Toiseksi viimeinen Muuttuva ilmasto -teemalla pidetty Studia Generalia
-luento oli minulle henkilökohtainen elämys, sillä lupaukseni mukaisesti
olin paikalla alusta loppuun asti. Tilaisuuden aloitti juontajaksi varattu
professori Laura Kolbe, joka onnistui katsojia pettämättä olemaan yhtä täynnä
itseään kuin aina ennenkin. Tuskallisen kuuden minuutin alkujuonnon jälkeen
vuoroon päästettiin Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professori Atte
Korhola, jonka luennon aiheena oli "Loppuuko ilmastokeskustelusta happi?"
 |
| Atte Korholan mielestä ilmastomallit eivät oikein simuloi ilmastoa |
Professori Korhola aloitti kuvaajalla, joka todisti median
kiinnostuksen ilmastonmuutokseen olleen hiipumassa sitten Kööpenhaminan ison
ilmastokokouksen vuonna 2009. Seuraavaksi Korhola osoitti ns. ilmastoalarmismin dramaattisen
hiipumisen mielipidetutkimusten valossa. Julistettu viesti ei mene perille, eivätkä ihmiset
siis enää pelkää mainostettua ilmastonmuutosta. Ilmastotutkijatkin ovat
Korholan mukaan turhautuneita asiaan.
Mikä olisi keino parantaa
ilmastokommunikaatio-ongelmaa? Nyt päästiin illan pääaiheeseen, joka siis onkin
viestintäongelma. Korholan johtopäätös oli, että lineaarinen kommunikointi,
jossa ilmastotutkijat ovat asiansa lähettiläitä, ei enää toimi. Ylhäältä
tieteen huipulta annettu viestintä rahvaalle ei enää tuota haluttua tulosta.
Korhola totesi tieteen perustuvan skeptisyyteen,
kritiikkiin, objektiivisuuteen ja nöyryyteen tiedon olemuksen edessä.
Epäsuorasti hän totesi ilmastotutkijoiden erehtyneen näissä asioissa ainakin viestinnän
osalta. Ilmastokeskustelussa tapahtuva leimaaminen ja apokalyptinen pelottelu
on Korholan mielestä iso virhe, johon niin tutkijat, media kuin poliitikot
syyllistyvät. Korholan esimerkit olivat niitä, joita minäkin olen tässä
blogissa välillä esitellyt. Hänen mielestään yhä hurjemmaksi käyvä uhkailu
ilmastokatastrofilla ei toimi, vaan itse asiassa se kääntyy itseään vastaan ja
eristää uhkailijat nurkkaan.
Seuraavaksi Korholan olikin jo siirryttävä todistamaan ihmisen
syyllisyyttä ilmastonmuutokseen - se kai on nykyisin must-juttu tiedeyhteisökelpoisuuden
säilyttämiseksi - mutta kohtuullisen hyvin hän siitä selvisi näin maltillisen
skeptikon silmälasien läpi katsottuna. Epävarmuuksiahan ilmastotutkimuksessa on
lähes kaikista asioista, kuten Korhola totesi.
