On hienoa olla ilmaston katastrofaalisen lämpenemisen kieltäjä!

Kirjoittaja Antero Järvinen

Otsikossa on ilmaus ’ilmaston lämpeneminen’ eikä myöhemmin muotiin tullut ’ilmastonmuutos’, koska hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) politisoituneet toimijat lupasivat meille alun perin ilmaston lämpenemisen eivätkä sen vesitetyn muunnoksen, ilmastonmuutoksen. Lupauksista on vastattava!

Maailmalla ei ole havaittu ilmaston lämpenemistä kohta 20 vuoteen. Sen sijaan olemme saaneet nauttia ilmaston luonnollisista muutoksista eli vaihteluista vuodesta toiseen. Vaikka lämpeneminen on ollut pitkään poissa, tosiuskovaiset ummistavat tältä silmänsä ja etsivät milloin mistäkin merkkejä lämpenemisen lomalta paluusta. Todellisuudessa vanha kunnon ilmaston lämpeneminen on kuopattu kaikessa hiljaisuudessa, ja ilmastonmuutoksellakin on jo toinen jalka haudassa. Koska rahvas ei ole ottanut muutossaarnaa vakavasti, tilalle on yritetty lanseerata uusi kauhistuttava käsite, sään ääri-ilmiöt. Nyt niiden povataan lisääntyvän ja aiheuttavan tulevaisuudessa suunnatonta tuhoa. Myrsky- ym. ilmastotilastot eivät tue ääri-ilmiöväitettäkään, minkä vuoksi senkin pelotteluvoima on ollut heikko. Mitähän seuraavaksi? Paukut alkavat olla niin vähissä, että pian on pakko kaivaa naftaliinista ilmaston kylmeneminen. Se saisi takuulla karvat pystyyn.

Lawrence Solomonin “Kieltäjät”-kirjan kansikuva.
Alaotsikko suomeksi: ”Maailmankuulut tiedeihmiset,
jotka nousivat ilmaston lämpenemishysteriaa,
poliittista vainoa ja vilppiä vastaan.”

Ympäristötoimittaja Lawrence Solomonin kirjasta The Deniers (2010) käy ilmi, että ihmisen hiilidioksidilla aiheuttaman lämpenemisen katastrofaalisten vaarojen kieltäjät (englanniksi deniers) ovat hyvässä seurassa. Esiteltyjä kriittisiä tiedeihmisiä ovat mm. Christopher Landsea, Richard Lindzen, Vincent Gray, Duncan Wingman, Zbigniew Jaworowski, Syun-Ichi Akasofu, Tom Segalstad, Eigil Friis-Christensen, Hendrik Tennekes, Freeman Dyson, Antonio Zichichi, Henrik Svensmark, Paul Reiter, Ried Bryson, Richard Tol ja Roger Revelle. He eivät toki kiellä hiilidioksidin lievää lämmittävää vaikutusta, mutta pitävät tämän hivenkaasun demonisointia liioiteltuna. He näkevät, että ilmasto muuttuu suureksi osaksi luonnon omien mekanismien mukaan eikä ihmisellä ole mahdollisuutta siihen puuttua.

Kun toimittaja Solomon yritti löytää näille maineikkaille tiedeihmisille vastinpareja 2-5 asteen lämpötilan nousulla pelottelevien tiedeihmisten joukosta, hän joutui pettymään. Missä nämä tieteen jättiläiset piileskelevät? Heitä ei kerta kaikkiaan löytynyt! Yhdistyneiden kansakuntien alainen IPCC kieltäytyi antamasta Solomonille raportteja kirjoittaneiden henkilöiden nimiä, joita mediassa liikkuneiden, mutta vääriksi osoittautuneiden, huhujen mukaan olisi tuhansia. Solomon löysi vastaavina kirjoittajina henkilöitä, jotka eivät olleet koskaan julkaisseet tieteellistä kirjoitusta vastuullaan olevasta aihepiiristä, mutta jotka olivat kiihkeitä ympäristöaktivisteja. Vuotta myöhemmin (2011) kanadalainen tutkiva journalisti Donna Laframboise tuli kirjassaan ”Ahkera teini, jota luultiin maailman johtavaksi ilmastoasiantuntijaksi” samaan tulokseen kuin Solomon.

MIT:n meteorologian professori Richard Lindzen on hiljattain sanonut, että IPCC ei tietenkään väitä, että tutkittavaa ei enää ole (science is settled), koska se tuhoasi sen olemassa olon perustan, tai että ilmastonmuutosta vastaan on kova kiire taistella hiilidioksidipäästöjä vähentämällä. Tämän tekevät IPCC:n puolesta poliitikot, kuten YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon, ja väärille jäljille eksyneet ympäristöaktivistit. Lindzenin tavoin voimme tosin kysyä, miksi IPCC:n tiedeihmiset eivät sanoudu irti raporttien virheellisistä tulkinnoista? Heillä taitaa olla hyvä syy vaieta. Lindzen jatkaa: “Ilmastotutkimuksen, melko pienen ja takapajuisen alan, saama yhteiskunnan tuki on kasvanut Yhdysvalloissa noin 500 miljoonasta dollarista/vuosi noin 9 miljardiin dollariin/vuosi.”

Kanadalaista Laurence J. Peteriä pidetään Peterin periaatteen isänä (1968). Periaate kuuluu jokseenkin näin: ”Työpaikkojen hierarkiassa jokaisella työntekijällä on taipumus edetä urallaan pätemättömyytensä tasolle.” Sama mies on esittänyt IPCC:hen sopivan toisen periaatteen: ”Byrokratia puolustaa status quota vielä kauan sen jälkeen, kun quo on menettänyt statuksensa.”

Oi, ootteko silloin te uneksineet

utuneitoa tummatukkaa,

ja ootteko silloin te rakastaneet

joka puuta ja joka kukkaa?

Eino Leino (1898)

Kriittiset ihmiset haluaisivat myös kieltää päästökaupan. Maapalloon kohdistuvista mahdollista uhista hiilidioksidin (CO₂) vaikutukset on tutkittu harvinaisen hyvin ja ne on todettu harmittomiksi ellei peräti hyödyllisiksi. Tutkija, joka keskittyy yhä hiilidioksidin ilmastovaaroihin, on kuin humalainen, joka hukkasi avaimensa metsään, mutta etsii sitä helppouden vuoksi katulyhdyn alta, koska siellä on enemmän valoa. Rauhannobelisti Al Gore, joka suoritti alemman yliopistotutkinnon hallintotieteissä ja opiskeli hieman teologiaa, pitää meriprofessori Roger Revelleä oppi-isänään ilmastoasioissa. Vuonna 1984 Omni-lehti haastatteli Revelleä ja kysyi mm.: ”Onko hiilidioksidimäärän kasvulla mitään tekemistä väitteiden kanssa, että sää olisi huononemassa?” Goren pettymykseksi Revelle vastasi: ”Ihmiset sanovat aina, että sää on huononemassa. Itse asiassa hiilidioksidin kasvun ennustetaan hillitsevän sään ääri-ilmiöitä.”

Minulla on ollut tapana tutustua kulloisenkin matkakohteeni ilmastohistoriaan ja haastatella paikallisia asukkaita ’ilmastonmuutoksesta’. Yleensä ensimmäinen hämmästys on ollut se, että alueilta kerätyt pitkäaikaiset lämpötilasarjat eivät tue väitteitä lämpenemisestä, eivät ainakaan katastrofaalisesta lämpenemisestä. Toinen hämmästys on ollut ilmaston ’lämpenemisen’ torjumisen varjolla tehdyn myyräntyön mittavat ympäristöhaitat. Kioton pöytäkirja astui voimaan 2005 sen jälkeen, kun Venäjäkin oli sen ratifioinut. Pöytäkirjan ratifioineet teollisuusmaat sitoutuivat vähentämään vuosien 2008–2012 kasvihuonekaasupäästönsä alle määrätyn prosenttiosuuden vuoden 1990 tasosta. Osuudet sovittiin valtiokohtaisesti CO₂-ekvivalenttitonneina. Pöytäkirjan tarkoituksena oli vähentää ihmisen toiminnan ilmastoon kohdistuvia haittavaikutuksia. Muilla haittavaikutuksilla, kuten alkuperäisen luonnon tuhoamisella, ei ilmeisesti ollut väliä.

Sopimus on ollut historiallisen tuhoisa varsinkin viimeisille vanhoille metsille, jotka eivät toimi hiilinieluina. Koska ikimetsät eivät sido hiilidioksidia ilmakehästä kuten nuoret ja voimakkaasti kasvavat metsät, ilmastopelottelijat näyttävät pitävän niitä uhkana maapallon tulevaisuudelle. Heidän tuellaan korruptoituneet hallitukset ovat kaataneet surutta mm. sademetsiä ja muuttaneet nämä luonnon aarreaitat muka ’hiiltä’ sitoviksi steriileiksi viljelymetsiksi, joilla heidän liikekumppaninsa ovat rahastaneet päästökaupassa. Suomen ja muiden OECD-maiden hallitusten rahoittamat ja Maailmanpankin hiilikauppayksikön (Carbon Finance Unit) vetämät ilmastoprojektit hävittävät ikimetsiä ja korvaavat ne eukalyptus-puupelloilla, jotka tuottavat kivihiilen korvaavaa puuhiiltä teollisuudelle.

”…ja pitääksemme ympäristölupauksemme, me istutamme nyt enemmän puita kuin itse asiassa kaadoimme.”

Luontoa tuhoamalla Brasilian kaltaiset kehittyvät maat saavat päästökompensaatioita, jotka sinä, minä ja muut luonnonystävät maksavat! Joka kerta kun lennämme ja hyvitämme päästökaupalla siitä aiheutuvia syntejämme, autamme jotakin rikasta keinottelijaa ottamaan haltuunsa alkuperäisten omistajien maan nostattamalla keinotekoisesti sen hiilikauppa-arvoa. Suomalaisen metsäluonnon suojelijalle on jäljellä enää yksi luotettava taho, Pentti Linkolan 1995 perustama Luonnonperintösäätiö, jota tukea. Eino Leinon hengessä säätiö pelastaa yksityisten lahjoittajien varoilla edustavia näytteitä Suomen vanhoista metsistä, joita uhkaa mm. puupellettiteollisuus, kun esimerkiksi maailmalla tehokkuudestaan ja ympäristöystävällisyydestään kiitosta saanut Helsingin Energian (nykyinen Helen Oy) Hanasaaren kivihiili-kaukolämpövoimalaitos muutetaan puuvetoiseksi vuonna 2016.

Hiilidioksidi on hyödyllinen ja ilmainen luonnontuote, jota kauppaamalla Al Gore on rikastunut.

Al Gore, josta tuli 2015 ensimmäinen päästökauppamiljardööri, on ollut keskeinen ilmastopeluri Generation Investment Management (GIM) –yhtiönsä kautta. Voiko maapallon pelastamiseksi tarkoitetuista yhteisistä varoista laittaa miljardin omaan taskuun? Onko meidän järkevää jatkaa ilman ostamista? Gore perusti lähes monopoliaseman saaneen GIM:n kaverinsa David Bloodin kanssa. Blood on entinen Goldman Sachs -investointipankin varainhoitaja. Goldman Sachs oli puolestaan päätekijöitä, jotka ajoivat maailman talouskriisiin asuntolainakeinottelulla. GIM on taas niin ikään päästökaupassa häärivän The Chicago Climate Exchange (CCX) –yhtiön suurin osakkeenomistaja. Ennen presidentiksi tuloaan Barack Obama oli mukana CCX:n toiminnassa . Goren ja Bloodin menestyksen innoittamina lukuisat pankit ja vakuutusyhtiöt ovat lähteneet ilmastobisnekseen, jonka tuotto ei hyödytä kansaa eikä luontoa, vaan valuu salaisille tileille veroparatiiseihin. 

”Katumus ja pelastus. Anna anteeksi koska
 olen katumaasturoinut. Mene, syntisi
ovat kasvihuonekaasukompensoidut.”

Päästökaupalla on ollut suora ja ikävä vaikutus kaikkein köyhimpiin: ruuan hinta on karannut pilviin, kun viljelymaita on muutettu biopolttoainepelloiksi, joilla tuotetaan kallista ’hiilineutraalia’ menovettä ilmastomannekiinien (Leonardo DiCaprio, George Clooney, Angelina Jolie, Brad Pitt, Matt Damon, Keanu Reeves, Sean Penn, Robert Redford, Sharon Stone, Richard Gere jne.) yksityisiin suihkukoneisiin, loistoristeilijöihin ja ökyautoihin. Esimerkiksi DiCapriolla on tuhatkunta moottoriajoneuvoa, ja 2014 hän oli perustamassa ’ympäristöystävällistä’ Formula E-kilpa-autotiimiä.

Kun perehdymme kieltäjätermin historiaan, huomaamme ilmaston katastrofaalisen lämpenemisen kieltäjien – vapaiden, kriittisten ja tervejärkisten kansalaisten – olevan entistä paremmassa seurassa. Oxford English Dictionaryn mukaan denier-sana otettiin käyttöön vuonna 1475 ja sillä tarkoitettiin henkilöä, joka hylkäsi uskonnon ja joka ei hyväksynyt kirkon oppia. Yli 500 vuotta myöhemmin juuri mikään ei ole muuttunut. Kieltäjät, jotka ovat hylänneet ilmastouskonnon eivätkä hyväksy IPCC-kirkon oppeja, ovat kasvavana joukkona keskuudessamme.