Esimerkki tuulivoimalobbauksesta – heikkoa argumentointia ja selektiivistä kerrontaa

Suomen Tuulivoimayhdistyksen järjestöpäällikkö, Heidi Paalatie, on kirjoittanut pamfletin, joka kolahti postiluukustani 5.5.2015 Keski-Uusimaa -lehden osana. Kun epäilen, että samainen runsaasti virheitä ja ennen kaikkea kertomatta jääneitä asioita sisältänyt poliittinen propagandapläjäys on lähetetty useille maakuntalehdille, päätin kirjoittaa vastineen.

Paalatien kirjoitus. Kuva suurenee klikkaamalla.

Otsikossa ”Uskaltaisitko olla eri mieltä kuin 97 prosenttia maailman tutkijoista” ja parissa ensimmäisessä kappaleessa Paalatie vetoaa auktoriteettiin ja vertaisarvioituun tutkimusmassaan väittäessään tuon osuuden tutkijoista tukevan ihmisperäistä ilmastonlämpenemishypoteesia. Nuo muutamat tutkimukset, joissa todellakin on moista väitetty, on osoitettu niin ikään vertaisarvioiduissa tutkimuksissa tai tieteellisessä keskustelussa joko kysymysasetelmaltaan tai tutkimusmetodeiltaan niin heikoiksi, että tiedemaailmassa niitä ei enää noteerata. Niiden tulokset ovat jääneet elämään vain äärivihreisiin poliittisisiin piireihin ja niiden ympärillä tukiaisrahan haistaneiden lobbarien keskuuteen.

Seuraavaksi Paalatie siirtyy ihmiskunnan tarpeeseen muuttaa toimintaansa. Tästä lähtee hänen kirjoituksen pääosansa linja, joka tähtää tuulivoiman ja muunkin ”cleantechin” tukemiseen. Paalatie perustelee asiaa ilmaan päästettävien saasteiden vähentämistarpeella ja ilmaston lämpenemisen hillitsemisellä alle kahden asteen. Tuon ensimmäisen asian osalta olen täysin samaa mieltä, mutta jälkimmäisen kohdalla kovat faktat eivät tue perusteluja. Epäilen yleensäkin ihmiskunnan kykyä säätää mitattavasti globaalia tai edes alueellista lämpötilaa, ja aivan erityisesti epäilen tuulivoiman tehokkuutta säätöyrityksissä.

Kun Paalatie puhuu Euroopan ilmanlaatuongelmista, jotka enimmäkseen johtuvat katupölyn ja dieselkoneiden aiheuttamista epäpuhtauksista, hän sivuuttaa täysin todellisen globaalin tappajan, joka on epäpuhdas sisäilma. Se sairastuttaa ja surmaa ennenaikaisesti vähintään 100-kertaisesti ihmisiä kehitysmaissa verrattuna EU:n alueen ilmanlaatuongelmiin ja pitää tulevaisuudessakin kehitysmaat köyhyydessä. Jotta epäpuhtaasta karjanlannan ja risujen poltosta päästäisiin eroon maailman kaikkein köyhimmillä alueilla, on noille miljardeille ihmisille kyettävä tarjoamaan korvaavaa sisäilman puhdistavaa ja edullista energiaa.  Sellainen ratkaisu muuten ei ole tuulivoima, johon edes rikkaissa länsimaissa ei ole varaa kuin kokeiluluonteisesti. Esimerkiksi Suomessa tuulisähkö on kuluttajalle noin kolme kertaa ydin-, vesi- tai hiilivoimalla tuotettua sähköä kalliimpaa. Miten kehitysmaan köyhällä olisi ikinä sellaiseen varaa?

Paalatie niputtaa myös hiilidioksidin (CO2) – kaiken elämän kaasun ja kasvikunnan ravinnon – saasteeksi. Tuo hyödyllinen aine, josta ihmiskunnan ulkopuolinen luonto itse tuottaa nykykäsityksen mukaan noin 97 %, on auringon tuoman energian ohella ehkä tärkein elämää ylläpitävä tekijä. Sen rinnastaminen saasteeksi osoittaa täydellistä tietämättömyyttä tuntemamme elämän realiteeteista. Jos joku jostain syystä olisi huolissaan ilmakehän hiilidioksidista, ei tuulivoima ole ratkaisu siihenkään.

Välillä tuulee, välillä ei.
Satunnaista tuulivoimatuotantoa Suomessa 2015

Kirjoituksen lopussa Tuulivoimayhdistyksen järjestöpäällikkö esittää isoja lukuja tuulivoimakapasiteetista, sen viime vuosien kasvusta ja kasvupotentiaalista osana Suomen teollista tuotantoa. Mutta kertomatta jää se, että kaikesta lobbaamisesta ja tuulivoimaloihin panostetuista sadoista miljardeista tukiaisdollareista, -euroista ja -juaneista huolimatta tuulivoiman osuus sähkön tuotannossa on edelleen marginaalista – promilleluokassa mitattavaa niin maailmanlaajuisesti kuin Suomessakin. Kapasiteettiluvut nimittäin ovat keskimäärin 4 – 6 kertaa suurempia verrattuna todelliseen ja vaatimattomaan tuulivoiman tuotantoon, ja välillä tuulivoima poistuu verkosta ”puntikselle” päiväkausiksi, kun ei tuule.

Nykyisen kaltaisella tuulivoimalla ei ole sen satunnaisuuden, heikon hyötysuhteen, kalleuden ja erittäin haitallisten ympäristövaikutusten (joista en tässä lyhyessä kirjoituksessa ehtinyt mainita mitään) vuoksi mitään mahdollisuuksia olla muuta kuin ohimenevä vihreä muoti-ilmiö. Sellaiseen ei kannata valtioiden, kuntien eikä yritysten satsata resurssejaan. Eikä veronmaksajien kannata niihin syöttää myöskään veroina kerättäviä tukiaisia. Hyvä tuote, jolle on markkinoillla kysyntää, ei tukiaisia tarvitse. Nykyinen tuulivoima ei tätä testiä ole vielä selvittänyt.

Meillä on ns. cleantech-sektorilla aivan muita energia-alan asioita, jotka voisivat oikein markkinoituina menestyä nykyistä selvästi paremmin myös vientituotteina. Ne liittyvät mm. puhtaaseen polttamiseen, voimaloiden hyötysuhteiden nostoon, logistiikkaan, energian käytön tehostamiseen ja kenties bioenergian tuotantoon. Valitettavasti tuulivoiman saama huomio poliittisten päättäjien keskuudessa ja sille myönnetyt tukiaiset syövät niin tutkimus- kuin markkinointiresursseja näiltä lupaavammilta teknologia-alueilta. Tosiasiassa teknologiana epäkypsän tuulivoiman suosiminen hidastuttaa puhtaampien ja parempien energiateknologioiden markkinoille tuloa.