Pakolaiset, ilmastonmuutos ja Ylen viides kolonna

Yleisradiomme uutisoi lauantaina 12.9.2015 lähes pääuutisena otsikkoa ”Pakolaisaalto on vasta alkusoittoa tulevasta”. Avataanpa tuo uutinen pala palalta, ja tutkitaan sitä faktojen rinnalla. Seuraavat sisennetyt ja kursivoidut tekstin osat ovat Ylen toimittaja Jenni Frilanderin ja normaaliteksti on blogistin.

Ylen nettijutun kuvitusta

Monien ennusteiden mukaan nykyiset 60 miljoonaa kotiseudultaan pakkosiirrettyä tai pakon edessä lähtenyttä ihmistä muistuttavat maailmantilanteen suuremmasta muutoksesta. Määrä on monien ennusteiden mukaan vasta jäävuoren huippu esimerkiksi ilmastonmuutoksen aiheuttamasta pakolaisuudesta.

Hmmm… Onpa mielenkiintoisesti heti introssa yhdistetty ilmastonmuutos ja pakolaisuus. Tuolla kytkennällähän pakolaisuus saa äkkinäisen lukijan mielessä luonnollisen selityksen – ilmastonmuutoksen. Yhdistelmä ei ole uusi, sillä voimme vastaavia tarinoita lukea vaikkapa raamatusta (esim. vedenpaisumus, israelilaisten lähtö Egyptistä ja sitä edeltäneet katovuodet) ja monista muista eri kansojen perimätiedoista.

Tuoreita ennusteita ilmastopakolaisuudesta on todella tehtykin. Niistä ehkä tunnetuin on YK:n ympäristöohjelman (UNEP) ennuste vuodelta 2005. Sen mukaanhan maailmassa piti olla yli 50 miljoonaa ilmastopakolaista jo vuonna 2010. UNEPin uskottavuuden kannalta on hieman kiusallista, että vielä ei ole löydetty ainuttakaan ilmastopakolaista, vaikka järjestö julkaisi kartan (kuva 2), johon pakolaisten lähtöalueet oli merkitty. Hassua, että Syyria unohtui tuosta kartasta pakolaisten lähtöalueena

Kuva 2

Turvapaikanhakijoiden ja siirtolaisten määrä ei pitkällä aikavälillä vähene, vaikka Syyrian ja Irakin konflikteihin saataisiinkin ratkaisu. Ilmastonmuutos, muut laajat ympäristöongelmat sekä luonnonresurssien hupeneminen ja kallistuminen aiheuttavat pakolaisuutta ja siirtolaisuutta. Tämänhetkinen pakolaiskriisi ei ole lähelläkään sitä mittaluokkaa, johon katastrofaalinen ilmastonmuutos johtaisi. Tästä muistutti myös Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry pari viikkoa sitten arktisessa ilmastokokouksessa: ”Alamme todistaa ilmastopakolaisuutta. Luuletteko, että siirtolaisuus on nyt haaste Euroopalle? Odottakaa, mitä tapahtuu, kun tulee pula vedestä tai ruuasta tai kun heimot taistelevat elintilasta selviytyäkseen.”

Entä jos ulkoministeri John Kerry on ”dead wrong”? Siis aivan yhtä väärässä kuin jokainen malthusilainen tai ehrlichiläinen profeetta, joiden järjettömiä ja toteutumattomia ennustuksia hän nyt vähän uusissa kuoseissa ja aivan muista poliittisista syistä toistelee? Emme ole nähneet ensimmäistäkään uskottavaa merkkiä sen paremmin katastrofaalisen ilmastonmuutoksen tulosta kuin globaalista ruoka- tai vesipulasta. Sanoisin, että olemme nähneet päinvastaisen kehityksen: Koskaan ei näin suuri joukko ihmisiä ole nauttinut niin turvattua elämää kuin nyt. Kiitos tästä kuuluu mm. edullisille energiantuotantoteknologioille ja niiden mahdollistamille kyvyillemme tuottaa ja jakaa niin puhdasta vettä kuin ruokaa.

Kuva 3

Toki maailmassa on paikallisia ja jopa melko laajoja alueellisia ongelmia – monenlaatuisia sellaisia. Minä voin paljastaa yhden sellaisen viereisenä karttakuvana (kuva 3), jonka vihreällä merkityistä alueista me Suomessa saamme lähes kaikki turvapaikanhakijaperusteella tulevat siirtolaisemme. Korrelaatio on siis lähes täydellinen. Kyllä, kyllä – korrelaatio ei ole sama kuin kausaliteetti, mutta jälkimmäinenkin löytyy helposti tutkimalla syvemmin noiden vihreiden maiden humanitaarista, teknologista, tieteellistä, demografista, sivistyksellistä, demokraattista ja poliittista kehitystä viimeisen 700 vuoden ajalta. Niiden kehittymättömyys heijastuu myös naapureihin, joskin me ei-islamilaiset Euroopassa ja myös Itä-Aasiassa kehitimme viime vuosisatoina kohtalaisen immuniteetin noille ongelmille. Saharan eteläpuoliset afrikkalaiset eivät ole tässä onnistuneet, ja siksi he ovat edelleen islamilaisen hegemonian pimeässä myllerryksessä. Jätän tämän asian käsittelyn blogitekstissä tähän, mutta tarvittaessa valotan näkökulmiani lisää kommenteissa.

Pelkästään merenpinnan nousu voi aiheuttaa kymmenien tai satojen miljoonien ihmisten muuttoliikkeen. Esimerkiksi Aasiassa 150 miljoonaa ihmistä elää "metrin päässä merestä", varoitti juuri NASA. YK:n raportin mukaan 150–200 miljoonaa ihmistä voi joutua siirtymään kotiseuduiltaan myös kuivuuden, tulvien tai äärimmäisen ilmaston takia. Ennusteet ilmastopakolaisuuden määristä ovat vuosien aikana vaihdelleet kymmenistä miljoonista jopa miljardiin.

Aivan, niin voi, jos sellainen raju ja äkillinen merenpinnan nousu tapahtuisi. Me nyt vaan satumme tietämään, että jääkausien välisinä aikoina merenpinta tuppaa nousemaan, kun jääkausien aikoina muodostuneet valtavat mannerjäätiköt ihan luonnollisista syistä sulavat. Ne ovat näin tehneet jo paljon ennen nykyihmisen olemassaoloa. Nytkin muuten merenpinta nousee noin yhden millimetrin (±0,8 mm) vuodessa, ja saattaa samaa rataa jatkaa seuraavat 10 000 vuotta. Silloin merenpinta voisi olla jopa 10 metriä nykyistä korkeammalla. Se tietäisi New Yorkin, Lontoon, Shanghain, Mumbain, Kairon ja lukemattomien muiden jättimetropolien menoa, mutta missä ongelma.

Luonto ja yksi sen muuntautumiskykyisimmistä eliöistä, ihminen, kyllä ehtivät sopeutumaan asiaan. Ihmiskunta on jo tähän mennessä kyennyt kehittämään suojaustaan sään ikiaikaisia ääri-ilmiöitä vastaan hämmästyttävästi. Emme ole koskaan historiassamme olleet näin hyvin suojassa sään vaikutuksilta, eikä mikään edes todista uhan äärevöitymisestä. Juuri nyt muuten on keskimääräinen Atlantin muidenkin pohjoisen pallonpuoliskon hirmumyrskyjen vuosittainen huippuajankohta, mutta ainuttakaan myrskyä ei ole riehumassa tai kehittymässä. No, kyllähän niitä vielä kehittyy, mutta ehkä Gore-ilmiö iski tällä kertaa Ylen uutisen ajankohtaan?

Suomessa me nähdään nyt jäävuoren huippu. Avustusjärjestöissä on nähty tämä jo vuosia ja vuosikymmeniä. Ja tämä on yhä kasvava ongelma. Tämä ei tule olemaan mikään ohimenevä ilmiö. Ihan selkeästi Eurooppa on löydetty, ja on myös mahdollisuus lähteä hankalista olosuhteista, sanoo Kirkon ulkomaanavun humanitaarisen avun päällikkö Eija Alajarva.

Avustusjärjestöissä on varmaan nähty sekä kehittymättömien maiden surkea tilanne, mutta onko siellä oltu sokeita sille valtavalle kehitykselle, joka on tapahtunut avustusjärjestöistä riippumatta? Ilmeisesti on, sillä ihmiskunnan keskimääräinen hyvinvointi ei koskaan ole ollut nykyistä korkeammalla tasolla. Minä voin yrittää arvata syytä sokeudelle: Loppumattomalta näyttävä ja jatkuvasti kasvanut rahavirta, joka on saanut monen täysin hyödyttömän maailmanparantajan tuntemaan olonsa paremmaksi avustusjärjestön kaveriporukassa.

En tiedä, haastateltiinko Alajarvaa ollenkaan ilmastonmuutokseen liittyen. Ylen artikkelista se ei käy ilmi. Vähän epäilen sitä. Mutta olen samaa mieltä Alajarvan kanssa siitä, että elintasopakolaisuuden kohteena Eurooppa ja nyt myös Suomi on löydetty. Kehitysapujärjestöt ovat jo pitkään tuota markkinointia tehneet.

Ympäristöpakolaisuus ei ole vain maiden rajat ylittävää pakolaisuutta. Sitä on jo pitkään näkynyt maiden sisällä. Syyrian kriisiä esimerkiksi edelsi neljä vuotta kestänyt maan dokumentoidun historian pahin kuivuus, ja 800 000 ihmistä menetti elinkeinonsa. Pahimmilla alueilla kolme neljästä viljelijästä kärsi täydelliset satotuhot.

Nyt meille tuli pari ongelmaa. Minä en löydä yleisesti hyväksyttyjä määritelmiä sen paremmin ympäristöpakolaisuudelle kuin kuivuudelle. Mutta koetetaan jotenkin kahlata tämän toimittaja Frilanderin semantiikan yli.

Kuva 4. Kuvaajaan on laskettu marras - maaliskuun
sadanta alueelta 31-37N ja 35.5-41E.

Kävin hakemassa CRU TS3.22 –sarjasta Syyrian alueen ja myös maan luoteisten pääasiallisten maanviljelysalueiden sadannan vuodesta 1900 alkaen. Tuon tilaston mukaan Syyria todella koki lievän kuivuuden vuosina 2007 - 2009, jos sellaisen rajana pidetään alle 75 prosenttia keskimääräisestä sadannasta (kuva 4). Syyrian länsiosien maanviljelysalueita tuo kuivuus koetteli jo pari vuotta aiemmin, eli 2005 – 2006, joskin sielläkin se oli hyvin lievä. YK:n ruoka- ja maanviljelyjärjestön, FAO:n, tilastoissa kuivuus näkyy vain pienenä notkahduksena vuoden 2008 sadoissa, mutta silloinkaan mistään totaalisesta kadosta ei ole kyse.

Syyrian vehnäntuotanto 1980-2009 FAO:n mukaan

Syyria nyt sattuu kuulumaan siihen Orienttiin, jota kuivuudet ovat ajoittain piinanneet. Kyllä 1900-luvun alkuun ulottuvassa mittaushistoriassa on samankaltaisia jaksoja mm. 1959 - 1960 ja 1932 - 1933. Juu, ne ovat vuotta lyhyempiä – mutta kuitenkin niitä on. Samoin on useita yhden satokauden kestäneitä kuivuusjaksoja.  Väittäisin, että nuo varhaisemmat kuivuusjaksot ovat olleet yhteiskunnalle rajumpia, sillä yleinen satoisuus mm. huonommista viljalajikkeista ja viljelymenetelmistä johtuen oli vuosikymmeniä sitten vain alle puolet nykyisestä. 

Syyrian vehnäntuotannon kasvu 1980-2009

Syyrian maatalouden päätuotteen, vehnän, hehtaarisadot ovat FAO:n tilastojen mukaan kasvaneet 1980 - 2009 noin 2,5%:n vuosivauhdilla ja kokonaistuotanto viljelypinta-alan pienen kasvun myötä peräti lähes 4 prosenttia vuosittain. Ilmastonmuutos ei siis näy ainakaan silmiinpistävän negatiivisena selittävänä tekijänä Syyrian nykyiseen kriisiin FAO:n tai brittien ilmastotutkimuksen huippuyksikön tilastoissa. Todettakoon vielä, että Syyrian viljelyalueiden tuntumassa olevien Libanonin ja Israelin sadoissa samainen koko aluetta kohdannut lievä kuivuus ei juurikaan näy.

Ihmiset ovat joutuneet liikkumaan kaupunkeihin niiltä alueilta, joilla he ovat tuhansia vuosia eläneet. Kun he ovat pakkautuneet kaupunkeihin, on ollut pulaa esimerkiksi vedestä. Se on aiheuttanut myös työttömyyttä. Se on lietsonut yleistä turhautumista ja levottomuutta, mikä on osaltaan vaikuttanut siihen, että siellä on alkanut liikehdintä, sanoo Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkija Emma Hakala.

Tjaah, onkohan tutkija Hakala sortunut löysään kielenkäyttöön vaiko toimittaja Frilander? Kyllä Syyriassakin on kovin vähän tuhansia vuosia eläneitä ihmisiä. 

Minä tunnen kymmenen vuoden takaista Syyriaa ja muutakin lähiseutua aika hyvin, kun jouduin siellä työkseni useita kertoja vuosittain käymään. Syyrialla on pelkistäen sanottuna traaginen lähihistoria. Sen diktaattorit valitsivat poliittiseksi linjakseen ensin 1930-luvun lopulla kansallissosialismin apinoinnin, mutta vaihtoivat sen toisen maailmansodan jälkeen arabisosialismiksi aluksi Neuvostoliiton ja nykyisin Venäjän avustamina. Tuon politiikan seurauksena ihmisiä ajettiin kaupunkeihin, joissa heitä oli helpompi valvoa – siis aivan kuten Neuvostoliitossa aikanaan. Kyse oli siis sosialismin tunnusmerkistä, joiden tulkinnassa Aleksanteri-instituutilla on ollut aina vaikeuksia.

Kun tuohon valintaan lisäksi liittyi hankala Assadien dynastian vetäjien (islamilaisittain vapaamielisiä alaviitteja) ja kansan enemmistön (islamin traditioista tarkempia sunneja) uskonnollinen näkemysero, kleptokratia ja heimosidonnaisuuksia hyödyntänyt hajoita ja hallitse –politiikka, ei ole ihme, että maa on mennyt sekaisin. Viimein Syyrian kansan enemmistön sietokyvyn katkaissut korsi oli arabikevään muslimiveljeskunnan alkuvaiheen menestys Pohjois-Afrikassa muutamia vuosia sitten. Mubarakin ja Gaddafin hallintojen kaatuminen antoi sunneille toivon, että Assadeistakin päästäisiin eroon. Väittäisin, että ilmaston luonnollisella vaihtelulla ei ole ollut juuri mitään vaikutusta asiaan.

Konfliktit ja muuttoliikkeet johtuvat harvoin yhdestä tekijästä. Ympäristöongelmia ensisijaisena pakolaisuuden tai siirtolaisuuden aiheuttajana onkin vaikea erottaa muista. Siksi turvallisuus-, talous- ja ympäristöpolitiikka nivoutuvat yhä tiiviimmin toisiinsa.

Tuo ensimmäinen virke on tietysti aivan totta. Syyrialaisten ongelmat johtuvat lukemattomista kulttuuriin, uskontoon, politiikkaan ja talouteen ristiin kytkeytyvistä syistä. Voi olla, että paahtavan kuumat ja sateettomat kesätkin vaikuttavat. Ne vain eivät ole tässä mielessä muutostekijä, sillä sellaisia Syyrian kesät ovat historiallisena aikana aina olleet.

Pakolaisuus nousee varmaksi puheenaiheeksi myös kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa joulukuussa Pariisissa. Siellä tulee ratkaistavaksi suuria kysymyksiä, kuten se miten ilmastonmuutosta torjutaan, jotta elinolot eivät muuttuisi täysin kelvottomiksi joissakin maissa, tai paljonko länsimaat ovat valmiita tukemaan kehittyviä maita sopeutumisessa niihin muuttuviin ilmasto-oloihin, jotka pitkälti ovat länsimaiden aiheuttamia.

Varmasti nousee. Ehkä Pariisin kokouksen alla tai sen aikana joku nostaa toimittaja Frilanderin lailla esiin kuvitteellisia ilmastopakolaisia. Hänhän yritti tarinallaan vaikuttaa siten, että kaivaisimme kuvettamme ja maksaisimme lopulta miljardeja vuosittain korvauksina olemattomasta ilmaston pilaamisesta. Kiire alkaakin olla, sillä Pariisin kokouksen alkuun on vain muutamia viikkoja, eikä ilmastonmuutospakolaisia ole vielä löytynyt.

Minä en voi kuin ihmetellä, että verovaroin toimivassa Yleisradiossamme on viideskolonnalaisittain argumentoivia töissä. Nimittäin nyt ei ollut kyse hölmöstä tietämättömyydestä vaan kovasta vaikutusyrityksestä - ja minun mielestäni vaikutusyritys oli oman kansamme vahingoksi. Se oli oikeastaan ainoa järkevä johtopäätös, jonka saatoin toimittaja Frilanderin jutusta tehdä. Niin, siis sen lisäksi, että ilmastoa tässä on turha syyttää.