lauantai 31. tammikuuta 2015

Ilmastoharhan lyhyt historia sivustakatsojan silmin

Vieraskirjoitus, kirjoittaja professori Antero Järvinen


_______________________________


”Ja yössä mielesi jos kauhistuu, niin pensaskin se karhuks muodostuu.” Nämä Shakespearen sanat Kesäyön unelmasta luonnehtivat hyvin tavallisten ihmisten ajatuksia ilmaston lämpenemisestä eli ilmastonmuutoksesta, perusteettomasta pelottelusta maailmanlopulla. Kuinka te saatoitte, tiedeihmiset, media, ympäristöjärjestöt, poliitikot, kaikki! Pitämällä keinotekoisesti hengissä yliampuviin tietokonemalleihin perustuvaa tulevaisuudenkuvaa te rapautitte kansalaisten luottamusta kriittiseen, itseään korjaavaan ja vapaaseen tieteeseen, joka oli ollut sivistyksemme kulmakivi viimeiset 500 vuotta. Parissa vuosikymmenessä ilmastouskontonne hukkasi ison osan renessanssin perintöä.

Tulevat sukupolvet saattavat ihmetellä, kuinka järjen aikakaudesta siirryttiin järjettömyyden aikakauteen. Aikalaiskuvaus tapahtumien kulusta voi hyödyttää historiankirjoittajia. 

Preludi



Vuodenvaihde 1997/1998 oli säiltään erikoinen. Silloin koettiin tavanomaista voimakkaampi El Niño –sääilmiö, merivirran muutos Tyynellämerellä, jonka vuoksi vesi oli selvästi keskimääräistä lämpimämpää. Tämä ilmiö, jota on mitattu vuodesta 1870 lähtien, lämmitti laajasti koko maapallon ilmastoa. Kritiikitön hurmos karkasi käsistä, kun El Niño –huippu kruunasi lähes pari vuosikymmentä kestäneen lämpimän ilmastojakson. Aivan normaali ja luonnonmukainen jakso osui yhteen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvun ja ilmastopoliittisten ambitioiden kanssa. Sitä pidettiin lopullisena todisteena lämpenemiselle, jota ajatusta eräät tiedemiespiirit olivat alkaneet ajaa. 

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli, IPCC, perustettiin kiireellä 1988. Tieteen periaatteiden vastaisesti sen tehtävänä oli alusta alkaen arvioida ihmisen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä ja sen vaikutuksia. Ennen kuin asiaa oli edes kunnolla tutkittu, oltiin varmoja, että lämpeneminen oli totta ja että se oli ihmisen syytä. Epäily, viisauden tunnus, jouti romukoppaan. Luonnollista vaihtelua ja muita vaihtoehtoja ei otettu riittävästi huomioon. Luonto ei kuitenkaan ole staattinen, vaan sen omat rytmit olivat pitkälti havaittujen vaihteluiden ja muutosten takana, asia, jota yksikään tutkimus ei ollut kyennyt kumoamaan. 

Vain vähän aikaisemmin, 1970-luvulla, uhkana oli pidetty ilmaston kylmenemistä ja uutta jääkautta, vaikka hiilidioksidipitoisuus oli ollut kasvussa silloinkin. Kylmeneminen (global cooling) oli suurinta muotia ja tieteen hyväksymä konsensus. Ensimmäisenä Maan päivänä 1970 professori Kenneth Watt ennusti: ”Maailma on kylmentynyt rajusti noin 20 vuotta. Jos nykysuuntaus jatkuu, vuonna 1990 globaalilämpötila tulee olemaan noin neljä astetta kylmempi ja vuonna 2000 yksitoista astetta kylmempi. Tämä on noin kaksi kertaa se mikä tarvitaan jääkauteen.” Tiedeihmiset ja poliitikot ajoivat muun muassa seuraavia hätätoimia ihmiskunnan tuhon estämiseksi: hiilidioksidituotannon lisääminen, Beringinsalmen sulkeminen padolla Neuvostoliiton ja Alaskan välillä, padon rakentaminen Norjan ja Grönlannin välille, napa-alueiden kattaminen mustalla kelmulla, metallipölyn sirottelu ilmakehään, jättimäisten peilien lähettäminen maata kiertävälle radalle, kaliumpölystä tehdyn keinorenkaan rakentaminen planeetallemme (vrt. Saturnus), Färsaarten luona olevien vedenalaisten vuorten räjäyttäminen vetypommeilla, jotta lämmin vesi pääsisi helpommin Arktisille alueille, Grönlannin lämmittäminen ydinreaktoreilla ja napajään sulattaminen vetypommeilla. 

Sitten taas lämpeni. Pian alettiin kilvan etsiä siihen syyllisiä ja keksiä vastakkaisia ehkäisytoimia.


”Jääkausi on päättymässä… Sen täytyy olla meidän syytä.”


Kontrapunkti



Tiedeyhteisö – jopa samat tutkijat – ja media sekä poliitikot käänsivät kelkkansa, omaksuivat uuden konsensuksen – lämpenemisopin – ja alkoivat saarnata sen puolesta. Olisi ollut vaikeaa löytää tieteeseen sopimattomampaa käsitettä kuin konsensus, yksimielisyys. Uuden ajatusmallin omaksuneet fundamentalistit vainosivat vääräuskoisia ja kilpailivat toinen toistaan kauhistuttavammilla uhka-arvauksilla. Ajatus tuhosta vietteli ja myi. Tutkijat esittivät luovuutta vaativimmat pohjanoteeraukset, toki selustansa turvaten ”ehkä, jos, saattaa, mahdollisesti ja voi” –varauksilla. Kun virheellisiä käsityksiä yritti korjata, päätoimittajat sensuroivat vastineet. Suomessa Lapin Kansa oli harvoja sananvapauden puolustajia sallimalla avoimen ilmastokeskustelun.

IPCC:n ’lätkämaila’-propaganda, jossa liioiteltiin 1900-luvun lämpötilakehitystä aikaisempiin vuosisatoihin verrattuna, oli alkusoitto tieteellisen kulttuurin rappiolle. Vuonna 2009 paljastunut Climategate-tietovuotoskandaali todisti, että erityisesti ilmastogurujen aggressiivinen sisäpiiri pyrki vilpillisin keinoin tukahduttamaan perinteisen tieteellisen väittelyn. Toukokuussa 2007 eräs tunnontuskiin tullut konspiraattori lähetti sisäpiiriläisille huolestuneen viestin: “Mitä jos ilmastonmuutos osoittautuukin vain vuosikymmeniä kestäneeksi luonnolliseksi vaihteluksi? Ne luultavasti tappavat meidät."


perjantai 30. tammikuuta 2015

Vakava selitys ilmastomallinnusten kyvyttömyyteen ennustaa ilmastoa

Saksalainen Die Welt -lehti on haastatellut kahta ilmastotutkijaa, Max Planck -instituutin Jochem Marotzkea ja Leedsin yliopiston Piers Forsteria, jotka ovat mielestään selvittäneet syyn tätäkin blogia askarruttaneeseen kysymykseen: Miksi ilmastomallinnusten näyttämä lämpeneminen ei näy reaalimaailmasta tehdyissä mittauksissa? Tälle asiallehan on esitetty jo yli 50 erilaista selitystä, mutta tässä yksi lisää joukkoon. Seuraavassa Die Weltin tekstistä pari lyhyttä otosta käännöksinä.
Maapallon lämpötila ei ole viimeisen 15 vuoden aikana noussut niin paljoa kuin ilmastomallit ovat ennustaneet. Tutkijoiden mukaan tämä ei johdu huonosta mallintamisesta vaan pikemmin "sattumanvaraisesta ilmaston vaihtelusta".
Tutkijat siis sentään myöntävät, että tällä vuosituhannella ei ilmaston lämpenemistä ole ainakaan globaalisti nähty. Tosiasiassahan sitä ei ole nähty noin 20 vuoteen, kun lämpötila-aikasarjojen virhemarginaalit otetaan huomioon.
Mallinnusten ja mittausten ristiriitaa

Marotzke ja Forster tunnustavat, että ilmastomallinnukset eivät ole kyenneet ennustamaan lämpötilaa. Nimittäin ennustamistahan voi aidosti tapahtua vain tulevaisuuteen. Ilmastomalleissa siis ei ole ollut vikaa, vaikka niiden ennusteet ovat keskenäänkin toivottoman ristiriitaisia, eikä niistä ainoakaan ole pysynyt lämpötilan muutosten mukana.Vika tutkimusten mukaan on kaoottisessa ilmastossa, jonka vaihtelu on sattumanvaraista. Hmmm... Nyt tässä on jotain sellaista, mitä en tajua. Siis ilmaston ennustamiseen rakennetuissa malleissa ei ole vikaa, vaikka ne eivät ole kyenneet ennustamaan ilmastoa.
Väite, että ilmastomallit järjestelmällisesti yliarvioisivat kasvavan kasvihuonekaasupitoisuuden aiheuttamaa lämpenemisestä, on väärin, sanoo Marotzke. Kokonaisuutena simuloidut trendit ja havainot sopivat yhteen. "Ilmaston lämpeneminen siis saavuttaa vakavat mittasuhteet todennäköisimmin tämän vuosisadan lopulla. Näin tapahtuu, ellei ihmiskunta miehekkäästi pysäytä kehitystä", todetaan heidän tutkimustiedotteessaan.
No niin.  Voimakasta kasvihuonekaasupitoisuuden muutoksesta johtuvaa lämpenemistä ennustaneet mallinnukset eivät ole laskeneet väärin, sillä viimeisen parinkymmenen vuoden harvinaiset sääilmiöt ovat peittäneet todellisen lämpenemisen alleen. Mallinnukset ovat siis oikeassa, mutta empiirisistä mittaustuloksista teemme väärät johtopäätökset. Nyt tajusin, mitä Marotzke ja Forster tarkoittavat. Siis vaikka mallinnukset ovat ennustaneet väärin viimeiset parikymmentä vuotta, ne lopulta vuosisadan lopulla osoittautuvat ennustekykyisiksi.

Vaikka pitkän ja rasittavan aivotyöskentelyn jälkeen tajusin tutkijoiden nerokkaan johtopäätöksen ytimen, jäi mieltä kalvamaan sen pieni ero normaalin fysiikan periaatteisiin. Nimittäin perinteisesti fysiikassa on oltu sitä mieltä, että jos hypoteesin (jollainen ilmastomallikin on) tulos ei vastaa todellisuutta, on hypoteesissa jotain pahasti vialla. No - ehkä olen turhan pedantti tässä asiassa. Marotzken ja Forsterin onneksi Nature -julkaisu ei ole niin tarkka, ja se on päättänyt julkaista tutkimuksen.


torstai 29. tammikuuta 2015

Hirvittävä ilmastonmuutosmyrsky, jonka jäljet katosivat ennennäkemättömän nopeasti

Lopetin edellisen blogimerkintäni 26.1. tähän virkkeeseen: "Seuraavan 48 tunnin aikana on mahdollista seurata vaikkapa yhdysvaltalaisilta CNN- tai NBC-uutiskanavilta ajankohtaista todistelua siitä, miten Yhdysvaltain tiheimmin asuttua koillisosaa ravisteleva lumimyrsky paikoin metrin paksuine uusine lumivaippoineen on selvä merkki ilmaston lämpenemisestä."

Kuvernööri Cuomo
USA:n koillisrannikon suurinta osavaltiota, New Yorkia, johtava kuvernööri Andrew Cuomo päätti suojella asukkaansa määrämällä heidät jäämään kotiin. Julkinen liikenne, koulut, kaupat ja muut määrättiin suljettavaksi myrskyn ajaksi. Odotettiinhan säämallinnusten mukaan ennenäkemätöntä määrää lunta.

Cuomon mukaan
"Massiiviset lumimyrskyt ... ovat osa ilmastonmuutosta."
"Nämä ovat sellaisia äärimmäisiä sääilmiöitä, joita emme ole nähneet koskaan ennen."
"Jokainen, joka väittää, ettei sääilmiöissä ole tapahtunut dramaattista muutosta, ilmeisesti kieltää todellisuuden."
Voimakkaita sanoja yhdeltä Yhdysvaltain johtavalta poliitikolta. Vaan mitä tapahtuikaan. No, kuva keskiviikkoiselta (28.1. klo 16 paikallista aikaa, lämpötila -1,7°C) Broadwaylta taitaa kertoa lähes kaiken. Joko New York Cityn kunnalliset työntekijät ovat onnistuneet ennätysajassa poistamaan metrin kinokset tai ne ovat sulaneet pakkasessa.

Broadway päivää ennenäkemättömän ilmaston lämpenemisestä johtuneen lumimyrskyn jälkeen




Oma Yleisradiomme, joka sekin ehti hetken uutisissaan hehkuttaa kaikkea ennennäkemättömästä lumimyräkästä, julkaisi sentään oikaisun otsikolla "Yhdysvaltain meteorologit myönsivät erehtyneensä lumivaroituksista". Seuraavassa muutamia otteita siitä jutusta:
Yhdysvaltain sääpalveluita tuottava National Weather Service NWS on myöntänyt erehtyneensä ja ennustaneensa tiistaisen lumimyräkän väärin. Yhdysvaltain ilmatieteen laitoksen meteorologit olivat ennustaneet, että historiallinen lumimyrsky iskisi tiistaina New Yorkiin ja muualle itärannikolla.
Lumimyräkkä oli voimakas Massachusettsissa, mutta myrsky ohitti New Yorkin.
– On erittäin vaikeaa ennustaa nopeasti voimistuvia talvimyrskyjä, niiden kulkua ja kuinka pitkälle länteen raskaimmat lumirintamat etenevät, NSW pahoitteli.
New Yorkin Keskuspuistossa mitattiin noin 13 senttimetriä lunta, kun ennustukset olivat varoittaneet lähes metristä. Tiistaisen talvimyrskyn vuoksi tehtyjä varotoimia on moitittu ylimitoitetuiksi.
New York käytännössä sulkeutui tiistaina historiallisen rajuksi kuvaillun myrskyn vuoksi. Julkinen liikenne seisautettiin täysin ja ulkona liikkumista kehotettiin välttämään. Asukkaat hamstrasivat ruokaa varoitusten johdosta.
New Yorkin pormestarin Bill de Blasion mukaan varotoimiin ryhdyttiin vallitsevien sääennusteiden perusteella.
– Olisiko parempi olla varautumatta? Olla turvassa vai ei? hän kyseli.
Arki alkoi palautua normaaliksi myöhään tiistaina ja julkinen liikenne käynnistyi.

maanantai 26. tammikuuta 2015

Onko Ilmatieteen laitoksella hätä ilmastonmuutosuskosta?

Ylen "pakkasjutun" kuvitusta netissä
Pari otsikkoon liittyvää juttua kiinnitti huomiotani. Ensimmäinen oli Ilmatieteen laitoksen oma tiedote 13.1.2015 "Peräkkäiset runsaslumiset talvet eivät ennenkokemattomia". Toinen oli laitoksen selvä puffi kylmää säätä kokeneen Ylen Kainuun toimituksen kautta 22.1.2015 otsikolla "Kovat pakkaset eivät kumoa ilmaston lämpeämistä". Eihän meillä ole tosiasiassa tänä talvena edes ollut poikkeuksellista pakkasta tai runsaslumisuutta. 

Mutta ehkä pääjohtaja Petteri Taalasta vaivaa vuonna 2005 annettu lausunto, jonka mukaan "Luminen talvi on tulevaisuuden Suomessa harvinaista herkkua", ja "Suurimmat sopeutumiskustannukset aiheutuvat poikkeavista ääriolosuhteista, kuten myrskyistä ja rankkasateista"? Katsotaanpa, mitä Taalaksen laitos on löytänyt lumipeitteestä. Sisennetty ja kursivoitu on laitoksen tekstiä.
Erityisesti pääkaupunkiseudulla, mutta myös laajemmin maan eteläosissa, sattui neljä peräkkäistä runsaslumista talvea vuosina 2009–2013. Lumiset talvet aiheuttivat katujen kunnossapidolle ja liikenteelle ongelmia. "Vastaavanlaista lumitalvien sarjaa ei ollut pääkaupunkiseudulla koettu sitten 1960-luvun lopun. Yksittäiset runsaslumiset talvet voivat jatkossakin aiheuttaa ongelmia, etenkin kun ilmastonmuutoksen myötä lumipeite keskimäärin vähenee ja vähälumiset talvet yleistyvät", toteaa Ilmatieteen laitoksen tutkija Ilari Lehtonen.
Olen samaa mieltä tutkija Lehtosen kanssa. Ongelmat olivat melkoisia pääkaupunkiseudun kunnossapito-organisaatioille, jotka ehkä olivat uskoneet Taalaksen puheita lumitalvien harvinaisuudesta.
Lyhyen vertailujakson tarkastelussa talvet 2009–13 olivat poikkeuksellisen lumisia. "Esimerkiksi Vantaalla lumensyvyys oli jokaisena talvena vähintään kahden kuukauden ajan yli kaksinkertainen ajankohdan keskiarvoon verrattuna, kun vertailukautena käytetään jaksoa 1981–2010. Kun vertailu sen sijaan ulotetaan vielä tätä varhaisempien vuosikymmenten havaintoihin, eivät viime vuosien lumitalvet näyttäydy mitenkään poikkeuksellisina. 1960-luvulle asti vastaavankaltaisia lumitalvia sattui Helsingissä verraten taajaan. Esimerkiksi 30-vuotisjaksolla 1941–70 talven suurin lumensyvyys oli Helsingissä keskimäärin 57 cm ja lumipeiteajan kesto 125 vuorokautta, kun talvina 2009–2013 suurin lumensyvyys oli vastaavasti keskimäärin 61 cm ja lumi peitti maata keskimäärin 123 päivänä talven aikana.
Juu, normaaleiksi minäkin nuo talvet 2009 - 2013 luokittelen.
Tutkimuksen tulokset sopivat yhteen ilmastonmuutosennusteiden kanssa, joiden mukaan lumipeite tulee Etelä-Suomessa vähenemään kuluvan vuosisadan aikana ja lumipeitteen väheneminen on voimakkainta ja alkaa ensimmäisenä lounaisrannikolla.
Tjaah... Mistähän tuo johtopäätös sitten tempaistiin? Juurihan todistettiin viime talvien olleen normaaleita ainakin eteläisimmässä Suomessa. Minusta tuo todistelu on jossain määrin ristiriidassa ilmastoennusteiden voimakkaasti lämpenevien ja vesisateiden leimaamien talvien kanssa. No, autetaanpa Ilmatieteen laitosta vähän yhdysvaltalaisen Rutgersin yliopiston ylläpitämällä lumipeitteen satelliittiaikasarjalla.
Kuva 2 (kuvat suurenevat klikkaamalla)

Olen kuvaan 2 sijoittanut Etelä-Suomen (60 - 65N, 20 - 30E, siis Oulusta etelään) keskimääräisen lumipeitteen kuukausittain viimeisten 40 vuoden ajalta. Jokainen kuukausikuvaajan piste kuvaa lumipeitteen prosentuaalista peittoalan keskiarvoa edellisen 10 vuoden ajalta. Esimerkiksi vaaleansinisellä katkoviivalla esitetyn  piste kohdalla 2014 tarkoittaa keskimääräistä lumen vähintään 50-prosenttisesti peittämää aluetta (laskettuna 24 km*24 km ruuduista) Etelä-Suomesta aikana 2005 - 2014. Kuvasta voi tehdä seuraavat johtopäätökset:


torstai 22. tammikuuta 2015

Suomen valtion tuulivahinko ja keskustaministerin arviointivirheen hinta

Energiapolitiikka ja ilmastopolitiikka ovat nopeasti nousemassa yhdeksi huhtikuun eduskuntavaalien teemoista. Tästä on nähty merkkejä lehtikirjoittelussa ja mm. tässä energia-alan professorien poliittisessa puffauksessa. Keskityn tässä bloggauksessa enemmän energia-asioihin yhden pienen joskin kalliin sektorin osalta, ja palaan ilmastopolitiikkaan aivan lyhyesti kirjoituksen lopussa.

Ainolan juttu osa 1
Olli Ainolan koko aukeaman juttu ”Rahat eivät riitätuulitukeen” tiistain 20.1.2015 Iltalehdessä on melko kattava selostus niistä arviointivirheistä, joita tehtiin sekä Kiviniemen että Kataisen hallituksissa. Nuo valtavan isot arviointivirheet koskivat niin tulevaa sähkön hintaa kuin korkotasoa, joilla on melkoisesti merkitystä ainakin sähkön tuotantoa harjoittaville yhtiöille. Oheisista kuvista, jotka suurenevat klikkaamalla, voi lukea yhden viimeisen tutkivaa journalismia harrastavan toimittajan hyytävän analyysin.

Mari Kiviniemen (Kesk) hallituksen elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (Kesk) ajoi läpi energiapaketin – ns. risupaketin – jossa päätettiin tuulivoiman tuotantotuet seuraavaksi 12 vuodeksi.  Niistä on nyt tullut Suomen veronmaksajille melkoinen menoautomaatti. Me nimittäin maksamme tämän vuoden loppuun asti
Ainolan juttu osa 2
takuuhintana peräti 105,30 euroa jokaisesta tuuliturbiinilla tuotetusta megawattitunnista ja ensi vuodesta alkaen 83,50 €/MWh.  Tuulisähkön tuottajalle tuo syöttötariffina tunnettu sähkön markkinahinnan ja takuuhinnan välinen erotus, joka on ollut ja tullee pitkään olemaan yli kaksinkertainen verrattuna markkinahintaan (vuonna 2014 keskimäärin 36 €/MWh), takaa täydellisen riskittömyyden, mikä ei ole aivan tavanomaista yrittämisessä. Tuulivoimasta on tullut yksi Suomen subventoiduimmista hyödykkeistä.

Ainola käsittelee kirjoituksessaan myös tuulivoiman kotimaisuusastetta, jonka piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan nousta peräti 80-prosenttiseksi. Investointikustannuksista se on vain 30%, ja käyttömenot mukaan lukien se Ainolan selvitysten mukaan nousee hiukan yli puoleen. Minä epäilen noidenkin lukujen olevan yläkanttiin. Selvää kuitenkin on se, että tuulivoimalla ei lisätä energiasektorimme kotimaisuusastetta lainkaan.


tiistai 20. tammikuuta 2015

Ilmastorealismin virheitä kaivelemassa - astuinko nyt kuoppaan?

Olen saanut jonkin verran kyselyjä sekä blogin yhteydenottolomakkeen kautta että kommenteissa siitä, millaisia asiavirheitä Ilmastorealismissa on. Kun asia kiinnostaa, nostetaanpa se keskusteluun. Idean tähän antoi anonyymi kommentoija, joka oikeastaan aloitti keskustelun. Eräs toinen kommentoija oli tänään nähnyt paljon vaivaa kahlatessaan bloggauksia viime vuodelta. Hän oli sieltä kerännyt ehkä muitakin kiinnostavia asioita, joten nostetaan nuo nimimerkki -PX:n kolme kommenttia bloggaukseksi. Nimimerkki -PX, olkaapa hyvä!
________________________________________________________________________________

Kun nimimerkitön Anonyymi esitti joulukuuna alkupuolella väitteen: ”Helposti voi luetella Mikon Top-Ten väärinkäsitykset ja vinoselitykset ilmastonmuutoksen keskeisistä probleemoista”.

No teinpä hieman kartoitusta noin puolen vuoden ajalta, loppuvuodesta 2014. Tuona aikana Mikon blogissa on käsitelty ilmastoon liittyviä asioita hyvin laajalti. Blogin aiheet ovat käsitelleet mm.:
-Merijään määrää
-Metsätuhoja
-Koralliriuttoja
-Etelämannerta
-Sään aiheuttamia vahinkoja
-Säätilastoja
-Kasvillisuutta
-Helteen ja kylmyyden vaikutuksia
-Merten eliöitä
-Merten muutoksia
-Jamalin kraatereita
-Ilmastosopimusta
-Ilmatieteenlaitosta
-Vuoristojäätä
-Grönlantia
-Energiaratkaisuja
-Ilmastoherkkyyttä
-Vihreää energiaa
-YK:n ilmastokokouksia
-Tuulivoimaa
-Aurinkovoimaa
-Paikallista ilmastoa
-Pohjoista ilmastoa
-EU:n ilmasto- ja energiapolitiikkaa
-Lustoja
-Pingviinejä
-Merikotkia
Vain muutaman mainitakseni. Luulisi, että tuossa olisi sellainen määrä aiheita, että AGW -uskovaisten ei tarvitsisi kuin vilkaista julkaisupinoaan ja heittää veitsenterävät vastineet viitteineen eri aiheisiin. (Itse asiassa en löytänyt yhtään kommenttia, jossa olisi selkeästi viitteineen ja perusteluineen osoitettu jokin asiavirhe Mikon blogijulkaisussa!) 

Mutta palataanpa sitten todellisuuteen ja katsotaan, miten ”huipputieteen aallonharjalla” surffailevat AGW -uskovaiset ovat kommentoineet (kommentit kursiivilla ovat suoria lainauksia kirjoitusvirheineen). Näin he mm. nimittelevät reaalimaailmaan näkemyksensä perustavia:
” - tiedettä vastaan taistelevia donquijotteja”
”- sivustolle on pesiytynyt lähinnä sisätiloissa ja tietokoneen näytön kelmeässä valossa viihtyviä tyyppejä”
” - Että tämmöisiä tieteilijöitä ilmastofuulamissa sitten onkin. Neandertalilaiset eivät olenkaan kadonneet”
”-kirjoittajan täydellinen tietämättömyys ja helppoheikkimäisyys ilmastokysymyksien tieteellisesä analysoinnisa.”
”Ethän sä usko maailman tiedemiehiäkään, joten ongelma taitaa olla sun korvies välissä eikä missään muualla”
”- Ilkka, sinulta ei ole tullut yhtään faktaa.”
”-Kun Thames jääty niin onko se tapsan paskaan kirjoitettu ?”
Lisäksi esiintyi runsaasti toisten vähättelyä:
”-Naurunalainen tämä blogi on ollut alusta pitäen. Eivät nämä fotonihörhöt tilannetta pahenna.”
”- Valtailmastotieteen ja sen edustajien mollaamisessa ja pilkaamisessa sekä itse keksittyjen ilmastonmuutosteorioiden aloilla olette jo mestareita.”
”-Näiden ympärillä rakkikoirien tavoin ovat räksyttämässä stevengoddardit, wattsupwiththatit jne ja heidän kotimaiset pillit ja pullat toistaen ikuisesti samoja haukkuja aasta ööhön aamen.”
”-Tietenkin teille kelpaa maallikotkin kunhan he ovat "oikea"mielisiä.”
”-Koollahan näyttää olevan kaikki Oikean Tiedon ja Pyhän Uskon harrastajat eikä vuorenvarmasti kuulla mitään tieteeseen perustuvaa huiputusta.”
”-Blogikirjoittelu on puskista huutelua eikä vakvastiotettavaa tieteentekoa..”
”-Tapsa: uskotko itsekään noihin juttuihisi, niin tuulesta temmattuja ne ovat.”
”-Pelkosi teidän "todellisten" ilmastorealistien leimaantumisesta on tainnut jo toteutua." 
"-Tulin sivuille, luin, nauroin, ja tulen varmaan uudelleenkin lueskelemaan, niin hauskoja nämä kirjoitukset olivat”
”-Siinä nauratti osittain kirjoittajan täydellinen tietämättömyys ja helppoheikkimäisyys ilmastokysymyksien tieteellisesä analysoinnisa. Toisaalta olen varma, että kyseinen WW tekee aivan tarkoituksellista tiedon hämärtämistä ja naurun kohde menee osin siksi niihin lukijoihin, jotka sokeasti seuraavat ja toistavat WUWT Hamelin pillipiiparin soittoa.”
Salaliittoteorioita (Huom! Jos kommentissa viitataan salaliittoon, niin kommentoija on takuuvarmasti L4)
”- Kansainvälinen tiedemiesten kavala salaliitto?”
”- jaa että illuminaatit määräävät tutkimusten tulokset etukäteen”
”- Joko Suuri Salaliitto nyt vihdoinkin paljastetaan? Litteä maa vihdoinkin todennetaan?”
”- Väitetystä" noususta? Onko kyseessä salaliitto?”

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Vuosi 2014 lämpimin ikinä mitattu - haukottaa...

Tuolla otsikolla Yle kertoo joitakin asioita. Mutta se jättää jutussaan kertomatta eräitä muita asiaan liittyviä faktoja. No katsotaanpa Ylen uutista vähän tarkemmin. Perinteiseen tyyliin sisennetyt ja kursivoidut jutut ovat lainauksia Yleltä, ja muut ovat minun tai kavereiden kommentteja.
Ylen jutun kuvitusta
Viime vuosi oli maailman tähän asti tilastoiduista lämpimin. Samaan tulokseen tulivat sekä Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa että Yhdysvaltain valtamerten- ja ilmastontutkimuslaitos NOAA.
Niinpä - siis noiden kahden aikasarjan mukaan. Vaan kahden tarkempina pidetyn ja laajemmin ilmakehää mittaavan sarjan, Alabaman yliopiston UAH-sarjan ja Remote Sensing Systemsin RSS-kontrollisarjan, mukaan näin ei ollut. Kummallista, ettei Yle halunnut kertoa jälkimmäistä asiaa? UAH-sarjassa vuosi 2014 oli kolmanneksi lämpimin ja RSS-sarjassa se oli kuudes.
Tilastoissa kymmenen lämpimintä vuotta ovat olleet vuoden 2000 jälkeen, lukuun ottamatta vuotta 1998.
– Voimme odottaa tämän ennätyksen rikkoutuvan uudestaan ja uudestaan, arvioi yhdysvaltalainen ilmastotutkija Brenda Ekwurzel, the Union of Concerned Scientistis -järjestöstä (UCS).
No ennätyksethän on aina tehty rikottaviksi. Ehkä se onnistuu tulevaisuudessakin adjusteeraamalla menneisyyttä kylmemmäksi. Mutta varoittaisin menemästä liiallisuuksiin, sillä valheellakin on rajansa.

Aika hassua on, että auktoriteetiksi oli otettu UCS:n tuntematon tutkija tai oikeastaan poliittinen lobbari. No, minulla on juttu kyseisen poliittisen järjestön huolestuneesta jäsenestä täällä.
Aiemmat ennätyksellisen kuumat vuodet olivat vuodet 2005 ja 2010.
Kuva lainattu Paul Homewoodin blogista.
Yleltä jäi kertomatta, paljonko lämpimämpi vuosi 2014 oli Nasan GISS- ja NOAA:n NCDC-sarjan mukaan verrattuna aiempiin ennätysvuosiin. Erot olivat huikeat 0,02 ja 0,04 astetta vastaavasti. Kun lämpötilan paikallinenkin mittaaminen on asteen sadasosan tarkkuudella vaikeaa, on alueellisessa mittaamisessa tietysti huomattavasti isompia ongelmia ja virhelähteitä. NOAA kertoo oman globaalin keskiarvonsa virhemarginaaliksi  ± 0.09°C. Minä en noin pieneen marginaaliin usko (suuruusluokka ± 0.5°C voisi olla uskottavampi), mutta teeskentelen nyt hetken pitäväni sitä uskottavana. Viereisessä kuvassa ovat GISS-sarjan vuosikeskilämpötilan poikkeamat vuosien 1951-1980 keskiarvosta. Punaisilla viivoilla on merkitty tuo virheraja. Kun ne otetaan huomioon, vuosi 2014 saattoi olla lämpimin tai ainakin 10 lämpimimmän joukossa. Se oli virheet huomioiden oikeastaan vain vuosia 1999 ja 2000 lämpimämpi.


torstai 15. tammikuuta 2015

Aivan kuin olisin kuullut tämän ennenkin?

Yleisradio päätti julkaista 14.1.2015 varhain aamulla uutissivullaan kolme nettiartikkelia yhden minuutin sisällä (klo 06:20 - 06:21). Kaikkien aiheina oli tuuli- ja aurinkovoima maailmalla ja Suomessa. Melkoinen sattuma on tuo julkaisuajankohta, vai olisiko sittenkään? Ehkä Ylen toimitus on saanut joltain taholta ohjeet, että yksi juttu per tärkeä aihe ei näin eduskuntavaalien alla enää riitä? No jutuissa oli muitakin askarruttamaan jääneitä asioita, joten ruoditaanpa vähän. 

Kaappaus Ylen sivulta 14.1.2015
En puutu nyt noista jutuista kahteen, jotka ovat mielestäni sivutarinoita. Niistä ensimmäisessä uusiutuvaa energiaa ohi kaiken akateemisen kriittisyyden ajava professori Peter Lund valittaa Aasian ajavan Euroopan ohi ns. uusiutuvan energian asioissa. Toisessa artikkelissa samainen professori harmittelee sitä, että Suomesta on tullut ko. asioissa alisuorittaja. Niinpä, mutta missä ne usein mainostetut kymmenettuhannet vihreän energiateknologian työpaikat ja tehtaat ovat?

Keskityn siis vain minuuttia noita juttuja aiemmin julkaistuun ja niukasti siinä esitettyjä väitteitä tukevia lähteitä sisältäneeseen artikkeliin otsikolla "Tutkijat: Auringosta ja tuulesta halvin energiamuoto", josta muutamia kappaleita alla on sisennettynä ja kursivoituna. Niiden alla oleva normaaliteksti on minun tajunnanvirtaani.
Tutkijoiden mukaan uusiutuvasta energiasta, kuten auringosta ja tuulesta, tulee halvin energiantuotantomuoto viimeistään 10 vuoden sisällä maailman suurimmille energiamarkkinoille Aasiassa. Siinä energia on halpaa, päästötöntä ja riippumatonta. Vastaavanlaisia uusiutuvan energian simulaatioita ei ole Lappeenrannan teknillisen yliopiston aurinkotalouden professorin Christian Breyerin mukaan aiemmin tehty.
– Täysin uusiutuvaan energiaan perustuva systeemi on mahdollinen Koillis-Aasiassa. Uusiutuva energia on siellä myös halvin energian tuotantomuoto. Kaikki muut ovat kalliimpia. Se on uusi oivallus, Breyer sanoo.
Hmm... Aivan kuin olisin kuullut tuon aiemminkin ja jo toistakymmentä vuotta sitten. Silloin se kuulosti hienolta uutiselta kuten nytkin, mutta valitettavasti aiemmat ennusteet eivät ole toteutuneet. Tuulesta ja auringonsäteilystä tuotettu sähkö on edelleen 2 - 6 kertaa vesi-, ydin- tai hiilivoimaa kalliimpaa kaikkialla maapallolla. Suomessa, jossa varsinkin aurinkoenergian hyödyntämismahdollisuudet ovat juuri nyt aika vaatimattomat, hintasuhteet voivat olla vieläkin huonommat.

Professori Breyer. Kuva Yle
Jäin myös pohtimaan aurinkotalousprofessori Breyerin uutta oivallusta. Miksihän kukaan vaikkapa Kiinassa, Koreassa tai Japanissa ei ole asiaa oivaltanut? Olisin mielelläni paneutunut Breyerin oivallukseen, mutta tunnin googlaamisesta huolimatta en löytänyt asiasta tuota Ylen uutista enempää. Olisi sääli, jos kukaan ei Kiinassa tietäisi asiasta enempää, sillä pelkällä professori Breyerin toteamuksella Kiinan kommunistipuolueen hyväksymiä viisivuotissuunnitelmia ei muuteta. Olen muuten ihmetellyt professori Breyerin oivalluksia joskus aiemminkin.
Iso kysymys uusiutuvissa energianlähteissä on, milloin ne ovat kaupallisesti kannattavia, jotta niihin voi siirtyä markkinoiden ehdoilla. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi Kiinalle aurinko ja tuuli tulevat kannattavimmiksi energioiksi jo 5–10 vuoden sisällä.
– Jokaisen kapasiteetin kaksinkertaistumisen seurauksena kustannukset tippuvat 20 prosenttia. Vuoteen 2025–2030 mennessä esimerkiksi aurinkosähkön hinta on puolet nykyisestä. Käytännössä merkittävässä osassa maailmaa se on sitten halvin tuotantomuoto. Energiajärjestelmä muuttuu sen perusteella verraten paljon, Vainikka ennustaa.
Toivottavasti käsitteet "markkinoiden ehdoilla" ja "kaupallisesti kannattava" on tässä määritelty rehellisesti eikä vihreällä tavalla, jossa odotetaan joko fossiilisten polttoaineiden äkillisestä loppumisesta johtuvaa hurjaa hintapiikkiä tai niihin kohdistettavaa rajua yleismaailmallista rankaisuverotusta, jotka johtaisivat energian hintojen rajuun nousuun kaikkialla. Nimittäin puheet fossiilisten polttoaineiden loppumisesta pian ovat osoittautuneet ennenaikaisiksi, ja globaali hiilivero taitaa olla vain vihreää toiveunta.


tiistai 13. tammikuuta 2015

Vehnä, uutisointi ja ilmastonmuutos

Ilmaston lämpeneminen leikkaa maailman vehnäsatoa, kertoo Maaseudun tulevaisuus nettisivuillaan 12.1.2015. Lehti viittaa Nature Climate Change -lehdessä joulukuussa julkaistuun artikkeliin, jonka mukaan:
Jos ilmaston lämpenemiseen ei pystytä sopeutumaan ajoissa, maailman vehnäntuotanto alenee keskimäärin kuusi prosenttia jokaista nousevaa lämpöastetta kohti.
Vehnää ilmastonmuutoksen kourissa. Kuva Wikipediasta.
Ihmettelinkin muutamia viikkoja sitten, miksi en löytänyt tätä juttua suomalaisista lehdistä, vaikka Suomesta tutkimuksessa oli mukana Luonnonvarakeskus. No en ihmettele enää.

On tietysti aika selvää, että Suomen vehnäntuotantoon ilmaston mahdollisella lämpenemisellä ei voi olla juuri muuta kuin myönteistä vaikutusta, sillä meidän Etelä-Suomen vehnänviljelijämmehän tekevät työtään kasvin pohjoisilla reuna-alueilla. Siksi tuntuu oudolta, että MT:n jutussa lainattu Luonnonvarakeskuksen professori Reimund Rötter lausuu seuraavaa:
Ajoissa aloitettu ja riittävä sopeutuminen, kuten paremmin lämpöä sietävien vehnän lajikkeiden viljely, voi vähentää huomattavasti ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä.
Miten suomalaisten viljelijöiden pitäisi varautua tuhansia kilometrejä etelämpänä luontaisesti paremmin viihtyvän vehnän kärsimyksiin täällä mahdollisesti lämpenevässä ilmastossa? Jos minä johonkin koettaisin täällä varautua, se kai olisi valmistautumista sellaiseen kylmään kevääseen ja kesään, joiden aikana vilja ei ehdi kypsäksi jyväksi. Sellaisista nimittäin on vakavaa empiiristä näyttöä edellisiltä vuosisadoilta. Mutta ehkä professori Rötter on jostain eteläisemmältä alueelta kotoisin, ja Suomen maanviljelyksen historia on jäänyt lukematta? Ja ilmeisesti lähinnä mallintamalla vehnää kasvattava Rötter on jäänyt kiinni oudoista väittämistä aiemminkin.

Me tiedämme ilmaston lämmenneen muutamilla asteen kymmenyksillä sitten kylmän 1960-luvun, joka tosin minusta ei Pohjanmaan lakeuksilla maataloushommissa tuntunut ollenkaan kylmältä. Hiki siellä tuli niin kitkiessä juurikkaita kuin hevosten kanssa puuhaillessa heinäpellolla. Minä olin tuolloin sen verran nuori, että en päässyt lähellekään parhaita vehnäpeltoja sadonkorjuun aikana.

Katsotaanpa, miten vehnäsadot ovat YK:n mukaan (FAO:n statistiikan) kärsineet tutkijoiden kaikkein uhanalaisimmiksi julistamilla alueilla, Brasiliassa, Afrikassa, Etelä-Aasiassa ja Australiassa.


Ihan nopeasti en löydä noista hehtaarisatokäyristä korrelaatiota ilmaston lämpenemisen ja vähenevien vehnäsatojen puolesta. Sanoisin vehnän pikemminkin pikkuisen tykänneen lämpenemisestä. Liekö se ollut tyytyväinen myös hitusen kasvaneeseen hilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen? Kyseinen kaasuhan on kuulemma kasvien ruokaa, vaikka jotkut vihreät haluavat sen saasteeksi luokitella.


maanantai 12. tammikuuta 2015

Helppoheikki pääsi tieteenpäiville

Otsikkoni on provokatiivinen mutta oikeutettu. Katsokaapa pari ensimmäistä minuuttia tästä videosta, eikä pidemmälle juuri katsomisen arvoista löydykään. Alussa esiintyy "mattotuomarina" Helsingin yliopiston entinen rehtori ja kansleri, rohtori Kari Raivio.

"Mattotuomari" Kari Raivio
Otetaanpa Raivion sanat pieneen tieteen filosofian tarkasteluun. Seuraavassa Raivion vuorosanat ovat sisennettynä ja kursiivilla, sekä vaatimattoman blogistinne kommentit normaalitekstillä.
Ja nyt tämä, niinkuin mattotuomarina, joitakin pelisääntöjä.
No niin. Raivio siis latelee tieteen päivien pelisääntöjä "mattotuomarina".
Ensinnäkin täällä ei kinata, onko ilmasto muuttumassa vai ei. Se on muuttumassa!
No miksei siitäkin voisi kinata, sillä suhteellisesta käsitteestähän on kysymys. Mutta hyvä on, en minäkään kinaa itsestään selvyyksistä. Tuosta asiasta tuskin saisi kinaa aikaan kenenkään oppineen kanssa, sillä ilmastohan on aina muuttunut - suuntaan tai toiseen.
Eikä myöskään kiistellä siitä, onko päästöillä - siis hiilidioksidipäästöillä - osuutensa tässä prosessissa. Sen osoitti ruotsalainen kemisti Svante Arrhenius 1800-luvun lopulla. Siitä on turha kinastella.
No emme taida kinastella tuostakaan asiasta. Kyllä varmaan hiilidioksidilla on osuutensa, joskaan tiedemaailmakaan ei ole päässyt asiasta yksimielisyyteen. Vaikutusarviot vaihtelevat hyvin paljon - ilmastoherkkyytenä kerrottuna monista Celsius-asteista sen murto-osiin. Siis ongelmasta ongelman olemattomuuteen ja jopa asian siunauksellisuuteen. Mutta nyt pääsemmekin sitten asiaan.

Suomenkielisen Wikipedian mukaan Arrhenius selitti kasvihuoneilmiön avulla teoriaansa - tai oikeastaan sittemmin jo kumottua hypoteesiaan - jonka mukaan jääkausien ja lämpimien kausien vaihtelu riippuu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vaihteluista. Kerrottakoon nyt Helsingin yliopiston entiselle rehtorille ja kanslerille, että Arrheniuksen hypoteesiä ei koskaan hyväksytty. Aluksi Uppsalan yliopiston fysiikan professori Knut Ångström osoitti kokeellisesti, että hiilidioksidin absorptiokaista oli jo melko matalilla pitoisuuksilla kyllästynyt, jolloin aineen lisäämisellä ilmakehään ei olisi juurikaan vaikutusta lämpötilaan. Samaan tulokseen ovat tulleet kaikki säteilyfysiikkaan keskittyneet tutkijat kokeissaan.

Arrheniuksen mainetta saanut "kasvihuoneilmiöteoria" koki lopullisen kolauksen, kun häntä ilmastotutkimuksen osalta huomattavasti merkityksellisempi serbialainen fyysikko, Milutin Milanković, esitti nykyisin yleisesti hyväksytyn teorian jääkausien syistä. Sen mukaan Maan akselin ja radan pitkäjaksoiset muutokset aiheuttavat jääkausia. Syy siis ei ollutkaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuudessa, joka mm. ikijäätiköistä otettujen porausnäytteiden mukaan seuraa lämpötilan muutoksesta. Hiilidioksidi siis ei voi olla jäähän taltioituneen ilmakehähistorian mukaan eikä myöskään oleellisesti ilmastotutkimusta eksaktimman astrofysiikan mukaan isojen ilmastonmuutosten aiheuttaja. Seuraus kun ei oikein voi olla samalla syy.

Kerrottakoon vielä lastenlääkäri Raiviolle, joka kaikella ilmastotutkimuksen asiantuntijuudellaan korotti itsensä tieteenalan "mattotuomariksi", että väärässä ollut Arrhenius piti hiilidioksidin lämmittävää vaikutusta maapallolle siunauksellisena, sillä hänen mukaansa korkeammat pitoisuudet ilmakehässä voisivat estää tai hidastaa seuraavan jääkauden tuloa. Hän siis luuli löytäneensä ihmiskunnan pelastuksen seuraavalta ilmastotuholta toisin kuin monet nykyiset ilmastotutkijat ja -poliitikot.
Mutta se on selvää ... [ääni katoaa, mutta ilmeisesti tarkoitetaan ilmastonmuutosta] ... siihen sopeutuminen tapahtuu varsin monella tasolla. Se lähtee yksittäisestä kansalaisesta, joka miettii, vaihtaisko vanhat hehkulamput led-lampuiksi vai ei energiamielessä, ja yläpäässään se päätyy näihin vuodesta toiseen venyviin YK:n moni.. siis monen ..  öö hallitustenvälisiin ilmastoneuvotteluihin, jo.. joista nyt siis jälleen tänä vuonna syksyllä Pariisissa on jälleen ratkaiseva neuvottelu tulossa.
Tjaah... Sanoisin, että kansalaiset miettivät hehkulamppujen vaihtamista led-valoihin lähinnä siksi, että ensin mainittuja ei kaupoista enää Brysselin määräyksistä johtuen löydy. Suomen energiatehokkuudelle tai ilmastotavoitteille asialla ei ole suurta merkitystä.


torstai 8. tammikuuta 2015

Ne isot ilmastoarvoitukset ja niiden kalliit ongelmat meille

Ilmastotutkimuksessa on runsaasti asioita, jotka ovat kiistanalaisia. Jotkut niistä ovat sitä hyvin perustellusti ja toiset sitten huonommin perustein. Minä olen aika usein kirjoittanut noista asioista, ja sen mukaisesti olen sitten saanut välillä kovin ristiriitaisia ja jopa riitaa haastavia kommentteja. Koetetaanpa nyt toista lähestymistapaa.

Ilmastotutkimuksessa on myös asioita, joista ollaan eri leireissä jokseenkin samaa mieltä. Yksi sellaisista asioista on se iso suunta, jonka mukaisesti alailmakehän lämpötila on muuttunut sitten Veiksel-jääkauden päättymisen. Keskimääräisen lämpötilan nopeasta noin kolmen asteen noususta 17000 - 14000 vuotta sitten ollaan aika yksimielisiä. Sen jälkeenkin lämpötila vielä nousi lähes 8000 vuotta, joskin tuohon aikaa sisältyi suuria vaihteluja ja nousuvauhdin hiipuminen viimeisinä vuosituhansina. Tuostakin ollaan yksimielisiä, mutta noiden vaihtelujen syistä on erilaisia näkemyksiä. Yksimielisyys jatkuu vielä siitäkin, että viimeisten noin 6000 - 7000 vuoden aikana keskimääräinen ilmasto on pääsääntöisesti viilentynyt, joskin tuonkin jakson aikana on ollut välillä lämpimämpiä kausia. Jopa siitä, että viimeinen umpeutunut vuosituhat oli keskimäärin kylmin verrattuna sitä edeltäviin yhdeksään tai kahdeksaan, taidetaan olla samaa mieltä. Ainakin paleoklimatologisten tutkimusten ylivoimainen osa tukee em. käsitystä.

Meillä on tuoreinta ja tarkinta tietoa viimeisen parinsadan vuoden ajalta lämpötilamuutoksista paikallisesti ja vajaan 100 vuoden ajalta yhä kattavampaa mittaustietoa koko maapallolta. Tuo tieto on täysin yksimielistä siitä, että ilmasto on lämmennyt, ja viimeiset parikymmentä vuotta ovat olleet keskimäärin jonkin verran lämpimämpiä kuin muutama niitä edeltänyt ja selvästi lämpimämpiä verrattuna vaikkapa 1600- ja 1700-lukujen kylmiin kuolonvuosiin. Minun mielestäni tuota lämpenemistä ei kannata kiistää, sillä todisteet sen puolesta ovat aika murskaavat.

Mutta onko nykyinen keskimääräinen lämpimyys jotain historiallisesti ennennäkemätöntä, kuten aika usein kuulee sanottavan, onkin sitten ilmastopoliittisia rintamia jakava asia. Mielestäni siinäkään ei ole riidan aihetta. Jos nimittäin hyväksyy tuon aihemmin kertomani yksimielisyyden holoseenin lämpötilaoptimista ja sitä seuranneesta vuosituhantisesta jäähtymisestä jonkinlaisine vaihteluineen, ei nykyinen ilmastomme ole mitenkään sellainen, mitä vastaavaa eivät edelliset ihmissukupolvet tai muu luonto olisi joskus kokenut. Voimme tietysti väitellä lähes loputtomiin detaljeista, kuten lämpenemisen suuruusluokasta viime vuosikymmeninä. Onko se ollut 0,8 vai 0,3 astetta, on oikeastaan aika triviaali riitelyn aihe, kun sitä vertaa ilmastotutkimuksen isoihin arvoituksiin. Sama koskee väittelyä siitä, onko ilmasto lämmennyt ollenkaan enää tällä vuosisadalla vaiko muutaman asteen sadasosan verran.

Nuo em. asiat liittyvät siihen, pystymmekö mittaamaan ilmastoamme. Mielestäni vastaus siihen on myönteinen. Pystymme ja koko ajan aiempaa paremmin. Mittaamme satelliiteista ilmakehää oleellisesti laajemmin kuin vaikkapa 40 vuotta sitten, ja kykenemme 2000-luvulla käyttöön otetulla vedenalaisella teknologialla havaitsemaan sellaisia merissä tapahtuvia asioita, joilla on isohko merkitys myös ilmastollemme. 

Mittauksia ja pieniä muutoksia enemmän huomiota pitäisi kiinnittää yleisesti ja tässäkin vaatimattomassa blogissa sekä sen kommenteissa ilmastoparadigman kykyyn selittää niitä muutoksia, joiden suunnan ja suuruusluokan olemme kyenneet selvittämään. Tältä osinhan asiat ovat hyvin perustellusti kiistanalaisia.

Minun käsitykseni mukaan nykyisen hiilidioksidipakotteen kasvuun perustuvan ilmastonmuutoshypoteesin suurin ongelma liittyy kyvyttömyyteen selittää tuo aiemmin mainitsemani vuosituhantinen jäähtyminen sitten holoseenin lämpöhuipun. Tiedämme varmuudella, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli tuolloin noussut merkittävästi useiden tuhansien vuoden ajan ja massiiviset jäätikköalueet olivat sulaneet. Noiden asioiden yhdessä, siis sekä säteilypakotteen kasvun että maanminnan heijastuskyvyn heikkenemisen, olisi pitänyt pystyä ylläpitämään lämpenemistä edelleen tai ainakin saavutettua lämpötasapainoa. Tätä selittämätöntä asiaa kutsutaan holoseenin lämpötila-arvoitukseksi.


lauantai 3. tammikuuta 2015

Ennakkoa ilmastovuoden 2014 tilastoista ja Ilmastorealismista 2015

Ilmastonmuutosta Sisilian Taorminasta 2.1.2015
Vuosi 2014 meni. Ja vuosi 2015 alkoi ilmastonmuutoksen kourissa – huh!

Kun ensimmäiset tilastot tuon vuoden 2014 ilmastosta ovat jo ilmestyneet, voimme luoda alustavan katsauksen siihen. Kiihtyikö ilmastonmuutos, iskivätkö sään ääri-ilmiöt aiempaa useammin, tai joko olemme jäättömien jäämerien kynnyksellä? Näistä asioistahan olemme voineet kuulla tai lukea juttuja lähes päivittäin televisiosta, radiosta ja lehdistä.

Aloitetaan tarkastelu ilmakehän satelliittimittauksista. Remote Sensing Systems (RSS) sai joulukuun lämpötilamittauksensa valmiiksi, joten nyt meillä on koko viime vuoden lämpötilatiedot selvillä ilmakehän eri kerroksista. Ilmakehän alimman kerroksen osalta vuosi 2014 oli lämmin. 36 vuotta kattavassa satelliittimittaussarjassa se
sijoittuu kuudenneksi lämpimimmäksi.

Mutta tuokaan lämpö ei kyennyt lyhentämään sitä mystistä lämpenemistaukoa, joka on jo usean vuoden ajan hallinnut ilmastonmuutoskeskustelua. Nyt tuo tauko alkaa lineaarisella trendillä mitattuna marraskuusta 1996, joten alailmakehän globaali lämpeneminen on ollut totaalisesti pysähdyksissä 18 vuotta ja kaksi kuukautta. Tilastollisesti merkitsevää lämpenemistä ei ole tapahtunut vuoden 1992 jälkeen – siis Rion ympäristökokouksesta lähtien 22 vuotta sitten. Tuossa kokouksessahan Paavo Väyrynen (Kesk.) Suomen edustajana ja yhdessä maailman muiden johtajien kanssa päätti panna lopun ilmaston lämpenemiselle. No, palaan vielä RSS-aikasarjaan kirjoituksen lopussa tärkeän ennusteen kanssa.

Pohjoisen jää- ja lumipeite vuoden vaihduttua NSIDC:n mukaan
Merijää oli yksi Ilmastorealismin seurannan aiheista viime vuonna. Ilmastonmuutos näyttikin voimansa juuri tällä suunnalla, sillä eteläinen merijää teki mittaushistorian (1979 alk.) laajuusennätyksen - 20,14 miljoonaa neliökilometriä – 19.9.2014. Meitä lähempänä oleva pohjoinen merijää on edelleen kohtalaisen alhaisissa lukemissa, mutta sekä sen pinta-ala että paksuus olivat voimakkaassa kasvussa viime vuonna. Näiden yhteisvaikutuksena viimevuotinen maailmanlaajuinen merijään peitto nousi hyvin lähelle 1980-luvun alun huippulukemia ja teki myös mittaushistorian päiväkohtaisen ennätyksen juuri vuoden vaihtuessa. Vaatimattomasti sanottuna joudumme siis vielä odottelemaan eräiden äänekkäiden ilmastotutkijoiden ennustamia napa-alueiden jäättömiä meriä.

Hirmumyrskyjen määrä 1970-2014
Hirmumyrskyt ja muut sään luonnolliset ääri-ilmiöt ovat olleet median ja uuden ympäristöministerimme, Sanni Grahn-Laasosen, huolenaiheina. Tarkemmin kyse on ollut huoli niiden yleistymisestä. Yksi maailman johtavista myrskytutkijoista, Ryan Maue, on saanut valmiiksi alustavan tilaston viime vuoden isoista myrskyistä. Jos vuoden 2014 isot myrskyt eivät olleet aivan tilastollisen alarajan tuntumassa, hurrikaanit ja taifuunit kokonaisuudessaan olivat keskimääräistä tasoa. Sanoisinpa, että viimeisen 20 vuoden aikana niiden esiintymisessä on ollut pientä vähenemistä, eikä 2014 tehnyt tähän trendiin poikkeusta.

torstai 1. tammikuuta 2015

Presidentti Niinistön uudenvuodenpuheen "hiilivelka" jäi mietityttämään

Katsoin tasavallan presidentin uudenvuodenpuhetta kuten luultavasti sadattuhannet muutkin suomalaiset. Puheen turvallisuuspoliittiseen tai muihinkaan osiin minulle ei jäänyt yhtä poikkeusta lukuunottamatta mitään hampaankoloon. Mutta siihen yhteen osaan, joka sattuu olemaan tämän blogin ydinaluetta jäi. Alla olevassa minuutin videotallenteessa on tuo osa. Katsopa itse.

video

Olen presidentti Niinistön ensimmäisten virkkeiden kanssa samaa mieltä. Ensi marras-joulukuussa pidettävään Pariisin ilmastokokoukseen on todellakin ladattu haasteita. Presidentti kysyi,"löytyykö yhteisymmärrys edes kaikkia kohtaavan yhteisen ongelman ratkaisuun". Mutta... Siis mitä ongelmaa Niinistö tarkoitti: Jotain tietokonemallinnuksien tulevasta maailmasta löytämää ilmastoanomaliaa vaiko kenties YK:n ajamaa valtavaa tulonsiirtoa Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan mailta kehitysmaille jokseenkin reaalimaailmasta havaitsemattoman ilmastonmuutoksen tekosyyllä? En siis ymmärtänyt selvästi.

Presidentin toisestakin ajatuksesta olen samaa mieltä. Talouden kunnolla ja erittäin kalliilla ilmastoon vaikuttamisella on takuuvarmasti kytkentänsä. Siksi vastikään Limassa pidetyssä ilmastokokouksessa sekä kehitysmaat että kehittyvät talousjätit - kuten Kiina ja Intia - ilmoittivat aikovansa vaikuttaa ilmastoon vain, jos tuohon tarkoitukseen löytyy rahoitus länsimaista. Samaa mieltä näyttävät olevan myös monet muut maat kuten vaikkapa Venäjä ja Persianlahden arabimaat. Minun laskujeni mukaan vain kehnosta taloudellisesta kunnosta pitkään kärsineessä Euroopan Unionissa on ollut epäselvyyttä tuosta kytkennästä.

Mutta tuohon loppuikin ymmärrykseni Niinistön ajatuksenjuoksusta. "Vaakakuppiin joutuvat toistensa vastinparina oman maan velka ja meidän kaikkien yhteinen hiilivelka. Molemmat velat syövät tulevaisuutta." Tuon oman maan velan vaikutuksen vaa'alla ymmärrän - sillä on rajoittavat vaikutuksensa tulevaisuuden toimintamahdollisuuksiin. Mutta mikä ihme on tuo hiilivelka, joka ainakin minulle on aivan uusi käsite?

Seuraavaksi presidentti totesi Suomen olleen torjumassa ilmastonmuutosta. Niinpä, mutta miksihän koskaan ei kerrota tuon torjunnan todellisista vaikutuksista? Siis monellako asteella olemme torjuneet, ja paljonko homma on tähän mennessä maksanut velanottoamme tai verorasitustamme lisäävästi? Niinistön toteamus taloudellisen toimeliasuutemme lisäämisestä voi olla jossain määrin totta, mutta tuostakaan asiasta ei juuri koskaan kerrota vaikutuksia. Paljonko tuosta toimeliaisuudesta on ollut aidosti markkinaehtoista ja paljonko on tapahtunut taloudellisten tukiaisten varassa - siis jälleen velkaantumista lisäävästi? Jälkimmäin toimeliaisuus nimittäin saattaa loppua kuin kanan lento, kun tukiaiset loppuvat. Tilastot kuitenkin kertovat meidän menettäneen lähes 100 000 työpaikkaa lähinnä itäiseen ja eteläiseen Aasiaan, ja osa tuosta vuodosta on tapahtunut mm. Eija-Riitta Korholan kuvaamana ns. hiilivuotona. Koko Euroopan mittakaavassa kyse on miljoonista työpaikoista pelkästään jälkimmäisenä.