistö, 62 prosenttia, pelkäsi lämpenemistä, enää pelkoa kokee 39 prosentin vähemmistö.

Yksi syy tähän muutokseen oletettavasti on se, että ilmaston lämpeneminen näyttää olevan tauolla. Maapallon keskilämpötila ei ole noussut 15 vuoteen, mikä poikkeaa ilmastontutkijoiden tietokoneilla simuloiduista ennusteista.

Tämä on vaikea tilanne hallitustenväliselle ilmastonmuutospaneelille ( IPCC ), joka julkaisee seuraavan arviointiraportin ilmaston lämpenemisestä perjantaina 27. syyskuuta.

… tämän viikon konferenssin alla jännitteet ovat olleet korkealla IPCC:n ilmastonmuutoksen tutkijoiden ja IPCC:n hallituksen edustajien välillä, ja Saksan hallituksen edustajat pelaavat erityisen kyseenalaista roolia.

Kadonneen lämmön salaisuus

Olen yrittänyt pohtia kadonneen lämmön mysteeriä jo pidempään. En vajaassa ymmärryksessäni keksi asiaan ratkaisua. Ehkä joku minua koulutetumpi, älykkäämpi tai viisaampi voisi neuvoa asiassa?

Yksi kuuluisimmista Climategate-sähköposteista

Globaali ilmasto ei ole empiiristen mittausten mukaan lämmennyt yli 15 vuoteen. Sen olisi pitänyt lämmetä tuona aikana lähes 0,3 astetta ilmastomallinnusten mukaan. Tuotakin enemmän olisi Suomen ja muiden pohjoisten alueiden pitänyt lämmetä vastaavana aikana. Eipä ole sitäkään nähty.

Monien selitysten mukaan ilmakehästä mittaamaton lämpö on kadonnut meren syvyyksiin. Miten se on voinut hiipiä syvyyksiin mittausten ohi niin ilmakehässä kuin meren pintakerroksessakin? Kadonneen lämmön mysteeri on kahdestakin kulmasta katsottuna hyvin erikoista:

1. Ilmastotutkimuksen valtavirta on viimeisen vuosikymmenen ajan julistanut varmuuttaan ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen fysikaalisista mekanismeista tyyliin "Science is settled".
2. Ilmaston lämpenemisen pysähtyminen - tai lämpenemisen katoaminen - näin pitkäksi aikaa, kuin on tapahtunut, näyttää tulleen yllätyksenä ilmastotutkimukselle. Ainakaan poliitikoille ja suurelle yleisölle ei ennalta kerrottu tällaisesta mahdollisuudesta. Eikä ennustettu sitäkään, että lämpeneminen onnistuisi hiipimään huomaamatta syvyyksiin. Minusta tässä kaikki ei ole kohdallaan ja vielä vähemmän "settled".

Merenpinta ei ole lämmennyt 10 vuoteen

Suurelle yleisölle on jo pitkään opetettu kasvihuoneilmiötä, jonka piti olla koko hypoteesin perusta. Siinähän ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuden kasvaessa syntyisi sellaisia lämpimiä alueita, jotka absorboivat ja takaisinsäteilisivät maapallon pinnalta karkaavaa infrapuna-alueen säteilyä ja absorboituessaan mm. ilmakehän hiilidioksidiin ja vesihöyryyn lämmittäisivät sitä. Nyt vaikuttaa siltä, että tuosta inrapunasäteilystä aiempaa suurempi osa olisikin sukeltamassa syvyyksiin avaruuteen karkaamisen sijasta. Jos näin olisi, jouduttaisiin tietysti tämä kasvihuonehypoteesikin kirjoittamaan uusiksi. Olisi hyvä kuulla selkeä selostus niistä fysikaalisista mekanismeista, jotka ihmiskunnan syystä siirtävät lämpöä merten syvänteisiin.

Ilmastotutkimuksen erikoisista varmuuksista ja vähän muustakin

Reutersin harkittua ilmastokuvitusta

Seuraavassa on muutamia otteita Reutersin uutisesta koskien IPCC:n viidettä arviointiraporttia (sisennettynä) ja omia kommenttejani niihin normaalitekstillä.

Uutistoimisto Reutersin käsiinsä saaman YK:n ilmastoraporttiluonnoksen mukaan Ilmastotutkijat ovat entistä vakuuttuneempia siitä, että ilmaston lämpeneminen aiheutuu pääosin ihmiskunnan toiminnasta.  YK:n viides ilmastoraportti julkaistaan neljässä osassa loppuvuoden 2013 ja vuoden 2014 aikana.

Raportin mukaan on vähintään 95 prosentin todennäköisyys, että ihmisen toiminta on aiheuttanut viime vuosikymmenten aikana havaitun ilmaston lämpenemisen. Ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen todennäköisyys oli vuoden 2007 neljännessä ilmastoraportissa raportissa vähintään 90 prosenttia, ja vuonna 2001 66 prosenttia. Vielä vuonna 1995 todennäköisyyden arvioitiin olevan noin 50 prosenttia. Reutersin mukaan yhä pienempi osa tutkijoista pitää mahdollisena, että ilmaston lämpeneminen olisi selitettävissä luonnollisella vaihtelulla tai jollain tuntemattomalla ilmiöllä.

Minulle on jäänyt täydelliseksi arvoitukseksi, miten nuo todennäköisyydet on laskettu. Ehkä joku kommentoijista voi auttaa tässä asiassa? Jos tuolle luottamusasteelle tai merkitsevyydelle - kumpaa siinä nyt tarkoitetaankin - ei löydy tutkimuksellista perustetta, raportti tulee kärsimään armottomasta kritiikistä. Sille suorastaan nauretaan niissä tiedepiireissä, joissa merkitsevyydellä, luottamusväleillä ja todennäköisyyksillä on merkitystä. No, ehkä ilmastotutkimus pitäisi nostaa fysiikan, kemian, geologian, oseanologian ja muiden soveltavien luonnontieteiden maailmasta poliittisten tieteiden maailmaan? Silloinhan kaikki saattaisi olla normaalisti ja kohdallaan? 

Sen sijaan ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioiminen paikallisella tasolla on edelleen epävarmaa. Näin asian sanoo Sveitsin Teknologiainstituutin professori Reto Knutti: "Olemme tulleet varmemmiksi siitä, että ilmastonmuutos … on pääosin ihmisen aiheuttama. Olemme vähemmän varmoja muutoksen paikallisista vaikutuksista."

Lihavoin tuon Knuttin viimeisen lauseen tarkoituksellisesti. Nimittäin se ainoa todiste, mitä ilmastotutkimuksella on ilmastonmuutoksen paikallisista trendeistä, löytyy ilmastomallinnuksista. Nehän ovat supertietokoneissa ajettuja monimutkaisia laskentamalleja, jotka ennustavat mm. Suomeen hurjaa lämpenemistä. Ainoa noita mallinnuksia yhdistävä tekijä on se, että ne kaikki ovat olleet väärässä. Useimmiten ne ovat olleet jopa vääränmerkkisiä - siis ennustaneet lämpenemistä, kun reaalimaailma onkin viilentynyt tai pysynyt saman lämpöisenä. Professori Knutti on tällä perusteella "vähemmän varma", josko mallit sittenkin toimisivat. Toisin on meillä Suomessa. Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Taalas on poikkeuksetta ilmoittanut tieteen olevan täysin varma siitä, että Lappi ja muukin Suomi kokevat ennennäkemättömän ilmastollisen lämpenemisen. Professori Knuttin lausuman valossa olisi hyvä kuulla Taalaksen perustelut.

Reutersin mukaan luonnosraportista paljastuu, että ilmasto voi tällä vuosisadalla lämmetä 1 - 5 asteella riippuen siitä miten hiilidioksidin päästömäärät kehittyvät. Arvion skaala on kasvanut hieman vuoden 2007 raportista. Raportin mukaan lämpenemisarvion alaraja on saavutettavissa, jos kasvihuonekaasupäästöt saadaan vähennettyä lähelle nollaa vuoteen 2070 mennessä.

Jos en muista väärin, on tähän asti yritetty laatia poliittista aikataulua kasvihuonekaasupäästöjen saamiseksi lähelle nollaa jo vuoteen 2050 mennessä. Onko siis nyt saatu 20 vuotta lisää armonaikaa? Mistähän tämä lisäaika johtuu?

Lämpenemättömyydestä, mallinnuksista ja todellisuuden kieltämisestä

A-studion ohjelma 29.7.2013 nosti keskustelun ilmaston lämpenemisen pysähtymisestä hetkeksi esille lehdistössä. Kirjoitin ohjelmasta pari juttua, jotka ovat luettavissa täällä ja täällä.Valitettavasti tuo keskustelu jämähti enimmäkseen kommenttikirjoittelun tasolle aiheesta, onko lämpeneminen pysähtynyt vai ei. Ilmastoaktivistit ja Ilmatieteen laitoksemme johto yrittivät aktiivisesti todistaa lämpenemisen jatkuneen ja edelleen jatkuvan. Tuo aktiivisuus palkittiin, sillä havaintojeni mukaan suurin osa mediasta julkaisi kritiikittä otsikoita lämpenemisen puolesta.

Professori Hans von Storch

Suomenkielisen median sisältö ja vaikkapa Ilmatieteen laitoksen johtaja Mikko Alestalon lausunnot tässä asiassa eivät kuitenkaan vastaa sitä, mitä englanninkielisessä mediassa ja tiedemaailmassa tapahtuu tuon kateissa olevan lämpenemisen suhteen. Jälkimmäisessäkin pitkä lämpenemättömyys tunnustetaan, ja sille etsitään syitä. Hyvänä esimerkkinä siitä on tunnustetun saksalaisen ilmastotutkijan, professori Hans von Storchin, tuore tutkimus, josta muutamia otteita ja ajatuksia seuraavassa.

Von Storchin tutkimus on otsikoitu "Can climatemodels explain the recent stagnation in global warming?". Jo otsikosta käy selville, että yksi Saksan arvostetuimmista ilmastotutkijoista tunnustaa lämpenemisen pysähtymisen. Siksi minäkään en jatka siitä enempää, joten mennään suoraan tutkimuksen tekotapaan ja tuloksiin.

Mallinnusten osuvuus on tänä vuonna on jo alle 1%

Tutkimusryhmä kokeili 23 yleisimmin käytetyllä ilmastomallilla, miten ne kykenisivät ennustamaan lämpenemättömyyden sitten vuoden 1998 kahdessa toteutuneita hiilidioksidipäästöjä lähinnä olevassa ilmastoskenaariossa. Lähes 250 supertietokoneajon tulokset olivat ilmastomalleille murskaavia.  Vain alle kaksi prosenttia ajoista tuotti vuosina 1998-2012 toteutunutta lämpötilakehitystä vastanneen ennusteen. Kaikki muut malliajot ennustivat enemmän lämpeneviä trendejä. Lisäksi tutkijat totesivat, että ainutkaan mallinnus ei ennusta 18 vuoden tai sitä pidempää lämpenemättömyyden jaksoa. Tuo 18 vuotta tulee täyteen lämpöaikasarjasta riippuen noin vuonna 2015.

Von Storch tutkijakollegoineen pohtii seuraavaksi syitä, miksi mallit eivät pysty simuloimaan toteutuneita lämpötiloja vuosina 1998-2012. He ehdottavat seuraavia kolmea mahdollisuutta:

Brittien säähuumori ja punainen viiva

Mail on Sundayn reportteri Adam Lee-Potter (oik) yritti vakuuttaa pieleen
menneen ennusteen julkaisseelle professori Stephen Belcherille hänen
työpaikallaan, että heinäkuu on alkanut lämpimänä. 

Brittien huumori on maailmankuulua. Maa tuottaa jatkuvasti komedia-, parodia- ja satiirisarjoja, joita myydään televisioyhtiöille ympäri maailmaa.  Olen aika varma, että brittien lahjakkaat käsikirjoittajat saavat osan innoituksestaan saarivaltakunnan vaihtelevasta ja välillä hyvinkin yllätyksellisestä säästä. Osan ideoista tarjoilee myös sikäläinen ilmatieteen laitos, MetOffice.

Puolisen vuotta sitten kirjoitin lyhyen jutun MetOfficen epäonnistuneista kausiennusteista. Kerrataanpa tähän niistä pari tuoreinta.   Keväällä 2009 se ennusti Brittein saarille kuumaa ja kuivaa kesää. Kolmen kuukauden kuluttua britit havaitsivat kesän olleen sekä viileä että erittäin sateinen. MetOffice ilmoitti tuolloin lopettavansa kausiennusteiden julkistamisen.

Lokakuun lopulla 2010 MetOffice kuitenkin ilmoitti tulevan talven olevan poikkeuksellisen lämmin ja talvien jatkossakin vain lämpenevän. Todellisuudessa brittien liikenne oli jo alkutalvesta täysin sekaisin lumesta ja kylmyydestä, sillä maa oli kokenut mittaushistorian kylmimmän joulukuun. Yksikään talvi saarivaltiossa sitten vuoden 2009 ei ole ollut keskimääräistä lämpimämpi.

Vuoden 2012 keväällä brittien ympäristövirasto antoi MetOfficen julkaisemattoman kausiennusteen perusteella varoituksen koko loppuvuoden jatkuvasta kuivuudesta. Sen perusteella määrättiin kovia rajoituksia veden käytölle. Kun vuosi oli ohi, britit saattoivat todeta kokeneensa yhden kaikkien aikojen märimmistä ja viileimmistä kesistään, jonka aikana tulvat olivat jatkuva riesa.

Kausiennustuksiin verrattuna täysin päinvastaisena toteutunut sää on ollut ymmärrettävästi naurun aihe mutta myös ärtymyksen kohde. MetOffice on tietysti joutunut myös muun kuin hyväntahtoisen naureskelun kohteeksi. Kausiennusteiden julkistamisesta pidättäytynyt virasto on kuitenkin julkaissut jonkinlaisia kuukausiennusteita. Nyt kesäkuun lopussa MetOfficen ilmastontutkimusyksikön johtaja, professori Stephen Belcher, ennusti kuluvan heinäkuun olevan hyvin sateinen, mikä sai runsaan joukon kesälomiaan suunnittelevia suuntaamaan lomanviettonsa saarten turistikohteiden sijaan jonnekin, missä varmasti ei kesällä sada ainakaan koko aikaa. No, lähes lopuillaan oleva heinäkuu on ollut ennätyksellisen sateeton ja poikkeuksellisen lämmin. Jälleen meni kuukausiennuste pahasti pieleen, ja ymmärrettävästi puolityhjien turistihotellien äreät ylläpitäjät ovat ruuhkauttaneet MetOfficen palautekanavia. Mutta ylimmässä kuvassa oleva Mail On Sundayn toimittaja sai asiasta tietysti huumoripitoisen jutun brittien iloksi.

MetOfficen kolme tuoreinta ilmastomallinnusta ja todellisuus

Vaikka maailman arvostetuimpana ilmatieteen laitoksena pidetty MetOffice on täysin todistettavasti kykenemätön ennustamaan seuraavaa vuodenaikaa tai edes kuukautta sinnepäinkään, se tietysti pitää itseään pätevänä ennustamaan ilmastoa vuosien ja jopa sadan vuoden päähän. Kanadalainen ilmastoblogisti, Steven McIntyre, on koonnut yhteen kuvaan laitoksen kolme viimeisintä ennustetta tämän vuosikymmenen loppupuolelle.

Kuvassa mustalla viivalla on esitetty mitatun globaalin keskilämpötilan poikkeama MetOfficen oman lämpöaikasarjan mukaan. Punainen kuvaaja oli laitoksen vuonna 2010 laatima ilmastomallinnuskontribuutio tänä syksynä julkaistavaan IPCC:n arviointiraporttiin. Sen ja tietysti muidenkin vastaavien mallinnusten mukaisesti eri maiden hallitusten odotetaan panostavan loppumattoman määrän miljardeja ilmaston lämpenemisen torjuntaan. Vihreä kuvaaja on vuonna 2011 laadittu mallinnus ilmaston lämpenemisestä tämän vuosikymmenen loppuun. Kun brittien lehdistö lopulta havahtui siihen tosiasiaan, että ilmasto ei ole lämmennyt 15 vuoteen, vaikka kaikki herkät ilmastomallinnusten kuvaajat sojottavat koilliseen, MetOffice tuotti ja julkaisi vaivihkaa viime jouluaattona tuon sinisen kuvaajan, joka ulottuu vain vuoteen 2017 asti.

En noita mallinnuksia lähde syvällisemmin ruotimaan. Totean kuitenkin sen, että alaspäin näyttää MetOffice säätävän ennusteitaan samalla, kun niiden ennustejaksoja lyhennetään. Oikeastaan säätäminen on väärä sana, sillä noiden kolmen ennusteen keskinäiset erot ovat valtavat. Ne eivät tietenkään kaikki voi osua edes lähelle totuutta. Ottaen huomioon MetOfficen tähänastisen osumatarkkuuden voi tietysti pieni pilke silmäkulmassa kysyä, onko niistä ainoallakaan mahdollisuuksia kuvata tulevaa ilmastoa. Voit lukea lisää asiasta englanniksi Steven McIntyren Climate Audit -blogista, joka tullee jatkojutuissaan seuraamaan tarkasti asiaa. 

Meidän oma Ilmatieteen laitoksemme ei julkaise kausi- ja kuukausiennusteita. Se on epäilemättä viisasta MetOfficen esimerkin valossa. Suomalaisten lumenkolaajien huumorintaju on ollut viime vuosina koetuksella pääjohtaja Petteri Taalaksen voimassa olevan vuosisataennusteen kanssa, jonka mukaan talvemme ainakin maan eteläosissa muuttuvat lumettomiksi jne. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Taalaksen ja muidenkin lämpenemistä ennustavien puheet eivät tule tyhjästä tai johdu ilmavaivoista. Niiden takana on lähes yksimielinen ilmastotutkimus - tai ainakin niin meille väitetään. Ja tuo tiedemaailman osa julistaa syksyllä totuuden olevan tuon punaisen kuvaajan mukainen. Varoitan tikahtumasta nauruun, kun pääjohtaja Taalas joskus loka- tai marraskuussa sitä vihreiden toimittajien keskellä esittelee. Ja ainoakaan toimittaja ei halua pilata tilaisuutta kysymällä, miksi 16 vuoteen ei ole lämmennyt. Sille asialle saa nauraa ehkä vasta 35 vuoden kuluttua, kun on ensin maksanut ilmaston lämpenemisen torjunnan kulut.