Mitä vuoristojäätiköt todistavat ilmastonmuutoksesta?

Hiljattainen bloggaukseni Ilmatieteen laitoksen tutkija Jari Haapalan parin vuoden takaisista lausunnoista pohjoista merijäätä koskien herätti kommenttiosiossa kysymyksen vuoristojäätiköiden kohtalosta. Kysymys on aiheellinen, sillä aika-ajoin isot mediatalot julkaisevat katastrofitarinoita niiden äkillisestä sulamisesta ja kenties miljardeja ihmisiä uhkaavasta makean veden pulasta sen seurauksena.

Himalajan jäätiköitä. Kuvaaja NASA

Nuo tarinat ovat puutaheinää ainakin vakavasti otettavien asiaa koskevien tutkimusten valossa. Enin osa kauhuskenaarioista pohjautuu tietysti hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) 4. arviointiraportissa olleeseen virheeseen, jonka mukaan Intian ja Kiinan kannalta tärkeät Himalajan jäätiköt sulaisivat jo muutaman seuraavan vuosikymmenen aikana jättäen alueen isot joet lähes kuiviksi. IPCC on virheensä myöntänyt ja toivottavasti jatkossa käyttää vähemmän WWF-aktivisteja raporttiensa laadinnassa. Katastrofiuutisista elantonsa tienaaville toimittajille jäätiköiden dramaattinen sulaminen taisi syöpyä selkäytimen tasolle, mistä se tuskin lähtee pois ennen dementiaa tai hautajaisia. Mutta katsotaanpa muutaman tutkimuksen valossa, mitä napa-alueiden ulkopuolisille vuoristojäätiköille kuuluu nyt, kun takana on globaalisti lämpimin vuosikymmen ilmeisesti ainakin sataan vuoteen.

Aloitetaan isosta kuvasta. Vastasin yhteen kommenttikysymykseen vuoristojäätiköiden sulamisesta seuraavasti:

Noin yleisesti voisi sanoa, että vuoristojäätiköt kasvavat jääkausien aikana ja sulavat niiden välisinä lämpiminä interglasiaalikausina. Sellainen tämä nykyinen holoseenimmekin on. Ja tuo on aivan luonnollinen ilmiö.

Tiedämme myös, että holoseenin aikanakin vuoristojäätiköt voivat kasvaa. Näin tapahtui useimpien jäätiköiden kohdalla noin vuosina 1400 - 1750, jolloin lämpötila tipahti alimmalle tasolleen koko holoseenin aikana - ja tuokin taisi olla aivan luonnollista. Iso osa jäätiköistä eteni myös noin vuosina 1800-luvun lopulla ja 1950 - 1980, jotka ajat olivat globaalisti modernin mittaushistorian kylmimpiä. 

Jäätiköiden viime vuosien keskimääräisessä sulamisvauhdissa ei ole mitään ihmeellistä tai ennennäkemätöntä. Monet nykyiset pienet jäätiköt ovat sulaneet kokonaan ja uudelleen kasvaneet kenties 2-3 kertaa viimeisen 10 000 vuoden aikana. Niiden altahan paljastuu jatkuvasti mm. muutamia tuhansia vuosia vanhan metsän jäänteitä.

Me tiedämme asiaa selvittäneistä tutkimuksista, että lähes kaikki tutkitut pienet vuoristojäätiköt ovat sulaneet holoseenin aikana ainakin kertaalleen. Ne ovat myös olleet jäättömiä pitkiä aikoja, sillä metsä ei ihan äkillisesti jäätikön pohjalle kasva. Myös muut asiat viittaavat aiempiin lämpimiin jaksoihin, jolloin mm. puuraja Fennoskandiassa ulottui Jäämerelle ja puusto peitti liki kaikki Suomen suurtunturit. Korjatkaa, jos olen väärässä (lähteet mukaan).


Tiedämme varmuudella, että Alpeilla jäätiköt ovat viime vuosikymmeninä sulaneet. Mutta samalla ne ovat paljastaneet vain sata vuotta sitten kasvaneiden jäätiköiden alle hautautunutta historiaa tai 4000 vuotta vanhaa vahvaa metsänpohjaa. On tutkimustuloksia, joiden mukaan Alppien nykyiset jäätiköt - ainakin korkeudeltaan alimmat - ovat syntyneet hiljalleen vasta 500-2000 vuotta sitten. Tietysti Veiksel-jääkauden aikana Alpit vuoristolaaksoineen olivat jään peitossa, mutta ne ovat saattaneet olla ympärivuotisesta jäästä vapaina pääosan holoseenia. Vastaavia tietoja meillä on Andien jäätiköistä.

Ihmiskunnan kannalta tärkein vuoristojäätikköalue on tietysti noin 2400 kilometriä pitkällä Himalaja, jossa yksittäisiä jäävirtoja on useita tuhansia. Kuten monien muidenkin alueiden osalta niitäkin on päästy kunnolla tutkimaan vasta satelliittikuvausten aikana. Valitettavasti tuo aika holoseeniin verrattuna on kovin lyhyt - vain muutaman kymmenen vuoden mittainen. Tästä johtuen tarkkaa ja edes jollain tavalla kattavaa mittaustietoa on vielä kovin vähän. Mutta mitä viimeiset tutkimukset Himalajan jäätiköistä sitten kertovat?

Vuonna 2012 julkaistu painovoimamittauksiin perustunut ja aikaa 2003-2010 selvittänyt Jacob et al. 2012 - tutkimus totesi, että Himalajan jäätiköt ovat käytännössä stabiileja. Samana vuonna yhtä tärkeää Himalajan osaa selvittänyt tutkimus, Gardelle et al. 2012, totesi Karakorumin jäätiköiden kasvavan.Tänä vuonna kahdeksaa intialaista tutkimuslaitosta edustanut 11 tutkijan joukko (Bahuguna et al. 2014) julkaisi Himalajan keskiosien jäätiköitä koskevat satelliittikuviin perustuvat arvionsa jäätiköiden tilasta aikavälillä 2000-2010. Yllä olevat kaksi kuvaa ovat tästä viimeisestä tutkimuksesta. Ne ovat hyvin samansuuntaiset em. tutkimusten kanssa arvioidessaan joidenkin Karakorumin alueen jäätiköiden kasvavan, pääosan jäätiköistä olevan stabiileja ja pienen osan vetäytyvän.

Yhteenvetona voisi sanoa, että uusimmissa tutkimustuloksissa ei ole enää sitä alarmismia, jota saattoi lukea vanhemmista ja heikommista aineistoista tai tietokonemallinnuksista kootuista tutkimustuloksista sekä niiden perusteella laadituista liioittelevista Greenpeacen ja WWF:n ym. propagandapapereista. Ja miksipä Himalajan vuoristojäätiköt sulaisivatkaan ennennäkemättömästi, kun niiden alueen lämpötilat eivät ole dramaattisesti muuttuneet. Viereisessä kuvassa olevan RSS-sarjan mukaan lämpötila on vaihdellut, mutta trendimäistä merkittävää nousua ei näy. CRUTEM-sarjan mukaan nousua näkyy 30 vuoden jaksolla, mutta ei enää tällä vuosituhannella.

Jäätiköiden sulaminen ja myös niiden kasvu riippuu tietysti ilmastollisista tekijöistä, joista lämpötila on vain yksi. Sadannan, pilvisyyden ja tuulten pitkäaikaisvaihteluilla lienee omat isohkot vaikutuksensa asiaan. Jäätiköiden historia tai lähihistoria todistavat vain siitä, että interglasiaalin aikana trendi on pienenevä, mutta ilmastollinen vaihtelu riittää ainakin paikallisesti myös jäätiköiden kasvuun aika-ajoin. Ja tuo kaikki lienee pääosin aivan luonnollista.