Pohdintoja lämpöennätysvuodesta 2016

UAH-satelliittilämpöaikasarja ehti ensimmäisenä ilmoittaa joulukuun mittaustietonsa, joten sen osalta meillä on käytössä koko viime vuoden tiedot globaalisti ja suuralueittain.

Vuosi 2016 nousi nipinnapin satelliittimittaushistorian lämpimimmäksi vuodeksi maapallon keskimääräisen alailmakehän osalta. Viime vuosi voitti edellisen ennätysvuoden 1998:n kahdella asteen sadasosalla (Kuva 1). Tuo ero on niin mitätön, että se mahtuu laskenta-algoritmien virhemahdollisuuksien sisälle, eikä se ole muutenkaan merkitsevä tilastollisessa tarkastelussa. Tilastolliseen merkitsevyyteen 95%:n tasolla olisi tarvittu vähintään 0,1 asteen ero - siis lähes kertaluokkaa suurempi.

Kuva 1

UAH v6 -sarja kertoo myös, että alailmakehän keskilämpö ei vuositasolla noussut ennätyskorkealle kaikkialla. Kuten seuraava kuva 2 näyttää, vuosi 1998 piti ennätyksensä niukasti niin tropiikissa kuin sen eteläpuolisella lauhkealla vyöhykkeellä. Selvemmin viime vuosi otti ennätysaseman vain pohjoisella lauhkealla vyöhykkeellä ja pohjoisella kalottialueella (>60 N), johon jälkimmäiseen Suomikin kuuluu.

Kuva 2

Ennätyslämmin kesäkuu? No eipä sentään ainakaan ilmakehän alaosassa eikä tarkimpien mittausten mukaan.

Kuva 1: Ylen jutun kuvitusta, jossa on ehkä Suomessa kuvattuja
kalalokin poikasia.viime kesäkuulta. Nuo nuoret lokit ovat
toistaiseksi kokeneet lämpötilaltaan hyvin tavanomaisen kesän.
Kuvaaja Petri Lassheikki/Yle

Yleisradion tarinapaja julkaisi 20.7.2016 jutun otsikolla "Jälleen globaali lämpöennätys – Pariisin ilmastosopimuksen maksimiarvo tavoitettiin jo". Jutun on kirjoittanut Vihreään puolueeseen leimautunut ellei peräti jäsenkirjan omaava toimittaja Yrjö Kokkonen. Katsotaan, kuinka hyvin ja tarkasti toimittaja Kokkonen osaa kertoa asiasta meille, jotka veroilla hänenkin palkkansa maksamme.

 

Tämän vuoden kesäkuu oli tilastoidun ilmastohistorian lämpimin. Asiasta kertovat Yhdysvaltain sää- ja merentutkimusorganisaatio NOAA, avaruushallinto Nasa sekä Japanin ilmatieteen laitos. Luotettavat tilastot alkavat vuodesta 1880.

Niinhän nuo laitokset kertovat. Mutta luotettavat tilastot alailmakehän globaaleista lämpötiloista alkavat vasta vuodesta 1979, jolloin päästiin sekä horisontaalisesti että vertikaalisesti kattaviin satelliittimittauksiin. Niiden mukaan tämän vuoden kesäkuu oli kyllä toiseksi lämpimin heti vuoden 1998 kesäkuun jälkeen. Ero oli hyvin selvä, 0,24 °C UAHv6-satelliittisarjassa ja melko selvä 0,1 °C  RSS-satelliittisarjassakin.

Kyseessä on jo 14. peräkkäinen kuukausi, kun globaalit keskilämpötilat ylittävät kyseisen kuukauden ennätysarvot.

Kuva 2: UAH-satelliittiaikasarjan karttakuva kesäkuun
lämpötila-anomalioista eivät minusta näytä kovin huolestuttavilta.

Kummankaan satelliitiaikasarjan tiedot eivät tue väittämää. Tämän vuoden tammi-maaliskuut olivat kyllä ennätyslämpimiä, mutta huhtikuusta alkaen vuoden 1998 kuukaudet ovat vieneet voiton.

Tutkimuslaitosten mukaan lämpenemisen taustalla on erityisesti ihmiskunnan tuottamien, ilmastoa lämmittävien kaasujen määrän kasvu ilmakehässä. Lisäksi parin viime vuoden aikana Tyynellä valtamerellä vallinnut El Niño -sääilmiö on vapauttanut valtavasti meriveteen sitoutunutta lämpöä ilmastoon.

Näiden lämpimien kuukausien taustalla on nimenomaan pitkään jatkunut ja voimakas El Niño -sääilmiö aivan, kuten se oli vaikuttamassa myös vuonna 1998. Mereen varastoituneen lämmön siirtyminen ilmakehään on muuten ihan normaali ilmastollinen ilmiö, jota tapahtuu jatkuvasti.

Viime vuosi, 2015, todettiin tilastohistorian kuumimmaksi vuodeksi. Nasan johtava ilmastotutkija Gavin Schmidt arvelee, että El Niñosta johtuen on todennäköistä, että kuluva vuosi nousee tilastoissa vielä viime vuottakin kuumemmaksi.

Satelliittisarjat eivät todenneet viime vuotta tilastohistorian "kuumimmaksi". Vuosi 1998 on niissä edelleen globaalisti lämpimin, ja sen ero viime vuoteen on selkeät 0,2 °C molemmissa.

Nasan Gavin Schmidtin arvelun osuvuus tämän vuoden ennätyksellisyydestä saattaa kokea kolauksen, jos kuukausittaisten lämpötila-anomalioden muutos jatkaa samalla radalla, jolla se on ollut huhtikuusta alkaen eli noin 0,1 °C vuoden 1998 vastaavien lämpötilojen alapuolella. Minä arvelen tämän vuoden jäävän alle vuoden 1998 tason. Nimittäin esim. RSS-satelliittisarjan mukaan tämän vuoden tammi-kesäkuun keskilämpötila on vain 0,05 °C korkeampi kuin vuoden 1998 vastaava, joten tämän vuoden tulevien kuukausilämpötilojen pysyminen vähänkin yli asteen kymmenyksen tuon ennätysvuoden vastaavien alapuolella riittäisi. Kun jo käynnistynyt ja yhä syvenevä itäisen Tyynenmeren kylmää merivettä pintaan kumpauttava La Niña -sääilmiö näyttää alultaan ainakin yhtä voimakkaalta kuin vuoden 1998 jälkipuoliskon vastaava ollen kuitenkin muutaman kuukauden edellä, on vuoden 1998 ennätyksen rikkoutuminen hyvin epävarmaa. No, muutaman kuukauden kuluttua jo nähdään, mikä on mahdollista ja mikä ei.

El Niño on kuitenkin nyt hiipumassa. Tämä ilmenee siinäkin, että päättynyt kesäkuu oli vain hiukan lämpimämpi kuin viimevuotinen, eli edellinen ennätyskesäkuu. Ensi vuosi tuskin enää nousee ennätyslämpimäksi.

Myös Suomen Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Hannele Korhonen toteaa, että tällä hetkellä El Niñon vaikutus on tällä hetkellä heikko. Tämänhetkinen lämpeneminen johtuu pääasiassa kasvihuonekaasuista, hän sanoo Ylen haastattelussa.

Hmmm... Tyynenmeren merentutkimuslaitokset ovat jo julistaneet La Niña -olojen syntyneen, mutta ehkä tutkimusproessori Korhonen ei ole lukenut tuoreita tilastoja.

NOAA:n tilastoista ilmenee myös, että ilmasto oli tämän vuoden ensimmäisen puoliskon aikana keskimäärin 1,5 astetta lämpimämpi kuin esiteollisena aikana. Luku on siinä mielessä tärkeä, että Pariisin ilmastokokouksessa joulukuussa valtiot asettivat tavoitteekseen, ettei maapallon ilmaston anneta lämmetä 1,5 astetta enempää.

Kuten jo aiemmin totesin, meillä ei ole luotettavaa tilastotietoa globaalista keskilämpötilasta 1800-luvulta puhumattakaan sitä aiemmista vuosisadoista tai -tuhansista. Meillä toki on erilaisia ja ehkä luotettaviakin paikallisia tutkimustuloksia lämpötilamuutoksista. Ne kertovat yksiselitteisesti sen, että lämpötilat ovat aina vaihdelleet. Välillä on ollut nykyaikoja lämpimämpää ja välillä kylmempää. Vaihtelu on ollut luonnollista. Niinpä minä voisin hyvin arvata, että viime vuoden tai vuoden 1998 keskilämpötila voisi olla asteen tai kaksikin matalampi verrattuna vaikka lämpöihin 6000 - 5000 vuotta sitten, mikä ajanjakso kuuluu myös esiteolliseen aikaan. Tämä johtaa tietysti kysymykseen, mikä on se normaalilämpötila, johon muutosta pitäisi verrata, ja johon lämpötila vihreän ideologian mukaan pitäisi stabiloida. Siihen viime jääkauden jälkeisen kylmimmän vuosituhannen kylmimpään vuosisataanko, jollaisia 1600- ja 1700-luvut täällä pohjoisessa saattoivat olla?

Se, mikä menee ylös, tulee myös alas

Edellisestä alemman troposfäärin lämpötilakatsauksesta on jo neljä kuukautta. Tuo viime helmikuun katsaus näytti osuvan alemman ilmakehän El Nino -piikin kohdalle, sillä silloin mitattiin korkeimmat kuukausikohtaiset poikkeamat. Neljä kuukautta tuon jälkeen voi oikeastaan summata kehityksen yhteen vanhaan fraasiin: "Se, mikä menee ylös, tulee myös alas." Lähes vapaassa pudotuksessa ovat anomaliat nimittäin olleet.

Globaalisti helmikuusta kesäkuuhun on pudotusta 0,5 astetta. Suurimmat pudotukset on nähty arktisella alueella (-0,8 °C) ja tropiikissa (-0,7 °C). Pienimpiä pudotukset olivat Antarktikalla (-0,16 °C) ja eteläisen pallonpuoliskon ekstratropiikissa (-0,28 °C), joiden lämpötiloihin nyt jo hiipunut Nino-ilmiö näytti vaikuttaneen vähiten.

Olen yllä olevat tiedot laskenut RSS-satelliittisarjan TLT-taulukosta, jota olen perinteisesti käyttänyt. Kävin myös hakemassa toisen satelliittisarjan, UAH:n, havainnot, jotka näyttävät hyvin samanmukaisilta. Alla graafina molempien globaalit arvot yhdessä erään ilmastomallinnussarjan keskiarvon kanssa. Todettakoon, että tuon punaisella piirretyn ilmastomallinnuksen trendi näyttää noin kymmenkertaista lukemaa verrattuna mitattuihin arvoihin, mutta EU:ssa ja Suomessa tehdään ilmastopolitiikkaa edelleen siihen luottaen.

Kuva 1

Pudotus ei jatkune yhtä jyrkkänä tämän vuoden jäljellä olevina kuukausina, mutta pudotusta niinäkin tulee, jos itäisen Tyynenmeren virtaukset toimivat siten kuin ennustetaan. Eli ollaan menossa kohti La Nina -tilaa, jonka pituudesta ei kukaan taida tarkasti tietää. Keskeisiä jännityksen aiheita ovat tietysti sukelluksen syvyys ja kesto, jotka mm. ratkaisevat sen, palautuuko lineaarisella regresiolla laskettu lämpenemistauko joskus ensi vuonna tai seuraavana ja yli 20 vuoteen venyneenä.

Helmikuun lämpötilat satelliittien mittaamana

Molemmat satelliittiaikasarjat ovat julkistaneet helmikuun mittaustiedot. Tuloksena oli globaalisti ja myös pohjoisia alueita koskien satelliitimittaushistorian lämpimin helmikuu. Jo tammikuu teki osaltaan vastaavat ennätykset. Ainakin tuo globaali helmikuun ennätys johtuu tietysti huippuvaiheessaan olevasta Tyynenmeren voimakkaasta El Nino -ilmiöstä. Katsotaan ensin UAH-sarjan karttakuvaa helmikuun lämpötila-anomalioista.

Kuva 1

Kuvasta näkyy selvästi melkoinen alueellinen vaihtelu varsinkin pohjoisen pallonpuoliskon pohjoisosissa. Tuohan ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, mutta keskiarvoisesti se on nostanut yhdessä lämpimän tammikuun kanssa arktisen alueen talven keskilämpötilan paljon tavanomaista korkeammaksi, kuten kuvan 2 graafista näkyy.

Suomessa helmikuinen alailmakehä oli tuon kuvan perusteella hieman UAH-sarjan vertailujakson (1981 - 2010) helmikuiden keskiarvoa lämpimämpi.

Kuva 2

Etelästä napaseudulle puhaltaneet ilmavirtauksethan tuota lämpöä ovat pohjoiseen kuljettaneet. Mutta kuten kuvasta 2 näkyy, aina El Nino -huiput eivät nosta pohjoisen lämpötiloja niin kovasti kuin nyt. Edellisten isojen Ninojen 2010 ja 1998 kohdalla ei ole vastaavia piikkejä. Onko Nino tällä kertaa lainkaan tuon piikin aiheuttaja, vai löytyykö selitys aikanaan jostain muusta seikasta, on minulle vielä arvoitus.

Tammikuu oli lämmin satelliittimittaustenkin mukaan

Kuva 1

Tammikuun alemman troposfäärin - siis ilmakehän massan pääosan ja alimman osan - lämpötilat on julkaistu. Käynnissä oleva Tyynenmeren voimakas El Niño -ilmiö näkyy voimakkaana. Suurimmat lämpötilapoikkeamat olivat kaikkein pohjoisimmilla alueilla, vaikka en niitä suoraan El Niñoon liittäisi.
.
Tammikuun globaali keskilämpötila oli RSS-satelliittisarjan mukaan 0,3 astetta korkeampi verrattuna vuoden takaiseen ja 0,66 astetta korkeampi verrattuna RSS-sarjan vertailujaksoon 1979 - 1998. Arktisella (60 - 82N) alueella muutos viime vuoden tammikuuhun oli +2,8 astetta ja vertailujaksoon peräti +3,3 astetta, mutta vaihteluhan täällä meidän leveysasteillamme on talvisin isoa niin alueellisesti kuin paikallisesti. Noususta huolimatta pakkasella pysyttiin tukevasti. Keskikesäisen Antarktikan tammikuu jäi 0,6 astetta vertailujakson tammikuiden keskilämpötilan alapuolelle.

Alla on graafi RSS:n globaaleista lämpötilapoikkeamista vuodesta 1979 alkaen kuvattuna "mummonmittariasteikolla".

Kuva 2

Katsokaamme muutoksia tarkemmin vuosi- ja kuukausikohtaisesti, josko havaitsisimme mahdollista ihmisperäistä ilmaston lämpenemistä, jonka suuruusluokka ilmastomallinnusten ja IPCC:n mukaan on noin 0,2 astetta vuosikymmenessä. Otetaan siis käyttöön tarkempi asteikko ja suurennos tämän vuosituhannen lämpötilapoikkeamista.

Kuva 3

RSS-sarjan mukaan ilmasto ei ole lineaarisella trendillä mitattuna lämmennyt sitten kesäkuun 1997. vaikka ilmastotutkimuksen valtavirran käsityksen mukaan tuona yli 18 vuoden aikana olisi pitänyt lämmetä noin 0,3 astetta. Luonnollinen ja merivirtauksiin liittyvä El Niño siis pystyy heittelemään globaalia lämpötilaa vuosittain saman verran tai vieläkin enemmän, kuten näemme vuosien 1997/1998, 2009/2010  tai 2015/2016 ENSO-syklien kohdalla.

Oliko vuosi 2015 mittaushistorian lämpimin? Entä mitä odotettavissa tämän vuoden osalta?

Toinen satelliittiperustaisten ilmastollisten aikasarjojen ylläpitäjistä, Remote Sensing Systems (RSS), julkaisi viime joulukuun keskilämpötilansa. Sen perusteella voimme laskea koko viime vuoden keskilämpötilan globaalisti ja myös leveyspiirikohtaisin suuralueittain. Oliko viime vuosi siis lämpimin mittaushistorian aikana, kuten maanpäällisten pintamittaussarjojen ylläpitäjät ovat ennustaneet?

Kuva 1: AMSR-E -satelliitti

Satelliittisarjat mittaavat vähän eri osaa ilmakehästä kuin pintamittaussarjat. Kun jälkimmäiset mittaavat nimensä mukaisesti lämpötilaa parin metrin korkeudesta, mittaavat satelliittisarjat koko ilmakehää pinnasta kymmenien kilometrien korkeuteen. Minä rajoitun tässä RSS-satelliittisarjan alemman troposfäärin mittauksiin, mitkä painottuvat noin kilometristä viiden kilometrin korkeuteen. Tuo alue on sikäli tärkeä, sillä juuri siellä syntyy se sää, jonka me sitten tuulina, pilvinä, sateina ja lopulta pintalämpötilanakin tunnemme. On tärkeää muistaa, että satelliittimittauksilla mitataan olennaisesti isompaa osaa ilmakehästä verrattuna pintamittauksiin. Satelliiteissa olevat mittausanturit ovat lisäksi kertaluokkaa tarkempia pintamittareihin verrattuna.

Kuva 2

RSS:n mukaan joulukuun globaali keskilämpötila nousi 0,26 astetta verrattuna vuoden 2014 joulukuuhun. Alueellisesti suhteellisesti eniten nousua oli keskikesäisellä Etelämantereella ja sen tuntumassa, missä nousu vuoden takaisesta oli 0,76 astetta. Käynnissä oleva luonnollinen El Nino – ilmiö nosti edelleen trooppisen alueen lämpötiloja 0,4 °C vuoden takaisesta, ja sieltähän tuo lämpö liikkui myös pohjoisen pallonpuoliskon talveen, jonka joulukuun keskilämpötila nousi 0,32 asteella. Aivan pohjoisimmille alueille tuo lämpö ei riittänyt, sillä arktisen alueen (RSS:n luokittelussa on 60 - 82,5 astetta pohjoista leveyttä, johon siis Suomikin kuuluu) lämpötila laski vuodessa peräti 0,38 astetta. Se on vastakkaismerkkisenä aika paljon joidenkin mukaan ”maailman nopeimmin lämpenevälle” alueelle.

Kuva 3

Globaalisti lämpötila nousi vuoden takaisesta 0,26 °C, eikä se riittänyt nostamaan alailmakehän vuoden 2015 keskilämpötilaa kuin kolmanneksi vuodesta 1979 alkavien satelliittimittausten tilastoissa. No, onhan sekin paljon, mutta kyse on silti Nino-vuoden lämpötilasta. Kaksi korkeampaa vuosikeskilämpötilaa ovat niin ikään voimakkaiden El Nino -ilmiöiden 1998 ja 2010 synnyttämiä. Ero ennätysvuoteen 1998 jäi lopulta aika isoksi. Se oli kuitenkin selvät 0,2 °C, mutta täytyy muistaa, että tämä vuosi oli Nino-vuosiparin ensimmäinen vuosi, kun 1998 ja 2010 ovat olleet niitä toisia, jotka yleensä ovat lämpimämpiä.

Pariisin ennustetut rituaalit huonosti lämpenevässä ilmastossa

Pariisin ilmastokokous (COP21) on ollut käynnissä jo neljä päivää. Se toistaa samaa kaavaa kuin kymmenkunta edellistä ilmastokokousta. Brittiläinen pilapiirtäjä Josh on tuon kaavan ikuistanut aika mainiosti alla olevaan piirrokseen.

Ensimmäisessä kuvassa lähdetään pelastamaan maailmaa kuten aina ennenkin. Toisessa kuvassa todistetaan, että nyt on viimeinen mahdollisuus - aivan kuten jo 10 vuotta sitten. Historian harrastajana muistan lukeneeni jo muinaisten egyptiläisten käyttäneen samaa retoriikkaa, jota kuulin niin monessa puheessa pari päivää sitten Pariisista.

Sirkusosuus on nyt laimentunut verrattuna aiempiin kokouksiin, sillä Ranskan ei-ilmastollisista syistä johtuvat poikkeustilalait ovat pakottaneet myös kaikkein kahjoimmat osallistujat pitämään suunnitellut esityksensä jossain esikaupunkien majoitustiloissa, joihin suuretkaan mediayhtiöt eivät ehdi. Ehkä paras sirkusesitys nähtiin, kun Yhdysvaltain presidentti Obama todisti ilmastonmuutoksen kaikkein suurimmaksi ihmiskuntaa kohtaavaksi turvallisuusuhaksi keskellä Pariisia. Tuon logiikan mukaan ISIS-roistotkin ajettaisiin nurkkaan keskittymällä ilmastonmuutoksen torjuntaan. Jäin miettimään, mitä Ranskan kovimman terrori-iskun yli 70 vuoteen kokeneet pariisilaiset moisesta ajattelivat.

Olipa miten tahansa, Yhdysvaltain lainsäätäjät viestittävät vastakkaista signaalia Washingtonista. Kongressi kertoo repivänsä Pariisissa mahdollisesti solmittavan ilmastosopimuksen kaikilta osiltaan palasiksi. Samaa viestivät Kiina, Intia ja kymmenet kehitysmaat. Niinpä neljäntenä päivänä on ehditty jo Joshin kuvaan viisi, jossa umpikuja uhkaa.

Umpikujaan on useitakin syitä, mutta merkittävin niistä lienee tavoitellun ilmastosopimuksen rahoitusosuus. On ollut jo pitkään täysin selvää, että köyhimmät maat tavoittelevat merkittävää lisää ns. kehitysapuun sitä ilmastonmuutoksen torjunnalla ja siihen sopeutumisella perustellen. Toki on myös selvää, että jo vaurastuneilla läntisen Euroopan ja Pohjois-Amerikan mailla sekä muutamilla muilla, kuten Japanilla, Australialla jne. olisi varaa maksaa enemmän, jos ne tuon rahan kansalaisiltaan verottaisivat tai maksuina keräisivät. Ongelmana on kuitenkin pari asiaa.

Näillä luvuilla Pariisiin hidastamaan melko vähäistä lämpenemistä

Pohjoisimpien alueiden lokakuun
keskilämpötilapoikkeamat

Satelliiteista lokakuussa mitatut alemman troposfäärin lämpötilat on julkaistu.

Lokakuussa keskimääräiseen verrattuna lämpimimmät maailman kolkat olivat Fennoskandian lounaisosat, Pohjois-Amerikassa vyöhyke Oregonista Alaskan länsiosiin sekä Australian kaakkoinen rannikkoseutu ja eteläinen Afrikka lähimerialueineen. Viereiset kuvat suurenevat klikkaamalla.

Tavanomaista kylmempääkin säätä oli lähialueellamme, sillä Venäjän koillisosissa lokakuun keskilämpötila jäi noin kaksi astetta alle vuosien 1979 – 1998 keskiarvosta. Viileää oli myös Kanadan koillisosissa ja laajalti eteläisen pallonpuoliskon merien korkeilla leveysasteilla.

Eteläisimpien alueiden lokakuun
keskilämpötilapoikkeamat

Lokakuun keskilämpötila ei muuttanut globaalin alailmakehän lämpenemistauon pituutta. Lineaarisen trendin mukaan RSS-sarjassa se on nyt 18 vuotta ja 8 kuukautta alkaen maaliskuusta 1997, ja UAH-sarjassa se on 18 v 5 kk alkaen kesäkuusta 1997.

Samana lämpenemättömyyden aikana ilmasto- ja energiapolitiikkamme perusteina olevat uusimmat ilmastomallien virtuaalitodellisuudessa ilmasto on lämmennyt yli 0,4 °C, kuten alla olevan graafin punaisen kuvaajan trendiviiva osoittaa.

Keskilämpötilansa maanpinnalla olevista mittareista saavien sääaikasarjojen (GISS, HadCRUT jne.) lokakuun tuloksia joutunemme odottamaan vielä viikon tai pari. Justeeraamiseenhan menee oma aikansa – yleensä reilu kuukausi – mutta otaksun tietojen nyt tulevan tavanomaista aiemmin ja juuri ennen tämän kuun lopulla alkavaa Pariisin ilmastokokousta. Tuon julkistamisen yhteydessä nuo rankasti justeerattujen sarjojen ylläpitäjät todennäköisesti julistavat vuoden 2015 mittaushistorian lämpimimmäksi, vaikka lokakuun mittausten julkistushetkellä vielä kahden kuukauden tiedot puuttuvat. Sellainen kuitenkin on kuulunut viime vuosina ilmastotutkimuksenpolitiikan vuosirytmiin.

Ei vieläkään lämpene, vaikka maailma pitäisi pian pelastaa

Kuva 1

Syyskuun satelliitimittausten lämpötilat on julkaistu. Huolimatta Tyynellämerellä käynnissä olevasta El Niño -ilmiöstä ja  joulukuun alussa pidettävästä Pariisin ilmastokokouksesta alempi troposfääri ei ole ilmastopoliitikkojen ja -aktivistien toiveiden mukaisesti lämmennyt. Luontoäitimme kun ei paljoa ilmastopolitiikastamme piittaa.

Oheinen karttakuva 1 esittää UAH-aikasarjan syyskuun keskilämpötilapoikkeamat. Vuodenaikaan nähden suhteellisesti lämpimintä oli Mustanmeren itäosista Suomen kautta Grönlantiin ulottuvalla alueella, Yhdysvaltain koillisosissa ja Kamtsatkan niemimaan seutuvilla. Suhteellisesti viileintä oli Etelämantereella, jota jotkut pitävät maailman nopeimmin lämpenevänä paikkana, Keski-Aasiassa sekä sekä Alaskan itäosissa, jossa presidentti Obama esitteli ilmaston lämpenemisen vaikutuksia Arktisen neuvosto jäsenille juuri viime syyskuussa.

Kuva 2

Globaalisti ei siis El Niñosta huolimatta lämmennyt, vaikka mainitusta syystä sellaista jo odottelin. Ehkä samanaikainen Atlantin pieni viileneminen kompensoi asiaa? Lämpenemistauko ei kuvassa 2 olevan RSS:n aikasarjan (musta kuvaaja) mukaan pidentynyt. Nyt se alkaa helmikuusta 1997, mutta on edelleen pituudeltaan 18 vuotta ja 7 kuukautta. Toinen sinisellä merkitty UAH-aikasarja vahvistaa asian.

Tuon lämpenemättömyyden pituudella ei sinänsä ole suurta merkitystä. Se on osa normaalia ilmaston vaihtelua tai tässä tapauksessa melko vähäistä vaihtelua kuitenkin kohtalaisen lyhyellä aikavälillä. Isompi merkitys on sillä, että ilmastopolitiikkamme ainoina perustoina olevat ilmastomallinnukset (punainen kuvaaja) ovat tuoksi ajaksi ennustaneet noin 0,2°C/10 vuotta etenevää lämpenemistä yksimielisesti.

Tuo mallinnetun lämpenemisen ja todellisuuden ero on se syy, miksi jälkimmäistä koetetaan pitää piilossa julkisuudelta. Huvittavinta on se, kun kaikkein tunnetuimmat ilmastopoliitikot joutuvat ristiriidan esiin tullessa ongelmiin, koska eivät ole asiaa puineet. Vai mitäpä ajattelette alla olevalla videolla esiintyvän Yhdysvaltain ehkä merkittävimmän ympäristönsuojelujärjestön puheenjohtajan, Aaron Mairin, viimeaikaisesta ongelmasta senaatin kuulemistilanteessa:



Minusta on järkyttävää, että painopisteensä ympäristönsuojelusta ilmastopolitiikkaan vaihtaneen Sierra Clubin puheenjohtajalla ei ollut mitattuihin faktoihin - jotka muuten edustavat globaalin lämpötilamittauksen ehdotonta huippua -  muuta sanottavaa kuin vetoomus epätieteelliseen konsensukseen, jonka pohjana oleva tutkimus on jo aikoja sitten todettu muutenkin kelvottomaksi. Senaattori Ted Cruz saa puheenjohtaja Mairin näyttämään hölmöltä. Nolo juttu!

Heinäkuu ei tuonut globaalia lämpenemistä, mutta jatkoi lämpenemistaukoa

RSS:n sivuille pääsee täältä

Heinäkuun globaalit lämpötilamittaukset ovat satelliittiaikasarjojen osalta valmiit. Minä vähän yllätyin tuloksista, sillä odotin jo viime kuulle pientä lämpenemistä käynnissä olevan El Niño -ilmiön mukana. No, ehkä siitä johtuvaa lämpenemistä näkyy enemmän syksyllä tai talven alussa? Vaan nyt tulokset osoittavat muuta. Globaalisti lämpötila nimittäin laski 0,06°C verrattuna viime vuoden heinäkuuhun. 

Pohjoisella pallonpuoliskolla lämpötilamuutokset olivat pieniä, mutta ehkä kannattaa kuitenkin mainita arktisen alueen jäähtyminen vuoden takaiseen verrattuna 0,26°C. Eteläisen pallonpuoliskon keski- ja eteläosien jäähtyminen oli se, joka vaikutti globaaliin keskilämpötilaan eniten. Huomiotani kiinnitti Antarktikan keskitalven viileneminen peräti 1,13°C - siis heinäkuusta 2014 viime heinäkuuhun.

RSS-aikasarjasta laskemani lineaarisen trendin näyttämä lämpenemättömyyden jakso venyi uuteen ennätykseen. Nyt se on alla olevan kuvan mukaisesti 18 vuotta ja 7 kuukautta.

Kuva 2

Minulla ei ole vielä UAH-satelliittisarjan lopullisia tuloksia, mutta alustavien tietojen mukaan ne ovat muuten globaalisti melko yhteneviä RSS:n kanssa, mutta tuota isoa Antarktikan viilenemistä ne eivät näytä. No, katsotaan UAH:n lopullinen versio ennen tarkempia pohdintoja.

Kolmanteen kuvaan (alla) olen päivittänyt lämpenemistrendit sitten satelliittimittausten alun ensimmäisen täyden vuoden 1979. Siitä alkaen lämpenemisvauhti on nyt +0,12°C / 10 vuotta.

Kuva 3

Kuvaajasta näkyy selkeästi lämpenemisvauhdin raju nousu vuonna 1998 ehkä ko. vuonna huipentuneen superluokan El Niñon laukaiseman merellisen lämmön seurauksena. Nousuvauhti tasaantui pian tuon jälkeen ja on ollut hidastumaan päin jo viimeisen 12 vuoden ajan. Sellaista lämpenemisen kiihtymistä, jota kaikki ilmastomallinnukset ovat ennustaneet, ei siis ole nähty. Se on vakava ongelma ilmastotutkimuksen nykyisen valtavirran ennustekykyisyyden uskottavuudelle.

Ilmastomatematiikan ja -fysiikan ihmeellisyyksiä

Olen saanut Ilmastorealismin yhteydenottolomakkeen kautta vieraskirjoituksen, jonka kirjoittaja haluaa pysyä anonyyminä. Hetken mietin, voisiko sen julkaista. Mutta mielestäni se on selkeä ja linkkien puolestakin aukoton, niin menköön lyhyellä jatko-osalla.

________________________________________________________________________

Yhdysvaltain ilmatieteen laitos (NOAA) kertoi vuonna 1998, että

Maapallon keskilämpötila vuonna 1997 oli 62,45 Fahrenheit-astetta ja ylittäen edellisen vuoden 1995 ennätyksen vuodelta 0,15 asteella (F). 

Tekemällä muunnoksen Fahrenheit-asteista Celsius-asteikkoon saamme vuoden 1997 lämpöennätykseksi siis 16,92 °C.

Joulukuussa 2014 samainen laitos kertoi jo ennen vuoden loppumista, että

Vuoden 2014 keskilämpötila oli 0,69 °C yli 20. vuosisadan keskilämpötilan 13,9 °C ylittäen 0,04 °C:lla edelliset lämpöennätykset vuosilta 2010 ja 2005. 

Lisäämällä 20. vuosisadan keskilämpötilaan [13,9] tuon ylityksen [0,69] saamme vuoden 2014 keskilämpötilaennätykseksi 14,59 °C. Tämä johtaa mielenkiintoiseen vertailuun, josta kysyisin tätä blogia lukevien matemaatikkojen ja fyysikkojen mielipidettä muutamaan maallikon mieltä hiertävään ongelmaan:

1. Onko 14,59 suurempi luku kuin 16,92?
2. Onko 14,59 °C korkeampi lämpötila kuin 16,92 °C muilla fysiikan alueilla kuin ilmastofysiikassa?
3. Miten NOAA voi tietää kuluvan vuoden keskilämpötilan ennen ko. vuoden loppumista?
4. Jos tuo uusi ilmastomatematiikka kestää tarkastelun, olisiko mahdollista laskea muunnos, jolla nykyiset velkani muuttuisivat saataviksi?

Terveisin Ilmastorealismin lukija XX
______________________________________________________________________

Minä en uskaltanut lähinnä Elon laskuoppiin luottaneena vastata anonyymin vieraskirjoittajan postmodernia tiedettä koskeviin kysymyksiin. Ehkä joku lukijoista osaa kertoa tieteen viimeiset vastaukset kysymyksiin? Lähtökohtanahan täytyy pitää sitä, että yksi maailman arvostetuimmista ilmastontutkimuslaitoksista ei voi olla väärässä. Vai täytyykö?

Ennakkoa ilmastovuoden 2014 tilastoista ja Ilmastorealismista 2015

Ilmastonmuutosta Sisilian Taorminasta 2.1.2015

Vuosi 2014 meni. Ja vuosi 2015 alkoi ilmastonmuutoksen kourissa – huh!

Kun ensimmäiset tilastot tuon vuoden 2014 ilmastosta ovat jo ilmestyneet, voimme luoda alustavan katsauksen siihen. Kiihtyikö ilmastonmuutos, iskivätkö sään ääri-ilmiöt aiempaa useammin, tai joko olemme jäättömien jäämerien kynnyksellä? Näistä asioistahan olemme voineet kuulla tai lukea juttuja lähes päivittäin televisiosta, radiosta ja lehdistä.

Aloitetaan tarkastelu ilmakehän satelliittimittauksista. Remote Sensing Systems (RSS) sai joulukuun lämpötilamittauksensa valmiiksi, joten nyt meillä on koko viime vuoden lämpötilatiedot selvillä ilmakehän eri kerroksista. Ilmakehän alimman kerroksen osalta vuosi 2014 oli lämmin. 36 vuotta kattavassa satelliittimittaussarjassa se

sijoittuu kuudenneksi lämpimimmäksi.

Mutta tuokaan lämpö ei kyennyt lyhentämään sitä mystistä lämpenemistaukoa, joka on jo usean vuoden ajan hallinnut ilmastonmuutoskeskustelua. Nyt tuo tauko alkaa lineaarisella trendillä mitattuna marraskuusta 1996, joten alailmakehän globaali lämpeneminen on ollut totaalisesti pysähdyksissä 18 vuotta ja kaksi kuukautta. Tilastollisesti merkitsevää lämpenemistä ei ole tapahtunut vuoden 1992 jälkeen – siis Rion ympäristökokouksesta lähtien 22 vuotta sitten. Tuossa kokouksessahan Paavo Väyrynen (Kesk.) Suomen edustajana ja yhdessä maailman muiden johtajien kanssa päätti panna lopun ilmaston lämpenemiselle. No, palaan vielä RSS-aikasarjaan kirjoituksen lopussa tärkeän ennusteen kanssa.

Pohjoisen jää- ja lumipeite vuoden vaihduttua NSIDC:n mukaan

Merijää oli yksi Ilmastorealismin seurannan aiheista viime vuonna. Ilmastonmuutos näyttikin voimansa juuri tällä suunnalla, sillä eteläinen merijää teki mittaushistorian (1979 alk.) laajuusennätyksen - 20,14 miljoonaa neliökilometriä – 19.9.2014. Meitä lähempänä oleva pohjoinen merijää on edelleen kohtalaisen alhaisissa lukemissa, mutta sekä sen pinta-ala että paksuus olivat voimakkaassa kasvussa viime vuonna. Näiden yhteisvaikutuksena viimevuotinen maailmanlaajuinen merijään peitto nousi hyvin lähelle 1980-luvun alun huippulukemia ja teki myös mittaushistorian päiväkohtaisen ennätyksen juuri vuoden vaihtuessa. Vaatimattomasti sanottuna joudumme siis vielä odottelemaan eräiden äänekkäiden ilmastotutkijoiden ennustamia napa-alueiden jäättömiä meriä.

Hirmumyrskyjen määrä 1970-2014

Hirmumyrskyt ja muut sään luonnolliset ääri-ilmiöt ovat olleet median ja uuden ympäristöministerimme, Sanni Grahn-Laasosen, huolenaiheina. Tarkemmin kyse on ollut huoli niiden yleistymisestä. Yksi maailman johtavista myrskytutkijoista, Ryan Maue, on saanut valmiiksi alustavan tilaston viime vuoden isoista myrskyistä. Jos vuoden 2014 isot myrskyt eivät olleet aivan tilastollisen alarajan tuntumassa, hurrikaanit ja taifuunit kokonaisuudessaan olivat keskimääräistä tasoa. Sanoisinpa, että viimeisen 20 vuoden aikana niiden esiintymisessä on ollut pientä vähenemistä, eikä 2014 tehnyt tähän trendiin poikkeusta.

Onko Suomen keskilämpötila noussut viimeisten 166 vuoden aikana yli kaksi astetta?

Ilmatieteen laitos julkaisi 22.12.2014 tuoreesta tutkimuspaperista (S. Mikkonen et al. 2014) tiedotteen otsikolla "Suomen keskilämpötila noussut jo yli kaksi astetta". Otsikko on aika kova. Sillä ehkä yritetään herätellä ilmastonmuutosuutisointiin jo aika kyllästyneitä suomalaisia siihen, että

Ilmatieteen laitoksen tiedotteen alku 22.12.2014

YK:n asettama fiktiivinen kahden Celsius-asteen lämpenemisen torjuntaraja olisi jo ylitetty Suomessa.

Minä päätin tarkistaa, mitä ilmastotutkimuksen kovina faktoina pidetyt ja maailman huippututkijoiden laatimat aikasarjat kertovat Suomen lämpötilamuutoksista suurinpiirtein samalla ajanjaksolla. Otin vertailuun brittien ilmatieteenlaitoksen analyysiyksikön, Hadley Centerin, maasääasemien mittauksiin perustuvan sarjan, CRUTEM4:n, yhdysvaltalaisen Berkeleyn yliopiston BEST-sarjan ja Remote Sensing Systems -yrityksen ylläpitämän satelliittimittauksiin perustuvan RSS-aikasarjan. Katsotaanpa, antavatko nuo eri tavoin laaditut sarjat tukea Ilmatieteen laitoksen ja Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden tuloksille. Seuraavassa sisennettynä ja kursivoituna ovat tutkimustiedotteen kappaleet. Minun laskemani johtopäätökset em. aikasarjoista ovat normaalitekstinä.

Keskimääräinen nousu tarkasteluajanjaksolla oli 0,14 astetta vuosikymmenessä, mikä on lähes kaksinkertainen maapallon keskiarvoon verrattuna.

Tutkijat tarkoittavat siis ajanjaksoa 1847 - 2013. Valitettavasti en päässyt aivan yhtä kauas menneisyyteen. CRUTEM4 kattaa vain jakson 1855 ja rajoitin BESTinkin käytön vertailtavuuden vuoksi ajanjaksoon 1855 -2013. Joka suhteessa tarkin ja kattavin satelliittisarja RSS antaa tuloksia vasta vuodesta 1979 alkaen, joten palataan siihen myöhemmin.

Jos tutkimusjakson 166 vuoden aikana lämpötila on noussut keskimäärin 0,14 astetta vuosikymmenessä, pitäisi kokonaisnousun olla tietysti (16,6*0,14°C=) 2,324°C, mikä on yli kaksi astetta. CRUTEM4 antaa jaksolle 1855 - 2013 lineaariseksi trendiksi 0,01°C/vuosi, mikä vuodesta 1847 asti projisoituna tarkoittaisi (166*0,01°C=) 1,66°C nousua. BEST-aikasarja antaa vastaavaksi 1,83 asteen nousun. Kumpikaan sarja ei siis vahvista Ilmatieteen laitoksen tiedotteen otsikkoa. Tai kaiketi voisimme sanoa niiden suorastaan kumoavan tai ainakin kyseenalaistavan sen?

Tuoreen tutkimuksen mukaan erityisen nopeaa lämpötilan kohoaminen on ollut viimeisten 40 vuoden aikana, jolloin lämpötila on noussut yli 0,2 astetta vuosikymmenessä. 

Siis erityisen nopeaa lämpeneminen olisi ollut vuosina 1974 - 2013? Katsotaanpa! CRUTEM4:n mukaan tuona aikana olisi vuosikeskiarvona lämmennyt  1,64 astetta, ja BEST:n luku on 1,68. Mutta selvästi voimakkaammin lämpenevä jakso löytyy CRUTEM:sta vuosilta 1899 - 1938, jolloin lämpeni yli kahdella asteella. BEST vahvistaa CRUTEM:n tuloksen. Lähes 80 vuotta sitten siis elettiin viime aikoina nähtyä voimakkaammin lämpenevää ajanjaksoa, josta tutkijat eivät halua kertoa. Miksihän? Mutta siis viimeisen 40 vuoden lämpenemisessä ei siis edes lyhyen mittaushistoriamme valossa ole mitään merkillistä.

"Lämpötilan nousu on ollut voimakkainta marras-, joulu- ja tammikuussa. Myös kevätkuukausina eli maalis-, huhti- ja toukokuussa lämpötilan nousu on ollut vuosittaista keskiarvoa nopeampaa. Kesäkuukausina lämpötilan nousu on ollut vähäisempää", toteaa Ilmatieteen laitoksen ja Itä-Suomen yliopiston professori Ari Laaksonen.

Vuodenaikojen lämpenemisvauhti (°C/100 vuotta)
CRUTEM4-sarjan mukaan 1855-2013

CRUTEM:n ja BEST:n mukaan lämpötilan nousu on ollut voimakkainta joulukuussa. Kakkoseksi CRUTEM antaa toukokuun ja BEST maaliskuun. Kolmosina ovat vastaavasti marraskuu ja toukokuu. Kumpikaan sarja ei sijoita tammikuuta kärkikolmikkoon. Se on molemmissa lämmennyt selvästi vuosikeskiarvoa paljon hitaammin.

Sekä CRUTEM:ssa että BEST:ssä vain kevätkuukausien lämpenemisvauhdin keskiarvo on yli vuosikeskiarvon. Muut vuodenajat ovat joko hieman tai paljon alle sen. Ja molemmissa kesät ovat lämmenneet vähiten, mikä on toistaiseksi ainoa asia, missä po. aikasarjat tukevat tutkimuspaperia.

Lämpenemisen seurauksena Suomen järvien on havaittu jäätyvän myöhemmin ja jäiden lähtevän aiemmin keväällä. Vaikka lämpötilan nousu varsinaisina kasvukuukausina on ollut vähäistä, puiden lehtien puhkeaminen ja kukkiminen on havaintojen mukaan aikaistunut.

Lustot kertovat Järvi-Suomen ilmaston palautuneen liki normaaliksi

Tarkka kesän lämpömittari

Olen suhtautunut menneisyyden ilmastoa kuvaaviin proxy-tutkimuksiin melkoisella skeptisyydellä. Tosin skeptisyyteni myös instrumentaalimittauksiin on sattuneista syistä – adjusteerausskandaaleista yms. johtuen – kasvanut viime aikoina. Silmääni kuitenkin sattui Tutkas-seuran seminaarissa 4.11.2014 kuulemani Risto Jalkasen luennon innoittamana tuore tutkimus, joka kiinnosti paljon. Päätin siihen uhrata hieman aikaani ja selvittää samalla suhdettani yhteen proxyluokkaan.

Kyseessä on Samuli Helaman vetämän suomalaisen tutkijaryhmän puulustoanalyysi Järvi-Suomen kesälämpötiloista (toukokuusta syyskuuhun) 600-luvun lopulta viime vuosituhannen vaihteeseen – siis yli 1300 vuoden ajalta. Tuollaisen aikajakson lämpöaikasarja voisi antaa jo melkoisesti perspektiiviä viime vuosikymmenten lämpenemiseen, jos rekonstruoitua sarjaa voisi pitää luotettavana. Siispä lähdin selvittämään, josko puulustoaineistosta mallinnettu lämpötilatieto osuisi edes lähelle instrumentaalimittauksilla saatua tietoa.

Helaman tutkijaryhmän lämpötila sinisellä, CRU TS-sarja
mustalla ja Seutulan mitattu lämpötila punaisella.

Ystävällisesti ja avoimesti Helaman tutkijaryhmä oli antanut rekonstruoimansa lämpötilatiedot Yhdysvaltain ilmastoa ja meriä tutkivan viraston, NOAA:n, palvelimille. Sieltä sen sai noukittua helposti Excel-ohjelmalla käsiteltävään muotoon. Sitten kävin hakemassa Alankomaiden ilmatieteenlaitoksen, KNMI:n, verrattomalta palvelimelta pari instrumentaaliaikasarjaa samalta alueelta tai läheltä sitä, ja ryhdyin vertaamaan asioita. Sanon suoraan, että tulokset yllättivät tällaisen harrastelijan. Hain siis maailman arvostetuimman ilmastotutkimusyksikön, brittien CRU:n (Climate Research Unit), TS3.22-sarjan vastaavalta alueelta ja oman ilmatieteen laitoksemme Seutulan (juu, Seutula on 200 km Helaman ryhmän tutkimusalueelta lounaaseen, mutta pisin läheinen aikasarja kuitenkin) mittauspisteen sarjan kuukausikeskilämpötilat ja lähdin vertailemaan niitä Helaman ryhmän arvoihin. Tulokset ovat viereisessä kuvassa.

Tuossa kuvassa punaisella viivalla esitettynä on Seutulan mittausten touko-syyskuun keskilämpötilan 30 vuoden liukuva keskiarvo. Sininen viiva esittää Helaman rekonstruoimaa pohjoisempaa Järvi-Suomen alueen keskilämpötilan vastaavaa arvoa. Ja musta viiva CRU:n vastaavaa rekonstruktiota Helaman ilmoittamalta tutkimusalueelta 1900-luvun alusta lukien. 

Mitä noista ilmastollisista arvoista voisi lukea? Minusta niiden muutossuunnat ovat aika hyvin yhdentyvät. Siis kun ilmasto on lämmennyt instrumentaalimittausten (punainen ja musta murtoviiva) mukaan, myös puulustoaineisto (sininen) osoittaa samaa. Näyttäisi siltä, että eniten on lämmennyt viimeisen reilun 150 vuoden aikana puiden lustojen kertomana – siis jopa 1,6°C. Seutulassa vastaavaa lämpenemistä on näkynyt 0,5 astetta. CRU:n aikasarjaa voi verrata vasta viime vuosisadan alusta alkaen, ja se osoittaa Seutulan kanssa samaa suuruusluokkaa olevaa 0,6 asteen lämpenemistä.

Oliko kesäkuu ennätyskuuma?

Yleisradio uutisoi ilmastohistoriaa otsikolla "Kesäkuu oli maailman mittaushistorian kuumin". Juttu jatkuu seuraavasti:

Maailman keskimääräisistä lämpötiloista on pidetty kirjaa vuodesta 1880. Nyt rikkoutui vuoden 2010 kesäkuussa tehty ennätys.

Kuva 1

Viime kuukausi oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian kuumin kesäkuu, selviää Yhdysvaltain sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio NOAA:n maanantaina julkaisemasta raportista.

NOAA:n ilmastotilastoyksikön (NCDC) mukaan viime kesäkuun globaali keskilämpötila todella ylitti edellisen kesäkuun ennätyksen, joka oli vuodelta 2010, kuten viereinen kuva 1 osoittaa.  Tältä osin Ylen uutinen oli siis totta. Ylitys oli huimat 0,03 °C, mitä Yle ei katsonut tarpeelliseksi kertoa lukijoilleen.

Kuva 2

NCDC:n ilmastolliset aikasarjat eivät kuitenkaan ole ainoita maailmassa, joten katsotaanpa pikaisesti, mitä nuo muut sanovat kesäkuun lämmöistä. Aloitetaan kahdesta satelliittisarjasta, UAH:sta ja RSS:sta, joiden mittaamat globaalit kesäkuiden lämpötilat ovat kuvassa 2. Kummassakaan niissä tämän vuoden kesäkuu ei yllä mitalisijoille, vaikkakin se lämmin niidenkin mukaan oli. UAH-sarjassa kesäkuu 2014 sijoittuu viidenneksi lämpimimmäksi ja RSS-sarjassa neljänneksi. Noissa sarjoissa tämän vuoden kesäkuu jää kuitenkin kauas - yli 0,2 °C päähän - lämpimimmästä kesäkuusta, joka molemmissa koettiin vuonna 1998.

Satelliittiaikasarjat ovat hyvin tarkkoja, mutta ne mittaavat hieman eri asiaa verrattuna perinteisiin maan- ja merenpinnan lämpötilamittauksiin. Ne ovat kyllä kattavampia sekä vaaka- että pystysuunnassa ja tarkempiakin, mutta ne kuvastavat kuitenkin laajemman ilmakerroksen - noin 0-10 km:n  - painotettua keskiarvoa toisin kuin pintalämpötilamittaukset, jotka nimensä mukaisesti koettavat kuvata kahden metrin korkeudella havaittua lämpöä. Verrataanpa NCDC:n mittauksia siksi myös kahteen muuhun pintalämpötila-aikasarjaan, Nasan GISS:in ja HadCRUT4:än.

Pissaa sukassa erittäin merkitsevästi?

Edellinen bloggaukseni, joka sai inspiraationsa Pekka Hjeltin kirjoituksesta, pani minut etsimään tietoa, josko saman kaltaisia huomioita ilmaston lämpenemisväitteiden perustumisista tilastollisiin menetelmävirheisiin olisi tehty muualla maailmassa. No onhan niitä tehty.

Yhdistyneen Kuningaskunnan parlamentissa on käyty aika pitkää kirjeenvaihtoa asiasta.  Ylähuoneen jäsen, lordi Donoughue, on jo yli vuoden ajan tiedustellut hallitukseltaan, mihin tilastollisiin malleihin se perustaa väitteensä tai Met Officen väitteet siitä, että viime vuosikymmeninä on lämpöaikasarjoissa havaittu tilastollisesti merkitsevää lämpenemistä. Kysymyksissään lordi Donoghue on viitannut samoihin ongelmiin, joihin Hjeltkin viittaa kirjoituksessaan.

Energia- ja ilmastonmuutosministeriön (ihan totta, briteissä on tuon niminen ministeriö) alivaltiosihteerin vastaukset ovat olleet kysymysten yksityiskohtia vältteleviä, mutta lopulta siellä on ilmeisesti jouduttu antamaan periksi. Alivaltiosihteerin viimeinen vastaus nimittäin kuuluu seuraavasti:

Hänen majesteettinsa hallitus ei luota mihinkään yksittäiseen tilastolliseen malliin globaalien lämpöaikasarjojen tilastollisissa analyyseissä.

Maapallon lämpötila kuten monet muutkin ilmastojärjestelmän osat analysoidaan käyttäen pikemminkin fysiikkaperusteisia matemaattisia malleja kuin pelkästään tilastollisia malleja.

Vihreä ja sininen palloviiva kuvaavat mitattua ilmaston
lämpötilan muutosta. Muut viivat ovat mallinnusten
tuloksia ja musta palloviiva niiden keskiarvo.

Tuon vastauksen ensimmäinen virke tietysti mahdollisimman lievästi tunnustaa sen, että lämpöaikasarjoista ei käytetyillä menetelmillä saada tilastollisesti merkitsevää lämpenemistä esiin siten, että se kestäisi kriittisen tarkastelun. Poliittisista syistä asiaa ei haluta selkokielellä sanoa. Saapa nähdä, käytetäänkö termiä "tilastollisesti merkitsevä" enää jatkossa. No, tässä ei ole sinänsä mitään uutta, sillä jopa IPCC on myöntänyt, että tilastollisen merkitsevyyden esiin saaminen riippuu käytetystä tilastollisesta mallista. Hjeltin esittämiä ARIMA-malleja ei ilmeisesti haluta käyttää, koska niillä merkitsevyyttä ei liene koelaskelmissa saatu esiin. Ja ilmastotutkimuksessa yleisesti käytetyt autoregressiiviset mallit tiedetään nykyisin tarkoitukseen kelvottomiksi? Eipä ihme, että Suomenkin Ilmatieteen laitoksella on radiohiljaisuus. Vai olisiko "hiljaa kuin pissa sukassa" -vertaus tässä parempi?

Kovin erilaisia vuosikymmeniä ilmastollisesti

Kuva 1

Tällä kuvalla (1) IPCC:n viidennen arviointiraportin ensimmäinen osa (AR5 WG1) haluaa vakuuttaa päätöksentekijät edessä olevasta ilmaston lämpenemisestä. Jokainen tasavuosikymmen sitten 1960-luvun on edellistään lämpimämpi. Portaat kohti lämpenevää maailmaa ovat selvät. Vakuuttavaa? Hmmm…

Kuva 2

Katsotaanpa onko meillä muita vuosikymmeniä kuin tasavuosikymmenet? No onhan niitä. Vuodesta 1988 alkaen tähän vuoteen asti on tasavuosina mitattavissa olevia vuosikymmeniä yli 20. Ensimmäinen on tietysti 1988–1998, seuraavaksi 1989–1999 jne. Joku nokkela Hockeystick-blogissa oli käyttänyt WoodForTrees-palvelua ja piirtänyt kuvaan 2 useimpien em. vuosikymmenten lineaariset trendit RSS-lämpöaikasarjan mukaan. Kuva poikkeaa aika paljon IPCC:n ikonista. Ainakin askelmat ovat poistuneet, ja tilalle on tullut lautakasa, jonka päällimmäiset laudat osoittavat vähän alaviistoon.

Kuva 3

Tutkitaanpa asiaa vielä vähän tarkemmin ja osin myös pidemmällä aikajänteellä. Panin IPCC:nkin käyttämän HadCrut4-lämpöaikasarjan Excel-ohjelmaan ja piirtelin kuvaan 3 lämpenemistrendistä erilaisia kuvaajia 10, 33 ja 67 vuoden liukuvan keskiarvon mukaisesti. Kuvan 3 murtoviivojen pisteet kuvaavat lämpenemistä edellisen aikajakson keskiarvon perusteella projisoituna tämän vuosisadan loppuun - siis eri asioita kuin kuvissa 1 ja 2. Esimerkiksi sinisen 10 vuoden kuvaajan korkein piikki vuonna 1987 kertoo seuraavaa: Jos lämpötila muuttuisi kuten vuosina 1978–1987, olisi vuonna 2087 noin 3,66 astetta nykyistä lämpimämpää. Vielä toinen esimerkki: Punaisen kuvaajan viimeinen piste kertoo, kuinka paljon lämpimämpää olisi vuonna 2113, jos lämpötilan muutos seuraavan 100 vuoden aikana olisi samansuuruista kuin viimeisen 67 vuoden aikana - siis noin 0,36 astetta. 

Ei tullut jäätöntä Jäämerta tänäkään vuonna

Eteläisen merijään laajuus syyskuussa 2013

Pohjoisen pallonpuoliskon jäät ja lumet ovat näinä päivinä saavuttamassa vuotuisen minimilaajuutensa, ja vastaavasti eteläisen pallonpuoliskon merijääpeite on lähellä maksimiaan. Katsotaanpa, millaisia tuloksia nämä ilmastonmuutoksen herkät mittarit tänä vuonna antavat. Aloitetaan Etelämannerta ympäröivästä merijäästä.

Antarktikan merijään kasvukäyrä

Etelämeren merijään laajuus on koko vuoden pysytellyt reilusti pitkäaikaista keskiarvoa suurempana. Sekä jään minimilaajuus helmikuussa kuin tässä kuussa todennäköisesti saavutettava maksimi ovat 1970-luvulta aloitetun satelliittiseurannan avulla mitatuista suurimpia. Tämä vahvistaa pitkäaikaista eteläisen pallonpuoliskon hitaasti mutta tasaisesti kasvavan merijääpeitteen trendiä, mistä ei paljoa julkisesti keskustella. Tämä on jossain määrin hämmästyttävää, sillä tänä vuonna jääpeite on tehnyt kymmeniä päiväkohtaisia ennätyksiä. Ehkä eteläisen jääpeitteen kasvu ei oikein sovi nykyisen ilmastokonsensuksen tarinaan?

Pohjoisen merijään tämän vuoden minimi-
laajuus verrattuna vuoden 2007 minimiin

Jos etelän jääpeitteet eivät tänäkään vuonna yllättäneet ketään, niin pohjoisella pallonpuoliskolla kaikki on toisin. Monet julkisuushakuiset jäätutkijat ja poliittiset ilmastoaktivistit ovat ennustaneet kesäisin jäätöntä Jäämerta täksi vuodeksi tai viimeistään joksikin tulevaksi vuodeksi. No sellaista ei tapahtunut. Tänä vuonna Jäämeren jääpeitteen laajuus palautui pitkähköksi lähes normaaliin laajuuteensa - siis kahden standardipoikkeaman sisäpuolelle pitkäaikaisesta keskiarvosta, millä alueella se taitaa pysyä ainakin seuraavan sulamiskauden alkuun asti.

Arktisen merijään sulamiskäyrä

Pohjoisen merijään alueellinen kehitys näyttää mielenkiintoiselta ajatellen ensi vuoden sulamiskautta. Jäätä on edelleen runsaahkosti läntisellä Arktisella - siis Kanadan pohjoisessa saaristossa ja Beaufortinmerellä. Tämä pääosin 1-2 -vuotinen jää on mahdollisimman kaukana Grönlannin ja Huippuvuorten välisestä Framminsalmesta, jonka kautta Jäämeren tuulet usein puhaltavat valtavia määriä paksuakin jäätä sulamaan Pohjois-Atlantin vesille. Nyt todella iso osa tämän kauden selvinneestä jäästä siis ehtii kasvaa paksuksi monivuotiseksi jääksi ja muutamana seuraavana vuotena virtausten mukana vahvistaa myös Venäjän Arktikan jääpeitettä, ennen kuin se lopulta ajautuu sulamaan Barentsinmeren ja Atlantin lämpimämpiin vesiin. On selvää, että sulamista paremmin kestävän monivuotisen merijään määrä siis kasvaa ainakin nyt ennätysvauhdilla.

Kuinka paljon ja kuinka pitkään haluat maksaa ilmaston lämpenemisen torjunnasta?

Alla on pelkistetty kuva ilmaston lämpötilan ja hiilidioksidipitoisuuden suhteesta. Kuvan punainen kuvaaja (oikea asteikko) osoittaa kasvihuonekaasuksi luonnehditun hiilidioksidin pitoisuuden nousua ilmakehässä.  Sininen kuvaaja (vasen asteikko) kertoo maapallon ilmakehän pintakerroksen lämpenemisestä 1979-2002 ja viilenemisestä sen jälkeen siten kuinka maata kiertävät satelliitit asian näkevät. Molempien kuvaajien viimeiset pisteet kertovat arvoista elokuussa 2013. Kummankaan kuvaajan oikeellisuutta ei epäillä tiedemaailmassa tai ilmastonmuutosta poliittisten silmälasien läpi katsovien ilmastoaktivistien ja -skeptikoiden leireissä.

 

Kuukauden keskilämpötilan poikkeama vuoden 1983 elokuusta tämän vuoden elokuuhun oli globaalisti 0,05 astetta. Meidän leveyspiireillämme muutos oli hieman suurempi - lähes 0,2 astetta. Molemmat noista luvuista ovat sellaisia, että niitä ei voi havaita tavallisesta lämpömittarista. Minä epäilen, että edes vehnä, peltohiiri, kettu tai muukaan eliö ei noita globaaleja tai pohjoisten leveyspiirien muutoksia pysty varsinaisina lämpötilamuutoksina aistimaan.Vuorokautiset ja vuodenaikaiset muutokset lämpötilassa ovat valtavan paljon suurempia.

Sääsopan resepti: Noituutta vai auringonpilkkuja?

Pikkujääkauden aikana (noin vuosina 1350 - 1850) Euroopan keskilämpötila oli 2–3 °C alhaisempi verrattuna sitä edeltäneeseen keskiajan lämpökauteen tai nykyiseen ilmastoomme. Mahdollisina selityksinä ilmaston jäähtymiselle pidetään muutoksia ilmakehän virtausjärjestelmässä, mitä osoittavat Pohjois-Atlantin oskillaation muutokset.

Varhaisten havaintojen ja radiohiilen vaihtelujen mittausten pohjalta on joskus päätelty, että pienen jääkauden aiheutti auringonpilkkujen muutos. Tätä vaikutusmekanismia ei tarkkaan tunneta, mutta yksi teoria siitä on esitelty pintapuolisesti täällä. Pieneen jääkauteen ajoittuvat auringonpilkkuköyhät Spörerin minimi, Maunderin minimi ja Daltonin minimi. Ilmasto alkoi viiletä pieneen jääkauteen eri laskutapojen mukaan viimeistään noin 1250-1380 keskiajan lämpökauden jälkeen. Todella kylmää tuli vuoden 1420 tienoilla, kun Spörerin minimi alkoi. Kylmää oli myös Maunderin minimin aikaan1690-luvulla, jolloin Suomen suurina kuolonvuosina mahdollisesti jopa kolmasosa kansasta menehtyi aliravitsemuksen heikentäminä kulkutauteihin tai suoranaiseen ravinnon puutteeseen.