Laatuviinit vaarassa Ylen mukaan - vai ovatko?

Viiniköynnöksiä Ylen jutun kuvituksesta

Nyt tämä ilmaston lämpeneminen on menossa ihan oikeasti huolestuttavaksi. Nimittäin kuluttajat saattavat Yleisradion mukaan menettää tuntuman laatuviineihin. Ihan totta – vakavuudeltaan tämän luokan ilmastouutista en muista tällä vuosikymmenellä lukeneeni. Selviydymmekö enää tästä haasteesta? Vai pitäisikö nyt viimein antautua, ja tunnustaa tosiasiat?

Kuuntelin lauantai-iltana 31.10. Yleisradion pääuutislähetystä ollessani tutkimassa viinikaappiani. Panin oven kiinni, ja laatuviinin sijaan otin viime vuodelta jääneen glögipullon. En halunnut tietenkään haaskata omaan kurkkuuni harvinaistuvaa laatutavaraa. Sitten päätin tutkiskella säätilastoja…

Arnaud d’Arfeuille

Yleisradion Pariisin ilmastonmuutospropagandasarjassa oli vuorossa ”ilmastoniksi”, jonka mukaan aromikkaita ja ennustettua ilmastoa kestäviä viinirypäleitä voidaan kehittää geneettisesti manipuloimalla. Näin ranskalaiset voisivat edelleen jatkaa yhtenä maailman johtavana laatuviinien tuottajana, eikä tuo ranskalaisille tärkeä maataloustuotannon osa livahtaisi ilmastonmuutoksen mukana vaikkapa eteläiseen Suomeen. Otetaan Ylen Pariisin toimituksen jutusta muutama kappale kommentointia varten.

Rinteen kupeessa sijaitsee yksi perinteisimmistä tiloista eli 1600-luvulla perustettu ja Grand Cru Classé -luokiteltu Château La Serre. Arvokasta viinitilaa esittelee omistajasuvun poika Arnaud d’Arfeuille. Häntä hieman huolettaa tilusten tulevaisuus. Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa jo nyt päänvaivaa.

– Viimeisen kymmenen vuoden aikana Saint-Émilionissa on ollut useita poikkeuksellisen kuumia ja aurinkoisia kesiä. Sen lisäksi täällä on koettu rajuja myrskyjä sekä pitkään kestäviä sadekausia. Ongelmana ovat etenkin säätilan rajut vaihdokset, d’Arfeuille sanoo. 

Kävin hakemassa RSS-satelliittiaikasarjasta tuon alueen (42,5 - 45.0 N, 0.0 - 2.5 E) lämpötilatiedot viimeiseltä 36 vuodelta. Ne kertovat, että lineaarisella trendillä mitattuna Saint-Émilionin alueen kesien keskilämpötila ei ole noussut sitten vuoden 1987. Toki tämä kesä oli poikkeuksellisen lämmin – se sijoittuu toiseksi lämpimimmäksi RSS-sarjassa – mutta yhtään muuta poikkeuksellisen lämmintä kesää ei tuolla alueella sitten ole ollutkaan viimeisen 10 vuoden aikana. Sen sijaan sarjan viidestä kylmimmästä kesästä kaksi (2007 ja 2014) ajoittuu viimeisen 10 vuoden jaksoon.

Myöskään kuukausikohtainen tarkastelu ei vahvista herra d’Arfeuillen väitettä kuumista kesistä. Kaikissa kuukausikohtaisissa keskilämpötiloissa on vaihtelua, mutta tilastollisessa tarkastelussa äärimmäiseen viiden prosentin joukkoon (siis kahden keskipoikkeaman alueen ulkopuolelle) noista viimeisen 10 vuoden kesäkuukausista kuuluu vain kaksi: Heinäkuu 2015 oli poikkeuksellisen lämmin, ja heinäkuu 2011 oli poikkeuksellisen kylmä. Yksi tai kaksi poikkeavaa kuukautta ei kuitenkaan muuta ilmastoa suuntaan tai toiseen, sillä nekin kuuluvat siihen ja sään tavanomaiseen vaihteluun.

Viininviljelijä d’Arfeuillen väite pitkäkestoisista sadekausista on lämpötilajuttujakin oudompi. Nimittäin IPCC:nkin standardimittarina olevan CRU-aikasarjan (1901 – 2014) mukaan Saint-Émilionin alueen (44 - 45 N, 0 - 1 E) kesäkuukausien sadanta ei ole kasvanut ainakaan viimeisen 115 vuoden aikana. Lineaarinen trendi osoittaa sen vähentyneen noin 0,02 millimetrillä vuodessa. Hyvä on, tuo mahtunee virhemarginaaliin, mutta nousevaa tai laskevaa trendiä ei siis ole.

Viimeisten 10 vuoden kesäkuukaudet ovat olleet sadannaltaan tavanomaisia. Jos niistä joku kannattaisi nostaa edes vähän poikkeavana tai äärimmäisimpänä, se olisi elokuu 2010, joka sentään mahtuu 10 kuivimman elokuun joukkoon viimeisen 115 vuoden aikana.

Viinitilalliselle poikkeukselliset sääolot tietävät lisätyötä. D’Arfeuille huolehtii, että köynnökset saavat tarpeeksi vettä ja suojaa.

– Pyrimme sopeutumaan kulloiseenkin tilanteeseen. Jos kesä on liian kuuma, leikkaamme lehdet auringolta varjostavaan muotoon. Jos sataa paljon, poistamme köynnöksistä lehtiä, jottei niihin kehity kasvitauteja, D’Arfeuille kuvaa.

Sanoisin, että herra D’Arfeuillen viinitilalla ei viimeisen 10 vuoden aikana ole säätilastojen mukaan ollut kovin montaa merkittävää lisätyötä aiheuttavaa kesäkuukautta. Mutta kun en tunne paikallista mikroilmastoa, en tietenkään voi väittää viljelijää valehtelijaksikaan. Tokihan on mahdollista, että kaikki Gironden departementtiin satanut vesi ja paahtanut suora auringonpaiste on osunut juuri herra D’Arfeuillen tiluksille. Mutta silloin ei ole kyse ilmastollisesta ongelmasta vaan uskomattoman huonosta tuurista paikallisen sään suhteen.

Tulevaisuudessa kova työ ei kuitenkaan välttämättä riitä. Useiden tutkijoiden mukaan Lounais-Ranskassa saattaa olla vuonna 2050 yhtä lämmintä kuin nykyään eteläisessä Espanjassa. Se olisi huono uutinen koko täkäläiselle laatuviiniteollisuudelle.

Aivan, ilmastomallinnukset, jotka eivät ole kyenneet ennustamaan lähes 30 vuotta kestänyttä lämpenemättömyyttä ja nollatrendiä sadannassa, ennustavat tuollaista muutosta. Siihen voi uskoa, mutta todella kovaa uskoa se vaatii.

D’Arfeuillen perhe harkitseekin istuttavansa viiniköynnöksiä mahdollisuuksien mukaan hieman pohjoisempaan sekä korvaavansa osan Merlot-rypäleestä myöhäisemmällä Cabernet Franc -lajikkeella.

Tervetuloa vaikka Suomeen kokeilemaan! Minä olen kahta viiniköynnöstä (Zilga- ja Hasanski Sladki -lajikkeet) kasvattanut takapihallani ilmaston lämpenemiseen varautuessani. Talvista ne ovat selviytyneet, ja Zilga on jopa tuottanut muutaman rypäleen, mutta kumpikaan ei havaintojeni mukaan ole vielä tajunnut lajinsa luonnollisen ilmaston vyörymistä 60. leveyspiirille tai muutakaan ilmaston lämpenemistä. Kyllä ne ovat kärsineet paitsi talvista myös viileähköistä alkukesistä parin viimeisen vuoden aikana.

Ilmastoniksijuttunsa loppuosassa Yle kertoo viiniköynnöslajikkeiden jalostuksesta sään vaihteluja paremmin kestäväksi. Tätä hommaa, jota myös poliittisesti epäkorrektisti myös geenimanipulaatioksi voi kutsua, ihmiskunta on hyvällä menestyksellä harrastanut jo tuhansia vuosia kaikkien viljelykasvien osalta.  Kasvien satoisuutta ja satoisuuden laatua on pyritty parantamaan mm. ihan tavanomaista sään vaihtelua, tuhohyönteisiä ja kasvitauteja vastaan. En siihen tässä yhteydessä puutu enempää, mutta satunnaisena laatuviinien ystävänä tietysti toivotan onnea jalostajille työssään.

Ranskalaiset viininviljelijät ovat aina joutuneet sopeutumaan ympäristön muutoksiin. Olen aivan varma, että me sopeudumme tähänkin. Pariisin ilmastokokoukselta toivon silti tiukkoja päätöksiä, d’Arfeuille sanoo.

Kyllä minäkin uskon, että ranskalaiset viininviljelijät ja alan teollisuus selviävät, kuten ovat selvinneet jo vuosisatoja alati vaihtelevassa ilmastossa. Mutta epäselväksi ja perustelemattomaksi jää herra d’Arfeuillen toivomus Pariisin ilmastokokouksen päätöksistä. Minä en ymmärrä, miten Pariisissa kuukauden kuluttua nähtävät päätökset (tai todennäköisemmin päättämättömyys) vaikuttaisivat mitenkään säähän, ilmastoon tai viinilajikkeiden sopeutumiskykyyn ja laatuun.

Ylen ilmasto-kicksien sivustoa 1.11. klo 12:30

Miksi lähes aina Yleisradiomme ilmastoaiheisia juttuja lukiessani törmään samaan asiaan kuin nytkin? Siis toimittaja on hakenut yksittäisen haastateltavan, jolla on agendaan sopiva tarina, joka tosin ei kestä todellisesta maailmasta mitattuja tuloksia. Ehkä toimittaja Annastiina Heikkilä on saanut Pasilasta ohjeet kirjoittaa x-määrän Pariisin ilmastokokousta poliittisesti tukevia uutisjuttuja faktoista ja todellisuudesta riippumatta tai oikeastaan ne tosiasiassa sivuuttaen? Kummalliselta Ylen ilmastoaiheistenjuttujen sivusto kuitenkin näyttää, sillä lähes kaikista siellä olevista jutuista voisi kirjoittaa tällaisen kriittisen ja mitattuun dataan perustuvan vastineen. No, niinhän olen monesta kirjoittanutkin. Sen perusteella sanoisin, että Ylen uutisten yhden ydintoiminnan – laadukkaan journalismin – kannalta asioiden tila ei ole hyvä.

Aion tänään illalla kuitenkin avata tuon eilen kaappiin jättämäni laadukkaamman viinipullon. En enää näe kummempia uhkia laatuviinien tulevaisuudelle.