torstai 29. maaliskuuta 2018

Moderni Kankkulan kaivo

Kirjoittajana professori Antero Järvinen

Pariisin ilmastosopimus hyväksyttiin YK:n ilmastokokouksessa joulukuussa 2015 ja se astui voimaan 4.11.2016. Sopimus, jonka on ratifioinut Suomen lisäksi 143 maata, ei kuitenkaan sisällä määrällisiä päästövähennysvelvoitteita. Osapuolet sitoutuvat pelkästään valmistelemaan, tiedottamaan, ylläpitämään sekä saavuttamaan ilmoittamansa päästötavoitteet. EU-maita ja muutamia muita kehittyneitä länsimaita lukuun ottamatta muut maat, mm. Kiina ja Intia, eivät ole ilmoittaneet vähentävänsä hiilidioksidipäästöjään. Ensimmäinen kokonaistarkastelu sopimuksen vaikutuksista tehdään 2023.

”Olemme saavuttaneet 100-prosenttisen yhteisymmärryksen! … noudattaa
tätä ei-sitovaa sopimusta ja tavata jälleen viiden vuoden kuluttua!” 
Vieläkö muistat lähihistoriaa eli keitä Steve Hunterin kuva esittää? Kuka ei kuulu joukkoon? Vastaukset ovat kirjoituksen lopussa.

Sopimuksen tavoitteena on rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahden asteen verrattuna esiteolliseen aikaan (määrittelemättä jäi, tarkoitetaanko tällä 1700-lukua vai jotain aiempaa vuosisataa) ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen vuosisatamme loppuun mennessä. Sopimuksen hinta-hyötysuhdetta, paljonko ilmastotalkoisiin 2016 – 2030 uhrattavilla varoilla saataisiin alennettua maapallon keskilämpötilaa, on tutkittu hyvin vähän.

Käyttäen ilmasto-talousmallinnuksia tanskalainen ympäristötaloustieteilijä Bjørn Lomborg on arvioinut, että Pariisin ilmastosopimuksen talkoot maksaisivat globaalisti 0,8 – 1,6 biljoonaa euroa eli 800 – 1600 miljardia euroa joka vuosi 15 vuoden ajan. Summasta kolmannes lankeaisi Euroopan unionin maksettavaksi. Koska Suomen bruttokansantuote on noin 1,5 % EU-maiden koko BKT:stä, meille kohdistuvat ilmastotalkoot voisivat maksaa uusina menoina 4 – 8 miljardia euroa vuodessa. Tämä olisi 7 – 14 % Suomen valtion budjetista (56 miljardia euroa 2018). Keskituloiselle veronmaksajalle (3600 euroa/kk brutto) tämä tietäisi verojen kiristymisenä noin 200 – 300 euron menetystä kuukausittain käteen jäävässä palkkapussissa. On hämmästyttävää, että näistä taloudellisista vaikutuksista ei ole juurikaan esitetty arvioita julkisuudessa.

Lomborgin käyttämien mallinnusten mukaan tällaisella vuosibudjetilla lämpötila olisi vain 0,05 astetta ilmastomallien ennustamaa viileämpi vuonna 2100. Jos talkoita jatkettaisiin 2100 asti eli 85 vuotta ja globaalisti noin 100 000 miljardin euron taloudellisin kokonaiskustannuksin, lämpötilaa saataisiin alennettua ennustetusta 0,17 astetta. Sekin olisi niin vähän, että emme kykenisi tuota eroa luotettavasti mittaamaan saati aistimaan.

Pariisin ilmastosopimuksen vaikutus maapallon lämpötilaan vuoteen 2100 mennessä Bjørn Lomborgin (2016, 2017) tutkimusten mukaan. Pariisissa luvatulla tähtitieteellisellä rahasummalla (sininen ja vihreä viiva) olisi jokseenkin sama ilmastovaikutus kuin ei tehtäisi mitään (punainen viiva).



Harmillisesti emme vielä tiedä, pystyvätkö ilmastomallit luotettavasti ennustamaan tulevaa ilmastoa lähes 100 vuoden päähän. Emme saa luotettavia sääennusteitakaan viikkoa pidemmille jaksoille, vaikka ne tuotetaan samankaltaisilla mallinnuksilla. Ilmastomallien ennustama lämpötilan nousu saavutettaisiin lisäksi vain sillä edellytyksellä, että uskoisimme nykyisten ilmastomallinnusten oletuksia, joiden mukaan ilmasto on hyvin herkkä hiilidioksidimäärän kasvulle. Vähäisemmällä ja ehkä todennäköisemmällä herkkyysluvulla talkoiden ilmastovaikutus jäisi vieläkin vaatimattomammaksi suhteessa Pariisin sopimuksen tavoitteisiin, käytännössä nollaksi.

Kun kaivetaan suunnattoman suuri Kankkulan kaivo, me emme huomaa olevamme kaivossa. Näin näyttää käyneen Pariisissa. Kannattaako ilmastotalkoisiin tuhlata globaalisti kymmeniätuhansia miljardeja euroja varsinkaan, kun niillä ei saavutettaisi havaittavaa muutosta vaihtelevasti aina muuttuvassa ilmastossa? Mitä muuta hyödyllistä tuolla tähtitieteellisellä summalla voitaisiin oikeasti saada luonnolle ja ihmiskunnalle? Voisiko lisärahoitusta antaa esimerkiksi Suomen tutkimus- ja kehittämistoiminnalle, jonka menot olivat 6,0 miljardia euroa 2017?