perjantai 30. toukokuuta 2014

Ilmastomallinnusten karu totuus



Tutkijat Karsten Steinhaeuser Minnesotan yliopistosta ja AnastasiosA. Tsonis Wisconsin-Milwaukeen yliopistosta ovat laatineet mielenkiintoisen tutkimuspaperin 23 ilmastomallin kyvystä jäljitellä 1800- ja 1900-lukujen ilmastossa havaittuja muutoksia. Heidän tutkimuksensa " A climate model intercomparison at the dynamics level" julkaistiin viime vuonna Climate Dynamics -tiedejulkaisussa, ja ystävällisesti se on ladattavissa verkosta ilman maksua.

Steinhaeuser ja Tsonis analysoivat siis useimpien käytössä olevien ilmastomallien 1800-luvun olosuhteiden (28 kappaletta) - siis ennen laajaa teollistumista - ja 1900-luvun teollistumisen jälkeisen ajan olojen ajoja (70 kappaletta). No löysivätkö tutkijat sellaisia ilmastomalleja, jotka kykenivät jäljittelemään mittauksin dokumentoitua mennyttä ilmastoa? Eivät tainneet löytää.

Tutkijoiden sanoma on aika karua luettavaa. Heidän sanojensa mukaan
1.       mallit ovat merkitsevästi ristiriitaisia keskenään ilmanpaineen, lämpötilan ja sadannan osalta,
2.       yksikään malli ei osu lähelle havaintoja,
3.       mallit eivät saa keskenään samansuuntaisia tuloksia, ne eivät siis myöskään osu lähelle toteutunutta ilmastoa,
4.       mallit eivät kykene simuloimaan luotettavasti ja kestävästi lämpötilan, merenpintatason ilmanpaineen ja sadannan muutoksia aluekohtaisesti,
5.       mikään malli tai mallinnusten ryhmä ei nouse toisia selvästi paremmaksi.

Olen pahoillani siitä, että vaivaan Ilmastorealismin vakiolukijoita jälleen masentavalla kirjoituksella ilmastomallinnuksista. Teille tässä ei ole tietenkään mitään uutta. Mutta mahdollisille uusille lukijoille tämä nyt suunnattiinkin. Ja heitä suosittelen vilkaisemaan noita mallinnuksia koskevia aiempia kirjoituksia vaikkapa täältä.

Muistutan vielä satunnaisia vierailijoita ja mahdollisia uusia vakiolukijoita siitä, että Steinhaeuserin ja Tsonisin tarkastelemat malliajot ovat juuri niitä, joiden perusteella hallitusten välinen ilmastopaneeli (IPCC) kirjoittaa raporttinsa tulevasta ilmastosta. Niiden perusteella kotimainen Ilmatieteen laitoksemme todistaa "tiede on asiasta täysin varma ja yksimielinen" -asenteella suoltaa papereita maakunnille ja kaupungeille varautumisesta vuosisadan lopun ilmastoon. Mitään muuta perustetta noille monen asteen lämpenemisennusteille ei nimittäin ole. Ja niiden perusteella poliitikkomme alistavat kaiken yhteiskunnallisen toiminnan ilmastopolitiikan alle ja kuvittelevat pelastavansa maailman lähinnä verotusta, syöttötariffeja yms. ylöspäin rukkaamalla ja kilpailukykyämme sekä ostovoimaa alaspäin säätämällä.

torstai 22. toukokuuta 2014

Arvostukseni Lennart Bengtssonia kohtaan vain kasvaa!



Professori Lennart Bengtsson
Professori Lennart Bengtsson on ehkäpä Pohjolan ansioitunein ilmastotutkija. Hänet on palkittu todella monilla palkinnoilla. Lennart Bengtssonin tutkimuksiin, uraan ja hänen saamiinsa tunnustuksiin voit tutustua täällä. Sään tai ilmaston ennustamiseen liittyviä tutkimuksia Bengtssonilla taitaa olla enemmän kuin meidän Ilmatieteen laitoksemme tutkijoilla yhteensä. Hän on yksi tuon tutkimusalan pioneereja ellei jopa isiä Euroopassa.

Viime aikoina professori Bengtssonilla on ollut vaikeaa, sillä hänestä on yritetty tehdä luopio tai vähintään seniili vanhus. En lähde selittelemään tuon asian taustoja enempää, sillä mielestäni Bengtsson osaa kertoa asiansa valistuneelle lukijalle omin sanoin. Alla on Bengtssonin oma kirjoitus, jonka lainasin Uppsalainitiativet-blogista. Siitä voi päätellä yllättävän monia asioita ilmastotutkimuksen virtauksista ja kirjoittajan rehellisyydestä tai ajatuksen kirkkaudesta. Kahdesta jälkimmäisestä minä en löydä moitittavaa. Mutta lue vanhan professorin teksti itse, ja muodosta oma mielipiteesi.
_______________________________________________________________________________

Näkemykseni ilmastotutkimuksesta by Lennart Bengtsson

Viime viikkoina on esitetty paljon spekulaatioita kannastani ja tieteellisestä näkökulmastani ilmastotutkimukseen. En ole koskaan hakenut julkisuutta, ja melkoisella haluttomuudella aloin kirjoittaa artikkeleita julkiseen mediaan. Haluttomuuteni osallistua julkiseen debattiin johtuu ystävästäni Sven Öhmanista, kielitieteilijästä, joka kirjoitti semantiikasta ja siitä, millaisiin vaikeuksiin asiantuntijat voivat joutua yrittäessään viestiä suurelle yleisölle. Sanoilla ja käsitteillä on eri merkityksiä, ja niitä tulkitaan eri tavoin riippuen lukijan taustasta ja tietotasosta. Joskus se voi johtaa tuhoisiin väärinkäsityksiin.

Näin voi käydä myös ilmastoon ja ilmastoennusteisiin liittyvien käsitteiden kanssa. Ilmasto on vain kaikkien sääilmiöiden summa jonain sovittuna aikajaksona. Tuon aikajakson pituutta ei voida tiukasti määrittää, mutta sen pitäisi kattaa ainakin 100 vuotta. Kaiketi käytännöllisistä syistä johtuen meteorologit ovat ottaneet käyttöön 30 vuoden jaksot. Pelkästään tästä johtuen voi olla vaikeaa päätellä, onko ilmasto muuttumassa vai ei, sillä riittävän pitkiä ja yhtenäisiä aikasarjoja ei usein ole olemassa… Kaaosteoriasta johtuen on käytännössä mahdotonta ennustaa ilmastoa, sillä säätäkään ei kyetä ennustamaan yhtä tai muutamaa viikkoa pidemmälle ajalle. Tästä johtuen ilmastolaskelmat jäävät epävarmoiksi vaikka kaikki mallinnusten yhtälöt olisivat täydellisiä.

Kaikista näistä asioista huolimatta ilmastotutkimus on kehittynyt paljon ennen kaikkea avaruudesta tehtyjen havaintojen ansiosta. Tällaisia ovat mahdollisuus mitata merien tilavuus ja massa. Lämpötiloja ja vesihöyrypitoisuuksia voidaan mitata satelliiteista. Tietämyksemme aiemmista ilmasto-olosuhteista on lisääntynyt merkittävästi.

Yleisön vaikuttuminen tästä ei ole yllättävää, ja se heijastuu luottamuksena ilmastoennusteisiin ja mahdollisuuteen ennustaa maapallon tuleva ilmasto. Sitä vahvistaa YK:n valvonnan alla tapahtuva kansainvälinen yhteistyö. Tähän toimintaan osallistuvien tutkijoiden näennäinen yhtenäisyys on luonut lujan luottamuksen IPCC:n ilmastomallinnuksiin ainakin Ruotsissa. Ruotsin ilmatieteen laitoksen (SMHI) paikalliset ja 100 vuoden päähän ulottuvat ilmastosimulaatiot ovat vaikuttavia osoittaessaan yksityiskohtaisesti ja hienolla grafiikalla, millaiseksi ilmasto muuttuu Östergötlandissa tai Västerbottenissa. Tämä on äärimmäisen arvokasta tietoa paikallisille ilmastoasiantuntijoille ja suunnittelijoille, jotka työskentelevät kuumeisesti välttääkseen tulevaisuuden tulvat ja metsäpalot. Yhteiskunta pyrkii hyvään.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Voiko äänestämällä vaikuttaa?

Otsikon kysymys on näin vaalien alla ollut varmaan monen mielessä. Yksiselitteisen vastauksen antaminen taitaa olla mahdotonta, enkä sellaista siksi edes yritä. Mutta katsotaanpa yksi esimerkki ilmastopolitiikan puolelta. Se nimittäin antaa viitteitä, että joskus äänestystulos aiheuttaa muutoksia politiikassa.

Pääministeri Abbott panee toimeksi
Olen seurannut Australian ilmastopolitiikkaa tiedotusvälineiden ja muutaman maassa asuvan tuttavani kanssa käymäni sähköpostittelun kautta. Australiassahan käytiin viime syyskuussa parlamenttivaalit, joiden puoluekohtaisissa kampanjoissa ilmastopolitiikka oli hyvin vahvasti mukana. Vaaleja edeltävällä hallituskaudella kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa ajanut pääministeri Gillard kaatui heikkoihin kannatuslukuihin ja oman työväenpuolueensa vehkeilyihin. Murskavoiton ottanut konservatiivisen koalition johtaja ja nykyinen pääministeri Tony Abbott lupasi repiä Gillardin hallitusten vihreät verot ja muut maailman pelastamiseksi viritetyt ohjelmat palasiksi, leikata budjettialijäämää, panna talouden tasapainoon ja pudottaa sekä korkealle karanneen sähkön hinnan että työttömyyden takaisin kohtuulliselle tasolle.

Pääministeri Abbott on lunastamassa vaalilupauksiaan, ja se on aiheuttamassa hätääntyneitä ääniä edelllisen hallituksen vankimmissa tukijoukoissa. Abbott nimittäin aikoo leikata seuraavien neljän vuoden aikana erilaisten vihreiden ohjelmien tukiaisia 5,75 miljardin aussidollarin vuositasolta 0,5 miljardin tasolle. Kyse on siis yli 90 prosentin leikkauksista. Euromääräisesti leikkaukset ovat vähän yli 3,5 miljardin suuruiset. Luku on suuri, sillä Suomeen suhteutettuna se vastaisi lähes miljardin euron leikkausta menoissa.

Nuo leikkaukset kohdistuvat mm. uusiutuvan mutta markkinaehtoisesti kannattamattoman energiatuotannon saamiin tukiaisiin ja moniin muihin kiistanalaisiin ympäristöohjelmiin, millä tulee olemaan dramaattisia vaikutuksia tukiaisten varaan laskeneille yrityksille ja julkisille toimijoille. Mutta suhteellisesti kovimmin ne iskevät siihen laajaan virkamieskuntaan ja "asiantuntijajoukkoon", joiden määrää on työväenpuolueen hallitustaipaleen aikana kasvatettu. Yli 70 valtion virastoa tullaan lakkauttamaan, rajusti supistamaan tai yhdistämään supistettuina toisiinsa. Totaalisen kuoliniskun saa mm. Australian uusiutuvan energian komissio. Maan tiedeakatemia arvioi yli 5000 ilmastonmuutostutkijan ja -asiantuntijan saavan lopputilin. Abbottin hallitus ei kuitenkaan aio lopettaa tieteen tukemista, mutta painopisteet vaihtuvat. Yli kymmenen miljardin euron lääketieteellinen tutkimusrahasto saa alkunsa mm. ilmastotutkimuksesta säästyvillä rahoilla.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Tuulivoimassa huonoja puolia - ja paljon niitä



Suomen Tuulivoimayhdistys ry:n hallituksen puheenjohtaja Jari Suominen on lähettänyt alla olevan kirjoituksen Lapin Kansaan ja luultavasti moniin muihinkin lehtiin. Juttu on otsikoitu "Tuulivoimassa myös hyviä puolia". Ymmärrän sananvapauden nimissä jutun julkaisemisen, mutta muutama huomautus minulla on Suomisen laskelmiin ja vähän muuhunkin.

Kuuden lapsen perheen päänä uutinen, jossa kerrotaan, että työttömyys Suomessa on saavuttanut 9,1 prosentin tason ja 240 000 suomalaista on paraikaa ilman työtä, on vertahyytävää kuultavaa. Olen seurannut sivusta läheisen ihmisen syrjäytymistä työelämästä ja voin vakuuttaa, ettei se ole mukavaa seurattavaa.

Tukiaisetko J. Suomista naurattavat?
Viiden lapsen perheen päänä tunnelma on sama.

Kaiken inhimillisen kärsimyksen lisäksi se tulee yhteiskunnalle kestämättömän kalliiksi. Jokainen menetetty työpaikka lisää suoraan yhteiskunnan kustannuksia 0,8 miljoonalla eurolla. Tätä vastaan on vaikea ymmärtää keskustelua, jossa tärkeimpiä arvoja tuntuvat olevan oman mökin tai kiinteistön arvo, ja että saako tuulivoimala kuulua tai näkyä horisontissa.

Olen samaa kahden mieltä ensimmäisen virkkeen osalta. Viimeisen virkkeen kohdalta olenkin sitten täysin eri mieltä. Tottakai kiinteistön arvo on tärkeä asia, sillä moni on sen varaan elämänsä laskenut. Ja selvää on sekin, että tuulivoimalan läheisyys laskee dramaattisesti kiinteistön arvoa.

Yleisessä keskustelussa Suomen 2020 tavoitteen toteutumisen hinnaksi tuulivoiman vastustajat laskevat 2 000 miljoonaa euroa. Arvion oikeellisuuteen on turha ottaa vahvasti kantaa, koska lopullinen lasku selviää vasta 2030-luvulla. Useimmiten luvun esittäjät eivät halua kuulla puhuttavankaan, että tuulivoimalla olisi myös positiivisia vaikutuksia. Nuo vaikutukset voidaan laskea euroiksi ihan samoilla periaatteilla kuin edellä mainittu lukukin.

Tuulivoiman vastustajien laskema luku on järkyttävän iso ja voi olla myös alakanttiin laskettu. Olisikin mukava kuulla tuulivoiman positiivisista vaikutuksista. Haluaisin kuulla niistä myös muuttavien lintujen, lepakoiden ja hyönteisten osalta. Jostain syystä positiivisia vaikutuksia em. asioita selvittävissä tieteellisissä artikkeleissa ei ole lainkaan. On vain negatiivisia vaikutuksia. Niiden mukaan tuulivoimalat tuhoavat luontoamme. Mutta ei nyt sekaannuta pikkuasioihin, kuten merikotkien ja muiden suojeltujen lintujen säilymiseen osana luontoamme. Katsotaan, miten Suominen saa tuulivoimasta kannattavan bisneksen koko kansakunnalle.

Käytetään laskennassa uudenaikaisen tuulivoimalan 20 vuoden käyttöikää, Suomen 2020 vuoden 2500 MW:n tuulivoimalatehotavoitetta ja sillä tavoiteltavaa 6 TWh vuosituotantoa.

Vuoden 2013 lopussa Suomen 209 tuulivoimalan nimelliskapasiteetti oli 447 megawattia. Tuulivoimalla tuotettiin sähköä viime vuonna 777 000 megawattituntia, mikä oli noin 0,9 % Suomen sähkönkulutuksesta. Noista luvuista saamme lasketuksi, että tuulivoimalat tuottivat sähköä noin viidesosalla (= 19,8 %) nimelliskapasiteetistaan. Tuulivoimalla tuotetun sähkön euromääräiseksi arvoksi saamme 32,3 miljoonaa euroa, kun käytämme viime vuoden keskimääräistä sähköpörssin hintaa 41,6 euroa megawattitunnilta.

Jari Suomisen laskennan oletuksissa on muutama outo kohta. Ensinnäkin 20 vuoden käyttöikä tuulivoimalalle on kovin pitkä Suomen kovissa olosuhteissa. Brittein saarilla tuulivoimalat ovat seurantatutkimusten mukaan kestäneet alle 15 vuotta, eivätkä ne ole altistuneet lumelle, jäälle ja pakkaselle. Jokin aika sitten kirjoitin Kotkassa sijainneista Ilona- ja Ilmari-nimisistä tuulivoimaloista, joiden pyörittäminen ei ole ollut enää kannattavaa. Energiayhtiö totesi 14-vuotiaiden tuulimyllyjen kunnossapidon tulleen liian kalliiksi.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Ilmastorealismia etsimässä EU-vaalikoneista



Europarlamenttivaalit pidetään Suomessa 25.5.2014. Niiden ennakkoäänestys on mahdollista 14.-20.5. Sen varalta, että joku haluaisi pohtia ehdokasvalintaansa ilmasto- ja energia-asioiden perusteella, kahlasin läpi kaksi vaalikonetta. 

Käytin hyvin yksinkertaista metodia saadakseni esiin mahdollisimman selkeät erot ehdokkaiden ja heidän puolueryhmiensä välille. Vastasin vain ilmasto- ja energiapoliittisiin kysymyksiin. Muihin kysymyksiin käytin "en osaa sanoa" -vaihtoehtoa ilman painotuksia.

Katsotaanpa sitten tulokset vaalikoneittain. Sanottakoon jo tässä vaiheessa se, että pudotin tuloksista pois ehdokkaat kaikista sellaisista puolueista tai listoista, joilla ei ole edustusta nykyisessä eduskunnassa. Yritän kirjoituksen lopussa vielä jonkinlaista analyysiä.

 

Yleisradion vaalikone

Ylen vaalikoneessa oli vain kaksi aihetta koskevaa kysymystä, joihin testimielessä vastasin suluissa esitetyn mukaisesti:
1.      Mitä mieltä olet väitteestä: Energia- ja ilmastopolitiikassa etusijalle on asetettava teollisuuden kilpailukyky. (Täysin samaa mieltä)
2.      Mitä mieltä olet väitteestä: Euroopan siirtymistä uusiutuvan energian käyttämiseen on nopeutettava, vaikka se nostaisi sähkön ja polttoaineiden hintoja. (Täysin eri mieltä)

Vastaukseni kanssa 100-prosenttisesti samaa mieltä olivat seuraavat ehdokkaat: Juho Eerola (PS), Simon Elo (PS), Mia Heijnsbroek-Wirén (RKP), Kimmo Kivelä (PS), Jani Kolehmainen (PS), Marko Kulpakko (PS) ja Ilkka Matinpalo (PS).

Nykyisistä mepeistä eniten samaa mieltä vastaukseni kanssa olivat Anneli Jäätteenmäki (KESK) ja Sampo Terho (PS), joiden tulos oli 90 %. Muista nimekkäimmistä ehdokkaista samaan tulokseen pääsi vain Jussi Halla-aho (PS).

Vastaukseni kanssa eniten eri mieltä (0 %) olivat seuraavat: Pirkka Aalto (KD), Eila Aarnos (VAS), Faruk Abu Taher (VAS), Outi Alanko-Kahiluoto (VIHR), Li Andersson (VAS), Alina Böling (RKP), Toivo Haimi (VAS), Saara Ilvessalo (VIHR), Jyrki Kasvi (VIHR), Timo Keskitalo (KD), Otso Kivekäs (VIHR), Tuuli Kousa (VIHR), Silvia Modig (VAS), Klemetti Näkkäläjärvi (RKP), Maria Ohisalo (VIHR), Heikki Patomäki (VAS), Birgitta Silvennoinen (KD), Johanna Sumuvuori (VIHR), Sinikka Torkkola (VAS), Thomas Wallgren (SDP) ja Ozan Yanar (VIHR).

Nykyisistä mepeistä vähiten samaa mieltä vastaukseni kanssa oli Tarja Cronberg (VIHR), jonka tulos oli 10 %. Muista nimekkäimmistä ehdokkaista samaan tulokseen pääsivät mm. Heidi Hautala (VIHR), Kimmo Kiljunen (SDP), Mikael Pentikäinen (KESK), Paavo Väyrynen (KESK). Kohtalaisen lähelle (20%) mepeistä pääsi Sirpa Pietikäinen(KOK) ja muista ehdokkaista mm. Touko Aalto (VIHR), Antti Kaikkonen (KESK), Toimi Kankaanniemi (PS), Ilkka Kantola (SDP), Timo Kaunisto (KESK), Anni Sinnemäki (VIHR), Alexander Stubb (KOK) ja Oras Tynkkynen (VIHR). 

Ylen vaalikone tarjoaa myös ehdokkaat asettaneiden puolueiden kannat noihin kysymyksiin. Eniten vastaukseni kanssa samaa mieltä ovat järjestyksessä Perussuomalaiset (0 eroa vastauksissa), Kokoomus (-2), Kristillisdemokraatit (-2) ja RKP (-4). Eniten eri mieltä ovat Keskusta (-6), SDP (-6), Vasemmistoliitto (-8) ja Vihreät (-8).

tiistai 6. toukokuuta 2014

Syönkö hyvin vai pelastanko maapallon, kas siinäpä pulma!

Kuva 1
Maaseudun Tulevaisuus ja kai melkein kaikki isot mediat kertovat, että ruokailutottumuksilla on vaikutusta ilmastoon. En epäile asiaa hetkeäkään, sillä olen viettänyt lukemattomia öitä hernekeittoaterian jälkeen niin yhteisessä kasarmimajoituksessa kuin puolijoukkueteltassa.

Tieto perustuu Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) kehittämään vertailumenetelmään, joka yhdistää eri ruokien ympäristövaikutukset ja ravintoainekoostumuksen. Ympäristövaikutuksissa ovat mukana ilmastolliset ja rehevöittävät vaikutukset.

Jos haluaa pitää huolta sekä terveydestään että ympäristöstä, kannattaa valita avomaalla kasvanut porkkana eikä kasvihuonetomaattia. Paistettu liha on grillimakkaraa parempi vaihtoehto, kun otetaan huomioon sekä ravitsemukselliset että ympäristövaikutukset. Jos valinta tehtäisiin pelkästään ympäristön kannalta, olisi suotavampaa syödä makkaraa. 
Näin siis kertoo MTT:n malli. Sen perusperiaate on varsin yksinkertainen, sillä siinä yksinkertaisesti jaetaan ruuan tuottamat hiilidioksidipäästöt sen sisältämien ravintoaineiden määrällä. Hiilidioksidipäästöt tietysti kiihdyttävät ilmaston lämpenemistä IPCC:n käyttämien mallien mukaisesti, ja ravintoainepitoisuudet vaikuttavat syöjän terveydentilaan.

Kyse on hyvin yksinkertaisesta vertailutilanteesta. Syönkö ravinnepitoista ruokaa ja pysyn kunnossa, mutta pilaan ilmaston? Vai syönkö paskaa ja pelastan maapallon? Näin siis karrikoidusti. MTT näyttää vihjaavan, että pitäisi ehkä tehdä jotain tuosta puolestavälistä.

Poikkeuksellisesti en nyt esitä ainuttakaan graafia IPCC:n ilmastomallinnusten epäonnistumisista siitä huolimatta, että yli 98% empiirisiin mittauksiin verratuista mallinnuksista on ennustanut totaalisen pieleen. Luotetaan nyt tämän kerran noihin mallinnuksiin. Siis Sari Sairaanhoitajan perheen ruokailutottumuksilla olisi todella vaikutusta ilmastoon. Hyvä niin. Pari kysymystä minulla vielä kuitenkin on.

Missä ovat MTT:n laskelmat noiden vaikutusten suuruudesta vuonna 2100? Kuinka monta asteen triljoonasosan murto-osaa vähemmällä lämpenemisellä Sarin lastenlastenlapset selviävät, jos Sari opettaa lapsensa pettuleivän syöjiksi? Miksi meille ei kerrota, kuinka monella prosentilla tai millä hyvänsä yksiköllä me suomalaiset voisimme pelastaa maailman siirtymällä samantein kivikauden elintasoon?

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Ilmastovalehtelua kyynelillä tehostettuna?

Kuva 1
Muistattehan taifuuni Hayanin, joka rantautui Filippiineille viime vuoden marraskuussa aiheuttaen paljon paikallista tuhoa. Hayan sattui iskemään juuri vuoden suurimman ilmastokokouksen alla, mistä syystä se sai tietysti paljon julkisuutta. Erityisen herkullisia aiheita lehdistölle olivat tietysti Hayanin yhteys ihmisperäiseen ilmastonmuutokseen ja yleensäkin sään ääri-ilmiöiden mahdollinen yleistyminen. Kirjoitin Hayanista jo tuoreeltaan täällä, joten en noita asioita enää tässä toista.

Kuva 2
Filippiinien oma ilmatieteen laitos on nyt selvittänyt trooppisten syklonien ja myös muiden sadantaan liittyvien ääritilanteiden trendejä saarivaltion alueella. Selvityksen tulos on aika selkeä:
  1. Filippiineille rantautuu noin kaksikymmentä trooppista syklonia vuosittain. Tässä suhteessa vuosien välinen vaihtelu on melko suurta, mutta tilastollisesti merkitsevää kasvu- tai laskutrendiä ei ole (Kuva1, kuvat suurenevat klikkaamalla).
  2. Erittäin voimakkaita taifuuneja (= tuulen nopeus yli 150 km tunnissa) alueella esiintyy noin kuusi vuodessa. Ne ovat yleisempiä El Nino -vuosina, mutta merkitsevää trendiä ei niistäkään löydy (Kuva 2).
Kuva 3
Myöskään äärisääksi luokiteltavien rajujen sadantatapahtumien määrässä ei ole havaittu tilastollisesti merkitsevää nousevaa tai laskevaa trendiä, joskin sadannan muutosten osalta on jonkin verran vaihtelua Filippiinien osien välillä (Kuva 3).

Filippiinien ilmatieteen laitoksen selvityksen voi käydä lukemassa täältä.

No auttaisiko ilmastonmuutoksen torjunta Filippiinejä vähentämällä syklonien ja äärimmäisten sateiden määrää tai niiden aiheuttamia vahinkoja? Hmm... Epäilenpä, että tulos saattaisi olla päinvastainen. Arkijärjellä voisi ajatella, että tehostetusta kaavoituksesta, jossa ei sallittaisi rakentamista ääri-ilmiöille herkille alueille, sekä säänkestävien talojen ja kaupunkien rakentamisesta voisi olla apua. Sitä kutsutaan sopeutumiseksi, jota ihmiskunta on tietysti tehnyt jo pitkään ja varsinkin silloin, kun joku paikallinen luonnonilmiö on aiheuttanut laajoja tuhoja. Siitä ei paljoa puhuttu Varsovan ilmastokokouksessa ja Hayan-uutisten varjossa. Jaa - miksi ei puhuttu? Se onkin hyvä kysymys. Luultavasti nuo pragmaattiset toimet tarjoaisivat liian rationaalisen ratkaisun ja siten veisivät pohjaa hiilidioksidipohjaisilta kauhutarinoilta sekä globaaleilta mahdollisuuksilta verottaa niihin vetoamalla?

perjantai 2. toukokuuta 2014

Ilmastofoorumin puheenjohtajan analyysiä ilmastokeskustelusta

Pasi Matilainen
Ilmastofoorumin puheenjohtaja, Pasi Matilainen, on kirjoittanut Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalle  nasevan analyysin ilmastonmuutoskeskustelun yksipuolisuudesta. Siltä varalta, että joku Ilmastorealismia-blogin lukija ei ole tuota kirjoitusta huomannut, annan tässä alkupalat Matilaisen kirjoituksesta. Loput joudut lukemaan hänen omasta bloggauksestaan täältä. No niin, tässä siis kirjoituksen alku:

Viisi selitystä ilmastonmuutoskeskustelun yksipuolisuudelle

Ilmastonmuutos on ollut poliittisen keskustelun asialistoilla jo neljännesvuosisadan. Sinä aikana poliitikot ja virkamiehet ovat lentäneet ilmastonmuutoskonferensseissa ympäri maailmaa, niin Riossa, Balilla ja Kiotossa kuin monessa muussakin eksoottisessa kohteessa. Kioton sopimus, päästökauppa, energiaverotus, tuulimyllyt, energiansäästölamput, biopolttoaineet, rakentamisen sääntely ja moni, moni, moni muu asia itse ilmastotutkimuksesta puhumattakaan ovat nielleet jo satoja miljardeja euroja ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Siitä huolimatta ilmastokatastrofi on poliitikkojen ja aktivistien puheissa edelleen tulossa. Vieläkään ei olla tehty tarpeeksi ja edelleenkin on viimeinen hetki tehdä todellisia ratkaisuja ilmastokatastrofin estämiseksi, väitetään. Joka ikinen lyhyen aikavälin ennuste on tähän mennessä mennyt metsään, mutta silti meidän pitäisi luottaa uusiin ennusteisiin ja erityisesti niihin pitkän aikavälin ennusteisiin, joita emme voi itse mitenkään todentaa, koska vuonna 2100 olemme kaikki kuolleita – vanhuuteen siis, emme ilmastokatastrofiin.

Yhä useampi on herännyt kyseenalaistamaan ilmastonmuutokseen liittyviä väitteitä, mutta toisinajattelu tuntuu lähestyvän jo rikosta. ”Vääriä mielipiteitä” ei suvaita ja vaikka toisinajattelijoita ei joidenkin aktivistien toiveista huolimatta vielä vangita tai vaienneta, niin heidät kyllä parhaan mukaan pyritään vaikenemaan kuoliaiksi.

Sitra on yksi ilmastoaktivismin pesäkkeistä Suomessa. Se julkaisee veronmaksajien varoilla mielipidekirjoituksia, joita se nimittää tutkimuksiksi ja selvityksiksi. Yksi sellainen oli helmikuussa 2014 julkaistu ”Kymmenen selitystä ilmastonmuutoskeskustelun puuroutumiselle”, joka keskittyi panettelemaan ja vähättelemään skeptikoita. Tässä kirjoituksessa (vai pitäisikö sanoa selvityksessä?) esitän viisi selitystä ilmastonmuutoskeskustelun yksipuolisuudelle Sitran tekstiä mukaillen.

1) Tasapuolisuus ja tiedonvälityksen asiapitoisuus ymmärretään tiedotusvälineissä todellisuudessa juuri niin kuin aktivistit haluavat. Vaikka Sitra ja muut aktivistit mielellään syyttävätkin tiedotusvälineitä ”liiallisesta tasapuolisuudesta” niiden satunnaisesti julkaistessa jonkun skeptikon haastattelun tai jonkin skeptisen mielipiteen, niin käytännössä puntit ovat hyvin vahvasti aktivistien puolella. Sen lisäksi, että skeptisiä näkemyksiä julkaistaan varsinkin Suomessa äärimmäisen harvoin suhteessa aktivistisiin ja virallisiin näkemyksiin, niin toimittajat itse vaikuttavat usein enemmän aktivisteilta kuin neutraaleilta.

Avoimesti skeptisiä toimittajia on Suomessa vain pari, kun taas virheellistä ja paikoin suoranaisesti valheellista aktivistitoimittajien ”journalismia” julkaistaan kritiikittömästi jokaisesta tuutista, palkitaan valtionpalkinnoilla ja pidetään koskemattomana kaikissa valituskanavissa. Kun sitten joku satunnainen tavallinen toimittaja joskus kirjoittaa jotain vähänkin epäilyyn viittaavaa tai edes skeptikoista, on hänen sähköpostilaatikkonsa sen jälkeen sellainen aktivistien paskamyrsky, ettei hän jatkossa erehdy koskemaan aiheeseen pitkällä tikullakaan.

2) Pieni vähemmistö voi myrkyttää keskustelun ja vaientaa epäilyn. Ilmastoaktivismi on alun perin pienen piirin juttu, alkaen jostain Rooman klubista, Sierra-klubista, YK:n ympäristöohjelmasta (UNEP) ja ylipäätään syvävihreiden aktivistien päiväunista maailman mukauttamisesta omaan muottiinsa. Sittemmin samaan kelkkaan on hypännyt yksi jos toinenkin oman edun tavoittelija, joka on nähnyt ilmastoasiassa keinon saada itselleen lisää rahaa, valtaa tai mielellään molempia. Lisäksi puolueet ja poliitikot kautta linjan ovat löytäneet ilmastonmuutoksesta keppihevosen ajaa entistä paremmin samoja vanhoja tavoitteitaan läpi, liittyivät ne sitten ilmastoon tai eivät. Mutta keskustelun päälinjat eivät ole neljännesvuosisadassa muuttuneet alkuperäisen pienen piirin pähkäilyistä mihinkään.
Kirjoitus jatkuu täällä.

Ilmastofoorymin jäseneksi voi liittyä kuka tahansa joka, hyväksyy yhdistyksen tarkoituksen ja säännöt. Lisää jäseneksi liittymisestä täällä.