Voiko ennustaa ilmastotieteilijöitä enemmän väärin?

Kansinvälisen ilmastopaneelin (IPCC) on määrä julkaista seuraava ja järjestyksessä jo viides laaja arviointiraporttinsa ensi vuonna. Sitä odotellessa voimme tarkastella, miten IPCC:n vuonna 2007 julkaistun neljännen raportin ennusteet ilmastonmuutoksen osalta ovat toteutuneet.

Fyysikko Clive Best on verrannut IPCC:n kehitysennusteiden numeroita ko. järjestön käyttämän Hadleyn ilmastontutkimuslaitoksen reaalimaailmasta keräämän lämpöaikasarjan kanssa. Bestin laskelman tulos on IPCC:n ennusteille murskaava. Kaikki järjestön ennusteet ovat pahasti yläkantissa. Maapallon keskilämpötila on ennusteiden julkaisun jälkeen tosiasiassa kehittynyt ennusteiden vastaisesti.

IPCC:n ennusteet lämpötilan kehityksestä menevät eri
suuntaan kuin maapallon mitattu  keskilämpötila

Best toteaa, että jokaisen IPCC:n ennusteen (=data vuoteen 2005 asti) jälkeisen vuoden raportoidut keskilämpötilat (kuvan lila murtoviiva) ovat selvästi alempia verrattuna tietokonemallinnukseen, jossa ihmiskunnan hiilidioksidioksipäästöt olisi käytännössä lopetettu vuonna 2000 (oranssi viiva). Kaikissa varsinaisissa skenaarioissa (punainen, vihreä ja sininen murtoviiva), joissa hiilidioksidipäästöjä olisi enemmän tai vähemmän rajoitettu, tietokonemallien ja reaalimaailman välinen ero on jokaisen vuoden osalta vielä paljon tätäkin suurempi.

Siis maapallon keskilämpötilan kehitys on joka vuosi poikennut 1-6 standardipoikkeaman verran IPCC:nkin epärealistisena pitämän vuoden 2000 hiilidioksidipitoisuustason ennusteesta. Best on laskenut jokaisen vuoden raportoidun keskilämpötilan todennäköisyyden IPCC:n tietokonemalleihin perustuvassa maailmassa ja saanut käsittämättömän pienet luvut:

Vuosi    Standardi-   Todennäköisyys
              poikkeama
2006      1                    0,32
2007      3                    0,001
2008      4                    0,0001
2009      2                    0,04
2010      2                    0,04
2011      6                    <0,00001

Käytännössä viimeisen kuuden vuoden toteutuneen lämpötilakehityksen todennäköisyys on IPCC:n tietokonemaailmassa niin pieni, että sen kaltaisen hyvin todennäköiseen esiintymiseen tarvittaisiin noin 1 000 000 000 000 000 vuotta. Best toteaakin, että IPCC:n tietokonemallit yliarvioivat pahasti lämpötilakehitystä ja ovat yli 90-prosenttisella varmuudella täysin väärässä.

Loton päävoiton saaminen yhdellä rivillä on näköjään satoja tuhansia kertoja todennäköisempää kuin IPCC:n supertietokoneilla laskettujen tietokonemallien osuminen lähelle reaalimaailmaa. Ja muistetaanpa nyt vielä, että tässä oli kyse vasta tuon ennustemaailman kuudesta ensimmäisestä vuodesta. IPCC:n ennusteet ulottuvat yli 100 vuoden päähän. Siellä loppupäässä eivät taida maailman nollat riittää noiden todennäköisyyksien esittämiseen desimaalilukuina. Edellä mainitun perusteella IPCC:n hiilidioksidiin ja positiiviseen pakotteeseen perustuva ilmastoteorian täytyy olla todella väärässä, ja vastaavat teoriat hylättäisiin oikopäätä kaikilla muilla fysiikan aloilla.

Näin pieleen menevillä ennusteilla saisi 100-prosenttisella varmuudella potkut jokaisesta yksityisestä tutkimuslaitoksesta, vakuutusyhtiöstä tai vastaavasta. Ja vastaaviin ennusteisiin luottamisesta olisi jokaiselle liikeyritykselle seurauksena konkurssi. Siksi onkin perin kummallista, että monien valtioiden politiikkaa yritetään vetää IPCC:n ennusteiden perusteella laadittujen suositusten mukaisesti.