Kauanko salattu vihreä lämpenemiskupla kestää?

Yleisradion toimittaja Pasi Toiviainen on kirjoittanut 7.5.2015 vain harvojen tuntemalle Ylen Näkökulmat-palstalle vahvalla otsikolla "Painokoneet seis! – Tauko maapallon lämpenemisessä jäi tauolle". Ilmastopanikoinnista kirjoittava ja oman kertomansa mukaan ilmastonmuutosta 1980-luvun lopussa säikähtänyt Toiviainen olisi kai halunnut juttunsa etusivulle ja Ylen iltauutisiin. Niin ei jostain syystä käynyt, ja juttu uhkaa jäädä vaille huomiota. Niinpä minä tulen vähän apuun. Nostetaan Toiviaisen juttu nyt hetkeksi Ilmastorealismin etusivulle.

Toiviaisen jutun kuvituksena on GISS-aikasarjan globaalin
keskilämpötilan poikkeaman kuvaaja ja sen lineaarinen trendi

Toiviainen on jaksottanut kirjoituksensa kolmeen näytökseen, joista kaksi ensimmäistä saatte lukea yllä olevasta linkistä, jos asia kiinnostaa. Keskityn vain tarinan huippukohtaan, joka hyvien tarinoiden lailla tapahtuu kolmannessa näytöksessä. Seuraavassa lainaus siitä:

Nyt, eilen itse asiassa, 6.5.2015, englantilainen The Guardian puolestaan kirjoitti, että ”Tosiasiassa ei ole mitään tilastollista todistusaineistoa, että olisimme poikenneet pintalämpötilojen pitkän ajan trendistä”. Lehti haastattelee ilmastotutkija Stefan Rahmstorfia, joka vahvistaa: ”Maapallon lämpenemistrendissä ei ole havaittavissa mitään muutosta.”

Kyllähän lämpenemisvauhdissa on helposti havaittavia muutoksia ainakin, jos niitä havainnoi lineaarisella regressiolla. Asia riippuu täysin tarkastelujaksoista. Kuten olen monasti täällä osoittanut, saadaan hyvin erilaisia trendejä riippuen tarkastelujakson pituudesta ja ajankohdasta. Miksi pitäisi uskoa Rahmstorfia tai Guardiania asiassa, jonka jokainen voi toiseksi todistaa yksinkertaisella toimituksella vaikka Excel-ohjelmassa?

Toisin sanoen hiatus on jäänyt tauolle. Tai sitten sitä ei koskaan ollutkaan. Ja sikäli kuin hiatuksen löytyminen oli uutinen, niin kyllä kai tämänkin pitäisi olla. Vaan kun ei ole.

Tosiasiassa näet - kuten olen itsekin moneen otteeseen kirjoittanut - yleensä meteorologisesti merkitsevänä ajanjaksona pidetään 30 vuotta. Siksi vakavan ilmastotutkijan viisari värähtääkin lähtökohtaisesti vasta kun näyttöä muutoksesta on näin pitkältä ajalta. Jos siis olisi maltettu kuunnella alan tutkijoita, koko kalabaliikilta olisi vältytty.

Toimittaja Toiviainen lienee niitä viimeisiä säikähtäneitä, jotka eivät usko pahan suden menneen pois. Parissa ensimmäisessä näytöksessä kerrottiin nimittäin lämpenemistauon ilmestymisestä, mutta kun Toiviaisen vastalauseista huolimatta Yle kehtasi julkaista asiasta kerran, on nyt todettava työnantajan erehtyneen. Ja koko hommahan on Toiviaisen mielestä suurta väärinkäsitystä. Minusta taas on kummallista, että jopa IPCC uhrasi viimeisestä arviointiraportistaan peräti kolme sivua lämpenemistauon syiden pohdintaan, ja sen jälkeen on erilaisissa tieteellisissä julkaisuissa esitetty lähes 60 erilaista ja keskenään ristiriitaistakin selitystä ko. tauolle. Olisiko tuollaista vaivaa nähty olemattoman asian vuoksi?

Minä tein taulukkolaskentaohjelmalla alla olevan kuvan, josta useamman erilaisen aikasarjan kertomana näkyy selvästi, että lämpenemistauko on täyttä todellisuutta. Kuva kertoo vielä sitäkin tärkeämmästä asiasta, mutta siitä vasta kirjoituksen lopussa. Kuva suurenee sitä klikkaamalla.

Globaalin keskilämpötilan muutos mittausten mukaan (HadCRUT, RSS ja
UAH) sekä ilmastomallinnusten mukaan (CMIP5)

Aloitetaan tuon kuvan neljästä paksusta viivasta. Niistä alin (tummansininen) kuvaa satelliittimittauksiin perustuvan UAH-sarjan alemman troposfäärin lämpötilamuutosta merien yllä 10 vuoden liukuvalla keskiarvolla. Sen vuoden 2014 oleva piste kertoo siis vuosien 2005-2014 keskilämpötilan merien yläpuolella muutaman kilometrin korkeudella. Vastaavasti kuvaajan piste vuoden 2004 kohdalla kertoo keskilämpötilan 10 vuoden jaksolta vuosilta 1995-2004.

Vastaavasti paksu mustanharmaa katkoviiva kertoo toisen satelliittisarjan, RSS:n, määrittämän alailmakehän keskilämpötilan 10 vuoden liukuvana keskiarvona. Vaaleanpunaisella on kuvattu maanpintamittauksiin perustuvan HadCRUT-sarjan tuloksia. Ohuet musta ja punainen kuvaaja kertovat em. sarjojen vuosittaiset arvot.

Kun noita reaalimaailmasta mitattuja 10 vuoden liukuvien keskiarvojen kuvaajia katsoo, joutuu väkisin pohdiskelemaan, onko vuosien 1995 - 2004 keskiarvo korkeampi vai matalampi kuin vuosien 2005 - 2014 keskiarvo. Jos se on samalla tasolla, väittäisin, että lämpenemistä ei ole tapahtunut liki pariinkymmeneen vuoteen.

Sijoitin graafiin tarkoituksella tuon merialueiden alailmakehän kuvaajankin. Sehän jotenkin vihjaa siihen, että meretkään, jotka tuolle ilmakehän osalle lämmön tuottavat, eivät ole kovasti kuumenneet.

Mutta edellä mainittu ei ole tämänkertaisen bloggaukseni pääasia. Se nimittäin on seikka, jonka toimittaja Toiviainen muiden ilmastopanikoijien lailla tarkoituksella jättää säännönmukaisesti kertomatta - siis tehtyjen mittausten ja ilmastomallinnusten tulosten jo nyt valtava ja edelleen kasvava ero. Kaksi ylintä kuvaajaa (sinisiä, ohut ja paksu) kuvaavat viimeistä IPCC:n raporttia varten tehtyjen mallinnusten mukaista globaalia lämpötilakehitystä. Ja tuon kuvaajan varaan me olemme edellisten hallitusten johdolla rakentaneet visiomme niin energiasta, rakentamisesta, liikenteestä, yhdyskuntarakenteesta, verotuksesta kuin kaikesta muustakin. Meillehän on vakuutettu, että tiede on varma tuosta sinisestä mallinnusten kehityspolusta, joka pitäisi taklata kovalla vihreällä sääntelyllä ja verotuksella. Ongelma on vain se, että ilmasto ei ole totellut mallinnuksia. Se on muuten iso ongelma sekä mallintajille että mallinnuksiin vihreästi luottaville.

Lämpenemistauosta viis - se voi jatkua vuosikymmeniä tai kääntyä välillä hitusen viilenemisen tai lämpenemisen puolelle - mutta tuo ilmastoennusteiden ja reaalimaailman välinen ero on se todellinen kupla, joka on paisumassa. Se ei vielä puhjennut omaan mahdottomuuteensa huhtikuun vaaleissa, mutta enpä menisi lyömään vetoa siitä, kestääkö se vuoden 2019 vaalit. Mitäs mieltä itse olet? Jos toimittaja Toiviaisen toiveen mukaisesti painokoneet pitäisi pysäyttää kesken hallitusneuvottelujen, motiivi ei ole pitkä lämpenemistauko vaan ammottava aukko ilmastopolitiikan ja reaalimaailman välillä.