Tuulivoiman upeasta saavutuksesta innostuneena...

Tuulivoiman tuotanto ylitti uudenvuoden aatonaattona 1300 megawattia, kertoo mm. Iltasanomat ja perässä varmaan muidenkin lehtien tuulivoimamyönteiset toimitukset. Seuraavassa sisennettynä ja kursivoituna Iltasanomien uutinen kokonaisuudessaan.

Iltasanomien jutun kuvitusta: Raaheen on rakennettu useita
 tuulivoimapuistoja. (Kuva: Pekka Fali)

Perjantain tuulivoiman uuden tuotantoennätyksen synnytti hyvin tuulinen sää. Toinen syy on se, että tuulivoimalla pystytään tuottamaan entistä enemmän sähköä Suomessa.
– Ei nyt mikään poikkeuksellisen kova myrsky ole, mutta kun jatkuvasti otetaan käyttöön uusia tuulivoimapuistoja, tuotanto lisääntyy koko ajan, kertoo asiantuntija Tuomo Mäkihannu Fingridiltä.

Uutinen tuotantoennätyksestä ja Fingridin Tuomo Mäkihannun lausunto pitänevät yhtä totuuden kanssa. Se ei siis ole tämän jutun ongelma. On vain harmillista, että Iltasanomien toimittaja Heini Särkkä ei ilmeisesti jaksanut yhtään tutkia Fingridin tilastoja tuulivoimasta yleensä.

Tuulivoiman tuotanto tuulivoimateollisuuden mukaan
joulukuussa 2016.

No, Ilmastorealismia-blogilla oli toimittajaa joutilaampana pari minuuttia aikaa hakea tuotantotilastoista kuvakaappaus, joka on vieressä. Kuvasta nähdään, että tuotanto vaihtelee melkoisesti säätilan mukaan. Joulukuun puoliväliin sattuneen kylmimmän vaiheen aikana, jolloin energian tarve sen kuukauden aikana oli suurimmillaan, tuulivoima kyykkäsi muutamaan sataan megawattiin. Muutenkin lyhyen ajan vaihtelut tuotannossa ovat järkyttävän suuria lähennellen 98 prosenttia, mikä aiheuttaa hurjia sopeutumistarpeita Fingridille ja muille sen sähköntuottajille. Sähkön kulutushan ei vaihtele sen mukaan, miten sattuu tuulemaan.

Fingridin ennuste ensi viikon tuulisähkön tuotannosta.

Tuulivoima petti meidät myös viime tammikuussa, jolloin tämän vuoden kylmimmät ja energiasyöpöimmät säät iskivät. Tammikuun kolmannella viikolla kotimaisella tuulivoimalla tuotettiin pitkiä aikoja vain 30 - 50 megawatin teholla sähköä. Autoilijan kielellä kerrottuna se tarkoittaa sitä, että 120 hevosvoiman moottoristasi lähtisi kylmänä päivänä irti tehoja peräti kolmesta neljään hevosvoimaan. Mopohommaa siis. Valittaisitko moisesta autoliikkeellesi?

Harmillisesti emme pysty - toisin kuin useimpien muiden voimalaitosten osalta - myöskään ennustamaan, paljonko tuulivoimalat tuottavat tai voivat tuottaa ensi viikolla. Vai mitä arvelette viereisestä Fingridin ensi viikon ennusteesta? Tai paljonko niiden pitäisi tuottaa?

Kutistuvatko joulupukin porot olemattomiin?

Verovaroin kustannettu ja objektiivisesta uutisoinnistaan viime aikoinakin hyvin tunnettu Yleisradiomme julkaisi huolestuttavan jutun, jonka mukaan ilmastonmuutos kutistaa poroja. Meillä lapsenlapsista herkin, Siiri (4v) mutristi suutaan itkunsuuntaan, kun huolimattomasti hänen kuultensa eppäilin vaimolleni, josko joulupukki enää saisi kantavaa valjakkoa liikkeelle täksi jouluksi. Miten lasten lahjoille kävisi?

Ennen Ylen jutun referointia kerron yhden aivan yhtä hyvän poroihin liittyvän tarinan 1600-luvulta. Minähän näitä osaan kertoa, sillä National Geographicin järjestämän geenitestin mukaan olen isäni puolelta saamelainen. No tässä tarina:

Eräs vanha joskin etäinen sukulaiseni Päiviö, joka asui 1600-luvulla Kittilän Rastinjärven pohjoispuolella, oli aikansa suursamaani (noaidi). Hänen taikavoimansa riittivät jopa siihen, että hän kalan hahmossa kävi Tukholmassa valittamassa kuninkaalle pirkkalaisten (siis rasististen suomalaisten) sorrosta. Toisella reisullaan hän kävi hauen suoleen piiloutuneena katsomassa, mitä pirkkalaiset puuhastelivat Kemijoen suussa.  Kun lohi ei enää jokea pitkin noussut Kittilään, hän kolmannella reisullaan säynävän suoleen piiloutuneena ui jokisuuhun ja hävitti sieltä pirkkalaisten lohipadot. 

Ainoa suvullani säilynyt kuva esi-isä Päiviöstä

Päiviö, samoin kuin hänen poikansa Vuolab, olivat poroja paimentaneiden saamelaisten sankareita. He saivat voimansa seidoilta, ja pärjäsivätkin aika hyvin taisteluissa naapurisiidojen samaanien kanssa peuralaumoista sekä kamppailuissa uudisasukkaitten saamelaisille tuottamia haittoja vastaan.

Päiviö kuitenkin hylkäsi seitansa ja kääntyi kristinuskoon sen jälkeen, kun ankaran porokuoleman aikana ei saanut seidalta pyytämäänsä apua. Tämän jälkeen Päiviöstä tuli kotiseudullaan kiivas seitojen hävittäjä, ja hänen vanhin poikansa Vuolab lähetettiin Inariin asti hävittämään niitä.

Nonniin, halusin tuon Päiviön tarinan kertoa ensin, koska jos Ylen toimittajia jatkossakin irtisanoutuu, voin tulla apuun eläkepäiviltäni, sillä todistetusti minulla on kykyä kirjoittaa aivan yhtä mielikuvituksellisia ja hyviä juttuja.

Päiviö-jutun avainsanat olivat "ankara porokuolema". Tiedämme siis, että poroja on kuollut ankarasti jo 1600-luvulla. Emme tiedä tarkasti, onko Päiviön porukan laumoista kadonnut 90 % vai 50 %, mutta jostain tuollaisesta täytyy olla kyse. Emme tiedä myöskään, kuolivatko porot syksyllä, talvella, keväällä tai kesällä. Itse veikkaan kahta keskimmäistä vuodenaikaa. Ja olen aika varma siitäkin, että ennen kuolemaansa Päiviön porot kutistuivat melkoisesti, sillä energian (=ravinnon) puutteestahan tuollaiset kuolemat usein johtuvat.

Sitten tuohon Yle-uutisten juttuun, jossa kerrotaan Huippuvuorten porojen kutistumisesta. Ylen osuus on sisennettynä ja kursivoituna, ja minun välikommenttini ovat normaalitekstillä.

Ingressissä Yle kertoo:

Kun talvella sataakin vettä lumen sijasta, kärsivät porot nälkää ja laihtuvat.

Huippuvuorilla talven (joulukuun alusta helmikuun loppuun) keskilämpötila on viimeisen 100 vuoden aikana ollut siinä -13 asteen tietämillä.  Vaikka lämpötila hetkellisesti tuosta nousisi, eivät vesisateet tuossa ilmastossa ole talvella kovin yleisiä, mutta ovathan ne toki mahdollisia. Samoissa talvilämpötiloissa elivät Päiviönkin peurat. Mutta Yle nyt kyllä liioittelee vesisateiden yleisyyttä.

Suoria sanoja energiapolitiikasta by Pave

Nimimerkki Pave on ollut yksi Ilmastorealismin helmistä kommentoijana. Hänen vahvuutensa on mahtava kokemus energiantuotannossa. Veikkaan, että vastaavaa kokemusta ei ole Suomessa kuin ehkä 10 - 20 ihmisellä, ja nyt saatan vähätellä Paven osaamista. Olipa miten vaan, satun tietämään yhtä sun toista Pavesta. Jätän Paven henkilöllisyydellä kiusaamisen tähän, enkä tule sitä sallimaan tämän bloggauksen kommenteissakaan. Keskitytään Paven viimeiseen kommenttiin, jonka hän antoi melkoisen lukijakunnan saaneeseen kirjoitukseeni "Ville Niinistön populismista paskapuheeksi". Se kannattanee lukea joko nyt tai jälkeenpäin, jotta tiedät, mistä puhutaan.

Pave ihmettelee muutamaa asiaa Suomen energiapolitiikassa. Seuraavassa on hänen kommenttinsa 10.12.2016 sisennettynä ja minun kevyesti editoimanani. Yritän tasapainon vuoksi omilla normaalitekstiosuuksillani puolustaa nykyisen energiapolitiikan valtavirtaa.

Tähän [Ville] Niinistön tyhjänpäiväiseen energiakirjoitteluun liittyy jollakin tapaa myös perusvihreän tahon ylläpitämä Facebook-ryhmä ”Uusi energiapolitiikka”. Siellä tuomasenbuske–tyyppiset itseään älykköinä pitävät besserwisserit ”tekevät” energiapolitiikkaa.

Kansanedustaja Emma Kari Uusi energiapolitiikka -sivustolta

No mutta eikös me tarvita uutta energiapolitiikkaa? Älyköidenhän sitä olisi parasta tehdä!

Huvittavaa on se, että näillä vihreillä energiapolitiikan tekijöillä ei monellakaan ole minkään sortin perustietoja ja koulutusta energia-asioista. Siellä on laulutaitelijaa, tuulivoimayhdistyksen tiedottajaa, huuhaa-ministereitä yms. maallikoita, mikä ei sinänsä ole mitenkään erikoista, koska tekeväthän energiapolitiikkaa innokkaasti myös Sitran filosofian tohtori ja lihavuuteen perehtynyt entinen kansanedustaja sekä tuo samaa skeidaa jauhava Niinistö.

Onhan noilla laulutaiteilijoilla, lihavuustutkijoilla ja varsinkin huuhaa-ministereillä oikeus silti sanoa sanottavansa. Jos asiantuntijat ovat eri mieltä heidän kanssaan, laulutaiteilija varmaan häviää? Vaan eipä ole hävinnyt tuossa ryhmässä. Se on Väinämöisen perintöä!

Tuo fb-ryhmä on sellainen, josta todelliset energia-asioihin syvällisesti perehtyneet ihmiset lempataan alta aikayksikön pois, kun erehtyvät sanomaan yhdenkin sellaisen sanan, jota nämä ”älyköt” eivät hyväksy. Siellä ei siis haluta poistaa vain sääntöjen vastaista kirjoitusta [vaan muutkin erimieliset?]. Se on sitä samaa suvaitsemattomuutta, mitä vihreyteen vihkiytyneet ihmiset muissakin asioissa harrastavat, kun järkeviä puhuvat leimataan populisteiksi, natseiksi, rasisteiksi jne.

Eihän meillä saa ihmisiä leimata, herranjestas sehän on vihapuhetta ja laissa kiellettyä! Et voi olla tosissasi!

Tämä vihreys on uusi suomettumisen muoto ja tuo ”uusi” energiapolitikka on vain kovin huolestuttavaa kansalaisen näkökulmasta ja erityisesti pitkäjänteistä ja luotettavaa energiahuoltoa tekevien firmojen näkökulmasta, koska luotettavat energialaitokset tehdään 50 - 75 vuoden aikajänteelle, ja nämä vihreä hihhulit yli puoluerajojen tekevät uutta energiapolitiikkaa neljän vuoden aikajänteellä.

Niin, mutta neljä vuottahan näillä poliitikoilla on aikaa tehdä hommia. Sitten voi taas tulla vaikka minkälaisia "jytkyjä", jolloin hyvät tarkoitukset kaatuvat oppositioon? Älä viitsi uikuttaa, onhan meillä Helen, joka on uusiutuvan energian kärki ja luopumassa ensimmäisenä maailmassa hiilivoimasta.

Helenin Hanasaaren voimalaitos Ylen tappiolaskelmien kanssa. 

Yksi aivan erikoinen piirre tässä ”uudessa energiapolitiikassa” on se, että kaikkien hampaissa tuntuvat olevan Helsingin energia-asiat. Sehän koskee myös mediaa. Jostakin syystä Helen Oy on vapaata riistaa kaikille, mutta Fortum saa kaikessa rauhassa tehdä hiilenmustaa energiaa sekä Meri-Porissa, Espoossa että Venäjällä.

Tuohon Fortum-kuvioon liittyen oli erityisen kummallista, että eduskunnan energiaremonttiryhmä oli Mykkäsen johdolla osoittamassa mieltään Hanasaaren hiilikasalla. Olisivat voineet edes mennä Meri-Poriin valtion oman yhtiön hiilikasalle, niin olisivat saaneet päivärahankin, tai vaikka Espooseen, josta Mykkänen on kotoisin.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen

Tämäkin episodi on eriskummalinnen osoitus siitä, miten valtion johto on yhden osakeyhtiön kimpussa ja yrittää kaikin keinoin tuhota sen talouden ja Helsingin energiahuollon Niinistön jutun kaltaisella energia diiba daaballa.

 Jos Sipilä [kesk] ja ekonomi Mykkänen [kok] vihreine kumppaneineen haluavat luopua hiilestä, sen asian voi helposti aloittaa valtion puoliksi omistamasta Fortumista. Yhtiökokouksessa päätetään luopua Venäjän fossiilisista voimaloista ja määrätään Meri-Pori ja Espoo polttamaan biopolttoaineita vuoteen 2025 mennessä. Fortumilla on kassa pullollaan, joten yhtiökokous voi päättää, että sillä rahalla rakennetaan tuulimyllyjä ja aurinkokennoja, niin ei mene verorahojakaan siihen touhuun. Sitä esimerkkiä on helppo muiden seurata ja varmaan myös Helen Oy:n.

Hetkinen. Kaikki tiedotusvälineethän ovat kertoneet Fortumin keskittyvän uusiutuvaan voimaan? Mistä siis puhut?

Kummallista on sekin, että Hesari ja muut mediat suojelevat henkeen ja vereen Fortumia, mutta Helen on niiden hampaissa. Kun nuo mediat puhuvat Fortumin Venäjän voimaloista, aina jätetään kertomatta, paljonko fossiilisia polttoaineita siellä poltetaan, ja mikä on hiilen osuus. Tulee vaan mieleen, että mitkä ovat ministerien omat sijoitukset, kun ovat Helsingin energiayhtiötä tuhoamassa. Ollaanko sitä kaappaamassa jonkun isomman syliin?

Vallanvaihto järkyttää USA:n ilmastopanikoijia

Kirjoitin marraskuun 12. päivänä bloggauksen "Torjuuko Trumpin hallinto maailman suurimman uhan tuosta vain?". Siinä kerroin Yhdysvaltain presidentiksi valitun Donald Trumpin valinnasta maan ympäristöviraston (EPA) vallanvaihdoksen ohjaamiseksi. Useimpien virastojen johtohan vaihtuu vaalien yhteydessä Yhdysvaltain poliittisessa järjestelmässä. Todettakoon nyt pävivityksenä tuohon kirjoitukseen, että vallanvaihtojohtaja Myron Ebellistä ei tule EPAn seuraavaa pääjohtajaa.

Scott Pruitt

Kotimainen STT:mme on tänään lainannut ankarasti Trumpia vastaan kampanjoinutta New York Timesia, ja kertoo seuraavassa EPAn todennäköisestä johtajasta. Uutisen välissä olevat kommentit ovat minun tekstiäni.

Yhdysvaltain tuleva presidentti Donald Trump on valinnut maan ympäristönsuojeluviraston EPA:n johtoon Scott Pruittin, uutisoi New York Times. Oklahoman osavaltion oikeusministeri Pruitt tunnetaan fossiilisten polttoaineiden vahvana kannattajana.

New York Timesin tekstin rivien välistä näkyy valtava järkytys, joka mielestäni johtaa liioitteluun jo ensimmäisessä kappaleessa. En itse usko tuohon vahvaan kannatukseen, mutta toki Pruitt ja myös Oklahoman - kuten monien muidenkin osavaltioiden - hallitus on viime vuosina käynyt kovaa poliittista taistelua Obaman ilmasto- ja energiapolitiikkaa vastaan.

New York Timesin mukaan valinta osoittaa, että Trump haluaa purkaa edeltäjänsä Barack Obaman toimet ilmastonmuutoksen vastustamiseksi. Trump luonnehti vaalikampanjansa aikana väitettä ilmastonmuutoksesta huijaukseksi. Scott Pruitt oli oleellisesti mukana Trumpin kampanjan ympäristölinjauksissa.

Trump ilmoitti useaan otteeseen vaalikampanjansa aikana aikovansa purkaa joitakin Obaman hallinnon tekemiä päätöksiä. Monet niistä olivat presidentin direktiivejä, jotka eivät olisi menneet sitovampina kongressissa läpi. Yhdysvaltain kansa pääsi noista Trumpin vaalilupauksista äänestämään tunnetulla tavalla.

Trumpin lausahdus ilmastonmuutoksesta huijauksena on käsitettävä lähinnä ilmastonmuutos-sanan poliittista merkitystä kohtaan. Siis miten sanaa on käytetty ja käytetään edelleen poliitisessa propagandassa. Trump tietää varsin hyvin, että ilmasto kaoottisena järjestelmänä on ihan luonnostaankin jatkuvassa muutostilassa, mille ihmiskunta ei juuri mitään voi. Tässä mielessä Obaman hallinnon alarmistista direktiiviohjausta ja lakeja säätävän kongressin välttelyä voi hyvinkin arvostella huijauksena.

Ville Niinistön populismista paskapuheeksi

Ville Niinistö esitteli 3.12.2016 Vihreiden energia- ja ilmastolinjauksia puoluevaltuuskunnan kokouksessa Vaasassa. Lainaukset ovat tavanomaiseen tapaan sisennettynä ja blogistin vaatimattomat kommentit normaalitekstillä.

Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö

Vihreiden tavoitteena on, että Suomi on jo vuonna 2035 hiilineutraali maa, joka suojelee ympäristöä, panostaa ihmisten hyvään elämänlaatuun, luo työpaikkoja ja menestyy kestävän talouden edelläkävijänä. Hiilineutraalius saavutetaan 15 vuotta aiemmin kuin hallituksen energia- ja ilmastostrategiassa.
- Ilmastonmuutoksen torjunnassa tulevaisuuden energiaratkaisuilla on keskeinen rooli. Suomen ei pidä jäädä maailmanlaajuisen ilmastoponnistuksen perässähiihtäjäksi. Valjastetaan osaamisemme koko maailman käyttöön ja otetaan se edelläkävijän rooli, joka meille sopii, sanoi Niinistö Vihreiden puoluevaltuuskunnalle Vaasassa pitämässään puheessa.

Uhkaako meitä perässähiihtäjän rooli? Ville Niinistö varmaan tarkoittaa siis, ettemme jää jälkeen Aasian ja Afrikan kehittyvistä maista saati putoaisi Euroopan ja Amerikan kehittyneiden maiden kelkasta. Katsotaanpa, mitä vastikään ilmestynyt alan vuosittainen ikoni, BP:n 65. tilastollinen katsaus, kertoo Suomen tilasta tässä energia-alan hiihtokilpailussa.

Jos mittarina pidetään ns. päästöttömän energian osuutta maan primäärienergiasta, emme ole kovin suuressa vaarassa joutua perässähiihtäjien joukkoon, vaikka pitäisimme pitkähkön hiihtotauon. Bp:n katsauksen mukaan koko maailman energiatuotannossa noilla päästöttömillä (vesi-, tuuli-, aurinko-, bio- ja ydinvoima) tuotettiin vuonna 2015 noin 14% kaikesta ihmiskunnan käyttämästä energiasta. Vastaava luku on Lähi-idässä 1%, Afrikassa 8%, Etelä-Aasiassa ja Oceaniassa 10%, Pohjois-Amerikassa 16%, Euroopassa (ml. Venäjä) 21% sekä Etelä- ja Keski-Amerikassa 26%. Suomessa tuo prosentti on huikea 47%. Meidän edellämme ovat vain ydinvoiman suurvalta Ranska (49%) sekä vuoristojen ja vesivoimavarantojen kyllästämät Sveitsi (52%), Norja (67%) ja Ruotsi (68%). Kaikki muut maailman 190 maata hiihtävät perässämme, ja useimmat niistä ovat perässämme vuosikymmeniä tai -satoja. Uhka perässähiihtäjäksi joutumisesta on siis kaukainen ellei peräti olematon.

- Kestävä talous tarkoittaa koko kulutuksen ja tuotannon muuttamista. Se tarjoaa ihmisille uusia mahdollisuuksia liikkua puhtaasti, hyödyntää digitaalisia palveluja, tuottaa energiaa ja asua hiilineutraalissa talossa. Otamme kaikki suomalaiset energiapolitiikan tekijöiksi: tuottajiksi, vaikuttajiksi ja hyötyjiksi, Niinistö totesi.
Vihreiden energiavisiolla tavoitellaan 50 000 uutta, pysyvää työpaikkaa vuoteen 2035 mennessä - lisäyksenä sille, mitä hallituksen energia- ja ilmastostrategia tuottaisi. Näistä 10 000 työpaikkaa tuottaisi jo Vihreiden vaihtoehtobudjetissa esitelty uusiutuvan energian pientuotannon vauhdittaminen seuraavan kolmen vuoden aikana.

Ville Niinistö ei valitettavasti avaa tarkemmin, miten kulutus ja tuotanto muutettaisiin hiilineutraaliksi. Minä tiedän yhden tuon tavoitteen mukaisen politiikan suunnan, jonka kestävyydestä en kuitenkaan mene takuuseen: Palataan 1600-luvun tasolle energian tuotannossa, kulutuksessa, elintasossa ja lopulta.väkiluvussakin. Digitaalisia palveluja lukuunottamatta tuon aikakauden mukainen elämä täyttäisi hyvin Niinistön muut toiveet tuottamisesta, kuluttamisesta, puhtaasta liikkumisesta ja hiilineutraalista asumisesta.

Jäin myös ihmettelemään, minne Vihreät ovat kadottaneet noin 40 000 uutta uusiutuvan energian työpaikkaa tavoitteistaan viimeisen vajaan kahden vuoden aikana? Nimittäin helmikuussa 2015 Vihreät tavoittelivat eduskuntavaaliohjelmassaan 50 000 uutta uusiutuvan energian työpaikkaa - ja ne jo vuoteen 2020 mennessä - nyt enää viidesosan siitä. Melkoinen pudotus vajaassa kahdessa vuodessa!

Tavoite on täysin realistinen, jos Suomi saavuttaa kestävän talouden edelläkävijän aseman, ja vientiyrityksemme pääsevät myymään ratkaisujamme maailmalle. Tarvittava osaaminen Suomesta löytyy jo. Vaasan energiaklusterissa on jo nyt 10 000 työpaikkaa, ja viennin osuus yrityksissä on 80 prosenttia. Kotimarkkinoiden vahvistaminen lisää myös viennin kasvunäkymiä, Ville Niinistö korosti.

Jääkarhun pahasti liioiteltu hengenvaara

Verkkouutiset ja luultavasti jotkut muutkin mediat ovat kopioineet WWF:n tiedotteen otsikolla "Vakava varoitus jääkarhuille: Hengenvaara uhkaa" likipitäen sanasta sanaan. Nykyinen tapa

Jääkarhu Churchillissä

mediassa näyttää olevan sellainen, että lobbarijärjestöjen, jollainen myös WWF on, juttujen taustoja ja faktoja ei viitsitä tai ehditä tarkistaa. Tai kenties toimittajat uskovat jutut sellaisinaan? No, tämä Ilmastorealismia-blogi ei niellyt väitteitä pureskelematta. Seuraavassa kommentointia normaalitekstillä, ja WWF:n väitteet sisennettynä/kursivoituna.

Tästä vuodesta on tulossa mittaushistorian lämpimin. Lämpötila on WWF:n mukaan arktisella alueella monin paikoin huomattavasti korkeampi kuin yleensä joulukuun alussa, ja meri on jäätynyt poikkeuksellisen hitaasti.

Niin näyttää tulevan. Vähän riippuen lämpöaikasarjasta tämä vuosi lyö voimakkaana El Nino -vuotena kovin lyhyen mittaushistoriamme aiemmat ennätykset muutamilla asteen sadasosilla globaalisti. Lopulliset tulokset näemme reilun kuukauden tai kahden kuluessa, kun eri aikasarjojen ylläpitäjät julkaisevat joulukuun mittausten jälkeen tuloksensa. Mutta eipä tässä silti ole mitään sellaista, mikä ei mahtuisi luonnolliseen vaihteluun, joka kuitenkin on laajempaa lyhyen mittaushistoriamme tuloksiin verrattuna.

Syyskuussa arktinen merijää oli mittaushistorian toiseksi pienin, ja talven jääpeite on muodostumassa WWF:n mukaan todella hitaasti. Jääkarhut joutuvat odottamaan jään muodostumista päästäkseen etsimään ruokaa, ja monien yksilöiden energiavarannot alkavat käydä vähiin.

Arktinen merijääpeite 30.11.2016 NOAA:n mukaan

Juu, jääpeite syyskuun alussa oli toiseksi pienin ja käytännössä vuoden 2007 tasolla. Se muuten tarkoittaa sitä, että syyskuinen jääminimi ei ole pienentynyt enää 10 vuoteen. Mitään kovin erityistä ei jään muodostuksessa ole syksyn mittaan kuitenkaan tapahtunut, kuten vieressä oleva jääkartta kertoo. Jäämeren jäätä riittää jo nyt Länsi-Siperiasta Alaskaan ja sieltä Grönlantiin. Jääkarhuilla on reilut 10 miljoonaa neliökilometriä merijään peittämää metsästysaluetta, ja tuo alue vain kasvaa aina maaliskuun puoliväliin asti.

Jääkarhuja arvioidaan olevan noin 22 000 – 31 000, mutta WWF:n mukaan tutkijat arvelevat, että vuoteen 2050 mennessä yksilömäärä voi pienentyä jopa kolmanneksella jääpeitteen hupenemisen takia.

Jääkarhujen määrän arvellaan pudonneen 5000 - 10000 yksilön tasolle 1970-luvulla, jolloin niiden hallitsematon metsästys loppui. Noista ajoista, jolloin myös arktinen jääpeite saavutti suurimpia lukujaan 100 vuoteen, populaatio on siis kasvanut jääpeitteen viime vuosien pienenemisestä huolimatta yli kaksin- tai jopa kuusinkertaiseksi.

WWF ja tutkimusrahoituksesta riippuvat tutkijat ovat ennustaneet jääkarhujen määrän vähenemistä jo vuosikymmenien ajan. Yleisradiomme osasi valistaa meitä vuonna 2007, että jääkarhuja olisi jäljellä 16000 yksilöä. Toistaiseksi ennusteet ovat menneet pahasti pieleen. Jääkarhupopulaatiot ovat kasvaneet ja ilmeisesti juurikin tässä vähän lämmenneessä ilmastossa. Meillä ei ole minkäänlaisia todisteita yksilömäärän pienenemisestä sen paremmin paikallisesti kuin globaalisti.

Meillä ei ole myöskään uskottavia todisteita arktisen merijääpeitteen pysyvästä pienenemisestä seuraavien vuosikymmenten aikana. Pienenemistä ei muuten ole satelliittimittausten mukaan tapahtunut enää 10 vuoteen.

WWF:n asiantuntijan Sybille Klenzendorfin mukaan kuluva vuosi voi olla jääkarhuille todellinen haaste. Hän vieraili marraskuun alkupuolella Kanadan Churchillissä, jonne monet karhut kokoontuvat odottamaan meren jäätymistä.
– Churchillissä viettämäni viikon aikana näin todella laihan emon ja pennun ja monia muitakin laihoja karhuja. Siitä on kolme viikkoa, eikä jäätä ole vieläkään muodostunut, Kletzendorf [sic] kertoo WWF:n tiedotteessa.

Ranskalaisdokumentti tuulivoimasta

Eräs lukija otti jo reilu kuukausi sitten yhteyttä ehdottaen, että Ilmastorealismia-blogi tekisi suomenkieliset tekstitykset pariin tuulivoimaa käsittelevään videoon. Tartuin ehdotukseen.

Alla oleva video on ranskalaista alkuperää ja jo pari vuotta vanha. Ikä ei sitä kuitenkaan paina, ja sen uutuusarvo, informatiivisuus ja herättävyyskin ovat edelleen ihan hyvällä tasolla. Sitä et myöskään voi katsoa minkään ns. valtamedian kanavalta. Syyt siihen saatat arvata videon katsottuasi.

Tekstityksen saat päälle painamalla kuvan oikeassa alakulmassa olevaa painiketta (siinä rattaan vasemmalla puolella). Antoisaa katselukokemusta!

Professoritason konsensusvapaata ilmastonmuutoskeskustelua

Seuraavassa on kolme juttua, joista kaksi ensimmäistä on lainattu Maaseudun Tulevaisuus -lehdestä. Sarjan ensimmäinen osa on Helsingin yliopiston biologian professorin ja Kilpisjärven biologisen tutkimusaseman johtajan, Antero Järvisen, haastattelu (MT 31.10.2016). Toinen osa on lehden Lukijalta-palstalla julkaistu  Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Ari Laaksosen sekä Suomen lmastopaneelin puheenjohtajan ja Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professorin, Markku Ollikaisen, mielipidekirjoitus em. haastattelussa esitettyihin asioihin (MT 7.11.2016)

Kolmas osa on Antero Järvisen Maaseudun Tulevaisuudelle 12.11.2016 lähettämä vastine Laaksosen ja Ollikaisen kirjoitukseen. Jostain syystä lehti ei ole tuota vastinetta ainakaan vielä julkaissut.

Minusta nämä kolme kirjoitusta tuovat aika hyvin esiin ne isot ja aika monitahoiset jakolinjat, joita tiedemaailmassa on ilmastonmuutoksesta. Olennaista on huomata, että tiedemiehet eivät ole asiasta sillä tavalla yksimielisiä ja vakuuttuneita, mitä valtamedia ja myös eturivin poliitikot meille ymmärrettäväksi tarjoavat.

Reilusti pelkistäen ja tiivistäen Järvinen perustelee kantojaan luonnollisella vaihtelulla, historiallisella perspektiivillä ja empiirisillä tutkimustuloksilla sekä toisaalta niillä epävarmuuksilla, joita liittyy ilmastomallinnusten tuloksiin. Laaksonen ja Ollikainen puolestaan pitävät mallinnustuloksia luotettavina ehkä siitäkin syystä, että mallintaminen on nykyisin ilmastotutkimuksen valtavirtaa ja ilmastotutkijoiden leivän tuoja. Tuon näkökulman mukaan vuosikymmenien päähän ulottuviin mallinnustuloksiinja niiden mukaisiin ennusteisiin pitää uskoa riippumatta oikeastaan mistään muusta.

Kirjoitusten rivien välistä paljastuu hyvin se, että ilmastotutkimus on hyvin polarisoitunut ja politisoitunut tieteenala, josta raportoivat toimittajat voivat polttaa näppinsä varsinkin, jos uskaltavat kyseenalaistaa poliittisen ja mediaeliitin tukemia kantoja. Ehkä MT:n toimituskin päätti ottaa sormensa pois tulisijasta ja jättää Järvisen vastineen julkaisematta? No, Ilmastorealismia-blogi on ollut viime aikoina niin "jäässä", että minä mielelläni lämmittelen vaikka isompienkin roihujen äärellä.

Professori: "Ilmastonmuutosta liioitellaan liikaa" (Järvisen haastattelu, MT 31.10.2016)

Kilpisjärven keväät ovat vuosikymmenten aikana
hieman lämmenneet, mutta muuten lämpötiloissa
tai lumipeitteissä ei ole tapahtunut muutoksia.
(MT:n 31.10. jutun kuvitus)

Helsingin yliopiston biologinen asema Kilpisjärvellä on erikoistunut pohjoisen luonnon tutkimukseen. Laitoksen professori Antero Järvinen johtaa aseman tutkimustoiminnan runkona toimivia pitkäaikaisia seurantatutkimuksia. 

Kilpisjärvellä on käynnissä pysyviä mittauksia ympäri vuoden. Siellä tutkitaan muun muassa puurajan siirtymisessä, lintujen pesinnässä ja kasvuvyöhykkeiden rajoissa tapahtuvia muutoksia. 

”Pohjoisessa luonto vaihtelee vuosittain paljon. Siksi pitää olla pitkäaikaisia mittauksia, joilla muutoksia voidaan seurata pitkällä aikavälillä ja tarkastella keskiarvoja”, Järvinen sanoo. Järvisen mielestä ihmiset eivät ymmärrä suurta kuvaa ja ovat menettäneet kosketuksen luonnon omaan rytmiin.

”Useat ilmastomallit yliampuvat lämpötilaennusteet.” Järvinen muistuttaa, että ilmaston lämpenemisen taustalla ovat usein luonnolliset tekijät. Ihminen ei ole syypää kaikkeen muutokseen. ”Elämme tällä hetkellä pitkällä aikavälillä lämmintä aikakautta verrattuna esiteolliseen aikaan, joka oli poikkeuksellisen kylmä. On täysin luonnollista, että lämpötilat ovat kohonneet. Se kuuluu luonnolliseen kiertokulkuun.”

Professori Antero Järvinen raututkimuksen parissa

Tutkijan mielestä sitä, mikä on luonnollista ja mikä ihmisen aiheuttamaa, ei kukaan pysty vielä sanomaan. ”Vaikka hiilidioksidipitoisuudet tuplaantuisivat nykyi­sestä, olisivat vaikutukset luontoon edelleen suhteellisen pienet.” Järvisen mukaan tutkijat eivät ole 50 viime vuoden aikana pystyneet havaitsemaan Kilpisjärven luonnossa merkittäviä muutoksia. Esimerkiksi tunturikoivun muodostama metsänraja on pysynyt vuosikymmenestä toiseen muuttumattomana.

Professorin mukaan ilmaston lämpenemistä liioitellaan liikaa. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC johtaa hänen mielestään yleistä ilmastokeskustelua harhaan ja valtiot ovat sen sätkynukkeja. Professorin mielestä tutkijat ovat rahoituksen turvassa pakotettuja tekemään strategista ilmastonmuutostutkimusta, jota media paisuttelee.

”Viimeisen 150 vuoden aikana maapallon keskiarvotettu ilmasto on lämmennyt luonnollisista ja ihmisen aiheuttamista syistä arviolta 0,8 astetta verrattuna esiteolliseen poikkeuksellisen kylmään aikaan.” Järvisen mukaan se on niin vähän, että meitä on muistutettava siitä päivittäin, koska emme voi sitä aistia.

Torjuuko Trumpin hallinto maailman suurimman uhan tuosta vain?

Yhdysvaltain ulkoministeri Kerry paljasti Indonesian pääkaupungissa, Jakartassa, pitämässään puheessa 16. helmikuuta 2014 maailman suurimman joukkotuhoaseen, jonka torjumiseksi Obaman hallinto on viimeisten neljän vuoden ajan työskennellyt niin täysipäiväisesti, että muut maailmanrauhan uhkaajat taisivat jo luulla päässeensä valvontatutkien ulottumattomiin. Kerryn joukkotuhoase oli ilmastonmuutos, joka hänen mukaansa uhkaa maapallon väestöä enemmän kuin mikään muu uhka ydinasesodasta terrorismiin tätä ennen. Historiallisessa kontekstissa ymmärrän Kerryn logiikan.

Myron Ebell

Ilmastollinen vaihtelu on epäilemättä kohdellut ihmiskuntaa kovakouraisesti sen historian aamuhämärästä alkaen. Useimmiten tuo "joukkotuhoase" on iskenyt kylmenevänä ilmastona ja kuivuutena, joka on heikentänyt ravinnon saannin mahdollisuuksia. Mutta ulkoministeri Kerry ei nyt puhunut siitä. Hän tarkoitti modernia ihmiskunnan aiheuttamaa katastrofaalista ilmastonmuutosta (CAGW), joka Kerryn sanoin aiheuttaa niin helteitä, kylmyyttä, rankkasateita tulvineen, kuivuutta, hirmumyrskyjä, pasaatituulien heikentymistä ja kaikkea muutakin keskenään ristiriitaista.

Edellisessä bloggauksessani veikkasin melko suurta muutosta Yhdysvaltain ilmasto- ja energiapolitiikkaan. Niillähän tuota ”joukkotuhoasetta” torjutaan. Ratkaisevaa on tietysti se, kuinka päteviä ja hyvin uhat tiedostavia henkilöitä presidentti Trump nimittää keskeisten torjuntavirastojen johtoon.

Kansallisen ilmastopolitiikan kärjessä liittovaltiotasolla on Ympäristönsuojeluvirasto eli EPA (Environmental Protection Agency). Obama on käyttänyt sen lakeihin perustuvaa oikeutta antaa asetuksia ja sitovia määräyksiä Yhdysvaltain sisäisessä taistelussa päävihollista eli hiilidioksidia vastaan. Jos Obaman hallinnon sanomaan uskoo, EPA:n pääjohtajuus vaatisi vähintään Yhdysvaltain historian parhaan strategin.

Donald Trump ilmoitti viime syyskuussa – siis reilusti ennen vaaleja – aikovansa asettaa tuon viraston hallinnonvaihtoa johtavaksi henkilöksi Myron Ebellin. Tuo ilmoitus voi ennakoida sitä, että Trump virkaan astuttuaan aikoo nimittää Ebellin EPA:n johtajaksi. Siispä katsotaan pikaisesti, millainen mies Myron Ebell on, sillä se saattaa kertoa paljon Trumpin politiikasta tällä saralla. 

Presidentti Trump ja globaalin ilmastopolitiikan suunta?

Se oli sitten siinä. Nimittäin Yhdysvaltain presidentinvaalit ja myös kongressin täydennysvaalit. Lopputuloksena Donald Trump on seuraavat neljä vuotta presidenttinä ja hänen republikaaneillaan on enemmistö niin senaatissa kuin edustajainhuoneessa. Siis värisuora, jota myöhemmin täydentävät vielä korkeimman oikeuden puuttuvien jäsenten ja tuhansien vaalien yhteydessä vaihtuvien korkeiden virkamiesten nimitykset hallitsevan puolueen mieleisillä ehdokkailla.

NYT:n katkeran kirjoituksen otsikko tuloksen selvittyä

Muutos, jonka näemme asteittain parin seuraavan vuoden aikana, on erittäin suuri joillakin politiikan saroilla, vähäisempi toisilla ja joillakin ehkä huomaamaton. Veikkaan melko suurta muutosta Yhdysvaltain ilmasto- ja energiapolitiikan aloille ja sitä kautta myös globaaleihin trendeihin.

Vaalikampanjoinnissa ilmastopoliittiset kysymykset eivät nousseet otsikoihin kuin hetkittäin siitä huolimatta, että Trumpin ja Clintonin teemat noissa asioissa olivat hyvin kaukana toisistaan. Kun Hillary Clinton lupasi huolehtia Obaman ilmastopolitiikan perinnöstä, joista ehkä merkittävin oli Pariisin "ilmastosopimuksen" hiljattainen "voimaansaattaminen", lupasi Trump kampanjansa aikana repiä sopimuspaperin. Meitä ei enää kiinnosta, mitä Clinton olisi tällä saralla tehnyt. Se kiinnostaa, mitä presidentti Trump voi tehdä ja mitä hän lopulta tekee.

Kun Obaman hallinnon kärkihenkilöt ovat pitäneet ilmastonmuutoksen uhkaa yhtenä keskeisenä teemana lähes kaikissa puheissaan ja kanssakäymisissään, ei presidentti Niinistön tai ulkomisteri Soinin tarvitse varautua siihen vuodenvaihteen jälkeen. Tältä osin kysymysten asettelu vaihtuu teemoihin "nyt olisi edullista hiili- ja kaasuenergiaa tarjolla Yhdysvalloista" ja "YK:n ympäristöohjelmat keskittyvät aivan liikaa ilmastoasioihin, joten miksi niihin rahanne hukkaatte". Jos Trump tai hänen ministerinsä jotain ilmastopolitiikasta sanovat, se todennäköisesti liittyy Obaman hallinnon anteliaiden energiatukiasten repimiseen ja YK:n arvosteluun.

Pariisin ilmastosopimuksella, jonka edellä kirjoitin lainausmerkkeihin, ei todennäköisesti ole vaikutusta Yhdysvaltain politiikkaan. Sitähän ei ole ratifioitu sitovaksi Yhdysvaltain senaatissa. On vain presidentti Obaman allekirjoitus, joka ei Trumpia sido mitenkään. Sama koskee useimpia muitakin Obaman viimeisten vuosien aikana tekemiä "sopimuksia" tai lupauksia. Niiden merkitys on yhtä painava kuin presidentti Rytin kirjallisella lupauksella jatkaa sotaa Saksan rinnalla 26. kesäkuuta 1944. Muutama kuukausi, ja lupaukset ovat vain pieni mauste historian pikkelssissä.

Trumpin ei tarvitse varsinaisesti repiä mitään. Riittää, kun hän antaa ohjeet arvioida ilmasto- ja energiapoliittiset tavoitteet uudelleen ja Obaman lupauksista riippumatta. Kaikki luultavasti jo odottavat tätä, minkä asian voi jo päätellä mm. lähipäivien markkinareaktioista. Jo nyt mm. Euroopan vihreän energiateollisuuden markkinaindeksi on sukeltamassa.

Pariisin sopimuksen huomiotta jättämisen lailla Trump voi yhtä helposti ja vain omalla allekirjoituksellaan jäädyttää tai olennaisesti pienentää sitä rahoitusta, jota Obaman hallinto pyrki kongressin vastustuksesta huolimatta kasvattamaan mm. Vihreälle ilmastorahastolle ja YK:n ilmasto-ohjelmille. Erona näiden hallintojen tavoitteille kongressin kukkulallla on se, että Obama joutui taistelemaan vastatuuleen kun Trump saa tehdä liikkeensä myötätuuleen. YK:ssa ja monissa äänekkäissä lobbausliikkeissä kannattaakin varautua budjettikuriin, sillä liittovaltion helppo rahoitus ei ole enää vuodesta 2018 alkaen selvää.

Tuulivoimalobbausta Suomessa ja Saksassa

Lobbaus tuulivoiman lisärakentamiseksi käy kuumana niin Suomessa kuin alan suurvallassa, Saksassa. Molemmissa maissa on tuulivoimateollisuuden näkökulmasta saman tyyppinen ongelma:

Tuulivoiman uhkia Saksassa

Runsaat tuotantotuet tai ainakin niiden kasvu uhkaavat ehtyä, kun valtakuntien hallitukset ovat alkaneet epäillä runsauden viisautta.

Suomessa Tuulivoimayhdistys ja sen takana olevat sijoittajat ovat olleet hyvin aktiivisia. Hyvänä esimerkkinä olkoon Pohjalaisen verkkosivulta löytyvä juttu, jossa tuulivoimasijoittajia edustava Seppo Savolainen ja muutama muukin henkilö pääsee ääneen. Olen noita tuon jutun muutamia lainauksia lyhyesti kommentoinut.

Tuulivoimatuet antavat suomalaisille veronmaksajille monin verroin enemmän kuin maksavat, väittää tuulivoimasijoittajia edustava Seppo Savolainen. Uusiutuvien tukeminen on pudottanut sähkön hintaa koko Euroopassa. Savolainen laskee, että tukemalla tuulivoimaa 300 miljoonalla eurolla vuodessa suomalaiset kuluttajat säästävät halvempana sähkönä kaksi miljardia euroa vuodessa.

Sähkön kuluttajahinnan muutos Eurostatin mukaan.

Hmm... Savolainen ei esitä laskelmaansa. Totta siinä kuitenkin on sen verran, että noin 300 miljoonaa euroa maksetaan kohta tuotantotukia jo rakennetuille tuulivoimaloille, ja se napataan veroina lähinnä pienkuluttajien sähkölaskuissa. Mutta olisi mielenkiintoista kuulla, mistä me saamme tuon kahden miljardin säästön?

Tilastot eivät tue Savolaisen väitteitä. Eurostatin mukaan sähkön keskimääräinen kuluttajahinta EU:n alueella on nimittäin noussut noin 30 prosentilla sitten vuoden 2008. Ja aivan ylivoimaisesti kalleinta sähköä kuluttajille myydään tuulivoiman suurvalloissa, Tanskassa ja Saksassa, joissa sähkö maksaa noin kaksinkertaisesti Suomeen verrattuna.

Hän [Savolainen] tyrmää käsityksen, että tuulivoimalat olisivat omistajilleen veronmaksajien rahoilla pyöriviä rahasampoja.
– Tuulivoimainvestoinneilla ei haeta ylituottoja vaan matalaa ja varmaa pitkän aikavälin tuottoa ja vakaata liiketoimintaympäristöä.

Lasketaanpa nopeasti, millainen summa tulisi, jos me tukisimme muuta sähköntuotantoa yhtä anteliaasti kuin tuulivoimaa. Tuulivoimalla tuotetaan kohtapuoliin 5 % sähköstämme, ja siitä maksetaan tuotantotukea noin 300 M€ vuosittain. Jos muuta sähköntuotantoa tuettaisiin yhtä hulppeasti, pitäisi tuotantotuki 20-kertaistaa noin 6 miljardin euron tasolle.

Hassua, että samassa haastattelussa toimittaja on kuullut Savolaisen suusta seuraavan virkkeen:

Hän korostaa, että myös tuulivoimasijoittajien mielestä nykyinen yliantelias syöttötariffijärjestelmä joutaa roskakoriin.

Savolainen siis ensin "tyrmää käsityksen, että tuulivoimalat olisivat omistajilleen veronmaksajien rahoilla pyöriviä rahasampoja" ja sitten "korostaa, että myös tuulivoimasijoittajien mielestä nykyinen yliantelias syöttötariffijärjestelmä joutaa roskakoriin". Voisiko sen ristiriitaisemmin sanoa?

Energiateollisuuden tuore toimitusjohtaja Jukka Leskelä vaati mm. Lännen Median haastattelussa (25.8.), että Suomen on lakkautettava uusiutuvan energian tuotantotuet. Ristiriita Leskelän ja tuulivoimaparonien tavoitteiden välillä on hurjan suuri! Minusta Leskelän vaatimus on hyvinkin kohtuullinen, sillä jo ainakin 20 vuoden ajan olen kuullut väitettävän, että uusiutuvasta energiantuotannosta tulee markkinaehtoisesti kilpailukykyistä muutaman vuoden kuluttua. Savolainen rahasampokavereineen todistakoon nyt tuon väitteen todenmukaisuuden.

Greenpeacen neljä ilmastotarinaa. Tyhjää täynnä!

Käyn silloin tällöin lukemassa Greenpeacen (GP) sivuja. Se on mielestäni hyödyllistä ainakin yhdessä mielessä. Nimittäin järjestö kertoo melko avoimesti aivoituksistaan. Jos pidät sen tavoitteita vahingollisina ja ehkä koko järjestöä yhteiskuntavihamielisenä, saat melko nopealla luvulla käsityksen siitä, miten Sinun ehkä kannattaa oma käsityksesi muodostaa. Yleensähän se on lähes päinvastainen GP:n kanssa. 

Kirjoituksen tarkoituksena on tarkastella GP:n juttua "4 tarinaa alkuperäiskansojen ilmastokamppailuista". Olen ottanut lainauksia tuosta kamppailujutusta. Ne ovat sisennettynä ja kursiivilla.

Kaivosyhtiöt, rasismi, kolonialismi, öljyteollisuus – alkuperäiskansat ympäri maailman joutuvat kamppailemaan monia asioita vastaan saavuttaakseen oikeudenmukaisuutta ilmastoasioissa. Kanadasta Hondurasiin, Brasiliaan ja Suomeen, alkuperäiskansat ovat puristuksissa hallitusten politiikan ja suuryritysten ahneuden välissä. Nopea ilmastonmuutos kasvattaa haasteita entisestään. Kun koko elämä, olemassaolo ja kulttuuri ovat uhattuina, ei ole mahdollisuutta juosta pakoon. Ainoa keino selvitä on pitää ääntä. Maailman alkuperäiskansojen päivänä neljä aktivistia kertoo kamppailuistaan.

Minun korvissani ingressi kuulostaa samankaltaiselta kuin 1970-luvun äärivasemmiston möykkä. Mutta sana ilmastonmuutos on sentään mainittu kerran. Ihan tuon muutoksen toteamiseksi hain kaikkien neljän aktivistin kotiseuduilta kaksi keskeisintä ilmastokuvaajaa, siis keskilämpötilan ja keskimääräisen sadannan. No niistä myöhemmin. Lähdetään tarinoihin.

Arnaldo Kabá Munduruku – Päällikkö – Cacique

Päällikkö Arnaldo Kabá Munduruku

Amazonin sademetsään, Tapajós-joen alueelle suunnitellut padot uhkaavat ajaa Munduruku-heimon heidän kodeistaan, tuhoten satoja vuosia vanhan kulttuurin, elämäntavan ja elinkeinot. Yli miljoona ihmistä on jo osoittanut tukensa Munduruku-heimon pyrkimyksille estää Amazonin tuhoisa patoaminen. Päättäjät ovat vihdoinkin alkaneet kuunnella heitä: ensimmäisen patohankkeen rakennusluvat peruttiin viime viikolla! Munduruku-heimo jatkaa kuitenkin taistelua, sillä vireillä on useita muitakin patohankkeita. Heimo pyrkii myös viimein saamaan virallisen tunnustuksen asuinmailleen, mikä pitäisi sademetsän turvassa tuhoisilta hankkeilta.

Hmm...  Mundruku-heimon päällikkö ei todistanut ilmastosta tai sen muuttumisesta mitään. Eikä hänellä ole syytäkään, sillä sen paremmin Tapajós-joen alueen lämpötila kuin sadantakaan eivät näyttäisi mittaustietojen mukaan olennaisesti muuttuneen viimeisen 36 vuoden aikana (Kuva 2). Päällikön murheena näyttäisi olevan lähes hiilidioksidivapaan sähköntuotannon torjuminen.

“Sademetsä ja joki antavat meille kaiken, mitä tarvitsemme. Ruoan, juomaveden, lääkkeet. Jos joelle rakennetaan pato, joki kuolee. Samalla kuolevat myös heimoni jäsenet, koko kulttuurimme. Lastemme tulevaisuutta uhkaa yritysten ja hallituksen kunnianhimo. Sademetsä on tärkeä myös muille ihmisille eri maista, sillä se kuuluu kaikille.”

Ymmärrän Mundruku-päällikön huolen, vaikka ilmastosta tässä ei nyt ollut kysymys. Viimeinen virke kuitenkin mietityttää. Nimittäin jos sademetsä ja sen myötä joki kuuluvat kaikille, mikseivät muut brasilialaiset sitten saisi siihen vesivoimalaitosta rakentaa? No, oli miten vaan, päällikkö näyttää vastustavan "vihreää" sähköntuotantoa.

Tarkistetaan vielä, miten viime aikojen ilmastonmuutos näkyy Tapajós-joen alueella.

Kuva 2: Tapajós-joen alueen lämpötilan (ylempi graafi) ja sadannan (alempi graafi) muutos 

Ylemmässä kuvassa on keskilämpötilan muutos asteina viiden vuoden liukuvana keskiarvona (paksu punainen viiva) ja sen laskettu "normaali" vaihteluväli. Ne on laskettu kuukausikeskilämpötiloista. Alemmassa kuvassa on sadanta (millimetriä päivässä) vastaavasti. Mitään tilastollisesti merkitsevää tai katastrofaalista et noista kuvaajista löydä. Mutta toisaalta eihän päällikkö Arnaldo Kabá Munduruku sellaista väittänytkään. GP vain yritti luoda yhteyden ilmastonmuutokseen.

Jenni Laiti - Saamelainen – Taiteilija ja aktivisti - Suohpanterror

Jenni Laiti

Saamelainen Jenni on taitelija ja aktivisti. Hän on ilmastosoturi, jonka loppumaton tahto tekee kaikesta mahdollista. Saamelaiset ja heidän perinteiset  elintapansa ovat uhattuina. He ovat taistelleet oikeuksiensa puolesta aiemmin ja aikovat tehdä niin vastaisuudessakin.

En yleensä viitsi referoida vahingollisina pitämiäni GP:n juttuja, mutta tämän Jenni Laitin osa "kamppailussa" herätti mielenkiintoni. Jennin esittelyn perässä oleva sana  "Suohpanterror" muuten tarkoittaa suopunkiterroria.

“Meitä ei oteta mukaan, meiltä ei kysytä eikä meille vastata. Emme ole asialistalla. Tilanne on sama kaikessa politiikassa Ruotsissa, Norjassa, Suomessa ja Venäjällä. Me käytämme maitamme kestävästi, perinteisten saamelaisten tapojen mukaan, mutta samaan aikaan elämme kolonialistisissa maissa, heidän lakiensa ja järjestyksensa alla. Omaa saamelaista tapaoikeuttamme ei tunnusteta. Perintömme, kielemme ja tietomme heikkenevät niin kauan, kuin elämme uudisasukkaiden kulttuurin varjossa.”
“He näkevät Lapin ja sen viimeisen eurooppalaisen erämaan kolonialismin kautta: tyhjänä periferiana, jonka he voivat yhä valloittaa. Jonka he voivat viedä meiltä, ja jota he voivat hyväksikäyttää kuten haluavat. Joku kysyi minulta kerran “Mitkä alkuperäiset asukkaat?”. Me! Emme taistele vain kolonialismia ja kapitalismia, vaan myös ilmastonmuutosta vastaan. Näemme, että elämämme ovat uhattuina ja seisomme reunalla. Jotta voimme selvitä, ei ole tilaa kolonialismille, eikä mitään annettavaa kapitalismille. Olemme jo nyt nurkkaan ajettuja. Koen että minä, perheeni, kansani ja alueeni olemme uhattuina.”

Jenni sentään on saanut kaksi ilmastoaiheista yhdyssanaa tekstiinsä. Niistä toinen jopa on ilmastonmuutos. Mutta "ilmastosoturi-Jennillä" on toivoton tehtävä suopungin kanssa tai ilman sitä. Ilmasto on aina muuttunut, eikä Jennin anarkismilta ja kommunismilta haiskahtava manailu taida siihen mitään vaikuttaa. Ettei  Jennin pohdinta jäisi aivan tyhjäksi, esitän hänelle seuraavia kannanottoja varten kysymyksen: Taisteleeko Jenni 18 000 vuotta sitten alkanutta ilmastonmuutosta vai viime aikojen pientä ilmastollista vaihtelua vastaan? Molemmat nimittäin ovat yhdessä länsimaisen tieteen, teknologian ja hallintomallien lisäksi helpottaneet saamelaisten elämää merkittävästi.

Miten saamelaiset ovat kärsineet ilmastonmuutoksesta?

Kuva 4: Pohjois-Lapin alueen lämpötilan (ylempi graafi) ja sadannan (alempi graafi) muutos

Täällähän  näkyy jo isompaaa vaihtelua, kuten pohjoisessa yleensäkin. Valitsin Pohjois-Lapin sarjat eri tietokannasta, sillä meillä sääaikasarjat ovat pidemmältä ajalta kohtalaisen luotettavia verrattuna moniin muihin maailman kolkkiin. Tosiasia on se, että kaikki graafeissa näkyvä  muutos mahtuu hyvin luonnolliseen vaihteluun. Kiistämätöntä on kuitenkin Crutem-aikasarjan mukaan se, että Pohjois-Lapissa on hitusen lämmennyt sitten 1960- ja 1970-lukujen kylmien vuosien, ja sillä on käsitykseni mukaan ollut lähinnä elämää vahvistava vaikutus alueen eliöiden, ml. saamelaiset, selviytymiseen. Tähän pätee sama kuin edellä olevaan Amazonasiinkin: Luonnollinen ilmastollinen vaihtelu selittää kaiken.

Miljoona sukupuuttoa seuraavina vuosikymmeninä perusrealismin ja –matematiikan valossa

Yleisradiomme valisti meitä 14.6.2016 artikkelilla, joka oli otsikoitu ”Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos tappoi sukupuuttoon ensimmäisen nisäkäslajin”. Seuraavassa on muutamia lainauksia jutusta.

Melomys rubicola
Kuva: Queensland Government

Pienellä Bramble Cay -saarella elänyt jyrsijälaji vaikuttaa olevan ensimmäinen nisäkäslaji, joka on kuollut sukupuuttoon ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen seurauksena. Jyrsijälajin tieteellinen nimi on Melomys rubicola ja Australian ja Papua-Uuden-Guinean välissä sijaitseva saari oli sen ainoa tunnettu elinympäristö.

Voi kamalaa! Symppiksen näköinen rottalaji on kohdannut sukupuuton jossain Australian takahikiällä, missä ei muuten asu edes ihmisiä, mutta me olemme syyllisiä. Mitä tähän voisi edes kaltaiseni parkkiintunut inhorealisti sanoa?

Raportissaan tutkijat päättelivät suurimman syyn jyrsijän sukupuutolle olevan merenpinnan nousu. Pinnan nousu johti siihen, että saari jäi useaan kertaan veden alle kymmenen viime vuoden aikana, mikä paitsi todennäköisesti suoraan tappoi lajin edustajia, se myös tuhosi niiden elinympäristöä.

Bramble Cay
Kuva: Natalie Waller, The University of Queensland

Jaahas, rotat siis hukkuivat, ja jos kaikki eivät hukkuneetkaan, niiltä sitten loppui ruoka. Nuo ovat ihan loogisia syitä, jos rotan ainoa elinpiiri on muutaman hehtaarin kokoinen ja muutaman metrin korkuinen saari. Merenpinta on muuten noussut uhkaavasti viimeiset 12000 vuotta ja taifuunit tulvavuoksineen ovat aina olleet aika tavallisia tuolla trooppisella alueella.

Tutkijoiden mukaan tiedot merenpinnan noususta, myrskytulvista ja niitä tuottavista sääilmiöistä viittaavat siihen, että pääasiallinen syy Melomys rubicolan sukupuutolle on nimenomaan ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos.

Vajaan neljän hehtaarin kokoinen Bramble Cay
juuri erottuu tässä Torresinsalmen kartassa

Ettäkö me ihmiset olisimme aiheuttaneet merenpinnan nousun ja myrskyt? Tilastojen mukaan merenpinta on noussut 1 – 2 millimetriä vuodessa viimeisen 100 vuoden aikana. Trooppisten alueiden myrskyjen esiintyvyydessä on toki paikallista vaihtelua, mutta luotettavat aikasarjat ovat niin lyhyitä, että luonnollisen vaihtelun yli menevistä muutostrendeistä ei edes IPCC osannut sanoa mitään varmaa. Mistä siis rottatutkijat päättelivät syyllisyytemme?

Ihmisperäistä sukupuuttoaaltoa on tutkittu jo jonkin aikaa. Vuonna 2004 tutkijaryhmä Chris D. Thomas et al julkaisi Nature-lehdessä tutkimuksensa ”Ilmastonmuutoksen sukupuuttoriski”, joka nosti asian uudelle tasolle. Tuossa paperissa  1103  lajin levinneisyyttä selvittäneet tutkijat väittivät, että 15 - 35 % noista lajeista uhkaa sukupuutto vuoteen 2050 mennessä johtuen ilmaston lämpenemisestä. Tuo tulos sitten ekstrapoloitiin kuudenneksi sukupuuttoaalloksi koskemaan maailmanlaajuisesti yli miljoonaa eliölajia seuraavan 34 vuoden aikana. Joten on selvää, että jostain täytyy löytyä se ensimmäinen uhrilaji. Rottatutkijat tarvitsevat tutkimusrahaa, jota nykyisin saa oikeastaan vain ilmastonlämpenemismeemillä. Eikä Nature-lehdessä julkaistua ”totuutta” vastaan kannata potkia, jos haluaa olla väleissä rahoittajien kanssa.

Ilmastotietojen eheyttä arvioimassa

Yhdysvaltalainen RealClimateScience-blogin ylläpitäjä Tony Heller on jo pidempään kummastellut ilmastoaikasarjojen justeerauksia. Hän piti 9.7.2016 Omahassa noin tunnin mittaisen esityksen aiheesta ja ystävällisesti jakoi videon ja esitysmateriaalin blogissaan. Olen tuota esitysmateriaalia käyttänyt omaan vähän lyhyempään ja suomeksi selostettuun Hellerin työn joidenkin näkökulmien esittelyyn. Alla siitä video, jonka voit katsoa myös suoraan Youtubesta.

Osa Hellerin esityksen pdf-tiedostosta kaapatuista kuvista näkyy aika huonosti, jos katsot videota matalalla resoluutiolla. Katselukokemus paranee, jos klikkaat koko ruudun näytön päälle ja valitset työkalurattaasta korkeamman resoluution.

Tony Hellerin oma esiintyminen on myös ehdottomasti katsomisen arvoinen, jos hallitset englanninkielisen ilmastosanaston perusteet. Hellerin oma video löytyy täältä.

Ennätyslämmin kesäkuu? No eipä sentään ainakaan ilmakehän alaosassa eikä tarkimpien mittausten mukaan.

Kuva 1: Ylen jutun kuvitusta, jossa on ehkä Suomessa kuvattuja
kalalokin poikasia.viime kesäkuulta. Nuo nuoret lokit ovat
toistaiseksi kokeneet lämpötilaltaan hyvin tavanomaisen kesän.
Kuvaaja Petri Lassheikki/Yle

Yleisradion tarinapaja julkaisi 20.7.2016 jutun otsikolla "Jälleen globaali lämpöennätys – Pariisin ilmastosopimuksen maksimiarvo tavoitettiin jo". Jutun on kirjoittanut Vihreään puolueeseen leimautunut ellei peräti jäsenkirjan omaava toimittaja Yrjö Kokkonen. Katsotaan, kuinka hyvin ja tarkasti toimittaja Kokkonen osaa kertoa asiasta meille, jotka veroilla hänenkin palkkansa maksamme.

 

Tämän vuoden kesäkuu oli tilastoidun ilmastohistorian lämpimin. Asiasta kertovat Yhdysvaltain sää- ja merentutkimusorganisaatio NOAA, avaruushallinto Nasa sekä Japanin ilmatieteen laitos. Luotettavat tilastot alkavat vuodesta 1880.

Niinhän nuo laitokset kertovat. Mutta luotettavat tilastot alailmakehän globaaleista lämpötiloista alkavat vasta vuodesta 1979, jolloin päästiin sekä horisontaalisesti että vertikaalisesti kattaviin satelliittimittauksiin. Niiden mukaan tämän vuoden kesäkuu oli kyllä toiseksi lämpimin heti vuoden 1998 kesäkuun jälkeen. Ero oli hyvin selvä, 0,24 °C UAHv6-satelliittisarjassa ja melko selvä 0,1 °C  RSS-satelliittisarjassakin.

Kyseessä on jo 14. peräkkäinen kuukausi, kun globaalit keskilämpötilat ylittävät kyseisen kuukauden ennätysarvot.

Kuva 2: UAH-satelliittiaikasarjan karttakuva kesäkuun
lämpötila-anomalioista eivät minusta näytä kovin huolestuttavilta.

Kummankaan satelliitiaikasarjan tiedot eivät tue väittämää. Tämän vuoden tammi-maaliskuut olivat kyllä ennätyslämpimiä, mutta huhtikuusta alkaen vuoden 1998 kuukaudet ovat vieneet voiton.

Tutkimuslaitosten mukaan lämpenemisen taustalla on erityisesti ihmiskunnan tuottamien, ilmastoa lämmittävien kaasujen määrän kasvu ilmakehässä. Lisäksi parin viime vuoden aikana Tyynellä valtamerellä vallinnut El Niño -sääilmiö on vapauttanut valtavasti meriveteen sitoutunutta lämpöä ilmastoon.

Näiden lämpimien kuukausien taustalla on nimenomaan pitkään jatkunut ja voimakas El Niño -sääilmiö aivan, kuten se oli vaikuttamassa myös vuonna 1998. Mereen varastoituneen lämmön siirtyminen ilmakehään on muuten ihan normaali ilmastollinen ilmiö, jota tapahtuu jatkuvasti.

Viime vuosi, 2015, todettiin tilastohistorian kuumimmaksi vuodeksi. Nasan johtava ilmastotutkija Gavin Schmidt arvelee, että El Niñosta johtuen on todennäköistä, että kuluva vuosi nousee tilastoissa vielä viime vuottakin kuumemmaksi.

Satelliittisarjat eivät todenneet viime vuotta tilastohistorian "kuumimmaksi". Vuosi 1998 on niissä edelleen globaalisti lämpimin, ja sen ero viime vuoteen on selkeät 0,2 °C molemmissa.

Nasan Gavin Schmidtin arvelun osuvuus tämän vuoden ennätyksellisyydestä saattaa kokea kolauksen, jos kuukausittaisten lämpötila-anomalioden muutos jatkaa samalla radalla, jolla se on ollut huhtikuusta alkaen eli noin 0,1 °C vuoden 1998 vastaavien lämpötilojen alapuolella. Minä arvelen tämän vuoden jäävän alle vuoden 1998 tason. Nimittäin esim. RSS-satelliittisarjan mukaan tämän vuoden tammi-kesäkuun keskilämpötila on vain 0,05 °C korkeampi kuin vuoden 1998 vastaava, joten tämän vuoden tulevien kuukausilämpötilojen pysyminen vähänkin yli asteen kymmenyksen tuon ennätysvuoden vastaavien alapuolella riittäisi. Kun jo käynnistynyt ja yhä syvenevä itäisen Tyynenmeren kylmää merivettä pintaan kumpauttava La Niña -sääilmiö näyttää alultaan ainakin yhtä voimakkaalta kuin vuoden 1998 jälkipuoliskon vastaava ollen kuitenkin muutaman kuukauden edellä, on vuoden 1998 ennätyksen rikkoutuminen hyvin epävarmaa. No, muutaman kuukauden kuluttua jo nähdään, mikä on mahdollista ja mikä ei.

El Niño on kuitenkin nyt hiipumassa. Tämä ilmenee siinäkin, että päättynyt kesäkuu oli vain hiukan lämpimämpi kuin viimevuotinen, eli edellinen ennätyskesäkuu. Ensi vuosi tuskin enää nousee ennätyslämpimäksi.

Myös Suomen Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Hannele Korhonen toteaa, että tällä hetkellä El Niñon vaikutus on tällä hetkellä heikko. Tämänhetkinen lämpeneminen johtuu pääasiassa kasvihuonekaasuista, hän sanoo Ylen haastattelussa.

Hmmm... Tyynenmeren merentutkimuslaitokset ovat jo julistaneet La Niña -olojen syntyneen, mutta ehkä tutkimusproessori Korhonen ei ole lukenut tuoreita tilastoja.

NOAA:n tilastoista ilmenee myös, että ilmasto oli tämän vuoden ensimmäisen puoliskon aikana keskimäärin 1,5 astetta lämpimämpi kuin esiteollisena aikana. Luku on siinä mielessä tärkeä, että Pariisin ilmastokokouksessa joulukuussa valtiot asettivat tavoitteekseen, ettei maapallon ilmaston anneta lämmetä 1,5 astetta enempää.

Kuten jo aiemmin totesin, meillä ei ole luotettavaa tilastotietoa globaalista keskilämpötilasta 1800-luvulta puhumattakaan sitä aiemmista vuosisadoista tai -tuhansista. Meillä toki on erilaisia ja ehkä luotettaviakin paikallisia tutkimustuloksia lämpötilamuutoksista. Ne kertovat yksiselitteisesti sen, että lämpötilat ovat aina vaihdelleet. Välillä on ollut nykyaikoja lämpimämpää ja välillä kylmempää. Vaihtelu on ollut luonnollista. Niinpä minä voisin hyvin arvata, että viime vuoden tai vuoden 1998 keskilämpötila voisi olla asteen tai kaksikin matalampi verrattuna vaikka lämpöihin 6000 - 5000 vuotta sitten, mikä ajanjakso kuuluu myös esiteolliseen aikaan. Tämä johtaa tietysti kysymykseen, mikä on se normaalilämpötila, johon muutosta pitäisi verrata, ja johon lämpötila vihreän ideologian mukaan pitäisi stabiloida. Siihen viime jääkauden jälkeisen kylmimmän vuosituhannen kylmimpään vuosisataanko, jollaisia 1600- ja 1700-luvut täällä pohjoisessa saattoivat olla?

Nelikymmenvuotiaan ilmastokirjan herättämiä ympäristöajatuksia

Kirjoittaja Antero Järvinen

Stephen H. Schneiderin ja Lynne E. Mesirowin kirjan ”The Genesis Strategy. Climate and Global Survival” ilmestyminen vuonna 1976 osui nuoruuteeni, jolloin ympäristöasiat olivat ensimmäistä kertaa Suomessa voimakkaasti esillä. Vaikka nämä tapahtumat ovat ihmisiässä kaukaisia, muistan ne kuin eilispäivän. Vuonna 1970 vietettiin Euroopan luonnonsuojeluvuotta, jonka yhteydessä kiersimme kaveriporukalla ovelta ovelle myymässä postikortteja maakotkan suojelun hyväksi, 1979 osallistuin tulevan vaimoni, Leenan, ja monien muiden luontoliittolaisten kanssa ydinvoimanvastaiseen mielenosoitukseen Helsingissä jne. Leena oli menossa Koijärvellekin, mutta asetti aikaisemmin sopimamme treffit etusijalle. Nyt olisimme valmiit marssimaan ydinvoiman puolesta tuulivoimaa vastaan.

Kuva 1. Professori Stephen H. Schneider (1945-2010)
Kööpenhaminan ilmastokokouksessa 2009.

Ympäristöliike radikalisoitui 1970-luvulla, mistä monet perinteisen luonnonsuojelun veteraanit pahoittivat mielensä. Tuon ajan murheisiin kuuluivat ihmisen aiheuttama maailmanlaajuinen ympäristötuho, luonnonvarojen ja energian loppuminen (mm. kirja The Limits to Growth, 1972) sekä ilmaston kylmeneminen ja jääkauden paluu nälänhätineen. Kuriositeettina mainittakoon, että vain neljä vuotta The Limits to Growth –kirjan julkaisemisen jälkeen sen sponsori, Rooman Klubi, kiisti sen sisällön. Klubi sanoi, että kirjan johtopäätökset olivat vääriä ja että he olivat johtaneet kansalaisia tarkoituksella harhaan herättääkseen huolta luonnonvaroista (ks. Julian Simonin.kirja The Ultimate Resource 2, 1996, sivu 49).

Genesis-kirjaa ei tietääkseni koskaan suomennettu eikä Suomessa esitelty, minkä vuoksi se jäi meillä vähälle huomiolle ja vaipui unholaan. Maailmalla se kuitenkin herätti kiivastakin keskustelua. Yritän osaltani paikata tämän ajatuksia herättävän ja hyvin kirjoitetun teoksen sivuuttamista ilmestymisaikanaan.

Genesiksen anti nykypäivän lukijalle

Päätekijä Schneider (Kuva 1) oli Stanfordin yliopiston ympäristöbiologian professori, ilmastotutkija, ympäristöaktivisti ja saman yliopiston biologian professorin Paul Ehrlichin (s. 1932) sielunveli. Genesis-kirjan alussa Schneider kiittääkin Ehrlich’iä vuolaasti. Ehrlich kirjoitti väestöräjähdyksen vaaroista myyntimenestyskirjan (The Population Bomb, 1968), jossa hän mm. ennusti Englannin häviävän kartalta vuoteen 2000 mennessä. Hän oli perustamassa myös väestön nollakasvuliikettä (The Zero Population Growth Movement). Ehrlich sanoi: “Vuoden äidiksi pitäisi valita steriloitu nainen, jolla on kaksi adoptoitua lasta.” Väittelin aikanaan pikkusiskoni kanssa tästä ajatuksesta, josta hän ei pitänyt lainkaan. Toisena kuriositeettina mainittakoon, että 1970-luvulla Kiina vastusti kiihkeästi väestönkasvun kontrolloimista, koska imperialismin vastaiseen taisteluun tarvittiin lisää väkeä (Kiinassa harjoitettiin yhden lapsen politiikkaa 1979-2015). Neljässä vuosikymmenessä Kiina on kasvanut maailman imperialistisimmaksi valtioksi.

Kuva 2. Schneiderin ja Mesirowin kirjan 
The Genesis Strategy. Climate and Global
Survival (1976) kansilehti. 
Plenum Press, 419 sivua.

Kirjan otsikon genesis-sana viittaa kaiken alkuun tai syntyyn. Suora suomennos olisi kutakuinkin ”Alkustrategia. Ilmasto ja globaali selviytyminen” (Kuva 2). Schneider kuitenkin tarkoittaa genesiksellä varustautumista pahojen päivien varalle Vanhan testamentin Mooseksen kirjan hengessä, jossa Josef neuvoi faaraota varastoimaan ruokaa nälänhädän varalta.

Eräs arvovaltaisimmista Genesiksen kriitikoista oli aikansa merkittävimpiin klimatologeihin kuulunut saksalais-yhdysvaltalainen Helmut Landsberg (1906-1985), jota Schneider siteeraa kirjassaan paljon ja myönteisesti. Landsberg, joka tutki mm. urbanisaation ilmastovaikutuksia (kirja Urban Climate, 1981) ja kirjoitti vuosikymmeniä käytössä olleen klimatologian oppikirjan (Physical Climatology, 1. painos 1941), piti monien muiden kollegoidensa tavoin ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen riskejä vähäisinä ja Schneiderin suosimia tietokonepohjaisia ilmastomalleja epäluotettavina. Vuonna 1976 Landsberg kirjoitti: ”Ilmaston syy-seuraus –suhteet tunnetaan vasta alkeellisesti; siksi sekä lyhyen että pitkän aikavälin ennusteita vaivaa suuri epävarmuus. Eikö tämän tulisi vakuuttaa meitä siitä, että ainakin tiedeihmiset pitäisi lähettää televisiokameroiden edestä takaisin laboratorioihin ja tutkimuksen pariin parantamaan tietämystään.”

Ilmaston kylmeneminen oli 60-luvun lopun ja 70-luvun huolia, sillä vuoden 1940 jälkeen maailma oli kulkenut viileämpään suuntaan. Aiheesta ilmestyi kirjoja (mm. Lowell Ponten The Cooling samana vuonna, 1976, kuin Schneiderin kirja) ja se oli johtavien ulkomaisten aikakausi- ja tiedelehtien kansikuvajuttuna. Science Digest –lehdessä (1973) kerrottiin, että tiedemiesten keskuudessa ollaan yksimielisiä, että jääkauteen on syytä valmistautua. BBC teki jääkaudesta varoittavan The Weather Machine –dokumentin 1974. New Scientist –lehden toimittaja Nigel Calder sanoi 1975: ”Uusi jääkausi on ydinsodan ohella ihmiskunnan massakuoleman ja kurjuuden todennäköinen syy.” Samana vuonna Reid Bryson, kuuluisa ilmakehätutkija ja meteorologi, vakuutti New York Times –lehden haastattelussa, että kylmeneminen oli väistämätöntä ja että tuhanteen vuoteen ei oltu koettu samanlaista kylmenemistä kuin parina menneenä vuosikymmenenä. Toinen arvostettu klimatologi J. Murray Mitchell oli kylmäpäinen sanoessaan 1976: “Medialle ennusteiden vaihtelevuus on hauska tilanne. Aina kun tulee kylmäaalto, he etsivät haastateltavaksi jonkun jääkausikoulukuntalaisen ja julkaisevat hänen teoriansa, kun tulee lämpöaalto, he kääntyvät maapallon lämpökuolemakoulukuntalaisten puoleen.”

Tammikuussa 1975 julkaistun Yhdysvaltain Tiedeakatemian raportin ”Understanding Climate Change: A Program for Action” mukaan ”vakava maailmanlaajuinen kylmeneminen voi kohdata maapalloa sadan vuoden kuluessa”. Siis aikavälillä 1975-2075. Lämpötilan kehitystä sadan vuoden päähän on edelleen mahdotonta ennustaa luotettavasti. Jos viimeaikainen lämpeneminen on ollut pääasiassa luonnollisen vaihtelun aiheuttamaa, lämpötila voi laskea lähitulevaisuudessakin kuten esimerkiksi Ogurtsov ym. (2015) osoittavat.

Pari tieteellistä ja yksi populistisempi näkökulma ilmastonmuutokseen.

Yksi aikamme maineikkammista ilmastotutkijoista, professori Richard Lindzen, on pääosassa alla olevalla lyhyellä englanninkielisellä videolla, jota minulla ei valitettavasti ollut aikaa tekstittää suomeksi.

Muutamassa minuutissa hän käy melko kansantajuisesti läpi ne asiat, joista ilmastotutkijat ovat pääosin yksimielisiä. Videon loppupuolella sitten selviää, mitkä tahot lietsovat sitä, mitä minä kutsun ilmastopanikoinniksi tai -propagandaksi, ja miksi he niin tekevät.



Sanoisin, että viivan vetäminen ainakin osaan kategoria yhteen kuuluvien ilmastotutkijoiden ja kategoria kolmen välille voi joskus olla vaikeaa. Niin paljon nuo tahot ovat toisistaan riippuvaisia, ja siksi ilmastotutkimus on valitettavasti politisoitunut rajusti ja sen kautta menettänyt uskottavuuttaan parin viimeisen vuosikymmenen aikana.

Ehkä videon kovin sanoma alkaa kohdassa 2'44''. Sitä vastaan ei kai edes kukaan konsensususkovainen voi väittää, kun jopa IPCC on asiasta samaa mieltä.

Aurinkovoimalla edelleen menekkivaikeuksia Helsingissä.

Olen viimeisen vuoden aikana tarkastellut muutamaan kertaan aurinkovoiman kehittymistä Suomessa. Esimerkkinä olen käyttänyt Helsingin energian, Helenin, Suvilahden ja Kivikon

Kuva 1: Kivikon aurinkopaneeleja kopioituna Helenin sivuilta

aurinkovoimaloita. Ensin mainittu on ollut toiminnassa viime vuoden huhtikuusta alkaen ja jälkimmäisen myyntityö aloitettiin vuosi sitten kesäkuussa.

Ensimmäisessä kirjoituksessani todistin, että kuluttajan ei ainakaan taloudellisin perustein kannata vuokrata aurinkopaneelia Heleniltä. Muiden kirjoitusten - mm. täällä - ihmettelyn aiheena on sitten ollut se, että lippulaivatuotteen, Kivikon, paneelit eivät löydä kuluttajia edes Helsingin vihreästä kuplasta. Noihin asioihin ei ole tullut muutosta, joten en niihin enää puutu. Alla kuitenkin ajantasainen kuva Kivikon paneelien vuokraustilanteesta. Edes paras aurinkovoiman tuotantoaika näin kesällä ei näytä myyntiä parantaneen.

Kuva 1: Kivikon vuokratut paneelit 6.7.2016

Kun vuokraus takeltelee, näyttää Helen muuttaneen 700 paneelia ns. "ympäristösähköpaneeleiksi". Helenin sanoin: "Kun valitset Ympäristösähkön,  saat 100 % uusiutuvaa energiaa, jossa aurinko-, tuuli- ja vesisähkön osuus vuorottelevat. Tuotanto mukailee sääolosuhteita. Saat aurinkosähköä, kun aurinko paistaa ja tuulisähköä tuulisella säällä. Vesisähkö täydentää tuotantoa." No, tosiasiassa kuluttaja saa sopimuksesta riippumatta sitä sähköä, mitä töpselistä tulee, ja siinä mukana on tietysti myös ydinvoimalla ja lauhdevoimalla tehtyä sähköä tasan siinä suhteessa, kuin sitä verkossa on. Kuluttajaviranomainen on kuitenkin hyväksynyt em. tavan markkinoida mukaekosähköä, joten ei siitäkään enempää.

Tarkastellaan kuitenkin vähän tarkemmin Helenin uutta ympäristösähkötuotetta. Sen ostava maksaa sähköstään 6,67 senttiä kilowattitunnilta. Oletan tuon hinnan pitävän verot sisällään. Energiaviraston mukaan täsmälleen sama verollinen sähkö on Suomessa tänä vuonna maksanut pörssisähkönä (ml. myyjän marginaali) 3,95 senttiä/kWh ja toistaiseksi voimassa olevilla sopimuksillakin keskimäärin 5,48 s/kWh. Jos asiaa katsotaan vaikkapa rivitalossaan 18000 kilowattituntia vuodessa kuluttavan asiakkaan koko vuoden sähkölaskun kannalta, maksaa pörssisähkö noin 700 euroa (+ sähkönsiirtomaksut veroineen) ja vastaavasti Helenin ympäristösähkö lähes 1200 euroa - siis 488 euroa enemmän. Helenin ympäristösähkö saattaa olla Suomen kalleinta verkosta saatavaa sähköä, sillä sen hinta ylittää jopa toimitusvelvollisuussähkön hinnan.