Ylen uutissivusto on perustanut
ilmastoaiheisen osion, joka ainakin minun mielestäni ansaitsee huomiota ja arviointia. Pyrkiikö tuo osio uutisoinnissaan totuuden tai edes erilaisten näkökulmien esittämiseen, yrittääkö se esittää aihepiirinsä asiat kattavasti tai onko juttujen takana tutkivaa journalismia? Nuo ovat hyviä kysymyksiä. Katsotaanpa, miltä sivusto näyttää illalla 4.4.2015.
Viereisessä kuvassa näet, miten Ylen uutistoimitus on perustellut ilmastoaiheisen sivustonsa. Suurinpiirtein samalla logiikalla minä olen itselleni perustellut Ilmastorealismia-blogin ylläpidon. Kaikkein merkittävintä meille on se, millaisen roolin kansainvälinen ilmastopolitiikka yleensä saa. Se asia voi saada ratkaisunsa ensi joulukuussa Pariisin ilmastokokouksessa, joskin aika paljon epäilen edelleen tuon kokouksen lopputulemaa. Mutta katsotaanpa, mitä asioita Ylen uutistoimitus pitää tärkeinä ja suorastaan uhkakuvina ilmastosivustollaan.
Ensimmäiseksi mainitaan
sulavat jäätiköt. Hmm... Jäätiköt ovat sulaneet koko holoseenin ajan - siis jo toistakymmentätuhatta vuotta - ja nykyisin sulamisvauhti on lämpötilan hitaan laskun vuoksi oleellisesti vähäisempi verrattuna aikaan, jolloin Suomenniemen päältä katosi vähintään kilometrin paksuinen jäätikkö. Se muuten teki mahdolliseksi Suomen asuttamisen ja luonnon monimuotoisuuden valtavan kasvun, mistä syystä en pidä asiaa kovin suurena uhkana.
Toiseksi asiaksi Yle on nostanut
meren hukuttamat saaret. Epäilemättä jäätiköiden sulaminen holoseenin aikana on nostanut merenpintaa noin 120 metriä, ja viimeisten tuhansien vuosien aikana lukematon määrä saaria on jäänyt merenpinnan alapuolelle. Mutta historiallisena aikana, jolloin merenpinnan nousuvauhti on ollut parhaimmillaan millimetriluokassa per vuosi, uhkat ovat jääneet toteutumatta siitäkin huolimatta, että toimittaja Jaana Kannisen mielikuvituksessa
Malediiveja ei ehkä enää ole.
Kolmantena uhkana on nostettu
uudet kasvitaudit ja tuholaiset. Varsinaisista uusista taudeista tai tuholaisista en ole lukenut. Vaihtelua tautien ja tuholaisten alueellisessa esiintymisessä toki on, mutta mitä tulee satoihin tai maailman kasvipeitteeseen, kaikki viittaa lisääntymiseen ja kasvuun.
Neljänneksi uhkaksi on nostettu aavikoituva
Etelä-Eurooppa. Kyllä kyllä, ilmastomallien mukaan alueen aavikoitumisen olisi jo pitänyt alkaa. Vaan kun aavikoitumista ei ole empiirisissä mittauksissa havaittu. Sen sijaan alkaa olla melkoinen määrä todistusaineistoa siitä, että todellisten aavikoiden reuna-alueet ovat alkaneet vihertyä.