Ilmastorealismin vuosi 2015

Ilmastorealismia-blogin vuosi 2015 on ollut monivivahteinen. Siitä voimme kiittää mediaa, poliittisia vaikuttajia, energiateollisuutemme mätiä omenia, Pariisin ilmastokokousta ja tietysti luontoa itseään. Kirjoittamiseen innoittaneita aiheita on ollut yllinkyllin, ja olen koettanut niitä monipuolisesti käyttää, jotta lukijat eivät tällaiseen yhden aihepiirin ympärillä pyöriskelyyn heti kyllästyisi.

Blogissa on tänä vuonna ollut 106 kirjoitusta tämä mukaan lukien. Yksi vielä ilmestyy ennen vuoden vaihdetta. Siitä annan pienen puffauksen kirjoituksen lopussa. Nyt menen vuosikatsaukseen. Olen valinnut jokaiselta kuukaudelta yhden kirjoituksen. Ne eivät edusta ko. kuukauden teemaa, mutta ne heijastavat kuitenkin melko kattavasti niitä aiheita, joita suomalaisessa yhteiskunnassa on kuluneen vuoden aikana ilmastoon liittyen käsitelty.

Tammikuu

Vehnän satoennuste 2015/16 joulukuun alussa

Ilmaston lämpeneminen leikkaa maailman vehnäsatoa, kertoi Maaseudun tulevaisuus nettisivuillaan 12.1.2015. Lehti viittasi Nature Climate Change -lehdessä joulukuussa julkaistuun artikkeliin, jonka mukaan:

Jos ilmaston lämpenemiseen ei pystytä sopeutumaan ajoissa, maailman vehnäntuotanto alenee keskimäärin kuusi prosenttia jokaista nousevaa lämpöastetta kohti.

Minä hain maailman ruokajärjestön, FAO:n, sivuilta tuotantotilastot, jotka todistavat aivan toisenlaisesta todellisuudesta. Alustavat tiedot tämän vuoden vehnäsadosta kertovat likimain yhtä hyvästä sadosta kuin vuonna 2014, joka oli kaikkien aikojen ennätysvuosi. Kun lämpötilan pintamittausaikasarjat väittävät tästä vuodesta tulevan kaikkien aikojen lämpimin, ehkä vehnäsadon olisi pitänyt romahtaa? FAO:n mukaan näin ei käy. Sadot ovat vain parantuneet, kuten tuosta tammikuun jutusta voit lukea täältä. Olen nuo kuukauden jutut merkannut hyperlinkeiksi.

Helmikuu

Esi-isämmekö syyllisiä ilmastonmuutokseen?

Helmikuun bloggaus julkaistiin tosiasiassa jo tammikuun viimeisenä päivänä, mutta se hallitsi lukkutilastoja niin vahvasti helmikuussa ja oikeastaan läpi vuoden. Tuo bloggaus oli Helsingin yliopiston professori Antero Järvisen synkähkö sinfoninen vieraskirjoitus, joka alkoi seuraavasti:

 ”Ja yössä mielesi jos kauhistuu, niin pensaskin se karhuks muodostuu.” Nämä Shakespearen sanat Kesäyön unelmasta luonnehtivat hyvin tavallisten ihmisten ajatuksia ilmaston lämpenemisestä eli ilmastonmuutoksesta, perusteettomasta pelottelusta maailmanlopulla. Kuinka te saatoitte, tiedeihmiset, media, ympäristöjärjestöt, poliitikot, kaikki! Pitämällä keinotekoisesti hengissä yliampuviin tietokonemalleihin perustuvaa tulevaisuudenkuvaa te rapautitte kansalaisten luottamusta kriittiseen, itseään korjaavaan ja vapaaseen tieteeseen, joka oli ollut sivistyksemme kulmakivi viimeiset 500 vuotta. Parissa vuosikymmenessä ilmastouskontonne hukkasi ison osan renessanssin perintöä.

Tämä kirjoitus kuuluu ns. "pakko lukea"-sarjaan.

Maaliskuu

Professori Satu Viljainen

Raikkaan poikkeuksen vallitsevan energiapolitiikkamme aiheisiin saat Lappeenrannan teknisen yliopiston kahden tutkijan, professoreiden Satu Viljaisen ja Kalevi Kyläheikon, julkaisussa "Tukimekanismeja ja tavoitekonflikteja Euroopan nykyisillä sähkömarkkinoilla".

Ainutkaan iso mediatalo ei ole noteerannut julkaisua - luultavasti poliittisista syistä. Toimitukset ovat toivottoman punavihreitä. Mutta Ilmastorealismia uskaltaa julkaista erilaisia näkemyksiä varsinkin silloin, kun noiden näkemysten tukena on reaalimaailmasta kotoisin olevia laskelmia.

Maaliskuun bloggaus, "Synkkä raportti modernista energiapolitiikasta", kannattaa lukea, vaikka olisit vielä tuulivoiman kannattaja. Asenteet kansan keskuudessa ovat rajusta propagandasta huolimatta muuttumassa, minkä panin tietysti mielihyvin merkille.

Huhtikuu

Huhtikuussa, kuten muutamina muinakin kuukausina 2015, käsiteltin ilmaston lämpenemistä tarkimpien satelliittimittausten avustuksella. Niin sanottu lämpenemistauko, joka voi olla myös viime vuosikymmenten lämpenemisen pitkäaikaisempi pysähdyskin, piteni useilla kuukausilla kuluneen vuoden aikana. Huhtikuun bloggauksessa esitin viereisen graafin, joka

1. Varmasti esitti todenmukaisesti mittausten todellisuutta, ja
2. asetti muutoksen suuruuden ihmisten todellisuuden tasolle.

Minä en tuosta kuvasta löydä mitään panikoimisen aihetta, vaikka silloiset ulkoministeri Tuomioja ja ympäristöministeri Grahn-Laasonen ovat todistaneet ilmastonmuutoksen olevan vakavin ihmiskuntaa kohtaava haaste. Pidän helpottavana, että em. käsitysten esittäjistä sentään toinen on ilmeisesti pysyvästi entinen ministeri ;-)

Toukokuu

Mitattujen lämpötilojen jälkikäteinen viilentäminen on nousemassa ongelmaksi pintamittausdatan ja niitä ylläpitävien laitosten uskottavuuden suhteen. Siitä kerrottiin toukokuun tarinassa. 

Mm. Sodankylän menneitä lämpötiloja on viime vuosina säädetty keskimäärin 0,25°C alaspäin ilman minun järkeeni käypää syytä. Muualla maailmassa - Islannissa, Australiassa, Yhdysvalloissa ja kuka tietää, miten paljon kehitysmaissa - säädöt tai justeeraukset ovat olleet suurempiakin, jolloin ne voivat vaikuttaa lukemiin globaalistikin.

Jos jotain motiivia tuollaisille muutoksille pitäisi pohtia, ensimmäiseksi tulee tietysti mieleen viime vuosisadan lämpenemissignaalin vahvistaminen tai suurentaminen. Ehkä raakamittausten mukainen lämpeneminen on ollut liian hidasta, sillä ilmastomallinnusten mukaan vauhdin olisi pitänyt olla kovempaa? Ilmastonmuutoksessa on kyse isoista rahoista, joista merkittävät osuudet tulevat myös alan tutkimuslaitoksille. Muutamien asteen kymmenesosien justeerauksilla tietysti voisi korjata historiaa, jotta rahoituslähteet pysyvät auki? Hmm… 

Kesäkuu

Helsingin energiayhtiö, Helen, mainosti loppuvuonna Kivikkoon rakennettavaa aurinkovoimalaansa ja houkutteli asiakkaitaan vuokraamaan oman paneelin:

Ryhdy sähköntuottajaksi ja hanki oma aurinkopaneeli Helsingin Kivikkoon rakennettavasta aurinkovoimalasta. Saat aurinkosähköä helposti ja tuet uusiutuvan energian lisäämistä Suomessa.
Hinta: 4,40 €/kk

Asiakas voi valita "nimikkopaneelinsa" ja seurata sen sähköntuotantoa vaikkapa mobiililaitteestaan. Hieno homma! Helenin harmiksi Ilmastorealismi laski aurinkosähkön tuottajan "voiton", joka ei hääppöiseksi jäänyt. Mainiosti alkanut Kivikon aurinkopaneelien markkinointi lässähti täysin. Oheinen graafi esittää niiden myyntiä eiliseen asti. 

Paneeleita on vuokrattavissa lähes 3000 kappaletta. Helsingistä ei ole toistaiseksi löytynyt kuin 1200 laskutaidotonta, ideologisista syistä Kivikon aurinkovoiman kannattajaa tai muuten kajahtanutta. No, etsintä jatkuu, ja varmaan tuottaa hitaasti tulosta.

Ystävällinen pyyntö Ilmastorealismia-blogin lukijoille

Yritän pitää ilmastoasioihin keskittyvää blogia, joka tarjoaisi mahdollisuuden asialliseen keskusteluun. Minulla on tältä osin moniakin ongelmia. Pyydänkin lukijoilta vihjeitä noiden ongelmien ratkaisemiseksi. Annan seuraavassa luettelossa muutaman mielestäni isoimman pohdittavaksi:

1. Osa kommentoijista ei halua pysyä edes lähellä kirjoituksen aiheen substanssia. Tämä johtaa usein keskusteluketjun sirpaloitumiseen, mikä ei mielestäni ole lukijan etu.
2. Olen kiitollinen niistä vieraskirjoituksista tai sellaisten aihioista, joita olen saanut. Valitettavasti niitä on tullut aika vähän. Nykyisen kirjoitusrytmin ylläpitämiseksi joudun siksi käyttämään melkoisen osan vapaa-ajastani. Katsotaan kauanko sitä jaksan, ja kauanko vaimoni sitä kestää.
3. Blogin lukijamäärä on ollut tasaisessa kasvussa, mutta saan aika heikkoa tilastoa Googlen Blogger-palvelulta asiasta. Tuon tilaston luotettavuutta heikentää oleellisesti se, että jotkut tahot näyttävät säännöllisen vaihtelevasti pingittävän joitakin vanhoja kirjoituksiani. Mikä mahtaa olla syy tuohon? Sekö, etten voisi julkistaa luotettavaa lukijoiden määrää?
4. Saan aika vähän blogin kehitysehdotuksia. Olenko tältä osin kehityskelvoton?

Tuohon ensimmäiseen kohtaan minulla on aika vähän korjausmahdollisuuksia, elleivät ahkerimmat kommentoijat suostu yhteistyöhön. Sillä tarkoitan provosoitumattomuutta aiheen sivuun vieviin kommentteihin. En pysty päivystämään jatkuvasti kommenttien asianmukaisuutta, ja välillä keskustelu riistäytyy käsistä muutamissa kymmenissä minuuteissa. Provoihin ei tarvitse vastata. Olen tyytyväisempi pariin nasevaan ja asiaan pureutuvaan kommenttiin verrattuna sataan jänkkäjuttuun. Minä poistan helposti aiheen sivuun menevät yksittäiset kommentit, mutta kokonaisen kommenttiketjun poistaminen on henkisesti vaikeaa. 

Ehkä tarvitsisin toista tai jopa kolmatta luotettavaa moderaattoria avuksi? Vapaaehtoisia? Vai pitäisikö hyväksyä kommentteja vain Bloggeriin tai muualle rekisteröityneiltä kirjoittajilta ja jättää välillä hyvätkin anonyymit kommentit julkaisematta? Jälkimmäinen ratkaisu helpottaisi moderointia huomattavasti.

Toiseen kohtaan toivon parannusta. Lukijatkin arvostaisivat luultavasti erilaisia kirjoituksia. Tältä osin kiitän tietysti professori Antero Järvistä, joka on uskaltanut aika usein yrittää täällä. Ne ovat olleet poikkeuksetta laadukkaimpia juttuja. Mutta tiedän hyviä asiantuntijoita ja kirjoittajia olevan myös Enontekiön ulkopuolella. Rohkeutta ja kannustusta yrittää myös täällä!

On eri asia aloittaa kirjoittaminen alusta verrattuna vaikkapa kirjoitusvihjeisiin, jotka on varustettu pääpointeilla suomeksi (siis muutamilla lauseilla). Olisin kiitollinen hyvillä linkeillä varustettuihin vijeisiin, joskaan aina osaamiseni ei riitä niistä kirjoituksen riipaisemiseen.

Ilmastorealismia-blogilla on nykyisin (viimeisen vuoden aikana) noin 25 000 - 50 000 lukukertaa kuukaudessa. Kesäaikana lukijoita on vähemmän ja talvella enemmän. Mutta alkuajan lähes räjähdysmäinen lukijamäärän kasvu on taittunut 10% kasvuun viimeisen vuoden aikana. No ovathan nuo luvut ihan kohtuullisia blogistanissa, mutta minä tavoittelen rehelliselle ja tosiasioihin perustuvalle ilmastokeskustelulle suurempia lukijamääriä. Kasvuprosenttia pitäisi nostaa rajusti, jotta blogilla olisi oikeasti vaikuttavuutta. Olisiko neuvoja tämän suhteen?

Miten kehittää Ilmastorealismia?

Vuosi on lähes vierähtänyt. Olen käsitellyt monia aiheita vuonna 2012. Olen iloinen siitä, että lukijamääräkin on ollut tasaisessa kasvussa. Kiitos siitä kaikille teille!

Tiedän hyvin, mitkä jutut ovat olleet luetuimpia. Mutta en tiedä sitä, mitä aiheita Sinä haluaisit käsiteltävän. Enemmän tieteellisten tutkimusten kansantajuisia selostuksia vai enemmän ilmastopolitiikan asioista? Ehkä kaipaisin vinkkejä myös aiheiden käsittelytapaan. Lisää huumoria? Vieläkin pelkistetympiä juttuja? Vaiko tarkempaa analyysia?

Olisin kiitollinen parannusehdotuksista. Siis käytä kommentointimahdollisuutta. Lupaan lukea jokaisen ehdotuksen huolellisesti.

Minkä vuoden 2012 aikana kirjoitetun jutun lukemisesta Sinä pidit eniten? Ja onko Sinulla jotain sellaista erityistä aihetta, josta haluaisit lukea vuonna 2013 vielä paremman jutun?

Hyvää Uutta vuotta ja parempaa ilmastoa kaikille Ilmastorealismia-blogin lukijoille!

Mikko