Luciferia etsimässä säädatasta

Helsingin Sanomat julkaisi 7.8.2017 jutun otsikolla ” Yli 40 asteen lämpötiloista kärsivä Välimeri on ilmastonmuutoksen ”murheenkryyni”, joka näyttää lämpenevän muita alueita enemmän, sanoo asiantuntija – mutta miksi lämpö kiertää Suomen?”.  Seuraavassa muutamia otteita tuosta jutusta ja tuttuun tyyliin myös blogistin kommentteja.

HS:n kuvitusta: Miehet uivat suihkulähteessä Unkarin pää-
kaupungissa  Budapestissa viime viikolla. Tällä viikolla kylpylä-
kaupunkiin on luvattu 35 astetta lämmintä.
(KUVA: LASZLO BALOGH / REUTERS)

ETELÄ-EUROOPPAA viime päivinä koetellut raju helleaalto on nostanut lämpötilat paikoitellen yli 40 asteeseen. Tukalissa lämpötiloissa on hikoiltu Portugalista Turkkiin ulottuvalla vyöhykkeellä.

Aivan! Heinäkuun loppu ja elokuun alkupuoli ovat ihan vanhastaan lämpimintä aikaa kaikkialla Euroopassa. Helleaallot ovat tyypillisiä tälle vuodenajalle. Yli 40 asteen korkeimmat päivälämpötilat kuuluvat niin ikään normaaliin ilmastoon Välimeren tuntumassa. Korkein varjossa mittaamani ilmanlämpötila oli 44 astetta eräällä työmatkalla Kaakkois-Turkissa elokuussa 2007. Kun parin tunnin ulkoilmareissulta pääsi takaisin ilmastoituun autoon, jonka sisälämpötila ei laskenut täysillä toimivasta ilmastoinnista huolimatta 32 astetta alemmas, tuntui kuin olisi hypännyt kylmävarastoon.

Viikonloppuna kuolemantapauksista on raportoitu ainakin Italiassa, Romaniassa ja Puolassa, kertoi uutistoimisto Reuters. ”On selvää, että Luciferin takia on kuollut suuri määrä jo valmiiksi sairaita ihmisiä”, kertoo Maailman ilmatieteenjärjestön pääsihteeri Petteri Taalas. Hellekuolemat johtuvat korkeiden lämpötilojen lisäksi esimerkiksi onnettomuuksista. Lisäksi korkeat lämpötilat ovat vaaraksi ihmisille, joilla on esimerkiksi sydän-, verenkiertoelin- tai hengityselinsairauksia.

Kyllähän se on totta, että altistavan helteen vaikutukset voivat sammuttaa jo viimeisillään ja heikosti lepattavan elämän liekin. Mutta tutkimusten mukaan kylmyys on kuitenkin 3 – 20 kertaa hurjempi tappaja. Minä en nyt tässä bloggauksessa lähde kiistelemään Petteri Taalaksen kanssa tuosta asiasta. Keskityn muuhun, mutta jos lukija haluaa tutustua tutkittuun tietoon asiasta, tarjoan tätä ja tätä kirjoitusta.

PÄÄSYYLLINEN helleaaltoon on Taalaksen mukaan ilmastonmuutos. Luciferia muistuttavia helleaaltoja on koettu Euroopassa aiemminkin. Vuonna 2010 Suomi sai kokea osan Venäjää piinanneesta helleaallosta, joka aiheutti esimerkiksi lukuisia maastopaloja ja arviolta noin 50 000 ihmisen ennenaikaisen kuoleman. Vuonna 2003 Keski-Eurooppaa ja etenkin Ranskaa kiusannut helle tappoi arviolta noin 70 000 ihmistä. ”Ilmastonmuutoksen kannalta etenkin Välimeren alue on murheenkryyni. Se näyttää lämpenevän muita alueita enemmän, minkä lisäksi sademäärät ovat laskussa, mikä aiheuttaa kuivuusongelmia”, Taalas sanoo.

Selvä! Jos nyt ymmärrän oikein, Taalas tarkoittaa, että ennen viimeaikojen ilmastonmuutosta tällaisia helleaaltoja ei ollut tai ainakin ne olivat lievempiä. Tutkitaanpa Euroopan säädataa, jota meillä ei valitettavasti ole mitattuna nykyaikaisin instrumentein kovin pitkältä ajalta.

Kuva 2

Hain ECA&D-säätietokannasta seitsemän viereisessä kartassa (kuva 2) näkyvän sääaseman päivittäiset lämpötila- ja sadantatiedot, joista työstin alla olevat graafit. Tarkoitukseni oli vastata seuraaviin kysymyksiin:

1.       Ovatko kesän hellepäivät (lämpötila > 25 astetta C) lisääntyneet? 

2.       Ovatko hellejaksojen pituudet kasvaneet? Tällä on hyvin suuri merkitys, sillä tutkimusten mukaan vasta yli kolme päivää kestävillä hellejaksoilla näyttää olevan vaikutusta ihmisten kuolleisuuteen.

3.       Onko helteiden kovuus kasvanut? Tätä koetin selvittää laskemalla kesän korkeimman lämpötilan kehitystä.

4.       Onko kesäisessä sadannassa tapahtunut vähenemistä, kuten Taalas väittää?

Jostain syystä Petteri Taalas unohti vakiosanomastaan viestin, jonka mukaan sademäärät ovat laskeneet, mutta rankkasateiden määrä on kasvanut. Viidentenä asiana selvitin vielä tuon asian.

Ongelmallista on tosiaan se, että helposti on saatavilla vain vähän pitkäaikaista ja katkeamatonta säätietoa. Valitsin nuo sääasemat em. kriteerien perusteella. Parhaimmillaan niiden tiedot ulottuvat 1800-luvun lopulle ja huonoimmillaan 1920-luvun alkuun. Joka tapauksessa kaikkien käyttämieni sääasemien tiedot ulottuvat useita vuosikymmeniä 1960-luvun taakse, mitä monet pitävät rajana ihmisperäisen ilmastovaikutuksen dominanssille.

No, lähdetään katsomaan sääasemien dataa. Sitä ennen kuitenkin muutama tärkeä ilmoitus datan lukijalle: Ensiksikin olen laskenut kaikki graafit 10 vuoden liukuvalla keskiarvolla saadakseni ilmastollisen muutoksen esiin. Siis jokainen kuvaajan arvopiste kertoo pystyakselin muuttujan keskiarvon vaaka-akselin vuotta edeltäneiltä 10 vuodelta. Esimerkiksi kuvassa 3 olevan kuvaajan ensimmäinen piste (1913) kertoo, että Los Llanosin mittaamien kesäkuukausien hellepäivien määrän keskiarvo vuosina 1904 – 1913 oli 79,5.

Olen nuo graafien pystyakselit mitoittanut neljän standardipoikkeaman mukaisesti. Se siis tarkoittaa, että 95 % vuosittaisista mittaustuloksista mahtuisi graafiin. Kun nyt katsot noita 10 vuoden liukuvia keskiarvoja, näet, josko jokin niistä pyrkii graafialueen ulkopuolelle. Silloinhan olisi kyse todella merkittävästä muutoksesta. Jos graafit pysyvät keskialueella, osoittaisivat myös tilastolliset testit lähinnä satunnaisvaihtelua – siis kohinaa, jolloin suureen huoleen ei ole aihetta.

1. Iberian niemimaa, Los Llanos (Espanja) (Kuva 3)

Kuvan vasemman yläkulman graafin pisteviiva, joka esittää varsinaisen kuvaajan lineaarista trendiä, osoittaa kesäkuukausien hellepäivien määrän nousua 1900-luvun alun keskimääräisestä noin 80:stä 2000-luvun alun 85:een. Toisaalta kuvaaja näyttää tuon tason saavutetun jo 1940-luvulla ensimmäisen kerran. Selvä muutos näkyy myös hellejaksojen pituudessa (keskimmäinen graafi ylhäällä). Kesän pisin hellejakso siis näyttäisi kestävän nykyisin 10 päivää pidempään kuin 100 vuotta sitten.

Kuva 3

Lineaarinen trendi oikean yläkulman graafissa kertoo niin ikään kesien korkeimman lämpötilan noususta noin asteella, mutta varsinaisesta kuvaajasta näemme, että maksimilämpötiloilla mitattuna Los Llanosin keskimäärin kuumimmat kesälämpötilat mitattiin 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa. Itse asiassa Los Llanosin lämpötilaennätys on vuodelta 1901 oleva +45 astetta. Mutta nuo yksittäiset mittaukset ovat säätä, eivätkä kuvaa ilmastoa siten kuin vähintään 10 vuoden mittausten keskiarvot. Vuosien 1904-1913 maksimilämpötilojen keskiarvo on kuitenkin korkeampi kuin vuosien 2007-2016. Lineaarinen trendi siis viittaa siihen, että alueen kesät ovat nykyisin keskimäärin vähän lämpimämpiä kuin 1900-luvulla, mutta mitään ennennäkemätöntä ei Los Llanosin säähistoriassa ole viime aikoina nähty lämpötilojen osalta.

Sain Los Llanosia paremmat (=kattavammat) sadantatiedot Dorecan sääasemalta (alemmat graafit). Vasemmanpuoleisen graafin mukaan kesäsateet ovat hieman vähentyneet viimeisen 100 vuoden aikana. Ehkä Taalas onkin oikeassa, sillä kyllä Los Llanos ja Doreca vähän sen suuntaisesta todistavat? Toisaalta Dorecan aseman tietojen mukaan Taalaksen usein esittämä väite rankkasateiden yleistymisestä ei sen osalta pidä paikkaansa (oikeanpuoleinen graafi).

150 000 kadonneen ruumiin mysteeri Etelämantereella

Hesarin pingviinijutun otsikko

Muutamat kotimaiset lehtemme uutisoivat reilu viikko sitten Etelämantereen jääpingviinejä kohdanneesta katastrofista. Helsingin Sanomat kertoi asiasta otsikolla ”Pingviini­yhdyskuntaa uhkaa katoaminen – 150 000 kuollut jäävuoren vaikeutettua ruoan hankintaa”, MTV3 uutisoi ” Jäävuori koitui 150 000 pingviinin kohtaloksi Antarktiksella” ja Tekniikka&Talous ”2900 nelikilometrin möhkäle koitunut jo 150 000 pingviinin kohtaloksi – Lopuilla 20 vuotta armonaikaa”. No, mitä noista dramaattisista otsikoista ja artikkeleista voisi pingviinien ystävänä sanoa? Ainakin sen voi sanoa, että valehtelu ei rajoitu yhteen tai kahteen isoon mediataloon, vaan se taitaa olla jo maan tapa ainakin näissä ilmastonmuutosasioissa.

Kuva prof. Turneyn edelliseltä tutkimusmatkalta

Nuo artikkelit perustuivat The Guardianissa olleeseen juttuun, jonka pohjana oli käytetty viime syksynä australialaisen yliopiston ilmastonmuutosta tutkivan yksikön tutkimuspaperia ja muutaman sen tutkijan lausuntoja. Kun tutkijoiden joukossa on myös ilmastonmuutosaktivismin professori Chris Turney, jonka edellinen tutkimusmatka juuttui vuodenvaihteessa 2013 - 2014 rajusti lämmenneen - joskin mittausten perusteella asia näyttää päinvastaiselta - Antarktikan ”olemattomiin” mutta ennennäkemättömästi kasvaneihin merijäihin, olisi niin Guardianin kuin suomalaislehtien toimitusten hälytyskellojen pitänyt soida. Kellojen olisi pitänyt soida kovaa, sillä tutkimuspaperissa ei mainita mitään 150 000 jääpingviinin ruumiista. Alla Guardianin videoklippi jääpingviinien "joukkotuhosta".

Mitäpä me luulemme tietävämme jääpingviineistä, jotka on hyvin usein nostettu jääkarhujen lailla ihmisperäisen ilmastonmuutoksen uhreiksi?  Jääpingviinien määrä Etelämantereella on vasta muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa laskettu kattavasti, joten aiemmat väittämät kannan laskusta ovat siis perustuneet vajaaseen tai olemattomaan tietoon. Laskennan tulos on aika mykistävä. Laskentaa johtanut Stony Brook -yliopiston tohtori Heather Lynch kertoo: "Me havaitsimme 53 % kasvun pingviinien kokonaismäärässä."

Syvää epäilyä Pariisin ilmastokokouksen vaikuttavuudesta

Helsingin Sanomat julkaisi 28.11.2015 aiemman julkaisulinjansa vastaisen vieraskynäkirjoituksen. Olin hämmästynyt sellaisesta, sillä lukemani perusteella Hesarin ilmastouutisointi on ollut hyvin yksipuolista, löysää ja ajoittain puhtaasti propagandistista. Sitä olen useasti tässäkin blogissa kritisoinut, ja se oli yksi syistäni Hesarin tilauksen lopettamiseen. En uskonut lehden linjan järkevöitymiseen tältä osin – enkä usko siihen vieläkään – mutta joka tapauksessa Hesarin pääkirjoitussivun juttu oli positiivinen yllätys. Lehtitalo ei näköjään aivan täysin halua piilottaa poliittisesta valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä, joskaan yksi poikkeava juttu ei vakiintunutta linjaa tietenkään miksikään muuta.

Bjørn Lomborg

Kyse on yhden maailman tunnetuimman ympäristöpolitiikan tutkijan, tanskalaisen Bjørn Lomborgin, kirjoituksesta ”Pariisin ilmastokokous jatkaa hymistelyä”, jossa hän arvioi tänään alkavan Pariisin ilmastokokouksen ennakoidun lopputuloksen merkitystä. Lomborgin hyvin kansantajuinen vieraskynäkirjoitus perustuu hänen aiemmin julkaistuun tutkimukseensa. Olen valikoinut alle muutamia kirjoituksen tärkeimpiä kappaleita (sisennettynä ja kursivoituna) ja niitä lyhyesti kommentoinut.

Maailman johtajat kokoontuvat ensi viikolla Pariisiin ilmastohuippukokoukseen. Kokouksen päätteeksi he todennäköisesti kehuvat toisiaan ilmastonmuutoksen hillitsemisestä.

Selkääntaputtelun yhteydessä jää kertomatta, ettei uusi ilmastosopimus estä juuri lainkaan maapallon lämpenemistä. Päättäjien näkemys ilmastonmuutoksesta pohjautuu nimittäin epärealistisiin oletuksiin ja yltiöoptimistisiin ennusteisiin.

Näin varmaankin käy, mutta siitä lisää joulukuussa, kun on aika katsoa, mistä Pariisissa lopulta sovittiin ja mistä ei sovittu.

… EU:ta on kehuttu kunnianhimoisista päästölupauksista, mutta valtaosa unionin ”onnistumisista” ei ole hyödyttänyt maapalloa lainkaan. Saksa, Ranska ja Espanja ovat ehkä supistaneet energiaintensiivistä tuotantoaan, mutta samaan aikaan ne ostavat vastaavia tuotteita Kiinasta.

Suomi on ollut ehkä vieläkin voimakkaampi energiaintensiivisen teollisuutensa supistaja – ainakin suhteellisesti.

Maapallon lämpenemisessä päästöjen syntypaikalla ei ole juuri merkitystä. Teollisuuden hiilidioksidipäästöjä näyttäisi siirtyvän yhä enemmän Intiaan, Vietnamiin ja muihin maihin, joiden sitoutuminen vähennyksiin on heikko tai olematon. Päästömäärät luultavasti jopa kasvavat, koska kehittyvien maiden tuotanto on tehottomampaa kuin länsimaissa.

Tätä energiaintensiivisen ja muunkin tuotannon siirtoa kutsutaan joko globalisaatioksi tai hiilivuodoksi näkökulmasta riippuen. Jälkimmäisestä näkökulmasta sitä on tarkastellut mm. Kokoomuksen entinen meppi, Eija-Riitta Korhola, varsin ansiokkaasti taannoisessa väitöskirjassaan. Epäilen kadottaneemme tuotantomme Aasiaan ja muuallekin osin ihan markkinaehtoisista syistä ja työmarkkinarakenteidemme jäykkyydestä johtuen, mutta olemme kyllä olleet myös naiiveja nimenomaan tuon hiilivuodon osalta, kuten Lomborg jäljempänä vihjaa sitä suoraan sanomatta.

[Lännen] päättäjät vannovat nykyisen [ns. uusiutuvan] teknologian nimiin tunnustamatta sen rajoja. Kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi tuuli- ja aurinkovoiman kattavan tällä hetkellä vaivaiset puoli prosenttia maapallon energiantarpeesta. Vuoteen 2040 mennessä osuuden ennustetaan nousevan 2,4 prosenttiin. Pariisin ilmastokokous lupaa lisää poliittista teatteria.

Ns. uusiutuvien energialähteiden osuus Lomborgin mukaan

IEA, jonka ennusteesta on kyse, ei siis usko nykyisen kaltaisten kalliiden tuuli- ja aurinkovoiman valtaavan markkinoita kuin marginaalisesti. Eikä siihen usko optimistina pitämäni Lomborgkaan, jonka käsitys nykyisten uusiutuvien energiateknologioiden menneisyydestä ja tulevaisuudesta näkyy viereisessä kuvassa. Siihen eivät usko mitkään rationaaliset markkinavoimat.

EU:n vuoteen 2020 mennessä lupaama viidenneksen päästövähennys vuoden 1990 tasosta näyttää vaikutuksiltaan heikolta. Vaikka lupaus pitäisi koko vuosisadan eikä päästöjä ulkoistettaisi muualle – mikä on äärimmäisen epätodennäköistä – maapallon lämpeneminen hidastuisi vuoteen 2100 mennessä vain 0,026 celsiusasteella.

Nyt tullaan aiemmin mainitsemani Lomborgin tuoreimman tutkimuspaperin (Impact of Current Climate Proposals, Lomborg 2015) ydinalueelle. Tuossa tutkimuksessahan Lomborg arvioi nykyisiin ilmastomallinnuksiin perustuen erilaisten päästölupausten vaikuttavuutta. Noihin tuloksiin kannattaa suhtautua sopivalla epäluulolla, sillä viime vuosikymmenien ilmastohistoria ja em. mallinnusten kyky sitä ”ennustaa” viittaavat paljon pienempään vaikutukseen. EU:n päästövähennyslupauksen todellinen vaikutus reaalimaailmassa voi olla myös yhtä tai kahta kertaluokkaa pienempi – siis asteen tuhannes- tai kymmenestuhannesosia – jolloin emme kykenisi sitä edes lähitulevaisuuden paremmalla mittaustekniikalla luotettavasti havaitsemaan. Olipa niin tai näin, Lomborg käyttää alarmistisia malleja ilmastotoimien vaikutusten arviointiin, jolloin niitä on aika vaikea käyttää hänen johtopäätöstensä kumoamiseksi.

Jos kaikki maat täyttäisivät vuoteen 2030 ulottuvat lupauksensa, maapallo hyötyisi 0,048 astetta vuoteen 2100 mennessä. Lysti maksaisi vähintään häkellyttävät 3 000 miljardia Yhdysvaltojen dollaria vuodessa.

Hesari todistaa ilmastonmuutoksen ihmisperäisyyden

Helsingin Sanomat kirjoitti 17.10.2015 otsikolla ”Nyt on ääri-ilmiöiden säävuosi – johtuvatko poikkeukselliset helteet ja tulvat ihmisestä?” Ilmeisesti tarkoitettiin vuotta 2015. Katsotaan, miten Hesarin juttu kestää kevyttä dataan perustuvaa tarkastelua.

HS:n jutun kuvitusta

Vuoden 2015 aikana monet ennätykset ovat jälleen rikkoutuneet säähavainnoissa. HS valitsi kolme poikkeuksellisista säästä kertovaa uutista ja pohtii, liittyvätkö ne jollain tavalla ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen.

HS kertomansa mukaan kokosi Pariisin ilmastokokouksen alla esimerkkejä kuluneen vuoden äärimmäisistä sääilmiöistä. Oliko tarkoitus tehdä vajaan vuoden säästä ilmasto, ja siten koettaa kerätä tukea useita vuosia jatkuneelle ilmastopolitiikalle, jää lukijan tulkinnan varaan. Minä tuota juttua kokonaisuudessaan niin tulkitsen.

1) Lähi-idän ennätysmäisen kuuma kesä

Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaation NOAA:n mukaan kaikki merkit viittaavat siihen, että vuosi 2015 on mittaushistorian kuumin vuosi planeetallamme. Edellisen kerran lämpöennätys rikkoutui vuonna 2014.

NOAA niin väittää. Mutta jos katsomme tarkimpia ja kattavimpia alailmakehän lämpötilamittauksia, lämpimin vuosi on ollut 1998, eikä tästä vuodesta näytä tulevan minkäänlaista uhkaajaa sille. Olen tästä kirjoittanut sen verran paljon (viimeksi mm. täällä ja täällä), että jääköön tämä asia nyt tässä bloggauksessa tähän.

Viime kesänä erityisen kuumaa oli Keski-Aasiassa ja Lähi-idässä. Helleaalto käynnistyi alkukesästä Intiassa ja Pakistanissa, joissa kuoli tuhansia ihmistä elohopean kohottua lähellä 50:tä celsiusastetta.

Keski-Aasiassa ja Lähi-idässä helleaallot ovat jokavuotisia tapahtumia. Niissä ei ole mitään erikoista, ja ne ovat kuuluneet sikäläiseen ilmastoon jo ainakin 10 000 vuoden ajan.

Intiassa raportoidaan noin 2500 ihmisen kuolleen toukokuussa nestevajauksen ollessa syynä tai osasyynä. Pakistanin vastaava luku kesäkuulta on noin 2000. Kesäkuukausina noissa maissa kuolee normaalisti yli 2 000 000 ihmistä. Kyse on siis promilleluokan muutoksesta. Muistutan lukijoita, että kylmyys tappaa selvästi enemmän ihmisiä joka vuosi myös Intiassa ja Pakistanissa.

Kävin tarkistamassa satelliittimittaussarjojen lämpötilat Lähi-idän osalta. Viime kesä (kesäkuu-elokuu 2015) oli keskilämpötilaltaan keskimääränen 2000-luvulla. Sitä viileämpiä ovat olleet kesät 2009, 2004, 2003 ja 2002 ja kuumempia kaikki muut 10 kesää.

Maailmanpankin raportti vuodelta 2014 varoitti, että ilmaston lämpeneminen aiheuttaa entistä pahempia kuumuus- ja kuivuusjaksoja erityisesti Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Raportti povasi alueelle kuivuudesta johtuvia katovuosia ja vesipulaa.

Miten Maailmanpankin raportti vuodelta 2014 liittyy vuoden 2015 säähavaintoihin? No, liittyi tai ei, se perustuu samoihin ilmastomallinnuksiin, joita on esitelty jo vuosien ajan. Noille mallinnuksille ainoa yhteinen tekijä on toistaiseksi ollut kyvyttömyys ennustaa tulevaa ilmastoa sen paremmin globaalisti kuin paikallisestikaan.

"Pakolaisongelma todennäköisesti pahenee kuivumisen ja lämpötilojen nousun myötä", sanoo pääjohtaja Petteri Taalas Ilmatieteen laitoksesta.

"Maatalous menestyy näillä alueilla entistä huonommin, ja elinolot muuttuvat tukalammiksi."

Syyrian vehnäntuotanto 1980-2009 FAO:n mukaan

Hesarin artikkelista ei voi päätellä muutaman heiton perusteella, miten syvästi pääjohtaja Taalasta on haastateltu. Mutta häntä oleellisesti paremmin Lähi-idän asiat tuntevana voin sanoa Taalaksen nimiin pantujen lausuntojen olevan sekä oikeassa että väärässä. Esimerkiksi Syyrian kuivuus 2007 – 2009, joka notkahdutti vuoden 2008 satoja selvästi, oli tietysti todellinen sääilmiö. Sen vaikutus moninkertaistui, kun Syyrian hallinto oli kadottanut otteensa kastelujärjestelmien hallinnasta. Vastaavaa notkahdusta ei nähty samalla alueella sijaitsevissa Israelissa, Libanonissa eikä Jordaniassa. Kannattaa muistaa sekin, että esimerkiksi Syyrian vehnäsato katovuonna 2008 oli kuitenkin hyvää 1980-luvun tasoa. Maan tärkeimmän viljelykasvin tuotanto kuitenkin kasvoi vuosina 1980 – 2009 keskimäärin 2,5 % vuodessa. Se ei todista Taalaksen väittämän huonompaan suuntaan menevän maatalouden puolesta. Viime vuosien hehtaarisadot ovat koko Lähi-idässä kasvaneet yli kaksinkertaisiksi verrattuna 50 vuoden takaisiin. Elinolojen nykyinen tukaluus johtuu aivan muista syistä kuin suhteellisen tasaisena pysyneestä holoseenin aikaisesta ilmastosta.

Taalaksen mukaan viime kesän kuumuusaalto selittyy sinänsä luonnollisella paikalleen jämähtäneellä korkeapaineella. "Niitä esiintyy luontaisesti, mutta yhdessä ilmastonmuutokseen liittyvän lisälämpenemisen kanssa seurauksena on ennätyslämpötiloja. Näitä tulee olemaan jatkossakin."

Sääennätyksiä, joista tässä tapauksessa ei ollut edes kysymys, syntyy joka vuosi jossain päin maapalloa. Siitä enemmän vähän myöhemmin. Mutta olen nyt Hesarin ensimmäisen kohdan väittämän kumonnut dataan perustuen: Lähi-idän kesä 2015 ei ollut ennätysmäisen kuuma – ei edes lähelle sellaista.

Tiukkoja faktoja ja juttuja ilmastonmuutoksesta Hesarissa - osa 2

Jatketaanpa Hesarin eilisen ilmastonmuutoskimaran ruotimista osalla 2. Ensimmäisen osan voit käydä lukaisemassa täällä.

Jääkarhun ruokavaliomuutos ilmastonmuutoksen todisteena

Toimittaja Antti Berg oli laatinut toisenkin artikkelin otsikolla ”Ilmastonmuutos saa eläimet liikkeelle”. Tuossa jutussa otsikkoa perustellaan jääkarhujen ja harmaakarhujen käytöksellä.

Jääkarhu delfiininraadolla 23.4.2014 Huippuvuorilla

Bergin kirjoitelma on suoraan sanottuna huono. Siksi jouduin vähän kaivamaan tietoja, jotta todelliset asiayhteydet selviävät lukijoille. Berg viittaa jutussaan uutistoimisto AFP:n kirjoitukseen, mutta minä kävin hakemassa sen perustana olleen tutkimusraportin, josta jääkarhujen ravintoasiaa koskevien kommenttieni tiedot ja kuvat ovat. Bergin teksti on sisennettynä ja kursivoituna, ja minun kommenttini ovat normaalitekstillä.

Norjalaistutkijat ovat havainneet jääkarhujen alkaneen syödä delfiinejä, kertoi uutistoimisto AFP kesäkuussa.

Hmm… Vai ”ovat havainneet ... alkaneen syödä”. Jääkarhut ovat ihan vakiintuneen tutkimuskirjallisuuden mukaan syöneet seitsemää eri valaslajia, joista aktiivisesti metsästäen kahta – maitovalasta ja sarvivalasta.  Tässä tapauksessa ei ollut kyse em. lajeista vaan valkokuonodelfiineistä.

Tutkijoiden mukaan todennäköinen syy ruokavalion muutokseen on ilmastonmuutos, joka on vienyt delfiinit sulien vesien myötä yhä pohjoisemmas.

Jostain kummallisesta syystä minä en löytänyt moista ruokavalion muutoslausuntoa tutkimusraportista. Sen on siksi täytynyt syntyä toimittaja Bergin tajunnassa tai HS:n toimituksessa. Katsotaanpa tarkemmin, mitä tutkijat oikeasti sanoivat. Ensinnäkin he toteavat Huippuvuorten kuuluvan valkokuonodelfiinien levinneisyysalueeseen, joskaan näin pohjoisesta ei ole tehty havaintoja lajista huhtikuussa, koska yleensä alue on merijään peittämä ko. vuodenaikaan.

Mitä siis tapahtui? Tutkijoiden antama havaintokartta lajista vuosina 2002 - 2013 on vieressä. Olen siihen merkinnyt X-merkillä puheena olevan havaintopaikan. Alue siis on delfiinien normaalia levinneisyysaluetta, joskin niistä tuolla alueella tehdään havaintoja vasta jään sulettua, mikä normaalisti tapahtuu toukokuun loppupuolella. Se johtuu siitä, että havainnot tehdään turistilaivoilta, jotka eivät aja vahvan ajo- tai kiintojään alueilla. Havaintojen puute ei siis johdu siitä ettei delfiineitä alueella olisi jo huhtikuussa, vaan siitä, että alueella ei ole havaitsijoita tuohon aikaan.

Vuonna 2014 kyseinen vuono oli tutkijoiden mukaan jonkin aikaa jäätön jo huhtikuussa. Delfiinit saapuivat läheiseltä ajojääalueelta ehkä vähän tavanomaista aiemmin - emme tiedä - ja jäivät ansaan nopeasti muodostuneen 20 cm vahvan kiintojääkannen alle. Ne kykenivät pitämään pientä hengitysaukkoa jääkannessa ainakin jonkin aikaa mutta joko menehtyivät tai joutuivat aukossa jääkarhun saaliiksi elävinä. Sitten nälkäinen jääkarhu aloitti aterioinnin.

Ensimmäisen kerran norjalaistutkijat havaitsivat ilmiön huhtikuussa 2014.

Jääkarhu syö valkokuonodelfiiniä

Niin havaitsivat. Todettakoon aluksi, että ensimmäinen kerta on tutkimusraporttien valossa toistaiseksi myös ainoa kerta. Mistähän syystä ensimmäisen kerran? Johtuisiko se siitä, että tuolla tiettömällä ja vaikeakulkuisella alueella on ollut kohtalaisen vähän tutkijoita menneinä vuosikymmeninä? Aivan erityisen vähän heitä on ollut lentelemässä helikopterilla kuten tässä tapauksessa. Sen sijaan havaintoja ilmeisesti kiintojääkannen alle menehtyneistä valkokuonodelfiineistä ja muista valaista on tehty jo 1970-luvulla, jolloin helikopterit Yhdysvaltain ja Kanadan puolella tulivat havaintokäyttöön. Raportteja on paljon myös siitä, että jääkarhut ovat olleet pienten valaiden raatoja syömässä. Olisiko siinä jotain ihmeellistä, jos nälkäinen jääkarhu söisi mahdollisuuden tullessa myös valkokuonodelfiinin? Osaisiko se erottaa delfiinin vaikka nuoresta maitovalaasta? Minä pitäisin ihmeenä, jos se ei käyttäisi mahdollisuutta. Nälkäinen jääkarhu muuten syö mielellään myös vieläkin eteläisempiä lajeja, mm. ihmisiä, jos vain sattuu kiinni saamaan.

Kun toimittaja Berg linkitti tuon mielestäni aika normaalilta kuulostavan tarinan ilmastonmuutokseen, katsotaan vielä tuon havaintoalueen huhtikuun ilman lämpötilaa. Olen viereiseen kuvaan sijoittanut muutaman kymmenen kilometrin päässä havaintopaikasta olevan Ny-Ålesundin kylän sääaseman huhtikuun keskilämmöt viimeisen 20 vuoden ajalta. Huhtikuiden välinen vaihtelu on melko suurta, kuten on yleensäkin pohjoisilla alueilla, mutta kovin kummallista lämpötilan muutosta en ainakaan tuon jakson sisällä näe.

Mitä siis opimme toimittaja Bergin delfiinejä ja jääkarhua koskevasta jutusta: Norjalaiset tutkijat näkivät alueelle tyypillisen saalistajan syövän alueelle tyypillistä raatoa ajankohtaan nähden keskimääräisessä lämpötilassa, kun olivat sattuneet pääsemään helikopterilennolle, mutta siitä huolimatta on ilmastonmuutos. Jeps.

Jääkarhun ja harmaakarhun risteytymä

Toisessa esimerkissään toimittaja Berg yrittää todistaa jääkarhujen ja harmaakarhujen risteytymien kertovan ilmastonmuutoksesta.

Ilmastonmuutos on lisännyt eläinten liikkumista uusille alueille, mikä on mahdollistanut geneettisesti samankaltaisten lajien lisääntymisen keskenään. Niiden jälkeläisiä kutsutaan lajiristeymiksi tai hybrideiksi.

"On pikemminkin säännönmukaista kuin poikkeuksellista, että ilmaston muutoksen aiheuttama eliöiden kohtaaminen saa aikaan geneettistä vaihtoa", kertoi Georgian yliopiston genetiikan professori Michael Arnold tiedelehti Scientific Americanille.

Esimerkiksi vuonna 2010 Luoteis-Kanadassa inuiittimetsästäjä ampui karhun, jota aluksi luultiin harmaakarhun ja jääkarhun risteytykseksi. Myöhemmin paljastui, että karhun emo oli jääkarhun ja harmaakarhun poikanen ja isä taas harmaakarhu.

Tiukkoja faktoja ja juttuja ilmastonmuutoksesta Hesarissa - osa 1

Helsingin Sanomat yllätti julkaisemalla peräti neljä artikkelia ilmastonmuutoksesta aamulla 8.7.2015. Olen nuo artikkelit listannut linkkeineen alle.

1.       Viisi tiukkaa faktaa ilmastonmuutoksesta – myönteiset ja kielteiset vaikutukset

2.       Ilmastonmuutos saa eläimet liikkeelle

3.       Ilmastonmuutos pakottaa kalat muuttamaan viileämpiin vesiin

4.       Ihmisen toiminta näkyy voimistuneissa myrskyissä ja äärikuumissa päivissä

Kuvassa Malen kaupunki. Hesarin "tiukka fakta"-jutun kuvitusta

Katsotaanpa järjestyksessä, minkälaista faktaa niistä löytyy, vai meneekö lehti jälleen kerran tämän aiheen käsittelyssä fiktion puolelle.

Aloitetaan ensimmäisestä, jonka alussa HS lupasi selvittää viisi keskeistä kysymystä ilmastonmuutoksesta. Lähteinä on haastateltu muun muassa Ilmatieteen laitoksen pääjohtajaa Petteri Taalasta, Suomen ympäristökeskuksen ilmastonmuutoksen strategisen ohjelman johtajaa Mikael Hildeniä ja VTT:n erikoistutkijaa Laura Sokkaa.  Jutun lainaukset ovat sisennettynä ja kursiivilla, ja minun kommenttini normaalitekstinä.

1.       Mitä ilmastonmuutoksella tarkoitetaan, ja miten nopeasta ilmiöstä on kyse?

Ilmastonmuutos voidaan jakaa kahdeksi eri ilmiöksi. Yhtäältä puhutaan luontaisesta ilmastonmuutoksesta, johon kuuluvat esimerkiksi jääkaudet. Niiden vaihtelu on tapahtunut kymmenissätuhansissa vuosissa. Toisaalta tutkitaan ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta. Sillä tarkoitetaan ennen kaikkea ihmisen aiheuttamien kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin, metaanin, ilokaasun ja otsonikerrosta syöviä kaasujen, aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä. Näitä kaasuja on syntynyt huomattavasti enemmän 1800-luvun jälkeen.

Johan alkoi ensimmäinen ”tiukka fakta” kattavalla selvityksellä! Minua jäi askarruttamaan, miten ihmisten aiheuttama ilmastonmuutos erotetaan luonnollisesta. Ehkä se selviää jatkossa?

Usein ilmastonmuutos viittaa ihmisen toimista riippuvaan muutokseen, jonka aikaväliä mitataan kymmenissä ja sadoissa vuosissa. Vaikka ihmisen aiheuttamia päästöjä pystyttäisiin estämään välittömästi, jo aikaansaatu kehitys jatkuisi pitkään.

Hmmm… Miksei toimittaja viitsinyt kysyä, kuinka pitkään kehitys jatkuisi, tai milloin näemme ihmisperäisen ilmastonmuutoksen (AGW) ensimmäiset vaikutukset? Tänä kesänäkö, 10 vuoden päästä vai ensi vuosisadalla, jolloin emme taida olla katselemassa asiaa? Löysää journalismia oli tämä 1. ”tiukka fakta”.

2. Mistä ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista voidaan olla varmoja? Entä epävarmoja?

Ilmastonmuutosta on tutkittu runsaasti. Merkittävimpiä todistuksia ilmastonmuutoksesta ovat hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportit, joista viimeisimmässä on käyty läpi 9000 tutkimusta. Sen mukaan on äärimmäisen todennäköistä, että ihmisen vaikutus on suurin syy ilmastonmuutokseen. Asiantuntijoiden mukaan varmoja voidaan olla siitä, että keskimääräiset sääolosuhteet muuttuvat.

Nyt alkavat näkyä Petteri Taalaksen käyttämät tyypilliset argumentointivirheet. Eiväthän raportit voi olla todisteita geofysikaalisista ilmiöistä. Sitä ne eivät voi olla, vaikka kuinka suuri luku tutkimuksia olisi käyty jollain tavalla selektiivisesti läpi, ja varsinkaan silloin, kun mainitun ”äärimmäisen todennäköisyyden” laskentaperusteita ei ole IPCC:n raporteissa valotettu falsifioitavalla tavalla. Todiste ei myöskään ole asiantuntijoiden ”varmuus” siitä, että muutos joskus tapahtuu. Tuollaiset perustelut eivät minulle kelpaa fysiikassa, mutta jossain uskontotieteiden puolella ne ehkä olisivat ymmärrettäviä.

Muun muassa sään ääri-ilmiöt sekä helleaallot, tulvimista aiheuttavat sateet ja kuivuus ovat lisääntyneet.

Tämähän oli kummallinen väite, joskin tavalliseen tapaan se esitettiin ilman viitettä dataan, joka todistaisi asian. Siitä huolimatta, että asiaa on tutkittu viime aikoina paljon, moisia muutoksia ei ole kyetty linkittämään ihmisperäiseen ilmastonmuutokseen. Kaikki nuo ilmiöt toki kuuluvat ihan ilmastolliseen tai oikeammin sanottuna sään ajalliseen ja paikalliseen vaihteluun, mutta niiden lisääntyminen ei ole ollenkaan selvää vaikkapa IPCC:n raporttien kertomana. Jotenkin tässä tulee ambivalentti olo, kun AGW- ilmastonmuutos ilmeisesti aiheuttaa sateita ja kuivuutta, tuulta ja tyyntä, kylmiä jaksoja helleaaltoja jne. Ettei nyt olisi sekoitettu ihan luonnollista vaihtelua johonkin poliittisten tarkoitusperien avulla keksittyyn. No, en voi tästä aiheesta jatkaa enempää, mutta lisää alan tutkijoiden pohdinnoista löytyy vaikkapa tästä Nature-tiedejulkaisun artikkelista.

Myös valtamerten pinta on jo kohonnut ja pohjoinen merijää pienentynyt.

Jestas sentään, vai on valtameren pinta kohonnut! En halua järkyttää tämän jutun kirjoittanutta toimittaja Antti Bergiä, mutta totean silti valtameren pinnan kohonneen koko Veiksel-jääkauden päättymisen jälkeisen ajan – välillä voimakkaasti ja välillä hitaammin – mutta viimeisten tuhansien vuosien aikana nousuvauhti on hiipunut hitaaksi ryöminnäksi vauhdilla 0 – 2 mm/vuosi. Siitä huolimatta käyn viikoittain kalareissulla tarkistamassa, josko Ilmatieteen laitoksen ennustama metrin merenpinnan nousu olisi jo alkanut.

Tämän ”faktan” lähteeksi epäilin jo aiemmin Petteri Taalasta. Epäilykseni vahvistuu, sillä yleensä Taalas ei ole muistanut, että pohjoisen napa-alueen lisäksi maapallolla on myös eteläinen napa-alue, jonka merijääpeite on yleensä isompi ja heijastusvaikutukseltaan merkittävämpi pohjoiseen verrattuna. Ja tuon eteläisen merijään pinta-ala on vastoin ilmastomallinnusten tuloksia ollut kasvussa koko 36-vuotisen satelliittimittaushistorian ajan. Ja pohjoisen merijään pinta-alakin on lopettanut ainakin toistaiseksi pienenemisen, sillä tänään tarkistamani datan mukaan sitä on noin saman verran kuin 11 vuotta sitten vastaavaan aikaan vuodesta. Ehkä Ilmatieteen laitoksen pääjohtajalla ei ole ollut aikaa lukea dataa virkakiireiden lomassa? Sen toki ymmärrän, mutta että toimittaja Bergillä ei ole ollut aikaa selvittää juttuunsa liittyviä faktoja, on erikoisempi asia.

Epävarmuus koskee esimerkiksi sitä, kuinka paljon ilmasto lämpenee pitkällä aikavälillä ja miten lämpeneminen täsmälleen vaikuttaa paikallisesti.

Aivan, tästä olen samaa mieltä. Epävarmuutta on jopa muutoksen merkistä, joskaan tuota epävarmuutta ei ole havaittavissa vaikkapa niistä perusteista, jotka Ilmatieteen laitos on antanut maakuntahallinnoille asiaa koskien.  Mielestäni olisi luottamusta ennusteisiin lisäävää, jos Ilmatieteen laitos antaisi muutaman lyhyemmän ajan ilmastonmuutosennusteen – yhden vaikkapa ensi kesään ja toisen vuoden 2019 eduskuntavaaleihin ulottuvan – jotta voisimme empiirisiin havaintoihin perustuen verrata ilmastopolitiikkamme perusteita.

Etenkin pariakymmentä vuotta pidemmissä ennusteissa on useita kehityskulkuja, joita IPCC on kartoittanut.

Näinhän asia ei ole ollenkaan. IPCC:n eri ilmastomallintajilta tilaamat kehityskulut kattavat sekä menneisyyden, lähitulevaisuuden että ensi vuosisadan vaihtumisen. Jostain syystä ilmastopoliitikot ja tiedotusvälineet vain eivät halua kertoa rahvaalle lyhyemmän ajan ennusteita. Siihen on saattanut vaikuttaa se, että nuo ennusteet tai mallinnustulokset ovat menneet melko lailla metsään jo tähän mennessä.

Tämä 2. ”tiukka fakta” ei minua vakuuttanut.

Pelastaako Pyhä Alex meidät Brysselissä?

Pääministeri Stubb on menossa Brysseliin sopimaan EU:n ilmasto- ja energiapaketista ensi vuosikymmenelle. Hän katsoi viisaaksi selittää kansalle Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoituksessa, miksi asiat käsitellään jo nyt. Siitä muutamia otteita:

Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurimpia haasteita. Sen torjumisessa on kyse omasta ja lastemme tulevaisuudesta.

Kuva 1

Hmmm... Tulevaisuus on siis vaarassa, jollei haasteeseen vastata. Sijoitin tuohon viereen maapallon keskilämpötilakuvaajan vanhanaikaisessa muodossa, jotta pääministerin vanhemmatkin sukulaiset ymmärtävät, millainen CAGW-peto on nostamassa päätään. Pääministeri EU-kolleegoineen on siis päättäväisesti lähdössä torjumaan sitä, että sininen kuvaaja ei havaittavasti nousisi vaaka-akselilta tulevaisuudessa.

Jokainen meistä voi tehdä oman osansa päästöjen vähentämiseksi. Suomen, EU:n tai rikkaiden teollisuusmaiden omat toimet eivät kuitenkaan riitä siihen, että ilmasto lämpenisi vähemmän kuin kaksi astetta, jota pidetään kriittisenä rajana.

Uhkana siis ovat ihmiskunnan aiheuttamat hiilidioksidipäästöt, jotka kieltämättä ovat kasvaneet viime vuosikymmeninä. Kasvihuoneilmiön voimistumista tosin ei oikein havaitse tuosta edellisestä kuvasta. Ja Stubb muiden lailla tähtää politiikkatoimillaan kahden asteen lämpenemisrajan alittamiseen. Sillä maailma pelastetaan.

Toivottavasti ensi vuonna Pariisin ilmastokokouksessa syntyy sitovampi kansainvälinen sopimus. EU on valmistellut omaa panostaan jo pitkään. Ratkaisujen aika on torstaina Brysselissä kokoontuvassa Eurooppa-neuvostossa, jossa on tarkoitus päättää unionin ilmasto- ja energiatavoitteista vuosille 2020–2030.

Sopivasti juuri ennen tuota Eurooppa-neuvoston kokousta Yleisradion poliittisesti vihreä toimittaja Yrjö Kokkonen latasi mediayhtiönsä nettisivuille uutisen lämpöennätystä rikkovasta vuodesta:

Kuluneet 12 kuukautta, eli ajanjakso viime vuoden lokakuusta tämän vuoden syyskuuhun ovat olleet maapallon tilastoidun ilmastohistorian lämpimimmät. Asiasta kertoo Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio NOAA.
Kalenterivuosina mitattuna tähän mennessä lämpimin vuosi on ollut 1998. Ilmastotieteilijät muistuttavat, että tuolloin vuosi alkoi voimakkaan el Nino -sääilmiön vaikutuksessa. Tyynellä valtamerellä esiintyvä El Nino -ilmiö nostaa maapallon keskilämpötilaa. Tänä vuonna el Ninoa ei ole ollut, mutta on todennäköistä, että loppuvuodeksi se syntyy, ilmastotutkijat ennustavat.

Virittelyä Ilmestyskirjan ratsastajien kohtaamiseen

Suurimmat tiedotusvälineemme, YLE ja Hesari, ovat viikonlopun aikana julkaisseet joukon juttuja, joilla valmisteltaneen lukijoita viikon alussa julkaistavaan hallitustenvälisen ilmastopanelin, IPCC:n, viidennen arviointiraportin toisen osan julkistukseen, jonka pitäisi tapahtua Japanin Jokohamassa 31.3.2014. Tuo toinen osahan käsittelee ilmastonmuutoksen vaikutuksia, niihin sopeutumista ja niiden aiheuttamia haavoittuvuuksia.

Katsotaanpa, mitä Yleisradion toimittaja Jaana Kanninen on koostanut laatimaansa juttuun "Ilmastotutkijat: Ilmastonmuutos lisää poliittisia konflikteja". Ennen tekstin otteiden lukua, kannattanee muistaa, että Kanninen kunnostautui viime syksynä näyttävällä Malediiveja koskevalla ilmastonmuutosjutulla, jonka keskeinen väite näyttäisi olleen täyttä potaskaa. Lisää Kannisen ilmastonmuutosjutuista löydät täältä. No niin, nyt Kannisen uusimpaan juttuun, jonka otteet ovat sisennettynä ja kursivoituna. Kommenttini ovat normaalitekstillä.

Nyt julkaisuvuorossa on raportti, joka tarkastelee ilmastonmuutoksen vaikutuksia eri puolilla maailmaa. Noin sata tutkijaa ja iso joukko hallitusten edustajia on usean päivän ajan viimeistellyt monisatasivuista raporttia, jonka mielenkiintoisin osa on 29-sivuinen, päätöksentekijöille tarkoitettu yhteenveto.

Kuva 1

Kanninen olisi voinut tietysti kertoa, että tuo 29-sivuinen yhteenveto ei ole tiedemiesten kirjoittama. Sen ovat koostaneet eri maiden ilmastopoliitikot ja -virkamiehet. IPCC:n käytännön mukaan varsinainen 1000-sivuinen raportti, jota harva jaksaa lukea, sitten sovitetaan sen mukaiseksi, millaiseen tyyliin poliittisesti sovittu yhteenveto on laadittu.

Sen luonnos vuoti julkisuuteen jo etukäteen. Uutistoimisto AFP kirjoitti, että raportti kertoo tulvien ja kuivuuskausien lisääntyvän "merkittävästi". Tämä puolestaan merkitsee mm. viljasatojen pienenemistä. IPCC:n tutkijat laskevat, että vehnän, riisin ja maissin sadot pienenevät noin kaksi prosenttia vuosikymmentä kohti. Samaan aikaan maapallon väestö kasvaa, ja ravinnontarve sen mukana.

Tarkistan myöhemmin mahdolliset väitteet viljasatojen ennustetusta pienenemisestä. Ennen niihin uskomista on hyvä katsoa tilastotietoja satojen muutoksista menneinä vuosikymmeninä, joiden aikana ilmasto on muutamalla asteen kymmenesosalla ainakin joissakin osin maailmaa lämmennyt. Kuvassa 1 on hehtaarisadon (tonnia hehtaarilta vuodessa) kehitys maailmassa keskimäärin maissin, vehnän ja soijapavun osalta vuosina 1960 - 2011. Sanoisin kuvan perusteella, että merkittävää näyttöä ei ole satoisuuden vähenemisestä, vaikka ilmasto on hieman lämmennyt. Toisaalta sen paremmin Kannisen jutuissa kuin IPCC:n käyttämissä mallinnuksissa tosiasioista ei välttämättä ole tarvinnut välittää.

Ilmastonmuutos sinänsä ei synnytä väkivaltaa, mutta kiristyvä kilpailu luonnonvaroista kylläkin. IPCC:n raportti yhdistää ensimmäistä kertaa selkeästi ilmastonmuutokseen monet Afrikan konfliktit, jopa arabikevään tapahtumat. 

Lohdutusta Raimo Sailaksen painajaiseen

Raimo Sailas. Kuva Wikipedia

Entinen valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas näkee painajaisia, joita hän on päättänyt purkaa julkisesti Helsingin Sanomien kolumnistina. Sailaksen huolena on se, että nykyiset ekonomistit eivät näytä ottavan paljon rummutettua katastrofaalista ihmisperäistä ilmastonmuutosta riittävän vakavasti. Katsotaanpa, mitä Sailas on painajaisissaan nähnyt. Koetan omilla kommenteillani vähän lievittää niitä. Sailaksen kolumni "Uhkapeli maapallon tulevaisuudella kovenee" on kappaleittain sisennettynä ja kursiivilla, minun kommenttini normaalitekstillä.

Tulevat sukupolvet ihmettelevät, kuinka piittaamattomasti ja saamattomasti nykyinen sukupolvi suhtautui ihmiskunnan tulevaisuutta vakavasti uhkaavaan ilmastonmuutokseen. Vaikka ilmaston lämpeneminen oli aivan ilmeisesti riistäytymässä käsistä katastrofaalisine seurauksineen, ei välttämätöntä globaalia sitoutumista ja kansainvälistä yhteistyötä saatu millään aikaan.

Vai on Sailas ryhtynyt jo futurologiksikin? Ei siinä mitään, kaikkea saa toki yrittää. Tulevien sukupolvien suhtautuminen parin viimeisen vuosikymmenen ilmastohypetykseen riippuu varmaankin noiden sukupolvien aikaisista muutoksista ilmastossa. Niitähän me emme ennalta tiedä. Ihmettelyn aiheina voivat olla mahdolliseen lämpenemiseen suhtautumisen lisäksi ne käsittämättömät rahamäärät, joita mahdollisesti olemattoman lämpenemisen torjuntaan on joissakin maissa käytetty.

Jo vuonna 1970 YK:n pääsihteeri U Thant varoitti ilmaston lämpenemisen ympäristöuhkista. Vuonna 1988 perustettu hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkisti ensimmäisen raporttinsa vuonna 1990. Siinä todettiin, että kasvihuonekaasupäästöjen kasvu tulee pysäyttää.

Vuonna 1992 allekirjoitettiin Rio de Janeirossa ilmastosopimus. Sen jälkeisissä kansainvälisissä kokouksissa on riittänyt puhetta, mutta tulokset ovat jääneet kehnoiksi.

Fennoskandian todellinen lämpötilakehitys sinisellä

1970-luvulla ihmisiä peloteltiin ilmaston viilenemisellä ja sen myötä alkavalla uudella jääkaudella. Mutta sitten vuoden 1988 on ollut paljon puhetta ilmaston lämpenemisestä. Enimmäkseen kyse on todellakin ollut puheesta, sillä ilmasto ei ole kovin hyvin noudattanut puhujien ennusteita. Nimittäin Fennoskandian alue ei ole lämmennyt lainkaan sitten vuoden 1989, eikä globaali keskilämpötilakaan ole noussut sitten vuoden 1997 huhtikuun. Joten pääosana tuosta 25 vuodesta, jolloin ihmisperäistä ilmaston lämpenemistä on erilaisilla sopimuksilla ja niiden mukaisilla aneilla yritetty torjua, ilmasto ei ole lämmennyt. Ei kai se niin kovin huono tulos ole?

Hesari & Greenpeace: Suomen politiikka vie kohti ilmastokatastrofia

Greenpeacen "ilmastoasiantuntijat", Kaisa-Reeta Koskinen ja Meri Pukarinen, ovat saaneet Helsingin Sanomien vieraskynäpalstalle kirjoituksen "Suomen politiikka vie kohti ilmastokatastrofia". Olen kirjoituksessa esitetyistä argumenteista hieman eri mieltä, ja ajattelin näin ajatusten monimuotoisuuden säilyttämisen vuoksi kertoa omia kantojani. Seuraavassa sisennettynä ja kursiivilla on Greenpeacen edustajien näkemys kappaleittain ja perään normaalitekstillä kommenttini.

Kausitasoitettu ilmakehän CO2-pitoisuus

Ilmastonmuutos on kiistaton tosiasia, ja sen seuraukset näkyvät jo. Arktinen alue on sulanut ennätysvauhtia, ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden 400 miljoonasosan haamuraja ilmakehässä on ylitetty. Tästä huolimatta globaalit päästöt lisääntyvät.

Ilmastonmuutos on toki ollut kiistaton tosiasia liki 4,5 miljardia vuotta. Ilmasto on aina vähän muuttunut suuntaan jos toiseen. Arktinen alue tosin ei ole sulanut, sillä kiinteää maaperää siellä oli ainakin huhtikuussa, kun viimeksi kävin hiihtelemässä Saariselällä. Toki merijäätä Arktikalla sulaa jokaisena kesänä melkoisesti, mitä pidetään luonnollisena ilmiönä. Viime vuosina tuo sulaminen on koskenut keskimääräistä laajempaa aluetta. Näin tapahtui myös 1930-1950 -luvuilla, eikä siitä mitään katastrofia syntynyt, ellei sellaiseksi lasketa 1960- ja 1970-luvuilla merenkulun kannalta harmillisen paksuksi ja laajaksi jälleen palautunutta jääkenttää.

Hiilidioksidipitoisuuden 400 ppm:n rajaa ei taidettu vielä ylittää globaalisti, jos mittarina pidetään NOAA:n kausitasoitettua Keeling-käyrää. Tuon rajan pitämistä jonain aiemmin ylittämättömänä haamurajana on vaikeaa perustella, sillä lähes koko maapallon historian ajan CO2-pitoisuus on ollut reilusti yli 400 ppm:n. Ehkä "asiantuntijoiden" olisi pitänyt tietää tämä?

Ilmastonmuutos toimii fysiikan lakien ehdoilla. Jos ilmaston tasapainotilaa muutetaan päästöillä, ilmasto muuttuu monimutkaisten luonnonlakien mukaan. Ilmasto ei odota parempia taloudellisia aikoja tai kunnioita yksittäisen maan kilpailukykyä.
Ilmastonmuutosta hidastetaan nyt tai ei koskaan.

Kyllä ihmiskunnalla kai jotain vaikutusta on ilmastoon ollut, mutta kovin paljon arviot ilmaston tasapainotilasta hiilidioksidipitoisuuden funktiona vaihtelevat. 97 prosenttia asiaan kantaa ottaneista tutkijoista veikkaa jäljellä olevaksi hiilidioksidin kasvun lämmittäväksi vaikutukseksi jotain väliltä 0,15 - 1,19 astetta. Auringon ja merivirtojen vuosikymmenien ja -satojen pituisten syklisten vaihtelujen vaikutukset keskilämpötilaan peittävät ilmastohistorian valossa helposti hiilidioksidin osuuden.

Ilmastomme ei odota muutostensa edellä ihmiskunnan uhrilahjoja. Sitä se ei ole tehnyt, vaikka ilmeisesti kaikki sivilisaatiot ovat historian aamuhämärästä alkaen uhranneet paremmalle ilmastolle kaikkea mahdollista. Emme saa yhtään parempaa ilmastoa, vaikka uhraisimme kaikki rahamme tuulimyllyille ja ripottelisimme vielä viimeiset hiilivoimaloiden tuhkat päällemme. Mutta jo parilla asteella luonnollisesti kylmenevä ilmasto voi olla 60 leveysasteen pohjoispuolella kohtalokas, kuten tiedämme vuosien 1866-1868 suurista nälkävuosista, 1690-luvun suurista kuolonvuosista ja paristakymmenestä muusta Pikkujääkauden katovuodesta. Ainakin Suomessa siedettävä ilmastollinen marginaalimme kylmenemisen suuntaan on oleellisesti vähäisempi verrattuna lämpenemisen suuntaan. Ilmaston kylmenemisellä seuraavina vuosikymmeninä, joka on ilmakehäfysiikan ja ilmastohistorian mukaan hyvin mahdollista, voisi olla heikentävä vaikutus kilpailukykyymme, ellemme valmistaudu myös siihen vaihtoehtoon.

Fennoskandian keskilämpötila ei ole noussut sitten 1990

Ilmastonmuutoksen nopealla etenemisellä on katastrofaaliset seuraukset. Suomessa sekaisin olevan ilmaston vaikutukset näkyvät erityisesti globaalien ketjujen kautta, sillä olemme kiinteästi kytköksissä maailmantalouteen. Hirmumyrskyt, tulvat, kuivuudet, ruoantuotannon väheneminen, ilmastopakolaisuus ja laaja yhteiskunnallinen epävarmuus heijastuvat Suomeen nykymenolla jo lähivuosina.

Ilmastonmuutoksesta johtuvia pakolaisia ei ole vielä löytynyt, vaikka YK-raporttien mukaan heitä piti olla 50 miljoonaa jo vuonna 2010. Kummempaa ilmastosta johtuvaa yhteiskunnallista panikointiakaan ei näy kuin Greenpeacen, WWF:n, Maan Ystävien ja joidenkin muiden vihreiden ääriliikkeiden kokouksissa. Noita kokouksia ei yleensä pidetä siellä, missä asuu enin osa maailman väestöstä. Eikä edes hallitustenvälinen ilmastopaneeli, IPCC, ole havainnut viimeisimmän raporttinsa mukaan ilmaston ääri-ilmiöiden lisääntymistä. Mihin kirjoittajilta unohtuivat heinäsirkat, paiseet, rutto ja muut raamatulliset vitsaukset?

Ilmastokatastrofi vaikuttaa toteutuessaan vakavasti Suomen kilpailukykyyn: sortuvassa maailmassa on hankalaa tehdä kauppaa ja luoda hyvinvointia.

Paluu lämpöaaltojen luonnollisuuteen ja pari napinpainallusta

Maaliskuun 2012 lämpöaalto oli luonnollinen tapahtuma NOAA:n mukaan

Palataanpa kotimaan lämpimien kesäsäiden keskeltä hetkeksi Yhdysvaltoihin ja maaliskuuhun vuonna 2012. Maan keski- ja koillisosien lämpötilat olivat tuolloin harvinaisen korkeat. Jo lämpöaallon aikana alkoivat kiertää todistukselliset tarinat ilmiöstä Gaian rangaistuksena ihmisille. Sana levisi englanninkielisten lehtien kautta myös Suomeen, jossa mm. kasvihuonekaasupäästöjen laskennan asiantuntijaksi itsensä esittelevä Petteri Huuska kirjoitti 30.3.2012 Helsingin Sanomissa yhdistäen lämpöaallon ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen.

Professori Antero Järvinen koetti oikoa ilmastoaktivisti Huuskan mielikuvituksen lentoa vastineella, jonka HS jätti arvattavista syistä johtuen julkaisematta. Katsotaanpa lyhyesti, mitä Järvinen kirjoitti:

Petteri Huuskan mielestä Yhdysvaltain koillisosassa maaliskuussa koettu lämpöaalto oli merkki kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta (HS 30.3.). Faktat eivät tue tätä väitettä.

Ensinnäkään ei ole olemassa yhtään tieteellistä tutkimusta, joka sulkisi pois luonnollisen ilmastonvaihtelun siellä täällä havaittujen lämpötilamuutosten selittäjänä. Puheena oleva lämmin jakso oli poikkeuksellinen, mutta ei ainutlaatuinen. Esimerkiksi maaliskuussa 1910, jolloin hiilidioksidia oli ilmassa paljon nykyistä vähemmän, oli vielä lämpimämpää (vuodesta 1895 lähtien Keskilännen maaliskuun lämpötila on laskenut). Poikkeavia sääilmiöitä esiintyy jatkuvasti, mikä on täysin luonnollista. Yhdysvaltain keskiosien lämpöaalto oli luultavasti myös normaali ilmiö...

Nyt asiasta on ilmestynyt tieteellinen raportti, joka on julkaistu Bulletin of the American Meteorological Society -julkaisussa. Seuraavassa on lyhyesti Yhdysvaltain ilmatieteen laitoksen, NOAA:n, tutkijoiden päätelmät:

1. Monet todistelulinjat osoittavat, että äärimmäisen tapahtuman ensisijainen syy oli luonnollinen vaihtelu. Vastaava ilmiö esiintyi myös vuonna 1910.
2. Voimme päätellä, että Yhdysvaltain keski- ja itäosissa havaitut äärimmäiset lämpötilat maaliskuussa 2012 johtuivat ilmaston ja sään luonnollisesta vaihtelusta, josta merkittävä osa olisi ollut ennakoitavissa.

Painoin nappia Huuskalle ja HS:lle

Ilmastoaktivisti Petteri Huuska sai esitetyksi NOAA:n tutkimuksen valossa lähinnä vihreäksi poliittiseksi propagandaksi tai ilmastouskonnollisen ihmeteon todisteluksi osoittautuneet päätelmänsä maamme luetuimmassa lehdessä. Helsingin Sanomien laadunvalvonta petti jälleen kerran pahasti ilmastoasioissa jo Huuskan kirjoitusta hyväksyttäessä, mutta Järvisen kirjoituksen hylkääminen saattoi osoittaa, ettei sitä laadunvalvontaa ehkä siellä ole ollutkaan.

Julkaisin tästä asiasta blogikirjoituksen vasta noin vuotta lämpöaaltoa ja Huuskan kirjoitusta myöhemmin. Sen kirjoituksen terä oli suunnattu Huuskaa isompaa ilmastopropagandistia kohti. En nyt lähde toistelemaan, miten väärässä presidentti Obamakin oli ko. lämpöaallon suhteen. Totean vain, että professori Antero Järvisen luonnollisen vaihtelun tulkinnan takana on nyt myös maailman suurin ilmatieteen laitos.

Kun selailin tuota yli vuoden vanhaa kirjoitustani, löysin sen kommenttiosuudesta seuraavan anonyyminä jätetyn kommentin:

Toinen painallus viereiselle kommentille

Mäkinen kirjoittaa: "Yhtä lailla pääsääntöön tässä keskustelussa kuuluu se, että vastineet eivät mene läpi, vaikka vastineen laatija olisi akateemisesti ansioitunut tiedemies. Tästä todisteena on alla oleva professori Antero Järvisen yritys vastata Huuskan kirjoitukseen. Vastinetta ei julkaistu."

Mäkinen tekee Antero Järvisen vastineen julkaisemattomuuden HS:ssa liioitellun dramaattiseksi, koska samaan Petteri Huuskan kirjoitukseen HS julkaisi jo seuraavana päivänä (31.3.2012) vastineen. Sen oli laatinut tunnettu "skeptikko" dosentti Jarl Ahlbeck Åbo Akademista. Ahlbeckin vastine on täynnänsä samoja perusvirheitä ja nettimaailman blogosfääristä poimittuja pseudotieteellisiä väittämiä kuin Järvisenkin kirjoitus, mutta Ahlbeck kirjoittaa asiansa lyhyemmin ja HS lienee valinnut hänen kynän tuottonsa julkaistavaksi "Mielipide" -palstalla. Ei siinä sen kummempaa diskriminointia ole ollut.

Järvinen ja Ahlbeck ovat omilla tieteenaloillaan arvostettuja akateemisia tutkijoita, mutta ilmastotieteellisissä kommenteissaan heidän näkemyksensä edustavat vain henkilökohtaisia mielipiteitä ja mieltymyksiä vailla koeteltua tieteellistä näyttöä ilmastofysiikan alalla.

Tuon kommentin nimettömän kirjoittajan taustaa voi vain arvailla. Kommentin tarkoituksena kuitenkin oli leimata professori Järvinen ja myös dosentti Ahlbäck asiantuntemattomiksi pseudotieteilijöiksi. Toivoisin, että tuon kommentin kirjoittaja ei itse istu millään ilmastofysiikan tai ilmatieteellistä tutkimusta tekevän laitoksen tuolilla tekemässä pseudotutkimusta tai johtamassa sellaisen tekemistä, mutta kommentin kirjoitustyylistä mieleeni on jäänyt epäilys kommentoijan tai hänen taustaryhmänsä lysenkolaisesta olemuksesta.

Nostin tuon kommentin esiin tässä kirjoituksessa kahdesta syystä:

1. On hyvä muistuttaa, että lysenkolaisittain kirjoittavat kommentoijat ovat olleet tieteen historian mukaan useimmiten väärässä. Siksi he kirjoittavatkin lysenkolaisittain.
2. Jatkossa ei kannata nähdä vastaavien leimaavien kommenttien kirjoittamisen vaivaa ainakaan anonyyminä ja väärillä perusteilla. Ne eivät kauaa kommenttipalstalla ole luettavissa.

Loput Järvisen hyvin argumentoidusta mutta julkaisematta jääneestä vastineesta voit lukea täältä.

Kesän ilmastohölmöyden ennätys lehdistösarjassa

Verkkojulkaisu Uusi Suomi osasi kertoa 25.7.2013 seuraavan uutisen:

Tutkijat: Antarktiksella muhii aikapommi – jättimäinen lasku odottaa maailmaa

Uuden Suomen jutun kuvitus

Etelä-Mantereen mannerjäätikön sulamisesta on tiedemiesten mukaan koitumassa jättimäinen lasku. Financial Timesin ja BBC:n siteeraaman tutkimuksen mukaan ilmastonmuutoksesta Etelä-Mantereella eli Antarktiksella saattaa koitua jopa 60 000 miljardin dollarin eli noin 45 000 miljardin euron kustannukset. FT sanoo summan olevan samaa kokoluokkaa kuin koko maailmantalous viime vuonna. Cambridgen ja Rotterdamin yliopistojen tutkijoiden laskelmat perustuvat arvioihin siitä, miten paljon mannerjäätikön sulamisen aiheuttama ilmastonmuutos vahingoittaa viljelykasveja ja aiheuttaa tulvia. Tutkijat korostavat sitä, että Antarktiksen jäätikön alaisissa sedimenteissä oleva orgaaninen aines saattaa muuttua metaaniksi. Kun jäätikkö sulaa, metaani voi päätyä ilmakehään ja nopeuttaa ilmaston lämpenemistä.

Uutinen rikkoo kirkkaasti tämän kesäisen ennätyksen lehdistön ilmastohölmöydessä. Katsotaanpa, miksi annan sille tuon kyseenalaisen sijoituksen.

Oikeastaan ainoa tosiasia uutisessa on se, että myös Financial Times ja BBC ovat menneet julkaisemaan jutun, joka perustuu Nature-julkaisun verkkoversiossa 24.7.2013 julkaistuun artikkeliin otsikolla "Ilmastotiede: Arktisen muutoksen valtavat kustannukset".  Tarkastelen tuota alkuperäistä juttua vähän myöhemmin, mutta selvää on se, että US:n toimittaja ei Naturen juttua ole koskaan lukenut.

Uusi Suomi (US) kertoo siis Antarktiksella, eli Etelämantereella, muhivan ilmastollinen aikapommi. Naturen jutussa kuitenkin kerrotaan "pommin" olevan noin 20 000 kilometriä pohjoisempana, siis toisella puolella maapalloa eli Arktisella alueella. US:n toimittaja ei ehkä tiennyt Arktikan ja Antarktikan eroa siitä huolimatta, että Naturen jutussa viitattiin Pohjois-Siperian ikiroudassa olevaan metaaniin. Myöskään Etelämantereen kirjoitusasu ei ole US:n toimituksen tiedossa.

Minä en tiedä paljoa Antarktiksen mannerjäätikön alla olevista sellaisista orgaanisista aineista, joiden US epäilee muuttuvan jään sulaessa metaaniksi. Mutta sen tiedän, että ko. mannerjäätikkö on jököttänyt paikallaan vähintään 10 miljoonaa vuotta, joiden aikaisista jääkausien välisistä ajoista pääosa on ollut nykyistä holoseenia lämpimämpiä. Epäilen, että Antarktikan mannerjään alle jääneet orgaaniset aineet ovat jo kauan sitten muuttuneet metaaniksi ja muiksi hiiliyhdisteiksi, ja siellä ne myös pysyvät seuraavatkin miljoonat vuodet.

Vakuuttavuutta uutiseen oli ehkä haettu metaania siivillään hätistelevän pingviinin kuvalla. Pingviinit kyllä elävät Etelämantereen tuntumassa, mutta eivät asu mannerjäätiköllä. Ne elävät pääosin Etelämannerta ympäröivän merijään päällä. US-toimitukselle annettakoon lisätietona se tosiasia, että tuon eteläisen merijään laajuudessa saavutettiin muutama päivä sitten ennätys. Tässä kuumenevassa ilmastossa eteläinen merijää siis tekee vuodesta toiseen laajuusennätyksiä. Siinä olisi US:lle oikean uutisen aihetta, mutta se ei taida sopia julkaisun toimitukselliseen linjaan?

Saman Naturen artikkelin perässä myös Helsingin Sanomat ja Talouselämä julkaisivat uutisensa aiheesta, joskaan niissä ei sentään erehdytty pallonpuoliskon vertaa. Kumpikaan ei vaivautunut minkäänlaiseen lähdekritiikkiin, ja siksi niidenkin jutuista otsikoista alkaen saisi hauskat kirjoitukset.

Ilmakehän metaanipitoisuus NOAA:n mukaan

No mennäänpä muutamaan asiaan, joita edes Naturen toimittajat eivät jaksaneet penkoa. Aloitetaan ilmakehän metaanipitoisuudesta, jota mitataan miljardisosilla. Viereisessä kuvassa näet metaanipitoisuuden muutokset modernien mittausten mukaan. Vaikka ilmakehän metaanipitoisuus on hieman kasvanut, emme puhu mistään dramaattisista muutoksista. Naturen jutun takana olevat ympäristömallintajat ovat puuhastelleet tietokonemallinnustensa kanssa, eivätkä ehkä ole muistaneet tarkistaa empiiristä evidenssiä? 

Metaanipitoisuuden muutokset ovat pääosin lämpötilan muutoksen seuraus eikä syy. Ja vaikka nyt tauolla oleva ilmaston ja merten lämpiäminen joskus jatkuisikin, ei asia vaikuta suurimpaan osaan napa-alueiden kylmien vesien alla tai ikiroudassa olevasta metaanista moniin satoihin tai tuhansiin vuosiin. Seuraava jääkausi joskus kenties 5000-15000 vuoden kuluttua joka tapauksessa laskee niin metaani- kuin hiilidioksidipitoisuudet hyvin alhaisille tasoille ihmiskunnasta riippumatta.