sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Ilmastonmuutostaidetta maapallon toiselta puolelta

Viikonloppuni oli vähän kiireinen, enkä ehtinyt viimeistellä taaskaan muutamia työn alla olleita bloggauksia. Mutta pannaanpa nyt kehiin yksi pilapiirtäjä muutamalla kuvalla. Steve Hunter oli osaltaan vaikuttamassa Australian pari vuotta sitten pidettyjen vaalien tulokseen voittajan puolella. Pilapiirroksilla on merkitystä! Pidemmittä puheitta naurakaa tai itkekää!




Yllä olevassa kuvassa olevasta Tim Flannerystä ole kirjoittanut täällä.





Loput kuvat voi katsoa bloggauksen alussa antamastani linkistä. Joskus on hyvä kurkata, mitä muualla tärkeistä asioista ajatellaan. Siis ettei impivaaralaistuttaisi täällä. Rauhaa!








4 kommenttia:

  1. Heh heh, olivathan nuo hauskoja. Palstalla vierailevien tutkivien journalistien soisi erityisesti syventyvän tuohon kolmanteen kuvasarjaan ja koettavan sisäistää sen perimmäisen sanoman.

    VastaaPoista
  2. Jääkarhu Antarcticalla?

    http://metro.co.uk/2015/05/18/these-9-pictures-are-a-terrifying-reminder-of-how-were-slowly-killing-the-planet-5202698/

    "Rising sea levels mean that this polar bear has been left to cut a lonely figure as he wanders through the melted wilds of Antarctica."

    VastaaPoista
  3. http://iceagenow.info/2015/05/global-warming-nice/

    Ilkka

    VastaaPoista
  4. Uskontohan on huomattavasti järkeä vanhempi tiede! Poppamiehillä on aina ollut helppo pelotella ihmiset uskomaan vaikka mihin jumalaan.

    Nykysuomessa taitaa ilmastouskoon olla helpompi käännyttää kuin perinteiseen kristinuskoon. Ilmastouskossa on todella vahvoja edustajia, mutta löytyy niitä valtionkirkon uskossakin vahvoja esimerkkejä, kuten seuraavassa tarinassa, jos Mikko sallii lisäyksen tähän huumoriosastoon.

    Eräässä hiippakunnassa oli piispa ja tuomiorovasti kovasti hurahtaneen mato-ongintaan tutulla järvellä, jossa tuhkatiheään vierailivat.

    Jälleen kerran kaverukset olivat järvelle lähtemässä, mutta rovasti kysyi, että voisiko hän ottaa suntionsakin mukaan. No mikkäpä siinä, kävihän se piispalle.

    Soutelivat tutulle kalapaikalle ja onget veteen!

    Kuinkas sattuikaan, särjet viheliäiset löysivät madot ja kuten jokainen onkija tietää, ne osaavat nyppiä matoset jäämättä koukkuun. Niinhän siinä kävi, että madot loppuivat kättelyssä. Piispa sanoi, että hän käy hakemassa läheisestä saaresta. Hän astui veneestä ja käveli veden pinnalla saareen, kaivoi madot ja asteli takaisin.

    Sama meno kuitenkin jatkui ja madot loppuivat taas. Nyt rovasti lähti matojenhakuun samalla menetelmällä.

    Eivät riittäneet vieläkään, joten suntio sanoi, että nyt on hänen vuoronsa. Hyppäsi veneestä ja saman tien vain hattu oli pinnalla.

    Piispa totesi: "Kyllä on suntiosi vahvassa uskossa, mutta hän ei tunne tämän järven kiviä."

    Ilmastouskovaiset eivät kuitenkaan uskalla veneestä ulos astua, mutta kun kiviä eivät tunne, karille menevät ennen pitkää.

    Tapsa

    VastaaPoista