Ville Niinistön populismista paskapuheeksi

Ville Niinistö esitteli 3.12.2016 Vihreiden energia- ja ilmastolinjauksia puoluevaltuuskunnan kokouksessa Vaasassa. Lainaukset ovat tavanomaiseen tapaan sisennettynä ja blogistin vaatimattomat kommentit normaalitekstillä.

Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö

Vihreiden tavoitteena on, että Suomi on jo vuonna 2035 hiilineutraali maa, joka suojelee ympäristöä, panostaa ihmisten hyvään elämänlaatuun, luo työpaikkoja ja menestyy kestävän talouden edelläkävijänä. Hiilineutraalius saavutetaan 15 vuotta aiemmin kuin hallituksen energia- ja ilmastostrategiassa.
- Ilmastonmuutoksen torjunnassa tulevaisuuden energiaratkaisuilla on keskeinen rooli. Suomen ei pidä jäädä maailmanlaajuisen ilmastoponnistuksen perässähiihtäjäksi. Valjastetaan osaamisemme koko maailman käyttöön ja otetaan se edelläkävijän rooli, joka meille sopii, sanoi Niinistö Vihreiden puoluevaltuuskunnalle Vaasassa pitämässään puheessa.

Uhkaako meitä perässähiihtäjän rooli? Ville Niinistö varmaan tarkoittaa siis, ettemme jää jälkeen Aasian ja Afrikan kehittyvistä maista saati putoaisi Euroopan ja Amerikan kehittyneiden maiden kelkasta. Katsotaanpa, mitä vastikään ilmestynyt alan vuosittainen ikoni, BP:n 65. tilastollinen katsaus, kertoo Suomen tilasta tässä energia-alan hiihtokilpailussa.

Jos mittarina pidetään ns. päästöttömän energian osuutta maan primäärienergiasta, emme ole kovin suuressa vaarassa joutua perässähiihtäjien joukkoon, vaikka pitäisimme pitkähkön hiihtotauon. Bp:n katsauksen mukaan koko maailman energiatuotannossa noilla päästöttömillä (vesi-, tuuli-, aurinko-, bio- ja ydinvoima) tuotettiin vuonna 2015 noin 14% kaikesta ihmiskunnan käyttämästä energiasta. Vastaava luku on Lähi-idässä 1%, Afrikassa 8%, Etelä-Aasiassa ja Oceaniassa 10%, Pohjois-Amerikassa 16%, Euroopassa (ml. Venäjä) 21% sekä Etelä- ja Keski-Amerikassa 26%. Suomessa tuo prosentti on huikea 47%. Meidän edellämme ovat vain ydinvoiman suurvalta Ranska (49%) sekä vuoristojen ja vesivoimavarantojen kyllästämät Sveitsi (52%), Norja (67%) ja Ruotsi (68%). Kaikki muut maailman 190 maata hiihtävät perässämme, ja useimmat niistä ovat perässämme vuosikymmeniä tai -satoja. Uhka perässähiihtäjäksi joutumisesta on siis kaukainen ellei peräti olematon.

- Kestävä talous tarkoittaa koko kulutuksen ja tuotannon muuttamista. Se tarjoaa ihmisille uusia mahdollisuuksia liikkua puhtaasti, hyödyntää digitaalisia palveluja, tuottaa energiaa ja asua hiilineutraalissa talossa. Otamme kaikki suomalaiset energiapolitiikan tekijöiksi: tuottajiksi, vaikuttajiksi ja hyötyjiksi, Niinistö totesi.
Vihreiden energiavisiolla tavoitellaan 50 000 uutta, pysyvää työpaikkaa vuoteen 2035 mennessä - lisäyksenä sille, mitä hallituksen energia- ja ilmastostrategia tuottaisi. Näistä 10 000 työpaikkaa tuottaisi jo Vihreiden vaihtoehtobudjetissa esitelty uusiutuvan energian pientuotannon vauhdittaminen seuraavan kolmen vuoden aikana.

Ville Niinistö ei valitettavasti avaa tarkemmin, miten kulutus ja tuotanto muutettaisiin hiilineutraaliksi. Minä tiedän yhden tuon tavoitteen mukaisen politiikan suunnan, jonka kestävyydestä en kuitenkaan mene takuuseen: Palataan 1600-luvun tasolle energian tuotannossa, kulutuksessa, elintasossa ja lopulta.väkiluvussakin. Digitaalisia palveluja lukuunottamatta tuon aikakauden mukainen elämä täyttäisi hyvin Niinistön muut toiveet tuottamisesta, kuluttamisesta, puhtaasta liikkumisesta ja hiilineutraalista asumisesta.

Jäin myös ihmettelemään, minne Vihreät ovat kadottaneet noin 40 000 uutta uusiutuvan energian työpaikkaa tavoitteistaan viimeisen vajaan kahden vuoden aikana? Nimittäin helmikuussa 2015 Vihreät tavoittelivat eduskuntavaaliohjelmassaan 50 000 uutta uusiutuvan energian työpaikkaa - ja ne jo vuoteen 2020 mennessä - nyt enää viidesosan siitä. Melkoinen pudotus vajaassa kahdessa vuodessa!

Tavoite on täysin realistinen, jos Suomi saavuttaa kestävän talouden edelläkävijän aseman, ja vientiyrityksemme pääsevät myymään ratkaisujamme maailmalle. Tarvittava osaaminen Suomesta löytyy jo. Vaasan energiaklusterissa on jo nyt 10 000 työpaikkaa, ja viennin osuus yrityksissä on 80 prosenttia. Kotimarkkinoiden vahvistaminen lisää myös viennin kasvunäkymiä, Ville Niinistö korosti.

Ville Niinistö ei halua kuulla...

Eduskunnassa vajaa viikko sitten tapahtunut tavanomaisesta poikkeava episodi sai Vihreiden puheenjohtajan ja entisen ympäristöministerin purkautumaan blogistanissa. Seuraavassa on Ville Niinistön bloggaus (sisennettynä ja kursivoituna) kokonaisuudessaan ja kommenttini normaalitekstillä. Niinistö kuohahti siitä, että eduskunnan melko vaikutusvaltainen talousvaliokunta ei löytänyt perusteita ilmastolain säätämiseksi.

Ympäristöministerinä esittelemäni ilmastolaki on eduskunnassa käsittelyssä.

Ville Niinistö

Tjaah... Minun lukutaitoni mukaan eduskunnan käsittelyyn tuo lain on antanut pääministerin sijaisena toiminut ministeri Tuomioja, ja eduskunnan arkistojen mukaan esittelijänä toimi ympäristöministeriön ympäristöneuvos Cederlöf. No, ei takerruta pikkuasioihin. Tosiassa ilmastolain tarpeen selvittäminen oli Vihreiden ehto Kataisen hallitukseen osallistumiseksi. Mutta nyt te Vihreät olette oppositiossa. Miksi Stubbin hallituksen pitäisi viedä teidän vaatimuksenne läpi?

Sen tavoitteena on tehdä Suomesta pitkäjänteisen ilmastonsuojelun edelläkävijä ja talouden uudistamisen menestyjä... Nyt eduskunnan talousvaliokunnassa kaikki puolueet vihreitä lukuunottamatta ovat lausunnossaan ottaneet kriittisen kannan ilmastolakiin. Se osoittaa, että ilmastotyön merkitystä ja koko talouden uudistamisen tarvetta ei muissa puolueissa ymmärretä.

Voisiko tuo ymmärtämättömyys johtua siitä, että lain perusteluissa ei esitetä ainuttakaan laskelmaa tai asiantuntija-arviota taloudellisista vaikutuksista? Jokainen lakiesityksen läpi lukenut tajuaa sen lisäävän valtavasti yritysten, valtiotason toimijoiden ja kuntakentän raportointivelvoitteita ja byrokratiaa, millä ei yleensä ole saatu aikaan hyvää taloudellista tulosta.

Talousvaliokunnan kritiikki on tuttua konservatiivisten lobbareiden puheista. Tosiasiassa siinä asetutaan vastustamaan päästövähennysten ennakoivaa ja suunnitelmallista toteuttamista, vaikka se puetaan hallinnollisen kritiikin kaapuun.

Upeaa retoriikkaa Ville Niinistöltä. Joskin tuon kaiken konservatiiveista ainakin vanhempi väki on kuullut monta kertaa ennenkin. Tuoksahtaa vähän 70-luvulta mutta samalla tuoreen punavihreältä. Mutta eipä talousvaliokunta päästövähennyksiä vastusta. Se on aidosti huolissaan siitä, tarvitaanko tähän maahan kenties tuhansia uusia ilmastotarkastajia ja -raportöörejä. Hallinnosta ja raportoinnistahan tuossa laissa on kysymys.

Ilman fiksua ilmastosuunnittelua ja päästövähennyksiä uhraamme niin taloutemme kuin ilmastommekin tulevaisuuden. Jarrumiehiä meillä ei ole enää varaa kuunnella.

Varsovan outo kokous

Mitä lähes 10 000 YK:n tämänvuotiseen ilmastokokoukseen (COP19) 11.-23.11. 2013 saapunutta kokousvierasta saivat aikaan? Kun eri tahojen julkaisemia juttuja kokouksesta lukee, esiin nousevat moninaiset poliittiset ristiriidat, ahneus, talouspoliittiset edut, vihervasemmistolaisen propagandan hallitsevuus ja puolalaisten kokousisäntien kansallista etua puolustava järkähtämättömyys. Kokouksen kahdessa pääteemassa, kansainvälisesti sitovan ilmastosopimuksen ja ison kansainvälisen tulonsiirron valmisteluissa, ei taidettu edistyä juuri ollenkaan. Katsotaanpa kokousta muutamien tapahtumien kautta.

Kokous sai julkisuutta jo ennen alkamistaan, kun Australian hallitus ilmoitti lähettävänsä Varsovaan vain pienen delegaation kakkostason virkadiplomaatin johdolla. Maan ympäristöministeri jäi kotimaahansa lunastamaan vaalilupauksia, joihin kuului mm. ilmastorahoituksen pienentäminen ja edellisen hallituksen aikaansaaman hiiliverotuksen purkaminen. Varmuuden vuoksi Australian pääministeri ilmoitti maansa suhtautuvan kielteisesti kansainvälisen ilmastorahoituksen kasvattamiseen. Kanadan pääministeri päätti onnitella australialaista virkaveljeään hyvistä päätöksistä, mikä sai ymmärrettävästi kaikki pohjoisamerikkalaiset ilmastonmuutoslobbarit protestoimaan äänekkäästi.

Japani päätti ilmoittaa aivan kokouksen alussa irtautuvansa hiilidioksidin päästörajoitustavoitteistaan, sillä sen päästöt tulevat kasvamaan lähivuosina. Samankaltaisia uutisia kuultiin myös Saksasta, jonka hiilenpoltto on kasvanut jo kahden peräkkäisen vuoden aikana, ja Kiinasta, jonka hiilidioksidipäästöt ensimmäistä kertaa ylittivät EU:n päästötason mitattuna päästötonnilla per asukas. Brasilia raportoi, että metsäkato on kasvanut 28 prosenttia. Isäntämaa Puola järjesti kivihiiliteollisuuden kokouksen samaan aikaan ilmastoneuvotteluiden kanssa ja ilmoitti perustavansa energiapolitiikkaansa hiileen vuoteen 2060 asti. No eiväthän nämä ole tietenkään ainoita maita, jotka ovat lisänneet hiilen käyttöä energiatuotannossa, sillä tällä hetkellä hiiltä poltetaan 61 % enemmän kuin vuonna 1990, joka on ns. Kioton protokollan vertailuvuosi.

Ympäristöministeri Marcin Korolec sai potkut kesken kokouksen

Kokouksen täydelliseksi nöyryyttämiseksi Puolan hallitus päätti erottaa COP19-kokousta johtaneen ympäristöministerinsä, mutta salli hänen kuitenkin jatkaa kokouksen puheenjohtajana.

YK:n ilmastonmuutoskonventin (UNFCCC) pääsihteeri Christiana Figueres vaati kokouksen aluksi läntisiä teollisuusmaita täyttämään YK:n tyhjyyttään huutavan Vihreän ilmastorahaston tilit kolme vuotta sitten Cancunin ilmastokokouksessa annetun lupauksen mukaisesti vuosittaisella 100 miljardin dollarin summalla. Samalla Figueres kertoi laskeneensa, että kehitysmaiden auttamiseen ilmastonmuutoksen torjunnassa ja siihen sopeutumiseksi oikeasti tarvittaisiin vuosittain biljoonan dollarin (1000 miljardia) verran kehitysapua. Sen päälle tietysti kehittyneiden maiden olisi syytä pyrkiä kohti hiilineutraaliutta vähintään toisella vuosittaisella biljoonan erällä.

Ville Niinistön tärkeä asia ja tabut

Viime maanantain (29.7.2013) A-studiossa puhuttiin vihreille kiusallisesta asiasta ja myös tärkeästä asiasta. Tuo kiusallinen asia on tietysti maapallon alailmakehän pitkähköön jatkunut lämpenemättömyys, enkä siitä tässä kirjoituksessa aio kirjoittaa enempää. Se asia on selvä tosiasia jokaiselle asiaan perehtyneelle. Tärkeä asia on valmisteilla oleva ilmastolaki. Mikä on tabu, saattaa selvitä tämän kirjoituksen lopussa. Aloitetaan pohdiskelu tärkeästä asiasta.

Ville Niinistö haluaa työkalukseen vahvan ilmastolain

Ilmastolain tarkoituksena on sovittaa yhteen eri sektorien toiminta, sanoi ympäristöministeri Ville Niinistö. Hänen mukaansa ilmastopolitiikka tulee olemaan koko Suomen yhteiskuntapolitiikkaa ohjaava politiikan alue. Seuraavassa on poliittisesta jargonista puhdistettu lyhennelmä Niinistön tärkeästä sanomasta:

Siis miten kehitämme kaupunkeja, liikennettä, asumista, ruoan tuotantoa… Ilmastolain tavoitteena on ohjata tehokkaasti päästövähennyksia niin, että kaikkien ministeriöiden toimet kootaan yhteen… Ilmastolaki on toteuttamisväline… jonka painoarvoa halutaan nostaa politiikassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa… Ilmastolaki ohjaa kaikkia muita lakeja… Liikenteen, jätehuollon, energiantuotannon sääntely (siis pitäisi koordinoida ilmastolain perusteella)…

Ville Niinistön haastattelusta tuli selväksi myös se, että hiilidioksidipäästöjen vähennystasosta koskien vuosia 2030 tai siitä eteenpäin ei ole sovittu, eikä niitä tavoitteita vihreiden toivomuksesta huolimatta ilmeisesti aiota liittää lakiin. Mutta muilta osin on vaikeaa kuvitella Niinistön sanojen perusteella kattavampaa lakiluonnosta pl. valtion talousarvio ja perustuslaki, mitkä tietysti säätävät kaikkien hallinnonalojen toimintaa. Pitäisikö noista kahdesta jälkimmäisestä tehdä alisteisia ilmastolaille, jää jokaisen lukijan arvioitavaksi, sillä sellaisenkin tulkinnan Niinistön puheesta voi tehdä.

Isojen mediatalojen uutisoinneissa A-studion ilmasto-osuudesta keskityttiin ilmaston lämpenemisen pysähtymiseen. Se on ymmärrettävää, sillä suomalaisille ei tuota asiaa ole kerrottu. Minun mielestäni kuitenkin paljon tärkeämpää oli ympäristöministerin puhe ilmastolaista ja sen perusteella jollekulle tulevasta vallasta vaikuttaa jokseenkin kaikkeen, mitä me teemme. Tuosta vallasta kannattaa keskustella.

Ilmasto on vaihdellut nykyiseen verrattuna suuntaan ja toiseen

Ilmastolain valmistelun julkisena perusteluna on torjua ilmaston lämpenemistä, ja siitä johtuvien vaaratekijöiden vuoksi vihreän katastrofi-ideologian kannattajat haluavat saada välineen, jolla voisi ohjata kaikkea toimintaa Suomessa. Ymmärrän asian, mutta en itse antaisi siihen kenellekään mahdollisuutta.

Näkökulmani johtuu siitä, että ilmastomme voi viimeisten satojentuhansien vuosien ilmastohistorian kertoman mukaan muuttua kolmeen eri suuntaan:

1. Voi vielä lämmetä hetkeksi - siis jopa muutamaksi vuosisadaksi - asteella tai kahdella.
2. Nykyinen lämpötilataso voi pysyä useita vuosituhansia nykyisen kaltaisena aaltoillen vajaan asteen verran suuntaan tai toiseen.
3. Lämpötila voi pudota nopeasti monella asteella, mikä hyvin todennäköisesti tapahtuukin jossain vaiheessa maapallomme siirtyessä seuraavaan jääkauteen - toivottavasti vasta vuosituhansien kuluttua.

Lämpenemisen torjunta olisi perusteltua vain ensimmäisessä tapauksessa, mikäli laskisimme parin asteen lämpenemisen hyvin vahingolliseksi asiaksi. Toisessa vaihtoehdossa lämpenemisen torjuntaan pannut panokset menisivät hukkaan ja kolmannessa ne johtaisivat ainakin pohjoiset kansat suorastaan tuhoon. Olemmeko siis niin varmoja siitä, että vain tuo ensimmäinen vaihtoehto toteutuisi? Kansallisella huipputasolla toimivan poliitikon pitäisi tietää, että tulevaisuuden ennustaminen on äärimmäisen haastava laji. Vaikka joitakin asioita kykenemme laskemaan tulevaisuuteen, kaoottinen sää tai sen summana ilmasto ei ole sellainen, kuten poikkeuksetta totaalisen väärin ennustavista sää- ja ilmastomallinnuksista empiirisen kokemuksen perusteella tiedämme. Niinistöllä tai niillä tiedeyhteisöillä, joiden taakse hän haluaa suojautua kiusallisislta kysymyksiltä, ei ole edes puolivarmaa tietoa vuosien 2014, 2024 saati 2100 ilmastosta.

 

Niinistö haluaa ratsastaa vallitsevalla ilmastoparadigmalla, joka on täynnä lämpenemättömyyden kaltaisia ja kritiikkiä kestämättömiä reikiä. Tuota paradigmaa ei ole empiirisesti todistettu oikeaksi, eikä sitä sellaiseksi voida todistaakaan, kuten yleensäkin on kauas tulevaisuuteen ulottuvien asioiden suhteen. Sellaiseksi se ei muutu, vaikka puhuttaisiin loputtomasti valtamerien syvänteisiin huomaamatta kadonneesta lämmöstä. Sillä, mitä ei meidän kokemuspiirissämme ole, ei ole vaikutusta elämäämme, ellemme nosta asiaa uudeksi uskonkappaleeksi. Niinistö kuten koko vihreä liike laajasti ymmärrettynä haluaa tätä nostoa, ja epistolaksi halutaan mahdollisimman kattava ilmastolaki, jolle kaikki muut politiikan alueet ovat tavoitteenasettelusta alkaen alisteisia. Ilmastolakihankkeella Vihreät haluavat saada uskonnolleen säätönupin, jolla voi vaikuttaa kaikkeen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Professori Atte Korhola totesi samassa A-studion jaksossa yksiselitteisen selvästi, että Suomen ilmastolailla ei ole mitään vaikutusta maailmanlaajuisiin hiilidioksidipäästöihin. Jos uskoisimme nykyiseen ilmastoparadigmaan ja tuohon Korholan uskottavaan väitteeseen, joutuisimme silti toteamaan, että valmisteilla olevalla ilmastolailla ei olisi vaikutusta ilmastoon. Tämä todistaa voimakkaasti sen puolesta, että ilmaston pelastaminen ei olekaan lakihankkeen tähtäimessä. Päämääränä on vain sementoida vihreän uskonnon ylivalta kaikkeen muuhun politiikkaan nähden.

Kuva ilmastotabun ytimestä

Mennäänpä sitten tabuihin, joista ilmastokeskustelussa ei yleensä haluta puhua. Niistä ei puhuttu A-studiossakaan. Nuo tabut liittyvät hyvin konkreettisesti ilmastolain seurauksiin. Niiden kiusallinen ominaisuus on se, että toisin kuin olematon lämpeneminen niiden vaikutukset ovat helposti mitattavissa. Ne näkyvät yksityiselle kuluttajille loputtomasti kohoavina energiamaksuina, vihreinä veroina ja erilaisina toiminnallisina rajoituksina. Kunta- ja yritystasolla ne näkyisivät byrokratian ja kulujen kasvuna. Kansantaloudellisesti ne merkitsisivät sellaista keskusjohtoista talouden säätelyä, joka on aina johtanut joko kilpailukyvyttömyyteen tai pysyvään stagnaatioon.

En epäile, etteikö nykyisellä hallituksella olisi halua ajaa ilmastolaki läpi tämän eduskunnan aikana, sillä niin vahvasti ovat Vihreiden hallituskumppanit vuosien varrella vihertyneet. Mutta olen yhtä varma siitä, että tuon lainsäädäntöprosessin aikana noista rahalla, työpaikoilla ja muilla taloudellisilla mittareilla mitattavista tabuista ei haluta puhua, sillä summat nousevat hirvittävän suuriksi.

Meidät saattaa säästää ilmastolailta vain se, että nykyisessä taloustilanteessa ainoaankaan uuteen ilmastotukiaiseen ei taida olla varaa sen paremmin valtiolla, yrityksillä kuin kuluttajilla. Jos eduskunnan oppositiolla ja hallituspuolueisiin kuuluvilla talouspolitiikan realisteilla on kykyä yhdistää tämä asia noihin tabuihin, saattaa Niinistön lakihankkeella olla edessään sellainen hidaste, joka mahdollistaa järkevän paluun uskonnollista paniikkia muistuttavasta ilmastoajattelusta rationaaliseen toimintaan.

Toivottavasti joku osaa panna A-studion ilmastopoliittisen asian Youtubeen, jotta se ei katoa Ylen arkistojen kätköihin.

YK:n vihreä rahasto ilmastoa pelastamassa

YK:n ilmastokokous Cancunissa 2010 päätti perustaa Vihreän Ilmastorahaston (Green Climate Fund). Seuraava ilmastokokous Durbanissa 2011 päätti, että rahaston pääomaksi tavoitellaan 100 miljardia US-dollaria, jotka kerätään kehittyneiltä mailta vuoteen 2020 mennessä.

Vihreä meppimme Satu Hassi kirjoitti Durbanin kokouksesta blogiinsa seuraavasti: "Tulos on valtava historiallinen läpimurto tai aivan riittämätön sen mukaan mistä näkökulmasta katsoo. Maailmanpolitiikan ja ilmastodiplomatian näkökulmasta mannerlaatat ovat rytisseet uuteen asentoon. Mutta ilmastotieteen näkökulmasta ei ole lähestulkoonkaan varmistettu, että pystytään estämään maapallon lämpeneminen yli kahden asteen. Se on kuitenkin jotenkuten mahdollisuuksien rajoissa." Katsotaanpa, miten Vihreän Ilmastorahaston toiminta on käynnistynyt.

Rahasto on perustanut päämajansa Etelä-Korean Söuliin. Se on palkannut työntekijänsä ja pyytänyt kehittyneiltä mailta rahoitusta, jota pitäisi siis tulla tasaisen vauhdin mukaan noin 12,5 miljardia vuodessa, jotta vuonna 2020 olisi koossa 100 miljardia dollaria. Rahaston johtokunta piti kesäkuun lopulla kokouksen, jossa rahoitustilannetta tarkasteltiin ja samalla hyväksyttiin loppuvuoden budjetti. Sen tärkeimmästä sivusta on otos alla:

Vihreän Ilmastorahaston budjetti dollareina

Rahaston hyväksytty toimintabudjetti tämän vuoden loppuun mennessä (14 kuukauden ajalta) on siis reilut 7,6 miljoonaa dollaria, josta lähes 5,5 miljoonaa kuluu sihteeristön palkkoihin, matkusteluun, vuokriin, tietotekniikkaan jne. Johtokunnan kokouksiin (vast.) on varattu reilut 1,3 miljoonaa, rahaston johtajalle 121 000 dollaria sekä rahaston edunvalvojana ja tilipankkina toimivan Maailmanpankin kuluihin lähes 700 000 dollaria.

Katsotaanpa sitten, paljonko kehittyneet maat ovat lupauksensa mukaisesti lahjoittaneet rahastolle. Tasaisen lahjoitusvauhdin taulukon mukaisesti rahaa olisi pitänyt tulla sisään noin 14 miljardia dollaria. Seuraavassa kuvassa näkyvät tähän asti annetut lahjoitukset:

Ilmastorahaston keräämät varat tuhansina dollareina

Oikeanpuolimmaisesta sarakkeesta näkyy, että rahaston varat ovat lähes 6,8 miljoonaa dollaria. Lisäksi Yhdistynyt Kuningaskunta ja Norja ovat luvanneet lähettää rahaa tuon lisäksi noin 1,5 miljoonaa dollaria, joten rahasto olettaa saavansa vuoden loppuun mennessä yhteensä 8,2 miljoonaa kokoon. Se on lähes 0,06 prosenttia tuosta tasaisen vauhdin lukemasta. Vauhtia on siis kiristettävä.



Me suomalaiset voimme kuitenkin olla ylpeitä siitä, että tuon rahaston sisällä olemme neljänneksi suurin rahoittaja. Tuota kiusallista mitalisijojen ulkopuolelle jäämistä lieventää se, että olemme suhteellisesti heti Tanskan jälkeen suuri lahjoittaja (per kansantuote). Hieno sijoitus kehittyneiden valtioiden perheessä! Voitimme mm. Yhdysvallat, Kanadan, Ranskan, Italian, Espanjan ja itse asiassa kaikki G20-maat tuossa per kansantuote -vertailussa. Olemme vähän kuin Kimi Räikkösiä tässä vihreässä maailmanpelastuskisassa, mutta kunnia ministeri Ville Niinistölle, joka on kuskimme tässä kisassa. Lähettämällä 1,5 miljoonaa lisää pääsisimme jopa johtopaikalle....

Lopuksi sitten tieto siitä, paljonko Vihreä ilmastorahasto on käyttänyt varojaan kehitysmaiden pelastamiseksi ilmastotuholta. Summa on helppo muistaa, sillä se on tasan nolla dollaria. Likipitäen kaikki varat menevät rahaston hallinnan pyörittämiseen. Vaikka Vihreän Ilmastorahaston varsinainen rahoitustoiminta saattaa tuntua vaatimattomalta, on toiminnan vaikuttavuus kuitenkin huikeaa. Ilmasto taisi säikähtää ihmiskunnan vihreitä aikeita jo 15 vuotta ennen rahaston perustamista, sillä yli 16 vuoteen ei ilmasto ole lämmennyt.  Satu Hassin optimismi lämpenemisen pitämiseksi alle kahden asteen ei siis välttämättä ole vihreää haihattelua.

Muutama jäätävä kysymys ilmastolain tarpeesta

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Kataisen hallitusohjelman mukaan tavoitteena on tehdä tulevaisuuden Suomesta hiilineutraali yhteiskunta, nostaa Suomi ympäristöteknologian ykkösmaaksi ja kehittää Suomesta maailman ympäristötietoisin kansakunta. Ilmastolain säätämisestä on jo tehty esiselvitys. Ympäristöjärjestöt ovat lähteneet lobbaamaan ilmastolain sisältöäkin. On siis selvää, että ilmastolakia valmistellaan tosissaan vuonna 2013. Vihreiden tavoitteena lienee saada vahva laki päätöskuntoon jo ensi vuoden aikana.

Ympäristöministeri Ville Niinistö otti kantaa sekä esiselvitykseen että Polttava kysymys -kampanjan kunnianhimoiseen lakiehdotukseen. Minulla olisi kuitenkin muutama perusjärkevä kysymys, joihin en ole nähnyt vastauksia sen paremmin näissä kannanotoissa kuin muussakaan keskustelussa ilmastolaista. Mielestäni ne ovat niin perustavanlaatuisia, että niihin tarvittaisiin vastaus jo harkittaessa lain tarvetta. Siispä kysymyksiin:

1. Mikä on suomalaisten osuus viime vuosikymmeninä havaitusta globaalista 0,3-0,4 asteen ilmaston lämpenemisestä? Asteen tuhannesosia vai kymmenestuhannesosia? Miten asia on laskettu?
2. Monellako asteen kymmenestuhannesosalla tulevan ilmaston oletettua lämpenemistä aiotaan tällä lailla torjua? Miten tulokset aiotaan mitata?
3. Miten on laskettu tulevan oletetun lämpenemisen ja sen efektiivisen torjunnan nettohyödyt Suomen kansantaloudelle? Kuinka paljon maksamme lämpenemisen torjunnasta vuosittain? Paljonko olisivat oletettuun lämpenemiseen sopeutumisen kustannukset verrattuna torjuntaan?
4. Maailman maiden joukossa on monia lähes hiilidioksidipäästöttömiä maita. Kärkipäässä ovat mm. Mali, Kongo, Tsad, Afganistan, Somalia, Eritrea ja Haiti. Mikä näistä olisi syytä ottaa esikuvaksemme ilmastonmuutoksen torjunnassa?

Ehkä lopetan kysymykset tähän, vaikka mielessäni olisi ollut vielä monta muutakin epäilystä ilmastolain tarpeesta ja sisällöstä. Ne olisivat liittyneet enemmän maailman pohjoisimman kansakunnan selviytymismahdollisuuksiin alati luonnollisista syistä muuttuvan ilmaston oloissa sekä verotuksellisten menetelmien vaikutuksiin auringon toimintaan ja lämpöä siirtäviin merivirtoihin. Nimittäin Suomen nousu nykyiselle tasolleen on perustunut hyvin paljon hiilipohjaisten polttoaineiden käyttöön energiantuotannossa. Ennen 1800-lukua Suomikin oli lähes hiilineutraali yhteiskunta. Ja 1600-luvun nälkävuosina kolmasosa kansasta menehtyi ilmaston pienen kylmenemisen seurauksena. Marginaalimme ilmaston suhteen siis on aika vähäinen, eikä Suomen oloissa lämpeneminen taida olla todellinen uhka.

Ihan lopuksi täytyy vielä esittää viimeinen kysymys: Paljonko viimeisen 16 vuoden aikana havaitusta olemattomasta ilmaston lämpenemisestä pitäisi leikata?

Suosittelen yhteydenottoa kansanedustajaasi. Jos hänellä ei ole vastauksia yllä oleviin kysymyksiin, ei hänellä ole perusteita myöskään ilmastolain säätämiseen. Siispä kannusta kansanedustajaasi perusjärkevään toimintaan myös ilmastolain käsittelyssä.

Mistä lisää uhkia ilmastokatastrofiin?

YK:n kansainvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n, seuraavan ja vuonna 2013 julkaistavan viidennen arviointiraportin (AR5) luonnos vuodettiin viime viikolla nettiin. Olen lukenut kovin pettyneenä tuota raporttiluonnosta. Iso osa (monia satoja sivuja) siitä on vielä lukematta. Pettymykseeni on syynä yksinkertaisesti se, että luonnoksesta näyttäisivät puuttuvan kokonaan uudet uhkakuvat, ja vanhojenkin uhkien osalta IPCC näyttää peruuttavan. Mistäs minä ensi vuonna kirjoitan, jos ilmastokatastrofia ollaan peruuttamassa?

IPCC:n AR5 luonnos kuva 1-4. Animaatio Ira Glickstein.

Aika hämmentävä kokemus oli löytää vieressä oleva kuva raportin ensimmäisestä luvusta. Kyseessä ovat IPCC:n aiemmissa raporteissa esitetyt maapallon keskilämpötilaennusteet eri mallien mukaan. Mustilla neliöillä on merkattu eri tahojen mittaamat keskilämmöt. Kuvaan lisätystä animaatiosta näkyy selvästi se tosiasia, että IPCC:n ennusteet ovat menneet pahasti pieleen. Ne ovat ennustaneet moninkertaista lämpenemistä verrattuna viimeisen 22 vuoden aikana toteutuneeseen 0,12-0,16 asteen keskilämpötilan nousuun. Ja viimeisen 16 vuoden aikana nousua ei ole tapahtunut yhtään IPCC:n mukaan. Missä siis tietokonemallien lisäksi luuraa se katastrofaalinen lämpeneminen, jota meidän pitäisi torjua valtavilla energiaveroina ja päästömaksuina kerätyillä rahamäärillä?

Kun fiksuimmille IPCC-tutkijoille selvisi jo 5-6 vuotta sitten, että ilmasto on lopettanut lämpenemisen tai ainakin ottanut tauon siinä, ryhdyttiin puhumaan lämpenemisen sijaan ilmastonmuutoksesta. Sen sisällöksi keksittiin hurjistuvat myrskyt, lisääntyvät kuivuudet, tulvat ja muutkin raaatulliset vitsaukset. Oikeastaan kaikkien normaalien ääri-ilmiöiden piti edelleen äärevöityä ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen seurauksena siitäkin huolimatta, että lämpeneminemistä ei ole havaittu.

Tältä osin tekeillä oleva arviointiraportti suorastaan lässähtää. Se nimittäin peruuttaa jokseenkin kaikissa asioissa verrattuna edelliseen neljänteen arviointiraporttiin, joka teki ihmisestä syyllisen sääilmiöiden äärevöitymiseen. Viidennen arviointiraportin luonnoksen viesti nimittäin on se, että sään äärevöitymisestä ei ole uskottavia ja yleisesti hyväksyttyjä havaintoja. No miten niitä voisi ollakaan, kun ilmasto ei edes lämpene?

IPCC:n poliittisella johdolla on siis vielä paljon tekemistä, ennenkuin viides raportti voidaan julkaista. Jotenkin siihen on saatava uusia katastrofiaineksia, sillä muuten länsimaiden veronmaksajat saattavat kyseenalaistaa tuhansien miljardien ilmastoverot ja niillä tehtävät tulonsiirrot kehitysmaihin. Jollain tavalla pitäisi ylläpitää ikiaikaista pelkoa taivaan putoamisesta niskaamme, ellemme uhraa säännöllisesti maailman pelastamiseksi. Uusi jääkausi ilmaston lämpenemisen seurauksena olisi tietysti houkutteleva uhkakuva, mutta sitä käytettiin 1970-luvulla, ja liian moni taitaa muistaa tuon huijauksen.

Auta IPCC:tä ja koeta keksiä jokin uusi ilmastokatastrofiaines tämän kirjoituksen kommenttiosuuteen. Lupaan lähettää parhaan ehdotuksen IPCC:n puheenjohtajalle, rautatieinsinööri Rajendra Pachaurille, ja tiedoksi toimitan ehdotuksen myös Ilmatieteenlaitoksemme pääjohtaja Taalakselle sekä uutta ilmastolakia veroineen valmistelevalle ympäristöministeri Ville Niinistölle.

Kun YK-tiede horjuu ilmastovakaumuksessaan

Odotellaan ehdotuksia ihmisen aiheuttaman
ilmastonmuutoksen todisteista.

Kummallista? Ilmastonmuutoksenhan piti olla jokseenkin varmasti ihmiskunnan holtittoman hiiliperäisten polttoaineiden käytön tulosta. Tähän asti YK:n kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) on tullut yhä varmemmaksi hiilidioksidipäästöjen ilmastoa lämmittävästä ja sään ääri-ilmiöitä lisäävästä vaikutuksesta.

Muistin virkistykseksi IPCC:n kolmannen arviointiraportin lopputulema vuodelta 2003:

Pääosa viimeisen 50 vuoden aikana havainnoidusta lämpenemisestä johtuu todennäköisesti kasvihuonekaasujen pitoisuuden lisääntymisestä (ilmakehässä). 

IPCC:n neljännessä raportissa vuodelta 2007 ollaan jo lähes varmoja (yli 95 prosentin varmuudella päätelmän paikkansapitävyydestä) seuraavin sanoin:

 Pääosa havainnoidusta noususta maapallon keskilämpötiloissa sitten 1900-luvun puolivälin johtuu hyvin todennäköisesti havainnoidusta kasvihuonepäästöjen pitoisuuden lisääntymisestä (ilmakehässä).

Nyt IPCC valmistelee oletettavasti ensi vuonna julkaistavaa viidettä arviointiraporttiaan, jonka luonnoksesta varmuus on katoamassa. Siinä asia ilmaistaan näin:

Ilmastonmuutos voi johtua luonnollisista sisäisistä prosesseista tai ulkoisista pakotteista tai pitkäaikaisesta ja ihmisen aiheuttamasta muutoksesta ilmakehän koostumuksessa tai muutoksista maan käytössä.

IPCC on jo nyt muuttanut ilmastonmuutoksen käsitteensäkin dramaattisesti. Aiemmin se kuului seuraavasti: "Ilmastonmuutos johtuu suoraan tai epäsuorasti ihmisen toiminnasta (AGW), joka muuttaa maapallon ilmakehän koostumusta, ja joka on lisäys luonnolliseen ilmastonvaihteluun."  Uusi määritelmä on selvästi epävarmempi: "Ilmastonmuutos voidaan tunnistaa pitkäaikaisina (tyypillisesti vuosikymmeninä tai pidempinä) muutoksina ja/tai vaihteluina ilmaston ominaisuuksissa. Ilmastonmuutos voi johtua luonnollisista sisäisistä prosesseista tai ulkoisista pakotteista tai pitkäaikaisesta ja ihmisen aiheuttamasta muutoksesta ilmakehän koostumuksessa tai muutoksista maan käytössä." 

IPCC:n varmuus ilmastonmuutoksen syystä ja aiheuttajasta on siis horjumassa pahasti. Eiko tiede ollutkaan asiasta niin lopullisen varma, kuin meille on jo vuosia tolkutettu? Minulle tämä ei ole yllätys, sillä jokseenkin kaikki empiiriseen tutkimukseen perustuva uusi tieto viittaa juuri noihin sisäisiin prosesseihin (käytännössä merivirtojen sykliseen vaihteluun) ja ulkoisiin pakotteisiin (auringon aktiivisuuden muutoksiin). Ne moduloivat vesihöyryn määrää ja pilvisyyttä. Ja tiedän maailmassa olevan vielä ilmastontutkimuksenkin parissa työskenteleviä tiedemiehiä, jotka eivät halua joutua tiedehistorian roskakoriin isoksi huojaukseksi osoittautuvan hiilidioksidihypoteesin mukana. Heidän aikaansaannostaan IPCC:n sisällä tapahtuneet muutokset ovat. Toivottavasti siellä joukossa olevat suomalaisetkin ymmärtävät erottautua ajoissa pahimmista tiedehuijauksen tekijöistä - erityisesti Ilmatieteenlaitoksemme johdosta, Petteri Taalaksesta ja Mikko Alestalosta, jotka molemmat kuuluvat huijauksen suomalaisina arkkitehteina ja ilmatieteen politisoijina roskakorin alimpiin kerroksiin.

En mene vielä veikkaamaan sen puolesta, että IPCC:n viidennen raportin lopullisessa versiossa otetaan niin paljoa eroa edellisten raporttien määrittelyihin, kuin luonnosteksti nyt kertoo. Nimittäin noilla muutoksilla olisi järisyttävät vaikutukset myös poliittisesti. Kaikilta hiilidioksidiveroilta poistuisi moraalinen pohja pois. Tai ainakin ilmastollinen pohja, joka on ollut keskeisin argumentti. Samoin poistuisi pohja nopeilta toimilta ottaa käyttöön epätaloudellista ja rajusti subventoitua tuuli- ja aurinkovoimaa. Äänestäjät monissa maissa kysyisivät, mihin katosivat ne veronmaksajien tuhannet miljardit eurot ja dollarit, joita tämän "varman" AGW-ilmiön torjumiseksi kerättiin ja tuhlattiin. Se voisi olla myös niskalaukaus nykyiselle vihreälle liikkeelle ja sen lippulaivoille. Siksi epäilen, että ilmastohysteriaa yritetään rauhoitella hitaasti, jotta huijaus voitaisiin pehmentää inhimilliseksi erehdykseksi.

Ihmetteletkö enää, miksi ympäristöministeri Ville Niinistö ei ole tullut julkisuuteen uusilla aloitteilla ilmastonmuutoksen torjumiseksi? Miksihän ilmastoasiat eivät näytä yleensäkään nousevan poliittiseen debattiin? Lehdistä, radiosta ja televisiosta vielä saamme tietoa hurjista ihmisen aiheuttamista ilmastotapahtumista, koska noita juttuja tekeville vihreille toimittajaressukoille kukaan ei ole kertonut, että juna meni jo.

Aivan lopuksi haluan sanoa, että tämän blogin kirjoittajat uskovat ilmastonmuutokseen osana ilmaston ikuista vaihtelua. Me uskomme jopa ihmisen pieneen osuuteen siinä aivan erityisesti maankäytön osalta. Ja ilmakehän hiilidioksidinkin muutoksilla, joissa ihmisellä on murto-osan osuus, saattaa olla pikkuruinen vaikutus asiaan. Emme siis ole denialisteja edes AGW-ilmiön suhteen. Mutta me pidämme suurimpina syyllisinä noihin muutoksiin juuri merivirtoja ja aurinkoa. Niiden hillitsemistä verotuksen keinoin ja tuulimyllyillä emme suosittele.

H/t http://tallbloke.wordpress.com/2012/09/17/ipcc-reports-then-and-now/#more-8447

Kun vihreä ilmastokokous maailman pelasti

Durbanin riitaisa ja jatkoajalle venynyt ilmastokokous päättyi 11.12.2011. Kokouksessa sovittiin joistakin asioista. Tosin niistä sovittiin oikeastaan vain se, että tulevissa kokouksissa sovitaan sitten tarkemmin, mistä Durbanissa sovittiin. Durbanin pöytäkirjoja jouduttaneen odottamaan muutamia viikkoja, sillä etelä-afrikkalaisille pöytäkirjan pitäjille taisi jäädä monin osin epäselväksi, mistä sovittiin.

YK:n puitteissa nyt kuitenkin aloitetaan neuvotteluprosessi, jonka päämääränä on aikaansaada vuoteen 2015 mennessä sitova ja vuonna 2020 voimaan tuleva sopimus kaikkia maita koskevista kasvihuonepäästöjen rajoituksista. Juuri mistään konkreettisesta tämän vaikeaksi ennakoidun neuvotteluprosessin osalta ei sitten päästy sopuun.

Ympäristöministeri Ville Niinistön (vihr.) mukaan voi pitää merkittävänä läpimurtona, kun tähän saakka ilmastosopimusten ulkopuolella olleet maat lupautuivat neuvottelemaan uudesta sitovasta sopimuksesta päästöjen vähentämiseksi. Niinistön mukaan sovun ansiosta maapallon keskilämpötilan nousu pystytään ehkä rajaamaan enintään kahteen asteeseen.

Vastineeksi tälle lähinnä EU:n ja pienempien kehitysmaiden ajamalle tavoitteelle sovittiin, että EU, Norja, Sveitsi ja Uusi Seelanti jatkavat yksipuolisesti ensi vuoden lopussa päättyvää Kioton ilmastosopimusta viidellä vuodella. Tämä merkitsee, että Kiotoon sitoutuneiden maiden määrä vähenee huomattavasti, ja Kioto kattaa enää enintään 15 prosenttia koko ihmiskunnan hiilidioksidipäästöistä. Onneksi tästäkin asiasta lopullinen sopiminen jäi ensi vuodelle, joten hallitukset myös EU:ssa voivat vielä harkita asiaa. Todettakoon vielä, että maailman suurimmat hiilidioksidipäästöjen aiheuttajat, Kiina, Intia ja Yhdysvallat, eivät edelleenkään sitoudu rajoituksiin.

Durbanissa sovittiin, että jo vuosi sitten Cancunissa sovittua YK:n hallinnoimaa ja 100 miljardin dollarin vuosibudjetilla toimivaa ilmastorahastoa ryhdytään kehittämään. Tämä vaatimus oli pienten kehitysmaiden listalla korkealla. Onneksi tämän lähinnä EU:n, Pohjois-Amerikan maiden ja Japanin maksettavaksi aiotun rahaston varojen keräämisestäkään ei päästy minkäänlaiseen ratkaisuun, joten tältäkin osin neuvottelut jatkuvat tulevina vuosina.

Vihreä meppimme Satu Hassi kirjoittaa blogissaan Durbanin kokouksesta seuraavaa: "Tulos on valtava historiallinen läpimurto tai aivan riittämätön sen mukaan mistä näkökulmasta katsoo. Maailmanpolitiikan ja ilmastodiplomatian näkökulmasta mannerlaatat ovat rytisseet uuteen asentoon. Mutta ilmastotieteen näkökulmasta ei ole lähestulkoonkaan varmistettu, että pystytään estämään maapallon lämpeneminen yli kahden asteen. Se on kuitenkin jotenkuten mahdollisuuksien rajoissa."

Monien ympäristöjärjestöjen tiedottajat ovat Hassin kanssa hieman eri mieltä. kansainvälisen WWF:n ilmasto- ja energiaohjelman johtaja Samantha Smith totesi pettyneenä: "He eivät saaneet sopua aikaiseksi (Durbanissa). Kaikki vesitettiin niin, että jokainen saattoi tulla mukaan (loppuasiakirjoihin)."

Myös muut järjestöt, muun muassa WWF Suomi, Greenpeace, Luontoliitto, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ja Kirkon ulkomaanapu, muistuttavat, että Kioton sopimuksen jatkon pituus jäi auki. Järjestöt ovat huolissaan siitä, että uuden Kiotoa seuraavan kansainvälisen ilmastosopimuksen käyttöönotto lykkääntyy todennäköisesti 2020-luvulle saakka, eikä päästöjä saada käännettyä laskuun ajoissa.

Hassi ja Niinistö joutunevat siis selittelemään äänestäjäkunnilleen historiallisuutta ja läpimurtoja.

Durbanin riitelevän vihreän kokouksen puheenjohtajana toiminut Etelä-Afrikan ulkoministeri Nkoana-Mashabane päätti kokouksen sanoihin: "Olemme pelastaneet tänään huomisen". Näihin sanoihin voi kyllä yhtyä. Kokous sentään onnistui torppaamaan 1600 miljardin dollarin ilmastorahastolaajennuksen ja "Maaäidin" oikeuksia puolustavan kansainvälisen oikeusistuimen perustamisen, joiden tehtävinä olisi ollut ilmastoasioista toisin ajattelevien hiljentäminen ja sähkön hinnan kolminkertaistamista haluavan tuulivoimalateollisuuden etujen ajaminen. Muutenkin liki nollatulos - siis sopiminen sopimisesta joskus tulevaisuudessa - mahdollistaa vielä uuden harkinnan kaikesta siitä, mistä oltiin sopivinaan Durbanissa. Kiitämme vielä tästä ennenkaikkea Kiinaa ja Intiaa.

Seuraava riitelevä ilmastokokous, COP18, järjestetään vuoden päästä Qatarissa. Sielläkin todennäköisesti pelastetaan maailma ja tehdään historiallisia läpimurtoja sopimalla tulevista ilmastoaktiivien neuvotteluista uusissa lämpimissä kokouspaikoissa. Neuvotteluintoa tosin voi haitata se, että ilmaston lämpötila on laskenut jo 13 vuoden ajan siitä huolimatta, että ilmakehän hiilidioksidin määrä on jatkanut kasvuaan. Vuonna 2020 ilmasto on ehkä viilentynyt jo niin paljon, että vihreän ilmastopolitiikan suosio on marginalisoitunut prosenttiliikkeeksi. Mutta ilmastosirkusta pääsemme nauttimaan ja nauramaan vielä pitkään.