Aivan kuin olisin kuullut tämän ennenkin?

Yleisradio päätti julkaista 14.1.2015 varhain aamulla uutissivullaan kolme nettiartikkelia yhden minuutin sisällä (klo 06:20 - 06:21). Kaikkien aiheina oli tuuli- ja aurinkovoima maailmalla ja Suomessa. Melkoinen sattuma on tuo julkaisuajankohta, vai olisiko sittenkään? Ehkä Ylen toimitus on saanut joltain taholta ohjeet, että yksi juttu per tärkeä aihe ei näin eduskuntavaalien alla enää riitä? No jutuissa oli muitakin askarruttamaan jääneitä asioita, joten ruoditaanpa vähän. 

Kaappaus Ylen sivulta 14.1.2015

En puutu nyt noista jutuista kahteen, jotka ovat mielestäni sivutarinoita. Niistä ensimmäisessä uusiutuvaa energiaa ohi kaiken akateemisen kriittisyyden ajava professori Peter Lund valittaa Aasian ajavan Euroopan ohi ns. uusiutuvan energian asioissa. Toisessa artikkelissa samainen professori harmittelee sitä, että Suomesta on tullut ko. asioissa alisuorittaja. Niinpä, mutta missä ne usein mainostetut kymmenettuhannet vihreän energiateknologian työpaikat ja tehtaat ovat?

Keskityn siis vain minuuttia noita juttuja aiemmin julkaistuun ja niukasti siinä esitettyjä väitteitä tukevia lähteitä sisältäneeseen artikkeliin otsikolla "Tutkijat: Auringosta ja tuulesta halvin energiamuoto", josta muutamia kappaleita alla on sisennettynä ja kursivoituna. Niiden alla oleva normaaliteksti on minun tajunnanvirtaani.

Tutkijoiden mukaan uusiutuvasta energiasta, kuten auringosta ja tuulesta, tulee halvin energiantuotantomuoto viimeistään 10 vuoden sisällä maailman suurimmille energiamarkkinoille Aasiassa. Siinä energia on halpaa, päästötöntä ja riippumatonta. Vastaavanlaisia uusiutuvan energian simulaatioita ei ole Lappeenrannan teknillisen yliopiston aurinkotalouden professorin Christian Breyerin mukaan aiemmin tehty.
– Täysin uusiutuvaan energiaan perustuva systeemi on mahdollinen Koillis-Aasiassa. Uusiutuva energia on siellä myös halvin energian tuotantomuoto. Kaikki muut ovat kalliimpia. Se on uusi oivallus, Breyer sanoo.

Hmm... Aivan kuin olisin kuullut tuon aiemminkin ja jo toistakymmentä vuotta sitten. Silloin se kuulosti hienolta uutiselta kuten nytkin, mutta valitettavasti aiemmat ennusteet eivät ole toteutuneet. Tuulesta ja auringonsäteilystä tuotettu sähkö on edelleen 2 - 6 kertaa vesi-, ydin- tai hiilivoimaa kalliimpaa kaikkialla maapallolla. Suomessa, jossa varsinkin aurinkoenergian hyödyntämismahdollisuudet ovat juuri nyt aika vaatimattomat, hintasuhteet voivat olla vieläkin huonommat.

Professori Breyer. Kuva Yle

Jäin myös pohtimaan aurinkotalousprofessori Breyerin uutta oivallusta. Miksihän kukaan vaikkapa Kiinassa, Koreassa tai Japanissa ei ole asiaa oivaltanut? Olisin mielelläni paneutunut Breyerin oivallukseen, mutta tunnin googlaamisesta huolimatta en löytänyt asiasta tuota Ylen uutista enempää. Olisi sääli, jos kukaan ei Kiinassa tietäisi asiasta enempää, sillä pelkällä professori Breyerin toteamuksella Kiinan kommunistipuolueen hyväksymiä viisivuotissuunnitelmia ei muuteta. Olen muuten ihmetellyt professori Breyerin oivalluksia joskus aiemminkin.

Iso kysymys uusiutuvissa energianlähteissä on, milloin ne ovat kaupallisesti kannattavia, jotta niihin voi siirtyä markkinoiden ehdoilla. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi Kiinalle aurinko ja tuuli tulevat kannattavimmiksi energioiksi jo 5–10 vuoden sisällä.
– Jokaisen kapasiteetin kaksinkertaistumisen seurauksena kustannukset tippuvat 20 prosenttia. Vuoteen 2025–2030 mennessä esimerkiksi aurinkosähkön hinta on puolet nykyisestä. Käytännössä merkittävässä osassa maailmaa se on sitten halvin tuotantomuoto. Energiajärjestelmä muuttuu sen perusteella verraten paljon, Vainikka ennustaa.

Toivottavasti käsitteet "markkinoiden ehdoilla" ja "kaupallisesti kannattava" on tässä määritelty rehellisesti eikä vihreällä tavalla, jossa odotetaan joko fossiilisten polttoaineiden äkillisestä loppumisesta johtuvaa hurjaa hintapiikkiä tai niihin kohdistettavaa rajua yleismaailmallista rankaisuverotusta, jotka johtaisivat energian hintojen rajuun nousuun kaikkialla. Nimittäin puheet fossiilisten polttoaineiden loppumisesta pian ovat osoittautuneet ennenaikaisiksi, ja globaali hiilivero taitaa olla vain vihreää toiveunta.


Jälleen kerran - olen kuullut väitteet aurinkosähkön hinnan puolittumisesta ennenkin - vaan näin ei ole käynyt, kun hintaan otetaan mukaan aurinkosähkön ajoittaisuuden vaatiman varavoiman kulut. VTT:n johtavan tutkija Pasi Vainikan heitto ei muutenkaan vakuuttanut, sillä mistään en löytänyt laskelmia sen tueksi.

Aurinko- ja tuulienergiaa on saatavilla lähes rajattomasti, mutta ongelmana on tuotannon epätasaisuus. Siksi energiaa pitäisi voida varastoida.
– Näin se on ja tiedämme tämän hyvin, ja siinäpä se järjestelmän taikuus onkin. Siellä on erilaisia joustoja. Sitten kun aurinkoa ja tuulta on yli 50 prosenttia järjestelmästä, tarvitsemme sekä isoja vuorokauden sisäisiä siirto-operaatioita että kausisiirto-operaatioita. Vuoden ensimmäiset pimeät kuukaudet Suomessakin kausivarastoa täytyy hyväksikäyttää, Vainikka sanoo.

Niinpä, miten varastoida energiaa taloudellisesti siltä varalta, ettei tuule tai ole aurinkoista. Kumpikaan ei ole kovin harvinainen ilmiö. Tarvitaan siis valtavia energiavarastoja, joiden pitäisi riittää kenties kokonaisen vuodenajan yli. Missä niitä on? No onhan niitä. Ne ovat hiilikasoissa, turveaumoina, öljy- ja maakaasusäiliöissä, ydinpolttoaineena sekä jokiemme varsilla olevissa järvissä ja tekoaltaissa jne. Mutta kun noista ensimmäisen ja kahden viimeisen käyttö on ympäri vuorokauden paljon halvempaa kuin aurinko- tai tuulivoiman edes parhaimmissa olosuhteissa? Ja lämmön tuotannossa kivihiilen voittanutta ei taida olla, mikä kannattaa pitää mielessä niin Suomen kuin Kiinan pohjoisosien talvessa. Mistähän tutkija Vainikka keksi yhteyden Aasian tilanteesta Suomeen?

Kun auringon säteilystä ja tuulesta tehtyä sähköä on verkossa yli 10%, alkaa sähköverkon vakaus olla koetuksella. Tällaisia huolia on kuulunut niistä maista, joissa tuohon rajaan on päästy. Ja brown-outit tai black-outit ovatkin sitten todellisia huolenaiheita. Siksipä mm. Saksassa on mainostetusta Energiewendestä (aurinko- ja tuulivoimaa lisäävä energiaohjelma) huolimatta juuri valmistunut tai rakenteilla parikymmentä isoa hiilivoimalaa. Ja sähköenergian hinta on tuplat Suomeen verrattuna!

Suomessa esimerkiksi kesäistä aurinkoenergiaa voisi varastoida synteettiseen maakaasuun talvikuukausien varalle. Olemassa olevaa kaasuverkkoa käytettäisiin varastona, joka olisi integroitu muihin energiasektoreihin. Vainikan mukaan tähän ovat teknologiat periaatteessa olemassa. Varastointiin menevä energia olisi Vainikan mukaan kuitenkin verraten pieni.
– Se voidaan varastoida olemassa olevaan maakaasuinfrastruktuuriin. Toki tällä hetkellä meillä ei varastoja ole, mutta niitä on tulossa näiden LNG-terminaalien muodossa. Sinne saadaan merkittäviä määriä kemiallista energiaa, jota voidaan talven mittaan käyttää, Vainikka sanoo.

Toki voidaan varastoida kalliisiin LNG-terminaaleihin. Mutta kuka maksaa synteettisen maakaasun tuotannon ja varastoinnin. Olisiko tutkija Vainikka unohtanut tämän laskuistaan? Eikö nuo kulut pidä lisätä kuluttajalle myytävän aurinkoenergian tuotantokustannuksiin, jotta niitä voidaan vapailla markkinoilla verrata vaikkapa hiilivoimaan tai perinteisellä maakaasulla tuotettuun? Vai jäikö asia jälleen kerran kuluttajilta tasaveroina kerättävien tukiaisten varaan? Jälkimmäisessä tapauksessa olemme matkalla kohti sähkön reaalihinnan tuplaamista tai triplaamista ennätysajassa. Ja LNG-varastoja olisi rakennettava muutaman nyt suunnitellun lisäksi aika monta enemmän.

VTT pyrkii selvittämään, miten Suomi voisi olla energiajärjestelmien kehityksen kärjessä. Vainikan mukaan 90 prosenttia uusiutuvan sektorin bisneksestä on muualla kuin aurinkopaneeleissa tai tuuliturbiineissa. Siis esimerkiksi siinä miten sähkö saatetaan hyväksikäytettävään muotoon liikenteelle ja miten sitä varastoidaan.
– Liikenne on ehkä nopeimmin kannattava ja kiinnostavin, koska siellä on paras maksukyky, Vainikka sanoo viitaten esimerkiksi autoilun sähköistämiseen.
Vainikka povaa perinteisille isoille energiayhtiöille mietinnän hetkeä. Kotitaloudet kun voisivat jatkossa myydä tuottamaansa energiaa ja ostaa sen takaisin käyttöön esimerkiksi auton polttoaineena.

Juu, toisten lompakollahan tässä ollaan - autoilijoiden ensimmäisenä, joten eipä siinäkään mitään uutta. Mutta tehdäänpä ajatuskoe. Jos minulla olisi rivitaloasuntoni katto kokonaan aurinkopaneloituna, olisin sieltä tänään kirjoituspäivänä - siis nolla-asteisena ja vähäpilvisenä talvipäivänä - saanut kerätyksi ehkä 10 kilowattituntia aurinkoenergiaa. Se olisi voinut nipinnapin riittää tuon aurinkoisen kolmetuntisen energiatarpeeseen melko energiapihissä järvenpääläisessä rivitalokodissani. Mutta ei minulta mitään myyntiin olisi jäänyt. Kun piti viedä vaimo tutkimuksiin helsinkiläiselle erikoislääkärille 40 kilometrin päähän, jouduin siis ihan rahalla ostamaan 80 km:n bensat, jotka maksoivat 6,24 euroa. Junalla ja ratikalla meno olisi maksanut noin 17 euroa ja taksilla noin 90 euroa. Tämän päivän sähkön markkinahinnalla tuo 10 kWh maksoi noin 35 senttiä, joten jos olisin vaihtanut aurinkopaneelieni keräämän sähkön auton polttoaineeksi, en olisi tainnut halvimmalla vaihtoehdolla edes Keravalle päästä.

Niin - jotta olisin edes tuon 10 kWh:n aurinkoenergiaa saanut - olisi lisäksi pitänyt auringon noustessa yhdeksän aikaan kiivetä tikkaita pitkin 2. kerroksen liukkaalle ulkokatolle ja sutia 1000 neliömetrin aurinkokennoista viiden sentin sitkeä räntälumikerros pois. Olisi jäänyt tekemättä.

– Yhtiöiden täytyy keksiä liiketoimintansa uudelleen. Tuuliturbiinit voivat olla isompien yhtiöiden hallussa, mutta aurinkosähkön osalta kuka tahansa kuluttaja voi olla myös tuottaja, Vainikka sanoo.

Ehkä yhtiöiden täytyy keksiä jotain uutta. Ehkä ne ovat keksineet tämän yhdessä Brysselin byrokraattien kanssa? Mutta kasvavaa painetta tulee kansalta ja varsinkin sen pienituloisilta, jotka nousevien energiakulujen puristuksessa alkavat kyllästyä kaikenlaisiin tuulivoiman tukiaisiin ja jatkuvasti kohoaviin energiaveroihin. Suurimmalla osalla kansasta ei ole mitään mahdollisuuksia ryhtyä energian tuottajaksi. Jos saksalaiseen malliin rikkaalle aurinkoinvestoijalle tai tuulivoimalle alueita vuokraavalle suurmaanomistajalle taataan epävakaasta tuotteesta valtavan korkea tuottajahinta, joka sitten laskutetaan pienituloiselta naapurilta välttämättömän tuotteen sietämättömänä kuluttajahintana, näemme vihreällä tavalla taloudellisesti eriarvoistuvan Suomen.

Maailman moderneimmalla ja suurimmalla aurinkovoimalalla,
Ivanpahilla, on erittäin isoja ongelmia.

Kunpa näkisi edes yhden aidosti markkinaehtoisesti - siis ilman tukiaisia - sähköä tai lämpöä tuulesta tai auringosta kannattavasti tuottavan yhtiön. Minä olen alaa seurannut pitkään ja etsinyt, mutta tuloksetonta on ollut työni niin Suomessa kuin ulkomailla. Oikeasti toivoisin sellaisen löytäväni. Ehkä energiayhtiöillä on mietinnän paikka? Mitä tapahtuu, jos jonain päivänä tukiaiset loppuvat?

Tutkimushankkeen Koillis-Aasiaa koskevat energiajärjestelmälaskelmat palkittiin juuri parhaana avauksena globaalissa aurinkosähkön konferenssissa Japanissa. Tekes rahoittaa VTT:n, LUT:n ja Turun yliopiston monivuotista tutkimushanketta viidellä miljoonalla eurolla.

Kuten jo kirjoituksen alussa vihjaisin, jäin hämmästelemään kyvyttömyyttäni löytää verkosta mitään tietoja ko. laskelmasta tai sen palkitsemisesta. Siksi normaali skeptisyyteni jätti epäilyksen toisen tai molempien olemassaolosta tai niiden merkittävyydestä. Ja tämä vahvistaa käsitystäni tarpeesta ottaa myös Tekes mukaan julkisiin säästötalkoisiin. Mutta ehkä joku kommentoija osaa vähentää epäilyksiäni?