Loppuuko ilmastokeskustelusta happi?

Toiseksi viimeinen Muuttuva ilmasto -teemalla pidetty Studia Generalia -luento oli minulle henkilökohtainen elämys, sillä lupaukseni mukaisesti olin paikalla alusta loppuun asti. Tilaisuuden aloitti juontajaksi varattu professori Laura Kolbe, joka onnistui katsojia pettämättä olemaan yhtä täynnä itseään kuin aina ennenkin. Tuskallisen kuuden minuutin alkujuonnon jälkeen vuoroon päästettiin Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professori Atte Korhola, jonka luennon aiheena oli "Loppuuko ilmastokeskustelusta happi?"

Atte Korholan mielestä ilmastomallit eivät oikein simuloi ilmastoa

Professori Korhola aloitti kuvaajalla, joka todisti median kiinnostuksen ilmastonmuutokseen olleen hiipumassa sitten Kööpenhaminan ison ilmastokokouksen vuonna 2009. Seuraavaksi Korhola osoitti ns. ilmastoalarmismin dramaattisen hiipumisen mielipidetutkimusten valossa. Julistettu viesti ei mene perille, eivätkä ihmiset siis enää pelkää mainostettua ilmastonmuutosta. Ilmastotutkijatkin ovat Korholan mukaan turhautuneita asiaan.

Mikä olisi keino parantaa ilmastokommunikaatio-ongelmaa? Nyt päästiin illan pääaiheeseen, joka siis onkin viestintäongelma. Korholan johtopäätös oli, että lineaarinen kommunikointi, jossa ilmastotutkijat ovat asiansa lähettiläitä, ei enää toimi. Ylhäältä tieteen huipulta annettu viestintä rahvaalle ei enää tuota haluttua tulosta.

Korhola totesi tieteen perustuvan skeptisyyteen, kritiikkiin, objektiivisuuteen ja nöyryyteen tiedon olemuksen edessä. Epäsuorasti hän totesi ilmastotutkijoiden erehtyneen näissä asioissa ainakin viestinnän osalta. Ilmastokeskustelussa tapahtuva leimaaminen ja apokalyptinen pelottelu on Korholan mielestä iso virhe, johon niin tutkijat, media kuin poliitikot syyllistyvät. Korholan esimerkit olivat niitä, joita minäkin olen tässä blogissa välillä esitellyt. Hänen mielestään yhä hurjemmaksi käyvä uhkailu ilmastokatastrofilla ei toimi, vaan itse asiassa se kääntyy itseään vastaan ja eristää uhkailijat nurkkaan.

Seuraavaksi Korholan olikin jo siirryttävä todistamaan ihmisen syyllisyyttä ilmastonmuutokseen - se kai on nykyisin must-juttu tiedeyhteisökelpoisuuden säilyttämiseksi - mutta kohtuullisen hyvin hän siitä selvisi näin maltillisen skeptikon silmälasien läpi katsottuna. Epävarmuuksiahan ilmastotutkimuksessa on lähes kaikista asioista, kuten Korhola totesi.

Korholan mukaan suomalainen media kertoi IPCC:n viimeisestä raportista valheellisesti, missä ei tietysti ole mitään uutta. Mielenkiintoinen oli luennoitsijan tulkinta ihmisen osuudesta noin 0,8 asteen lämpenemiseen sitten vuoden 1850. Se oli peräti 0,2 astetta. En ihmetellyt, kun kuulin luennon jälkeen paikalle saapuneen Ilmatieteen laitoksen johtaja  Trofim Lysenkon Mikko Alestalon lämpötilan nousseen ainakin 0,6 asteella Korholan kanssa luennon jälkeen lyhyesti keskusteltuaan.

Viimeisen reilun 15 vuoden aikainen lämpenemättömyys on Korholan käsityksen mukaan yksi eniten askarruttavia asioita ilmastotutkimuksessa. Myös ilmastossa syklisesti tai kvasisyklisesti tapahtuvat vaihtelut ovat asioita, joita ilmastotutkimus ei osaa selittää. Korholaa askarruttivat myös ilmastomallien kyvyttömyys simuloida ilmastoa viimeisen 20 vuoden aikana, kovin erilaiset ilmastoherkkyysarvot ja jutustelut lämmön piiloutumisesta syviin meriin.

Lopuksi Korhola osoitti Yhdysvaltain ilmastotutkijoiden saavan tukea öljyteollisuudelta ja maailman luetuimman ilmastosivuston skeptisen ylläpitäjän, Anthony Wattsin, elävän vaatimattomasti lähes mahdollisimman hiilineutraalisti. Tällä esimerkillä hän halusi johdattaa kuulijat opetukseensa, jonka mukaan ei kannattaisi leimata eri tavoin ilmastoasioista argumentoivia. Heidän kanssaan kannattaisi yrittää dialogia ilman yritystä tehdä kaikista samanlaisesti ajattelevia. Hmm... Tieteen näkökulmasta epäilemättä noin, mutta propaganda ei kyllä silloin läpäise kansan kerroksia riittävästi.

Professori Atte Korholan luennossa oli muitakin elementtejä, joita en tässä referoi. Se on hyvinkin katsomisen arvoinen. Tässä vielä linkki videoon, jossa Korholan osuus alkaa kohdasta 06:10.  

Hannele Cantell

Korholan jälkeen luennoinut dosentti Hannele Cantellin esityksestä en viitsi kirjoittaa paria virkettä enempää. Se oli yksinkertaisesti sanottuna Porthanian tieteellisyyden kaapuun naamioitua hapetonta ilmastonmuutospropagandaa yhdistettynä kasvatukselliseen jargoniin. Tuija Braxmaisesti hymyilleen luennoitsijan usko hiilijalanjäljen syntiin, ihmiskunnan lankeemukseen ja kädenjäljen parantavaan sovitukseen on varmasti vahva, joten jäsenyys valtakunnallisessa Ilmastopaneelissa lienee yhtä ansaittu kuin vaikkapa Petteri Taalaksen ja Kai Kokon.  

Varsinaisen luentotilaisuuden jälkeen Yleisradio järjesti jatkokeskustelun, jossa piti pohtia muun muassa, mitä jokainen voi itse tehdä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Luennoitsijoiden lisäksi keskusteluun osallistuivat Ilmatieteen laitoksen johtaja Alestalo, mediatoimisto Toisen luova johtaja Jani Halme ja Luontoliiton pääsihteeri Leo Stranius. Keskustelijat miettivät myös, miksi ihmisten käytös ei ole vielä muuttunut, vaikka ilmastotietoa kuulemma on. Keskustelun vetäjinä toimivat YLEn toimittajat Pasi Toiviainen, joka säikähti ilmastonmuutosta jo vuonna 1988, ja Minttu Heimovirta.

Tuosta keskustelusta ei jäänyt paljoa mieleen. Jaa, sentään kohdassa 24:00 - 25:15 toimittaja Toiviaisen tekemä kysymys todisti suomalaisten järkevyydestä. Toimittaja pyysi noin 70-päisen yleisön joukossa olevia ilmastoalarmisteja (=tosiuskovaisia) nostamaan kätensä ylös. Lähes 25 vuotta ilmastonmuutospropagandaa tehneen Toiviaisen pettymykseksi vain kolme tai neljä kättä nousi. Urakkaa on siis jäljellä, mutta epäilen hapen loppuvan kesken.

Viimeinen Muuttuva ilmasto -luentosarjan ilta on 7.11., jolloin teemana ovat ilmastosopimukset ja kansainvälinen ilmastoyhteistyö. Asiasta kiinnostuneilla on silloin mahdollisuus käydä kysymässä vaikkapa sitä, kuinka iso tulonsiirron Suomesta etelän maille on oltava, jotta vältämme ilmastotuhon. Ennakkotietona voin sanoa summan olevan useita miljardeja vuositasolla, joten aivan pikkuasiasta ei ole kysymys. Palaan itse tuohon asiaan piakkoin, kunhan 11.11.2013 alkava Varsovan ilmastokokous (COP 19) pääsee vauhtiin.