Sääshokitko turvapaikanhakijatulvan takana?

Seuraavassa tekstissä on lainattu Iltalehden juttua 26.12.2017 "Tutkimus: Ilmastonmuutos kasvattaa turvapaikanhakijoiden virtaa EU:hun - ”sääshokkien” vaikutus havaittiin selvästi". Iltalehti on

Kuva 1: Iltalehden jutun kuvitusta

löytänyt jutun BBC:n verkkosivuilta, mihin on linkki alempana. Samasta lähteestä lienee myös tämä Helsingin Sanomien artikkeli.  BBC:n lähteenä on tuoreimmassa Science-lehdessä julkaistu artikkeli "Asylum applications respond to temperature fluctuations", jonka laatijoina ovat Columbian yliopiston tohtorikoulutettava Anouch Missirian ja ilmeisesti hänen kouluttajansa Wolfram Schlenker.

Todettakoon nyt heti alkuun varoitukseksi kriittiselle lukijalle, että tuo "tutkimuspaperi" on osoitus osin hämmästyttävästä tutkimuksellisesta ammattitaidottomuudesta, mikä valitettavasti on melko tavanomaista mm. nykyisen postmodernin ympäristö- ja ilmastotutkimuksen saralla. Ja aivan yhtä tavanomaista on se, että näitä "tutkimustuloksia" kansanomaistetaan jokseenkin kritiikittömästi uutisiksi - oikeastaan valeuutisiksi -  Iltalehden ja BBC:n kaltaisissa julkaisuissa. Mutta jos varoituksesta huolimatta haluat lukea, miksi niin tämä tutkimuspaperi kuin siitä kirjoitetut jutut ovat lähinnä ilmastopoliittista propagandaa, voit jatkaa. Olen sisentänyt ja kursivoinut lainaamani Iltalehden ja BBC:n artikkelien lainaukset. Normaaliteksti niiden välissä on minun pohdiskeluani.

Iltalehti: Ilmastonmuutos lisää jo nyt turvapaikanhakijoiden määrää EU:n alueella, kertoo brittimedia BBC.

Tuore tutkimus tarkasteli 103 maan tilannetta ja tiedemiehet huomasivat, että pakolaisten määrä kasvoi lämpötilojen noustua yli 20 asteen alueilla, joilla kasvatetaan ruokaa. Tutkimuksen perusteella nimenomaan lämpötilan nousu vaikutti ihmisten tarpeeseen paeta kotiseudultaan. Lämpötilan lasku 20 asteen alapuolelle ei saanut aikaan samanlaista vaikutusta.

Vuosina 2000-2014 noin 350 000 ihmistä haki turvapaikkaa Euroopan Unionin alueelta joka vuosi. Suurin osa hakijoista tuli Afganistanin ja Irakin kaltaisilta alueilta.

Tuoreessa tutkimuksessa tarkasteltiin niin sanottujen "sääshokkien" vaikutusta turvapaikanhakijoiden määrään. Tulosten perusteella EU:n alueelle pyrkivien turvapaikanhakijoiden määrällä ja maissia kasvattavien maiden, kuten Pakistanin, keskilämpötiloilla on selkeä yhteys.

Asiallinen tutkimushypoteesi siis menisi jotenkin näin:

1. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat vaikuttavammat tai yhä useammin esiintyvät sääshokit vaikuttavat maatalouteen pienentämällä satoja.
2. Pienentyneet sadot ja sääshokkien stressi aiheuttavat levottomuuksia paikallisissa yhdyskunnissa.
3. Levottomuudet ajavat osan väestöstä etsimään turvaa EU-maista.
4. Jos em. kytkennät ovat totta, pitäisi sääshokkien näkyä selvinä uusina poikkeamina säätilastoissa, niillä pitäisi olla vaikutus maatalouden tuotantotilastoihin ja näiden pitäisi jollain viiveellä näkyä kasvaneina turvapaikanhakijoiden määrinä.
5. Sääshokkien ja maastalähdön syy-yhteys todistetaan sulkemalla muut jälkimmäiseen vaikuttavat tekijät pois.

Selvä juttu. Tutkijat ovat maininneet toimittajille hyvinä esimerkkeinä Afganistanin sekä Pakistanin ja jälkimmäisen yhteydessä maissin. Katsotaan ensin säätilastoista, miten Afganistanin keskilämpötila on tutkijoiden tarkastelukaudella vaihdellut (em. hypoteesin kohta 1). Hain yhdestä maailman arvostetuimmasta sääaikasarjasta, HadCRUT4:stä, Afganistanin alueen kuukausikeskilämpötilapoikkeamat ja laskin niistä talviajan ja kasvukauden keskilämpötilojen muutoksen kuvaajan alla olevaan kuvaan 2.

Kuva 2

Kuvasta näkyy, että Afganistanin eri vuodenaikojen lämpötilat ovat vähän vuosittain vaihdelleet lyhyehkönä tutkimusajankohtana. Talvilänpötilojen ääripäiden ero on 4,4 astetta ja kevään, kesän ja syksyn keskimääräinen satokausien aikainen lämpötilaero on vain 1,5 astetta. Ei siis mitään normaalista vuosittaisesta vaihtelusta poikkeavaa. Vuosiarvojen lineaariset trendikuvaajat sojottavat vaakasuoraan talvisarjaa lukuunottamatta, joten ilmastollinen muutos on ollut olematonta. Jo tämän kuvaajasarjan perusteella on selvää, että Afganistanin lämpötiloissa ei vuosina 2000 - 2014 tapahtunut mitään keskimääräisestä suuresti poikkeavaa. HadCRUTin hilapisteiden mittaus- ja laskentavirheet sekä muut epävarmuustekijät huomioiden emme voi sanoa, että Afganistan olisi tuon jakson aikana lämmennyt tai viilentynyt edes talvien osalta yhtään. Sääshokeista ei näy merkkejä kuvaajissa.

Iltalehti: Tutkijat uskovat, että korkeammat lämpötilat pienentävät satoja, vahingoittavat maan bruttokansantuotetta ja lisäävät aggressiivista käytöstä.

Kun Afganistanin lämpötila ei noussut tutkimusaikana, ei satojen pieneneminen voi silloin tietenkään johtua korkeammista lämpötiloista. Mutta katsotaan seuraavaksi maan viljasatoja tutkimusaikana. Hain satotiedot FAO:n tilastoista kuvaan 3.

Kuva 3: Afganistanin vuosittainen viljasato ja väestömäärä FAO:n mukaan

Kappas vaan! Afganistanin vuosittainen viljasato (punainen kuvaaja, vasemmanpuoleinen akseli) näyttää yli kolminkertaistuneen tutkimuksen 15 vuoden aikana. Minä en oikein ymmärrä, miten tutkijat Missirian ja Schlenker ovat saaneet Afganistanin kasvaneen sadon pienenemään olemattoman lämpenemisen perusteella. Ehkä he ovat postmodernien tutkimustapojen mukaisesti tehneet ihan omat virtuaaliset aikasarjansa, joissa lämpötilat todellisuudesta välittämättä nousevat ja sadot pienenevät?

Laskeskelin, että kun vuonna 2000 noin 20 miljoonalle afgaanille jäi vuoden sadosta viljaa (tasaisesti jaettuna) hieman vajaat 100 kiloa per henkilö, jäi sitä vuonna 2014 reilut 200 kiloa. Väestönkasvusta huolimatta viljasato per capita on siis kasvanut. Voisiko turvapaikkaa EU-maista hakevien afgaanien määrän kasvu johtua siitä, että nyt on antaa nuorille miehille matkaeväät mukaan pitkälle matkalle? Lopputulemana Afganistan-tarkastelusta väittäisin, että tutkijoiden hypoteesin kaksi ensimmäistä kohtaa eivät toteutuneet, jolloin hypoteesi kaatui jo alkumetreillä.

Klimatologiaa vai klimastrologiaa?

Kirjoittaja Kannelmäen seurakunnan luontokerhon emeritusjohtaja Antero Järvinen

Klimatologia, ilmastotiede, on tiedettä. Astrologia, taivaankappaleista ennustaminen, on näennäistiedettä, humpuukia. Klimastrologia on kreationismin eli luomisuskon kaltainen sekasikiö, jossa tieteellä yritetään pönkittää uskomusten epäloogisia väittämiä. Kreationistien mielestä maapallo on noin 6000 vuotta vanha, klimastrologien mielestä hivenkaasu hiilidioksidi (CO₂) säätelee maapallon ilmastoa. Jälkimmäinen ajatuskulku muistuttaa biodynaamista viljelyä ja homeopatiaa. Monoteistisista uskonnoista kuten kristinuskosta ja kreationismista poiketen klimastrologia on polyteistinen. Sen ankara pääjumala on nimeltään Hiilidioksidi, jonka apupoikana häärii häntäkin ankarampi Ilmastomalli.

Kesäkuussa 2015 paavi otti rohkeasti kantaa ilmastonmuutoksen torjumisen puolesta pitkällä Laudato Si’- eli Ole ylistetty -kiertokirjeellään (”Encyclical Letter Laudato Si’ of the Holy Father Francis on Care for Our Common Home”). Pariisin erittäin hyvin onnistuneen ilmastokokouksen jälkeen, jossa saatiin parin viikon ponnistelujen jälkeen sovittua seuraavan kokouksen pitopaikasta, piispa Sánchez Sorondo, Vatikaanin tiede(!)akatemian johtaja, julkisti bullan eli paavillisen asiakirjan. Sorondo näyttää olevan kiihkeämpi uuden taikauskon, klimastrologian, kuin kristinuskon kannattaja.

Uskonnoissa saattaa olla jotakin perää, mutta taikauskot ovat todistettavasti falskeja. Bullassa Sorondo sanoo, että paavin ‘opetus’ ilmastonmuutoksesta on pyhä ja koskematon, koska se on samalla tavalla kirkon opetusten mukainen kuin aikaisempien paavien opetukset esimerkiksi abortin syntisyydestä. Kirjeellä ja bullalla paavi ja hänen ’tieteellinen’ neuvonantajansa ovat varmasti saavuttaneet jotakin ainutlaatuista ja pysyvää inhimillisen ajattelun/ajattelemattomuuden historiassa, koska tiedeyliopistoni äänenkannattajakin, Yliopisto-lehti, ylisti paavin ulostuloa. Ilmeisesti samat edistykselliset tahot, jotka hämmästyttävää kyllä tuppaavat olemaan loppujen lopuksi taantumuksellisia, tukevat myös paavin ajatuksia abortista, avioerosta, naispappeudesta, samaa sukupuolta olevien henkilöiden liitosta ja eutanasiasta?

Paavi, piispat ja muut ilmastopelottelijat unohtavat luonnon
 suuren luonnollisen vaihtelun, johon hiilidioksidilla ei ole
mitään osuutta. Kuvassa Oulun Limingantulli sekä
 Etu- ja Taka-Lyötty 30. tammikuuta 1937.

Katolisen kirkon päämiehen lailla evankelis-luterilaisen kirkkomme päämiehet arkkipiispaa myöten ovat hekin hairahtuneet klimastrologia-harhaoppiin ja antaneet ilmastosta kirkon toimialaan kuulumattomia lausuntoja. Esimerkiksi Espoon piispa vetää kirkon ja (ilmasto)uskovaisten tiedeihmisten iltapäiväkerhoa. Kerholaiset levittävät ilmastosanaa mm. Sana-lehdessä  ja sotkevat ilmastonmuutoksen ilmansaasteisiin. Toimintaa ilmeisesti tuetaan kirkollisverovaroin. Ei kuitenkaan enää minun rahoillani. Roomalaiskatolisen filosofin Montaignen viisaudet olisivat ehkä voineet avata kirkonmiesten silmät: “Mitä vähemmän jostakin asiasta tiedetään, sitä kiihkeämmin siihen uskotaan.”

Klimastrologisella hurmoksella on yhteisiä piirteitä wanhojen uskontojen kanssa (mm. katastrofiin perustuva maailmankatsomus). Entisiin aatteisiinsa pettyneet ’älymystöpiirit’ ovat löytäneet siitä turvallisen kodin, uuden fundamentalistisen ismin, jonka puolesta taistella. Primitiivisissä yhteisöissä esimerkiksi sään ääri-ilmiöt selitetään jumalan tai jumalten rangaistukseksi ihmisten tekemistä synneistä (erityisesti Vanha testamentti). Nykypäivän postmodernissa yhteiskunnassa sään ääri-ilmiöt johtuvat klimastrologien mukaan länsimaiden piittaamattomasta teollistumisesta, jonka palkkana on tuhoisa ilmastonmuutos. He muistelevat kaiholla vanhaa hyvää esiteollista aikaa, jolloin ihmispopulaatiossa keski-ikä oli 30 vuotta.

 Tosi kristillistä: Paavi tuomitsee vähäosaiset ikuiseen köyhyyteen

Ian Plimerin kirjan kansikuva, jossa paavi
ottaa hämmentyneenä vastaan
’sirppi ja vasara’ - krusifiksin
Bolivian presidentiltä Evo Moralesilta. 

Australialainen geologian professori Ian Plimer käy tuoreessa (2015) kirjassaan ”Heaven + Hell. The Pope condemns the poor to eternal poverty” (Taivas + Helvetti. Paavi tuomitsee köyhät ikuiseen köyhyyteen) yksityiskohtaisesti läpi Laudato Si’-kirjeen sisällön sen ilmastonmuutosväitteiden osalta. Plimer tunnetaan mm. siitä, että vuonna 1994 hän osoitti vakuuttavasti kreationismin taikauskoksi ja tieteen vastaiseksi (kirja ”Telling Lies for God: Reason vs Creationism”, Valehtele Jumalan puolesta: Järki vastaan kreationismi). Plimerin käsittelyssä ilmastonmuutoshysteriaan perustuva klimastrologia osoittautuu kreationismin kaltaiseksi tieteen kaapuun puetuksi humpuukiksi, jollaista ei olisi enää uskonut syntyvän 2100-luvulla, sillä klimastrologian (ja kreationismin) kumoaa jo perehtyminen geologiaan.

Klimastrologian mukaan ihminen on saastuttamassa ilmakehän hiilidioksidilla. Ilman tuota hajutonta, mautonta, näkymätöntä ja myrkytöntä kasvien herkkua elämä ei olisi maapallolla mahdollista. Hiilidioksidia kirjaimellisesti mustamaalataan kutsumalla sitä ’hiileksi’ ja luokittelemalla tämä elintärkeä kaasu saasteeksi. Jos emme tee nopeasti parannusta ja laita kaikkia resurssejamme lohikäärmeen lyömiseksi, klimastrologien väittämän mukaan pallomme kärventyy elinkelvottomaksi kahden asteen lämpenemisrajan saavuttamisen jälkeen sadan vuoden kuluttua tai ehkä joskus myöhemmin. ”Joskus myöhemmin” pitää tietysti paikkansa. Viimeisen 5000 vuoden aikana maailmanlopun ennustuksia on laadittu sadoittain, aikaisemmin pääasiassa vanhauskovaisten, nykyisin ’ympäristöaktivistien’ toimesta. En löytänyt Googlesta, mikä on ollut ennusteiden onnistumisprosentti. 

Paavi teki vuonna 2015 saman virheen kuin 400 vuotta aikaisemmin asettamalla Maan aurinkokuntamme keskipisteeksi Auringon sijasta. Aurinko on ilmastonmuutosten veturi eivätkä ihmisen tuottamat hiilidioksidipäästöt. Paavin tärkeimpiä perusteita ilmastopelottelulleen on ns. konsensus: Sen mukaan valtaosa tiedeihmisistä olisi sitä mieltä, että ihmisperäinen ilmastonmuutos on totta ja vieläpä vaarallista. Presidentti Obaman, paavin konsensuskaverin, mielestä ilmastonmuutos on peräti suurin ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaava vaara, jonka rinnalla sodatkin kalpenevat. Paavin ja hänen neuvonantajiensa olisi ollut hyvä perehtyä tieteen historiaan. Esimerkiksi 1000-luvulla elänyt irakilainen oppinut Abū ‘Alī al-Haṣan ibn al-Haṣan ibn al-Haitham tai latinalaisittain Alhazen kirjoitti tieteellisestä metodista ja sanoi, että totuuden etsijä ei perusta näkemyksiään konsensukseen. Konsensus ja ’settled science’ jarruttavat tieteen kehitystä. Kenraali George S. Patton kiteytti tämän tosiasian: ”Jos kaikki ajattelevat samoin, silloin joku ei ajattele.” Oikea tiede on pikemminkin anarkiaa kuin konsensusta. Toisin kuin Alhazenin aikana, nykyajan konsensustieteen johtotähtenä ei ole uteliaisuus vaan seuraavan tutkimusrahoituksen saaminen.

”Häpeäksi ammattikunnalle”

Kirjoittaja Antero Järvinen

Kirjan kansi

Kanadalainen kirjailija Mark Steyn on koonnut ja toimittanut uunituoreen kirjan ”Häpeäksi ammattikunnalle” (A Disgrace to the profession. The world’s scientists in their own words on Michael E Mann, his hockey stick, and their damage to science, 2015). Kolme sataa sivua kattava opus on vasta Osa 1. Seuraava osa 2 ilmestynee vuonna 2016. Kirjan kuvitus on brittiläisen sarjakuvapiirtäjä Josh’in taattua laatua.

Muutama vuosi sitten Pennsylvanian osavaltion yliopiston ilmastonmuutostutkija Michael E. Mann haastoi Mark Steyn’in oikeuteen. Steyn uskalsi nimittää Mannin julkaisemaa ja runsasta kuuluisuutta saanutta 1000-luvun lämpötila-aikasarjaa eli ns. lätkämailaa (hockey stick) vilpilliseksi (fraudulent), koska siitä oli perusteettomasti poistettu satojen aikaisempien tutkimusten osoittama suuri luonnollinen vaihtelu, kuten keskiajan lämpökausi ja pikkujääkausi. Lisäksi Mann oli yhdistänyt 1900-luvun todellisten mitattujen lämpötilakuvaajien datan vain pariin vanhaan puulustoon perustuvan historiallisen lämpötilarekonstruktionsa perään. Näin hän oli synnyttänyt ilmastollisen ”lätkämailan”, lämpötilakuvaajan, jossa lätkämailan pitkä varsi esitti tasaisesti laskevaa menneiden aikojen lämpötilaa, mutta sen lapa nousi jyrkästi vuoden 1900 jälkeen. Kirjan tarina on siis osa Steynin ja Mannin välistä taistelua, jossa on muitakin osallisia niin mahdollisina voittajina tai häviäjinä.

Mark Steyn

Paitsi että Mann käytti niukkaa ja virheellistä dataa (ja osaa jopa väärin päin), hän käytti myös virheellisiä tilasto- ja mallinnusmenetelmiä. Sittemmin Mannin lätkämaila on osoitettu monien tiedeihmisten toimesta virheelliseksi. Mannin menetelmillä lätkämaila saadaan syntymään satunnaisluvuistakin! Mannia itseään lukuun ottamatta edes kiihkeimmät ilmastopelottelijat eivät enää kehtaa sitä käyttää.

Koska Mann vastaan Steyn -oikeusprosessi on yhä kesken, kirja ei käsittele sitä. Mainittakoon kuitenkin, että taistelussa sananvapauden puolesta Steyn on saanut tukea monilta tahoilta. Oikeuteen jätetty materiaali sen sijaan osoittaa, että Mannin puolustajia ei ole juuri ilmaantunut.

Lätkämailan syntyä esittelevien alkukappaleiden jälkeen pääosassa ovat tiedeihmiset, yli sata pääasiassa ilmastotutkimuksen piirissä työskentelevää henkilöä, joiden asiaan liittyvät lausunnot Steyn on kirjannut. Heistä suurin osa pitää ilmaston viimeaikaista lämpenemistä todellisena ilmiönä ja katsoo, että ihmisellä on ollut lämpenemiseen ainakin pieni vaikutus. Henkilöt eivät siis ole ”denialisteja” tai suomeksi ihmisperäisen ilmastonmuutoksen kieltäjiä. Joukossa on Ilmastorealismia-blogin lukijoille tuttuja nimiä kuten Richard Lindzen, Roy Spencer, Luboš Motl, Richarh Tol, Lennart Bengtsson ja Judith Curry, sekä myös esimerkiksi Climategate-skandaalissa ryvettyneet Tom Wigley, Phil Jones, Gavin Schmidt ja Jonathan Overpeck. Joukossa on kolme suomalaistakin: Jarl Ahlbeck, Atte Korhola ja Matti Saarnisto.

Professori Michael E. Mann

Noin 99 % kirjassa mainituista 120 henkilöstä antaa lätkämailasta murskaavan tuomion. Useimmat katsovat sen myös romahduttaneen tieteen arvovaltaa. Näin jälkikäteen tämä tuntuu hienolta, mutta minua on aina askarruttanut muuan seikka: Miksi Mannin ja kumppaneiden lätkämaila sai aluksi niin paljon julkisuutta ja tukea tiedepiireissä ja jopa alan kansainvälisissä järjestöissä kuten Maailman ilmatieteen järjestössä (WMO)? Miksi johtavien tiedejulkaisujen päätoimittajat ja heidän valitsemansa arvioitsijat nielaisivat lätkämailan kritiikittä? Huolimattomuus tai tarkoitushakuisuus on johtanut mm. siihen, että maailman johtavana tiedelehtenä pidetyn Naturen uskottavuus on nykyisin heikko.

Kaikkien oli täytynyt jo tuolloin tietää, että sadat tieteelliset tutkimukset olivat vahvistaneet keskiajan lämpökauden ja pikkujääkauden olemassaolon. Tästä huolimatta koko aikaisempi tutkimusaineisto oltiin valmiita heittämään romukoppaan yhden arrogantin tutkijanalun toiminnan vuoksi. Selitys lienee se, että keskiajan lämpökausi ja pikkujääkausi olivat politisoituneen ilmastohybriksen tavoitteiden tiellä, ja oltiin iloisia, jos ne voitiin lakaista Mannin tutkimuksen avulla maton alle ennen ilmastokokouksia ja kolmatta IPCC:n raporttia (TAR-raportti, 2001).

Ilmastonmuutos tappaa aiempaa enemmän ihmisiä - eikun ...

Viime vuosina varsinkin ilmastoasioita esiin tuovat poliitikot mutta myös jotkut ilmastotutkijat ovat nostaneet keskusteluun sään ääri-ilmiöt. Ne on usein esitetty yleistyvinä vitsauksina, jotka johtuvat ihmiskunnan aiheuttamasta katastrofaalisesta ilmaston lämpenemisestä  (CAGW) muuttumisesta. Tarkoituksena on siis todistaa, että tuho on jo alkanut, vaikka lämpömittarit osoittavat lyhyen lämpenemisen pysähtyneen jo viime vuosituhannen puolella. Aivan erityisesti nuo "ilmastotuho on jo täällä" -puheet ovat voimistuneet Yhdysvalloissa presidentti Obaman hallinnon sisältä. Presidentti itse ja ulkoministeri Kerry käyttävät asiaa paitsi retoriikassaan myös ulkopolitiikassaan. On tietysti selvää, että mediakin seuraa maailman huippupoliitikkojen aihevalintoja tarkasti varsinkin, kun niitä tukevista dramaattisista myrskykuvista saa hyvin myyviä etusivun juttuja.

Tohtori Indur M. Goklany

En nyt lähde referoimaan julkaisuja, jotka todistavat aivan päinvastaista. Totean vain, että edes IPCC ei parissa viimeisessä isossa julkaisussaan - äärisäähän keskittyneessä SREX-raportissa ja 5. arviointiraportissaan - ole todennut sään ääri-ilmiöiden merkittävää yleistymistä. Katsotaan asiaa toisesta näkökulmasta ja - vaikka se tuntuu huvittavalta - Yhdysvaltain hallinnon sisältä. Otetaan Yhdysvaltain sisäministeriön pienen virkamiehen, tiede- ja teknologiapolitiikka osaston projektitoimiston apulaistoimistopäällikön, avaama näkökulma asiaan. Tehtävää hoitavan tohtori Indur M. Goklanyn tutkimuspaperi Journal of American Physicians and Surgeons -julkaisussa vuonna 2009 avasi äärimmäisten sääilmiöiden aiheuttamia kuolemantapauksia maailmalla ja Yhdysvalloissa vuosina 1900 - 2008. Jos äärimmäiset sääilmiöt olisivat nykyisin aiempaa yleisempiä tai aiempaa vaarallisempia, sen pitäisi tietysti näkyä myös kuolleisuudessa.

Rehellisenä tutkijana Goklany käytti raakadataa - siis adjusteeraamatonta sellaista. On muistettava, että Goklanyn tutkimusdatan ajanjaksona ihmisten määrä on nelinkertaistunut, nuo ihmiset ovat keskittyneet aiempaa enemmän tulva-altteille rannikoille ja keskimääräinen lämpötila on todella noussut paikallisesti useimmilla alueilla muutamasta asteen kymmenesosasta jopa asteeseen. Goklany ei ole suhteellistanut noita asioita, vaan postmodernin ilmastotutkimuksen tavoista poiketen käsittelee dataa sellaisenaan ja ilman validoimattomien tietokonemallinnusten apuja. Tulokset ovat hämmentäviä. Olen seuraavassa käyttänyt kuvia, jotka ovat peräisin Goklanyn tutkimuksen päivityksestä vuosille 1900 - 2010.

Kuva 2

Goklanyn tutkimuksen kuva 2 on aika mykistävä. Se osoittaa, että sääilmiöiden aiheuttama kuolleisuus on pudonnut murto-osaan 100 vuoden aikana. Muutos on vielä dramaattisempi, jos otamme huomioon väkiluvun kasvun ja laskemme äärisään aiheuttamat kuolemantapaukset miljoonaa ihmistä kohden. Kun 1920-luvulla sääilmiöt vuosittain surmasivat 241 ihmistä miljoonasta, on suhde parin viimeisen vuosikymmenen aikana ollut viidestä kuuteen ihmisuhria per miljoona.  Väheneminen olisi luultavasti vielä tuotakin hurjempi, jos lähes 100 vuotta sitten asioita olisi tilastoitu ja dokumentoitu yhtä hyvin kuin nykyisin.

Maailman vaarallisimman joukkotuhoaseen paljastajalle merkittävä palkinto

Meinasipa mennä ohi tärkeä palkintouutinen. Mutta kerrotaan se nyt pienellä viiveellä Ilmastorealismia-blogin lukijoille.

The Jackson -palkinto

Yhdysvalloissa vaikuttava "Tiede- ja ympäristöpolitiikkaprojekti" -niminen järjestö (SEPP) jakaa vuosittain aprillihölmöyden palkinnon. Palkintoa ei jaeta aprillipäivänä, mutta ehdokkaiden asettaminen äänestykseen alkaa silloin. Vaalin jälkeen tulos vahvistetaan kokouksessa, ja palkinnon saaja julkistetaan heinä- ja elokuun vaihteessa SEPP:n kanssa yhteistyötä tekevän "Tohtorit katastrofivalmiuden puolesta" (DPP) nimisen järjestön vuosikokouksessa.

Palkinnon saajan ja tietysti myös vaaliin ehdolle pantujen täytyy täyttää seuraavat kriteerit:

1. Ehdokas on kasvattanut tai aikoo kasvattaa merkittävästi hallitusvaltaa julkisen tai yleisen talouden sääntelyn ja valvonnan lisäämiseksi.
2. Ehdokas julistaa em. toimet välttämättömiksi yleisen terveyden, hyvinvoinnin tai ympäristön suojelemiseksi.
3. Ehdokas julistaa fysikaalisten tieteiden tukevan em. toimia.
4. Ehdotettujen toimien fysikaaliset perusteet ovat hyvin hataria tai olemattomat.

Voittaja saa The Jacksoniksi nimetyn palkinnon, jossa on jalustan päälle asetettu kivihiilikimpale. 

Tänä vuonna ehdolle vaaliin asetettiin 20 henkilöä yhteensä neljästä eri maasta. Vaalin tulos oli kuitenkin nyt niin selvä, että normaalia kokousta tuloksen vahvistamiseksi ei tarvinnut edes pitää. No niin, oletko valmis arvaamaan, kuka sai tänä vuonna tämän vähemmän kunniaa tuovan fyysikkojen palkinnon?

Kymmenen asiaa, joista et ole saanut tietoa valtamediasta

Las Vegasissa pidettiin 7.-9.7.2014 järjestyksessään yhdeksäs kansainvälinen ilmastonmuutoskonferenssi (ICCC9). Seurasin aika montaa tuon konferenssin luentoa suorana netin välityksellä, mistä syystä bloggaaminen on ollut vähäistä. Mutta ajankäyttö ei ollut turhaa, sillä viisaampien kuuntelusta saa tulevia kirjoituksia varten ideoita. ICCC9:n esitykset ovat muuten katsottavissa hyvälaatuisina tallenteina täältä. Suosittelen!

Konferenssin ohjelmassa oli myös viihdyttäviä osia. Yksi niistä oli lordi Christopher Moncktonin puhe kokouksen viimeisen päivän lounastilaisuudessa. Monckton käsitteli esityksessään useita asiakokonaisuuksia, mutta nostan kymmenen kuvankaappauksen avulla esiin otsikossa mainitun asian.

Seuraavissa kymmenessä kuvassa on esitetty tosiasioita, joista hyvin suurella todennäköisyydellä et ole kuullut tai lukenut Helsingin Sanomista, Ylen uutisista tai nettisivuilta, maakuntalehdistä etkä edes seuraamasi englanninkielisen valtamedian sivuilta.

Kuvassa 1 on esitetty IPCC:n vuonna 1990 ennustama globaali ilmaston 0,67 asteen lämpeneminen (punaisella) nykyhetkeen mennessä ja satelliittimittauksilla havaittu 0,37 asteen lämpeneminen (sinisellä). IPCC:n ennuste, jota meillä mm. Ilmatieteen laitos on julistanut lopullisena totuutena, on siis liioitellut lämpenemistä lähes kaksinkertaisesti.

Kuvasta 2 selviää, että globaali alemman ilmakehän keskilämpötila ei ole noussut lainkaan lähes 18 vuoteen. Tätä ilmiötähän kutsutaan ilmaston lämpenemisen pysähtymiseksi tai lämpenemispaussiksi puhujan näkökulmasta riippuen. Kun Yleisradio vahingossa uutisoi asiasta viime kesänä, asia johti melkoiseen loukkaantumiseen ja tiedon väärinkäyttösyytöksiin. Pääosiin nousivat ympäristöministeri Ville Niinistö (Vihr) ja Ilmatieteen laitoksen johtaja Trofim Lys Mikko Alestalo.

Onko joku lukenut merenpinnan nousun hidastumisesta tai jopa laskusta 2000-luvulla? No, mittaukset kertovat siitä, vaikkakin erilaisilla korjauksilla ja säädöillä mittausdataan nousuvauhtia on koetettu kasvattaa, kuten Moncktonin kolmas kuva näyttää. Kirjoitin asiasta jutun joulukuussa 2012 perustaen Yhdysvaltain NOAA-tutkimuslaitoksen tuoreehkoon tutkimukseen. Uusimman merenpintajuttuni Tanskan salmissa piileskelevästä katastrofaalisesta merenpinnan noususta voit lukea täältä. Ja merenpinnan noususta Suomen rannikoilla on asiaa täällä. Ovatko tuttuja asioita katsomistasi, kuulemistasi tai lukemistasi isojen mediatalojen jutuista?

Globaali merijään pinta-ala, joka vähän notkahti vuosina 2007-2012, on palautunut 1980- ja 1990-lukujen tasolle, kuten kuva 4 osoittaa. Olet takuuvarmasti lukenut jäättömästä Jäämerestä, jonka useiden ennusteiden mukaan piti toteutua jo vuosia sitten, mutta että jään pinta-ala onkin palautumassa  normaalille tasolle. Ehkä media ei ole vielä uskaltanut uutisoida asiaa, sillä ilmastotietämyksestä Nobelin palkinnon saaneen Al Goren palkintopuheen mukaan jäättömyyden pitäisi toteutua tulevan syyskuun aikana - siis 50 vuorokauden sisällä. Saas nähdä!

Kaikki tietävät viime vuosien etusivujen uutisista, että erilaiset äärisääilmiöt ovat lisääntyneet, vaikka edes IPCC ei sellaista ole viime raporteissaan havainnut. Nykyäänhän hurrikaanit ja muut hurjat ilmiöt, joita tiettävästi on aina ollut, ovat poikkeuksetta ilmastonmuutoksen tuotoksia. Kuvasta 5 kuitenkin ilmenee, että ainakin hurjimpien myrskyjen määrä on viimeisen 20 vuoden aikana ollut laskusuunnassa.

Jos lehdissä ei ole ollut juttuja hurjista myrskyistä ja niiden aiheuttamista tulvista, niin sitten ilmastonmuutos on päättänyt aiheuttaa kuivuutta. Siksi onkin kummallista, että tutkimusten mukaan kuivuuden piinaamien alueiden pinta-ala on ollut laskussa jo 30 vuotta, kuten kuva 6 osoittaa. Ehkä se on liian hyvä uutinen julkaistavaksi isoissa tiedotusvälineissä?

Olet varmasti kuullut tuulivoimateollisuuden ongelmista Suomessa. Nimittäin ihan kaikkialla kunnanisät eivät tykkää kaavoittaa tuulipuistoja asutuille alueille. Monasti turbiinien matalataajuista melua, maisemahaittaa ja maan
arvonalenemaa pelkäävät maanomistajatkin valittavat tuulivoimaloiden rakentamisen sallivista päätöksistä ja siten hidastavat lupaprosesseja. Mutta oletko lukenut, että hyvin usein siivekkäiden eläinten muuttoreiteillä sijaitsevat voimalat tappavat vuosittain miljoonittain rauhoitettuja muuttajia. Tuulivoimaloiden omistajilta muuten ei vaadita korvausta roottorinlavan tappamasta kotkasta, mutta vastaavasta teosta kiinni jäävä ajattelematon metsästäjä nostettaisiin tikunnokkaan kaikilla etusivuilla, ja lisäksi hän voi saada käräjäoikeudessa jopa viisinumeroisen laskun rikoksestaan. Mutta siis sarjamurhaajat pääsevät vastaavista jutuista seuraamuksitta.

Menivätkö Oras Tynkkysellä lippujuhlapäivä ja aprillipäivä sekaisin?

Oras Tynkkynen

Vihreiden ilmastoasiantuntija, kansanedustaja Oras Tynkkynen, kirjoitti lippujuhlapäivänä julkaistussa blogissaan suuresta ilmastopoliittisesta läpimurrosta kahden suuren teollisuusmaan hiilidioksidipäästöjen hillitsemiseksi. Olen ottanut Tynkkysen blogista relevantit kappaleet (sisennetyinä ja kursiivilla) ruodittavaksi.

Yhdysvaltain ympäristövirasto esitti maanantaina uusia rajoituksia voimaloiden ilmastopäästöille. Energiantuotannon päästöjä on tarkoitus leikata 30 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2030. Matkan varrelle asetetaan välietappeja.

Totta. On tärkeää huomata, että ympristönsuojeluvirasto EPA esitti - siis ei asettanut - noita rajoituksia. Esitys menee vuoden kestävälle lausuntokierrokselle, jonka jälkeen mahdolliset rajoitukset voisivat asteittain astua voimaan.

Ilmastonsuojelun vastustajat - republikaanit ja hiiliteollisuus etunenässä - tekevät varmasti kaikkensa päästörajoitusten jarruttamiseksi. Päätös kuuluu kuitenkin presidentin toimivaltaan, joten läpimenon mahdollisuudet ovat hyvät.

Tämäkin on osin totta, mutta aika tavalla Tynkkynen nyt oikoi. Obama päätti käyttää saastumisen torjuntaan tarkoitettua 1960-luvun lakia, koska ei olisi saanut uutta CO2-päästöjä rajoittavaa lakia läpi kongressissa. Tuon lain pätevyydestä on jo käynnissä useita oikeusjuttuja, joiden perusteena on käytetty mm. sitä, että hiilidioksidi ei ole saastetta tai myrkky. No miten kaikkea elollista ylläpitävä kaasu sellainen voisi ollakaan?

Esityksen läpimeno ei ole ollenkaan selvää, sillä melko yksimielisten republikaanien lisäksi monia demokraattisen puolueen senaattoreita ja kansanedustajia on alkanut hirvittää Obaman rajoitusyrityksen seurauksena ennustettu sähkön kuluttajahintojen raketinomainen nousu. Kyllä senaattoreita ja edustajainhuoneen jäseniä taitaa myös kismittää lainsäädäntövallan ohittaminen ja vanhan lain soveltamisen laajennus.

Energiantuotannon päästöt ovat laskeneet Yhdysvalloissa jo merkittävästi, joten 30 prosentin vähennys ei ole järin kunnianhimoinen. Maan pitää tehdä paljon enemmän, jotta globaaleissa ilmastotalkoissa onnistutaan rajoittamaan lämpeneminen alle riskirajana pidetyn kahden asteen.

Näin on. Yhdysvaltain energiatuotannon CO2-päästöt ovat laskeneet markkinaehtoisesti ja ilman liittovaltion keskushallinnon toimia. Merkittävin syy laskuun on kivihiilen korvaaminen maakaasulla, josta USA:ssa on ajoittain ollut jopa ylitarjontaa uusien poraustekniikoiden ansiosta. Tynkkynen jättää omien vihreiden tavoidensa kannalta ehkä viisaastikin kertomatta, että Euroopassa olisi hyviä mahdollisuuksia vastaavaan fracking-tekniikalla, mutta asia on jäänyt hyödyntämättä vihreiden puolueiden rajun vastustuksen vuoksi.

Mitä tulee Tynkkysen mainitsemaan kahden asteen poliittisesti määritettyyn riskirajaan, olisi Obaman päätöksellä toteutuessaankin minimaalinen vaikutus sen alittamiseen siinäkin tapauksessa, että uskoisimme validoimattomien ilmastomallien ennustekykyyn. Tuo vaikutus olisi mallinnusten mukaan muutaman asteen tuhannesosan verran. Itse asiassa mallien mukaan USA:n siirtyminen saman tien kivikauden talousmalliin ja heti CO2-päästöttömäksi ei ilmastomallien mukaan auttaisi vuosisadan lopun lämpötilassa kuin muutaman asteen kymmenyksen verran. No, kaikki eivät tietysti Tynkkysen lailla usko ilmastomallinnusten tuloksia johtuen niissä olevista ongelmista reaalimaailmaan verrattuna. 

Ilmoitus on silti monessa suhteessa merkittävä. Yhdysvallat on maailman toiseksi suurin ilmaston kuormittaja, ja energiantuotanto on merkittävin yksittäinen päästölähde. Nyt on ensimmäistä kertaa tarkoitus rajoittaa jo olemassa olevien voimaloiden päästöjä.

Syönkö hyvin vai pelastanko maapallon, kas siinäpä pulma!

Kuva 1

Maaseudun Tulevaisuus ja kai melkein kaikki isot mediat kertovat, että ruokailutottumuksilla on vaikutusta ilmastoon. En epäile asiaa hetkeäkään, sillä olen viettänyt lukemattomia öitä hernekeittoaterian jälkeen niin yhteisessä kasarmimajoituksessa kuin puolijoukkueteltassa.

Tieto perustuu Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) kehittämään vertailumenetelmään, joka yhdistää eri ruokien ympäristövaikutukset ja ravintoainekoostumuksen. Ympäristövaikutuksissa ovat mukana ilmastolliset ja rehevöittävät vaikutukset.

Jos haluaa pitää huolta sekä terveydestään että ympäristöstä, kannattaa valita avomaalla kasvanut porkkana eikä kasvihuonetomaattia. Paistettu liha on grillimakkaraa parempi vaihtoehto, kun otetaan huomioon sekä ravitsemukselliset että ympäristövaikutukset. Jos valinta tehtäisiin pelkästään ympäristön kannalta, olisi suotavampaa syödä makkaraa. 

Näin siis kertoo MTT:n malli. Sen perusperiaate on varsin yksinkertainen, sillä siinä yksinkertaisesti jaetaan ruuan tuottamat hiilidioksidipäästöt sen sisältämien ravintoaineiden määrällä. Hiilidioksidipäästöt tietysti kiihdyttävät ilmaston lämpenemistä IPCC:n käyttämien mallien mukaisesti, ja ravintoainepitoisuudet vaikuttavat syöjän terveydentilaan.

Kyse on hyvin yksinkertaisesta vertailutilanteesta. Syönkö ravinnepitoista ruokaa ja pysyn kunnossa, mutta pilaan ilmaston? Vai syönkö paskaa ja pelastan maapallon? Näin siis karrikoidusti. MTT näyttää vihjaavan, että pitäisi ehkä tehdä jotain tuosta puolestavälistä.

Poikkeuksellisesti en nyt esitä ainuttakaan graafia IPCC:n ilmastomallinnusten epäonnistumisista siitä huolimatta, että yli 98% empiirisiin mittauksiin verratuista mallinnuksista on ennustanut totaalisen pieleen. Luotetaan nyt tämän kerran noihin mallinnuksiin. Siis Sari Sairaanhoitajan perheen ruokailutottumuksilla olisi todella vaikutusta ilmastoon. Hyvä niin. Pari kysymystä minulla vielä kuitenkin on.

Missä ovat MTT:n laskelmat noiden vaikutusten suuruudesta vuonna 2100? Kuinka monta asteen triljoonasosan murto-osaa vähemmällä lämpenemisellä Sarin lastenlastenlapset selviävät, jos Sari opettaa lapsensa pettuleivän syöjiksi? Miksi meille ei kerrota, kuinka monella prosentilla tai millä hyvänsä yksiköllä me suomalaiset voisimme pelastaa maailman siirtymällä samantein kivikauden elintasoon?

Epäilyksen siemeniä lämpöaikasarjoihin Australiasta ja muualtakin

Alberto Boretti on tutkinut lämpötilamittausten säätämistä Australian Pohjoisterritoriossa. Hänen tutkimuksensa on julkaistu otsikolla Australian Pohjoisterritorion lämpötilamittausten tilastoanalyysi Theoretical and Applied Climatology -tiedejulkaisun viime marraskuun numerossa. Katsotaanpa, mitä Boretti paperinsa yhteenvedossa kertoo:

Pohjoisterritorio Australiassa

Australian Pohjoisterritorio on ainutlaatuinen. Se on alueeltaan Ranskaa laajempi, mutta siellä asuu vain 200 000 ihmistä. Koko tuolla alueella on vain kolme sääasemaa, jotka ovat toimineet yli 40 vuotta. Ja vain kaksi niistä on tuottanut säädataa yli 100 vuotta. Nämä ovat Darwin, Tennant Creek ja Alice Springs, joista ensimmäinen ja viimeinen ovat noita pidemmän ilmastohistorian asemia. Asemien väli tai niiden väli muihin Australian mantereen sääasemiin vaihtelee 500 kilometristä yli 100 kilometriin.

Tässä tutkimuksessa analysoidaan yksityiskohtaisesti eri mittausasemien datan yhdistelyä samaan paikkaan sekä naapuriasemien puuttuvien tietojen johtaminen täydentämään niiden tietoja ainakin 100 vuotta vanhoiksi katkeamattomiksi sarjoiksi. Samalla tutkitaan tuon toiminnan vaikutusta lämpötilatrendeihin.

Käyttäen asiallisesti yhdisteltyä data yli 130 vuodelta ja lineaarista sovitusta saadaan Alice Springsin maksimi- ja minimilämpötilojen trendiksi +0.009 ja +0.057 °C/10 vuotta sekä Darwinin vastaaviksi trendeiksi −0.025 and 0.064 °C/10 vuotta. Ainoa mahdollisuus tuottaa lämpeneviä trendejä on ylipainottaa 1970-luvun puolivälin kylmiä vuosia ja niitä seuranneita lämpimiä vuosia. Vuodesta 1980 alkaen Alice Springsissä on selkeästi lämpenevä trendi, Tennant Creekissä viilenevä trendi ja Darwinissa lämpenevä maksimilämpötilojen trendi mutta viilenevä minimilämpötilojen trendi.

Tuohan on Australian kuuminta aluetta, jonka lämpöennätykseksi englanninkielinen Wikipedia kertoo 48.3 °C vuodelta 1960 ja kylmyysennätykseksi −7.5 °C vuodelta 1976. Noista tutkijoiden kolmesta pitkäaikaisesta keskipisteestä lämpenevää trendiä osoittava Alice Springs ja viilenevää trendiä osoittava Tennant Creek ovat muuten ne läheisimmät sääasemat, joiden etäisyys on 500 km. En tunne tarkemmin em. kolmen aseman olosuhteita (ovatko asemien paikat muuttuneet jne.), mutta ainakin Darwinin ja Alice Springsin väkiluvut ovat satakertaistuneet viimeisen 100 vuoden aikana, millä on yleensä paikallisia lämpötiloja nostava vaikutus mm. maankäytön muutoksista johtuen. Vain Tennant Creekiä alle 4000 asukkaan kylänä voidaan pitää kaupungistumisilmiöstä jokseenkin vapaana alueena

No niin, siis liki kaksi kertaa Suomen kokoiselta alueelta on mitattu lämpötila kolmella mittarilla. Sehän vastaa sitä kuin Suomen lämpötila mitattaisiin enintään kahdella mittarilla, siis vaikkapa Helsingin Kaisaniemestä ja Sodankylästä. Hmm… ja sitten ekstrapoloitaisiin osin kaupunkisaarekeilmiön saastuttama data muualle Suomeen. Kyllä varmasti saataisiin ainakin eteläiseen Suomeen huikea lämpötilan nousu.

Kuva 2

Kävin katsomassa, mitä HadCRUT4- ja HadTS3 yhden maantieteellisen asteen hilapisteisiin adjusteeratut aikasarjat kertovat lämpötilakehityksestä keskimäärin Pohjoisterritorion alueella vuodesta 1901 alkaen (kuva 2). Keskimääräinen lämpötila on niiden mukaan noussut tuolla alueella 0,1 °C/10 vuotta, maksimilämpötila on laskenut 0,03 °C/10 vuotta ja minimilämpötila on noussut 0,06 °C/10 vuotta. Jotenkin nuo Hadley Centerin aikasarjat ovat minun mielestäni ristiriidassa paitsi keskenään myös Borettin tutkimuksen kanssa.

Palkittu toimittaja Jaana Kanninen - tietämätön, hölmö vai ...?

Kuva 1: Jaana Kanninen Malagassa. Kuva Yle

Opetusministeri Krista Kiuru luovutti vuoden 2013 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot tiistaina 24.9.2013. Ylen toimittaja Jaana Kanninen palkittiin ilmastonmuutosta käsittelevästä raportoinnistaan.  

Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot myönnetään tieteellisen, taiteellisen ja teknologisen tiedonvälityksen alalla tehdystä merkittävästä tiedonjulkistamistyöstä, joka on lisännyt kansalaisten tietämystä ja antanut virikkeitä yhteiskunnalliselle keskustelulle.

Palkitsemisperusteissa kiitettiin, että Jaana Kanninen on käsitellyt ilmastonmuutokseen liittyviä aiheita laajasti, oivaltavasti ja monipuolisesti käyttäen hyväkseen radio- ja televisioilmaisun eri mahdollisuuksia yleisöä koskettavalla tavalla.

”Kannisen raportointi on esimerkillistä julkisen palvelun journalismia. Hän pystyy käsittelemään suuria ja monimutkaisia aiheita eksymättä yksityiskohtien näreikköön. Kanninen ei myöskään sorru käsittelemään aihepiiriään pelkkänä asiantuntijoiden kiistelynä tai poliittisten julkilausumien toistamisena.”

Näin jälkikäteen vielä Ilmastorealismia-blogin onnittelut Jaana Kanniselle tunnustuksesta ja 15 000 euron palkintorahasta!

Jäin kuitenkin hieman epäilemään Kannisen ansioita huomattuani Ilmastofoorumi ry:n tehneen kantelun Julkisen sanan neuvostolle (JSN) Yleisradio Oy:n Malediivien saarten ilmastoevakuointeja koskeneesta uutisoinnista torstaina 7.11.2013 Yle Uutisten nettisivuilla ja Ylen TV1:n pääuutislähetyksessä klo 20:30. Toimittajana kummassakin jutussa on Jaana Kanninen.

Siis Ylen iltauutisissa 7.11.2013 väitettiin Malediivien saarista, että ”Merenpinnan nousuun on jo varauduttu tyhjentämällä matalimmat ja herkimmät saaret asukkaista.” Nettisivujen pidemmässä uutisessa, joka on otsikoitu ”Reportaasi Malediiveilta: Maailman matalin valtio siirtää ihmisiä turvaan ilmastonmuutoksen tieltä”, väite esitetään muodossa ”Kuusitoista kaikkein matalinta ja haavoittuvinta saarta on tyhjennetty asukkaista.” Kuten Ylen ja Ilmastofoorumin viestien vaihdosta em. linkin perusteella ilmenee, ei ole vielä löytynyt näyttöä tuon väitteen todenperäisyydestä. Vaikka moni muukin asia tuossa Kannisen Malediivi-uutisoinnissa on osoittautunut oudoksi, en nyt tässä lähde sitä tarkemmin ruotimaan. Katsotaan sitä sitten tarkemmin, kunhan JSN lähiaikoina antaa päätöksensä asiassa.

Uteliaisuuttani googlasin ilmastoaiheista palkitun Kannisen aiempia ilmastoaiheisia juttuja. Sieltä nousivat esiin jäätikköaiheet Grönlannista ja Perusta. Katsotaanpa ensin muutama kohta joulukuussa 2008 toimitetusta "Ilmastonmuutos sulattaa Perun jäätiköitä kovaa vauhtia" -jutusta, jota valitettavasti ei enää löydy Ylen sivuilta.

Andien maihin kuuluvan Perun katsotaan olevan maailman maista kolmanneksi suurimmassa vaarassa ilmaston lämpenemisen vuoksi.

---

Nyt jäätiköt katoavat kovaa vauhtia. Lisäksi uhattuna on Tyynenmeren viileä merivirta Humbolt, joka pitää Perun rannikkovedet kalassa. Kun vielä listaan lisää sen, että lähes puolet perulaisista elää köyhyysrajan alapuolella, voi kuvitella, minkälaisen uhan ilmastonmuutos aiheuttaa tulevaisuudessa - ja jo nyt.

---

Noin kolmesta tuhannesta Perun alueella sijaitsevasta vuoristojäätiköstä 22 prosenttia on kadonnut kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana.

---

Ilmastonmuutosta voi hidastaa kuten kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa yritetään. Mutta enää sitä ei voi pysäyttää kokonaan. Niinpä Perullekin jää ainoaksi mahdollisuudeksi sopeutua ilmaston lämpenemiseen.

Ilmastonmuutoksen tilastomatikkaongelma

Ilmastonmuutosparadigmalla on alusta alkaen ollut ongelmia tilastojen ja niiden tulkinnan kanssa. Yhdestä noista ongelmista saa käsityksen eläkkeellä olevan yliopistolehtori Pekka Hjeltin kirjoituksesta Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla. Hjeltin mukaan lämpöaikasarjojen analysointiin käytetyillä tilastollisilla menetelmillä "saadut tulokset ovat täysin arvottomia ja virheellisiä". Hänen mukaansa "mitään ilmastonmuutosta ei ole havaittavissa, vaan kyse on ilmaston luonnollisesta vaihtelusta".

Hjelt on haastanut ilmastotutkijoita tuolla asialla - siis ilmastotutkimuksessa käytetyillä mutta ko. käyttötarkoitukseen sopimattomilla tilastollisilla menetelmillä - jo vuosikausia. Vastaukseksi on tullut vaikenemista. Tämä vaikenemisen syy tietysti mietityttää. Jos Pekka Hjelt olisi selvästi väärässä, luulisi mm. Ilmatieteen laitoksen vastanneen reippaasti kertomalla perustelut omien tilastomenetelmiensä käytölle.

Voi tietysti olla niin, että Ilmatieteen laitoksella ei ole pitävää vastausta Hjeltin haasteeseen. Silloin hiljaisuus on ymmärrettävää joskaan ei hyväksyttävää. Ja silloin ongelma siirtyy ko. laitoksen yläpuolelle. Se siirtyy laitosta ohjaavan liikenne- ja viestintäministeriön kautta valtioneuvostolle, joka on luottanut ilmaston lämpenemisasioissa Ilmatieteen laitokseen ja käyttänyt viimeisten vuosien aikana miljardiluokassa julkisia varoja sellaisen ilmiön torjuntaan, jota Hjeltin mukaan ei tilastoista löydy.

Sanoisin, että yleinen etu vaatii Hjeltin väitteiden tutkimisen mahdollisimman nopeasti ja julkisesti. Se ei liene vaikeaa, sillä laiskana matemaatikkona tunnetun pääministerin ei sitä tarvitse tehdä itse.

Outoja tilasto-oireita johtavilla klimatologeilla

Brittien talvitulville on etsitty syyllistä jo parin kuukauden ajan. Pääministeri Cameron, joka omien sanojensa mukaan johtaa maailman vihreintä hallitusta, vihjaili ihmiskunnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen olevan niiden takana. Kun liki kaikki maan meteorologit ja useimmat klimatologitkin toppuuttelivat Cameronin johtopäätöksiä, muistuttivat IPCC:n raporttien johtopäätöksistä, jotka eivät tue Cameronia, ja vihjasivat katsomaan tulvasuojelun peiliin, tuli lopulta Met Officen tutkimuspäällikkö Julia Slingo esimiehensä avuksi. BBC:n mukaan Slingo lausui seuraavasti:

Yhdistyneen kuningaskunnan vaihteleva ilmasto tarkoittaa, että lopullista vastausta myrskyjen aiheuttajasta ei ole. Mutta kaikki todisteet viittaavat, että niillä on yhteys ilmastonmuutokseen.

Yhdistynyt kuningaskunta on nähnyt kaikkein poikkeuksellisimman sadejakson 248 vuoteen. Meillä on tilastot vuodesta 1766 alkaen, eikä meillä ole ollut mitään tällaista. Olemme nähneet poikkeuksellista säätä. Emme voi sanoa, että se olisi ennennäkemätöntä, mutta se on poikkeuksellista.

Taulukko 1

Englantilainen ilmastohistorioitsija, Paul Homewood, kävi noista tilastoista katsomassa, miten Slingon sanat kestävät tarkastelua. Eiväthän ne kestäneet. Homewood löysi 10 kahden kuukauden jaksoa, joiden sadanta ylitti joulukuun 2013 ja tammikuun 2014 yhteenlasketun sadannan. Moni sateisempi jakso ajoittuu ajalle, jolloin ihmiskunnan aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta ei ollut vielä aavistustakaan. Homewoodin tulos on taulukossa 1.


Minäkin hain taulukkolaskentasovellukseen tuon Slingon viittaaman kuukausittaisen sadantatilaston, ja tarkastelin sitä uteliaisuuttani. Joskus väitetään, että sateisten jaksojen toistumisväli on ilmastonmuutoksen seurauksena lyhentynyt. Etsin taulukosta 20 sadannaltaan runsainta vuotta, ja katsoin niiden toistumistiheyden 50-vuotisjaksoina viime vuodesta taaksepäin. Tulokset näkyvät taulukossa 2.

Satu Hassin hullu sääkirjoitus

Europarlamentaarikko Satu Hassi kirjoittaa Vihreässä blogissa 7. maaliskuuta 2014 seuraavasti (kursivoitu Hassin tekstiä ja normaaliteksti blogistin):

Etelä-Suomessa maa oli jo helmikuun lopulla lähes paljas ja ilma tuoksui suunnilleen huhtikuulta. Useimpia se ei haittaa, paitsi hiihtokeskusyrittäjiä - tai talviolympialaisten järjestäjiä.

Totta. Lumet ovat eteläisestä Suomesta sulaneet poikkeuksellisen varhain, mikä on varmasti aiheuttanut tulojen menetyksiä alueen hiihtokeskuksille. Katsotaanpa, millaisia lämpötiloja viime helmikuussa oli muualla. Josko lumien katoaminen on globaali ilmiö?

Kuva 1

Viereinen kartta (kuva 1) on Alabaman yliopiston yhdistelmä helmikuun lämpötilojen keskipoikkeamasta UAH-lämpöaikasarjan mukaan ja perustuen satelliittimittauksiin. Poikkeuksellisen lämmintä vuodenaikaan nähden on ollut Euroopan keski- ja itäosissa ml Sotshin tienoot Mustanmeren itärannalla, laajoilla alueilla Arktikalla ja Tyynenmeren pohjoisosissa. Poikkeuksellisen kylmää on ollut Pohjois-Amerikan keski- ja itäosissa, Pohjois-Atlantilla sekä Keski-Aasiassa ja Siperiassa. Muualla lämpötilat ovatkin olleet lähellä helmikuun keskiarvoja. Helmikuun globaali keskilämpötila oli UAH-sarjan mukaan +0,17°C viimeisen 30 vuoden keskiarvon yläpuolella. Lämpimintä oli pohjoisella pallonpuoliskolla, joka poikkesi +0,33°C em. keskiarvosta. Tropiikin helmikuu oli hyvin keskinkertainen +0,02°C keskiarvosta, kun eteläisellä pallonpuoliskolla oli hieman keskimääräistä viileämpää poikkeamalla -0,10°C. Viime vuoden helmikuusta laskennallinen globaali keskilämpötila putosi hitusen verran, 0,03°C.

Skottien hiihtohisseillä on ollut hulluja ongelmia 2014

Lumien katoaminen näyttäisi olevan niinikään paikallinen ilmiö ja erityisesti Euroopan itäisiä osia koskeva, sillä pohjoisen pallonpuoliskon helmikuun lumipeitteen laajuus oli reilut miljoona neliökilometriä keskimääräistä laajempi Rutgersin yliopiston pitämän satelliittimittauksiin perustuvan aikasarjan mukaan.

Monessa muussa maassa hullut säät ovat olleet pahempia.

Tjaah, mitäs pahaa tuossa yllä oli? Sään vaihtelua paikallisesti on nähtävissä, mutta kovin huolestuttavaa muutosta en lämpötiloista ja lumipeitteestä löytänyt. No, katsotaan, mitä Hassilla on varastossa.

Australian ennätyskuumasta kesästä on seurannut muutakin kuin maastopaloja. Taivaalta on tippunut puutarhoihin tuhansittain helteen tappamia lepakkoja. Kaliforniassa on pahin vesipula vuosikymmeniin.

Kuva 2

Australian ilmatieteen laitoksen mukaan tämä kesä - siis joulukuusta helmikuuhun - ei ollut ennätyskuuma. Viereinen kartta (kuva 2) näyttää lämpötilan olleen tavanomaista lämpimämpi Australian kaakkoisosissa ja pienellä alueella länsirannikolla. Muualla kesä oli lämpötilaltaan keskimääräinen tai hieman viileämpi. Siksi vähän epäilen tuota väitettä poikkeuksellisesta lepakkojen joukkokuolemasta tai ainakin sen yhteyttä kuumuuteen. Mutta minäkin olen huolissani lepakoista ilmastonmuutoksen kourissa. Nimittäin tuon ilmiön myötä viime vuosina nousseet kymmenet tuhannet tuulivoimalat tappavat lämpötilasta riippumatta useita tuhansia lepakoita joka päivä ja muita siivekkäitä vielä enemmän.

Maan ystävillä luvut ja realismi hukassa

Maan ystävien ilmastokampanjavastaava, Leena Kontinen, kirjoitti Hesarin mielipidepalstalla 15.2.2014 otsikolla "EU:n ilmastopolitiikka on uhkapeliä". Tuo mielipidekirjoitus ansaitsee lisähuomiota, sillä siitä näkyy monta ongelmallista asiaa. Seuraavassa Kontisen teksti on sisennettynä ja kursivoituna sekä kommenttini perinteiseen tapaan normaalitekstillä.

Connie Hedegaard puolusti (HS Mielipide 7. 2.) komissionsa esitystä EU:n vuoden 2030 ilmastotavoitteiksi. Hän piti 40 prosentin päästövähennystä kunnianhimoisena. Ilmastotieteen nykytiedon mukaan se olisi uhkapeliä tulevaisuudellamme.

Olen EU:n ilmastokomissaari Hedegaardin kanssa samaa mieltä tavoitteen kunnianhimoisuuden kanssa. Mikään muu maanosa ei nimittäin aio seurata Euroopan mahdollista esimerkkiä, joka tulisi vain johtamaan EU:n teollisuuden edelleen jatkuvaan valumiseen Aasiaan ja Amerikkoihin. Se olisi uhkapeliä hyvinvointimme tulevaisuudella.

Neljänkymmenen prosentin tavoite vie tutkija Kevin Andersonin varoituksen mukaan 50–70 prosentin varmuudella maapallon lämpötilan nousun yli kahden asteen riskirajan, mikä merkitsee Maailmanpankin sanoin "tuhoisia vaikutuksia".

En tunne tarkemmin tämän tutkija Andersonin tutkimuksia, mutta googletus kertoo hänen uskovan maapallon ilmakehän kuuden asteen lämpenemiseen vuosisadan loppuun mennessä. Sen perusteella Anderson epäilee maapallon väkimäärän vähenevän noin yhdeksästä miljardista ihmisestä vuonna 2050 alle puoleen miljardiin vuosisadan loppuun mennessä - siis lähes 20-osaansa tai alle kymmeneen prosenttiin nykyisestä väkimäärästä. Melkoinen tietäjä täytyy Andersonin olla heittäessään tuollaisia projektioita lähes 100 vuoden päähän, enkä ihmettele Maailmanpankin arviota, jos he uskovat Andersonia.

 

Katsotaanpa kuitenkin ennen Andersonin väittämiin uskomista empiiristä aineistoa maapallon keskilämpötilasta. Olen viereiseen kuvaan sijoittanut lämpötilan trendikuvaajan 100 vuoden päähän (sininen murtoviiva ja vasen asteikko °C). Lähtöaineistona olen käyttänyt hallitustenvälisen ilmastopaneelin, IPCC:nkin, luottamaa Yhdistyneen Kuningaskunnan ja Itä-Anglian yliopiston yhdessä ylläpitämää HadCRUT4-lämpöaikasarjaa. Kuvaajasta ilmenee, että 100 vuoden lämpenemistrendi ei ole vielä koskaan mittaushistorian aikana ylittänyt kahden asteen rajaa. Koko sadan vuoden lämpenemistrendikin on 0,7 °C - siis hyvin kaukana poliittisesti vaaralliseksi määritellystä rajasta.

Kuvan musta viiva (lukemat oikeasta asteikosta tilavuuden miljoonasosina) on ilmakehän hiilidioksidipitoisuus Mauna Loan mittausten mukaan vuodesta 1959 alkaen ja analysoituna Law Dome -jääkairauksesta  vuosina 1914 - 1958. Hiilidioksidipitoisuudella ei näytä olevan kovin paljoa yhteistä edestakaisin nousevan ja laskevan lämpötilatrendin kanssa. Tjaah, mitäpä tässä enää tarkemmin selittelemään CO2-pitoisuuden ja lämpötilatrendin yhteydestä. Tutkija Andersonin varmuutta siitä ei ainakaan löydy - ei sen paremmin korrelaation osalta kuin viime vuosina jälleen laskemaan lähteneen lämpötilatrendin osalta.

Pölynimurin suhteen ilmastoon tietää vain meppi

Vaimoni, joka sattuneesta syystä on kurkkuaan myöten täynnä ilmastonmuutosasiaa (enkä todellakaan moiti häntä siitä), luki tämän jutun netistä, ja tuli yllätyksekseni kysymään asiasta. Kysymys oli polveileva ja kesti kaikkine tehostekeinoineen viitisen minuuttia. Tiivistän kysymyksen ytimen pariin kohtaan:

Onko ilmastoa tuhottu jo 100 vuotta imuroimalla?

1. Miten Euroopan Unioni voi tietää vaimoani paremmin kodissamme tarvittavan pölynimurin vaatimukset?
2. Miten (tulevaisuuden) pölynimurimme teho vaikuttaa ilmastoomme.

Otan mielelläni neuvoja vastaan molempiin kysymyksiin vastaamiseksi, sillä omat nopeat vastaukseni eivät saaneet minkäänlaista ymmärrystä. Edes vetoaminen energian säästöön ja sähkölaskun mahdolliseen kevenemiseen eivät auttaneet. Sain tulivuorenpurkausta muistuttaneen kohtauksen pysähtymään (hetkellisesti) lupaamalla vertailla pölynimuriemme tehojen historiaa ilmaston lämpenemiseen.

Valitettavasti minulla ei ole tarkkaa muistikuvaa yhteisen historiamme aikaisista pölynimureista. Niitä on ollut monta eri merkkistä ja tehoista. On lisäksi ollut sekä varsinaisia pölynimureita että rikkaimureita. Muistelen ostaneeni joskus 1900-luvun viimeisinä vuosina silloin laadukkaan 800-900 watin Electroluxin, joka lopulta uupui (vaimoni ohjeistuksen mukaisesti toteuttamani loputtoman imuroinnin jälkeen) käsissäni muutamia vuosia sitten. Viime vuodesta alkaen meillä on ollut Dyson-merkkinen imuri, jonka ilmoitettu teho ylittää 500 watilla vuodesta 2017 ilmastollisesti EU:n mielestä turvallisen imurin 900 watin rajan. 

Sain vaimoni lopulta kuitenkin rauhoittumaan näytettyäni seuraavat kuvat ilmaston lämpenemisestä. Ne nimittäin osoittivat, että imurointini ei välttämättä ole pilannut ilmastoamme. Aloitetaan RSS-aikasarjan (Remote Sensing System) globaalilla lämpötilatarkastelulla.

Vieressä oleva kuva osoittaa, että sitkeä imurointini Dysonilla ei ole oleellisesti vaikuttanut ilmastoon ainakaan globaalilla tasolla. Laskennallinen globaali lämpötila on pysynyt melko tasaisena viimeiset 17 vuotta. Tuo aika on sikäli mielenkiintoinen, sillä yksi maailman johtavista ilmastotutkijoista piti sitä kriittisenä. Ilmastollisten aikasarjojen tilastolliseen analyysiin erikoistunut ja niissä ainakin joidenkin mielestä johtava analyytikko Ben Santer sanoi vuonna 2011: "Tuloksemme osoittavat, että vähintään 17 vuoden pituisia lämpöaikasarjoja tarvitaan osoittamaan ihmiskunnan vaikutus troposfäärin keskilämpötilaan."

Tarkastellaan vielä ilmastolliset kanarialinnut - siis Tropiikin, Arktikan ja Antarktikan lämpötilat. Nehän kertovat ilmastotutkimuksen valtavirran mukaan enemmän muutoksesta verrattuna globaaliin kehitykseen. Kaikki alempana olevat lämpötilakuvaajat ovat RSS-sarjasta ja päivitetty lokakuuhun 2013.

Loppuuko ilmastokeskustelusta happi?

Toiseksi viimeinen Muuttuva ilmasto -teemalla pidetty Studia Generalia -luento oli minulle henkilökohtainen elämys, sillä lupaukseni mukaisesti olin paikalla alusta loppuun asti. Tilaisuuden aloitti juontajaksi varattu professori Laura Kolbe, joka onnistui katsojia pettämättä olemaan yhtä täynnä itseään kuin aina ennenkin. Tuskallisen kuuden minuutin alkujuonnon jälkeen vuoroon päästettiin Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professori Atte Korhola, jonka luennon aiheena oli "Loppuuko ilmastokeskustelusta happi?"

Atte Korholan mielestä ilmastomallit eivät oikein simuloi ilmastoa

Professori Korhola aloitti kuvaajalla, joka todisti median kiinnostuksen ilmastonmuutokseen olleen hiipumassa sitten Kööpenhaminan ison ilmastokokouksen vuonna 2009. Seuraavaksi Korhola osoitti ns. ilmastoalarmismin dramaattisen hiipumisen mielipidetutkimusten valossa. Julistettu viesti ei mene perille, eivätkä ihmiset siis enää pelkää mainostettua ilmastonmuutosta. Ilmastotutkijatkin ovat Korholan mukaan turhautuneita asiaan.

Mikä olisi keino parantaa ilmastokommunikaatio-ongelmaa? Nyt päästiin illan pääaiheeseen, joka siis onkin viestintäongelma. Korholan johtopäätös oli, että lineaarinen kommunikointi, jossa ilmastotutkijat ovat asiansa lähettiläitä, ei enää toimi. Ylhäältä tieteen huipulta annettu viestintä rahvaalle ei enää tuota haluttua tulosta.

Korhola totesi tieteen perustuvan skeptisyyteen, kritiikkiin, objektiivisuuteen ja nöyryyteen tiedon olemuksen edessä. Epäsuorasti hän totesi ilmastotutkijoiden erehtyneen näissä asioissa ainakin viestinnän osalta. Ilmastokeskustelussa tapahtuva leimaaminen ja apokalyptinen pelottelu on Korholan mielestä iso virhe, johon niin tutkijat, media kuin poliitikot syyllistyvät. Korholan esimerkit olivat niitä, joita minäkin olen tässä blogissa välillä esitellyt. Hänen mielestään yhä hurjemmaksi käyvä uhkailu ilmastokatastrofilla ei toimi, vaan itse asiassa se kääntyy itseään vastaan ja eristää uhkailijat nurkkaan.

Seuraavaksi Korholan olikin jo siirryttävä todistamaan ihmisen syyllisyyttä ilmastonmuutokseen - se kai on nykyisin must-juttu tiedeyhteisökelpoisuuden säilyttämiseksi - mutta kohtuullisen hyvin hän siitä selvisi näin maltillisen skeptikon silmälasien läpi katsottuna. Epävarmuuksiahan ilmastotutkimuksessa on lähes kaikista asioista, kuten Korhola totesi.

Esimerkki ilmastotutkimuksen eeppisestä erehdyksestä

Victorian yliopistossa oleva Kanadan ilmaston mallintamisen ja analysoinnin keskus lähetti viime kuussa julkaistun IPCC:n 5. arviointiraportin valmistelua varten viisi ilmastomallinnusajoa, jotka oli tehty sen uusimmalla CanESM2-ilmastomallilla. Alla olevat kuvat kertovat ajojen tulokset globaalisti, tropiikissa ja eteläisellä pallonpuoliskolla. Kuviin on lisätty satelliiteilla, säähavaintopalloilla ja sääasemilla mitatut lämpötilat. Mallinnusten ja todellisuuden väliset erot ovat järkyttävän suuria, ja ne kasvavat jatkuvasti.

Kuva 1

Yllä olevassa kuvassa 1 on ohuilla viivoilla on kuvattu viiden ajon tulokset. Niiden keskiarvo on esitetty paksulla mustalla viivalla. Eri menetelmin mitatut globaalit lämpötilat maan pinnalla - siis todelliset havainnot - on esitetty punaisella (satelliitti), keltaisella (säähavaintopallot) ja vihreällä (säähavaintoasemat, HadCRUT4) murtoviivalla.

Vuoden 2012 lopussa mallien ennustaman ja havaintosarjoista lasketun lämpötilan ero on 0,73 astetta. Se on lähes yhtä suuri kuin havaintosarjoista todettu 0,8 asteen lämpeneminen viimeisen 150 vuoden aikana. Mallinnus antaa lämpenemistrendiksi vuodesta 1979 alkaen 0,34 astetta per vuosikymmen, kun todellisuudessa on on lämmennyt vauhdilla 0,147 astetta per 10v. Lämpenemisvauhti mallinnuksessa on siis noin 230% todellisuudesta.

Kuva 2

Kuvassa 2 on niinikään globaalit arvot, mutta noin seitsemän kilometrin korkeudelta ilmakehästä. Mallinnukset ennustavat suurinta lämpenemistä ylempään troposfääriin, jossa ilmakehän kasvavan hiilidioksidipitoisuuden takaisinsäteilyn pitäisi selvimmin näkyä myös lämpönä. Jostain syystä sitä ei näy, ja mallinnuksen lämpenemistrendi on peräti noin 300% satelliittihavaintojen trendistä.

Varo ilmastonmuutosta epäileviä videoita!

Innsbruckin yliopiston sosiaalipsykologian professori, Tobias Greitemeyer, altisti muutamia satoja opiskelijoita ilmastonmuutosta käsitteleville videoille. Osa videoista käsitteli ns. konsensuskäsitystä ilmastonmuutoksesta kriittisesti, osa neutraalisti ja osa myönteisesti. Tutkimuksen tulos oli se, että kriittisesti nykyistä ilmastoparadigmaa käsittelevät videot vaikuttivat voimakkaimmin saaden eniten aikaan muutoksia katsojien asenteissa. Neutraalit ja ilmastonmuutosta myötäilevät videot eivät saaneet aikaan vastaavaa muutosta. No, tästäpä professori Greitemeyer sai hyvän otsikon tutkimusraportilleen. Olen suomentanut tuon otsikon tämän blogikirjoituksen otsikoksi.

Greitemeyerin tutkimusta on tietenkin kritisoitu monesta näkökulmasta. En tuohon kritiikkiin tai tutkimukseen muutenkaan kummemmin halua puuttua, sillä tällaisen lähes koko elämän kokeneen inhorealistin on vaikeaa innostua yleensäkään sosiaalipsykologiasta. Siitä huolimatta kokemukseni lähipiiristä ovat samansuuntaisia Greitmeyerin tulosten kanssa.

No miksi ilmastoparadigmaan skeptisesti suhtautuvat videot ovat tehokkaampia kuin sitä myötäilevät videot? Greitemeyeriltä jää asian pohdinta tältä osin keskeneräiseksi. En minäkään osaa asiaa varmaksi analysoida. Johtuisiko se siitä, että skeptikkoleirin videoissa pureudutaan asioihin syvällisemmin? Vai iskevätkö ne rajummin niihin asenteisiin, joita ihmisillä ymmärrettävästi on pitkään jatkuneen ilmastopropagandan seurauksena?

Minä huomasin tämän tutkimuksen GWPF:n sivulta. Tunnustan vähän nolona, että en ole itse katsonut ainuttakaan Greitemeyerin tutkimuksessa mainittua videota, vaikka olen luullut olevani aika hyvin perillä siitä, mitä ilmastonmuutoskeskustelussa maailmalla tapahtuu. Ehkä pitää seurata myös videomaailmaa aiempaa tarkemmin.