Ylen hupaisa ilmastokeskustelu

Mitä ilmastonmuutos Suomessa muuttaa? Mitä meidän pitää tehdä sopeutuaksemme siihen? 

Noilla kysymyksillä mainostettiin Ylen 2.4.2014 järjestämää livekeskustelua, jossa yleisö sai kysyä asiantuntijoilta ilmastonmuutoksesta ja Suomen sopeutumisesta siihen.

Minut tuohon keskusteluun valpasti Ilmastorealismia-blogin lukija, joka vihjasi asiasta edellisen bloggauksen kommenttiosuudessa. Kiitokset vinkistä, joka saattoi suunnata myös monen muun blogin lukijan huomion tuohon keskusteluun.

Mikko Alestalo, Jaana Husu-Kallio ja Leo Stranius

Innostukseni oli kuitenkin lopahtaa, kun luin tältä sivulta, ketkä nuo asiantuntijat olivat. Ilmatieteen laitoksen johtaja Mikko Alestalon tietysti kuuluisi jotain ilmastonmuutoksesta tietääkin. Jaana Husu-Kallion maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkönä ja entisenä Eviran pääjohtajana pitäisi toki tietää jotain ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Mutta mitä hallintotieteiden maisteri Leo Stranius teki tuossa joukossa? Onko hänet pätevöittänyt ilmastoasiantuntijaksi puheenjohtajavuodet Maan ystävissä, toiminnanjohtajuus Luonto-Liitossa, poliitikon ura Vihreissä vai varapuheenjohtajuus maan suurimman kivihiilen polttajan, Helsingin Energian, hallituksessa? No, ehkä Stranius oli siellä syystä, jonka eräs toinen tämän blogin kommentoija oli ymmärtänyt: "Niin kauan kuin esimerkiksi rautatie-insinööri tai hallintotieteiden maisteri/poliitikko saavat esiintyä ilmastoasiantuntijoina, meillä muillakin on oikeus siihen."

Siirrytäänpä sitten varsinaiseen keskusteluun, sillä olen aina karsastanut keskustelua keskustelijoista. Toivonpa, että tämänkin bloggauksen kommenttiosuudessa keskitytään siihen eikä keskustelijoihin! Käyttäytykäämme ilmastoasiantuntijan arvokkuudella!

Olin yllättynyt, kuinka vähäiseen määrään kysymyksiä "asiantuntijat" ehtivät puolen tunnin chat-keskustelun aikana vastaamaan. Lisäksi minulle jäi vaikutelma, että vastaamatta jätettiin liki kaikkiin vaikeiksi koettuihin kysymyksiin. Palaan muutamiin niistä myöhemmin, mutta otetaan ensin herkkupaloiksi muutama kysymys-vastaus -pari.

Luottamus mallinnuksiin kasvaa vaikka ne erehtyvät yhä enemmän

Nimimerkki Tutkiva kysyy: Väitetään että tämä muutos on ihmisen aiheuttama 95% todennäköisyydellä. Mistä tutkimuksista tulee 5% todennäköisyys että ilmastonmuutos ei ole ihmisen aiheuttama? Eli millä tavalla tuo 5% on saatu laskettua?

Mikko Alestalo vastaa: Todennäköisyydet lasketaan ilmastomallikokeiden avulla. Tieteellisesti jää aina pieni (teoreettinen) mahdollisuus sille, että muutos olisi ilmaston luonnollista vaihtelua

Hienoa, että Alestalo vastasi rehellisesti. Mutta ehkä tulosten tulkintakyvyssä on vielä vähän parannettavaa. Nimittäin ilmastotutkijoiden todennäköisyys (tai ehkäpä pitäisi puhua luottamuksesta) on kasvanut koko ajan, vaikka ilmastomallinnusten tulokset ovat vuosi vuodelta yhä kauempana reaalimaailmasta tehdyistä havainnoista. Muutenkin tuntuu ihmeelliseltä, että ilmastotutkimuksessa todennäköisyyksiä lasketaan mallikokeiden perusteella. Yleensä fysiikassa hypoteesia testataan empiirisiä havaintoja vastaan. Niin muuten tehdään taloustieteissäkin, vaikka siellä voisi tehdä vieläkin isomman tilin todistamalla mallikokeiden avulla velat saataviksi. 

Sitran johtaja Noponen pahoitti mielensä

Sitran johtaja Jukka Noponen. Kuva Sitran sivulta

Sitran johtaja Jukka Noponen on pahoittanut mielensä, kun Ilmastofoorumin puheenjohtaja Pasi Matilainen ei kehunut Sitran tuoretta pamflettia (13.12.) "Miten Suomi selviää yli 4 astetta lämpimämmässä maailmassa?". Noponen on kirjoittanut Matilaista lainanneeseen Turun Sanomiin vastineen (15.12.), joka ansaitsee julkaisun ja vähän analyysiä täälläkin. Noposen kirjoituksen osat ovat sisennettynä ja kursivoituna. Kommenttini normaalitekstillä.

Oli hämmentävää lukea Turun Sanomien uutisointia Sitran teettämästä tuoreesta selvityksestä, jossa pohdittiin ilmastonmuutoksen yhteiskunnallisia vaikutuksia. Artikkelia hallitsi Ilmastofoorumin puheenjohtajan Pasi J. Matilaisen vähättelevä kommentointi: Matilainen tyrmäsi raportin ”puhtaasti mielikuvituksen tuotteeksi”, vaikka hän ei ollut edes tutustunut siihen.

Voi, voi. Minua Matilaisen kommentit eivät hämmentäneet, enkä Sitran pamfletin lukeneena löytänyt paljoa kummempaa sanottavaa siitä.

Kaikkein hämmentävintä kuitenkin on, että Turun Sanomat esitteli ilmastoskeptikkona tunnetun Matilaisen alan auktoriteettina, jolla on asiantuntemusta arvostella IPCC:n skenaariotyöhön pohjautuvaa selvitystä, vaikka lehti kertoikin, että Matilainen ”lukeutuu niihin, joiden näkemyksen mukaan tieteellinen todistusaineisto ei puolla ihmisen merkittävää osuutta ilmastonmuutokseen”.

No niin. Noponen aloittaa ad hominen -tyyppisellä argumentointivirheellä yrittäessään leimata Matilaisen anti-auktoriteetiksi ja denialistiksi. Mistä ja miksi näitä argumentointitaidottomia tyyppejä nousee johtaviin asemiin Suomessa? Pasi Matilainen on muuten toimittanut NIPCC:n tieteellisen julkaisun "Ilmastonmuutos uudelleenharkittuna II: Fysikaalinen tiede, Yhteenveto päättäjille". Kyllä hänellä myös toimittajataustaisena taitaa olla kokemusta ilmastonmuutoskeskustelusta? Vai eikö Matilainen saisi osallistua keskusteluun? Pitäisikö lehtien vaieta Ilmastofoorumin puheenjohtajan mielipiteistä? Sitäkö johtaja Noponen tarkoittaa?

Matilainen johtaa ilmastoskeptikkojen järjestöä, jonka pääviesti on, että ilmastonmuutos ei ole ihmisen aiheuttama. Järjestö ilmoittaa siis julkisesti olevansa ilmastonmuutoksesta täysin eri mieltä kuin aihetta vuosia tutkineet luonnontieteilijät ja tiedeyhteisö. Silti hänen annetaan ampua alas Sitran teettämä selvitys. Muissa viestimissä selvitystä on käsitelty neutraalisti ja kerrottu lähinnä raportin sisällöstä.

Ad hominem -hyökkäys jatkuu toisessa kappaleessa muuttuen pian auktoriteettiin vetoamiseksi (Argumentum ad auctoritatem). Ehkä Noponen ei tiedä, että luonnontieteilijöiden keskuudessa on runsaasti erilaisia kantoja ihmisen osuudesta ilmastonmuutokseen. Terveellä tavalla toimiva tiedeyhteisö ei ole harrastanut auktoriteettiin vetoamista enää pitkään aikaan. Paavit sen paremmin kuin nykyajan ilmastopaavit jesuiittoineen (mm. Greenpeace, WWF jne.) eivät ole olleet tiedeyhteisölle auktoriteettejä.

SITRA ja Greenpeace kuin veljekset

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto, Sitra, kertoo nettisivuillaan toimintansa tarkoituksesta seuraavaa: "Suomen itsenäisyyden juhlarahasto rakentaa huomisen menestyvää Suomea. Ennakoimme yhteiskunnan muutosvoimia ja niiden vaikutuksia suomalaisiin. Etsimme käytännön tekemisellä uusia toimintamalleja ja vauhditamme kestävään hyvinvointiin tähtäävää liiketoimintaa. Julkisoikeudellisena rahastona toimimme suoraan eduskunnan alaisuudessa. Toimintamme rahoitetaan peruspääoman ja pääomasijoitusten tuotoilla."

Pamfletin uutisointia Iltasanomissa 12.12.2013

Sitra on julkaissut tänään (perjantai 13.12.2013) 35-sivuisen pamfletin ilmastonmuutoksesta. Gaia- nimiseltä konsulttiyhtiöltä tilattu pamfletti on otsikoitu "MitenSuomi selviää yli 4 astetta lämpimämmässä maailmassa?". Katsotaanpa, miten pamfletti vastaa otsikkonsa kysymykseen. Kursivoitu ja sisennetty teksti sisältää otteita julkaisusta. Normaalifontilla kirjoitettu sisentämätön on minun kommentointiani.

Esipuheessa pamfletin tilannut Sitra selittää tilauksensa suhdetta huomisen Suomeen:

Tämä raportti on yksi mahdollinen tulevaisuuden ennuste. Se perustuu hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n sellaiseen skenaarioon, joka kuvaa maapallon ilmaston lämpenemiskehitystä, jos maailman valtiot ja taloudet jatkavat toimimista siihen tyyliin kuin ne ovat toimineet tähänkin asti – siis ilman kunnollista muutosta ilmastopolitiikassa, ilman uusia merkittäviä ilmastopäästöjen vähentämistoimia. 

No niin, tästähän pamfletin ongelmat sitten alkoivatkin. IPCC:n tietokonemallinnuksiin perustuvat skenaariot kun ovat jo kauan sitten irtautuneet reaalimaailmasta. Toisaalta tilaajat tunnustavat selvästi, mitä Sitran rahoilla halutaan saada aikaan. Halutaan kunnollista muutosta ilmastopolitiikkaan. Valitettavasti pamfletissa ei kerrota sanallakaan, millainen tuo politiikan muutos olisi tai mitä se maksaisi. No, tästä lisää vähän myöhemmin.

Monet kohdat ennusteessa ovatkin kiistanalaisia, mutta joka tapauksessa on selvää, että yli 4 asteen globaali lämpeneminen – joka Suomessa tarkoittaisi yli 6 asteen lämpenemistä – tuottaisi yhteiskuntaan suuria muutoksia. Suurin osa näistä muutoksista olisi huolestuttavia. Aiemminkin on tehty selvityksiä ilmastonmuutoksen mahdollisista vaikutuksista Suomelle, mutta niissä keskeisenä lähtökohtana on pääsääntöisesti ollut globaalin ilmaston lämpeneminen vain 2 asteella.

Ennuste on todellakin kiistanalainen. Mikään nykyisessä ilmastossamme tai edes ilmastohistoriassamme ei viittaa tuon RCP8.5 -skenaarion toteutumismahdollisuuteen.

Nämä päätelmät kuulostavat ikäviltä, mutta tämän raportin tarkoituksena onkin havahduttaa ajattelemaan, mitä voi tapahtua globaalisti ja erityisesti Suomessa, jos emme ryhdy päättäväisesti muuttamaan nykyistä kehityslinjaa. Toivomme, että tämä raportti saisi keskustelua aikaan. Raportin sisältöä saa siis haastaa – se on jopa toivottavaa! Keskustelun avulla on ehkä mahdollista sitten saada aikaan myös uusia ilmastonmuutosta hillitseviä toimia.