maanantai 27. helmikuuta 2017

Jääkarhupäivän järkyttävä video

Tänään vietetään kansainvälistä Jääkarhupäivää. Sitä on ryhdytty viettämään, koska jääkarhututkijoiden ja monien muiden arvostettujen tahojen mukaan ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos vie jääkarhuilta elämän eväät ajaen ne sukupuuttoon. Halutaan siis jääkarhujen karulla kohtalolla lisätä ihmisten tietoutta laajemmasta asiasta. Niinpä ei ole ihme, että myös monet järjestöt, mm. Greenpeace ja WWF, käyttävät jääkarhuja mannekiineina erilaisissa kampanjoissaan.

Minäkin haluan kantaa korteni kekoon ja tuon lukijoille riipaisevan videon jääkarhujen kohtalosta. Voimme jännittää yhdessä, näemmekö tuolla videolla maailman viimeiset jääkarhut. Nenäliinat esiin ja katselemaan:



Mutta hetkinen!?! Ei kai videolla väitetty ja vielä arvostetun jääkarhututkijan, tohtori Susan Crockfordin, puhumana, että jääkarhupopulaatiot voivatkin paremmin kuin vuosikymmeniin? Täytyypä katsoa ja kuunnella uudelleen!


torstai 2. helmikuuta 2017

Rovaniemeläisvaltuutetun tiedostava vaaliteema Lapin ilmaston pelastamiseksi

Kuntavaalit lähestyvät. Nehän pidetään huhtikuun 9. päivänä. Minä olen tuon lähestymisen jo huomannut paikallislehtien yleisönosastokirjoitteluna. Neljä vuotta hiljaa olleet valtuutetut ja tulevien vaalien uudet yrittäjät ovat aloittaneet kirjoittelun herättääkseen äänestäjien huomion.

Professori ja kaupunginvaltuutettu (Vas.) Vesa Puuronen
Olen aika varma siitä, että tämän blogin pääaiheet, ilmastonmuutos sekä ilmasto- ja energiapolitiikka, eivät nousse kuntavaalien pääteemoiksi valtakunnallisesti. Ehkä ne kuitenkin aikaansaavat debattia jossain päin paikallisesti. Onhan meillä useampia kuntia, joissa esimerkiksi tuulivoimarakentaminen on noussut hyvinkin kiistanalaiseksi ja kuntalaisia jakavaksi asiaksi. Energiapolitiikan osalta Helsingissä olisi ehkä eniten pohdittavaa, sillä nykyisen kaupunginhallituksen ja -valtuuston päätökset kaupungin energiayhtiön ihan hyvässä kunnossa olevien, tehokkaiden ja puhtaiden hiilivoimaloiden alasajosta ennenaikaisesti maksavat useita satoja miljoonia kaupungin tulopuolelle.

No vaikka aiheista ei useimpien kuntien osalta vaalien pääteemaa tule, aina kuitenkin löytyy niitä, jotka ilmasto- ja energia-asioilla haluavat kampanjoida. Joten avataan tällä bloggauksella Ilmastorealismin kuntavaaliteema. Ehkä kommentteihin alle kertyy sekä teräviä että huvittavia tarinoita aiheesta. Otan itse yhden esimerkin tuosta jälkimmäisestä kategoriasta Rovaniemeltä.

Rovaniemen kaupunginvaltuutettu ja Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen (Vas., ent. kommunisti) nosti vaalikampanjassaan ilmastokortin Lapin Kansalle lähettämässään mielipidekirjoituksessa otsikolla "Tunturiralli lopetettava". Seuraavassa on Puurosen teksti kokonaisuudessaan sisennettynä ja muutama minun kommenttini siinä välissä.

Taas olemme saaneet nauttia Tunturirallin ”hienosta” tunnelmasta. Täällä Vanttauskoskella on ajanut kymmeniä kilpa-autoja, huoltoautoja ynnä muita, kuten edellisinäkin vuosina. Pörinää, pauketta ja pakokaasun käryä on riittänyt.
Vanttauskoski on Rovaniemen Yläkemijoen alueen keskuskylä. Liikenne siellä vilkastuu Tunturirallin aikana päivän tai kahden ajaksi ehkä yhtä hurjaksi kuin rauhallisen uusmaalaisen kotikaupunkini asuinkorttelien liikenne joka arki-ilta sen jälkeen, kun ihmiset ovat palanneet töistä ja ostoksilta koteihinsa. Juuri ajokortin saaneet nuoret kuskit kokeilevat silloin lähes tyhjillä kaduilla, kenen autossa on rikkinäisin pakoputki.
Vaikuttaa siltä, että ihmiset ovat hulluja tai tyhmiä tai molempia. Ilmastonmuutos uhkaa tuhota ekosysteemin ja elämän edellytykset. Täällä pohjoisessa, jossa katastrofin lähestyminen lienee suurelle osalle ihmisistä selvää, sitä kuitenkin edistetään hurraa-huutojen kera.

lauantai 21. tammikuuta 2017

Trump ei aikaile ilmastoasioissa

Eilen se tapahtui. Obama lähti ja Trump tuli. Samalla lähti Valkoisentalon nettisivuilta melkoinen määrä ilmastonmuutospropagandaa. Ja iso osa Obaman hallinnon perintöä. Mukana saattoi mennä
Presidentti Trump vannomassa presidentin valaa
hitunen asiaakin, mutta sellaista se on siivotessa kunnolla. Minua harmittaa, kun en tajunnut kopioida noita Obaman aikaisia ilmastosivuja. No, se on pieni vahinko.

Suomen poliittinen johto ehkä perussuomalaisia lukuunottamatta pohtii isompaa vahinkoa. Miten ihmeessä Trumpista tuli maailman mahtavimman maan presidentti? Ja miten hänen kanssaan pärjätään? Minulla on molempiin asioihin tarjota vastauksia kirjoituksen lopussa. Mutta sitä ennen mennäänn tämän blogin aiheeseen, eli ilmastopolitiikkaan, mikä meidän poliittisessa ilmapiirissämme kattaakin lähes kaiken elämiseen liittyvän niin sanotusta ilmastotutkimuksesta energian käyttöömme. Siis ihan kaiken asumisestamme liikkumiseen ja ruokailuun. Ministeri Anne Bernerkin perusteli liikenneyhtiöselvitystään ilmastonmuutoksen torjunnalla.

No, ei tässä meidän poliitikoilla suurta hätää ole, sillä vallan kahvassa eivät ole enää Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja. Eivätköhän Niinistöt (Sauli ja Jussi), Soini ja ehkä Orpokin sopeudu realiteetteihin. Suurempi hätä voi olla niillä poliitikoilla, jotka ovat tehneet politiikkaa Obaman premisseillä, joista ilmastonmuutos on ollut yksi merkittävimmistä. Ja vielä suurempi huoli voi tietysti olla niillä kaikilla lukemattomilla asiantuntijoilla, erityisasiantuntijoilla, tutkijoilla ja muilla lobbareilla, joiden tulorahoitus on täysin riippuvaista ilmastonmuutosasioiden muodikkuudesta valtioiden hallinnoissa. Heille tulee aivan uusia haasteita, kun Trumpin hallinto vaikuttaa täysin kylmältä asialle.


torstai 19. tammikuuta 2017

Ilmaston säätely on kallista ja tehotonta

Tanskalainen professori, Bjørn Lomborg, on yksi arvostetuimmista globaaleja ympäristöhaasteita arvioivista vapaista kirjoittajista. Hän on tällä hetkellä Kööpenhaminan kauppakorkeakoulun Kööpenhaminan Konsensuskeskuksesta (Copenhagen Consensus Center) vierailevana professorina, mutta paljon tunnetumpi hän on perustamastaan ajatushautomosta, joka on pyrkinyt laajalla talous- ja valtiotieteilijöiden verkostoitumisella tuomaan vastapainoa usein yhden asian isoille ympäristöliikkeille ja niitä myötäilleille ylikansallisille konsensuksille.
Bjørn Lomborg

Lomborgin ideana on ollut nostaa esiin sellaisia faktoja, jotka eivät ole johonkin tärkeään asiaan liittyen saaneet yleisessä mediassa tai keskustelussa riittävää huomiota. Niinpä ei ole ihme, että hän on ottanut kantaa myös ilmastonmuutokseen, jonka torjunnasta erilaisine tavoitteineen on tullut mm. talous-, energia-, liikenne- ja ympäristöasioita hallitseva kansainvälisen politiikan metasektori.

Lomborg ei kiistä ilmastonmuutosta, joka hänenkin mukaansa on ollut vallitseva tila jo useamman miljardin vuoden ajan. Ei hän kiistä ihmiskunnan viime aikaista rooliakaan, mutta ongelman suuruusluokasta ja vakavuudesta hän on esittänyt monia hyviä argumentteja. Samoin hän on arvostellut niitä ratkaisuja ja käytännön keinoja, joilla tuota ongelmaa vastaan ollaan käymässä.

Alla olevalla muutama päivä sitten ilmestyneellä videolla Bjørn Lomborg yrittää suhteuttaa hieman yli vuosi sitten solmitun Pariisin ilmastosopimuksen täytäntöönpanon vaikutuksia ilmastoon sopimuksen taloudelliseen hintaan. Hänen käyttämänsä vaikutusarvioinnin perustana ovat ne samat ilmastomallit, joihin mm. hallitusten välinen ilmastopaneeli on perustanut arvionsa ilmastollisesta lähitulevaisuudestamme. Videoon saa päälle kääntämäni suomenkielisen tekstityksen kuvan oikeassa alalaidassa olevasta teksityspainikkeesta (vasemmanpuoleisin).




Lomborg siis pitää Pariisin ilmastosopimusta tehottomana ja sen perusteella luotuja politiikkatoimia järjettömän kalliina. Yksinkertaisesti sanottuna ne ovat vääriä politiikkatoimia.


perjantai 13. tammikuuta 2017

Epätieteellinen IPCC tulisi lakkauttaa

Kirjoittaja Antero Järvinen

Vuosien varrella hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin, IPCC:n, sisäpiiriläisillä olisi ollut asemansa puolesta mainio mahdollisuus vaikuttaa ja muuttaa paneelin toimintaa niin, että tiedeihmiset olisivat lopettaneet siihen kohdistamansa kritiikin. Koska sisäpiiriläiset ovat IPCC-sopan keittäneet, on toiveajattelua, että he alkaisivat itse siivota seteleillä vuorattua pesäänsä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää se, että IPCC lakkautetaan. IPCC on hyvä esimerkki siitä, että sen kaltaista organisaatiota ei tarvita millään tieteen alalla. Tieteen on oltava vapaata. Kuuluisa tieteenfilosofi Karl Popper (1975) kritisoi tieteen häpäisevien monopolien luomista, jollainen IPCC on. Jos joku kuitenkin järjen vastaisesti haluaisi nostaa IPCC:n tuhkista uudenlaisen tieteellisen ilmasto-organisaation, annan muutaman vihjeen kuinka se pitäisi tehdä. Vihjeet paljastavat lukijalle nykyisen IPCC:n uskottavuutta murentaneet suurimmat heikkoudet.

Täyteen reikiä ammuttu ja tieteen vastainen IPCC
on laukautettava!
Peruslähtökohta olisi tietysti se, että yhtään vanhassa IPCC:ssä ryvettynyttä henkilöä ei pitäisi ottaa mukaan uuden IPCC:n toimintaan, ei ainakaan sen johtotehtäviin. Johtotehtävät tulisi olla lyhytaikaisia, korkeintaan kolmivuotisia, ja ilman uudelleen valinnan mahdollisuutta. Konsensuksesta puhuminen ja eri miltä olevien tiedeihmisten mustaaminen olisi tyystin loputtava. Ne jos mitkä paljastavat organisaation epätieteellisyyden. Päinvastoin, jos kerran kyseessä on ihmiskunnan kohtalonkysymys, uuden IPCC:n kuin myös oppilaitosten tulisi kannustaa ja rahoittaa tiedeyhteisöä etsimään hypoteesista heikkouksia ja iloita niiden löytymisestä. Jos konsensus kuuluisi tieteen standardeihin, me uskoisimme yhä, että Maa on litteä. 

Jatkuvista ja vääriksi osoittautuvista kauhukuvien ’ennustamisesta’ pitäisi myös luopua kasvojen säilyttämiseksi. Klimatologisten aineistojen rukkaaminen haluttuun suuntaan pitäisi tehdä mahdottomaksi purkamalla aineistojen haltijoiden monopolit, mikä estäisi tarkoitushakuisen maalitolppien siirtämisen eli datan muuttamisen tukemaan alati vaihtuvia hypoteeseja. Uuden IPCC:n sääntöihin tulisi kirjata tärkeä pykälä, jossa heidän edustajansa eri maissa velvoitettaisiin tulemaan riippumattoman tahon vähintään kerran vuodessa järjestämään kriittiseen mediatapahtumaan, jonka sisältöön ja kysymyksiin he eivät voisi vaikuttaa. Ilmastopolitiikassa olisi vältettävä nykyisen kaltaista populismia ja totalitarismia, joiden tunnuspiirre on vaihtoehtojen etsimisen karttaminen. 

Vuodesta 1990 IPCC on tuottanut 5-6 vuoden välein raportteja, joissa ihmisen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen (CO₂) ilmastovaikutusten argumentit ovat muuttuneet raportista toiseen. IPCC ei ole koskaan myöntänyt, että aikaisemmat epäonnistuneet selitykset olisivat olleet vääriä, vaan se on jatkuvasti keksinyt uusia selityksiä. Avaruusfyysikko Fred Singer (2013) on laatinut selityksistä lyhyen yhteenvedon (IPCC’s Bogus Evidence for Global Warming), joka löytyy netistä. Jos haluat laajemman yhteenvedon, katso McKitrickin ja kumppaneiden kirjoitus (Independent Summary for the Policymakers, 2007). 

Toinen kuuluisa astrofyysikko, Malcolm Ross, on sanonut, että ajatus siitä, että ihminen on merkittävästi lämmittänyt ilmastoa on ylivoimaisesti suurin tieteellinen väärinkäyttö, jonka hän koskaan nähnyt. Singerin ja monien muiden perusteltu kanta on, että IPCC ei ole onnistunut osoittamaan, että ihmisen toiminta, erityisesti CO₂-päästöt, vaikuttaisi merkittävästi ilmastoon. Tärkeä syy tähän onnettomaan tilanteeseen on se, että IPCC:n raportit eivät arvioi suurempaa ja oleellisempaa kokonaisuutta, sitä mitä tiede sanoo ilmastonmuutosten syistä ylipäätään, vaan keskittyy pelkästään ihmisen vaikutuksiin. Tämän vuoksi IPCC:n johtopäätöksiä ei pidä käyttää ilmasto- tai energiapolitiikan perusteena.

Lisäksi on muistettava, että IPCC on poliittinen propagandajärjestö pikemminkin kuin tiedejärjestö. Vaikka raportteja on ollut laatimassa tiedeihmisiä (tosin myös ympäristöaktivisteja ja gradulaisia), kansalliset hallitukset valitsevat niiden kirjoittajat usein ideologisin perustein. Hallitusten edustajat editoivat raporttien luetuimman osan, lyhyen yhteenvedon Summaries for the Policymakers, suljettujen ovien takana viikkoja käytävän politikoinnin jälkeen. Sitten raportin paksua tieteellistä osaa rukataan jälkikäteen poliitikkojen haluamaan suuntaan! Lopuksi poliitikot väittävät, että koko raportti edustaa tieteen käsitystä ilmastonmuutoksesta! Ja media tiedetoimittajineen nielaisee poliittisen yhteenvedon sellaisenaan.

Kun ilmaston lämpeneminen ja ilmastonmuutos ovat
vetäneet vesiperän, ilmastohysterian ylläpitäjät ovat
 löytäneet uuden, hennon oljenkorren, sään ääri-ilmiöt,
 jolla he yrittävät saada toivottomalle asialleen jatkoaikaa.
IPCC:n raporteissa esiintyvät prosenttiarviot ihmisen vaikutuksesta ilmastoon perustuvat muutamien henkilöiden subjektiivisiin mielipiteisiin eli arvauksiin eivätkä todennettavissa oleviin tilastollisiin analyyseihin. Samaan aikaan kasaantuu painavaa tieteellistä näyttöä katastrofaalista ilmastonmuutospropagandaa vastaan. Ennen internet-aikakautta IPCC:n ja poliitikkojen massiivinen työ olisi luultavasti myynyt hetkessä läpi heidän hullunkurisen sanomansa, elämälle välttämättömän hivenkaasu CO₂:n tuhoamisen tärkeyden. Kun asianosaiset huomasivat, että ilmasto ei lämpenekään mallien mukaisesti, he hylkäsivät ilmaston lämpenemishullutuksen ja alkoivat propagoida epämääräisen ilmastonmuutoksen puolesta, jota on mahdotonta testata tieteellisesti. Kun kansalaiset näkivät senkin onttouden (ilmastohan muuttuu jatkuvasti), propagandistit alkoivat puhua sään ääri-ilmiöistä. Ainahan jossakin päin maailmaa havaitaan jokin satunnainen äärevä sääilmiö, jota kauhistella. Tilastot eivät kuitenkaan tue väitteitä ääri-ilmiöiden runsastumisesta