Ilmastorealismin vuosi 2015

Ilmastorealismia-blogin vuosi 2015 on ollut monivivahteinen. Siitä voimme kiittää mediaa, poliittisia vaikuttajia, energiateollisuutemme mätiä omenia, Pariisin ilmastokokousta ja tietysti luontoa itseään. Kirjoittamiseen innoittaneita aiheita on ollut yllinkyllin, ja olen koettanut niitä monipuolisesti käyttää, jotta lukijat eivät tällaiseen yhden aihepiirin ympärillä pyöriskelyyn heti kyllästyisi.

Blogissa on tänä vuonna ollut 106 kirjoitusta tämä mukaan lukien. Yksi vielä ilmestyy ennen vuoden vaihdetta. Siitä annan pienen puffauksen kirjoituksen lopussa. Nyt menen vuosikatsaukseen. Olen valinnut jokaiselta kuukaudelta yhden kirjoituksen. Ne eivät edusta ko. kuukauden teemaa, mutta ne heijastavat kuitenkin melko kattavasti niitä aiheita, joita suomalaisessa yhteiskunnassa on kuluneen vuoden aikana ilmastoon liittyen käsitelty.

Tammikuu

Vehnän satoennuste 2015/16 joulukuun alussa

Ilmaston lämpeneminen leikkaa maailman vehnäsatoa, kertoi Maaseudun tulevaisuus nettisivuillaan 12.1.2015. Lehti viittasi Nature Climate Change -lehdessä joulukuussa julkaistuun artikkeliin, jonka mukaan:

Jos ilmaston lämpenemiseen ei pystytä sopeutumaan ajoissa, maailman vehnäntuotanto alenee keskimäärin kuusi prosenttia jokaista nousevaa lämpöastetta kohti.

Minä hain maailman ruokajärjestön, FAO:n, sivuilta tuotantotilastot, jotka todistavat aivan toisenlaisesta todellisuudesta. Alustavat tiedot tämän vuoden vehnäsadosta kertovat likimain yhtä hyvästä sadosta kuin vuonna 2014, joka oli kaikkien aikojen ennätysvuosi. Kun lämpötilan pintamittausaikasarjat väittävät tästä vuodesta tulevan kaikkien aikojen lämpimin, ehkä vehnäsadon olisi pitänyt romahtaa? FAO:n mukaan näin ei käy. Sadot ovat vain parantuneet, kuten tuosta tammikuun jutusta voit lukea täältä. Olen nuo kuukauden jutut merkannut hyperlinkeiksi.

Helmikuu

Esi-isämmekö syyllisiä ilmastonmuutokseen?

Helmikuun bloggaus julkaistiin tosiasiassa jo tammikuun viimeisenä päivänä, mutta se hallitsi lukkutilastoja niin vahvasti helmikuussa ja oikeastaan läpi vuoden. Tuo bloggaus oli Helsingin yliopiston professori Antero Järvisen synkähkö sinfoninen vieraskirjoitus, joka alkoi seuraavasti:

 ”Ja yössä mielesi jos kauhistuu, niin pensaskin se karhuks muodostuu.” Nämä Shakespearen sanat Kesäyön unelmasta luonnehtivat hyvin tavallisten ihmisten ajatuksia ilmaston lämpenemisestä eli ilmastonmuutoksesta, perusteettomasta pelottelusta maailmanlopulla. Kuinka te saatoitte, tiedeihmiset, media, ympäristöjärjestöt, poliitikot, kaikki! Pitämällä keinotekoisesti hengissä yliampuviin tietokonemalleihin perustuvaa tulevaisuudenkuvaa te rapautitte kansalaisten luottamusta kriittiseen, itseään korjaavaan ja vapaaseen tieteeseen, joka oli ollut sivistyksemme kulmakivi viimeiset 500 vuotta. Parissa vuosikymmenessä ilmastouskontonne hukkasi ison osan renessanssin perintöä.

Tämä kirjoitus kuuluu ns. "pakko lukea"-sarjaan.

Maaliskuu

Professori Satu Viljainen

Raikkaan poikkeuksen vallitsevan energiapolitiikkamme aiheisiin saat Lappeenrannan teknisen yliopiston kahden tutkijan, professoreiden Satu Viljaisen ja Kalevi Kyläheikon, julkaisussa "Tukimekanismeja ja tavoitekonflikteja Euroopan nykyisillä sähkömarkkinoilla".

Ainutkaan iso mediatalo ei ole noteerannut julkaisua - luultavasti poliittisista syistä. Toimitukset ovat toivottoman punavihreitä. Mutta Ilmastorealismia uskaltaa julkaista erilaisia näkemyksiä varsinkin silloin, kun noiden näkemysten tukena on reaalimaailmasta kotoisin olevia laskelmia.

Maaliskuun bloggaus, "Synkkä raportti modernista energiapolitiikasta", kannattaa lukea, vaikka olisit vielä tuulivoiman kannattaja. Asenteet kansan keskuudessa ovat rajusta propagandasta huolimatta muuttumassa, minkä panin tietysti mielihyvin merkille.

Huhtikuu

Huhtikuussa, kuten muutamina muinakin kuukausina 2015, käsiteltin ilmaston lämpenemistä tarkimpien satelliittimittausten avustuksella. Niin sanottu lämpenemistauko, joka voi olla myös viime vuosikymmenten lämpenemisen pitkäaikaisempi pysähdyskin, piteni useilla kuukausilla kuluneen vuoden aikana. Huhtikuun bloggauksessa esitin viereisen graafin, joka

1. Varmasti esitti todenmukaisesti mittausten todellisuutta, ja
2. asetti muutoksen suuruuden ihmisten todellisuuden tasolle.

Minä en tuosta kuvasta löydä mitään panikoimisen aihetta, vaikka silloiset ulkoministeri Tuomioja ja ympäristöministeri Grahn-Laasonen ovat todistaneet ilmastonmuutoksen olevan vakavin ihmiskuntaa kohtaava haaste. Pidän helpottavana, että em. käsitysten esittäjistä sentään toinen on ilmeisesti pysyvästi entinen ministeri ;-)

Toukokuu

Mitattujen lämpötilojen jälkikäteinen viilentäminen on nousemassa ongelmaksi pintamittausdatan ja niitä ylläpitävien laitosten uskottavuuden suhteen. Siitä kerrottiin toukokuun tarinassa. 

Mm. Sodankylän menneitä lämpötiloja on viime vuosina säädetty keskimäärin 0,25°C alaspäin ilman minun järkeeni käypää syytä. Muualla maailmassa - Islannissa, Australiassa, Yhdysvalloissa ja kuka tietää, miten paljon kehitysmaissa - säädöt tai justeeraukset ovat olleet suurempiakin, jolloin ne voivat vaikuttaa lukemiin globaalistikin.

Jos jotain motiivia tuollaisille muutoksille pitäisi pohtia, ensimmäiseksi tulee tietysti mieleen viime vuosisadan lämpenemissignaalin vahvistaminen tai suurentaminen. Ehkä raakamittausten mukainen lämpeneminen on ollut liian hidasta, sillä ilmastomallinnusten mukaan vauhdin olisi pitänyt olla kovempaa? Ilmastonmuutoksessa on kyse isoista rahoista, joista merkittävät osuudet tulevat myös alan tutkimuslaitoksille. Muutamien asteen kymmenesosien justeerauksilla tietysti voisi korjata historiaa, jotta rahoituslähteet pysyvät auki? Hmm… 

Kesäkuu

Helsingin energiayhtiö, Helen, mainosti loppuvuonna Kivikkoon rakennettavaa aurinkovoimalaansa ja houkutteli asiakkaitaan vuokraamaan oman paneelin:

Ryhdy sähköntuottajaksi ja hanki oma aurinkopaneeli Helsingin Kivikkoon rakennettavasta aurinkovoimalasta. Saat aurinkosähköä helposti ja tuet uusiutuvan energian lisäämistä Suomessa.
Hinta: 4,40 €/kk

Asiakas voi valita "nimikkopaneelinsa" ja seurata sen sähköntuotantoa vaikkapa mobiililaitteestaan. Hieno homma! Helenin harmiksi Ilmastorealismi laski aurinkosähkön tuottajan "voiton", joka ei hääppöiseksi jäänyt. Mainiosti alkanut Kivikon aurinkopaneelien markkinointi lässähti täysin. Oheinen graafi esittää niiden myyntiä eiliseen asti. 

Paneeleita on vuokrattavissa lähes 3000 kappaletta. Helsingistä ei ole toistaiseksi löytynyt kuin 1200 laskutaidotonta, ideologisista syistä Kivikon aurinkovoiman kannattajaa tai muuten kajahtanutta. No, etsintä jatkuu, ja varmaan tuottaa hitaasti tulosta.

Heinäkuu

Kala pakenee ilmastonmuutosta
 tai merenpinnan nousua?

Helsingin Sanomat yllätti julkaisemalla peräti neljä artikkelia ilmastonmuutoksesta aamulla 8.7.2015. Olen nuo artikkelit listannut alle.

1.  Viisi tiukkaa faktaa ilmastonmuutoksesta – myönteiset ja kielteiset vaikutukset

2.  Ilmastonmuutos saa eläimet liikkeelle

3.  Ilmastonmuutos pakottaa kalat muuttamaan viileämpiin vesiin

4.  Ihmisen toiminta näkyy voimistuneissa myrskyissä ja äärikuumissa päivissä

Nuo jutut oli kirjoitettu nopeasti ja huolimattomasti. Minulle jäi vaikutelma, että ne olisi kirjoitettu pakosta tai käskystä. Oliko kritiikkini oikeutettua vai ei, voit tarkistaa täältä ja täältä.

Elokuu

Kirjoitin lähes kolme vuotta sitten melko haastavan bloggauksen otsikolla ”Suomen hölmöin professori?”. Kirjoituksen kohteena ollut professori on vaihtanut yliopistoa Rovaniemeltä Helsinkiin, mutta matkalla tieto tai ymmärrys ilmastotodellisuudesta ei ehkä ole karttunut. Lukaisin nimittäin kyseisen professorin kirjoituksen ” Kuka maksaa ilmastonmuutoksen aiheuttamat vahingot?” ilmastonmuutospropagandistiselta CO2-raportti -sivustolta. En ole enää varma, onko ko. professori, jonka henkilöllisyys selviää täältä, Suomen hölmöin, sillä professoreita on Tampereellakin. 

Syyskuu

Yleisradiomme uutisoi lauantaina 12.9.2015 lähes pääuutisena otsikkoa ”Pakolaisaalto on vasta alkusoittoa tulevasta”. Avasin tuon uutisen pala palalta, ja vertasin mitattuihin faktoihin. Sanoisin, että Lähi-idän nuoret miehet eivät pakene luonnollista ilmastonmuutosta. Epäilen heidän pakenevan lähinnä velvollisuuksiaan yhteiskuntiensa jäseninä. Mutta jos Mustafalla ei ole "munaa" puolustaa perhettään ja sukulaisiaan, ainahan voi syyttää säätä. Tuota en tosin kirjoittanut (olisi pitänyt) bloggaukseeni.

Lokakuu

Vuoden luontokuvan (2015) sarjassa Luonto ja Ihminen voitti Seppo Keränen kuvallaan "Tuulivoiman uhri". Kuvassa on Porin Peittoossa sijaitsevan Tuuliwatti Oy:n tuulivoimalan tappama merikotka.

Tuo bloggaukseni oli paitsi protesti luonnon kannalta vahingollisimmalle energian tuotantomuodollemme myös kunnianosoitus kuvakilpailun tuomaristolle, joka uskalsi nostaa kissan kotkan pöydälle vihreistä poliittisista paineista huolimatta.

Marraskuu

Ennen luonnontieteellisen tutkimuksen lähtökohtana oli selkeä ja mahdollisimman arvovapaa hypoteesi tai ongelma, johon etsittiin vastausta. Tutkimuksen ja sille rahoitusta hakevan hankkeen nimi saattoi olla esimerkiksi ”Lämpötilan vaikutus kuukkelin pesimäbiologiaan”. 

Luonnontieteisiinkin pesiytyneen arvolatautuneen postmodernismin ja politisoituneen pseudotieteen seurauksena vapaa tyyli on syrjäyttänyt perinteisen tieteenteon tyylin. Jotta täsmälleen samanlainen kuukkelitutkimus saisi nykyisin rahoitusta ja sen tutkimustulokset hyväksyttäisiin helpommin julkaistavaksi tiedelehdissä ja mediassa, tutkijat ovat kantapään kautta oppineet, että hankkeen ja julkaisun nimen on oltava ”Ilmastonmuutoksen vaikutus kuukkelin pesimäbiologiaan”. 

Näin aloitti pseudotutkimusta käsittelevän vieraskirjoituksensa luonnontieteellisen tutkimuksen seniori. Kirjoittajan mukaan tieteissä näkyy ilmastonmuutoksen vaikutus - joskin eri tavalla kuin se yleensä esitetään. Kuka tuo vieraskirjoittaja oli, selviää edellä olevasta hyperlinkistä.

Joulukuu

Pariisin ilmastosopimuksen lopullinen versio saatiin ulos kahden viikon väännön jälkeen. Kirjasin mielestäni sopimuksen tärkeimmät kohdat kirjoitukseen, jonka lopussa koetan vastata otsikon kysymykseen "Pariisin ilmastosopimus – pelastettiinko maailma?".

En usko kenenkään tuon sopimustekstin lukeneen uskovan maailmanpelastukseen - näkökulmasta riippumatta. Kaikki ovat siihen tyytymättömiä, mutta viereisen kuvan 7. osa on vasta toteutumassa ensi vuonna. Silloin kuulemme alustavan tuomion, mutta lopullinen vaikerrus alkaa muutaman vuoden kuluttua, kun ilmastopanikoijille selviävät maailmanpolitiikan hitaat ja ehkä heidän odotustensa vastaiset muutokset. Se, mikä näyttää selvältä Helsingissä, ei näytä ollenkaan samanlaiselta Pekingissä, Delhissä tai Washingtonissa.

Tämä oli siis katsaus Ilmastorealismin bloggauksiin 2015. Otos käsittää vain pienen osan julkaistuista jutuista, ja nekin ovat minun subjektiivisen valintani tulosta. Jos Sinua tai kaveriasi aihe kiinnostaa, voit löytää ideoita noista 90 muustakin bloggauksesta.

Tänä vuonna ilmestyy vielä yksi bloggaus. Se on vieraskirjoitus, jonka kirjoittaja tulee pienestä eteläsuomalaisesta seurakunnasta. On mahdollista, että seuraava uskonpuhdistus noine teeseineen lähtee liikkeelle Suomesta, sillä kirjoittaja panee nykyisen paavin ja oman kirkkommekin johdon ilmastokannanotot aika lailla nurkkaan. Pysy tällä kanavalla ja viritä Facebookisi, Twitterisi sekä muut sosiaalisen median kanavasi tuon kovan kirjoituksen ja Ilmastorealismin 2016 juttujen saamiseksi yhä laajempaan jakeluun.

Hyvää ja Lämmintä Uutta Vuotta Ilmastorealismin lukijoille toivottaa

Mikko T