Uunituore ilmastollista kuivuutta ja märkyyttä valottava kartasto Euroopasta

Columbian yliopiston tutkimustiedotteen kuva

Meillä on valitettavan lyhyt mitattu ilmastohistoria. Tarkkuuteen ja alueelliseen kattavuuteen liittyvistä arviointikriteereistä riippuen se antaa kohtalaisen kuvan vain viimeisten vuosikymmenien tai enintään viimeisen 150 vuoden sään vaihteluista. Joka tapauksessa tuo ajanjakso on kovin lyhyt, kun koetetaan arvioida sään ja siitä alueellisesti sekä ajallisesti keskiarvoistetun ilmaston vaihtelevuutta. Eri menetelmin laaditut menneen ilmaston kuvaajat tai määrittäjät, joita on saatu

jäätiköistä, puiden lustoista, vesistöjen pohjaan kertyneistä kerrostumista jne. ovat tuoneet viime vuosikymmeninä runsaasti lisätietoa tuosta vaihtelevuudesta. Mutta nuo sarjat tai proxyt ovat modernien sääasemien mittaustietojen lailla kuitenkin aina paikallisia. Ne eivät sellaisinaan kerro isompien alueiden ilmastosta kovinkaan paljoa.

Kuva 2

Samoin kuin moderneja säämittauksia on yhdistelty laajemmiksi sarjoiksi, on myös proxytutkimusten tuloksia yhdistelty vaihtelevalla menestyksellä. Surullisimmasta päästä muistamme ns. lätkämailatutkimuksen, mutta myös paljon uskottavaa tietoa on saatu esiin. Tällaisia harppauksia ovat olleet ns. kuivuuskartastot Pohjois-Amerikasta (NADA, julkaistu 2004) ja Keski-Aasiasta (MADA, julkaistu 2010). Nyt vastaava on laadittu myös Euroopasta ja sen eteläisiltä lähialueilta. Tämä OWDA-sarja (Old World Drought Atlas) kattaa yli 106 puulustoaineiston perusteella laaditut kesäkuukausien kuivuusindeksit paikkaan sidottuna noin 2000 vuoden ajalta tarjoten siten mahdollisuuden arvioida kuivien ja märkien ilmastojaksojen esiintyvyyttä ja luonnollista vaihtelua vanhalla mantereella.

Columbian yliopiston Edward R. Cookin johdolla OWDA-sarjan laatineet tutkijat esittelevät tuotostaan (Cook et al. 2015) muutamin esimerkein Science Advances -julkaisussa, josta olen kaapannut muutamia kuvia. Noissa kuvissa tutkijat todistavat Euroopan sään melkoisesta vaihtelevuudesta. Historiassa on ollut vuosia, jolloin veden puute kesällä on ollut kasvukauden ennenaikaisesti lopettavaa, ja vuosia, jolloin liialliset sateet ovat sen tukahduttaneet. Jos noista viimeisen 1000 vuoden aikana koetuista äärimmäisistä vuosista joku olisi sattunut 2000-luvulle, sitä olisi takuuvarmasti pidetty ihmiskunnan syntien syynä – siis ihmisperäisenä ilmastovaikutuksena. Niinhän esi-isämmekin noista poikkeuksellisista vuosista ajattelivat, joskin synnit silloin ja nyt ovat kovin erilaisia.

Tutkijat esittelevät karttoja yksittäisiltä vuosilta ja merkittäviltä ilmastollisilta jaksoilta. Kuvan 2 ylemmässä kartassa näkyy lähes koko läntistä ja luoteista Eurooppaa vuonna 1741 koetellut poikkeuksellisen raju kuivuus (mitä ruskeampi täyttöväri, sitä kuivempaa), joka osaltaan ja yhdessä poikkeuksellisen kylmyyden kanssa oli aiheuttamassa mm. Irlannin suurta nälänhätää 1740-1741. Päinvastainen tilanne näkyy alemmassa kartassa vuodelta 1315, jolloin paikoitellen läntisessä Euroopassa satoi niin paljon (märkyys kuvattuna vihreällä), että viljelykasvit tukehtuivat veden alle.

Kuvassa 3 tutkijat esittelevät kolmen toisistaan poikkeavan pitkän ilmastojakson – keskiajan lämpökauden (MCA, 1000 - 1200), pikkujääkauden (LIA, 1550 - 1750) ja viimeaikaisen ilmastomme (MOD, 1850 – 2012) – keskimääräisiä kuivuusindeksejä. Kuvassa alimpana olevasta indeksikuvaajasta en viimeaikaisen ilmastomme osalta keksi mitään hätkähdyttävää.

Kuva 3

OWDA-sarjan tekijät ovat olleet laatimassa myös kahta aiemmin mainittua sarjaa, joiden kanssa se ehkä jo muodostaa kokonaisuuden, jonka perusteella voisi arvioida koko pohjoisen pallonpuoliskon tai ainakin sen keskileveysasteiden sadantaa ja kokonaishaihduntaa sekä arvuutella niihin vaikuttaneita luonnollisia syitä. Nuo syyt, joita lienee melkoinen liuta alkaen merien pintavesien lämpötilan, pilvisyyden, auringon aktiivisuuden, maan kuoren vulkaanisen toiminnan ja ihmisperäisen vaikutuksen vaihteluista, voivat olla muutostaajuuksiltaan niin pitkiä, että moderneista säämittaussarjoista niistä paljastuu vain pieni osa. Tällöin kenties merkittävät ilmastoamme muuttavista ja sen vaihtelevuuteen vuosikymmenten tai -satojen aikana vaikuttavista tekijöistä jäävät vain niiden varassa analysoivilta huomaamatta.

Niinpä ei ole ihme, että julkaisun mittavan tutkijajoukon toiseksi nimeksi päässyt ja lähinnä ilmastomallintajana tunnettu Richard Seager toteaa Columbian yliopiston omassa tutkimustiedotteessa seuraavaa:

Ilmaston vaihtelussa yleensä esiintyy jaksoja, jotka kattavat koko maailman luoden märkiä jaksoja jonnekin ja kuivia jossain muualla. Kun otamme tarkasteluun lustoihin pohjautuvat ilmaston vesirekonstruktiot kolmelta pohjoisen pallonpuoliskon mantereelta, voimme nyt helpommin nähdä nämä kuviot ja tunnistaa tuon vaihtelun aiheuttajat.

On huojentavaa lukea ainakin yhden ilmastomallintajan tunnustavan epäsuorasti, että ilmastollisessa vaihtelussa on vielä paljon selvitettävää alkaen niistä merkittävistä tekijöistä, joita ilmastopolitiikkamme perustana olevat mallinnukset eivät kykene toistamaan eivätkä siksi myöskään ennustamaan.

Minulle tästä OWDA-sarjasta jäi mieleen pari yksinkertaista toteamusta vähän laajemminkin. Ensinnäkään ei mitään uutta auringon alla. Ilmastollinen vaihtelu ääri-ilmiöineen lienee paljon laajempaa, kuin lyhyitä mittaussarjojamme tarkastellessa kuvittelemme. Mahtaisiko tuo vaihtelu selittää liki kaiken sen, mitä ilmastossa on viime vuosikymmeninä tapahtunut? Siis myös sen historiallisesti melko pienen ja harmittoman muutoksen, mitä kovin politisoitunut ilmastotutkimuksen valtavirta YK:n johdolla koettaa syntiemme seuraukseksi selittää.

OWDA-sarjan laatimisessa merkittävä osuus on ollut myös suomalaisella ilmastohistoriallisella tutkimuksella. Muutamat pisimmälle menneisyyteen ulottuvista lustosarjoista tulevat Suomesta, ja siksi on tietysti hienoa joskaan ei mikään suuri yllätys, että sarjan julkaisupaperin kirjoittajajoukosta löytyvät Järvi-Suomen mäntyjen lustoista vuonna 2014 tutkimuspaperin julkaisseet Samuli Helama ja Mauri Timonen. Tuosta tutkimuksesta Ilmastorealismikin kertoi tässä bloggauksessa vähän eri näkökulmasta.