torstai 28. toukokuuta 2015

Sipilän hallituksen ilmastopolitiikka: Työpaikat pidetään ja vienti vetämään

Ilmastonmuutos on otettu huomioon Juha Sipilän strategisessa hallitusohjelmassa. Katsotaanpa, millä tavalla ja vakavuudella se on tehty. Olen alla oleviin sisennyksiin kerännyt löytämäni asiaa koskevat kohdat löytämisjärjestyksessä, ja yritän niitä seuraavilla lyhyillä teksteillä kommentoida.



Ilmastonmuutos koetaan ns. uutena turvallisuusuhkana:

Euroopan ja Itämeren alueen turvallisuustilanne on heikentynyt etenkin Ukrainan kriisin seurauksena. Euroopan unionin ja Venäjän suhteiden viilentyminen vaikuttaa alueen turvallisuuteen ja taloustilanteeseen. Keskinäisriippuvuus ja uudet turvallisuusuhat, kuten kyberuhat ja hybridivaikuttaminen sekä ilmastonmuutoksen seuraukset edellyttävät koko yhteiskunnalta uudenlaista varautumista ja valmiutta.

Avaamatta jää, millaisia seurauksia ilmastonmuutoksella olisi Suomelle sen lisäksi, että yksi kattohaikarapariskunta yrittää tänä keväänä tiettävästi ensimmäistä kertaa pesintää keskellä Kosken kirkonkylää.

Suomi on osa eurooppalaista ja pohjoismaista arvoyhteisöä. Vaikutamme aktiivisesti eurooppalaiseen ja globaaliin toimintaympäristöön. Suomi on pieni avoin talous, jonka pärjääminen perustuu suomalaisten tuotteiden ja palveluiden viennin menestykseen. Suomalaisilla yrityksillä on mahdollisuus kasvaa ja menestyä kiinteänä osana eurooppalaista sisämarkkinaa ja maailmantaloutta. Uusiutuvat luonnonvarat, arktinen ulottuvuus ja ilmastonmuutoksen torjunta avaavat mittavia mahdollisuuksia.

Mielenkiintoista – ilmastonmuutoksen torjunta avaakin mittavia mahdollisuuksia. Yhdistettynä muutamaan edelliseen sanaan mahdollisuuksilla tarkoitettaneen bisnestä.

Ekologiseen kestävyyteen liittyvät ongelmat, kuten ilmastonmuutos, luonnonvarojen liikakäyttö ja ympäristön saastuminen esimerkiksi Itämeressä haastavat myös Suomea.

Yllä olevassa virkkeessä ilmastonmuutos uhkana on liudentunut ongelmaksi.

Seuraavassa kappaleessa ei mainita ilmastonmuutosta, mutta ”päästöttömyys” ymmärrettävästi viittaa ainakin sen torjuntaan:

Päästöttömän, uusiutuvan energian käyttöä lisätään kestävästi niin, että sen osuus 2020-luvulla nousee yli 50 prosenttiin, ja omavaraisuus yli 55 prosenttiin sisältäen mm. turpeen. Tämä perustuu erityisesti bioenergian ja muun päästöttömän uusiutuvan tarjonnan lisäämiseen. Suurimmat mahdollisuudet saavutetaan nestemäisten biopolttoaineiden ja biokaasun tuotannon ja teknologian kasvattamisessa.
Uusiutuvan energian lisäämisen laskeva ja EU:n suuntaviivat täyttävä tuki perustetaan teknologianeutraalisuuteen ja taloudelliseen edullisuusjärjestykseen.
Huolehditaan biomassan kestävyyskriteerien varmistamisesta sekä reilusta taakanjaosta EU:ssa sekä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa.

Jotenkin yllä olevasta jää vaikutelmaksi, että ilmastonmuutoksen torjuntaa enemmän muotoilussa ovat painaneet energiantuotannon taloudellisuus, omavaraisuus ja kotimaisuus. Eniten minua säpsähdytti turpeen ilmiselvä luokittelu uusiutuvaksi energialähteeksi, mitä se toki onkin. Sipilän hallitus nyt sen uudelleen sellaiseksi siis tunnustaa. Sen myötä hallitus myös aikoo varmistaa, että se ja muut kotimaiset biomassat saavat ilmastoneuvotteluissa mahdollisimman hiilineutraalin tai kenties jopa –nielumaisen kohtelun. Ero on melkoinen verrattuna vaikkapa ympäristöministeri Niinistön toimintaan Durbanin ilmastokokouksessa.

Suomi kantaa globaalia vastuuta ja vahvistaa turvallisuuttaan edistämällä kansainvälisessä yhteistyössä kestävää kehitystä, rauhan rakentamista sekä naisten ja tyttöjen asemaa muun muassa YK:n päätöslauselman 1325 mukaisesti. Hallitus korostaa kaikessa yhteistyössä ihmisoikeuksia, demokratiaa ja hyvää hallintoa. Hallitus kiinnittää kansainvälisessä toiminnassaan erityistä huomiota ihmiskunnan suurten uhkien, kuten ilmastonmuutoksen, köyhyyden sekä ruoka-, vesi- ja energiapulan torjuntaan.

lauantai 23. toukokuuta 2015

Aleksin perusteeton kesäsääennustus

Forecan tv-meteorologinakin tunnettu Aleksi Jokela on kirjoittanut yhtiönsä blogiin lupaavan kirjoituksen otsikolla "Kesä pitenee tulevaisuudessa 1 - 2 kuukaudella". Minulle tuo sopisi oikein hyvin, mutta en valitettavasti voi ennustukseen uskoa. No, katsotaan sitä myöhemmin, mutta ensin Aleksin esittely.

Aleksi Jokela
Aleksi Jokela esittelee itsensä seuraavasti (lihavointi blogistin):
Aleksi Jokela tiesi jo lapsena haluavansa meteorologiksi, koska häntä on aina kiehtonut sää ja  kaikki sään ääri-ilmiöt erityisesti myrskyt. Aleksi halusi ryhtyä meteorologiksi myös siksi, että voisi vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.
Aleksi on työskennellyt useita vuosia sääpäivystyksessä. Tällä hetkellä hän on tuore kasvo Maikkarilla Forecan meteorologina.
Blogissa Aleksi kirjoittaa muun muassa sään ääri-ilmiöistä sekä muista erikoisista sääilmiöistä ja niiden taustoista.
Sitten mennään Aleksin blogikirjoitukseen, josta olen ottanut keskeisimmät virkkeet lainauksiksi sisennettynä ja kursivoituna.
Suomen kesä on lyhyt ja siitä pitää ottaa kaikki ilo irti, tulevaisuudessa kesästä voidaan herkutella kuitenkin paljon pidempään sillä se voi pidentyä jopa kahdella kuukaudella!
No jopas! Vai voidaan herkutella pari kuukautta pidemmällä kesällä pian?
Ilmasto lämpenee ja sen myötä myös kesä kestää pidempään, kesä alkaa aiemmin ja päättyy myöhemmin.
Tyypillisesti terminen kesä alkaa maan eteläosassa toukokuun loppupuolella ja päättyy syyskuun lopussa. Tänä aikana vuorokauden keskilämpötila pysyttelee pysyvästi +10 asteen yläpuolella.
Kuva 2
Minä kävin katsomassa ECA&D-sarjasta (European Climate Assessment & Dataset) Helsinki-Vantaan päiväkohtaiset keskilämpötilat vuodesta 1959 alkaen. Viereinen graafi kertoo termisen kesän alkamis- ja päättymisajankohdat. Keskimäärin tuona ajanjaksona terminen kesä on lentoasemalla alkanut lippujuhlapäivänä kesäkuun neljäntenä ja päättynyt syyskuun 4. päivänä. No, varmaan jossain Ahvenanmaalla tai Turun saaristossa kesä voi keskimäärinkin jatkua syyskuun lopulle asti. Kolmesta kesäkuukaudesta siis voimme puhua, joskin Suomen vaihtelevassa säässä pääkaupunkiseudun terminen kesä on saavuttanut neljän kuukauden rajan vain kolmasti sitten vuoden 1959. Nuo vuodet olivat 1963, 1992 ja 2013.


torstai 21. toukokuuta 2015

Terveyspoliittiset toimet harhautuneet ilmastopoliittisista syistä?

Pohjoisen pallonpuoliskon kesä on tuloillaan tänne pohjoiseen. Ehkä se tuo mukanaan mukavia lämpimiä jaksoja ja jopa helleaaltoja. Niistähän nykyisin raportoidaan paljon ja välillä hyvin dramaattisesti ilmastonmuutoskontekstissa sekä kuolleisuuden lisääntymisenä. Minä olen säätilastoihin perustaen ja IPCC:n viidennen arviointiraportin lailla ollut aika skeptinen sekä helle- että kylmyysaaltojen lisääntymisväitteille. En nyt kirjoita niistä, mutta olen koettanut etsiä vastausta seuraaviin kysymyksiin: Onko lämpötilan rajuilla vaihteluilla vaikutusta kuolleisuuteen, ja jos on, kumpi on tappavampaa, kuumuus vai kylmyys. Viimeksi tästä aiheesta kirjoitin vuosi sitten heinäkuussa otsikolla Helle vai kylmyys - kumpi tappaa enemmän?

Iltasanomien helleuutisointia vuodelta 2014
Nyt kysymykseen on olemassa kohtalaisen kattava vastaus, joka on julkaistu hyvin arvostetussa lääketieteellisessä The Lancet -lehdessä avoimesti ilman maksumuuria. Tohtori Antonio Gasparrinin johtama mittava tutkijoiden joukko selvitti yli 74 miljoonan vuosina 1985 - 2012 sattuneen kuolemantapauksen suhteen lämpötilapoikkeamiin 13 maassa. Massiivisen lähtöaineiston tulokset olivat aika selviä.

Ensinnäkin vain vajaassa kahdeksassa prosentissa kuolemantapauksista voitiin syyksi tai osasyyksi osoittaa keskimääräisestä poikkeava lämpötila. Toiseksi liki 20 kertaa useammin tuo poikkeama oli kylmän puolelle. Tavanomaista kylmempi sää on siis reilusti kertaluokkaa pahempi tappaja verrattuna tavanomaista lämpimämpään säähän.


sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Ilmastonmuutostaidetta maapallon toiselta puolelta

Viikonloppuni oli vähän kiireinen, enkä ehtinyt viimeistellä taaskaan muutamia työn alla olleita bloggauksia. Mutta pannaanpa nyt kehiin yksi pilapiirtäjä muutamalla kuvalla. Steve Hunter oli osaltaan vaikuttamassa Australian pari vuotta sitten pidettyjen vaalien tulokseen voittajan puolella. Pilapiirroksilla on merkitystä! Pidemmittä puheitta naurakaa tai itkekää!




Yllä olevassa kuvassa olevasta Tim Flannerystä ole kirjoittanut täällä.

perjantai 15. toukokuuta 2015

Larsen C -uhka poistui painajaisistani

Yleisradiomme uutisoi uudesta tutkimustuloksesta, jonka antaman mielikuvan mukaan ilmaston ja merien lämpeneminen Etelämantereella johtaa mannerjäätiköiden kiihtyvään sulamiseen ja merenpinnan kiihtyvään nousuun. Olen ottanut alle kommentoitavaksi otteita tuosta otsikolla "Tutkimus: Massiivinen Antarktiksen jäähylly vaarassa irtautua" julkaistusta jutusta.
Norjalaisen valaanpyytäjän mukaan nimettyjen Larsen
jäähyllyjen sijainti Antarktikan niemimaan kupeessa.
Nyt puheena oleva Larsen C satelliittikuvan alareunassa. 
Antarktiksen niemimaan laajin jäähylly ohentuu lämpimämpien merivesien ja ilman vuoksi ja voi katastrofaalisesti irtautua jäätiköstä, tutkijat sanoivat keskiviikkona.
Tutkijoiden mukaan Larsen C -jäähyllyn menetys voisi tapahtua vuosisadan sisällä, mutta valtavia seurauksia aiheuttavaa aikaisemaa romahdusta ei voida sulkea pois.
Onpa mielenkiintoisia sanavalintoja tässä uutisessa: voisi tapahtua, ei voida sulkea pois, paljon jos-sanoja jne. Mitähän ne tarkoittavat?
– Tiedämme, että kaksi erilaista prosessia aiheuttavat Larsen C:n ohentumisen ja muutumisen epävakaammaksi, tutkimusta johtanut British Antarctic Surveyn (BAS) Paul Holland sanoo.
– Jos tämä valtava jäähylly romahtaisi, se sallisi sen takana olevien jäävirtojen nopeamman virtaamisen mereen. Tämä puolestaan edistäisi merenpinnan nousua.
Jäähyllyt ovat laajoja kelluvia jäävaippoja meren päällä, jotka ovat kiinni Antarktiksen rannikkossa. Paikoin satojen metrien paksuiset hyllyt ovat mannerjäätikön jatkeita, joita jäävirrat pitävät yllä.
Larsen C on maailman neljänneksi suurin jäähylly, kooltaan yli 55 000 neliökilometriä eli lähes kaksi kertaa Belgian kokoinen.
Pienemmät Larsen-hyllyt A ja B menetettiin vuosina 1995 ja 2002.
Keskilämpötila on noussut Etelämantereella viimeisen 50 vuoden aikana noin 2,5 astetta, joka on moninkertaisesti maailman keskilämpötilan nousuun verrattuna.
Tutkimus julkaistiin The Cryosphere -julkaisussa. Tutkimuksessa yhdisteltiin dataa satelliittimittauksista sekä kahdeksasta tutkamittauksesta vuosilta 1998–2012.
Tjaah. Kattavimpien satelliittimittausten mukaan Etelämantereen keskilämpötila on laskenut ainakin vuodesta 1979 alkaen. Paljon puhuttua ilmaston lämpenemistä ei ole siellä nähty, ellei tarkastelujaksoa venytetä reiluun viimeiseen 12 000 vuoteen, jonka alkuvaiheessa tapahtui aikamoinen ilmastonmuutos. Ihmisperäistä ilmaston lämpenemistä ei kai voi Larsenin pienempienkään hyllyjen romahduksista syyttää. Olisiko siis kyse ihan normaalista luonnon kiertokulusta?

maanantai 11. toukokuuta 2015

Kauanko salattu vihreä lämpenemiskupla kestää?

Yleisradion toimittaja Pasi Toiviainen on kirjoittanut 7.5.2015 vain harvojen tuntemalle Ylen Näkökulmat-palstalle vahvalla otsikolla "Painokoneet seis! – Tauko maapallon lämpenemisessä jäi tauolle". Ilmastopanikoinnista kirjoittava ja oman kertomansa mukaan ilmastonmuutosta 1980-luvun lopussa säikähtänyt Toiviainen olisi kai halunnut juttunsa etusivulle ja Ylen iltauutisiin. Niin ei jostain syystä käynyt, ja juttu uhkaa jäädä vaille huomiota. Niinpä minä tulen vähän apuun. Nostetaan Toiviaisen juttu nyt hetkeksi Ilmastorealismin etusivulle.

Toiviaisen jutun kuvituksena on GISS-aikasarjan globaalin
keskilämpötilan poikkeaman kuvaaja ja sen lineaarinen trendi
Toiviainen on jaksottanut kirjoituksensa kolmeen näytökseen, joista kaksi ensimmäistä saatte lukea yllä olevasta linkistä, jos asia kiinnostaa. Keskityn vain tarinan huippukohtaan, joka hyvien tarinoiden lailla tapahtuu kolmannessa näytöksessä. Seuraavassa lainaus siitä:
Nyt, eilen itse asiassa, 6.5.2015, englantilainen The Guardian puolestaan kirjoitti, että ”Tosiasiassa ei ole mitään tilastollista todistusaineistoa, että olisimme poikenneet pintalämpötilojen pitkän ajan trendistä”. Lehti haastattelee ilmastotutkija Stefan Rahmstorfia, joka vahvistaa: ”Maapallon lämpenemistrendissä ei ole havaittavissa mitään muutosta.”
Kyllähän lämpenemisvauhdissa on helposti havaittavia muutoksia ainakin, jos niitä havainnoi lineaarisella regressiolla. Asia riippuu täysin tarkastelujaksoista. Kuten olen monasti täällä osoittanut, saadaan hyvin erilaisia trendejä riippuen tarkastelujakson pituudesta ja ajankohdasta. Miksi pitäisi uskoa Rahmstorfia tai Guardiania asiassa, jonka jokainen voi toiseksi todistaa yksinkertaisella toimituksella vaikka Excel-ohjelmassa?
Toisin sanoen hiatus on jäänyt tauolle. Tai sitten sitä ei koskaan ollutkaan. Ja sikäli kuin hiatuksen löytyminen oli uutinen, niin kyllä kai tämänkin pitäisi olla. Vaan kun ei ole.
Tosiasiassa näet - kuten olen itsekin moneen otteeseen kirjoittanut - yleensä meteorologisesti merkitsevänä ajanjaksona pidetään 30 vuotta. Siksi vakavan ilmastotutkijan viisari värähtääkin lähtökohtaisesti vasta kun näyttöä muutoksesta on näin pitkältä ajalta. Jos siis olisi maltettu kuunnella alan tutkijoita, koko kalabaliikilta olisi vältytty.


lauantai 9. toukokuuta 2015

Ilmastosopulien kohtalo Britanniassa

Yhdistyneen Kuningaskunnan äänestäjät antoivat jatkomandaatin nykyiselle pääministeri David Cameronille eilisissä (7.5.2015) parlamenttivaaleissa. Minulla on ollut ristiriitaisia käsityksiä Cameronin hallituksen politiikasta, sillä se on ollut makuuni epärealistista ja turhan idealistista erityisesti seuraamieni ilmasto- ja energiapolitiikan suhteen. Edellisten vaalien jälkeenhän Cameron julisti johtavansa maailman vihreintä hallitusta.

Pilapiirtäjä Josh aavisti Ed Daveyn kohtalon jo 2014
Paljon on kuitenkin tapahtunut viimeisen viiden vuoden aikana myös Britanniassa. Ilmasto ei ole lämmennyt sen paremmin globaalisti kuin paikallisestikaan, vaikka ilmastomallinnukset ovat sellaista luvanneet. Lumisateet eivät jääneet historiaan, vaan britit ovat kokeneet muutaman pakkasenpureman talven lumimyräköineen ja muutaman viileän kesänkin. No, noissahan ei ole mitään uutta.

Mutta uutta on siinä, että varsinkin vähävaraisemmat britit ovat huomanneet ”ilmastonmuutoksen” vaikutuksen kahdella tavalla. Ensinnäkin energialaskut ovat kasvaneet merkittävästi, ja tämä ilmiö on tuonut mukanaan uuden ilmiön – ns. energiaköyhyyden. Sillä tarkoitetaan sitä, että vuosituloista yhä suurempi  osa – ja sietämättömän suuri – menee sähkö- ja lämmityskustannuksiin. Se johtaa yhä useampien kohdalla energialaskujen maksukyvyttömyyteen ja lopulta sähkö- tai kaasulaskujen maksamattomuuden vuoksi energianjakelun katkaisuun. Ilmiö ei johdu ilmastonmuutoksesta vaan ilmastopolitiikasta ja sille alisteisesta energiapolitiikasta. Selvästi ihmisperäistä vaikutusta siis.

Toiseksi melkoinen osa briteistä on ärsyyntynyt tuulivoiman kasvattamiseen, jolla olematonta ilmaston lämpenemistä on koetettu taklata. Ihmiset ovat harmistuneet siihen, kun tuuliparoonit ovat pystytelleet kreivien, herttuoiden ja lordien omistamille maille (tietysti hyvää maanvuokraa vastaan) isoja tuulivoimaloita, jotka ovat vieneet tavalliselta kansalta niin kansallismaiseman kuin luonnon äänet. Kansalle on lisäksi alkanut valjeta, kuka nuo menetykset puntina paroneille lopulta maksaa.

Niinpä seuraavat lehdistöjutut eivät ole kovin yllätyksellisiä. Niillä muuten voitettiin ne Cameronin konservatiivipuolueen saamat viimeiset äänet. No, tässä pari lyhennettyä otosta niistä: 
  1. Arviot siitä, että David Cameronin konservatiivipuolue saattaisi lopettaa ilmastonmuutosministeriön, jos se voittaisi vaalit, kasvavat (The Sunday Times 5.5.2015).
  2. Pääministeri Cameron heittää roskikseen tulevat tuulivoimatukiaiset, ja antaa paikallisille ihmisille lopullisen sananvallan tuulivoimaprojektien toteuttamisesta, jos tulee valituksi (County Times 7.5.2015).

torstai 7. toukokuuta 2015

Esimerkki tuulivoimalobbauksesta – heikkoa argumentointia ja selektiivistä kerrontaa

Suomen Tuulivoimayhdistyksen järjestöpäällikkö, Heidi Paalatie, on kirjoittanut pamfletin, joka kolahti postiluukustani 5.5.2015 Keski-Uusimaa -lehden osana. Kun epäilen, että samainen runsaasti virheitä ja ennen kaikkea kertomatta jääneitä asioita sisältänyt poliittinen propagandapläjäys on lähetetty useille maakuntalehdille, päätin kirjoittaa vastineen.

Paalatien kirjoitus. Kuva suurenee klikkaamalla.
Otsikossa ”Uskaltaisitko olla eri mieltä kuin 97 prosenttia maailman tutkijoista” ja parissa ensimmäisessä kappaleessa Paalatie vetoaa auktoriteettiin ja vertaisarvioituun tutkimusmassaan väittäessään tuon osuuden tutkijoista tukevan ihmisperäistä ilmastonlämpenemishypoteesia. Nuo muutamat tutkimukset, joissa todellakin on moista väitetty, on osoitettu niin ikään vertaisarvioiduissa tutkimuksissa tai tieteellisessä keskustelussa joko kysymysasetelmaltaan tai tutkimusmetodeiltaan niin heikoiksi, että tiedemaailmassa niitä ei enää noteerata. Niiden tulokset ovat jääneet elämään vain äärivihreisiin poliittisisiin piireihin ja niiden ympärillä tukiaisrahan haistaneiden lobbarien keskuuteen.

Seuraavaksi Paalatie siirtyy ihmiskunnan tarpeeseen muuttaa toimintaansa. Tästä lähtee hänen kirjoituksen pääosansa linja, joka tähtää tuulivoiman ja muunkin ”cleantechin” tukemiseen. Paalatie perustelee asiaa ilmaan päästettävien saasteiden vähentämistarpeella ja ilmaston lämpenemisen hillitsemisellä alle kahden asteen. Tuon ensimmäisen asian osalta olen täysin samaa mieltä, mutta jälkimmäisen kohdalla kovat faktat eivät tue perusteluja. Epäilen yleensäkin ihmiskunnan kykyä säätää mitattavasti globaalia tai edes alueellista lämpötilaa, ja aivan erityisesti epäilen tuulivoiman tehokkuutta säätöyrityksissä.

Kun Paalatie puhuu Euroopan ilmanlaatuongelmista, jotka enimmäkseen johtuvat katupölyn ja dieselkoneiden aiheuttamista epäpuhtauksista, hän sivuuttaa täysin todellisen globaalin tappajan, joka on epäpuhdas sisäilma. Se sairastuttaa ja surmaa ennenaikaisesti vähintään 100-kertaisesti ihmisiä kehitysmaissa verrattuna EU:n alueen ilmanlaatuongelmiin ja pitää tulevaisuudessakin kehitysmaat köyhyydessä. Jotta epäpuhtaasta karjanlannan ja risujen poltosta päästäisiin eroon maailman kaikkein köyhimmillä alueilla, on noille miljardeille ihmisille kyettävä tarjoamaan korvaavaa sisäilman puhdistavaa ja edullista energiaa.  Sellainen ratkaisu muuten ei ole tuulivoima, johon edes rikkaissa länsimaissa ei ole varaa kuin kokeiluluonteisesti. Esimerkiksi Suomessa tuulisähkö on kuluttajalle noin kolme kertaa ydin-, vesi- tai hiilivoimalla tuotettua sähköä kalliimpaa. Miten kehitysmaan köyhällä olisi ikinä sellaiseen varaa?

maanantai 4. toukokuuta 2015

Kummallisia justeerauksia suomalaisten sääasemien mittauksiin

Kuvitellaanpas aluksi, että olet 62-vuotias ja kohta jäämässä eläkkeelle. Lasketit vuonna 2005 tulevasta eläkkeestäsi arvion, jossa selostettiin eläkkeesi perustana olevat tulot. Nyt pyydät uuden laskelman asiasta, ja huomaat siitä, että tulosi ennen vuotta 2005 ovatkin laskeneet merkittävästi ja sen vuoksi tuleva kuukausittainen eläkkeesi on useita satoja euroja ennakoitua pienempi. Hyväksyisitkö asian, vai lähtisitkö kysymään mahdollisen tilastovirheen perään?

Ilmastotutkimuksessa on vähän mainitun kaltainen tilanne. Minä tiedän, että useissa maissa ihmetellään muutoksia menneessä ilmastossa. Siis esimerkiksi 1900-luvun ensimmäisen puoliskon ilmastoarvojen väitetään muuttuneen 2000-luvulla. Tämä kuulostaa oudolta, mutta esimerkiksi Australiassa, Yhdysvalloissa, Uudessa Seelannissa ja muuallakin on käynnistetty selvityksiä asiasta. Iso-Britanniassa koettiin viime vuosikymmenellä jonkinmoinen tieteellinen skandaali, kun sikäläinen ilmastotietoja säilyttänyt ilmastotutkimuskeskus (CRU) joutui myöntämään, että he olivat hukanneet alkuperäiset mittaustiedot, ja jäljellä olivat vain moneen kertaan justeeratut tiedot. Mitäs sanoisit, jos eläkeyhtiösi olisi hukannut palkkatietosi, mutta kertoisi, että heidän uusi arvionsa on alkuperäisiä tietoja parempi?

GHCN-sääasemat kartalla. Asemien mittaushistorian
pituus on ilmaistu värein.
Minua on jo jonkin aikaa kiinnostanut, josko Suomen historiallisia lämpötilatietoja on sormeiltu. Kiinnostus lähti liikkeelle, kun löysin Steven Goddardin blogista muutama vuosi sitten selvän osoituksen Islannin lämpötilojen merkillisistä muutoksista. Tuossa tapauksessa ja myös kaikissa muissa myöhemmin näkemissäni justeeraustapauksissa menneitä lämpötiloja – yleensä ennen vuotta 1970 koettuja – on poikkeuksetta säädetty alaspäin. No, nyt selvittämiseen tuli mahdollisuus, kun löysin maailmanlaajuisen historiallisen ilmastotiedoston ensimmäisen version (GHCNv1 = Global Historical Climatology Network versio 1), joka on koostettu vuonna 1992 (Vose et al. 1992). Kyseinen tietokanta, jota yleisesti pidetään vähiten manipuloituna – siis lähimpänä raakamittauksia olevana – sisältää yli 6000 eri puolilla maailmaa sijaitsevan sääaseman lämpötila-, sadanta- ja ilmanpainehavainnot aina vuoteen 1990 asti. Valitettavasti versio 1 ei ole enää avoimessa jaossa, eikä sen tietoja enää saa tietokannan ylläpitäjältä. Tuon GHCN-tietokannan nykyinen versio on kolmas , ja monet tutkimuslaitokset käyttävät sen perustietoja omien ilmastoanalyysiensä raakamateriaalina. Mm. Nasan GISSTEMP-sarja perustuu täysin siihen.

Päätin vertailla parin suomalaisen sääaseman tietoja GHCN:n eri versioista. Etsin sieltä kaksi sääasemaa, jotka olisivat toimineet mahdollisimman pitkään. Sopivilta tuntuivat Helsinki ja Sodankylä, kun ne sijaitsivat kohtalaisen etäällä toisistaan. Latasin niiden kuukausikeskilämpötilat Excel-taulukkolaskentaan ensin GHCN:n 1-versiosta ja sitten uusimmasta 3-versiosta. Ja sitten kyllä hämmästyin.


lauantai 2. toukokuuta 2015

Verkkouutisten massasukupuutto ruodittuna

Kokoomuksen Verkkouutiset nosti New York Timesin jutun ilmastonmuutoksen aiheuttamasta sukupuutosta esiin otsikolla "Karu arvio ilmastonmuutoksesta - joka kuudes laji voi kuolla sukupuuttoon". Aihe on minua kiinnostanut jo ainakin vuosikymmenen, ja olen sitä koskevaa tutkimusta yrittänyt seurata. Mutta varoitan lukijaa heti aluksi, sillä olen tässäkin asiassa patamusta skeptikko.
Ekologi Mark Urbanin Conncecticutin yliopistossa tekemän tuoreen tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos saattaa tulevaisuudessa aiheuttaa jopa joka kuudennen kasvi- ja eläinlajin sukupuuttoon kuolemisen, kertoo New York Times.
Verkkouutisten jutun kuvitusta
Heti ensimmäisessä kappaleessa selviää, että käsitellään postmodernia tutkimustulosta. Näille on tyypillistä epämääräinen vihjailu jostain tulevasta, joka voi/saattaa ehkä tapahtua mahdollisesti, jos jotain muuta kenties tapahtuisi tai sitten ei.
Urban kävi läpi kaikki julkaistut ilmastosukupuuttomallit saadakseen paremman kuvan. Yksittäisten lajien arvioita hän ei kelpuuttanut mukaan saadakseen kokonaisvaltaisemman käsityksen. Lopulta jäljelle jäi 131 tutkimusta, joissa arvioitiin erityyppisiä eläimiä ja kasveja ympäri maapallon.
Sitten selvisi, että kyse on mallinnustyöstä, joka perustuu mallinnuksiin, jotka perustuvat ilmastomallinnuksiin. Kun tiedämme viimeksi mainittujen olleen jokseenkin täysin kyvyttömiä ennustamaan alueellisella tasolla edes menneen ilmaston keskeisiä tekijöitä, ovat niiden pohjalta tehdyt ekologiset mallinnukset tietysti jo lähtökohtaisesti hukassa. Lisäongelmia tuo varsinainen ekologinen mallintaminen, jonka virheistä olen muutamaan otteeseen kirjoittanut. Jokseenkin kaikki ilmastonmuutoksen tuleviksi uhreiksi nostetut ikonit - jääkarhut, jääpingviinit, korallit jne. - voivat lajeina aika hyvin. Itse asiassa ne voivat paremmin tässä muutaman asteen kymmenyksen lämpimämmässä maailmassa verrattuna vaikkapa 1970-lukuun.
Tutkimuksen mukaan sukupuuttojen määrä ei kasva tasaisesti lämpötilan mukana, vaan kiihtyy mitä enemmän se nousee. Urbanin laskelman mukaan esimerkiksi kahden Celsius-asteen nousu aiheutti 5,2 prosentille lajeista sukupuuton, mutta 4,3 asteen lämpötilannousu jopa 16 prosentille. Riskit olivat suurimmat Etelä-Amerikassa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa eläville lajeille ja pienimmät pohjoisamerikkalaisille ja eurooppalaisille lajeille.

perjantai 1. toukokuuta 2015

Oppia Australiasta ilmastonmuutoksen torjumiseksi?

Tim Flannery on tunnettu biologi ja ja yksi Australian palkituimmista tiedemiehistä. Hänet tunnetaan myös aktivistina mm. ilmastoasioissa. Timin uran huippukohta taisi ajoittua vuosiin 2011 - 2013, jolloin hän johti huipputiedemiehistä koottua Australian ilmastoneuvostoa, jonka tehtävänä oli valistaa niin Australian hallitusta kuin kansaa ilmastonmuutoksen vaaroista ja torjuntakeinoista. Katsotaanpa muutaman esimerkin valossa, millä ansioilla Flannery pääsi noinkin arvovaltaiselle paikalle.

Tim Flannery erään puhelun jälkeen
Vuonna 2005 Flannery varoitti Australian itärannikkoa uhkaavasta vesipulasta, jonka aiheuttaisi ilmastonmuutos:
Mistä Sydney saa lisää vettä? Warragamban tekoaltaassa on vain kahden vuoden veden tarve ... Jos tietokonemallinnukset ovat oikeassa, kuivuudesta tulee pysyvä olotila itäisessä Australiassa.
Flannery sai useita tunnustuspalkintoja ilmastoaktivismistaan, josta tulikin hetkeksi muotiasia Australiassa. Vuonna 2006 maan itäosia koetteli kuivuus, Flannery, jolla on ansioita nisäkästutkimuksessa ja oli ainakin omasta mielestään pätevöitynyt sekä sääennustajana että vesi-insinöörinä, ennusteli seuraavia:
Joskus satava vesi ei todellisuudessa tule täyttämään tekoaltaitamme ja jokivarsiamme... 
Adelaidessa, Sydneyssä and Brisbanessa vesivarannot ovat niin alhaalla, että tarvitaan kiireesti suolasta puhdistettua merivettä - ehkä jo 18 kuukauden kuluessa.
Australian hallitus ja paikallisviranomaiset kaivoivat kassoista nopeasti rahat, ja useampia kalliita suolanpoistolaitoksia rakennettiinkin vauhdilla. Mutta sitten sateet palasivatkin, kuten alla oleva kuva osoittaa. Vuosi 2010 oli varsinainen tulvien vuosi, mutta myös pari seuraavaa vuotta olivat sadannaltaan vähän yli vuosien 1901-2013 keskiarvon. Flannery osasi kuivuuden lisäksi panna tulvankin ilmastomuutoksen syyksi.