Etelämeren farssi siirtyy pohjoisen mediaan?

Edellisessä bloggauksessani kirjoitin farssin aineksista eteläisellä jäämerellä. Tilanne on siellä edelleen päällä, sillä Akademik Shokalskiy on tukevasti kiinni jäissä, eivätkä kolme apuun tullutta jäänmurtajaa ole päässeet sitä 10 kilometriä lähemmäksi. Näyttää yhä selvemmältä, että ainakin aluksen matkustajat joudutaan lopulta evakuoimaan helikopterilla. Tietysti tuulten kääntyminen voisi vapauttaa laivan jäiden puristuksesta muutamien päivien, viikkojen tai kuukauden kuluttua? No, seuraamme tilannetta.

Huvittavinta tuossa tapahtumassa ovat seuraavat asiat:

1. Mukana olevaa "tiedemiesryhmää" johtava ilmastonmuutoksen aktivistiprofessori Chris Turney, joka taitaa tehdä mukavaa lisätiliä ilmastonmuutoksen torjuntaan keskittyvällä konsulttifirmallaan, mainosti retkeä tutkimusmatkana ennennäkemättömästi lämmenneelle Antarktikalle.
2. Kaikkien satelliittilämpöaikasarjojen ja myös oheisessa kuvassa olevan HadCRUT4-sarjan mukaan Antarktika kokonaisuudessaan sekä myös Commonweath Bayn alue ovat hieman viilentyneet. Lämpenemistä ei siellä ole havaittu. Niinikään meren pintalämpötila on alueella lievästi viilentynyt. Kuva suurenee klikkaamalla sitä.
3. Antarktikan ongelmana lämpenemisen lisäksi Turneyn mukaan on  kasvava merijääpeite, joka estää auringonvalon pääsyn "merien levämetsiin" heikentäen ravintoketjun alkupäätä ja siten vähentäen myös ketjun loppupäässä olevien nisäkkäiden ja pingviinien ravinnon saantia.
4. Pohjoisessa merijään hupeneminen (joka tosin on kääntynyt tänä vuonna rajuun kasvuun) on erittäin huono asia ilmastoaktivistien mielestä. Siellä jään sulaminen heidän mukaansa johtuu ilmaston lämpenemisestä. Eteläisen napa-alueen merijään kasvu johtuu niinikään ilmaston lämpenemisestä, jota tuolla alueella tosin ei ole kyetty mittauksin havaitsemaan. Yleensähän jään kasvua tapahtuu lämpötilan laskiessa. No, miten vaan, mutta etelässä merijään kasvu siis on aktivistien mielestä huono asia.
5. Ilmastonmuutos siis aiheuttaa sekä merijään kasvua että vähenemistä, jotka molemmat johtuvat ilmaston "lämpenemisestä" ja ovat huonoja asioita, koska ne tapahtuvat väärillä napa-alueilla.

Innostunut "tiedemies" Akademik Shokalskiyn kannella 29.12.

Suomalainen media on kyllä seurannut Turneyn retkueen seikkailua ja luultavasti australialaisten veronmaksajien maksettavaksi jäävää pelastusoperaatiota. Minun havaintojeni mukaan ainutkaan mediatalo ei ole havainnut edellä esiin nostamiani ja ainakin osin huvittavia ristiriitoja, joita toki löytyisi lisääkin, jos vähän viitsi kaivella Turneyn sivuja ja taustoja. Ehkä noita asioita ei ole syytä käsitellä mediassa, sillä nehän saattaisivat herättää epäilystä ihmisperäistä ilmastonmuutoshypoteesia kohtaan?

Farssin aineksia Etelämantereella

Tänä vuonna näyttää tapahtuvan runsaasti erilaisia hassunkurisia juttuja napa-alueilla. 

Kirjoitin aiemmin kesällä neljästä soutajasta, jotka halusivat soutamalla kiinnittää huomiota ennennäkemättömästi jäättömäksi muuttuneesta luoteisväylästä Kanadan arktisessa saaristossa. Nuo seikkailijat jäivät kiinni jäihin kesken matkan ja luovuttivat kylmään kyllästyneinä. Kaikilla on varmasti muistissa Greenpeacen tuoreimman pr-tempun kylmä vastaanotto Barentsinmerellä. Nyt tapahtuu toisella puolella maapalloa vastaavia asioita. Mukana siellä on myös brittiläisen sanomalehti The Guardianin toimittajia, mikä tietysti takaa melkoisen mediahuomion retkelle.

Jossain punaisen ympyrän alueella on tapahtumapaikka

Venäläinen risteilyalus MV Akademik Shokalskiy juuttui jäihin Etelämantereen tuntumassa jouluaattona. Aluksella on 74 henkilöä, joista parikymmentä on miehistöä ja reilut 50 ovat ns. tiedemiehiä ja heitä tukevia rikkaita risteilyturisteja. Odottelu saattaa venyä pidemmäksikin, elleivät paikalle hälytetyt jäänmurtajat pääse paikalle.

Matkaa on markkinoitu sekä australialaisen etelämantereen tutkijan, Douglas Mawsonin, 100 vuotta sitten samalle alueelle tekemän retken muistolla että mahdollisuudella rahoittaa ennennäkemättömästi ilmastonmuutoksen vuoksi kuolevan Etelämantereen viimeisten eläinten tutkimusta. 

Tutkijoita ja varmaan myös heitä rahoittavia risteilyvieraita johtava New South Walesin yliopiston ilmastonmuutosprofessori Chris Turney perustelee tätä turistiretkeä hyvin tarpeellisena, sillä he aikovat ottaa kontrollinäytteitä verifioidakseen Mawsonin 100 vuotta sitten tekemät mittaukset ilmastonmuutoskontekstissa. En tässä kirjoituksessa aio ottaa tarkemmin kantaa siihen, miten professori Turney aikoo ottaa muutamassa päivässä näytteitä verifioidakseen Mawsonin useiden vuosien aikana ottamat sadattuhannet mittaukset. Haaste voi olla risteilyvieraiden kanssa vietettyjen aterioiden välissä aika kova. Mutta pari asiaa voin kertoa professori Turneylle täältä maapallon toiselta puolelta.

Miksi teille ei tule oikea joulupukki...

Olen tässä blogissa kirjoittanut tuulivoimasta muutamankin kerran. Pidän sitä vahingollisena niin kansantaloudelle (kannattamattomuus markkinaehtoisesti, tukiaisten tarve), ihmisille (meluhaitat, maiseman pilaamisen aiheuttama paha mieli), lentäville eläimille (silppurivaikutus) kuin yhteiskuntamoraalille (mm. Mauri Pekkarisen perheen ja keskustalaisten kuntapoliitikkojen kytkökset tuulivoimateollisuuteen). Vastoin yleistä luuloa ne eivät auta edes hiilidioksidipäästöjen torjunnassa.

Luulin tuossa luetelleeni lähes kaikki rationaaliset argumentit nykyisen tuulivoimateknologian käyttöä vastaan.Vaan niin en tehnyt, sillä nyt minulla on todella dramaattisia ja surullisia uutisia. Seuraavat kuvat saattavat järkyttää joitakin lukijoita. Harkitse tarkkaan, haluatko siirtyä niiden katseluun.

Joulupukkihan (siis se oikea ja Korvatunturilla asuva) joutuu testaamaan sopivaa lentävien porojen valjakkoa ennen jouluaattoillan pitkää työrupeamaa. On huolellisesti valittava parhaiten lentävät porot, jotta urakka ei venyisi niin pitkäksi, että kiltit lapset ehtivät nukkumaan ennen pukin vierailua. Se edellyttää isoa määrää testilentoja, jotka Suomen ilmavoimat dokumentoi tutkillaan. Testilennot aloitettiin tänäkin vuonna 10.12., ja tähän päivään asti kaikki meni hyvin. Seuraavassa kuvassa on Lapin Lennostosta saamani salainen kartta viimeisestä testilennosta.

Joulupukin reessä oleva kaamoksen päivänvaloksi muuttava kamera ottaa lennon aikana kuvia. Seuraavassa kuvassa on esitetty viimeinen kameran lähettämä kuva Muonion Olostunturia lähestyttäessä.

Seuraavassa kuvassa Olostunturilla olleen ranskalaisen silminnäkijän hahmotelma onnettomuuspaikalta. Löysin kuvan täältä.

Sitran johtaja Noponen pahoitti mielensä

Sitran johtaja Jukka Noponen. Kuva Sitran sivulta

Sitran johtaja Jukka Noponen on pahoittanut mielensä, kun Ilmastofoorumin puheenjohtaja Pasi Matilainen ei kehunut Sitran tuoretta pamflettia (13.12.) "Miten Suomi selviää yli 4 astetta lämpimämmässä maailmassa?". Noponen on kirjoittanut Matilaista lainanneeseen Turun Sanomiin vastineen (15.12.), joka ansaitsee julkaisun ja vähän analyysiä täälläkin. Noposen kirjoituksen osat ovat sisennettynä ja kursivoituna. Kommenttini normaalitekstillä.

Oli hämmentävää lukea Turun Sanomien uutisointia Sitran teettämästä tuoreesta selvityksestä, jossa pohdittiin ilmastonmuutoksen yhteiskunnallisia vaikutuksia. Artikkelia hallitsi Ilmastofoorumin puheenjohtajan Pasi J. Matilaisen vähättelevä kommentointi: Matilainen tyrmäsi raportin ”puhtaasti mielikuvituksen tuotteeksi”, vaikka hän ei ollut edes tutustunut siihen.

Voi, voi. Minua Matilaisen kommentit eivät hämmentäneet, enkä Sitran pamfletin lukeneena löytänyt paljoa kummempaa sanottavaa siitä.

Kaikkein hämmentävintä kuitenkin on, että Turun Sanomat esitteli ilmastoskeptikkona tunnetun Matilaisen alan auktoriteettina, jolla on asiantuntemusta arvostella IPCC:n skenaariotyöhön pohjautuvaa selvitystä, vaikka lehti kertoikin, että Matilainen ”lukeutuu niihin, joiden näkemyksen mukaan tieteellinen todistusaineisto ei puolla ihmisen merkittävää osuutta ilmastonmuutokseen”.

No niin. Noponen aloittaa ad hominen -tyyppisellä argumentointivirheellä yrittäessään leimata Matilaisen anti-auktoriteetiksi ja denialistiksi. Mistä ja miksi näitä argumentointitaidottomia tyyppejä nousee johtaviin asemiin Suomessa? Pasi Matilainen on muuten toimittanut NIPCC:n tieteellisen julkaisun "Ilmastonmuutos uudelleenharkittuna II: Fysikaalinen tiede, Yhteenveto päättäjille". Kyllä hänellä myös toimittajataustaisena taitaa olla kokemusta ilmastonmuutoskeskustelusta? Vai eikö Matilainen saisi osallistua keskusteluun? Pitäisikö lehtien vaieta Ilmastofoorumin puheenjohtajan mielipiteistä? Sitäkö johtaja Noponen tarkoittaa?

Matilainen johtaa ilmastoskeptikkojen järjestöä, jonka pääviesti on, että ilmastonmuutos ei ole ihmisen aiheuttama. Järjestö ilmoittaa siis julkisesti olevansa ilmastonmuutoksesta täysin eri mieltä kuin aihetta vuosia tutkineet luonnontieteilijät ja tiedeyhteisö. Silti hänen annetaan ampua alas Sitran teettämä selvitys. Muissa viestimissä selvitystä on käsitelty neutraalisti ja kerrottu lähinnä raportin sisällöstä.

Ad hominem -hyökkäys jatkuu toisessa kappaleessa muuttuen pian auktoriteettiin vetoamiseksi (Argumentum ad auctoritatem). Ehkä Noponen ei tiedä, että luonnontieteilijöiden keskuudessa on runsaasti erilaisia kantoja ihmisen osuudesta ilmastonmuutokseen. Terveellä tavalla toimiva tiedeyhteisö ei ole harrastanut auktoriteettiin vetoamista enää pitkään aikaan. Paavit sen paremmin kuin nykyajan ilmastopaavit jesuiittoineen (mm. Greenpeace, WWF jne.) eivät ole olleet tiedeyhteisölle auktoriteettejä.

Jäätävää hiljaisuutta Ilmatieteen laitoksella?

CryoSat radallaan

Pohjoista merijäätä tutkivat tahot ovat vuodesta toiseen pitäneet kovaa meteliä julkisuudessa jään
hupenemisesta vuodesta toiseen. Nämä huolestuneet puheenvuorot ovat saaneet hyvin palstatilaa katastrofiuutisilla myyvässä mediassa. On ymmärrettävää, että pian jäänsä menettävän Jäämeren "puolustajista", noista Sini Saareloista, tehdään tässä yhteydessä sankareita.

Arktisen merijään väheneminen on ollut joidenkin mielestä selvimpiä merkkejä ilmaston lämpenemisestä. Ilmatieteen laitoksen johtaja Mikko Alestalo ehdotti mielipidekirjoituksessaan Lapin Kansassa, että se otettaisiin indikaattoriksi lämpötilamittausten sijaan.  Ymmärrän Alestalon ehdotuksen syyt. Ennennäkemättömästä ilmaston lämpenemisestä ammattinsa puolesta kampanjoivien ja tutkijauransa uskottavuuden sen puolesta likoon heittäneiden klimatologien kannalta on kiusallista, kun lämpömittarit kieltäytyvät osoittamasta nousevaa lämpötilatrendiä.

Pohjoisen merijään pinta-ala joulukuun puolivälissä

Vaikka ymmärrän Mikko Alestalon ehdotusta, en sitä oikein hyvänä pitänyt. Eikö samalla pitäisi ottaa mittatikuksi myös eteläisen pallonpuoliskon merijään määrä, joka on viime vuosina lyönyt ennätyksiä toisensa perään, tai laskea edes molempien napaseutujen merijään määrä yhteen globaaliksi mittariksi? No se ei taida Alestalolle kelvata, koska suurempaa hälytystä sillä ei saisi aikaiseksi.

Epäilen Mikko Alestalon pysyvän aika hiljaisena Arktisesta merijäästä ainakin ensi kesään asti ja mahdollisesti paljon pidempäänkin. Nimittäin eurooppalaisen CryoSat-satelliitin tuoreet mittaustulokset tämän vuoden sulamiskauden lopulta on julkaistu, eivätkä ne tue Alestalon agendaa. 

CryoSat:n toimintaidea. Kuva BBC

Tuolla satelliitilla on yritetty muutaman vuoden ajan mitata arktisen merijään paksuutta. Ideana on mitata tutkapulssilla merijään railokohdista, kuinka korkealla kelluvan jäälautan pinta on merenpinnasta. Kun tiedetään, että jäästä noin seitsemän kahdeksasosaa on upoksissa ja yksi kahdeksasosa pinnan yläpuolella, voidaan siitä estimoida jäälautan keskimääräinen paksuus. Satelliiteilla on melko helppoa selvittää jäälauttojen pinta-ala. Kertomalla pinta-ala paksuudella saadaan sitten merijään tilavuus. 

SITRA ja Greenpeace kuin veljekset

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto, Sitra, kertoo nettisivuillaan toimintansa tarkoituksesta seuraavaa: "Suomen itsenäisyyden juhlarahasto rakentaa huomisen menestyvää Suomea. Ennakoimme yhteiskunnan muutosvoimia ja niiden vaikutuksia suomalaisiin. Etsimme käytännön tekemisellä uusia toimintamalleja ja vauhditamme kestävään hyvinvointiin tähtäävää liiketoimintaa. Julkisoikeudellisena rahastona toimimme suoraan eduskunnan alaisuudessa. Toimintamme rahoitetaan peruspääoman ja pääomasijoitusten tuotoilla."

Pamfletin uutisointia Iltasanomissa 12.12.2013

Sitra on julkaissut tänään (perjantai 13.12.2013) 35-sivuisen pamfletin ilmastonmuutoksesta. Gaia- nimiseltä konsulttiyhtiöltä tilattu pamfletti on otsikoitu "MitenSuomi selviää yli 4 astetta lämpimämmässä maailmassa?". Katsotaanpa, miten pamfletti vastaa otsikkonsa kysymykseen. Kursivoitu ja sisennetty teksti sisältää otteita julkaisusta. Normaalifontilla kirjoitettu sisentämätön on minun kommentointiani.

Esipuheessa pamfletin tilannut Sitra selittää tilauksensa suhdetta huomisen Suomeen:

Tämä raportti on yksi mahdollinen tulevaisuuden ennuste. Se perustuu hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n sellaiseen skenaarioon, joka kuvaa maapallon ilmaston lämpenemiskehitystä, jos maailman valtiot ja taloudet jatkavat toimimista siihen tyyliin kuin ne ovat toimineet tähänkin asti – siis ilman kunnollista muutosta ilmastopolitiikassa, ilman uusia merkittäviä ilmastopäästöjen vähentämistoimia. 

No niin, tästähän pamfletin ongelmat sitten alkoivatkin. IPCC:n tietokonemallinnuksiin perustuvat skenaariot kun ovat jo kauan sitten irtautuneet reaalimaailmasta. Toisaalta tilaajat tunnustavat selvästi, mitä Sitran rahoilla halutaan saada aikaan. Halutaan kunnollista muutosta ilmastopolitiikkaan. Valitettavasti pamfletissa ei kerrota sanallakaan, millainen tuo politiikan muutos olisi tai mitä se maksaisi. No, tästä lisää vähän myöhemmin.

Monet kohdat ennusteessa ovatkin kiistanalaisia, mutta joka tapauksessa on selvää, että yli 4 asteen globaali lämpeneminen – joka Suomessa tarkoittaisi yli 6 asteen lämpenemistä – tuottaisi yhteiskuntaan suuria muutoksia. Suurin osa näistä muutoksista olisi huolestuttavia. Aiemminkin on tehty selvityksiä ilmastonmuutoksen mahdollisista vaikutuksista Suomelle, mutta niissä keskeisenä lähtökohtana on pääsääntöisesti ollut globaalin ilmaston lämpeneminen vain 2 asteella.

Ennuste on todellakin kiistanalainen. Mikään nykyisessä ilmastossamme tai edes ilmastohistoriassamme ei viittaa tuon RCP8.5 -skenaarion toteutumismahdollisuuteen.

Nämä päätelmät kuulostavat ikäviltä, mutta tämän raportin tarkoituksena onkin havahduttaa ajattelemaan, mitä voi tapahtua globaalisti ja erityisesti Suomessa, jos emme ryhdy päättäväisesti muuttamaan nykyistä kehityslinjaa. Toivomme, että tämä raportti saisi keskustelua aikaan. Raportin sisältöä saa siis haastaa – se on jopa toivottavaa! Keskustelun avulla on ehkä mahdollista sitten saada aikaan myös uusia ilmastonmuutosta hillitseviä toimia.

Greenpeace siepannut englanninkielisen joulupukin?

Greenpeace on tainnut kidnapata englanninkielisen joulupukin - siis Santa Clausin. Niin voisi ainakin päätellä alla olevasta videosta, jossa tämä muka pohjoisnavalla asusteleva henkilö uhkaa lopettavansa joulun vieton, sillä jäät kuulemma sulavat arktisella alueella aina vain nopeammin ja nopeammin. Santa kertoo kirjoittaneensa maailman johtajille tästä ongelmasta. Apua ei ole tullut, vaikka Santa on uhannut panna tottelemattomat johtajat tuhmien listalle. No katsokaapa loput alla olevasta videosta.



Liekö Santaa pidetty Greenpeacen vankina muutenkin huonosti, sillä aika nuhruiseksi ovat vaatteet menneet ja henkinen selkäranka on murrettu. Tästä jälkimmäisestä on selvä merkki se, kun Santa videon lopussa anelee videon katsojia lahjoittamaan lunnasrahat Greenpeacelle. Oliko tämä Greenpeacen kosto Sini Saarelan vankilaretkelle? Huh!

No onneksi meidän suomalaisten ei tarvitse olla tilanteesta kovin huolissamme kolmestakaan syystä. Ensinnäkin tämä englanninkielinen Santa on tietysti puhdas mielikuvitushahmo, jota ei oikeasti ole olemassa. Palaan sen oikean Joulupukin kuulumisiin vähän tuonnempana kirjoituksessa.

Toinen syy on ehkä hepommin ymmärrettävissä, jos kuitenkin uskot Santaan. Tuon mielikuvituksellisen Santa kotialueella - siis 80. leveyspiirin pohjoispuolella - vuorokauden keskilämpötila on ollut jo heinäkuun alkupuolelta lukien pakkasen puolella, jolloin jää sulaa aika huonosti. Marraskuun alusta lukien keskilämpötila on pysytellyt välillä -20 - -25°C.

Pohjoisessa on merijäätä ajankohtaan nähden enemmän kuin vuosiin

Kolmantena syynä  olla turhia murehtimatta on tietysti merijään pinta-ala. Se on nimittäin arktisella alueella palautumassa kovaa vauhtia kohti pitkän ajan keskiarvoja, kuten viereisen kuvan tämän ajankohdan kuvaajista näet. Merijään pohjoisessa peittämä alue on reippaasti ylittänyt muutaman viime vuoden pienemmät arvot ja lähentelee jo 1980-luvun lukemia.

Maapallon toisella puolella, Antarktikalla, merijään pinta-ala löi tänä vuonna vuodesta 1979 alkaneen satelliittimittausajan ennätyksen ja on lisäksi tehnyt jo yli 100 päiväkohtaista laajuusennätystä. Siellä on siis melkoinen jäävuosi. 

Varsovan outo kokous

Mitä lähes 10 000 YK:n tämänvuotiseen ilmastokokoukseen (COP19) 11.-23.11. 2013 saapunutta kokousvierasta saivat aikaan? Kun eri tahojen julkaisemia juttuja kokouksesta lukee, esiin nousevat moninaiset poliittiset ristiriidat, ahneus, talouspoliittiset edut, vihervasemmistolaisen propagandan hallitsevuus ja puolalaisten kokousisäntien kansallista etua puolustava järkähtämättömyys. Kokouksen kahdessa pääteemassa, kansainvälisesti sitovan ilmastosopimuksen ja ison kansainvälisen tulonsiirron valmisteluissa, ei taidettu edistyä juuri ollenkaan. Katsotaanpa kokousta muutamien tapahtumien kautta.

Kokous sai julkisuutta jo ennen alkamistaan, kun Australian hallitus ilmoitti lähettävänsä Varsovaan vain pienen delegaation kakkostason virkadiplomaatin johdolla. Maan ympäristöministeri jäi kotimaahansa lunastamaan vaalilupauksia, joihin kuului mm. ilmastorahoituksen pienentäminen ja edellisen hallituksen aikaansaaman hiiliverotuksen purkaminen. Varmuuden vuoksi Australian pääministeri ilmoitti maansa suhtautuvan kielteisesti kansainvälisen ilmastorahoituksen kasvattamiseen. Kanadan pääministeri päätti onnitella australialaista virkaveljeään hyvistä päätöksistä, mikä sai ymmärrettävästi kaikki pohjoisamerikkalaiset ilmastonmuutoslobbarit protestoimaan äänekkäästi.

Japani päätti ilmoittaa aivan kokouksen alussa irtautuvansa hiilidioksidin päästörajoitustavoitteistaan, sillä sen päästöt tulevat kasvamaan lähivuosina. Samankaltaisia uutisia kuultiin myös Saksasta, jonka hiilenpoltto on kasvanut jo kahden peräkkäisen vuoden aikana, ja Kiinasta, jonka hiilidioksidipäästöt ensimmäistä kertaa ylittivät EU:n päästötason mitattuna päästötonnilla per asukas. Brasilia raportoi, että metsäkato on kasvanut 28 prosenttia. Isäntämaa Puola järjesti kivihiiliteollisuuden kokouksen samaan aikaan ilmastoneuvotteluiden kanssa ja ilmoitti perustavansa energiapolitiikkaansa hiileen vuoteen 2060 asti. No eiväthän nämä ole tietenkään ainoita maita, jotka ovat lisänneet hiilen käyttöä energiatuotannossa, sillä tällä hetkellä hiiltä poltetaan 61 % enemmän kuin vuonna 1990, joka on ns. Kioton protokollan vertailuvuosi.

Ympäristöministeri Marcin Korolec sai potkut kesken kokouksen

Kokouksen täydelliseksi nöyryyttämiseksi Puolan hallitus päätti erottaa COP19-kokousta johtaneen ympäristöministerinsä, mutta salli hänen kuitenkin jatkaa kokouksen puheenjohtajana.

YK:n ilmastonmuutoskonventin (UNFCCC) pääsihteeri Christiana Figueres vaati kokouksen aluksi läntisiä teollisuusmaita täyttämään YK:n tyhjyyttään huutavan Vihreän ilmastorahaston tilit kolme vuotta sitten Cancunin ilmastokokouksessa annetun lupauksen mukaisesti vuosittaisella 100 miljardin dollarin summalla. Samalla Figueres kertoi laskeneensa, että kehitysmaiden auttamiseen ilmastonmuutoksen torjunnassa ja siihen sopeutumiseksi oikeasti tarvittaisiin vuosittain biljoonan dollarin (1000 miljardia) verran kehitysapua. Sen päälle tietysti kehittyneiden maiden olisi syytä pyrkiä kohti hiilineutraaliutta vähintään toisella vuosittaisella biljoonan erällä.

Poliittisesti epäkorrektia raportointia

Ilmastomallinnusten ongelmana on alusta alkaen ollut se, että ne eivät ole onnistuneet mallintamaan tulevaa ilmastoa. Mallintajat ovat selittäneet tuota pientä ongelmaa luonnollisella ilmaston vaihtelulla, joka lyhyemmillä tarkastelujaksoilla voi peittää ihmiskunnan aiheuttaman katastrofaalisen ilmastonmuutoksen. Niinpä meidän tulisi kaikesta huolimatta luottaa ennustamisessa toistaiseksi kyvyttömiin mallinnuksiin, sillä jonain seuraavan 100 vuoden aikana ilmasto muuttuu niiden ennustamalla katastrofaalisella tavalla. 

Maailman vanhimman ja arvostetuimman ilmatieteen laitoksen, Yhdistyneen Kuningaskunnan MetOfficen, tutkijat julkaisivat taannoin mallinnuksen koskien kymmenvuotiskautta 2004-2013. Tuo Smith et al. (2007) -tutkijajoukon kirjoittama paperi "Improved Surface Temperature Prediction for the Coming Decade from a Global Climate Model " väittää pystyvänsä käsittelemään ilmaston luontaista vaihtelua muita mallinnuksia paremmin. Kun tutkimus sai julkaisuajankohtanaan vuonna 2007 paljon huomiota mediassa, katsotaanpa näin kuukaudella ennakoivasti, miten hyvin Doug Smithin ryhmän mallinnus todellisuudessa onnistui.

Tutkimus ennusti

1. globaalin keskilämpötilan nousevan aikana 2004 - 2013 noin 0,3 asteella virhemarginaalin ollessa ± 0.21°C luottamusvälillä 5 - 95 %, ja
2. ainakin puolet vuosista 2010-2013 olisi lämpimämpiä kuin ennätyksellisen lämmin vuosi 1998.

No katsotaanpa, miten ennustus onnistui. Olen siirtänyt Smithin työnantajan HadCRUT4-aikasarjan (punainen murtoviiva) virhemarginaaleineen (sininen ja vihreä viiva) alla olevaan graafiin. Aikasarjan mukainen todellinen globaali lämpötilakehitys on mustalla murtoviivalla ja lineaarinen trendi paksummalla vaaleanvihreällä viivalla. Kuvat suurenevat klikkauksella.

Mitä Severnaja Zemljan jäätikkö kertoo ilmastonmuutoksesta?

Uusi tutkimus otsikoltaan "Eurasian Arctic climate over the past millennium as recorded in the Akademii Nauk ice core (Severnaya Zemlya)" tuo esiin mielenkiintoisia asioita Arktisen alueen itäisten osien lämpötilasta viimeisen 1100 vuoden aikana. Napa- ja merialueiden tutkimukseen erikoistuneen Helmholtz-keskuksen tutkijat T. Opel, D. Fritzsche ja H. Meyer ovat rekonstruoineet lämpötilamuutoksia Severnaja Zemljan  jäätiköstä kairatusta näytteestä happi-18 -isotoopin vaihtelun (δ¹⁸O) perusteella. 

Lämpötilarekonstruktio kertoo pitkästä viilenevästä trendistä, jonka aikana on kuitenkin tapahtunut huomattavaa lyhytjaksoista vaihtelua. Viimeisen vuosituhannen kylmin jakso ajoittuu 1800-luvun alkuun, jolloin myös jään määrä on ollut maksimissaan. Alueen korkeimmat lämpötilat sitten tuon 1800-luvun alun näkyvät kahtena lyhyenä jaksona, joista lämpimämpi ajoittuu vuosikymmenille 1920 - 1940, ja jälkimmäinen ajoittuu 1990-lukuun. Kairausnäyte on otettu vuosituhannen vaihteessa, joten se ei kerro tämän vuosituhannen lämpötilasta. Siitä lisää jäljempänä.

Viereisessä kuvassa on ylimpänä viimeisen 200 vuoden lämpötilakuvaaja. Kuvan B-osassa rekonstruktiota on verrattu Vuoreijan (Vardø), Arkangelin ja koko arktisen alueen mitattuihin lämpötiloihin.

Tutkijat raportoivat vastaavista isoista lämpötilan vaihteluista myös 1500- ja 1600-luvuilla, mutta eivät löydä jäänäytteestä selvää signaalia keskiajan lämpökaudesta tai pikkujääkaudesta. Niiden sijaan he korostavat itäisen Arktikan ilmaston suurta luonnollista vaihtelua, joka on näkynyt myös Severnaja Zemljaan rajoittuvien Karanmeren ja Laptevinmeren jääpeitteen isona vaihteluna. Syyksi tuolle vaihtelulle he arvailevat merivirtausten luonnollisia muutoksia.

Taifuuni Haiyanista, ilmastonmuutoksesta ja kokoustamisesta

Läntisen Tyynenmeren taifuunien reittejä (Weinkle et al. 2012)

Filippiineille rantautunut taifuuni Haiyan (toiselta nimeltään Yolanda) muodostui kuin tilattuna Varsovassa paraikaa pidettävän YK:n 19. ilmastokokouksen (COP19) alla. Myrsky vaikutuksineen veti lähes koko maailman huomion ja tarjosi mahdollisuuden spekuloida sään ääri-ilmiöiden yhteyttä ihmiskunnan aiheuttamaan katastrofaaliseen ilmastonmuutokseen, jonka taklaamisesta COP19:ssa on ainakin muodollisesti kysymys. Joku Filippiinien ministeri julisti Varsovassa ilmastonmuutoksen torjunnan olevan olemassaolon kysymys maalleen, ja tuon asian ratkaisun olevan COP19-kokouksen käsissä.

Koetetaanpa hakea vastauksia muutamiin trooppisia myrskyjä koskeviin kysymyksiin, ja katsotaan niiden suhdetta ilmastonmuutokseen.

1. Oliko Haiyan-taifuuni maailman kaikkien aikojen voimakkain myrsky?

Taifuuni Haiyanin alin mitattu ilmanpaine oli 895 millibaaria. Tuolla lukemalla se sijoittuu läntisellä Tyynellämerellä mitattujen taifuunien joukossa jaetulle sijalle 21. Yksitoista kärkisijaa tuolla alueella pitävää ja Haiyania paljon syvempää matalapainetta  muuten muodostuivat vuodesta 1951 pidetyn tilaston mukaan vuosina 1953-1984. Vasta 12. voimakkain taifuuni Megi vuonna 2010 oli tämän vuosituhannen tuote.

Haiyan tietysti aiheutti melkoista tuhoa Filippiinien keskiosissa. Emme vielä tiedä tarkalleen kuolonuhrien määrää. Luku asettunee jonnekin 3000-8000 ihmisen välille. Vaikka muutama tuhatta surmansa saanutta on aina suuri luku, Haiyan ei pääse tuhovoimassa ainakaan 35 tuhoisimman syklonin joukkoon. Sen uhrimäärä ihmishengillä mitattuna on muutaman prosentin luokassa verrattuna kaikkein tuhoisimpiin trooppisiin myrskyihin, jotka ovat kukin surmanneet hetkessä satojatuhansia ihmisiä. Tuhoisin lienee ollut Bangladeshiin 12.11.1970 rantautunut Bhola-syklooni, jonka uhriluku saattoi olla jopa puoli miljoonaa. Vain yksi 35 tuhoisimman syklonin listalle päässeistä myrskyistä on tapahtunut 2000-luvulla.

2. Ovatko trooppiset hirmumyrskyt yleistyneet läntisellä Tyynellämerellä tai globaalisti?

Hirmumyrskyjen alueellisesta ja globaalista esiintyvyydestä on melko runsaasti tutkimustietoa. Yksiselitteisesti tuo tieto kertoo, että alueellista vaihtelua on melko paljon, mutta selkeää trendiä ei tilastoista löydetä. Viereisessä kuvassa on useasta eri tilastosta laadittu graafi Filippiinien alueella havaituista sykloneista reilun sadan vuoden ajalta. Kuvasta näkyy, että vuosittain Filippiineille rantautuu keskimäärin viisi taifuunia, joten mistään poikkeuksellisesta luonnonilmiöstä ei ole kyse.

Uskonnot löytävät toisensa ja yhteisen politiikan

Arkkipiispa ja poliittinen liittolainen

Arkkipiispa Kari Mäkinen avasi 4.11.2013 kirkolliskokouksen Turussa puheella, jossa linjattiin evankelisluterilaisen kirkkomme suhde ja asenne ilmastopolitiikkaan.  Havahduin asiaan mm. täällä ja täällä julkaistun uutisoinnin ansiosta. Olen seurannut valtakirkkomme kannanottoja laiskahkosti, ja siksi päätin tutkia tätä asiaa hieman tarkemmin. Löysin arkkipiispa Mäkisen koko puheen täältä. Seuraavassa on otteita puheesta kursivoituna ja osin lihavoituna. Omia kommenttejani olen sirotellut väliin tavallisena tekstinä.

Syyskuussa julkaistiin Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) viides raportti. Raportin viesti on selkeä. Kasvihuonekaasupäästöt, jotka 95 % varmuudella aiheutuvat ihmisten toiminnasta, muuttavat paraikaa maapallon ilmastoa peruuttamattomasti. Muutokset ovat verrattain nopeita. Jos päästöt kasvavat nykyistä vauhtia, lämpötila maapallolla nousee 3-5 astetta vuosisadan loppuun mennessä. Se merkitsee elämän olosuhteiden ratkaisevaa muutosta. Muutoksesta kärsivät eniten ne, joilla ei ole varaa sopeutua.

Arkkipiispa Mäkisen todistelu lähtee siis IPCC:n viidennestä arviointiraportista. Valitettavasti hän ei sitä lukenut eikä ehkä vähää lukemaansa ymmärtänyt. Tämä on aika selvää jo sillä perusteella, että tuota raporttia ei ole vielä julkaistu. Vain yksi osa ko. raportista julkaistiin viime syyskuussa, ja loput kolme osaa aiotaan julkaista ensi vuoden aikana. Vasta nuo osat käsittelevät niitä asioita, joita arkkipiispa pääosin puheessaan käsittelee.

…Lähes koko aineellinen hyvinvointi, jonka kasvattaminen on ollut viime vuosisatojen suurin kehityshanke maailmassa ja jonka hedelmiä me paraikaa nautimme, perustuu fossiilisten polttoaineiden käytölle ja siten hiilipäästöille. Siksi muutoshaaste on suurempi kuin mikään muu tähän asti ihmiskunnan historiassa.

Sanoisin, että yllä oleva pitää paikkansa, jos ensimmäisestä lauseesta ottaa lähes-sanan pois. Ilman fossiilisia polttoaineita me liikkuisimme edelleen polkuja pitkin kävellen, talvella hiihdellen, sulana aikana vesireittejä pitkin soutaen ja tuulen avulla purjehtien. Varakkaimmat ratsastaisivat, ajelisivat kärryillä ja rekipeleillä. Lentoliikennettä ei olisi. Aikamme käyttäisimme ruoan hankintaan metsästämällä, kalastamalla, keräilemällä ja kaskiviljelyn keinoin. Loppuosa valoisasta ajasta kuluisi polttopuiden, vaatetuksen sekä ruoan valmistukseen ja varastointiin, jotta selviäisimme seuraavan talven yli jäätymättä tai nääntymättä. Täällä Suomessa saattaisi asua lähes miljoona ihmistä, joista suurin osa ei koskaan näkisi 30. syntymäpäiväänsä, ja alle puolet varttuisi koskaan aikuisiksi. Katovuosina ilmastolliset olosuhteet karsisivat nälkiintymisellä ja sen aiheuttamalla altistuksella kulkutauteihin kolmanneksen väestöstä kertaheitolla pois.

Toivottavasti arkkipiispa ei kaipaa noita aikoja? Toivottavasti hän ei myöskään tarkoita sitä, että ne sadat miljoonat ihmiset, jotka syystä tai toisesta nykyisin elävät yllä kuvaamaani energiaköyhyyden aikaa, eivät saisi pyrkiä kohti paremminvointia? Nimittäin lyhyellä - siis muutamien vuosikymmenien - tähtäimellä meillä ei ole mitään muuta keinoa tuon energiaköyhyyden helpottamiseksi kuin luottaa pääosin fossiilisiin polttoaineisiin. 

Kun luen IPCC:n tutkijoiden viileän analyyttista viestiä, se tuntuu kuitenkin ravistelevan syvemmältä kuin vaatimus kestävää kehitystä edistävistä toimista. Ravistelu koskee myös kirkkoa. Tunnistan raportissa samaa kaihtelemattomuutta, joka on ominaista Vanhan Testamentin profeetoille. Profeetat asettivat ympäröivän todellisuuden Jumalan tahtoa vasten ja paljastivat sen, mikä särki Jumalan tarkoittaman elämän. Niin ilmastotutkijat nyt tekevät. Heidän viestinsä on tämän päivän profeetallinen viesti.

Kun luen arkkipiispan kehnosti argumentoitua viestiä, huomaan hänen rinnastavan ilmastotutkijat kollektiivisesti profeettoihin. Tämä on kovin kiusallista, sillä en saa mielestäni koulun uskonnon ja kirkkohistorian opetuksia, joissa varoitettiin vääristä profeetoista. Muistikuvani mukaan noita vääriä profeettoja on aina ollut moninkertaisesti oikeiden määrään verrattuna. Huolestuttavinta väärissä profeetoissa on ollut juuri samanlainen propagointi auktoriteettiin ja konsensukseen vetoamalla sekä pyrkimys kriittisten äänien vaientamiseen, jota nykyisessä ilmastotutkimuksessa harrastetaan. Hmmm… toisaalta myös kirkkokuntamme ovat harrastaneet prikulleen samoja menettelytapoja. Ehkä siksi ilmastotutkimuksen menetelmät tuntuvat arkkipiispasta kotoisilta ja sopivilta?

Viesti haastaa kirkkoja unohtamaan luonnontieteen ja kristinuskon väliset jännitteet ja historialliset ristiriidat. Tässä olemme samassa rintamassa. Kirkkojen profeetallinen viesti maailman elämän puolesta ei ole eri kuin IPCC:n tutkijoiden. Päinvastoin, kirkkojen on toimittava kaikupohjana tämän päivän profeettojen huudolle, ettei se huku maailman tapahtumien ja ongelmien loputtomaan virtaan.

Pölynimurin suhteen ilmastoon tietää vain meppi

Vaimoni, joka sattuneesta syystä on kurkkuaan myöten täynnä ilmastonmuutosasiaa (enkä todellakaan moiti häntä siitä), luki tämän jutun netistä, ja tuli yllätyksekseni kysymään asiasta. Kysymys oli polveileva ja kesti kaikkine tehostekeinoineen viitisen minuuttia. Tiivistän kysymyksen ytimen pariin kohtaan:

Onko ilmastoa tuhottu jo 100 vuotta imuroimalla?

1. Miten Euroopan Unioni voi tietää vaimoani paremmin kodissamme tarvittavan pölynimurin vaatimukset?
2. Miten (tulevaisuuden) pölynimurimme teho vaikuttaa ilmastoomme.

Otan mielelläni neuvoja vastaan molempiin kysymyksiin vastaamiseksi, sillä omat nopeat vastaukseni eivät saaneet minkäänlaista ymmärrystä. Edes vetoaminen energian säästöön ja sähkölaskun mahdolliseen kevenemiseen eivät auttaneet. Sain tulivuorenpurkausta muistuttaneen kohtauksen pysähtymään (hetkellisesti) lupaamalla vertailla pölynimuriemme tehojen historiaa ilmaston lämpenemiseen.

Valitettavasti minulla ei ole tarkkaa muistikuvaa yhteisen historiamme aikaisista pölynimureista. Niitä on ollut monta eri merkkistä ja tehoista. On lisäksi ollut sekä varsinaisia pölynimureita että rikkaimureita. Muistelen ostaneeni joskus 1900-luvun viimeisinä vuosina silloin laadukkaan 800-900 watin Electroluxin, joka lopulta uupui (vaimoni ohjeistuksen mukaisesti toteuttamani loputtoman imuroinnin jälkeen) käsissäni muutamia vuosia sitten. Viime vuodesta alkaen meillä on ollut Dyson-merkkinen imuri, jonka ilmoitettu teho ylittää 500 watilla vuodesta 2017 ilmastollisesti EU:n mielestä turvallisen imurin 900 watin rajan. 

Sain vaimoni lopulta kuitenkin rauhoittumaan näytettyäni seuraavat kuvat ilmaston lämpenemisestä. Ne nimittäin osoittivat, että imurointini ei välttämättä ole pilannut ilmastoamme. Aloitetaan RSS-aikasarjan (Remote Sensing System) globaalilla lämpötilatarkastelulla.

Vieressä oleva kuva osoittaa, että sitkeä imurointini Dysonilla ei ole oleellisesti vaikuttanut ilmastoon ainakaan globaalilla tasolla. Laskennallinen globaali lämpötila on pysynyt melko tasaisena viimeiset 17 vuotta. Tuo aika on sikäli mielenkiintoinen, sillä yksi maailman johtavista ilmastotutkijoista piti sitä kriittisenä. Ilmastollisten aikasarjojen tilastolliseen analyysiin erikoistunut ja niissä ainakin joidenkin mielestä johtava analyytikko Ben Santer sanoi vuonna 2011: "Tuloksemme osoittavat, että vähintään 17 vuoden pituisia lämpöaikasarjoja tarvitaan osoittamaan ihmiskunnan vaikutus troposfäärin keskilämpötilaan."

Tarkastellaan vielä ilmastolliset kanarialinnut - siis Tropiikin, Arktikan ja Antarktikan lämpötilat. Nehän kertovat ilmastotutkimuksen valtavirran mukaan enemmän muutoksesta verrattuna globaaliin kehitykseen. Kaikki alempana olevat lämpötilakuvaajat ovat RSS-sarjasta ja päivitetty lokakuuhun 2013.

Loppuuko ilmastokeskustelusta happi?

Toiseksi viimeinen Muuttuva ilmasto -teemalla pidetty Studia Generalia -luento oli minulle henkilökohtainen elämys, sillä lupaukseni mukaisesti olin paikalla alusta loppuun asti. Tilaisuuden aloitti juontajaksi varattu professori Laura Kolbe, joka onnistui katsojia pettämättä olemaan yhtä täynnä itseään kuin aina ennenkin. Tuskallisen kuuden minuutin alkujuonnon jälkeen vuoroon päästettiin Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professori Atte Korhola, jonka luennon aiheena oli "Loppuuko ilmastokeskustelusta happi?"

Atte Korholan mielestä ilmastomallit eivät oikein simuloi ilmastoa

Professori Korhola aloitti kuvaajalla, joka todisti median kiinnostuksen ilmastonmuutokseen olleen hiipumassa sitten Kööpenhaminan ison ilmastokokouksen vuonna 2009. Seuraavaksi Korhola osoitti ns. ilmastoalarmismin dramaattisen hiipumisen mielipidetutkimusten valossa. Julistettu viesti ei mene perille, eivätkä ihmiset siis enää pelkää mainostettua ilmastonmuutosta. Ilmastotutkijatkin ovat Korholan mukaan turhautuneita asiaan.

Mikä olisi keino parantaa ilmastokommunikaatio-ongelmaa? Nyt päästiin illan pääaiheeseen, joka siis onkin viestintäongelma. Korholan johtopäätös oli, että lineaarinen kommunikointi, jossa ilmastotutkijat ovat asiansa lähettiläitä, ei enää toimi. Ylhäältä tieteen huipulta annettu viestintä rahvaalle ei enää tuota haluttua tulosta.

Korhola totesi tieteen perustuvan skeptisyyteen, kritiikkiin, objektiivisuuteen ja nöyryyteen tiedon olemuksen edessä. Epäsuorasti hän totesi ilmastotutkijoiden erehtyneen näissä asioissa ainakin viestinnän osalta. Ilmastokeskustelussa tapahtuva leimaaminen ja apokalyptinen pelottelu on Korholan mielestä iso virhe, johon niin tutkijat, media kuin poliitikot syyllistyvät. Korholan esimerkit olivat niitä, joita minäkin olen tässä blogissa välillä esitellyt. Hänen mielestään yhä hurjemmaksi käyvä uhkailu ilmastokatastrofilla ei toimi, vaan itse asiassa se kääntyy itseään vastaan ja eristää uhkailijat nurkkaan.

Seuraavaksi Korholan olikin jo siirryttävä todistamaan ihmisen syyllisyyttä ilmastonmuutokseen - se kai on nykyisin must-juttu tiedeyhteisökelpoisuuden säilyttämiseksi - mutta kohtuullisen hyvin hän siitä selvisi näin maltillisen skeptikon silmälasien läpi katsottuna. Epävarmuuksiahan ilmastotutkimuksessa on lähes kaikista asioista, kuten Korhola totesi.

Pohjois-Lapissa ennen selvästi nykyistä lämpimämpää

Eilen Quaternary Research -tiedelehdessä julkaistu Helsingin yliopiston tutkijoiden tutkimus "Uusia todisteita varhaisen Holoseenin leudoista kesistä subarktisessa Suomessa perustuen parannettuun alueelliseen lajistokoostumuspohjaiseen lämpötilakalibrointimalliin" kertoo Pohjois-Lapissa olleen selvästi nykyistä lämpimämpää viimeisen jääkauden jälkeisenä aikana. Toivottavasti osasin edes jotenkin suomentaa tuon tutkimuksen otsikon - huh.

Tutkijat Tomi P. Luoto, Marjut Kaukolehto, Jan Weckström, Atte Korhola ja Minna Väliranta tarkastelivat aiemmin tällä vuosituhannella tehtyjä siitepölyn, kasvien ja makrofossiilien esiintymisen perusteella tehtyjä tutkimuksia laatien niistä aiempaa tarkemman kesäkuukausia koskevan lämpötilarekonstruktion. 

Tulokset kertovat, että pohjoisimman Lapin kesät ovat olleet pääosan viimeisen 10 000 vuoden ajasta selvästi nykyistä lämpimämpiä. Enimmillään kesät ovat olleet jopa 2,5 astetta itsenäisen Suomen aikana koettua ilmastoa lämpimämpiä. Viimeinen 1000 vuoden jakso on ollut kylmin kausi sitten jääkauden päättymisen. Siihen me muuten vertaamme nykyistä ilmastoamme.

Tutkimuksen tulokset eivät ole sinänsä mitenkään yllättäviä. Samankaltaisia tuloksia on saatu runsaasti muualtakin subarktiselta alueelta. Käsitykseni mukaan myös puulustoista laaditut lämpötila-aikasarjat, joiden aineistot yleensä ovat vähän eteläisemmiltä alueilta kerättyjä, ovat samansuuntaisia. Ehkäpä joku lukijoista osaa kommentilla valottaa tätä asiaa?

Ennennäkemättömällä ilmastonmuutoksella ihmiskuntaa pelotteleville nämä tutkimukset ovat ehkä jonkinlaisia takaiskuja. Nykyisin niitä julkaistaan niin paljon, että en yleensä niistä enää täällä kirjoita. Ei löydy lätkämailoja, eikä niissä maistu muutenkaan suurempi ilmastohuijaus. Tällä kertaa poikkeuksen tekivät kaksi asiaa:

1. Tutkijat ovat suomalaisia ja myös heidän alkuperäiset lähteensä ovat suomalaisten tekemiä.
2. Yksi tutkijoista on professori Atte Korhola, joka on tänään 31.10. klo 17 - 19 luennoimassa "Muuttuva ilmasto" -teemalla järjestetyssä Studia Generalia -illassa HY:n Porthania-salissa aiheesta "Loppuuko ilmastokeskusteluista happi?". Sain tästä tutkimuksesta hyvän tekosyyn mainostaa luentoa, jota aion mennä paikan päälle kuuntelemaan.

Kuvassa olevia lämpötilakuvaajia kannattaa katsella hetki miettien, mikä on se normaali lämpötila, jolle jotkut haluavat ilmastomme erilaisilla verotuksellisilla keinoilla vakioida. Nykyiset ilmaston lämpötilat on merkitty kunkin sarjan oikean reunaan x-merkillä. Minä en osaa sitä päättää, ja epäilen kyllä muutenkin verotuksella ja energiamaksuilla olevan asiaan kovin vähän vaikutusta.

Esimerkki ilmastotutkimuksen eeppisestä erehdyksestä

Victorian yliopistossa oleva Kanadan ilmaston mallintamisen ja analysoinnin keskus lähetti viime kuussa julkaistun IPCC:n 5. arviointiraportin valmistelua varten viisi ilmastomallinnusajoa, jotka oli tehty sen uusimmalla CanESM2-ilmastomallilla. Alla olevat kuvat kertovat ajojen tulokset globaalisti, tropiikissa ja eteläisellä pallonpuoliskolla. Kuviin on lisätty satelliiteilla, säähavaintopalloilla ja sääasemilla mitatut lämpötilat. Mallinnusten ja todellisuuden väliset erot ovat järkyttävän suuria, ja ne kasvavat jatkuvasti.

Kuva 1

Yllä olevassa kuvassa 1 on ohuilla viivoilla on kuvattu viiden ajon tulokset. Niiden keskiarvo on esitetty paksulla mustalla viivalla. Eri menetelmin mitatut globaalit lämpötilat maan pinnalla - siis todelliset havainnot - on esitetty punaisella (satelliitti), keltaisella (säähavaintopallot) ja vihreällä (säähavaintoasemat, HadCRUT4) murtoviivalla.

Vuoden 2012 lopussa mallien ennustaman ja havaintosarjoista lasketun lämpötilan ero on 0,73 astetta. Se on lähes yhtä suuri kuin havaintosarjoista todettu 0,8 asteen lämpeneminen viimeisen 150 vuoden aikana. Mallinnus antaa lämpenemistrendiksi vuodesta 1979 alkaen 0,34 astetta per vuosikymmen, kun todellisuudessa on on lämmennyt vauhdilla 0,147 astetta per 10v. Lämpenemisvauhti mallinnuksessa on siis noin 230% todellisuudesta.

Kuva 2

Kuvassa 2 on niinikään globaalit arvot, mutta noin seitsemän kilometrin korkeudelta ilmakehästä. Mallinnukset ennustavat suurinta lämpenemistä ylempään troposfääriin, jossa ilmakehän kasvavan hiilidioksidipitoisuuden takaisinsäteilyn pitäisi selvimmin näkyä myös lämpönä. Jostain syystä sitä ei näy, ja mallinnuksen lämpenemistrendi on peräti noin 300% satelliittihavaintojen trendistä.

Tukea Greenpeacelle Sinin vapauttamiseksi

Greenpeace on keksinyt 30 keinoa, joilla heidän mielestään voit auttaa Murmanskissa tutkintavankeudessa

Sini Saarela turvallisessa paikassa

olevan terroristi aktivisti Sini Saarelan vapauttamista. Greenpeace pytää tukijoitaan ja ystäviään auttamaan asiassa. Päätinpä minäkin kantaa vaatimattomat korteni kekoon. Kyllähän Sini pitäisi saada vapaaksi viimeistään vuonna 2020. No niinpä katsoin tarkasti jokaisen 30 ideasta läpi, ja koetin tehdä sen, mihin tällainen 60-vuotias enää pystyy. Aika moneen asiaan kuitenkin pystyin.

1. Levitä vetoomusta ja asiasta kertovia viestejä, kuvia ja blogeja sosiaalisessa mediassa

No sitähän minä tässä teen blogini parissa. Tästä saan takuuvarmasti pisteitä Greenpeacelta, joskaan tämä ei vielä riitä 10 äänivaltaisen jäsenen joukkoon pääsemiseksi. Täytyy tehdä lisää.

2. Lisää Twitter-kuvaasi Twibbon.

Tä? Olen aika varovainen noiden linkkien avaamisessa. Tästä en saanut pisteitä.

3. Twiittaa Arctic30-aiheesta.

Twiit, twiit tai suomeksi tuitui. Tämäpä olikin helpoin homma tässä sarjassa. Twitter-jutut ovat minulle aika uusia, mutta helpoltahan tämä tuntuu. Varmaankin täydet pisteet?

4. Ota käyttöön tukea osoittava Facebook-profiilikuva.

Huh. Miten se tehdään?

5. Lähetä meille kuva tai taideteos aktivistien tueksi: twiittaa se meille (@GreenpeaceSuomi) tai lähetä se Facebook-sivumme seinälle

Lähetin viereisen kuvan Pohjois-Venäjän lämmöistä. Siitä ilmastonmuutoksesta huolissaan ollut Sini näkee, että nyt alueella on yhtä lämmintä kuin 1930-luvulla. Lisäsin vielä linkin Nikolai Zubovin Jäämerta käsittelevään kirjaan, ettei tulisi aika pitkäksi. Tästä siis täydet pisteet ellei peräti plussia lisäksi.

6. Kerro asiasta ystävillesi, suvullesi, työkavereillesi, urheiluseuran tai kirjapiirin jäsenille, ylipäänsä kaikille, jotka haluavat kuulla ja auttaa.

Olen kertonut. Ihmeellisen kiireisiä tuntuvat kaikki olevan, sillä jutut ovat loppuneet lyhyeen yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Taitaa olla jo joulukiireitä kaikilla. Ajattelin lähettää Sinille joululahjaksi linkin hienoon ilmastonmuutosta käsittelevään tieteelliseen tutkimukseen.

7. Vaadi arktisen öljynporauksen estämistä, ellet ole sitä jo tehnyt.

Tässä meillä on pieni erimielisyys. Kyllä minäkin tietysti haluan kaikkien järkevien ihmisten lailla asioiden tapahtuvan ympäristön kannalta siististi. Mutta että se pitäisi estää kokonaan? Kyllä maailma tarvitsee öljyä ja kaasua vielä vuosikymmenten ajan. Eivät arktinen kaasu tai öljy  sen syntisempiä ole kuin muutkaan.

8. Ryhdy Greenpeacen vapaaehtoiseksi.

Tapasin alla olevan Greenpeacen vapaaehtoisen, joka ei halunnut olla kaverini. Sorry, mutta en taida mahtua joukkoon. Tästä taisin saada ratkaisevat miinuspisteet.

9. Kirjoita Arktiksen suojelun tärkeydestä paikallislehteen.

Harkitsen asiaa. Mutta enemmän keskityn arktisten asioiden hulabaloon torjumiseksi pienen kotikaupunkini strategioista. Toistaiseksi olen siinä aika hyvin onnistunut, mutta älkää kertoko asioista muille.

10. Tutustu Arctic30-ryhmän jäseniin.

Yllä olevan tapaamisen jälkeen ei kiinnosta. Sorry! Taas miinuspisteitä ja luultavasti paljon.

11. Perehdy Arctic30-ryhmän vaiheisiin. 

Tutustuttu on, ja jaan ko. videon kavereiden kanssa täällä. Tuossa alla se on. Nyt tulee plussaa.

12. Katso ja jaa video Gazpromin ja Shellin toiminnasta.

Olen muuten tutustunut ko. yhtiöihin. Ilman niiden tuotteita täällä olisi kylmää niin minulla kuin hevosellani. Tosin Shellin ja monen muun öljy-yhtion tuotteiden ansiosta en juuri nyt joudu pitämään hevosta. Minulla on toisenlainen kulkupeli, mutta salatakseni edes osan hiilijalanjäljestäni jätän kertomatta yksityiskohdat. No paljastan osan salaisuudesta: Kutsun kulkupeliäni vihreään tyyliin Hummaksi. Kyllä minua hävettää olla Shellin asiakas, mutta Ollilan Jorma ja se mukava Shellin kassaneiti...

13. Lähetä vetoomus Venäjän suurlähettiläälle.

Kauan sitten - Kekkosen aikana - hyvä ystäväni tanssitti silloista Neuvostoliiton suurlähettilään puolisoa, joka puhui varsin hyvää suomea. Tanssin aikana ja vähän laitamyötäisessä ystäväni erehtyi lausumaan kuolemattomat sanat: "Ryssä on ryssä vaikka voissa paistettuna." Potkuthan siitä kaverille tuli, kun presidentinkanslia lähti kyselemään jutun perään. Päätin tuolloin vastedes pitää suuni kiinni venäläisten suurlähettiläiden kuuloetäisyydellä. Se on pitänyt.

Miksi ilmastonmuutos on hyvä asia maailmalle?

Brittiläinen tiedemies ja -kirjoittaja Matt Ridley haastaa pohtimaan otsikon asiaa Spectator-lehdessä

Matt Ridley

julkaistussa artikkelissa. Kun meille on lähes yksimielisellä poliittisella ja median konsensuksella väitetty ilmastonmuutoksen olevan paha asia, jota pitäisi torjua, Ridley yrittää todistaa päinvastaista. Minun mielestäni Ridleyn argumenteissa on ajattelemisen aihetta, jota suomenkieliset mediatalot jostain syystä eivät halua julkaista. Siksi tämä bloggaus. Katsotaanpa, miten Ridley argumentoi (hitusen verran minun lyhentämänäni ja muutamalla linkillä sekä lihavoinnilla lisättynä):

"Ilmastonmuutoksella on monenlaisia todennäköisiä vaikutuksia: positiivisia ja negatiivisia, taloudellisia ja ekologisia, humanitaarisia ja rahoituksellisia. Ja jos lasketaan yhteen ne kaikki, kokonaisvaikutus on myönteinen tänään - ja todennäköisesti pysyy positiivisena noin vuoteen 2080 asti. Tämä oli Sussexin yliopiston professori Richard Tolin päätelmä, kun hän tarkasteli 14 eri tutkimuksessa esitettyjen ilmastonmuutoksen tulevien trendien vaikutuksia.

Tarkkaan ottaen professori Tol laski ilmastonmuutoksen olevan hyödyllistä aina 2.2˚C lämpenemiseen asti verrattuna vuoteen 2009 (jolloin hän kirjoitti paperinsa). Tämä tarkoittaa noin 3˚C lämpenemistä verrattuna esiteolliseen aikaan…. Viimeiset arviot ilmastoherkkyydestä viittaavat, että tuollaista lämpötilan nousua ei saavuteta vuosisadan loppuun mennessä - jos koskaan. …

Nyt professori Tol on julkaissut uuden arvion … kirjassa "Paljonko globaalit ongelmat ovat maksaneet maailmalle"…, ja jonka on tarkastanut joukko maailman johtavia taloustieteilijöitä. Tuossa artikkelissa hän suuntaa katseensa taaksepäin viime vuosisadalle ja päättelee, että ilmastonmuutos todellakin nosti ihmisten ja planeetan hyvinvointia 1900-luvulla.

Voit tietysti olla uskomatta professori Tolin tutkimuksista kokoamia tuloksia. Tai voit sanoa nettohyödyn olevan pienen (mitä se onkin), voit väittää hyötyjen kohdentuneen enemmän rikkaille maille kuin köyhille (mikä on totta) tai voit painottaa ilmastonmuutoksen todennäköistä nettohaittaa maailmalle vuoden 2080 jälkeen (mikä voi myös olla totta). Voit myös sanoa, ettet usko käytettyihin mallinnuksiin (vaikkakin ne ovat osoittautuneet luotettavammiksi kuin ilmastomallit). Mutta et voi kieltää sitä, ettei Tol olisi kertonut nykyistä konsensusta. Jos haluat hyväksyä ilmastomallien konsensuksen, sinun pitäisi hyväksyä myös konsensus taloudellisista hyödyistä.

Kaiken kaikkiaan professori Tol havaitsi ilmastonmuutoksen lisänneen ihmiskunnan hyvinvointia. Kuinka paljon? Hän laskee maailman taloudellisen tuotoksen nousseen 1,4 prosenttia ja nousevan 1,5 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä. Joillekin ihmisille tämä tarkoittaa eroa selviytymisen ja nälkäkuoleman välillä.

Hyöty on 1,2 prosentin luokkaa vielä vuonna 2050, eikä se käänny negatiiviseksi ennen 2080-lukua. Minun lapseni siis ovat hyvin vanhoja, ennen kuin ilmaston lämpeneminen hyödyt loppuvat. Huomaa, että jos talouden kasvu jatkuu kolmen prosentin vuosivauhtia, keskimääräinen ihminen on noin yhdeksän kertaa varakkaampi vuonna 2080 verrattuna nykypäivään. Niinpä alavalla Bangladeshillä on tuolloin varaa samankaltaisiin tulvasuojauksiin kuin hollantilaisilla on tänään.

Ilmaston lämpenemisen päähyödyt ovat seuraavat: Vähemmän talviaikaista kuolleisuutta, alempi energiankulutus, suurempi maatalouden tuottavuus, todennäköisesti vähemmän kuivuutta, mahdollisesti rikkaampi luonnon monimuotoisuus. Ihmiset eivät yleisesti tiedä, että kuolleisuus talvisin ylittää kesäisen kuolleisuuden. Näin ei ole ainoastaan Britanniassa vaan myös maissa, joissa kesät ovat hyvin lämpimiä ml. Kreikka. Sekä Iso-Britanniassa että Kreikassa kuolleisuus nousee 18 prosentilla joka talvi. Erityisesti kylmät talvet aiheuttavat paljon suuremman sydänperäisen kuolleisuuden verrattuna helleaaltojen aikaiseen. Kylmyys, siis ei kuumuus, on pahin tappaja… Koholla oleva talvisaikainen kuolleisuus iskee pahemmin köyhiin kuin rikkaisiin ilmeisistä syistä: Heillä ei ole varaa (riittävään) lämmitykseen.