Klimatologian vastaisku Aamu-tv:ssä sai painamaan nappia

Johtaja Mikko Alestalo

Ilmatieteen laitoksen johtokaksikko, Petteri Taalas ja Mikko Alestalo, kävi vastahyökkäykseen, kun Ylen A-studio julkesi kysymään viime maanantaina (29.7.2013), onko ilmaston lämpeneminen pysähtynyt. Alestalohan antoi haastatteluja sinne ja tänne koko viikon ja oli perjantaina 2.8. Ylen Aamu-tv:n päävieraana. Petteri Taalas puolestaan oli niinikään perjantaina Ylen Ajantasa-radiolähetyksessä todistamassa samoista asioista. Seuraavassa pika-analyysi siitä, mitä Alestalo ehti 10 minuutin aikana kertoa. Selvyyden vuoksi Alestalon sanomiset ja viittaukset niihin on kursivoitu.

Ylen Aamu-tv:n toimittaja Nicklas Wancke haastatteli Alestaloa hyvin pehmoisesti. Aloitusteemana oli yksimielisyys ilmastonmuutoksen syistä - siis ovatko tutkijat yksimielisiä siitä, että ihmiskunnan hiilidioksidipäästöt ovat merkittävin syy muutoksiin. Alestalon vastaus asiaan oli paljastava:

Haluan korostaa sitä, että ne jotka ovat meteorologeja ja ilmastotutkijoita ja osaavat tän asian, niin heidän keskuudessaan vallitsee yksimielisyys. Mutta sitten tietenkin on muita tiedemiehiä, joilla on omia intressejään, ja he haluaa tulla esiin ja hämärtää tätä kuvaa, mikä on tietysti hyvin valitettavaa.

Saattaa olla, että Suomen kaltaisessa pienessä ilmastotutkijoiden tutkijayhteisössä vallitsee yksimielisyys nykyisestä ilmastoparadigmasta. Onko kyse yksimielisyyden vapaaehtoisuudesta vai jostain muusta, voimme vain arvailla. Kun eräistä aiemmista yhteyksistä tiedämme mm. Mikko Alestalon ajattelun lysenkolaiset juuret, on ainakin perusteltua syytä epäillä yksimielisyyden herttaisuutta. Mutta Suomea laajemmissa piireissä ilmastotutkijoiden yksimielisyys rajoittuu vain siihen, että ihmiskunnalla on ollut jonkinlainen vaikutus ilmastoon. Erimielisyydet repeävätkin ylipääsemättömiksi tuon vaikutuksen suuruudesta ja vaikutusmekanismien suhteista. Ja sitä suuremmaksi erimielisyys kasvaa, mitä enemmän mukaan otetaan niitä tutkijoita, joilla on klimatologeja syvempi kokemus jostain ilmastoomme vaikuttavasta yksittäisestä tekijästä - avaruudesta, auringosta, meristä, maaperästä tai biosfääristä. On hyvin tunnettua, että enemmistö fyysikoista epäilee klimatologian pyhintä teesiä ilmastoherkkyydestä (siis paljonko ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistaminen nostaisi lämpötilaa) tai suorastaan naureskelee jatkuvasti vaihteleville laskelmille asiasta.

Alestalo luetteli ilmastotutkijoiden kanssa erimielisten muiden tiedemiesten intresseistä öljyteollisuuden tarjoaman rahan - siis rahanahneuden - julkisuudenkipeyden ja vaikuttamishalun. Tuosta vyön alle lyönnistä Alestalo olisi ansainnut tarkentavan kysymyksen, mutta sellaiseen Wancke ei pystynyt. Olen tästä asiassa jokseenkin varma siitä, että Alestalon väittämä on lähes täysin perusteeton. Tällaisten syytösten esittäminen todistaa vain siitä, että kun omat asia-argumentit eivät riitä, on ryhdyttävä käyttämään tieteellisessä väittelyssä kiellettyjä tappelukeinoja, joihin mustamaalaus kuuluu. Alestalo ei noilla keinoilla kerää kavereita rehellistä tutkimusta tekevien parista.

Ilmasto on viilentynyt aikasarjojen mukaan sitten 2003

Seuraavaksi Wancke kysyi, miten ilmastoa tutkitaan.  Alestalo vastasi odotetusti tutkimuksen keskittyvän ilmaston mallintamiseen tietokoneilla. Sitten päästiin aiheeseen, jonka vuoksi studioon oli tultu. Alestalo kiisti ilmaston lämpenemisen pysähtymisen, mutta perusteli viime vuosien lämpenemisen hidastumista luonnollisella vaihtelulla. Alestalo puhui totta ilmastomallintamisen keskeisestä roolista, mutta sitten tulikin jo heti perään lööperiä, johon valmistautumaton toimittaja ei halunnut tai ymmärtänyt puuttua. Lämpeneminen nyt vaan on ollut pysähdyksissä aikasarjasta riippuen 10-15 vuotta ja pidempäänkin, jos asia perustellaan tilastollisella merkitsevyydellä, eikä Alestalon valheellinen lausunto sitä muuksi muuta. Viimeisen 10 vuoden ajalta kaikki lämpöaikasarjat UAH:a lukuun ottamatta osoittavat pientä viilenemistä. Myös merenpinnan lämpötila on ollut laskussa tuona aikana.

Sitten siirryttiin keskustelemaan ilmastonmuutoksen ennustamisen luotettavuudesta. Alestalo väitti mallinnusten ja ennusteiden olevan hyvin luotettavia perustellen asiaa sillä, että mallinnukset ovat pystyneet simuloimaan menneen ilmaston luotettavasti. Jälleen tuli perätön väite, joka upposi Wanckeen vaikeuksitta. Perustelen väitettäni kahdella asialla. Ensinnäkään sellaista vallitsevan paradigman mukaista mallinnusta, joka olisi kyennyt edes osapuilleen simuloimaan mennyttä ilmastoa uskottavan pitkään, ei ole. Jos sellainen olisi, se olisi syötetty kaikille skeptisesti asiaan suhtautuville katkeralla kalkilla höystettynä. Ja sitä olisi esitelty joka ikisessä mediassa lähes kyllästymiseen asti. Minäkin olisin siitä kirjoittanut innostuneesti. Me emme ole mitään tällaista kokeneet.

Tulevaisuuden ilmaston mallinnuksista olen tässä blogissa kirjoittanut aika paljon. Nuo mallinnukset ovat vielä pahemmin epäonnistuneita, eikä ainutkaan niistä kyennyt ennustamaan lämpenemisen pysähtymistä jo viime vuosisadan puolella. Valitettavasti Alestalon mainitsemaa luotettavuutta niistä ei löydy, vaikka kuinka etsisi.

Alestalo kuvaili mallikokeiden perusteella ihmiskunnan osuutta ilmaston lämpenemisessä yli puoleksi ja luonnollisia tekijöitä - tulivuorten purkausten aerosolihiukkasia, auringonsäteilyn vaihtelua sekä ilmakehän ja merien välisen lämmönvaihdon vaihtelua - alle puoleksi. Tämä lämpenemisen hidastuminen johtuu hänen mukaansa siitä, että ihmiskunnan aiheuttama hiilidioksidin säteilypakotteen kasvu ja luonnollinen vaihtelu vaikuttavat juuri nyt eri suuntiin. Entäpä, jos myös tuo lyhytaikainen lämpeneminen 1970-luvun lopulta 1990-luvun lopulle olikin luonnollisen ilmastovaihtelun tulosta? No saattaahan siinä olla myös hitusen hiilidioksidipitoisuuden lämmittävää vaikutusta, mutta sen osuutta Alestalo ei pysty todistamaan millään. Sellaisia empiirisiä mittauksia ei yksinkertaisesti ole. Alestalon todisteet perustuvat vain ja ainoastaan mallinnusten tuloksiin, jotka poikkeavat olennaisesti reaalimaailman ilmastosta mitatuista asioista.

Maailman vehnäntuotanto

Kysymykseen, mitä haittaa ilmastonmuutoksesta on, Alestalo nosti esiin ruoantuotannon vaikeutumisen (kuivuudet) esimerkkinä maissin ja vehnän heikentyvät sadot, sen vaikutuksen maailmankauppaan sekä uhkaavan merenpinnan nousun (0,5-1 metrillä) esimerkkeinä Bangladeshin ja Intian rannikkoseudut. Suomen osalta Alestalo näki pidentyvän kasvukauden jonkinlaisena mahdollisuutena, mutta globaalin vaikutuksena häiriöt maailmankaupassa ja ilmastopakolaisuudessa.

Tuorein IPCC-raportti, SREX, ei havainnut merkittäviä muutoksia kuivuudessa eikä muissakaan sään ääri-ilmiöissä. Eikä maailman viljasadoissakaan minun mielestäni ole kovin hälyttäviä trendejä. Oheinen kuva maailman vehnätuotannosta havainnollistaa asiaa. Kuivuudet ovat aina iskeneet jonnekin päin maailmaa, mutta nuo Alestalon vihjaukset viimeaikaisen ilmastonvaihtelun katastrofaalisista vaikutuksista eivät näy satotilastoissa. Ne löytyvät vain klimatologien tietokonemallinnusten virtuaalimaailmasta. Eikä myöskään merenpinnan nousussa ole nähty normaalin vaihtelun ulkopuolista kiihtymistä tai muutakaan hälyttävää. Ainakin Suomessa maannousu voittaa merenpinnan nousuvauhdin kaikkialla. 

Alestalon vastaus ilmastonmuutoksen aiheuttamista mahdollisuuksista oli hiilivapaan energiatuotannon kehittäminen Saksan esimerkin mukaisesti. Hmmm… Ehkä Alestalo energiapolitiikankin asiantuntijana ei ole huomannut Saksan järkyttävästi nousevaa sähkön hintatasoa ja sen hillitsemiseksi rakennettavaa uutta hiilivoimalakapasiteettia? Saksan päästöthän ovat tosiasiassa olleet viime vuosina kasvussa.

Miten ilmastonmuutosta voi hillitä? Globaalilla tasolla Alestalo kertoi ainoan keinon olevan hiilidioksidipäästöjen lopettaminen tämän vuosisadan aikana yhteisellä sopimuksella. Wancken kysyessä, mitä yksittäinen ihminen voi tehdä, oli resepti vihreän politiikan mukainen asumiseen, liikenteeseen ja ruoanvalmistukseen käytettävän energian vähentäminen. Alestalo siis säesti hyvin Vihreiden ympäristöministeri Ville Niinistöä, joka muutama päivä sitten kertoi hallituksen tavoitteesta ryhtyä kontrolloimaan käytännössä kaikkea ihmiskunnan elämään liittyvää valmisteilla olevan ilmastolain avulla.

Klimatologi Alestalo siis onnistui noin 10 minuutin televisiolähetyksessä

1. väittämään erimielisyyttä yksimielisyydeksi
2. leimaamaan kanssaan erimieliset tiedemiehet ahneiksi huijareiksi
3. väittämään viilenemistä lämpenemiseksi
4. muuttamaan ilmastomallinnusten epäonnistumiset luotettavaksi menestykseksi
5. maalaamaan sellaisia uhkakuvia todellisiksi, joista on näyttöä vain virtuaalimaailmassa
6. linjaamaan em. perusteella tulevan poliittisen linja vihreän liikkeen toiveiden mukaisesti.

Lahjakkaita propagandisteja nuo valtion viralliset klimatologit näyttävät olevan. Siitä huolimatta painoin viereistä nappia Alestalon esitykselle.

Paluu lämpöaaltojen luonnollisuuteen ja pari napinpainallusta

Maaliskuun 2012 lämpöaalto oli luonnollinen tapahtuma NOAA:n mukaan

Palataanpa kotimaan lämpimien kesäsäiden keskeltä hetkeksi Yhdysvaltoihin ja maaliskuuhun vuonna 2012. Maan keski- ja koillisosien lämpötilat olivat tuolloin harvinaisen korkeat. Jo lämpöaallon aikana alkoivat kiertää todistukselliset tarinat ilmiöstä Gaian rangaistuksena ihmisille. Sana levisi englanninkielisten lehtien kautta myös Suomeen, jossa mm. kasvihuonekaasupäästöjen laskennan asiantuntijaksi itsensä esittelevä Petteri Huuska kirjoitti 30.3.2012 Helsingin Sanomissa yhdistäen lämpöaallon ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen.

Professori Antero Järvinen koetti oikoa ilmastoaktivisti Huuskan mielikuvituksen lentoa vastineella, jonka HS jätti arvattavista syistä johtuen julkaisematta. Katsotaanpa lyhyesti, mitä Järvinen kirjoitti:

Petteri Huuskan mielestä Yhdysvaltain koillisosassa maaliskuussa koettu lämpöaalto oli merkki kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta (HS 30.3.). Faktat eivät tue tätä väitettä.

Ensinnäkään ei ole olemassa yhtään tieteellistä tutkimusta, joka sulkisi pois luonnollisen ilmastonvaihtelun siellä täällä havaittujen lämpötilamuutosten selittäjänä. Puheena oleva lämmin jakso oli poikkeuksellinen, mutta ei ainutlaatuinen. Esimerkiksi maaliskuussa 1910, jolloin hiilidioksidia oli ilmassa paljon nykyistä vähemmän, oli vielä lämpimämpää (vuodesta 1895 lähtien Keskilännen maaliskuun lämpötila on laskenut). Poikkeavia sääilmiöitä esiintyy jatkuvasti, mikä on täysin luonnollista. Yhdysvaltain keskiosien lämpöaalto oli luultavasti myös normaali ilmiö...

Nyt asiasta on ilmestynyt tieteellinen raportti, joka on julkaistu Bulletin of the American Meteorological Society -julkaisussa. Seuraavassa on lyhyesti Yhdysvaltain ilmatieteen laitoksen, NOAA:n, tutkijoiden päätelmät:

1. Monet todistelulinjat osoittavat, että äärimmäisen tapahtuman ensisijainen syy oli luonnollinen vaihtelu. Vastaava ilmiö esiintyi myös vuonna 1910.
2. Voimme päätellä, että Yhdysvaltain keski- ja itäosissa havaitut äärimmäiset lämpötilat maaliskuussa 2012 johtuivat ilmaston ja sään luonnollisesta vaihtelusta, josta merkittävä osa olisi ollut ennakoitavissa.

Painoin nappia Huuskalle ja HS:lle

Ilmastoaktivisti Petteri Huuska sai esitetyksi NOAA:n tutkimuksen valossa lähinnä vihreäksi poliittiseksi propagandaksi tai ilmastouskonnollisen ihmeteon todisteluksi osoittautuneet päätelmänsä maamme luetuimmassa lehdessä. Helsingin Sanomien laadunvalvonta petti jälleen kerran pahasti ilmastoasioissa jo Huuskan kirjoitusta hyväksyttäessä, mutta Järvisen kirjoituksen hylkääminen saattoi osoittaa, ettei sitä laadunvalvontaa ehkä siellä ole ollutkaan.

Julkaisin tästä asiasta blogikirjoituksen vasta noin vuotta lämpöaaltoa ja Huuskan kirjoitusta myöhemmin. Sen kirjoituksen terä oli suunnattu Huuskaa isompaa ilmastopropagandistia kohti. En nyt lähde toistelemaan, miten väärässä presidentti Obamakin oli ko. lämpöaallon suhteen. Totean vain, että professori Antero Järvisen luonnollisen vaihtelun tulkinnan takana on nyt myös maailman suurin ilmatieteen laitos.

Kun selailin tuota yli vuoden vanhaa kirjoitustani, löysin sen kommenttiosuudesta seuraavan anonyyminä jätetyn kommentin:

Toinen painallus viereiselle kommentille

Mäkinen kirjoittaa: "Yhtä lailla pääsääntöön tässä keskustelussa kuuluu se, että vastineet eivät mene läpi, vaikka vastineen laatija olisi akateemisesti ansioitunut tiedemies. Tästä todisteena on alla oleva professori Antero Järvisen yritys vastata Huuskan kirjoitukseen. Vastinetta ei julkaistu."

Mäkinen tekee Antero Järvisen vastineen julkaisemattomuuden HS:ssa liioitellun dramaattiseksi, koska samaan Petteri Huuskan kirjoitukseen HS julkaisi jo seuraavana päivänä (31.3.2012) vastineen. Sen oli laatinut tunnettu "skeptikko" dosentti Jarl Ahlbeck Åbo Akademista. Ahlbeckin vastine on täynnänsä samoja perusvirheitä ja nettimaailman blogosfääristä poimittuja pseudotieteellisiä väittämiä kuin Järvisenkin kirjoitus, mutta Ahlbeck kirjoittaa asiansa lyhyemmin ja HS lienee valinnut hänen kynän tuottonsa julkaistavaksi "Mielipide" -palstalla. Ei siinä sen kummempaa diskriminointia ole ollut.

Järvinen ja Ahlbeck ovat omilla tieteenaloillaan arvostettuja akateemisia tutkijoita, mutta ilmastotieteellisissä kommenteissaan heidän näkemyksensä edustavat vain henkilökohtaisia mielipiteitä ja mieltymyksiä vailla koeteltua tieteellistä näyttöä ilmastofysiikan alalla.

Tuon kommentin nimettömän kirjoittajan taustaa voi vain arvailla. Kommentin tarkoituksena kuitenkin oli leimata professori Järvinen ja myös dosentti Ahlbäck asiantuntemattomiksi pseudotieteilijöiksi. Toivoisin, että tuon kommentin kirjoittaja ei itse istu millään ilmastofysiikan tai ilmatieteellistä tutkimusta tekevän laitoksen tuolilla tekemässä pseudotutkimusta tai johtamassa sellaisen tekemistä, mutta kommentin kirjoitustyylistä mieleeni on jäänyt epäilys kommentoijan tai hänen taustaryhmänsä lysenkolaisesta olemuksesta.

Nostin tuon kommentin esiin tässä kirjoituksessa kahdesta syystä:

1. On hyvä muistuttaa, että lysenkolaisittain kirjoittavat kommentoijat ovat olleet tieteen historian mukaan useimmiten väärässä. Siksi he kirjoittavatkin lysenkolaisittain.
2. Jatkossa ei kannata nähdä vastaavien leimaavien kommenttien kirjoittamisen vaivaa ainakaan anonyyminä ja väärillä perusteilla. Ne eivät kauaa kommenttipalstalla ole luettavissa.

Loput Järvisen hyvin argumentoidusta mutta julkaisematta jääneestä vastineesta voit lukea täältä.

Ilmatieteen laitoksen Trofim Lysenko?

Johtaja Mikko Alestalo

Ilmatieteenlaitoksen johtaja Mikko Alestalo on kirjoittanut turhautumista täynnä olevan pamfletin  Tieteessä Tapahtuu -julkaisun tuoreeseen numeroon. Jostain käsittämättömästä syystä tämä kirjoitus on nostettu pääkirjoitukseksi. Ruoditaanpa Alestalon teksti joiltakin osin ja katsotaan, miten se kestää. Seuraavassa Alestalon tekstin osat ovat sisennettynä ja kursiivilla.

Ihmiskunnan käynnistämä ilmastonmuutos on vaikea asia tulla laajasti hyväksytyksi. On inhimillistä ymmärtää ilmastonmuutoksen kieltäminen, kun sen hillintä vaikuttaa mm. eri intressitahojen  taloudelliseen toimeliaisuuteen ja menestykseen. Tosin silloinkin kieltäminen on eettisesti kestämätöntä.

Alestaloa siis harmittaa se, että hänen laitoksensa propagoimaa ilmastonmuutoshypoteesia ei ole laajasti hyväksytty. Hän tarjoaa tälle selitykseksi haluttomuutta ottaa radikaaleja hoitoja, joita taudin parantaminen edellyttäisi, ja pitää eettisesti kestämättömänä, että potilas kieltäytyy hoidosta.

Tosiasiassa juuri kukaan ei kiellä ilmaston jatkuvaa muuttumista tietyissä rajoissa. Ihmisen osuuttakaan harva kieltää. Mutta kiistaa on niistä syistä, joilla ihmiskunta on ilmastoon vaikuttanut ja myös tuon vaikutuksen suuruudesta. Potilas siis ei ole aivan varma, onko jalassa niin paha sairaus, että amputaatio on välttämätöntä. Itse asiassa potilas ei edes ole aivan varma sairaudestaan. Olisi eettisesti kestämätöntä luopua kuntoon tulevasta raajasta. 

Vaikeampaa on ymmärtää ilman ilmeisiä taloudellisia vaikuttimia julkisuuteen pyrkivien, akateemisesti kouluttautuneiden henkilöiden ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai hämärtämiseen tähtäävä toiminta. Tämänkin lehden palstoille vastaavat henkilöt ovat saaneet kirjoituksiaan viime aikoihin asti.

Neuvostoliiton maatalousakatemian
johtaja, Trofim Lysenko, kirjaimellisesti
hävitti perinnöllisyystieteilijät.

Eikö Alestalo ymmärrä tieteellisiä menetelmiä? Eikö hiilidioksipitoisuuteen perustuvaa ilmastonmuutoshypoteesia saisi arvostella tai kritisoida? Alestalohan osoittaa suorastaan lysenkolaisia tieteellisiä asenteita. Vihjaako Alestalo, että enää Tieteessä Tapahtuu -julkaisuun ei oteta Trofim Alestalon suosiman hypoteesin vastaisia kirjoituksia?

On ollut mielenkiintoista havaita ilmastokieltäjien akateemisten taustojen kirjo: heitä on erityisesti astronomien, geologien, metsäntutkijoiden ja eläintieteilijöiden keskuudessa. Heille on yhteistä, että heidän omalta alueeltaan löytyy jokin kosketuspinta ilmastonmuutokseen.

Alestalon havainto em. tieteenalojen tutkijoiden suuresta osuudesta yhden "totuuden" kyseenalaistajien joukossa on oikea. Mutta Alestalo unohtaa kertoa, että näiden tieteiden tutkimukset perustuvat useimmiten reaalimaailmasta mitattuihin ja toistettaviin empiirisiin tuloksiin, jotka ovat usein pahassa ristiriidassa ilmastotieteen valtavirtahypoteesin kanssa. Tämä Alestalon hypoteesi perustuu vain ja ainoastaan tietokonemallinnuksiin, joiden tulokset ovat tasaisesti erkaantuneet reaalimaailmasta mitatuista ilmiöistä. 

Katsokaamme ilmastonmuutoksen fysikaalisia perusteita päällisin puolin.

Tuolla virkkeellä alkavassa kappaleessa Alestalo vetoaa Fourierin ja Arrheniuksen tutkimuksiin 1800-luvulla. Itse asiassa jokseenkin kaikki - niin alarmistit kuin skeptikot - hyväksyvät molemmat perusfysiikkana. Mutta tuo kasvihuoneilmiönä tunnettu seikka selittää vain murto-osan  asiasta. Ilmakehän hiilidioksidin kaksinkertaistamisella saadaan noin asteen lämpötilan nousu aikaan, mikä ei riittäisi alkuunkaan oikeuttamaan alarmismia. Alestalo jättää propagandistina kertomatta, että jokseenkin kaikki muu ilmastotieteiden hellimässä hypoteesissa on täysin kiistanalaista.

Tuoreempien tulosten mukaan alkaa syntyä kuva, kuinka Antarktiksen ja Grönlannin mannerjäätiköt syntyivät vuorollaan viimeksi kuluneiden miljoonien vuosien aikana, kun ilmakehän lämpötilan lasku hiilidioksidipitoisuuden vähetessä moninkertaisesta lähelle nykytasoa edisti jäätiköitymisiä. Jääkausien aikainen superkylmyys oli sekin mahdollinen vain hiilidioksidin laskun myötävaikutuksesta, vaikka alulle paneva voima tuli maapallon pyörimisen ja liikeradan hitaista vaihteluista.

Alestalolta jäi kertomatta se kiistaton fakta, että kaikissa jäätikkötutkimuksissa on todettu hiilidioksidipitoisuuden muutosten tapahtuvan selvästi lämpötilamuutosten jälkeen. Ilmastotiedettä lukuunottamatta muilla tieteenaloilla jälkeenpäin tapahtuva ei voi aiheuttaa ensin tapahtunutta ilmiötä. Usein jälkeenpäin tapahtuva asia - siis tässä tapauksessa hiilidioksidipitoisuuden muutos - on seuraus ensin tapahtuneesta - siis lämpötilan muutoksesta. Tässä tapauksessa senkin ilmiön mekanismi tunnetaan: Kylmä merivesi imee hiilidioksidia ilmasta ja lämmin vastaavasti vapauttaa sitä ilmakehään. Hiilidioksidilla voi siis olla pieni ilman lämpötilan muutosta vahvistava vaikutuksensa, mutta syy-seuraus -suhdetta esim. jäätiköiden kasvuun tai sulamiseen sillä ei ole voitu osoittaa. 

Kieltäjät sanovat, että aina on ollut suuria mullistuksia, eikä ihmiskunta ole voinut niille mitään. Totta, ja vieläpä vaarallisen totta. Ilmakehän lämpötila on erittäin herkkä muuttumaan, kun ulkoiset tekijät  vaikuttavat siihen.

Mahtaako Alestalo ymmärtää perusasioita ilmakehästä? Kaoottiseksi järjestelmäksi luonnehdittava ilmakehä on ollut harvinaisen stabiili useita satoja miljoonia vuosia. Monista ulkoisista muutoksista huolimatta se on aina hakeutunut lähelle tasapainotilaa, jonka ympärillä se sitten huojuu. Sitä kutsutaan vaihteluksi, joka kuuluu kaottisten mutta stabiilien järjestelmien normaaliin toimintaan. Jos ilmakehä olisi herkkä karkaamaan hallitsemattomaan muutoskierteeseen, eikö se olisi jo kerran tehnyt sen 4,5 miljardin vuoden historiansa aikana? Ilmakehän väittäminen herkäksi muutoksille vastaa geometriassa kuution kuvaamista palloksi.

Ilmastokieltäjien tapana on selitellä viimeaikaisetkin muutokset omien mieltymyksiensä mukaan siten, että ihmiskunnan roolia ei ole. Näin tehdessään he joko tietoisesti tai ymmärtämättömyyttään jättävät huomiotta tunnetut fysikaaliset perusfaktat. Tämänkaltainen toiminta on absoluuttisen epätieteellistä.

Ilmastouskossaan horjuvat eivät suinkaan selittele asioita mieltymyksiensä mukaan. Eivätkä he ole "kieltäjiä". Päinvastoin useimmat ilmaisevat aika selväsanaisesti, etteivät he osaa selittää monimutkaisen ilmaston mekanismeja. Toiset haluavat tieteen pelisääntöjen mukaisesti tuoda keskusteluun omia teorioitaan, joiden takana on myös fysikaalisia perusfaktoja ja lisääntyvässä määrin myös reaalimaailmasta mitattuja tuloksia. Alestalon kannattaisi tutustua mm. uusiin pilvien muodostumista ja merivirtojen oskillaatioita koskeviin teorioihin. Ihmisen aiheuttamilla maan käytön muutoksillakin (mm. metsien raivaus, kaupungistuminen jene.) saattaa olla hiilidioksidia suurempi osuus viimeisen 100 vuoden aikana havaittuihin muutoksiin ilmastossa. Skeptikoilla on aito kiinnostus etsiä selityksiä sellaisille ilmiöille ilmastossa, joihin hiilidioksidihysteerikoilla ei ole vastausta.

On absoluuttisen epätieteellistä torjua tieteellinen keskustelu vain sillä syyllä, että Alestalon oma hypoteesi on kaatumassa. Tieteellistä olisi osallistua väittelyyn, kuten geologit, biologit, astrofyysikot ja monet muut tekevät. Mutta lysenkolaiset siis eivät tätä voi tehdä.

Ilmastonmuutoskielteisyys on kuitenkin laajempi ongelma kuin mitä pienen sitä ajavan joukon koko antaisi ymmärtää. Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen ovat muuttamassa ihmisten totuttuja elämäntapoja. Muutokset näyttäytyvät joillekin enimmäkseen epämiellyttävinä rajoituksina, koska helposti saatavilla olleen fossiilisperäisen energian – lämpönä tai sähkönä – turvin elämänmuotomme on voinut kehittyä jatkuvasti mukavampaan suuntaan. Koska saavutetuista eduista on ikävä luopua, syntyy vastustusta hallintojen päättämiä toimenpiteitä kohtaan. On epärationaalista, että vastustus kohdistuu taustalla olevaa tiedettä kohtaan. Sehän ei ole syyllinen.

Kun yhden todistamattoman hypoteesin perusteella aletaan tehdä vaikuttavaa politiikkaa, ja kun tuon tieteenalan harjoittajat itse toimivat politiikan politrukkeina, myös itse tieteenala politisoituu. Ilmastotieteilijät ovat itse tähän syyllisiä, joten uhriutuminen ei nyt auta. Taalas ja Alestalo ovat itse aiheuttaneet ikävän tilanteen paitsi laitokselleen myös koko tieteenalalleen, jolla onneksi vielä on myös joitakin rehellisiä tutkijoita.

Entä jos tiedemiehet kuitenkin ovat väärässä, eikä odotettavissa olevaa ilmastonmuutosta oikeasti olisi olemassa tai että se olisi paljon odotettua vähäisempi? Se olisi miellyttävä oljenkorsi, johon tarttua. Oppineet ilmastokieltäjät tarjoavat juuri tällaisen option. Maallikothan eivät mitenkään voi itse tietää, mikä on tieteellinen totuus. On varsin ymmärrettävää, että ihmiset joutuvat epätietoisuuden valtaan, kun päällisin puolin vakuuttavat tiedemiehet yhtäkkiä ovatkin vastakkaista mieltä ilmastonmuutoksen syistä ja ihmiskunnan roolista siinä.

Minun mielestäni eniten mielipiteisiin ovat vaikuttaneet maapallon laskevat keskilämpötilat sekä täysin pieleen menneet ilmastotutkijoiden ennusteet keskieurooppalaisista ja lumettomista talvista, merenpinnan kiihtyvästä noususta, kymmenistä miljoonista ilmastopakolaisista jne., joita ei ole nähty. Epätietoisuutta pitäisi syntyä ilmastotutkijoidenkin piirissä, kun tietokonemallinnukset eivät toteudu reaalimaailmassa.

Media ei voi tietenkään toimia tuomarina, vaan päinvastoin sen rooliin kuuluu tasapuolinen eri osapuolien esille tuominen. Medialla on kuitenkin väistämätön vastuu pyrkiä analysoimaan, ainakin ajan kuluessa, osapuolien motiiveja, tietojen paikkansapitävyyttä ja painoarvoa. Tämä tehtävä on jäänyt valitettavan vähälle painolle.

Tämän kappaleen kohdalla olen täysin samaa mieltä Alestalon kanssa. Ilmatieteen laitos käyttää sille osoitettuja verovaroja kiihtyvästi propagointiin, jonka tärkein kohderyhmä ovat toimittajat. Valitettavasti osa toimittajista antaa noissa tilaisuuksissa pesettää aivonsa hiilidioksidihysterialla, minkä jälkeen lysenkolaisten on helppoa saada viestinsä läpi. 

Tutkijat eivät kuitenkaan saa jättää tulostensa puolesta puhumista pelkästään median tehtäväksi. Heidän on itse osallistuttava tiedeviestintään ja edistettävä monesti vaikeiden asioiden avaamista suurelle yleisölle. Tarvitaan enemmän yhteistyötä.

Jo toinen kelvollinen kappale. Skeptisyys Alestalon edustamaa ilmastopropagandaa kohtaan varmasti kiihtyisi paljon, jos näin tapahtuisi. Tutkijoiden tosin voi olla yhä vaikeampi saada käsityksiään esiin, jos lysenkolaiset saavat mellastaa tiedelehdissä, kuten Alestalon kirjoituksen rivien välistä voi aistia.

Tuloksena on toistaiseksi ollut valtavirtatutkijoiden ja ilmastokieltäjien pienen joukon näennäinen tasavahva tilanne, mikä on äärimmäisen valitettavaa. Kieltäjien vastustamattomana mahdollisuutena on heittää keskusteluun mikä tahansa perustelematon, mutta tieteelliseltä vaikuttava vastaväite. Vastuullisen tutkijan on aina vastattava oikeaan tietoon pohjautuen, mikä yhtaikaa sekä tieteellisesti perustellen että ymmärrettävästi kertoen on joskus harmillisen vaikeaa. Ilmastonmuutos on ilmiönä pitkäaikainen, eikä vastakkainasettelun kierteelle näytä tulevan loppua.

Maapallon keskilämpötila ei ole noussut 14 vuoteen.

On todella valitettavaa, että ilmastotieteen hiilidioksidihysteerikoilla ei ole hypoteettisia tietokonemallinnuksia kummempaa heittää tieteelliseen väittelyyn, ja silti he saavat eniten tilaa julkisuudessa. Missä se ennennäkemätön lämpeneminen luuraa? Näytä Alestalo mittausdataa! Tai selitä edes se, miksi ilmasto on viimeisen vuosituhannen aikana lämmennyt ja viilentynyt pariin otteeseen nykyaikoja enemmän ja ilman hiilidioksidimuutoksia. Valitettavasti Alestalolla ei ole tieteellisiä perusteita.

Kuinka kauan vielä jaksamme kuunnella ilmastokieltäjien kyynisiä mielipiteitä?

Ette te kauaa enää jaksakaan. Ei mene kovin pitkään, kun niin suuri osa kansasta nauraa Ilmatieteenlaitoksen lietsomalle ilmastohysterialle, että hysteerikot vetäytyvät hiljaisuuteen häpeämään ja murjottamaan kansan julmuutta. Niin muuten kävi toveri Trofim Lysenkollekin ja jopa yhden totuuden Neuvostoliitossa.

Alestalon kirjoituksen nosto pääkirjoitukseksi on häpeä Tieteessä Tapahtuu -julkaisulle.

Päivitys 10.5.2012: Alestalon kirjoitukseen ovat kriittisesti vastanneet myös emeritusprofessori Matti Seppälä täällä ja filosofian tohtori Boris Winterhalter täällä.

Ps. Forbes-julkaisukin heräsi ilmastotieteen ja lysenkolaisuuden yhteyteen 28.4.2013.