lauantai 28. maaliskuuta 2015

Keino selvitä Maan Tunnin ahdistuksesta

Tänään illalla jotkut viettävät taas Maan Tuntia kuin uskonnollista riittiä. Yksi maa viettää sitä
uskomattoman vakuuttavasti. Siellä sitä vietetään joka päivä. Vieressä olevassa satelliittikuvassa tuo ehkä WWF:nkin ihannoima vähähiilijalanjälkinen maa näkyy.

Minä en ole koskaan viettänyt Maan Tuntia, enkä koskaan sitä tule viettämään. Pari vuotta vanhassa bloggauksessani käytin kanadalaisen professori Ross McKitrickin sanoja, jotka kattoivat pääosan niistä syistä, miksi minä toimin Maan Tunnin aikana päinvastoin kuin WWF:n ohjeet esittävät. McKitrickin sanat ovat edelleen ajankohtaiset, joten kannustanpa lukemaan ne tuosta linkistä.

Mitä siis teen tänään klo 20:30, kun hetki lyö. Ensinnäkin panen tämän bloggauksen Ilmastorealismin Facebook-sivulle ja toimin muutenkin aktiivisesti sosiaalisessa mediassa. Enkä pane pahakseni, jos joku haluaa jakaa tämän jutun eteenpäin. Varmuuden vuoksi kytken jokikisen lampun loistamaan asunnossamme, jotta mahdolliset valojen kanssa järkensä sammuttavat ihmiset naapurustossa eivät kuvittele kaikkien olevan samanlaisia.

Kolmanteen WWF:n tämänvuotiseen teemaan toki osallistun ainakin osin. Sehän on kasvispainotteinen kynttiläillallinen. Siihen olen valmistautunut perinpohjaisesti. Kaivoin varastosta jo eilen esiin vanhan hiiligrillin, ja tänään kävin ostamassa hiilet. Maan Tunnin alkaessa grilli syttyy, ja kokeilen, josko kahden jätkänkynttilän sekä parin rakennustyömaakäyttöön suunnitellun ja kuusenlatvoihin suunnatun halogeenivalaisimen valossa voisi kypsentää jo näin maaliskuussa pakastimen pohjalle pari vuotta sitten unohtuneen palan villisian kylkeä. Jos tuo parin kilon kylkipala ei maistu (täytynee jättää se vähän raa'aksi ja suolattomaksi), aion sen kuitenkin paloitella sopivaksi, ja heitellä naapurissa olevalla kirkkomaalla talvehtineelle naakkaparvelle noin klo 10 sunnuntaina.

Normaalisti käytän kaasugrilliä, ja liki aina grillatessani kypsennän myös vihanneksia tai sieniä. Nyt joudun jättämään tuon vaiheen väliin, jotta selviän kunnialla WWF:n Maan Tunti -haasteen kolmannesta vaiheesta.


tiistai 24. maaliskuuta 2015

Hesarin ja Iltalehden mukaan ilmaston lämpeneminen johtaa mahdollisesti jääkauteen

Helsingin Sanomat on 23.3.2015 nostanut jo aika vanhan aiheen pinnalle artikkelillaan "Pohjois-Atlantin virtaus on jo hidastunut – pysähtyminen mullistaisi sään". Iltalehti on oikonut mutkia vielä lisää 24.3. kopioidessaan osia HS:n artikkelista. IL:n artikkeli on otsikoitu jo lähes todennäköiseksi otsikolla "HS: Muutos Atlantilla uhkaa sotkea Suomenkin ilmaston". No katsotaanpa tarkemmin, millaiseen tuhoon olemme nyt joutumassa. Sisennetyt tekstit ovat em. jutuista, normaaliteksti minun selvitystyöni tulosta.
Termihaliinikierron eli lämpösuolavesikierron
 valtavirrat. Kuva Wikipediasta
Etelästä lämmintä vettä pohjoiseen tuova Atlantin merivirtaus on heikentynyt jo sadan vuoden ajan. Erityisen paljon se menettänyt voimaansa 1970-luvulta lähtien, osoittaa kansainvälinen tutkimusryhmä Nature Climate Change -lehdessä.
Hmmm. Tuon tutkijaryhmän tulos on aivan uusi, sillä vastikään julkaistu hallitustenvälisen ilmastopaneelin 5. arviointiraportti (AR5) on eri linjalla. Sen mukaan "ei ole mitään todisteita pitkän ajan trendimuutoksista isoissa merivirroissa, kuten Atlantin merivirroissa (AMOC).., tai Atlantin ja pohjoisten merien välisissä virroissa".

No kävin nopeasti lukaisemassa tuon tutkimuksen abstraktin, ja kuva muuttuikin aika paljon. Ainakin tuossa abstraktissa oli runsaasti konditionaaleja (voisi, saattaisi) ja ehkä-sanoja. Suoraan sanottuna siitä ei auennut HS:n ensimmäisen kappaleen sanomaa. Selvisi myös, että tutkija Rahmstorf kolleegoineen ei ollut mitannut AMOCin virtaamaa tai käyttänyt aiempia virtausmittauksia, joiden perusteella IPCC oli tullut em. johtopäätökseensä. Valitettavasti 100 vuoden päähän ulottuvia mittaustietoja ei edes ole olemassa. Rahmstorf oli mittaillut meriveden pintalämpötiloja ja yhdistellyt niitä arveluttavasti sedimenteistä, koralleista ja muista sekundäärilähteistä rakenneltuihin lämpötilarekonstruktioihin, pannut lämpötilat tutkimuslaitoksensa tietokonemalliin ja saanut tulokseksi virtauksen hidastumisen. Kyse on siis mallinnustuloksesta, joka on ristiriidassa mittaustulosten kanssa.

Oli muuten mielenkiintoista havaita, että yksi tutkija ryhmän jäsenistä oli yhdysvaltalainen professori Michael E. Mann, joka saavutti runsaasti julkisuutta erilaisten proxytietojen valikoivasta ja tarkoitushakuisesta yhdistelemisestä laatiessaan kuuluisaa "lätkämailakäyräänsä".

Golf-virran virtaus pohjoiseen 41. leveyspiirin kohdalla
Willisin (2010) mukaan. Kuvan pystyakselin mittayksikkö
on Sverdrup (Sv) eli miljoonan vesikuutiometrin
virtaus sekunnissa (1 Sv = 10^6 m^3/s).
Todettakoon, että viitisen vuotta sitten AMOCin virtaus tosiasiassa mitattiin eri syvyyksistä sukeltavien Argo-poijujen avulla. Tuon tutkimuksen tekijä, NASAn Josh Willis, raportoi, että vuosina 2002-2009 ei virtauksessa havaittu merkitsevää trendiä suuntaan tai toiseen. Willis ulotti tutkimuksensa staelliittialtimetriaa hyväksi käyttäen aina Argo-aikaa edeltävään 1990-luvun alkuun, eikä vieläkään löytänyt trendiä. Melko tasaisesti Golf-virta siis toimii, vaikka vaihtelua vuosien välillä toki on.
Syynä on tutkijoiden mukaan ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos.
Nonniin. Siis Golf-virran hidastuminen mallinnuksessa, jota siis ei reaalimaailman mittausten mukaan ole tapahtunut, johtuu ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Minä tällä kertaa uskon asian, sillä tutkijajoukossa oli mukana tuo lätkämailaväärentäjä Mann. Ihminenhän hänkin on - kai?
Atlantin kierto paitsi kuljettaa lämmintä vettä pohjoiseen myös palauttaa sitä kylmänä syvänä virtauksena takaisin etelään. Kierto muodostaa valtavan edestakaisin kulkevan liukuhihnan, joka säätelee ilmastoa Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Grönlannin jäätiköiden kiihtyvä sulaminen on alkanut sotkea mekanismia.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Synkkä raportti modernista energiapolitiikasta

Vaalien alla on syytä miettiä politiikan eri alojen menestyksiä ja epäonnistumisia. Ilmastorealismia-blogin kiinnostuksen kohteena on ensisijaisesti ilmastopolitiikka, mutta paljon kiinnostaa myös energiapolitiikka. Jälkimmäistähän on kovasti jo Vanhasen (Kesk) hallitusten ajoista alkaen koetettu alistaa ensimmäiselle. Kataisen ja Stubbin hallitusten aikana linja on jossain määrin vahvistunut, ja Stubbin hallituksella on mahdollisuus tehdä ratkaisevat päätökset kenties vuosikymmenten päähän molemmilla politiikan saroilla, sillä kansainvälisen ilmastopolitiikan ratkaisevia hetkiä eletään juuri nyt. Eurooppa ja Suomi ovat näinä aikoina tekemässä päätöksiä mm. neuvottelutaktiikastaan ensi joulukuun Pariisin ilmastokokoukseen, ja nuo ratkaisut saattavat olla hyvin merkittäviä taloudellisesti.

Professori Satu Viljainen
Vaaleihin valmistautuvan äänestäjän kannattaisi pohtia näiden politiikkasektoreiden merkitystä, sillä niillä on olennainen vaikutus sekä lompakon sisältöön että kulutuskäyttäytymiseen. Minä esittäisin ehdokkailleni noista aiheista ainakin alla olevia kysymyksiä.

  1. Miten tai kuinka paljon Suomen ilmastopolitiikka on vaikuttanut globaaliin tai alueelliseen ilmastoon?
  2. Miten energiapolitiikkamme on vaikuttanut muun maailman vastaavaan?
  3. Olemmeko hyötyneet ilmasto- ja energiapoliittisista toimistamme? Vai onko niistä ollut meille haittaa?
Kahteen ensimmäiseen kysymykseen tuskin saat uskottavia vastauksia eduskuntavaaliehdokkailta, sillä tietääkseni asioista ei ole tutkittua tietoa. Kannattaa siis ainakin kysyä, mihin mahdollinen vastauksen antaja perustaa tietonsa. Minulla on kyllä noista asioista ns. mutu-tuntuma, ja sen voin kaikessa lyhyydessään kertoa tässä: Ei mitenkään.

Professori Kalevi Kyläheiko
Kolmanteen kysymykseen luultavasti saat monenlaisia vastauksia riippuen vastaajasta. Ja vastaukset ovat usein äärilaitoja, joskin niistäkin usein puuttuvat faktat. Poliittisista syistä johtuen meillä ei haluta tutkia sellaisia asioita, joista ei saa poliittista meriittiä, ellei kyse ole jostain äärivasemmiston lempiaiheesta. Niihinhän meille on syntyi sietokyky suomettumisen aikana. 

Raikkaan poikkeuksen kolmannen kysymyksen aiheisiin voit saada Lappeenrannan teknisen yliopiston kahden tutkijan, professoreiden Satu Viljaisen ja Kalevi Kyläheikon, julkaisussa "Tukimekanismeja ja tavoitekonflikteja Euroopan nykyisillä sähkömarkkinoilla". Tammikuun lopussa julkaistun tutkimuksen saama kovin vähäinen julkisuus todistaa siitä hengestä, johon edellisessä kappaleessa vihjaisin. Tietämäni mukaan ainutkaan iso mediatalo ei ole noteerannut julkaisua, joka mielestäni ansaitsisi melkoisesti huomiota.


lauantai 7. maaliskuuta 2015

Viekö ilmastonmuutos kahvit pöydästämme?

Oli mennä aamukahvit väärään kurkkuun, kun luin reilu viikko sitten huolestuttavan artikkelin brittiläisestä The Telegraph-lehdestä. Lehden tiedetoimittajan kirjoittamassa jutussa kerrottiin, että ilmastonmuutos tuhoaa nykyisten kahvijuomiemme raaka-aineen, arabiankahvin (Coffea arabica), elinolosuhteet täydellisesti vuoteen 2080 mennessä. Mutta Telegraphin tarina ei ole kuitenkaan vailla toivoa.

Kahvipuu papuineen. Kuva Wikipediasta.
Nimittäin brittien Kunikaallisten kasvitieteellisten puutarhojen urheat kasvitieteilijät haluavat etsiä arabiankahvin lähisukulaislajeista sellaisen, joka kestää lämpenevää ilmastoa. Onneksemme noita samaan Coffea-sukuun kuuluvia lajeja on 124 muutakin. Tutkijat haluavat pelastaa meidät kahvipuutteelta selvittämällä, mistä lämpenevää ilmastoa paremmin kestävistä lajeista saisi maistuvaa juomaa.

Olen monien muiden suomalaisten lailla kahvijuomien suurkuluttaja - yli viisi kahvikuppia päivässä - joten huolestuin. Niinpä oli pakko mennä katsomaan YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) tilastoista, josko viime vuosikymmenien lämpeneminen olisi jo pahastikin vaikuttanut suosikkijuomani tuotantoon. Hain sekä tuotantomäärät että hehtaarisadot, jotka on esitetty alla olevassa graafissa.

Kahvin vuosituotanto (vasen pystyakseli) ja hehtaarisadot (oikea akseli) 

Noita tuotantolukuja katsoessani huoleni hälvenivät. No tosiasiassa en kyllä ollut suuresti huolissani kahvin juonnistani 2080-luvulla muutenkaan. FAO:n mukaan sekä kahvin tuotantomäärä että keskimääräinen hehtaarisato ovat noin kaksinkertaistuneet viimeisen 50 vuoden aikana siitä huolimatta, että ilmasto on hitusen samana aikana lämmennyt. Coffea arabica ei siis näytä panneen pahakseen ilmastonmuutosta - vaan päinvastoin. Oli pakko lukea Telegraphin juttu loppuun, sillä alku ei tuntunut rehelliseltä tilastojen valossa.


torstai 5. maaliskuuta 2015

Miksei Sanni Grahn-Laasonen saanut huonointa arvosanaa?

Propagandaympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen
Meillä on tomera ympäristöministeri, sosiaalipolitiikkaa aikanaan opiskellut valtiotieteiden maisteri Sanni Grahn-Laasonen, joka on viime aikoina laajentanut näkemystämme myös turvallisuuspolitiikan saralle. Helmikuussa Iltalehdessä julkaistussa bloggauksessaan Grahn-Laasonen pani kokemiamme uhkia järjestykseen listaamalla yhden muiden edelle. Hänen mukaansa "ilmastonmuutos on aikamme suurin uhka". Tähän uhkaan meitä kaiketi valmisteltiin jo viime joulukuussa, sillä ympäristöministerin mukaan "ilmastotoimilla on kiire. Jos emme reagoi, vaikutukset voivat olla ennalta-arvaamattomia ja kauheita. Myrskyjä, tulvia, helleaaltoja, ekosysteemimuutoksia. Tautien leviämistä, pakolaisvirtoja, lisää köyhyyttä".

Kun myös toimittajakokemusta omaava ympäristöministerimme epäilemättä osaa punnita sanojaan ja panna ne myös tärkeysjärjestykseen, on syytä tarkastella hänen lainauksiaan suurennuslasilla. Grahn-Laasonen listasi tuossa edellä olevassa sitaatissa useita ilmastonmuutoksen aiheuttamia äärisääilmiöitä. Ensimmäiseksi listalla pääsi myrskyt. Katsotaanpa siis, miten ne ovat yleistyneet muutamissa myrskyuutisista tutuissa paikoissa. Siis mitä asiasta sanovat tieteen uusimmat tutkimusartikkelit.

Aloitetaan Intian valtamereltä. Tutkijat Jennifer M. Fitchett ja Stefan W. Grab ovat vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessaan selvittäneet viimeisen 66 vuoden aikana Kaakkois-Afrikkaan iskeneiden trooppisten hirmumyrskyjen esiintymistä ja trendiä. Etelä-afrikkalaiset tutkijat eivät löytäneet tilastollisesti merkitsevää trendiä Madagaskarin tai Mosambikin alueelle rantautuvissa sykloneissa huolimatta siitä, että tilastot ovat parantuneet muutamina viimeksi kuluneina vuosikymmeninä. Heidän mukaansa hienoisesti (joskaan ei tilastollisesti merkitsevästi) vähenevä hirmumyrskyjen määrä (katso kuva 2 alempana) on   yhtäpitävä myös Australian suhteen - siis lounaisen Tyynenmeren alueen ja kaakkoisen Intian valtameren suhteen - ja myös ennustetun myrskyisyyden vähenemisen kanssa koko eteläisellä Intian valtamerellä (Nicholls et al. 1998 ja Sugi et al. 2002).


Kuva 2: Fitchettin ja Grabbin laskemat trooppiset syklonit




No, kaakkoinen Afrikka tai Intian valtameri ei tukenut ministeri Grahn-Laasosen argumentointia, mutta emme luovuta vielä. Katsotaanpa asiaa vielä Australiasta, jossa tutkija Andrew J. Dowdy on selvittänyt satelliittimittausten ajan (1982 - 2013) Tyynenmeren lounaisosien isoja myrskyjä. Dowdyn mukaan trooppisten sykloonien määrä on reilun 30 vuoden aikana vähentynyt erittäin merkitsevästi (kuva 3).


Kuva 3: Dowdyn laskemat syklonit


Nyt tuli kyllä outo tunne. Onko tiede eri mieltä myrskyistä kuin ympäristöministerimme? No, katsotaanpa vielä aivan eri kolkka maapallolta. Otetaan myrkyisyystarkasteluun oma lähiseutumme ja vähän em. tutkimuksia pidemmältä jaksolta. Tanskalaiset tutkijat Lars B. Clemmensen, Christian W. T. Hansen, ja Aart Kroon ovat selvittäneet koko Euroopan luoteisosaa edustavaksi katsomansa Skagenin alueen myrskyisyyden muutosta 1860-luvulta nykypäivään. Ehkä ministeri Grahn-Laasonen tarkoitti meidän alueemme myrskyisyyden lisääntymistä?