 |
| "Mattotuomari" Kari Raivio |
Otetaanpa Raivion sanat pieneen tieteen filosofian tarkasteluun. Seuraavassa Raivion vuorosanat ovat sisennettynä ja kursiivilla, sekä vaatimattoman blogistinne kommentit normaalitekstillä.
Ja nyt tämä, niinkuin mattotuomarina, joitakin pelisääntöjä.No niin. Raivio siis latelee tieteen päivien pelisääntöjä "mattotuomarina".
Ensinnäkin täällä ei kinata, onko ilmasto muuttumassa vai ei. Se on muuttumassa!No miksei siitäkin voisi kinata, sillä suhteellisesta käsitteestähän on kysymys. Mutta hyvä on, en minäkään kinaa itsestään selvyyksistä. Tuosta asiasta tuskin saisi kinaa aikaan kenenkään oppineen kanssa, sillä ilmastohan on aina muuttunut - suuntaan tai toiseen.
Eikä myöskään kiistellä siitä, onko päästöillä - siis hiilidioksidipäästöillä - osuutensa tässä prosessissa. Sen osoitti ruotsalainen kemisti Svante Arrhenius 1800-luvun lopulla. Siitä on turha kinastella.No emme taida kinastella tuostakaan asiasta. Kyllä varmaan hiilidioksidilla on osuutensa, joskaan tiedemaailmakaan ei ole päässyt asiasta yksimielisyyteen. Vaikutusarviot vaihtelevat hyvin paljon - ilmastoherkkyytenä kerrottuna monista Celsius-asteista sen murto-osiin. Siis ongelmasta ongelman olemattomuuteen ja jopa asian siunauksellisuuteen. Mutta nyt pääsemmekin sitten asiaan.
Suomenkielisen Wikipedian mukaan Arrhenius selitti kasvihuoneilmiön avulla teoriaansa - tai oikeastaan sittemmin jo kumottua hypoteesiaan - jonka mukaan jääkausien ja lämpimien kausien vaihtelu riippuu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vaihteluista. Kerrottakoon nyt Helsingin yliopiston entiselle rehtorille ja kanslerille, että Arrheniuksen hypoteesiä ei koskaan hyväksytty. Aluksi Uppsalan yliopiston fysiikan professori Knut Ångström osoitti kokeellisesti, että hiilidioksidin absorptiokaista oli jo melko matalilla pitoisuuksilla kyllästynyt, jolloin aineen lisäämisellä ilmakehään ei olisi juurikaan vaikutusta lämpötilaan. Samaan tulokseen ovat tulleet kaikki säteilyfysiikkaan keskittyneet tutkijat kokeissaan.
Arrheniuksen mainetta saanut "kasvihuoneilmiöteoria" koki lopullisen kolauksen, kun häntä ilmastotutkimuksen osalta huomattavasti merkityksellisempi serbialainen fyysikko, Milutin Milanković, esitti nykyisin yleisesti hyväksytyn teorian jääkausien syistä. Sen mukaan Maan akselin ja radan pitkäjaksoiset muutokset aiheuttavat jääkausia. Syy siis ei ollutkaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuudessa, joka mm. ikijäätiköistä otettujen porausnäytteiden mukaan seuraa lämpötilan muutoksesta. Hiilidioksidi siis ei voi olla jäähän taltioituneen ilmakehähistorian mukaan eikä myöskään oleellisesti ilmastotutkimusta eksaktimman astrofysiikan mukaan isojen ilmastonmuutosten aiheuttaja. Seuraus kun ei oikein voi olla samalla syy.
Kerrottakoon vielä lastenlääkäri Raiviolle, joka kaikella ilmastotutkimuksen asiantuntijuudellaan korotti itsensä tieteenalan "mattotuomariksi", että väärässä ollut Arrhenius piti hiilidioksidin lämmittävää vaikutusta maapallolle siunauksellisena, sillä hänen mukaansa korkeammat pitoisuudet ilmakehässä voisivat estää tai hidastaa seuraavan jääkauden tuloa. Hän siis luuli löytäneensä ihmiskunnan pelastuksen seuraavalta ilmastotuholta toisin kuin monet nykyiset ilmastotutkijat ja -poliitikot.
Mutta se on selvää ... [ääni katoaa, mutta ilmeisesti tarkoitetaan ilmastonmuutosta] ... siihen sopeutuminen tapahtuu varsin monella tasolla. Se lähtee yksittäisestä kansalaisesta, joka miettii, vaihtaisko vanhat hehkulamput led-lampuiksi vai ei energiamielessä, ja yläpäässään se päätyy näihin vuodesta toiseen venyviin YK:n moni.. siis monen .. öö hallitustenvälisiin ilmastoneuvotteluihin, jo.. joista nyt siis jälleen tänä vuonna syksyllä Pariisissa on jälleen ratkaiseva neuvottelu tulossa.Tjaah... Sanoisin, että kansalaiset miettivät hehkulamppujen vaihtamista led-valoihin lähinnä siksi, että ensin mainittuja ei kaupoista enää Brysselin määräyksistä johtuen löydy. Suomen energiatehokkuudelle tai ilmastotavoitteille asialla ei ole suurta merkitystä.
