Pariisin ennustetut rituaalit huonosti lämpenevässä ilmastossa

Pariisin ilmastokokous (COP21) on ollut käynnissä jo neljä päivää. Se toistaa samaa kaavaa kuin kymmenkunta edellistä ilmastokokousta. Brittiläinen pilapiirtäjä Josh on tuon kaavan ikuistanut aika mainiosti alla olevaan piirrokseen.

Ensimmäisessä kuvassa lähdetään pelastamaan maailmaa kuten aina ennenkin. Toisessa kuvassa todistetaan, että nyt on viimeinen mahdollisuus - aivan kuten jo 10 vuotta sitten. Historian harrastajana muistan lukeneeni jo muinaisten egyptiläisten käyttäneen samaa retoriikkaa, jota kuulin niin monessa puheessa pari päivää sitten Pariisista.

Sirkusosuus on nyt laimentunut verrattuna aiempiin kokouksiin, sillä Ranskan ei-ilmastollisista syistä johtuvat poikkeustilalait ovat pakottaneet myös kaikkein kahjoimmat osallistujat pitämään suunnitellut esityksensä jossain esikaupunkien majoitustiloissa, joihin suuretkaan mediayhtiöt eivät ehdi. Ehkä paras sirkusesitys nähtiin, kun Yhdysvaltain presidentti Obama todisti ilmastonmuutoksen kaikkein suurimmaksi ihmiskuntaa kohtaavaksi turvallisuusuhaksi keskellä Pariisia. Tuon logiikan mukaan ISIS-roistotkin ajettaisiin nurkkaan keskittymällä ilmastonmuutoksen torjuntaan. Jäin miettimään, mitä Ranskan kovimman terrori-iskun yli 70 vuoteen kokeneet pariisilaiset moisesta ajattelivat.

Olipa miten tahansa, Yhdysvaltain lainsäätäjät viestittävät vastakkaista signaalia Washingtonista. Kongressi kertoo repivänsä Pariisissa mahdollisesti solmittavan ilmastosopimuksen kaikilta osiltaan palasiksi. Samaa viestivät Kiina, Intia ja kymmenet kehitysmaat. Niinpä neljäntenä päivänä on ehditty jo Joshin kuvaan viisi, jossa umpikuja uhkaa.

Umpikujaan on useitakin syitä, mutta merkittävin niistä lienee tavoitellun ilmastosopimuksen rahoitusosuus. On ollut jo pitkään täysin selvää, että köyhimmät maat tavoittelevat merkittävää lisää ns. kehitysapuun sitä ilmastonmuutoksen torjunnalla ja siihen sopeutumisella perustellen. Toki on myös selvää, että jo vaurastuneilla läntisen Euroopan ja Pohjois-Amerikan mailla sekä muutamilla muilla, kuten Japanilla, Australialla jne. olisi varaa maksaa enemmän, jos ne tuon rahan kansalaisiltaan verottaisivat tai maksuina keräisivät. Ongelmana on kuitenkin pari asiaa.


Ensinnäkin oikeastaan minkään ns. rikkaan länsimaan hallituksella ei ole äänestäjiltään mandaattia kiristää verotusta merkittävästi ko. tarkoitukseen. Ja sitä rahaa tarvittaisiin kuitenkin prosenttiluokassa valtioiden budjetteihin suhteutettuna - melkoisia summia siis. Suomessakin puhuttaisiin miljardiluokan menoerästä vuosittain hamaan maailman tappiin asti. Sellaisesta ei taida olla mainintaa Sipilän hallituksen ohjelmassa. Yhdysvaltain osuus olisi kymmeniä miljardeja dollareita vuodessa, mutta maan senaatti ei taida antaa tarkoitukseen edes sitä ensimmäistä seteliä.

Toiseksi maailma on muuttumassa. Kiina ja Intia ovat jo nousseet maailman suurimpien hiilenpolttajien joukkoon, niiden kantokyky on parantunut, ja silloin nekin voisivat maksaa osuutensa. Ongelmana sovulle on se, että kumpikaan maa ei aio osuuttaan suorittaa eikä muutenkaan sitoutua itseään koskeviin päästövähennyksiin tai muihinkaan rajoituksiin. Molemmathan ovat lisäämässä hiilivoimaansa 2030- tai 2040-luvulle asti yrittäessään nostaa sähkönjakelun ulkopuolella olevat sadat miljoonat köyhimmät kansalaisensa pois kurjuudesta.

Muutamien päivien kuluttua (luultavasti noin 10.12.) pääsemme Pariisin ilmastokokouksen vaiheeseen kuusi, jolloin läpimurrosta neuvotteluissa tiedotetaan. Sen yksityiskohtainen sisältö voi olla mitä vaan, mutta perusviestinä kerrotaan maailmalla olevan edelleen mahdollisuus pelastua, jos seuraavassa YK:n ilmastokokouksessa vuoden kuluttua kyetään sopimaan Pariisissa auki jääneet pienet yksityiskohdat ilmastorahoituksesta, sitovista päästötavoitteista, päästöjen seurannasta ja muista ilmastosopimuksen kohdista.

Viimeinen seitsemäs vaihe alkaa tietysti heti kokouksen jälkeen, kun Greenpeace, WWF ja muut epädemokraattiset mutta äänekkäät lobbarit huutavat kokouksen epäonnistumista. Sitähän se niiden ajaman agendan näkökulmasta tietysti onkin, joten kampanjavaihe seuraavaa maailmanpelastusyritystä varten alkaa välittömästi.

Euroopan Unionin kannalta asian sulattelu kestää pitkälle ensi vuoteen. Sen on selitettävä itselleen, miksi viimeisen 10 vuoden kunnianhimoinen ilmastopolitiikka ei saanut vastakaikua muulta maailmalta. Miksi mikään merkittävä maa ei ole lähtenyt seuraamaan EU:n tavoitteita omassa ilmastopolitiikassaan? Syylliset varmaankin löytyvät Aasiasta ja Yhdysvaltain republikaaneista, mutta peiliin tuskin edes katsotaan. Kansallisten ilmastoneuvottelijoiden on massiivisesta epäonnistumisestaan huolimatta tietenkin koetettava selittää asiat parhain päin ja toivoa herättävästi, sillä muuten niin palkanmaksu kuin ensi vuoden marraskuun matka Marokossa pidettävään COP22-kokoukseen on vaarassa.

Jos joku haluaa katsoa em. ilmastokokousten vaiheet aiempien kokousten osalta, ne on esitetty englanniksi mutta melko kansantajuisesti GWPF-ajatuspajan julkaisemassa pamfletissa, jonka löydät täältä. Juoni on ollut aina sama.

_____________________________________

Sillä välin, kun maailmaa yritetään Pariisissa ylilämpemiseltä pelastaa, antoivat molemmat globaalia keskilämpötilaamme kattavimmin ja tarkimmin seuraavat lämpöaikasarjat marraskuun satelliittimittausten tulokset. Ilmastopoliittisista syistä johtuen niistä et saa tietoa miltään suomalaiselta mediatalolta, mutta onneksi on blogistan.

Tuoreimpien tietojen mukaan globaali ilmasto ei ole RSS-sarjan mukaan lämmennyt sitten huhtimaaliskuun 1997 ja UAH-sarjan mukaan sitten saman vuoden kesäkuun, kun asiaa mitataan lineaarisella trendillä. Alla olevassa kuvassa nuo satelliitisarjat näkyvät sinisinä ja punaisina kuvaajina.

Marraskuun keskilämpötilan poikkeamat vertailujaksoon
UAH-sarjan näkemänä

Vihreällä on esitetty sen ilmastomallinnusskenaarion (CMIP5 RCP8.5) keskiarvo, jota Pariisin kokouksessa yritetään torjua. Sanoisin, että se ei kuvaa sen paremmin sinisen ja punaisen esittämiä reaalimaailman vuosittaisia vaihteluja kuin pidemmän ajan muutoksiakaan. Mutta sen mukaisesti meillä EU:ssa ilmasto-, teollisuus-, yhdyskunta-, liikenne- ja energiapolitiikkaa yritetään tehdä. Kun perusta on pielessä, ei ole ihme, että toimetkin epäonnistuvat. Ja niin tulee epäonnistumaan Pariisin ilmastokokouskin sille asetettuihin tavoitteisiin nähden.

Lyhyen mittaushistorian kuumin vuosi on ollut vuosi 1998, jolloin Tyynenmeren voimakas El Niño -ilmiö levitti meren lämpöä laajoille alueille. Toiseksi lämpimin on ollut niinikään voimakas Niño-vuosi 2010. Tästä vuodesta ei ole noiden haastajaksi, vaikka YK:n poliittisesti virittynyt Maailman meteorologinen järjestö (WMO) ehti sen kaikkien aikojen lämpimimmäksi vuodeksi jo viime kuussa nimittää. Ilmastopoliitikkojen kannalta on tietysti hankalaa, että niiden 21 vuoden aikana, jolloin maailmaa on lämpenemiseltä yritetty pelastaa, lämpeneminen on ollut kateissa lähes 19 vuoden ajan - siis yli 90-prosenttisesti. Onneksi pian alkaa vuosi 2016, joka ainakin alkuvuoden osalta ylläpitänee toivoa lämpenemisestä. Mutta epäilen, että senkään lyhyt lämpöpiikki ei yllä edes hetkellisesti vihreän mallinnusviivan tasolle.