Julkisen mittausdatan taivuttelu on vaikea laji jopa yksikön päällikölle

Yleisradiomme uutiset julisti  otsikolla ”Ilmastonmuutos näkyy jo Suomen säässä – Joulukuut lämmenneet eniten” eräitä väittämiä, jotka särähtivät korvassani. Tutkitaanpa, mikä moisen riitaäänen

Ylen jutun kuvitusta

aiheutti. Seuraavassa lainaukset Ylen jutusta ovat sisennettynä ja kursivoituna.

Suomen keskilämpötila on noussut 1800-luvun puolivälistä jo yli kaksi astetta. Suomessa lämpötila on noussut kaksinkertaisesti koko maapalloon verrattuna. Talvikuukaudet ovat lämmenneet selvästi kesäkuukausia enemmän.

Kävin hakemassa Suomen (60-70N, 20-30E) kuukausikohtaiset keskilämpötilat vuodesta 1855 alkaen brittien CRUTEM4-tietokannasta. Tuon IPCC:nkin käyttämän aikasarja-aineiston lisäksi hain lisäksi paljon tarkemmasta mutta lyhyemmästä RSS-satelliittiaikasarjasta vastaavat alemman troposfäärin (TLT) tiedot vuodesta 1979 alkaen. Seuraavassa kaikki lämpötilatiedot ovat lämpötilapoikkeamia eli anomalioita sarjojen perusjaksoihin tai lämpötilamuutoksia.

Vuosikeskilämpötiloista lineaarisella trendillä laskettuna Suomen alue on CRUTEM4-sarjan mukaan lämmennyt välillä 1855 - 2014 noin 1,7 °C. Asiasta saa lisävalaistusta tarkasteltaessa lämpenemistä vaikkapa 30 vuoden ilmastojaksoina. Olen laatinut alla olevan graafin, jossa paksut viivat esittävät lämpötilojen 30 vuoden liukuvaa keskiarvoa.  Vuosilämpötilojen osalta kylmin 30 vuoden jakso on 1855 - 1884, anomalialtaan -0,71 °C, ja lämpimin on 1985 - 2014, +0,82 °C. Noiden välinen erotus on noin 1,5 °C. Mutta suurin lämpötilan nousu tapahtui noin välillä 1860 - 1940, sillä vuosien 1925 - 1954 keskilämpötila on +0,5 °C. Kokonaislämpenemisestä siis yli puolet (noin 1,2 °C eli 80%) tapahtui ennen kuin ihmisperäinen vaikutus IPCC:n raporttienkaan mukaan saattoi merkittävästi asiaan vaikuttaa.

Ohuet viivat kuvaavat kyseisen vuoden lämpötilapoikkeamaa vertailujaksosta. Paksummat 30 vuoden liukuvat keskiarvot
kuvaavat arvopistettä edeltäneen 30 vuoden lämpötilojen keskiarvoa.

Talvikuukaudet ovat toki lämmenneet viimeisen 150 vuoden aikana, tai oikeastaan pitäisi sanoa vuosina 1855 - 1954, noin 1,9 °C, mutta siitä alkaen lämpenemistä ei ole näkynyt. Käytännössä kaikki 30-vuotisjaksot, jotka alkavat aikaisintaan 1920-luvulla ja päättyvät 1950-luvulla, ovat talvikuukausien keskilämmön osalta viimeisintä jaksoa 1985 - 2014 lämpimämpiä.

– Joulukuut ovat lämmenneet jopa viitisen astetta, elokuussa lämpenemistä ei ole juurikaan tapahtunut, sanoo Ilmatieteenlaitoksen yksikön päällikkö Ari Laaksonen.

CRUTEM4-sarjan mukaan ja lineaarisella trendillä laskettuna joulukuut ovat koko 150 vuoden jaksolla lämmenneet 2,7 astetta, mutta trendi ei nouse enää vuoden 1908 jälkeen. Joulukuiden lämpeneminen siis tapahtui jo 100 vuotta sitten. Elokuut ovat lämmenneet noin 1,2 astetta, mutta lineaarinen trendi näyttää nollaa vuodesta 1924 alkaen. Kylläpä on yhdessä maailman arvostetuimmassa pintamittausaikasarjassa melkoinen ero yksikönpäällikkö Laaksosen arvioihin!

Kuukausikohtaisia maksimilämpötiloja on rikottu 2000-luvulla viisi kertaa, tuoreimpana tämän kuun alussa mitattu korkein koskaan mitattu marraskuun [sic] lämpötila, 14,3 astetta. Minimilämpötiloja ei ole 2000-luvulla hätyytelty, edellinen minimilämpötilaennätys on vuoden 1999 tammikuulta.

Viime vuonna laskin Suomen joulukuun lämpötilat

Onpa veikeää, että Ilmatieteen laitos on jo nyt - siis ennen kuukauden loppumista - mitannut marraskuun maksimilämpötilan. Tiede näyttää olevan kovin varma asiastaan. No, ehkä sillä tarkoitettiin lokakuun 2015 lämpötilaa.

Maksimilämpötilojen sijaan kannattanee tarkastella myös kuukausikeskilämpötiloja ja vuosikeskilämpötiloja, jos haluamme puhua edes osin ilmastosta eikä satunnaisesta säästä. 2000-luvulla on nähty seuraavien kuukausien ennätykselliset keskilämpötilat:  maaliskuu +5,35 °C (2007), ja siinä ne olivatkin. Vuosikeskilämpötilaennätys on vuodella 1938. Minimilämpötiloja ei tosiaan ole hätyytelty 2000-luvulla, ja se onkin osaltaan selittävä tekijä melko korkeille vuosikeskilämpötiloille. Mutta eivät kylmät 1980-luvun talvet kovin kaukana takana ole, ja epäilen sellaisia nähtävän myös melko pian tulevaisuudessa.

– Ainakin ne ovat täysin sopusoinnussa sen kanssa mitä ilmastonmuutoksesta tiedetään, Laaksonen sanoo.

Minä en näe sopusointua tilanteessa, jossa ns. ihmisperäisen ilmastonmuutoksen ainoat todisteet löytyvät ilmeisen ennustekyvyttömistä ilmastomallinnuksista. Suomen säätilastoista ”sopusointu” ei kuitenkaan löydy ainakaan liioittelematta ja kiistattoman selvänä.

Myös meressä ilmastonmuutos näkyy jo nyt. Itämeren merenpinta on noussut, merivesi lämmennyt, jäät heikentyneet, sademäärät kasvaneet ja eliölajisto muuttunut.

Yllä oleva lainaus on ilmeisesti Ilmatieteenlaitoksen erikoistutkija Pekka Aleniuksen sanomaa. Häntä melkoisesti kokeneempi ja tunnetumpi professori Nils-Axel Mörner julkaisi hiljattain järjestysluvultaan 589. tutkimuspaperinsa, joka selvittää merenpinnan nousua Kattegatin salmessa. Tuo salmihan on meidän suomalaistenkin kannalta kriittinen, sillä sen ja parin muun Tanskan ja Ruotsin alueella sijaitsevat Itämeren ja Atlantin yhdistävät salmet tuovat ihmiskunnan mahdollisesti aiheuttaman katastrofaalisen ilmastonmuutoksen seurauksena eri puolilla maailmaa nousevat merivedet myös meidän rannikoillemme.

Merenpinnan nousu Kattegatissa Mörnerin mukaan

Mörnerin havainnot merenpinnan noususta Kattegatissa ovat selvät. Nousua on 0,8 - 0,9 millimetriä vuodessa viimeisten 125 vuoden aikana. Minkäänlaista nousun kiihtymistä ei ole havaittu mittauksissa ainakaan viimeisen 50 vuoden aikana ja nykyinen nousuvauhti on likipitäen hitainta viimeisten 16 000 vuoden aikana. Käytännössä Mörnerin tutkimustulos osoittaa, että ihmisperäisellä ilmastonmuutoksella ei ole ollut kummempaa vaikutusta merenpinnan korkeuteen Itämeren alueella.

Jos maapallo lämpenee reilut pari astetta, Suomi lämpenee paljon enemmän, 5-6 astetta. Vaikka päästörajoituksia saataisiin tehtyä heti, Suomen ilmasto lämpenee joka tapauksessa vähintään kaksi astetta nykyisestä.

Hmm… Äkkiseltään voisi ajatella, että tarkimpien satelliittimittausten havaitseman lähes 19 vuoden globaalin lämpenemättömyyden jälkeen ilmakehä voisi lähteä vaikka vähän jäähtymään, kuten tapahtui noin vuosina 1945 – 1975. Minusta yksikön päällikkö Laaksosella olisi paljon selitettävää siinäkin, miksi hänen mainitsemansa Suomen lämpötilat eivät ole juurikaan nousseet sitten 1930- ja 1940-luvuilla olleen edellisen lämpimän jakson. Annan Laaksoselle pienen vihjeen selityksen etsimiseen: Katso pilviä ja Atlantin virtauksia. Auringollakin voisi olla osuutensa niiden vaihtelun moduloijana. Toki ihmiskuntakin toiminnallaan – lähinnä maankäytön muutoksilla ja vanhoja mittaustietoja justeeraamalla – on voinut jonkin verran vaikuttaa.