Tuvalun pelastaminen ilmastonmuutostuholta

Merenpinta vuosittain Tuvalussa.
Lähde PSMSL

Tuvalun saarivaltion (10544 asukasta) on varoitettu olevan ensimmäisiä uhreja ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen alkaessa vaikuttaa. Tuo Tyynenmeren saaren korkeimat kohdat nousevat vain muutaman metrin korkeudelle merenpinnan yläpuolelle, joten Etelämantereen ja Grönlannin jäätiköiden nopean sulamisen aiheuttama merenpinnan nousu hukuttaisi Tuvalun.

Tuvalu on tässä mielessä saanut paljon julkisuutta varsinkin Uuden Seelannin ja Australian vihreissä piireissä. Nyt tuo saarivaltio on englantilaisen median huomion kohteena, sillä prinssi William on siellä vierailulla Kate-puolisonsa kanssa. Mutta en enempää vie tätä blogia seurapiirien puolelle, vaan keskitytään Tuvalun synkkään kohtaloon.

Oikeastaan Tuvalua ei enää pitäisi edes olla. Jo vuonna 2005 YK osasi kertoa, että vuoteen 2010 mennessä maailmassa olisi noin 50 miljoonaa (lähinnä äkillisestä merenpinnan noususta johtuvaa) ilmastopakolaista, joista tuvalulaiset olisivat ensimmäisiä. No, Williamin ja Katen vierailu todistaa, että Tuvalu on edelleen paikallaan. Mutta joutuvatko kuninkaalliset kahlaamaan siellä?

On aika yllättävää, että Tuvalu näyttää säästyneen kokonaan ilmastokatastrofilta. Ehkä siihen on syynä ne tuhannet miljardit velkaeurot ja -dollarit, joilla tätä ennakoitua tuhoa on yritetty torjua? Nimittäin Tuvalun alueen merenpinnan korkeus on vastoin ilmastotieteilijöiden ennusteita kohonnut vain vähän, noin 12 senttimetriä viimeisen 60 vuoden aikana. Viime vuosina merenpinnan nousu on jopa hidastunut, kuten voit todeta kuvasta. Se on noussut hädintuskin muutaman millimetrin viimeisten 16 vuoden aikana.

Mutta meidän on syytä jatkaa ponnistelujamme Tuvalun pelastamiseksi ilmastotieteilijöiden tietokonemallien ennustaman äkillisen merenpinnan nousun varalta. Parhaiten teemme sitä työtä maksamalla kasvavassa määrin energiaveroja ja tukemalla mahdollisimman kallista vihreää energiaa. Lisäksi meidän on syytä kaataa rahaa (kehitysyhteistyönä ja vihreinä tukiaisina) kahmalokaupalla Tuvaluun ja vastaaviin paikkoihin, ennenkuin on myöhäistä. Näin meidän on tehtävä, koska muuten Tuvalu tuhoutuu - ainakin muutamassa tietokonemallissa. Ja niissä se tapahtuu paljon ennen isojen jäätiköiden sulamisen alkamista.

Arktinen jääpeite ennätysminimissä

Yhdysvaltain meteorologinen yhdistys (AMS) julkaisi muutama päivä sitten etusivuille tarkoitetun lausunnon tänä kesänä ennätyspieneksi kutistuneesta Jäämeren jääpeitteestä. Lausunto nousi monissa uutismedioissa otsikoihin, mutta niin se herätti voimakasta kritiikkiäkin arvovaltaisilta tahoilta mm. täällä ja täällä.

Lausunnon tarkoituksena oli siis saada julkisuutta ja sitä kautta vahvistaa viime vuosina kaikkialla maailmassa hiipunutta uskoa ihmisen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen ilmastoa lämmittävään vaikutukseen. Kun Suomenkin mediatalot luultavasti pian löytävät lausunnon ja julkistavat asian, en lähde tässä toistamaan AMS:n sanomaa. Totean vain sen loppukappaleesta (Final Remarks) yhden huomion. On totta, että Arktisen jääpeitteen jo pidempään jatkuneen pienenemisen lisäksi ilmakehän pintakerrokset ja meret ovat viime vuosikymmeninä hieman lämmenneet, meriveden keskimääräinen korkeus vähän noussut ja jotkut vuoristojäätiköt vähän sulaneet. Mutta mikään näistä ilmiöistä ei ole ollut ennennäkemätöntä nopeudeltaan tai suunnaltaan, kun vertaamme viime aikojen havaintoja viimeisten satojen tai tuhansien vuosien ilmastonvaihteluun.

Kuvan lähde: Nansen Environmental and Remote
Sensing Center (NERSC) –  Arctic Regional Ocean Observing
System (ROOS) 

Ja kuten olen moniin uusiin tutkimuksiin viitaten tässäkin blogissa todennut, lämpenemisen, sulamisen ja merenpinnan kohoamisen vauhti on merkittävästi hidastunut ellei peräti pysähtynyt viimeisen 15 vuoden aikana. Ilmaston vaihtelu sinänsä ei siis todista pysyvästä lämpenemisestä ja vielä vähemmän CO2-hypoteesin oikeellisuudesta saati ihmisen syyllisyydestä. Mutta Arktinen jääpeite on kiistämättä huvennut jo ainakin 1980-luvun alusta alkaen, kuten voit viereisestä kuvasta nähdä. Mikä siis voisi olla syynä tuolle hupenemiselle?

Kuvan lähde: Centre for Ocean and Ice  -
Danish Meteorological Institute

Ainakaan syynä eivät voi olla  tämän kesän poikkeuksellisen korkeat ilman lämpötilat napajäätikön päällä, sillä ne ovat olleet jokseenkin pitkäaikaisten keskiarvojen tasolla koko kesän, kuten näet toisesta kuvasta. Ja jokseenkin kaikkina vuosina kesän keskilämpötilat tuolla 80 leveysasteen pohjoispuolella pysyvät asteen osien tarkkuudella samoissa luvuissa. Pohjoisen vuosikeskilämpötiloja heiluttelevat lähinnä talviset matalapaineet, jotka voivat vaikuttaa jäätymiseen mutta eivät sulamiseen.

Mitkä muut tekijät voisivat vaikuttaa jääpeitteen kokoon sulamiskauden lopulla? Yksi mahdollisuus on tietysti mittausvirhe. Satelliittien passiiviset infrapunasensorit eivät kykene havaitsemaan pienemmiksi jääkappaleiksi hajonnutta jääpeitettä yhtä hyvin kuin ehjää kantta. Arktisella alueella riehui muutama viikko sitten melkoinen myrsky, joka kyllä hajoitti laajalti jääkantta ja ahtoi jäätä samalla pienemmälle alueelle. Mutta aika moni jääpeitettä seuraava tutkimusyksikkö kuitenkin väittää ennätyspientä peittoa. Voisivatko ne kaikki erehtyä samaan mittausvirheeseen? Hmm.

AMO-indeksi

Yksi mahdollinen selitys on tietysti napa-alueelle etelästä lämpimämpää vettä tuovat merivirrat. Niiden lämpö voisi tietysti sulattaa jäätä altapäin. Tosiasia on, että merivesi Islannin ja läntisen Siperian pohjoispuolella on ollut useana viime vuotena hieman keskimääräistä lämpimämpää. Atlantin merivirtauksissa tapahtuu usean vuosikymmenen välein vaihtelua, jolloin Jäämeri saa pitkään vuoroin tavanomaista kylmempää vettä ja vastaavasti lämpimämpää. Tämän AMO-ilmiön lämmin pulssi on ollut hallitseva 1970-luvulta alkaen. Kymmenen vuoden sisään sen pitäisi muuttua viileämpään suuntaan, jolloin kesäiset jääpeitteet saattavat jälleen lähteä lähteä kasvutrendille.

Kaikki edellä mainitut mahdolliset asiat olisivat luonnollisia syitä vähenevään jään määrään pohjoisnavan ympäristössä. Mennyttä pohjoisen jääpeitettä selvittäneet tutkimukset osoittavat, että jääpeitteen koko on vaihdellut huomattavan paljon jääkauden jälkeisenä aikana. Joskus noin 6000 vuotta sitten pohjoinen jääpeite on jopa sulanut kokonaan kesäisin.

Mutta en voi sulkea pois myöskään ihmisen vaikutusta asiassa. Epäilen kuitenkin jääpeitteelle varisevia nokipäästöjä ilmakehässä leijuvia hiilidioksidipäästöjä paljon suuremmaksi syylliseksi. Nokipäästöjen aivan ylivoimaisesti suurin aiheuttaja on Kiinan Kansantasavalta, jonka hiilivoimaloista pääosa ei pese nokea pois, vaan kaikki päästetään taivaalle. Ja Kiinan hiiliteollisuus on kasvanut parin viime vuosikymenen aikana todella paljon.

Luultavasti kaikki edellä luettelemani asiat ovat tuoneet oman panoksensa arktisen jääpeitteen vähenemiseen. Epäilen AMOn (Atlantic Multidecadal Oscillation) pääsyyllisyyttä, mutta vaikeaahan asiaa on todistaa. Pääosin luonnollisesta ilmiöstä siis taitaa kuitenkin olla kyse. Kokonaan toinen asia sitten on se, onko kesän vähäinen jääpeite ihmiskunnalle ja muulle luomakunnalle hyvä vai paha asia.

Datan lähde:  http://nsidc.org/data/seaice_index/index.html
H/t Ole Humlum  Climate4you

Lisäys 30.8.2012: Jostain syystä eteläinen merijää ei ole kutistunut ollenkaan viimeisen 30 vuoden aikana vaan päinvastoin, kuten näet viereisen kuvan kuvaajasta. Mutta sinnepä ei AMO vaikutakaan samoin kuin Arktikaan.

Kumman napa-alueen merien jääkansia tässä pitäisi pitää lämpenemisestä varoittavina kanarialintuina?

Etelän ja pohjoisen jää- ja lumikatsaus

Antarktikan jääpeite 21.3.2012. Vihreä
viiva kuvaa keskimääräistä jään rajaa.

Etelämantereen kesä on kääntynyt syksyyn. Kaikista synkistä ennustuksista huolimatta tänäkään vuonna ei nähty mitään katastrofaalista sen paremmin Etelämantereen jäätikön kuin sitä ympäröivän merijäänkään suhteen. Viimeiset tutkimukset kertovat alueen jäätikön pysyneen ennallaan huolimatta siitä, että kaikkien IPCC:n käyttämien ilmastomallien mukaan sen pitäisi sulaa ennätysvauhtia, jonka rikkoo vain tulevien vuosien entistä hurjempi sulaminen.

Etelämannerta ympäröivä jääkään ei sulanut kokonaan kesän aikana. Se pysyi pitkäaikaisia keskiarvoja laajempana, kuten voit oikealla olevista kuvista havaita. Monille pingviineille se taisi merkitä kesän pesintäkauden aikana tavanomaista pidempää kävelymatkaa pesimäalueilta avomerelle. Niinpä en hämmästyisi lähitulevaisuudessa jutuista, joiden mukaan ilmaston lämpenemisen aiheuttama kasvanut merijää Antarktikalla on tappanut avoimelle merelle pyrkineitä pingviinejä. Mutta vastapainoksi haluan lohduttaa vihreitä lukijoitani sillä, että kasvaneen merijään ansiosta ainuttakaan jääkarhun ruumista ei löydetty viime vuonna koko mantereelta.

Kun Etelämantereella oli vähän aikaa sitten keskikesä, olemme täällä pohjoisella pallonpuoliskolla kokeneet talven. Se on kaiketi ollut aika tavanomainen, vaikkakin paikalliset vaihtelut ovat olleet tietysti aika isoja. Mutta vaihtelukin kyllä kuuluu normaaliin pohjoisen talveen.

Pohjoisen merijäätä (kuva 20.3.2012) on tavanomaista
vähemmän Barentsin merellä ja tavanomaista enemmän
Labradorinmerellä ja Beringinmerellä.

Pohjoisen pallonpuoliskon suurimmalla jäätiköllä ei ole havaittu mitään erikoista. Grönlanti on saanut lunta normaalisti tänäkin vuonna, eikä mittaustuloksiin perustuvissa tutkimuksissa havaittu kiihtyvää sulamista tai muutakaan hälyttävää. Ainakin osittain Grönlannin jäätiköt näyttävät jopa kasvavan, vaikka IPCC:n käyttämät tietokonemallinnukset kertovat ennenäkemättömästä sulamisesta, jota tosin ei ole vielä kyetty mittauksin havaitsemaan.

Punaisella esitetty vihreiden ennustama pohjoisen
merijään katoaminen.

Pohjoisen merijää, joka IPCC:n käyttämien asiantuntijoiden mukaan on kuolemanspiraalissa ja saattaa kadota kokonaan jo ensi kesän aikana, ei totellut tietokonemalleja vaan kasvoi ennätyslaajuuteensa sitten kesän 2006 ennätysmäisen sulamisen. Yleensä pohjoisen merijään kasvu vaihtuu sulamiseen kevätpäivän tasaukseen mennessä, mutta tänä vuonna on toisin. Merijään laajuuden huippu saavutettaneen tänä vuonna vasta huhtikuun alussa, jolloin se voi jopa ylittää pitkäaikaisen keskiarvon. Edessämme on siis kaikkien aikojen sulamisten äiti, kun normaali merijää katoaa vihreiden ennusteiden mukaisesti tämän vuoden aikana pohjoiselta pallonpuoliskolta. Ilmastorealismia-blogi seuraa asiaa epäluuloisen tarkasti muutaman kuukauden välein, sillä viereisestä merijään laajuuden kuvaajasta ei kuolemanspiraalia vielä löydy.

Pohjoisen pallonpuoliskon lumipeitteen laajuus
18.3.2012. Vihreällä viivalla on merkitty
keskimääräinen laajuus.

Euraasian lumipeitteen laajuus vuodesta 1967 alkaen
Rutgersin yliopiston mukaan

Lumisuudenkin osalta pohjoisen talvi on hiponut mitattuja ennätyksiä, kuten viereisestä kuvasta näet. Tätä on selitetty Jäämeren vähäisellä jäällä. Siis avoin meri pohjoisessa aiheuttaa runsaampia lumisateita vähän etelämpänä. Selitys on kyllä kummallinen, sillä tänä vuonna jäätä on ollut noin normaali määrä. Ja kaikkein kovimmat lumisateet on nähty Alaskassa ja Siperian koillisosissa, joita ympäröivät merijääalueet ovat olleet ennätyslaajoja. Mutta ehkä ilmaston lämpeneminen aiheuttaa tällaisia ilmiöitä ilmastomalleissa, jolloin ne varmaan ovat totta cityvihreiden virtuaalimaailmassa.

Euraasian lumipeitteen laajuus oli tänäkin vuonna normaali. Ilmaston lämpeneminen ei tuossa vieressä alla olevassa Rutgersin yliopiston ylläpitämässä tietokannassa näy.  Viisi kahdeksasta lumisimmasta talvesta viimeisen 45 vuoden aikana on mantereellamme nähty 2000-luvulla. Yleensähän lumi liitetään kylmään ilmaan, tosin ilmastoalarmistit ovat nyt viime vuosina yrittäneet kytkeä sitä ilmaston lämpenemiseen. Suomen kannalta olisi tietysti huolestuttavaa, jos lämpenevä ilmasto merkitsisi meille lumisempia talvia ja kenties kesiäkin.

Kaikki tietysti muistavat Suomen talven, jota hallitsi varsinkin maan eteläosissa lämmin loppuvuosi 2011 ja luminen sekä ajoittain kylmä alkuvuosi 2012. Lämpimän alkutalven aikana oli aika vähän lunta, kun taas lopputalvesta sitä oli riittävästi.

Merijään osalta talvi oli onneksi helppo, mutta kaikenkaikkiaan se taitaa kuulua keskinkertaisten joukkoon. Ehkä Helsinginkin sinivihreän kaupunginjohdon kannattaisi jo kolmannen peräkkäisen lumitalven jälkeen epäillä Ilmatieteenlaitoksen pääkoijaria, jonka vuonna 2005 antaman lausunnon mukaan ”luminen talvi on tulevaisuuden Suomessa harvinaista herkkua. …”.

Hyvää kevättä kaikille lukijoille! Mäkisen kissatkin odottavat sitä yhä vilkaampina.

Yle ja saksalais-grönlantilainen ilmastohuumori

Ainakaan eilen 12.3.2012 Grönlannissa ei jää sulanut.

Yleisradio uutisoi muutamia päiviä sitten saksalaisen Potsdamin ilmastoinstituutin (PIK) tutkimuksesta, jonka mukaan Grönlannin jäätikön sulaminen olisi lähes kulman takana. Ylen julkaisemassa uutisessa todetaan (lihavoinnit blogistin):

 Jos maapallon hiilipäästöjä ei valvota, voi Grönlannin jäätikkö sulaa kokonaan 2 000 vuodessa. Viidesosa jäätiköstä katoaisi vedeksi 500 vuodessa, ennustaa sunnuntaina julkaistu tutkimus. Grönlannissa on maapallon toiseksi suurimmat jäätiköt Etelämantereen jälkeen. 

Maapallon lämpötila on jo noussut 0,8 astetta sitten teollisen vallankumouksen, joka käynnistyi 1800-luvun puolivälissä. Tiedot ilmenevät Nature Climate Change -lehden tutkimuksesta. 

Tutkimus esittää, että Grönlannin jäätikkö sulaisi kokonaan, jos maapallon lämpötila nousisi vielä toiset 0,8 astetta. Lukuja verrataan teollista vallankumousta edeltäneen ajanjakson mittauksiin. Lukemien täytyisi tosin pysyä samoina tuhansien vuosien ajan, jotta näin tapahtuisi. 

Edelliset tutkimukset esittivät, että Grönlanti vaatisi sulaakseen kokonaan ainakin 3,1 asteen lämpötilan nousun teollista vallankumousta edeltäneisiin lukemiin.
YK:n tavotteiden mukaan maapallon lämpötilan nousun rajaksi on asetettu 2 astetta. Tällöin täydellinen jäätikön sulaminen veisi 50 000 vuotta. 

Jos Grönlanti sulaisi kokonaan, maapallon vedenpinta nousisi 7,2 metriä.  

Uutinen on toisaalta huvittava mutta toisaalta kauhea. Sama pätee tietysti alkuperäiseen tutkimukseenkin.

Huvittava se on siinä mielessä, että jälleen kerran kyse on hiilidioksidiparametreilla pilatusta tietokonemallinnuksesta, jonka takana ei ole reaalimaailmasta - siis tällä kertaa Grönlannista - mitattua dataa. Sen mukaanhan Grönlanti on kyllä pikkuhiljaa sulanut viimeisen 15 000 vuoden aikana. Näinhän jäätiköille yleensä tapahtuu jääkausien välisenä aikana. Tosin Grönlannissakin sulaminen on välillä pysähtynyt ja jopa kääntynyt ajoittain kasvuksi, kuten voit lukea vaikkapa näistä mitattuihin havaintoihin perustuneista tutkimuksista.

Huvittavuutta tietysti lisää se, että tutkijat eivät ole tainneet perehtyä Grönlannin jäästä kairatuista näytteistä tehtyihin lämpötilarekonstruktioihin, jotka osoittavat alueen ilmaston olleen nykyistä lämpimämpi pääosan viimeisestä 10 000 vuodesta. Tässä linkki uusimpaan tutkimukseen, joka kattaa tarkemman analyysin viimeisen 4000 vuoden ilmastoon. Eikä kovin kummallista sulamista ole tuonakaan aikana tapahtunut.

P38-konetta kaivetaan esiin Grönlannissa

Grönlannin kiihtyvään sulamiseen liittyvä anekdootti on lainattava ilmastoblogisti Pierre Gosseliniltä. Hän kertoo tositarinan Toisen Maailmansodan aikana Grönlantiin pakkolaskun tehneistä amerikkalaiskoneista, joista yksi löydettiin tutkaamalla vuonna 1992. Kone oli 70 metrin syvyydessä jäätikön sisällä. Siis Grönlanti oli sulanut noin 50 vuoden aikana niin paljon, että jäätikköä oli kasvanut keskimäärin lähes kaksi metriä joka vuosi koneen päälle! Kun muita samaan lento-osastoon kuuluneita koneita onnistuttiin paikantamaan vuonna 2008, oli sulaminen edelleen ilmastotieteilijöiden mukaan kiihtynyt, sillä ne olivat jo 100 metrin syvyydessä. Siis pari metriä oli jäätä muodostunut niidenkin päälle joka vuosi aikavälillä 1992-2008. Merkillistä sulamista kertakaikkiaan?

Hauskaa on sekin, että PIK:n tutkimus lupaa Grönlannin jäätikön kestävän 50 000 vuotta, jos kykenisimme pysyttäytymään YK:n ilmastopaneelin, IPCC:n, suosittamassa alle kahden asteen lämpenemistavoitteessa verrattuna esiteolliseen aikaan. Jotenkin epäilen kyllä seuraavan jääkauden hyökkäävän kimppuumme paljon tuota ennen. Silloin Suomessa asuvat voivat ihailla kilometrin paksua jäätikköä ihan omalla kotipihallaan, ja kaikki luultavasti miettivät keinoja ilmaston lämmittämiseksi ja jäätiköiden sulattamiseksi. Vihreät ilmastoalarmistit ovat ainoita, jotka ovat tuohon mennessä kadonneet sukupuuttoon.

Lainaan Länsi-Washingtonin yliopiston geologian emeritusprofessoria ja yhtä maailman kokeneinta jäätikköasiantuntijaa,  Don J. Easterbrookia, joka kommentoi PIK:n tutkimusta seuraavasti:

Hölynpölyä! Grönlannin jäätikön data osoittaa lähes koko viimeisen 10000 vuoden olleen nykyistä lämpimämpää, eikä jäätikkö hävinnyt. Data osoittaa nykyistä paljon intensiivisempiä lämpenemisjaksoja, jotka eivät sulattaneet jäätikköä. Se taas tietokonemalleista! Katso todellista dataa, jos haluat ennustaa todellisia tapahtumia!

Asian kauheus liittyy tietenkin Ylen ja monien muidenkin tiedotusvälineiden kritiikittömään uutisointiin tutkimuksesta.  Ihmisiä säikytellään mahdollisilla katastrofeilla, joiden edessä on niin monta mahdotonta ilmiötä ja jos-sanalla alkavaa tapahtumaa, että ko. katastrofi on jokseenkin mahdoton. Valitettavasti Ylen ympäristöasioiden uutisointi syö tällaisilla vain kauhuelokuvien idea-alkioiksi tai aprillipäivän artikkeleiksi sopivilla jutuilla uskottavuuttaan.

Etelänapamannerkaan ei sula ennenäkemättömästi

Antarktikan lumipeitteen sulaminen 1979-2010 gigatonneina vuodessa

Uusi tutkimus (Kuipers Munneke, P., G. Picard, M. R. van den Broeke, J. T. M. Lenaerts, and E. van Meijgaard (2012), Insignificant change in Antarctic snowmelt volume since 1979, Geophys. Res. Lett., 39, L01501, doi:10.1029/2011GL050207.) osaa kertoa, että Etelänapamanner ei ole menettänyt lumipeitettään yhtään viimeisen 31 vuoden aikana, jolloin asiaa on voitu mitata satelliiteista. Itse asiassa lumipeitteen kesäinen sulaminen on pikemmin hieman vähentynyt, joskaan muutos ei ole tilastollisesti merkitsevä. Muutokset eivät myöskään olleet merkittäviä millään Etelämantereen alueella.

Lumipeitteen laajuudessa muuallakaan maailmassa ei ole havaittu mitään erityisiä muutoksia.

Eteläisen pallonpuoliskon merijään poikkeamat keskiarvosta

Kansainvälisen ilmastopaneelin vääristämän ilmastotieteen mukaan ilmastonmuutoksen pitäisi olla voimakkainta juuri napa-alueilla. No, Etelämantereella tämä ei ainakaan näy. Alueen merijääpeitteenkin laajuus on pikemmin kasvamassa kuin vähenemässä. Näin on siis siitä huolimatta, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on tutkimusaikana kasvanut noin 15 prosentilla.

Tämäkin tutkimus on paha takaisku niiden ilmastotieteilijöiden kannalta, jotka ovat säikytelleet ihmisiä ja hallituksia ennennäkemättömällä ilmaston lämpenemisellä, jäätiköiden sulamisella ja katastrofaalisella merenpinnan nousulla. Turhaa pelottelua yhtä kaikki!