maanantai 28. marraskuuta 2011

Maailmalla ensimmäiset merkit ilmastotieteen romahduksesta

Ei lämpene, vaikka tietokonemalleissa käy näin.
Wall Street Journal ilmaisee Climategate 2 -sähköpostien ja ilmastoalarmistien kokemien muidenkin vastoinkäymisten (vastakkainen tieteellinen näyttö, kun maapallo ei lämpene, myrskyt ja muut ilmastokatastrofit eivät lisäänny tietokonemallien mukaisesti jne.) lopputulemana seuraavaa: "Tämä on climategate-sähköpostien todellinen merkitys. Ne osoittavat, että IPCC:ä informoivien tiedemiesten ei voi luottaa pitäytyvän tieteessä ja pidättäytyvän poliittisesta aktivismista. Tällä puolestaan on hyvin huolestuttavia vaikutuksia isoihin kansainvälisiin poliittisiin päätöksiin, joita on tehty heidän tutkimustensa perusteella."

Onhan tuo aika tylysti todettu, joskaan en muutamia satoja noista vihreiden tiedemiesaktivistien vuodetuista sähköposteista luettuani voi olla eri mieltä.

Mutta erikoista on se, että kun ulkomainen media kertoo, mitä ilmastotutkimuksessa todella tapahtuu, kotimainen mediamme toistaa Durbanin ilmastokokouksen ansiosta sitä hälytysviestiä, jonka perusteettomuuden voi jokainen englantia osaava lukea julkaistuista sähköposteista. On tainnut Ilmatieteenlaitoksen roskatieteen puolesta propagoinut johto onnistua toimittajien viherryttämisessä poikkeuksellisen hyvin. Mutta ei se mitään. Totuus vielä paljastuu Suomessakin, sillä maailma ei lämpene yhtään normaalia vaihtelua enempää.


lauantai 26. marraskuuta 2011

Saksalainen hybridituulivoimala pelastamassa maailmaa

Liittokansleri Merkel peruskiviseremoniassa
Olen joskus aiemminkin kirjoittanut saksalaisten neronleimauksista vihreän energiateknologian alalla. Kukaanhan ei ole viisaampi kuin saksalainen - paitsi insinööri - mutta saksalaista vihreää insinööriä ei voita kukaan.

Itäisessä Saksassa toimiva energiayhtiö Enertrag AG otti lokakuussa käyttöön uusimman Prenzlaun hybridituulivoimalansa. Brandenburgin osavaltion pääministeri oli vihkimässä tätä maailmassa ainutlaatuisen edistyksellistä laitosta, joka energiayhtiön suitsutuksen mukaan ei ole vain projekti vaan kulmakivi energian muuntamisessa. Saksalainen lehdistö suitsutti uutisjutuissaan mm., että "koko iso ongelma uusiutuvan energian lähteistä on ratkaistu". Pääministerin mukaan laitos on "valtaisa hyppäys eteenpäin". Osittain tämän edistyksellisen projektin ansiosta Prenzlau nimitettiin ilmastonsuojelun pääkaupungiksi vuonna 2010.

Voimalan toimintaperiaate
Millainen laitos siis on kyseessä? Se on tuulivoimapuisto, johon on yhdistetty kaasuturbiinigeneraattori. Kun tuulee riittävästi, tuuligeneraattorit tuottavat tietysti sähköä. Jos sähköä tuotetaan kulutuskysyntää enemmän, käytetään tuulivoimaa vedyn kehittämiseksi. Varastoitua vetyä voidaan sitten sähkön kysynnän kasvaessa tai tuulen hiljentyessä polttaa kaasuturbiinissa, joka pyörittää sähkögeneraattoria. Saksalainen vihreä innovoija on siis kehittänyt tavan muuttaa tuulivoiman ilmastolle vaarattomaksi kemialliseksi polttoaineeksi, johon sillä hetkellä tarpeeton tuulivoima voidaan varastoida. Tuulivoiman huoltovarmuuskysymys on siis ratkaistu. Hienoa!

Kuukauden käytön ja trimmauksen jälkeen voimalan hyötysuhde on saatu nostettua huikaisevaan 19 prosenttiin. Siis vain 81 prosenttia tuulimyllyjen roottorien työstä hukataan prosessissa lämpönä ilmakehään. Valitettavasti tämä hyötysuhde on parhaimmillaankin kovin vähäinen verrattuna vesi-, hiili- tai ydinvoimaloihin. Niinpä Prenzlaun vihreän hybridituulivoimalan tuottaman sähkön kilowattitunnin hinta nousee peräti 75 senttiin eli noin 10-kertaiseksi verrattuna suomalaisen sähkölämmittäjän maksamaan kuluttajahintaan. Miltä tuntuisi sähkölämmittäjänä saada talvipakkasilla 200 euron lämmityslaskun sijasta 2000 euron kuukausilasku? Brandenburgin pääministeriä lainaten pitäisin sitä aikamoisena "hyppynä".

Vuonna 2009 itse liittokansleri Merkel oli muuraamassa tämän uuden voimalan peruskiveä. Silloin hän ennusti, että "tulemme oppimaan jotain tästä projektista". Takuuvarmasti Saksan sähkön kuluttajat ja tuotantotukiaisia maksavat veronmaksajat oppivat jotain. Ei ihme, että yhä useampi yritys muuttaa Kiinaan ja Intiaan edullisen energian ulottuville.

Ai niin - mainittakoon, että Prenzlaun hiilidioksidipäästöt ovat jokseenkin olemattomat, jos asia jotakuta kiinnostaa.

Jutun lähteenä on käytetty Guenter Keilin kirjoitusta .

perjantai 25. marraskuuta 2011

Ilmastotutkimuksen salailusta, poliittisuudesta ja heikkoudesta


Nyt julkaistuista Climategate 2 – sähköposteista nousee esiin kolme keskeistä teemaa, jotka leimaavat sekä ne kirjoittaneet ”tiedemiehet” että näitä johtavina raporttien tuottajina käyttäneen kansainvälisen  ilmastopaneelin, IPCC:n. Nämä teemat ovat:

1. Sähköposteja kirjoittaneet ilmastotutkijat pyrkivät salaamaan yleensä julkisin varoin hankittua lähdemateriaaliaan ja tutkimusmenetelmiään sekä sensuroimaan tutkimustuloksistaan käytävää keskustelua.

Uskottavissa tiedeyhteisöissä on jo pitkään ollut keskeisenä periaatteena se, että tutkimusmateriaali julkistetaan vapaasti arvioitavaksi. Länsimaisen tieteen perusperiaatteena on ollut käydä avointa väittelyä hypoteeseista ja tutkimustuloksista, kunnes joku väittämistä lopulta saa jokseenkin yksimielisen tuen.

Jostain syystä mm. julkisin varoin kerättyä säädataa on salattu. Itä-Anglian yliopiston ilmastotutkimusyksikön johtajana toiminut Phil Jones kirjoittaa: ”Kaikki työt, jotka olemme tehneet, olemme tehneet apurahoilla. Ne (lähtöarvot) on pidettävä piilossa.” Jones kertoo yhdessä sähköpostissa keskustelleensa asiasta yhden keskeisen rahoittajan, Yhdysvaltain energiaviraston, kanssa, joka kuulemma on tyytyväinen, mikäli tiedot salataan.

Miten Jonesin ja hänen tutkimusryhmänsä tuloksia voi arvioida, jos he saavat salata lähtöarvonsa? Monella muulla tieteenalalla Phil Jonesin kaltaiset tiedemiehet lähetettäisiin joko ulos yliopistosta tai pantaisiin uudelleenkoulutukseen. Ilmastotieteessä kaikki on toisin. Se on jopa niin paljon toisin, että Jones sähköposteissaan kehottaa kollegoitaan tuhoamaan sähköpostiviestejä ja aineistoja, jotta epäilevästi hänen ”joukkueensa” tutkimustuloksiin suhtautuvilla olisi mahdollisimman vaikeaa arvioida niitä. Jos Jonesin porukan tutkimustulokset olisivat ns. tieteellisen varmoja, ei luulisi olevan tarvetta salailuun.

2. Keskeiset sähköpostien kirjoittajat pitävät ilmaston lämpenemistä riittävänä poliittisena syynä rajoittaa aitoa tieteellistä väittelyä ja toimia epätieteellisesti.

George Overpeck, joka on yksi edellisen IPCC:n arviointiraportin johtavista kirjoittajista, toteaa sähköpostissaan: ”Temppu tehdään päättämällä viestin keskeisestä osasta, jolla ohjataan sitä, mikä sisällytetään (IPCC:n raportteihin) ja mikä jätetään ulos.” Poliittisen tavoitteen saavuttamiseksi siis valitaan vain osa tutkimustuloksista jatkokäsittelyyn. Valinta tehdään siis poliittisin perustein – ei tieteellisin.

Lätkämailatutkimuksestaan tunnettu Michael Mann tunnustaa eräässä sähköpostiviestissään keskustelleensa ”tutkivien journalistien kanssa skeptisen Sten McIntyren taustojen selvittämiseksi ja paljastamiseksi”. Yleensä tieteellinen väittely järjestetään tiedemiesten kesken julkisella areenalla, jossa kuulijat voivat saada tietoa molempien argumenteista. Mannin tapa todistaa pikemminkin salaisten palveluiden toimintamalleista.

Avoimeen väittelyynhän nämä IPCC:n alarmistit eivät ole toistaiseksi suostuneetkaan. Tutkimusten tieteellisestä vertaisarvioinnistakin on siirrytty ns. kaveriarviointiin, jossa tutkijat vastavuoroisesti arvioivat toistensa tutkimuksia. Jos jonkun tiedelehden päätoimittaja ei ole järjestelyyn suostunut, hänelle järjestetään potkut uhkaamalla lehden omistajia kirjoitusboikotilla.

3. Monet sähköpostien kirjoittajat myöntävät toisilleen ilmastotutkimuksen tieteellisen uskottavuuden heikkouksia ja sen tulosten riippuvuuksista sekä tiedon että menetelmien manipuloinnista.

Iso-Britannian Ilmatieteenlaitoksen Peter Thorne kirjoittaa yhdessä sähköpostissaan Itä-Anglian professori Jonesille seuraavasti: “Havainnot eivät todista nousevista lämpötiloista koko tropiikin alailmakehässä, ellet hyväksy lähteeksi vain yhtä tutkimusta ja hylkää kaikki muut. Tämä on suorastaan vaarallista. Meidän on keskusteltava epävarmuustekijöistä ja oltava rehellisiä.“ Thorne joko ei saanut tilaisuutta keskustella rehellisesti tai hänet vaiennettiin? Thorne kuitenkin jatkaa toisessa viestissään: ”Minun mielestäni tiedettä manipuloidaan poliittisiin (vihreisiin) tarkoituksiin, mikä ei ehkä ole kovin viisasta meidän kannaltamme pidemmän päälle.”
Vuodettujen sähköpostien lähettäjät kritisoivat kyllä toisiaan välillä rajustikin. Erityisesti IPCC:n ikoniksi nousseen Michael Mannin tutkimustulokset ja käytös saavat kyytiä. Mutta julkisesti Mannia ei kukaan uskalla kritisoida. Miksihän?

Puolet läntisestä maailmasta tekee ilmasto- ja energiapolitiikkaa, jonka perusteiden laatimisessa herrat Jones ja Mann ovat olleet keskeisiä tekijöitä. Siksi heidän epätieteellisiä ja poliittisia sähköpostejaan on kovin vastenmielistä lukea. Vielä vastenmielisempää on maksaa jokaisessa maksussa ja laskussa ilmastoperusteisia veroja sekä muita kuluja, jotka salailevat, viherpoliittiset ja tieteellisesti heikot tutkijat ovat osaamattomille poliitikoillemme myyneet.

Ps. Tänä vuonna ilmasto ei lämpene: http://ilmastorealismia.blogspot.com/2011/10/tana-vuonna-ilmasto-ei-lampene.html.
Ps 2. Climategate 2 -sähköposteissa on toki paljon muutakin. Niistä myöhemmissä kirjoituksissa lisää.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Ilmastotieteen synkkä tietovuoto 2

Juuri ennen Kööpenhaminan ilmastokokousta kaksi vuotta sitten tuntematon taho vuoti muutamia tuhansia sähköposteja Itä-Anglian yliopiston ilmastotutkimuksen yksiköstä, CRU:sta. Nuo sähköpostit herättivät melkoisen epäilyksen useiden johtavien ilmastotutkijoiden salaliitosta, jonka päämääränä olisi ollut syrjäyttää rehellinen ilmastotutkimus ja nostaa vahvasti vihreään liikkeeseen sitoutunut politisoitu tutkimuslinja määrääväksi. Julkaisu onnistui osaltaan pilaamaan Kööpenhaminan tunnelman.

Asia herätti tuolloin runsaasti huomiota. Useita tutkimuskomissioita asetettiin sekä Iso-Britanniassa että Yhdysvalloissa, sillä paljastetut sähköpostit indikoivat vahvasti, että ilmastotutkijat olivat rikkoneet em. maiden tiedonvapautta koskevia lakeja. Samoin epäiltiin, että he olivat rikkoneet tieteenharjoittamisessa perinteisesti kunniassa pidettyjä arvoja mm. pyrkien estämään omia tutkimustuloksiaan kritisoivia julkaisuja ja tutkimustuloksia.

Nyt joku taho - ehkä sama kuin kaksi vuotta sitten - on vuotanut 5000 uutta sähköpostia, joissa esiintyy samoja johtavia ilmastotutkijoita kuin ensimmäisessä tietovuodossa. Sattumalta tietovuoto tapahtui juuri ennen Durbanissa alkavaa ilmastokokousta. Tämä taho kertoo omaavansa nyt julkaistujen sähköpostien lisäksi tuhansia muita sähköposteja ja tiedostoja, jotka on talletettu julkaistuun mutta vahvasti salattuun tiedostoon. Siis nämä salatussa tiedostossa olevat sähköpostitkin ovat vain yhden salasanan julkaisun päässä aukeamistaan.

Olen käyttänyt koko illan aikaa lukiessani nyt julkaistuja sähköposteja. Tulen varmasti kirjoittamaan niistä enemmänkin, mutta jo ensivaikutelma on hurja. Sähköpostit osoittavat selvästi, että useat johtavat ilmastotutkijat ovat tarkoituksellisesti ja asiasta keskenään sopien manipuloineet tutkimustuloksia ja estäneet ristiriitaisten tutkimusten julkisuuteen pääsyn. Erimielisten tiedemiesten panettelu on ollut jokseenkin häikäilemätöntä.

Näiden vuotojen johdosta useita päitä tulee putoamaan ilmastotieteen huipulta. Ja niin putoaa useita muitakin päitä - erityisesti niitä poliittisia akateemikkoja ja akateemisia poliitikkoja, jotka yrittivät edellisen vuodon jälkeen valkopestä nyt kiistattomasti epärehellisiksi osoittautuneita tutkijoita.

Tämän Climategate 2:ksi ristityn vuodon keskiössä ovat edellisten IPCC:n - siis YK:n kansainvälisen ilmastopaneelin - raporttien johtavat kirjoittajat, mm. CRU:n Phil Jones ja lätkämailatutkimuksestaan tunnettu Michael Mann. Mutta tämä asia koskee kymmeniä muitakin tutkijoita.

Lisää tuoretta tietoa Climategate 2:sta voi lukea enlanniksi mm. täältä. Climategate-sähköposteja voi lukea täältä.

Olisiko joku taho Suomessa kiinnostunut Ilmatieteenlaitoksen ja kenties muidenkin ilmastotutkijoiden kytköksistä Climategaten tieteenvääristelijöihin? Haloo Valtiotalouden Tarkastusvirasto ja Helsingin Yliopisto! Politisoituneen tieteen ylläpito ei ole todellisen tieteen etu! Ilmatieteenlaitoksemme on niin avoimesti liputtanut Jonesin ja Mannin manipuloitujen tutkimustulosten puolesta, että olisi ihme, ellei ikävää kytköstä löytyisi. Jos se ei ole vielä näiden 5000 nyt julkaistun viestin joukossa, kenties salatusta tiedostosta löytyy myös suomitietoa?

Lopuksi terveisiä Petteri Taalakselle. Tilastollisesti merkittävää ilmaston lämpenemistä ei ole maailmalla havaittu yli 10000 vuoteen - siis sitten edellisen jääkauden.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Kun IPCC jättää hiilidioksidihömpötyksen väliin, se osuu lähemmäs realismia


SREX-raportin kansikuva

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n viimeisin erikoisraportti - Managing the Risks of Extreme Events and Disasters to Advance Climate Change Adaptation (SREX) - keskittyy tuhoisiin sääilmiöihin varautumiseen osana ilmastonmuutokseen sopeutumista. Seuraavassa Ilmatieteenlaitoksen tiedote erikoisraportista normaalitekstinä ja kommenttini kappaleittain kursiivilla.

Äärevissä sääilmiöissä jo muutoksia

Ilmastonmuutos muuttaa sään ja ilmaston ääri-ilmiöiden esiintymistaajuutta, voimakkuutta, sijaintia ja kestoa ja voi aiheuttaa myös ennen kokemattomia tilanteita. Muutoksia äärevissä säätilanteissa on jo havaittavissa. Esimerkiksi lämpimien vuorokausien määrä on globaalitasolla lisääntynyt ilmakehän kasvihuonekaasujen määrän kasvusta johtuen. IPCC:n erikoisraportin mukaan on todennäköistä, että ihmisen aiheuttamat vaikutukset ovat johtaneet korkeimman ja matalimman päivälämpötilan muuttumiseen globaalilla tasolla. Myös mm. voimakkaisiin sateisiin ja merenpinnan korkeuden ääriarvoihin ihmisen toiminnalla näyttäisi jo olleen vaikutusta.

Ilmasto on ollut jatkuvassa muutoksessa jo muutamia miljardeja vuosia. Ihmisen olemassa olon aikanakin ilmasto on muuttunut dramaattisesti. Vasta viimeisen kahdensadan vuoden aikana on sään ääri-ilmiöitä kyetty mittaamaan. Ratkaisevasti kykymme havainnoida globaalia ilmastoa on kuitenkin kehittynyt vasta maata kiertävien sääsatelliittien myötä 1970-luvun lopulta lukien. Lyhyestä mittausjaksosta johtuen on jokseenkin varmaa, että edelleenkin vuosittain havaitaan uusia paikallisia, alueellisia ja myös globaaleja sääennätyksiä.

Ihmisen osallisuutta sääennätyksiin IPCC:n raportti ei vieläkään kykene todistamaan. Saattaa olla, että ihmisen ainoa osuus niihin rajoittuu mittaamiseen ja ehkä myös niiden merkityksen liioitteluun. Mittaushistorian aikana nimittäin ollaan oltu todella kaukana paleoklimatologian keinoin rekonstruoiduista sääilmiöistä, joihin ihmisellä ei ole voinut olla vaikutusta.

Voi olla, että lämpimät jaksot lisääntyvät tai sitten ei. Joka tapauksessa tämä raportti tuo johtopäätöksen aiempaa varovaisemmin esiin.

Ilmastomallit ennustavat, että vuosisadan loppuun mennessä lämpötilaennätykset kohoavat merkittävästi. On myös erittäin todennäköistä, että kiusallisen kuumien kausien pituus ja toistuvuus lisääntyvät edelleen maa-alueilla. Myös rankkasateiden ennustetaan lisääntyvän, merenpinnan korkeuden nousevan, trooppisten syklonien (kuten hurrikaanien) tuulten maksiminopeuksien kasvavan ja kuivuuden lisääntyvän tietyillä alueilla.

Niinpä tietokoneissa pyörivät ilmastomallit varmaan ennustavat. Reaalimaailmasta tehdyt mittaukset puolestaan erkaantuvat yhä kauemmas näistä malleista. Edellä mainittujen ilmiöiden esiintyminen vaihtelee aika-ajoin. Kuivuuskin on lisääntynyt vielä 10000 vuotta sitten vihreiden kasvien peittämän Saharan alueella merkittävästi. Samoin Suomen alueen lämpötilat ovat huomattavasti lämmenneet verrattuna vuoteen 15000 ennen ajanlaskun alkua. Jopa 1000 vuotta sitten Suomessa oli selvästi nykyistä lämpimämpää, jolloin mm. pähkinäpensaat vielä kasvoivat Lapissa.

Katastrofit vaikuttavat raskaimmin köyhiin maihin

Taloudelliset vahingot sää- ja ilmastokatastrofeissa ovat raportin mukaan kasvussa, mutta vuosittaiset vaihtelut ovat suuria. Arviot menetysten vuosittaisesta suuruudesta vaihtelevat muutamasta miljardista 200 miljardiin dollariin. Suurimmat taloudelliset menetykset ja kuolonuhrien määrät katastrofeissa ovat tyypillisesti kehittymättömissä maissa. Esimerkiksi vuodesta 1979 vuoteen 2004 yli 95 % kuolemista luonnonkatastrofeissa tapahtui kehitysmaissa.

Äärimmäisten sääilmiöiden aiheuttamat taloudelliset vahingot ovat epäilemättä kasvussa. Mutta se ei taida kuitenkaan johtua äärimmäisten sääilmiöiden lisääntymisestä vaan siitä, että moninkertaisesti viime vuosisatoina lisääntynyt ihmiskunta on levittäytynyt hyvinkin uhanalaisille alueille. Köyhien kehitysmaiden kaupunkilaistuneet asukkaat ovat osanneet ja kyenneet varautumaan huonoiten normaaleihin ja ikiajat tulvineisiin rannikkoseutuihin sekä jokivarsiin, joiden asutus on kasvanut eniten.   

Raportissa korostetaankin, että ilmaston ääri-ilmiöistä johtuvien katastrofien vakavuus riippuu paitsi ilmiöistä itsestään, myös yhteiskunnan riskiherkkyydestä ja haavoittuvuudesta – esimerkiksi tulva vaikuttaa hyvin eri tavoin eri yhteisöissä riippuen niiden haavoittuvuudesta ja katastrofin jälkeisestä kyvystä palauttaa yhteiskunnan toimivuus.

Näissä kohdissa näkyy selvästi sekä kiinalaisten tiedemiesten että reaalimaailman havaintoihin tutkimuksensa perustavien länsimaisten tutkijoiden korostunut panos. Keskeinen havainto siis on se, että ilmastoon kuuluu normaalisti ääri-ilmiöitä, ja niiden aiheuttamat vahingot ihmisille riippuvat paljon valmistautumisen tasosta. Nämä asiat eivät tule esiin aiempien raporttien johtavina kirjoittajina toimineiden tietokonemallinörttien tutkimuksissa.

Yhteiskunnan haavoittuvuuteen ja alttiuteen vaikuttavat monet taloudelliset, sosiaaliset, demografiset, kulttuuriset, institutionaaliset sekä hallinnolliset tekijät. Nopea kaupungistuminen ja suurkaupunkien kasvu erityisesti kehittyvissä maissa on johtanut herkästi haavoittuvien kaupunkiyhteisöjen syntyyn. Haavoittuvan yhteiskunnan kehityksen takana on usein myös ympäristön pilaantuminen, hallinnon epäonnistuminen sekä väestön toimeentulomahdollisuuksien puuttuminen.

Kyllä näin varmaankin on. On varmaan vielä vaikeampaa suojautua sään ääri-ilmiöitä vastaan, jos suojautuminen tulva-, maanjäristys- ja kuivuusriskien torjumisen sijasta suunnataan pääsääntöisesti hiilidioksidin torjuntaan. Hiilidioksidia torjumalla nimittäin ei ole kyetty tuhansien miljardien eurojen panostuksesta huolimatta torjumaan ainoatakaan luonnonkatastrofia.

Altistumisen ja haavoittuvuuden vähentäminen tavoitteena

Riskejä ei voida kokonaan poistaa, mutta riskinhallinnalla ja ilmastonmuutokseen sopeutumalla voidaan kasvattavaa sietokykyä mahdollisille ilmaston ääri-ilmiöiden seurauksille. Säätekijöille altistumisen ja haavoittuvuuden alentaminen on tärkeä tekijä katastrofiriskien hallintastrategioissa ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Erinomaista! Vieläkään Ilmatieteenlaitoksen tiedotteessa ei mainita hiilidioksidia syypäänä ilmastonmuutokseen!

Raportti muistuttaa, että sään ja ilmaston ääri-ilmiöihin liittyviin riskeihin varautuminen vaatii vähintään lisämuutoksia olemassa oleviin teknisiin, hallinnollisiin tai arvojärjestelmiin. Alueilla, joissa haavoittuvuus on suurta ja sopeutumiskyky matala, ilmaston ääri-ilmiöiden muutoksiin sopeutuminen voi olla haastavaa ilman todella merkittäviä muutoksia: on puututtava haavoittuvuuden ja epätasa-arvon takana oleviin sosiaalisiin ja taloudellisiin rakenteisiin.

Aivan. Ei kannattaisi rakentaa historiallisille tulva-alueille, sateessa sortuville rinteille jne. Eikä muuten kannattaisi myöskään rakentaa sellaista energiatuotantoa, joka ei tuota energiaa kovimmilla talvipakkasilla tai ei kestä normaaleja ääri-ilmiöitä kuten tsunameja.

Parhainta sopeutumista ja riskinhallintaa ovat raportin mukaan ne toimet, jotka tarjoavat hyötyjä suhteellisen nopeasti, mutta vähentävät haavoittuvuutta pitkän ajan kuluessa.

Lopuksi

Erikoisinta on se, että tämän uuden IPCC-raportin tiivistelmässä poliitikoille ei sanaa hiilidioksidi mainita kuin kerran. Myös ilmastonmuutoksen sisältö on jossain määrin muuttunut. Se ei enää tarkoita yksinomaan ihmisen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen vaikutusta ilmaston lämpenemiseen, vaan luonnolliset ilmastoa muokkaavat tekijät ovat normaalin vaihtelun korostamisen myötä nousseet jopa pääosaan.

Kun kaksi edellistä IPCC:n arviointiraporttia ovat ylikorostaneet ihmisen päästöjen ja erityisesti hiilidioksidin ratkaisevaa vaikutusta ilmastonmuutoksessa, tämä raportti jopa epäilee, että ihmisen ilmastoa muuttava vaikutus ei ehkä edes näy seuraavina vuosikymmeninä tehtävissä mittauksissa. Tämä voi johtua vain kahdesta syystä: Joko ihmisellä ei ole globaalisti mitattavaa vaikutusta, tai se on niin vähäinen, että se hukkuu luonnolliseen ilmaston vaihteluun.

En silti vielä väittäisi, että IPCC on hylännyt ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutosteorian ja hiilidioksidin syyllisyyden. Mutta tähän asti oikeastaan vain tietokoneissa pyöriviin ilmastomalleihin luottanut tutkijoiden eliitti on joutumassa vaikeuksiin, kun reaalimaailmasta mitatut tulokset erkaantuvat yhä kauemmas mallien tuloksista. Globaali ilmasto ei ole tilastollisesti merkittävästi muuttunut tuhansiin vuosiin, myrskyt eivät ole lisääntyneet, eivätkä muutkaan mallien mukaisesti ennustetut ilmiöt näytä olevan aiempaa lähempänä toteutumistaan.

Tämän raportin perusteella vihreän poliitikon on aiempaa vaikeampaa vaatia äänestäjiltä mittavia uhrauksia hiilidioksidin torjumiseksi. Sen sijaan järkevää yhdyskuntarakentamista ajavalle poliitikolle raportti antaa työkaluja. Hyvä näin!

torstai 10. marraskuuta 2011

Grönlanti ei todista ilmaston lämpenemisestä


Ilman lämpötila Grönlannin jäätikön pinnalla oli muutamia tuhansia vuosia sitten selvästi nykyistä korkeampi. Ja 200–300 vuotta sitten se oli paljon nykyistä kylmempi. Nämä lämpötilan vaihtelut kuitenkin mahtuvat hyvin ilmaston normaalin vaihtelun rajoihin – ainakin jos uskomme uutta  GEOPHYSICAL RESEARCH LETTERS -julkaisussa ilmestynyttä Takuro Kobashi johtaman tutkimusryhmän tutkimusta.

Kobashin tutkimus perustuu Grönlannin jäätiköstä poratun GISP2-jäänäytteen analysointiin uudella menetelmällä, jossa jäänmuodostuksen aikainen lämpötila mitataan kerrostuneen jään ilmakuplissa olevien typen ja argonin isotooppien suhteista.

Alla olevassa kuvassa Kobashin tutkimusryhmän aikasarja Grönlannin jäätikön pintalämpötiloista. Ylimmässä kuvassa on esitetty viimeisen 170 vuoden lämpötilan kuvaaja, keskimmäisessä 1000 vuoden ja alimmassa 4000 vuoden kuvaaja.



Kuvaajat osoittavat, että nykyisessä lämpötilassa tai viimeisen 150 vuoden aikana havaitussa lämpenemisessä ei ole mitään ihmeellistä. Vastaavia lämpenemisiä ja niiden vastakohtia on tapahtunut kymmeniä viimeisen 4000 vuoden aikana.

Jostain syystä Kobashi ei edes yritä selittää nykyisiä lämpötiloja ihmiskunnan tai hiilidioksidin syyksi. Hän ei myöskään kerro ainoankaan havaitsemansa lämpötilamuutoksen syyksi vihreitä veroja tai muita energiamaksuja, joita sinä kasvavassa määrin maksat luullessasi vaikuttavasi ilmaston lämpötilaan. Tämä Kobashin hiljaisuus johtuu siitä, että sellaisia tekijöitä ei ole ollut ennen 1990-lukua.

Kobashi ei myöskään viittaa jääkarhujen tulevaan sukupuuttoon ilmaston lämpenemisen myötä. Ehkä tämä johtuu siitä, että Kobashi tietää jääkarhupopulaatioiden voivan nykyisin paremmin kuin 50 vuotta sitten, jolloin niitä vielä metsästettiin lähes rajoituksitta. Ehkä Kobashi on myös päätellyt, että kenties 100000 vuotta sitten harmaakarhusta eriytyneet jääkarhut ovat selvinneet hyvin myös nykyistä paljon lämpimämmässä ilmastossa.

Kobashin tutkimus vahvistaa aiempia ilmastohistoriallisia tutkimuksia, jotka lähes yksimielisesti kertovat viimeisen 10000 vuoden olleen nykyistä ilmastoamme lämpimämpi. Kummallista, että vihreät piirit haluavat torjua paluuta kylmästä pikkujääkaudesta normaaliin ilmastoon.

Kobashin tutkimusraportin voit lukea kokonaisuudessaan täältä: http://www.leif.org/EOS/2011GL049444.pdf

perjantai 4. marraskuuta 2011

Mäkisen kissat ja ilmastotutkijat erimielisinä ilmaston lämpenemisestä


Mäkisen viisas kissa tarkkailemassa ilmastoa
Helsingin Sanomat osaa AP-uutistoimiston jutun pohjalta kertoa seuraavaa: ”Maailman hiilidioksidipäästöjen määrä kasvoi viime vuonna ennätysvauhtia, kertoo Yhdysvaltain energiaministeriö. Kasvua päästöissä oli edellisvuoteen kuusi prosenttia, eli yli 560 miljoonaa tonnia.

Viime vuoden lukemat saattavat tarkoittaa sitä, että ilmasto lämpenee jopa enemmän kuin asiantuntijat ovat ennakoineet synkimmissä laskelmissaan.

Viime vuoden hiilidioksidipäästöjen kasvusta yli puolet syntyi Kiinassa ja Yhdysvalloissa. Kolmas suuri saastuttaja on Intia.

Päästömääristä suuri osa selittyy hiilenpoltolla, joka aiheuttaa eniten hiilidioksidipäästöjä maailmassa. Hiilipäästöt lisääntyivät viime vuonna lähes 8 prosenttia vuodentakaisesta.

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli julkaisi mittavan raportin ilmaston lämpenemisestä viimeksi vuonna 2007. Raportissa kasvihuonekaasujen arvioitiin aiheuttavan 2,4–6,4-asteen lämpötilan nousun vuosisadan loppuun mennessä. Viime vuoden päästölukujen perusteella synkinkään arvio ei välttämättä enää riitä, sanoo tutkija Chris Field Stanfordin yliopistosta.”

Aloitetaanpa uutisen purku hiilenpolton lisääntymisestä ja päätetään se ilmaston lämpenemiseen sekä Mäkisen kissoihin.

Hiilenpoltto tosiaan on lisääntymässä kaikkialla, missä tarvitaan edullista energiaa nopeasti. Tämä kasvu ei ole kyllä mitenkään yllätyksellistä, sillä mm. Kiina on ilmoittanut lisäävänsä energiatuotantoaan hiiltä polttamalla vuoteen 2030 mennessä enemmän kuin Yhdysvaltain, Euroopan ja Japanin hiilivoimalaitosten nykyinen tuotanto on yhteensä. Kun useat muutkin kehittyvät isot maat lisäävät hiilivoimaansa lähitulevaisuudessa merkittävästi, voidaan koko maailman hiilenpolton arvioida ainakin kaksinkertaistuvan, vaikka Eurooppa sitä vähentäisi. Tosin Eurooppakaan ei sitä taida tehdä, sillä Saksan hiljattainen päätös luopua ydinvoimasta vuoteen 2022 mennessä pakottaa senkin lisäämään hiilivoiman käyttöä.

Useat maat ovat samanaikaisesti lisäämässä maa- ja liuskekaasun käyttöään. Näin on jo tapahtunut Yhdysvalloissa ja lienee tapahtumassa mm. Iso-Britanniassa, Puolassa, Saksassa ja Kiinassa. Nämäkin hiilivetypolttoaineet aiheuttavat huomattavan lisän hiilidioksidipäästöihin, joskin niiden muut päästöt ovat kivihiilivoimaloita pienemmät.  Uutisessa mainitulle Stanfordin tutkijalle, Chris Fieldille, tämä ei voi olla yllätys. Hän ja muut ilmasto- ja hiilidioksidipanikoijat varmaankin nostavat pian maapallon tulevaa keskilämpötilaa jopa 10 asteella. Voimme siis valmistautua kasvattamaan Suomessa appelsiineja eteläisen Euroopan kaakaoviljelijöille ja arktisen alueen vehnäntuottajille.

Sitten pari varoituksen sanaa niille, jotka tässä vaiheessa suunnittelevat hankkivansa viljelysmaata napapiirin pohjoispuolelta. Vaikka ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kaikista Euroopan päästörajoituksista huolimatta kasvanut jatkuvasti, maapallon ilmakehä ei ole lämmennyt yhtään juuri yhtään viimeisen 30 vuoden aikana, kun luonnollinen lämpötilan vaihtelu poistetaan tilastoista. Viime lokakuun lopussa maapallon ilmakehän pintakerroksen keskilämpötila oli 0,1 astetta yli 30 vuoden keskiarvon, kuten alla olevasta satelliittimittauksiin perustuvasta Alabaman yliopiston kuvasta voit nähdä.



Keskilämpötilan trendi on itse asiassa ollut laskemassa hitaasti jo 13 vuoden ajan. Ainoat paikat, missä lämpötilat oikeasti nousevat rajusti, ovat hiilidioksidiyliherkkien ilmastoshamaanien tietokonemallit. Niitä pyöritetään ylikierroksilla, sillä ne eivät kykene selittämään samanaikaista kylmenevää ilmastoa ja kasvavaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta.

Sama kylmenevä trendi muuten koskee myös meriä. Myöskään merenpinnat eivät ole nousussa, sillä nekin ovat kääntyneet laskusuuntaan.

Lauhasta syksystä huolimatta Mäkisillä valmistaudutaan normaaliin Suomen talveen. Mäkisen kissat, jotka ovat parina viime syksynä kiroilleet jo marraskuussa äkäisinä, ovat nyt vähemmän äreitä. Se ennustaa normaalia lumimäärää ja tavanomaisia pakkaslukemia ensi talveksi. Olen aika varma, että kissani voittavat ennusteillaan ilmastotieteilijät tänäkin vuonna.  Mutta kissani luottavatkin enemmän empiirisiin lämpötilahavaintoihin ja yhä vähemmän tulevaisuuden fiktioihin. Siksi ne ovat ilmastoasioissa monia tiedemiehiä ja erityisesti Hesaria uskottavampia.