Ilmatieteen laitoksen Trofim Lysenko?

Johtaja Mikko Alestalo

Ilmatieteenlaitoksen johtaja Mikko Alestalo on kirjoittanut turhautumista täynnä olevan pamfletin  Tieteessä Tapahtuu -julkaisun tuoreeseen numeroon. Jostain käsittämättömästä syystä tämä kirjoitus on nostettu pääkirjoitukseksi. Ruoditaanpa Alestalon teksti joiltakin osin ja katsotaan, miten se kestää. Seuraavassa Alestalon tekstin osat ovat sisennettynä ja kursiivilla.

Ihmiskunnan käynnistämä ilmastonmuutos on vaikea asia tulla laajasti hyväksytyksi. On inhimillistä ymmärtää ilmastonmuutoksen kieltäminen, kun sen hillintä vaikuttaa mm. eri intressitahojen  taloudelliseen toimeliaisuuteen ja menestykseen. Tosin silloinkin kieltäminen on eettisesti kestämätöntä.

Alestaloa siis harmittaa se, että hänen laitoksensa propagoimaa ilmastonmuutoshypoteesia ei ole laajasti hyväksytty. Hän tarjoaa tälle selitykseksi haluttomuutta ottaa radikaaleja hoitoja, joita taudin parantaminen edellyttäisi, ja pitää eettisesti kestämättömänä, että potilas kieltäytyy hoidosta.

Tosiasiassa juuri kukaan ei kiellä ilmaston jatkuvaa muuttumista tietyissä rajoissa. Ihmisen osuuttakaan harva kieltää. Mutta kiistaa on niistä syistä, joilla ihmiskunta on ilmastoon vaikuttanut ja myös tuon vaikutuksen suuruudesta. Potilas siis ei ole aivan varma, onko jalassa niin paha sairaus, että amputaatio on välttämätöntä. Itse asiassa potilas ei edes ole aivan varma sairaudestaan. Olisi eettisesti kestämätöntä luopua kuntoon tulevasta raajasta. 

Vaikeampaa on ymmärtää ilman ilmeisiä taloudellisia vaikuttimia julkisuuteen pyrkivien, akateemisesti kouluttautuneiden henkilöiden ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai hämärtämiseen tähtäävä toiminta. Tämänkin lehden palstoille vastaavat henkilöt ovat saaneet kirjoituksiaan viime aikoihin asti.

Neuvostoliiton maatalousakatemian
johtaja, Trofim Lysenko, kirjaimellisesti
hävitti perinnöllisyystieteilijät.

Eikö Alestalo ymmärrä tieteellisiä menetelmiä? Eikö hiilidioksipitoisuuteen perustuvaa ilmastonmuutoshypoteesia saisi arvostella tai kritisoida? Alestalohan osoittaa suorastaan lysenkolaisia tieteellisiä asenteita. Vihjaako Alestalo, että enää Tieteessä Tapahtuu -julkaisuun ei oteta Trofim Alestalon suosiman hypoteesin vastaisia kirjoituksia?

On ollut mielenkiintoista havaita ilmastokieltäjien akateemisten taustojen kirjo: heitä on erityisesti astronomien, geologien, metsäntutkijoiden ja eläintieteilijöiden keskuudessa. Heille on yhteistä, että heidän omalta alueeltaan löytyy jokin kosketuspinta ilmastonmuutokseen.

Alestalon havainto em. tieteenalojen tutkijoiden suuresta osuudesta yhden "totuuden" kyseenalaistajien joukossa on oikea. Mutta Alestalo unohtaa kertoa, että näiden tieteiden tutkimukset perustuvat useimmiten reaalimaailmasta mitattuihin ja toistettaviin empiirisiin tuloksiin, jotka ovat usein pahassa ristiriidassa ilmastotieteen valtavirtahypoteesin kanssa. Tämä Alestalon hypoteesi perustuu vain ja ainoastaan tietokonemallinnuksiin, joiden tulokset ovat tasaisesti erkaantuneet reaalimaailmasta mitatuista ilmiöistä. 

Katsokaamme ilmastonmuutoksen fysikaalisia perusteita päällisin puolin.

Tuolla virkkeellä alkavassa kappaleessa Alestalo vetoaa Fourierin ja Arrheniuksen tutkimuksiin 1800-luvulla. Itse asiassa jokseenkin kaikki - niin alarmistit kuin skeptikot - hyväksyvät molemmat perusfysiikkana. Mutta tuo kasvihuoneilmiönä tunnettu seikka selittää vain murto-osan  asiasta. Ilmakehän hiilidioksidin kaksinkertaistamisella saadaan noin asteen lämpötilan nousu aikaan, mikä ei riittäisi alkuunkaan oikeuttamaan alarmismia. Alestalo jättää propagandistina kertomatta, että jokseenkin kaikki muu ilmastotieteiden hellimässä hypoteesissa on täysin kiistanalaista.

Tuoreempien tulosten mukaan alkaa syntyä kuva, kuinka Antarktiksen ja Grönlannin mannerjäätiköt syntyivät vuorollaan viimeksi kuluneiden miljoonien vuosien aikana, kun ilmakehän lämpötilan lasku hiilidioksidipitoisuuden vähetessä moninkertaisesta lähelle nykytasoa edisti jäätiköitymisiä. Jääkausien aikainen superkylmyys oli sekin mahdollinen vain hiilidioksidin laskun myötävaikutuksesta, vaikka alulle paneva voima tuli maapallon pyörimisen ja liikeradan hitaista vaihteluista.

Alestalolta jäi kertomatta se kiistaton fakta, että kaikissa jäätikkötutkimuksissa on todettu hiilidioksidipitoisuuden muutosten tapahtuvan selvästi lämpötilamuutosten jälkeen. Ilmastotiedettä lukuunottamatta muilla tieteenaloilla jälkeenpäin tapahtuva ei voi aiheuttaa ensin tapahtunutta ilmiötä. Usein jälkeenpäin tapahtuva asia - siis tässä tapauksessa hiilidioksidipitoisuuden muutos - on seuraus ensin tapahtuneesta - siis lämpötilan muutoksesta. Tässä tapauksessa senkin ilmiön mekanismi tunnetaan: Kylmä merivesi imee hiilidioksidia ilmasta ja lämmin vastaavasti vapauttaa sitä ilmakehään. Hiilidioksidilla voi siis olla pieni ilman lämpötilan muutosta vahvistava vaikutuksensa, mutta syy-seuraus -suhdetta esim. jäätiköiden kasvuun tai sulamiseen sillä ei ole voitu osoittaa. 

Kieltäjät sanovat, että aina on ollut suuria mullistuksia, eikä ihmiskunta ole voinut niille mitään. Totta, ja vieläpä vaarallisen totta. Ilmakehän lämpötila on erittäin herkkä muuttumaan, kun ulkoiset tekijät  vaikuttavat siihen.

Mahtaako Alestalo ymmärtää perusasioita ilmakehästä? Kaoottiseksi järjestelmäksi luonnehdittava ilmakehä on ollut harvinaisen stabiili useita satoja miljoonia vuosia. Monista ulkoisista muutoksista huolimatta se on aina hakeutunut lähelle tasapainotilaa, jonka ympärillä se sitten huojuu. Sitä kutsutaan vaihteluksi, joka kuuluu kaottisten mutta stabiilien järjestelmien normaaliin toimintaan. Jos ilmakehä olisi herkkä karkaamaan hallitsemattomaan muutoskierteeseen, eikö se olisi jo kerran tehnyt sen 4,5 miljardin vuoden historiansa aikana? Ilmakehän väittäminen herkäksi muutoksille vastaa geometriassa kuution kuvaamista palloksi.

Ilmastokieltäjien tapana on selitellä viimeaikaisetkin muutokset omien mieltymyksiensä mukaan siten, että ihmiskunnan roolia ei ole. Näin tehdessään he joko tietoisesti tai ymmärtämättömyyttään jättävät huomiotta tunnetut fysikaaliset perusfaktat. Tämänkaltainen toiminta on absoluuttisen epätieteellistä.

Ilmastouskossaan horjuvat eivät suinkaan selittele asioita mieltymyksiensä mukaan. Eivätkä he ole "kieltäjiä". Päinvastoin useimmat ilmaisevat aika selväsanaisesti, etteivät he osaa selittää monimutkaisen ilmaston mekanismeja. Toiset haluavat tieteen pelisääntöjen mukaisesti tuoda keskusteluun omia teorioitaan, joiden takana on myös fysikaalisia perusfaktoja ja lisääntyvässä määrin myös reaalimaailmasta mitattuja tuloksia. Alestalon kannattaisi tutustua mm. uusiin pilvien muodostumista ja merivirtojen oskillaatioita koskeviin teorioihin. Ihmisen aiheuttamilla maan käytön muutoksillakin (mm. metsien raivaus, kaupungistuminen jene.) saattaa olla hiilidioksidia suurempi osuus viimeisen 100 vuoden aikana havaittuihin muutoksiin ilmastossa. Skeptikoilla on aito kiinnostus etsiä selityksiä sellaisille ilmiöille ilmastossa, joihin hiilidioksidihysteerikoilla ei ole vastausta.

On absoluuttisen epätieteellistä torjua tieteellinen keskustelu vain sillä syyllä, että Alestalon oma hypoteesi on kaatumassa. Tieteellistä olisi osallistua väittelyyn, kuten geologit, biologit, astrofyysikot ja monet muut tekevät. Mutta lysenkolaiset siis eivät tätä voi tehdä.

Ilmastonmuutoskielteisyys on kuitenkin laajempi ongelma kuin mitä pienen sitä ajavan joukon koko antaisi ymmärtää. Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen ovat muuttamassa ihmisten totuttuja elämäntapoja. Muutokset näyttäytyvät joillekin enimmäkseen epämiellyttävinä rajoituksina, koska helposti saatavilla olleen fossiilisperäisen energian – lämpönä tai sähkönä – turvin elämänmuotomme on voinut kehittyä jatkuvasti mukavampaan suuntaan. Koska saavutetuista eduista on ikävä luopua, syntyy vastustusta hallintojen päättämiä toimenpiteitä kohtaan. On epärationaalista, että vastustus kohdistuu taustalla olevaa tiedettä kohtaan. Sehän ei ole syyllinen.

Kun yhden todistamattoman hypoteesin perusteella aletaan tehdä vaikuttavaa politiikkaa, ja kun tuon tieteenalan harjoittajat itse toimivat politiikan politrukkeina, myös itse tieteenala politisoituu. Ilmastotieteilijät ovat itse tähän syyllisiä, joten uhriutuminen ei nyt auta. Taalas ja Alestalo ovat itse aiheuttaneet ikävän tilanteen paitsi laitokselleen myös koko tieteenalalleen, jolla onneksi vielä on myös joitakin rehellisiä tutkijoita.

Entä jos tiedemiehet kuitenkin ovat väärässä, eikä odotettavissa olevaa ilmastonmuutosta oikeasti olisi olemassa tai että se olisi paljon odotettua vähäisempi? Se olisi miellyttävä oljenkorsi, johon tarttua. Oppineet ilmastokieltäjät tarjoavat juuri tällaisen option. Maallikothan eivät mitenkään voi itse tietää, mikä on tieteellinen totuus. On varsin ymmärrettävää, että ihmiset joutuvat epätietoisuuden valtaan, kun päällisin puolin vakuuttavat tiedemiehet yhtäkkiä ovatkin vastakkaista mieltä ilmastonmuutoksen syistä ja ihmiskunnan roolista siinä.

Minun mielestäni eniten mielipiteisiin ovat vaikuttaneet maapallon laskevat keskilämpötilat sekä täysin pieleen menneet ilmastotutkijoiden ennusteet keskieurooppalaisista ja lumettomista talvista, merenpinnan kiihtyvästä noususta, kymmenistä miljoonista ilmastopakolaisista jne., joita ei ole nähty. Epätietoisuutta pitäisi syntyä ilmastotutkijoidenkin piirissä, kun tietokonemallinnukset eivät toteudu reaalimaailmassa.

Media ei voi tietenkään toimia tuomarina, vaan päinvastoin sen rooliin kuuluu tasapuolinen eri osapuolien esille tuominen. Medialla on kuitenkin väistämätön vastuu pyrkiä analysoimaan, ainakin ajan kuluessa, osapuolien motiiveja, tietojen paikkansapitävyyttä ja painoarvoa. Tämä tehtävä on jäänyt valitettavan vähälle painolle.

Tämän kappaleen kohdalla olen täysin samaa mieltä Alestalon kanssa. Ilmatieteen laitos käyttää sille osoitettuja verovaroja kiihtyvästi propagointiin, jonka tärkein kohderyhmä ovat toimittajat. Valitettavasti osa toimittajista antaa noissa tilaisuuksissa pesettää aivonsa hiilidioksidihysterialla, minkä jälkeen lysenkolaisten on helppoa saada viestinsä läpi. 

Tutkijat eivät kuitenkaan saa jättää tulostensa puolesta puhumista pelkästään median tehtäväksi. Heidän on itse osallistuttava tiedeviestintään ja edistettävä monesti vaikeiden asioiden avaamista suurelle yleisölle. Tarvitaan enemmän yhteistyötä.

Jo toinen kelvollinen kappale. Skeptisyys Alestalon edustamaa ilmastopropagandaa kohtaan varmasti kiihtyisi paljon, jos näin tapahtuisi. Tutkijoiden tosin voi olla yhä vaikeampi saada käsityksiään esiin, jos lysenkolaiset saavat mellastaa tiedelehdissä, kuten Alestalon kirjoituksen rivien välistä voi aistia.

Tuloksena on toistaiseksi ollut valtavirtatutkijoiden ja ilmastokieltäjien pienen joukon näennäinen tasavahva tilanne, mikä on äärimmäisen valitettavaa. Kieltäjien vastustamattomana mahdollisuutena on heittää keskusteluun mikä tahansa perustelematon, mutta tieteelliseltä vaikuttava vastaväite. Vastuullisen tutkijan on aina vastattava oikeaan tietoon pohjautuen, mikä yhtaikaa sekä tieteellisesti perustellen että ymmärrettävästi kertoen on joskus harmillisen vaikeaa. Ilmastonmuutos on ilmiönä pitkäaikainen, eikä vastakkainasettelun kierteelle näytä tulevan loppua.

Maapallon keskilämpötila ei ole noussut 14 vuoteen.

On todella valitettavaa, että ilmastotieteen hiilidioksidihysteerikoilla ei ole hypoteettisia tietokonemallinnuksia kummempaa heittää tieteelliseen väittelyyn, ja silti he saavat eniten tilaa julkisuudessa. Missä se ennennäkemätön lämpeneminen luuraa? Näytä Alestalo mittausdataa! Tai selitä edes se, miksi ilmasto on viimeisen vuosituhannen aikana lämmennyt ja viilentynyt pariin otteeseen nykyaikoja enemmän ja ilman hiilidioksidimuutoksia. Valitettavasti Alestalolla ei ole tieteellisiä perusteita.

Kuinka kauan vielä jaksamme kuunnella ilmastokieltäjien kyynisiä mielipiteitä?

Ette te kauaa enää jaksakaan. Ei mene kovin pitkään, kun niin suuri osa kansasta nauraa Ilmatieteenlaitoksen lietsomalle ilmastohysterialle, että hysteerikot vetäytyvät hiljaisuuteen häpeämään ja murjottamaan kansan julmuutta. Niin muuten kävi toveri Trofim Lysenkollekin ja jopa yhden totuuden Neuvostoliitossa.

Alestalon kirjoituksen nosto pääkirjoitukseksi on häpeä Tieteessä Tapahtuu -julkaisulle.

Päivitys 10.5.2012: Alestalon kirjoitukseen ovat kriittisesti vastanneet myös emeritusprofessori Matti Seppälä täällä ja filosofian tohtori Boris Winterhalter täällä.

Ps. Forbes-julkaisukin heräsi ilmastotieteen ja lysenkolaisuuden yhteyteen 28.4.2013.