maanantai 9. marraskuuta 2015

Uunituore ilmastollista kuivuutta ja märkyyttä valottava kartasto Euroopasta

Columbian yliopiston tutkimustiedotteen kuva
Meillä on valitettavan lyhyt mitattu ilmastohistoria. Tarkkuuteen ja alueelliseen kattavuuteen liittyvistä arviointikriteereistä riippuen se antaa kohtalaisen kuvan vain viimeisten vuosikymmenien tai enintään viimeisen 150 vuoden sään vaihteluista. Joka tapauksessa tuo ajanjakso on kovin lyhyt, kun koetetaan arvioida sään ja siitä alueellisesti sekä ajallisesti keskiarvoistetun ilmaston vaihtelevuutta. Eri menetelmin laaditut menneen ilmaston kuvaajat tai määrittäjät, joita on saatu
jäätiköistä, puiden lustoista, vesistöjen pohjaan kertyneistä kerrostumista jne. ovat tuoneet viime vuosikymmeninä runsaasti lisätietoa tuosta vaihtelevuudesta. Mutta nuo sarjat tai proxyt ovat modernien sääasemien mittaustietojen lailla kuitenkin aina paikallisia. Ne eivät sellaisinaan kerro isompien alueiden ilmastosta kovinkaan paljoa.

Kuva 2
Samoin kuin moderneja säämittauksia on yhdistelty laajemmiksi sarjoiksi, on myös proxytutkimusten tuloksia yhdistelty vaihtelevalla menestyksellä. Surullisimmasta päästä muistamme ns. lätkämailatutkimuksen, mutta myös paljon uskottavaa tietoa on saatu esiin. Tällaisia harppauksia ovat olleet ns. kuivuuskartastot Pohjois-Amerikasta (NADA, julkaistu 2004) ja Keski-Aasiasta (MADA, julkaistu 2010). Nyt vastaava on laadittu myös Euroopasta ja sen eteläisiltä lähialueilta. Tämä OWDA-sarja (Old World Drought Atlas) kattaa yli 106 puulustoaineiston perusteella laaditut kesäkuukausien kuivuusindeksit paikkaan sidottuna noin 2000 vuoden ajalta tarjoten siten mahdollisuuden arvioida kuivien ja märkien ilmastojaksojen esiintyvyyttä ja luonnollista vaihtelua vanhalla mantereella.

Columbian yliopiston Edward R. Cookin johdolla OWDA-sarjan laatineet tutkijat esittelevät tuotostaan (Cook et al. 2015) muutamin esimerkein Science Advances -julkaisussa, josta olen kaapannut muutamia kuvia. Noissa kuvissa tutkijat todistavat Euroopan sään melkoisesta vaihtelevuudesta. Historiassa on ollut vuosia, jolloin veden puute kesällä on ollut kasvukauden ennenaikaisesti lopettavaa, ja vuosia, jolloin liialliset sateet ovat sen tukahduttaneet. Jos noista viimeisen 1000 vuoden aikana koetuista äärimmäisistä vuosista joku olisi sattunut 2000-luvulle, sitä olisi takuuvarmasti pidetty ihmiskunnan syntien syynä – siis ihmisperäisenä ilmastovaikutuksena. Niinhän esi-isämmekin noista poikkeuksellisista vuosista ajattelivat, joskin synnit silloin ja nyt ovat kovin erilaisia.

Tutkijat esittelevät karttoja yksittäisiltä vuosilta ja merkittäviltä ilmastollisilta jaksoilta. Kuvan 2 ylemmässä kartassa näkyy lähes koko läntistä ja luoteista Eurooppaa vuonna 1741 koetellut poikkeuksellisen raju kuivuus (mitä ruskeampi täyttöväri, sitä kuivempaa), joka osaltaan ja yhdessä poikkeuksellisen kylmyyden kanssa oli aiheuttamassa mm. Irlannin suurta nälänhätää 1740-1741. Päinvastainen tilanne näkyy alemmassa kartassa vuodelta 1315, jolloin paikoitellen läntisessä Euroopassa satoi niin paljon (märkyys kuvattuna vihreällä), että viljelykasvit tukehtuivat veden alle.

Kuvassa 3 tutkijat esittelevät kolmen toisistaan poikkeavan pitkän ilmastojakson – keskiajan lämpökauden (MCA, 1000 - 1200), pikkujääkauden (LIA, 1550 - 1750) ja viimeaikaisen ilmastomme (MOD, 1850 – 2012) – keskimääräisiä kuivuusindeksejä. Kuvassa alimpana olevasta indeksikuvaajasta en viimeaikaisen ilmastomme osalta keksi mitään hätkähdyttävää.

Kuva 3
OWDA-sarjan tekijät ovat olleet laatimassa myös kahta aiemmin mainittua sarjaa, joiden kanssa se ehkä jo muodostaa kokonaisuuden, jonka perusteella voisi arvioida koko pohjoisen pallonpuoliskon tai ainakin sen keskileveysasteiden sadantaa ja kokonaishaihduntaa sekä arvuutella niihin vaikuttaneita luonnollisia syitä. Nuo syyt, joita lienee melkoinen liuta alkaen merien pintavesien lämpötilan, pilvisyyden, auringon aktiivisuuden, maan kuoren vulkaanisen toiminnan ja ihmisperäisen vaikutuksen vaihteluista, voivat olla muutostaajuuksiltaan niin pitkiä, että moderneista säämittaussarjoista niistä paljastuu vain pieni osa. Tällöin kenties merkittävät ilmastoamme muuttavista ja sen vaihtelevuuteen vuosikymmenten tai -satojen aikana vaikuttavista tekijöistä jäävät vain niiden varassa analysoivilta huomaamatta.

Niinpä ei ole ihme, että julkaisun mittavan tutkijajoukon toiseksi nimeksi päässyt ja lähinnä ilmastomallintajana tunnettu Richard Seager toteaa Columbian yliopiston omassa tutkimustiedotteessa seuraavaa:

Ilmaston vaihtelussa yleensä esiintyy jaksoja, jotka kattavat koko maailman luoden märkiä jaksoja jonnekin ja kuivia jossain muualla. Kun otamme tarkasteluun lustoihin pohjautuvat ilmaston vesirekonstruktiot kolmelta pohjoisen pallonpuoliskon mantereelta, voimme nyt helpommin nähdä nämä kuviot ja tunnistaa tuon vaihtelun aiheuttajat.

On huojentavaa lukea ainakin yhden ilmastomallintajan tunnustavan epäsuorasti, että ilmastollisessa vaihtelussa on vielä paljon selvitettävää alkaen niistä merkittävistä tekijöistä, joita ilmastopolitiikkamme perustana olevat mallinnukset eivät kykene toistamaan eivätkä siksi myöskään ennustamaan.

Minulle tästä OWDA-sarjasta jäi mieleen pari yksinkertaista toteamusta vähän laajemminkin. Ensinnäkään ei mitään uutta auringon alla. Ilmastollinen vaihtelu ääri-ilmiöineen lienee paljon laajempaa, kuin lyhyitä mittaussarjojamme tarkastellessa kuvittelemme. Mahtaisiko tuo vaihtelu selittää liki kaiken sen, mitä ilmastossa on viime vuosikymmeninä tapahtunut? Siis myös sen historiallisesti melko pienen ja harmittoman muutoksen, mitä kovin politisoitunut ilmastotutkimuksen valtavirta YK:n johdolla koettaa syntiemme seuraukseksi selittää.


OWDA-sarjan laatimisessa merkittävä osuus on ollut myös suomalaisella ilmastohistoriallisella tutkimuksella. Muutamat pisimmälle menneisyyteen ulottuvista lustosarjoista tulevat Suomesta, ja siksi on tietysti hienoa joskaan ei mikään suuri yllätys, että sarjan julkaisupaperin kirjoittajajoukosta löytyvät Järvi-Suomen mäntyjen lustoista vuonna 2014 tutkimuspaperin julkaisseet Samuli Helama ja Mauri Timonen. Tuosta tutkimuksesta Ilmastorealismikin kertoi tässä bloggauksessa vähän eri näkökulmasta.

22 kommenttia:

  1. Huh huh, ei auta, suurkaupungit jäävät veden alle tietää mm. Ilta-Sanomat...on tämä aika raskasta tuubaa, mutta tottakai odotettavissa...

    calculator

    VastaaPoista
  2. Kyllä tämä on kuin pahinta painajaisunta, mutta eiköhän Pariisin ilmastokekkerien jälkeen helpota, kun tuskin pystyvät pahempaa helvettiä prediktoimaan.

    Katsotaan sen j'älkeen kuka parhaiten nauraa, vai kykenevätkö ennustamaan vieläkin tuoisampia maailmanloppuja kerran pari päivässä.

    http://ilmatieteenlaitos.fi/ajankohtaista/116296519

    Ilkka

    VastaaPoista
  3. Sadannan vaihteluita lieneekin vaikeampi ennustaa kuin planeetan keskilämpötilaa, jälkimmäinen on globaali keskiarvo ja edellinen aina paikallinen hommeli.

    -L4

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos planeetalle voidaan (?) laskea keskilämpötila, niin miksei myös keskisadantaa?

      Antero

      Poista
    2. Sadannalle se taitaa olla jopa helpompi, kun on kyseessä enempi kaksiulotteinen ilmiö, tulee maahan asti.

      Tapsa

      Poista
    3. Antero kai sen laskea voi mutta ennustaako se mitään tulvimisesta tai kuivuudesta paikallisesti, enpä tiedä.

      -L4

      Poista
    4. Eihän tuo keskilämpötilakaan mitään ennusta. Mikä on pointtisi?

      Tapsa

      Poista
    5. Ennustaminen on helppoa kuin heinänteko, niiden toteutumisesta on vain surullisia esimerkkejä, mutta asiaa oli alotus, ja näkyy olevan antikonsensusta ilmassa, joten ehkä maailmanloppu ei vielä tulekkaan Pariisin pippaloihin mentäessä.

      http://advances.sciencemag.org/content/1/10/e1500561.full

      Ilkka



      Poista
    6. Paikallinen ilmastoennustaminen on paljon vaikeampaa kuin globaalin keskilämpötilan ennustaminen. Ja vääräleuoille tiedoksi että jälkimmäinenkään ei ole ihan helppoa lyhyellä aikavälillä.

      -L4

      Poista
    7. Jassoo, nyt on keksitty asia, jonka ennustaminen pitkässä juoksussa on helpompaa kuin lyhyessä. Tämä on ensimmäinen laatuaan. Sääenneusteissa lienee "hiukan" toisin.

      Sanoo vääräleuka Tapsa, kyllähän sinä jo minut tunnet.

      Poista
    8. Globaalin sademäärän anomalia 1900 - 2010:

      https://www.ncdc.noaa.gov/sotc/service/global/global-prcp-anom/201001-201012.gif

      Wade

      Poista
    9. "Globaali keskilämpötila" ei ole lämpötila vaan abstrakti lukuarvo (ts. käsite), joten en ymmärrä mitä käytännön merkitystä sen ennustamisessa oikein on. Ei kukaan tunne "globaalia keskilämpötilaa" kasvoillaan kun astuu ovesta ulkoilmaan. Eikä se voimista myrskyjä tai sulata jäätiköitä tai *aiheuta* mitään muutakaan.

      Poista
    10. No onhan toki paljon helpompaa ennustaa 100 vuoden päähän kuin ensi viikolle. Minä ennustan nyt, että 10.11.2115 Turussa koetaan ennätyksellinen raekuuro n. kello 14 ja 16 välillä. Minulle voi sitten tulla valittamaan, jos ei osunutkaan kohdalleen.

      Poista
    11. Minä ennustan että joulukuun alussa suomeen saapuu tuhansittain ilmastokrapulaisia ilmastoasiantuntijoita Pariisista ja saamma kuulla kootut selitykset 50% todennäköisyydellä.

      Jos meidän nilkit seuraavatkin Obamaa, se ei riitä globaaliin konsensuksen saavuttamiseksi, ja muutenkin sana konsensus on muuttunut vitsiksi.

      http://www.thegwpf.com/editorial-obama-leads-but-no-one-follows-in-climate-change-fight/

      Ilkka

      Poista
    12. Niin että lyhyen ajan ennustaminen on muka vaikeempaa kuin pitkän ajan ennustaminen? Ilmasto on kuitenkin vain säiden keskiarvo, ja säitä ei pystytä ennustamaan kunnolla edes viittä päivää, mutta sitte muka osataan kertoa asteen tarkkuudella mikä lämpö on sadan vuoden päästä, ellei heti anneta kaikki raha ja valta YK:lle... hohhoijjaa...

      Poista
  4. Miamissa nousuvauhti on n. 20 cm/vuosisata, mutta nopea vaihtelu on melkoista. En tiedä noita maankorkeuksia, mutta meren nousuvauhti on jenkkilässä nopeinta koillisrannikolla. New York ja Boston ovat kyllä vaarassa, jos kovin alavalla ovat. Siellä vauhti on n. 30 cm. vuosisadassa.

    Länsirannikolla ei pitäisi olla mitään ongelmaa, kun vauhti on vain n. 10 cm vuosisadassa.

    Tapsa

    VastaaPoista
  5. Juuri joku somalipomokertoi, että siellä ennen kuivuuskaudet toistuivat 5 v välein, mutta ilmastonmuutos on tihentänyt välejä. Kuulostaa kerjuulta Pariisissa, mutta onko Mikolla valmiina tilastoja Somalian kuivuudesta? Miten lie totuuden kanssa, kun Sahelissa sateet ovat lisääntyneet? Somalia on sen jatkona.

    Tapsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katselin CRU TS -sarjasta alueen 0 -12 N ja 40 - 52 E sadantatiedot. Somalia, Somalimaa ja itäinen Etiopia mahtuvat tuolle alueelle. Ei siellä kummempaa trendiä ainakaan silmämääräisesti näy viimeisen reilun 100 vuoden ajalta. No, vuosina 1935 - 1950 oli selvästi kuivempi jakso, mutta 2000-luvulla on oltu samalla tasolla kuin 100 vuotta sitten.

      Poista
    2. Niin, tästä vuosituhannestahan tämä jäppinen puhui. Pelkkä rahankiilto silmissä, kuten arvelin. EU kyllä maksaa.

      Tapsa

      Poista
    3. Mutta niin vain vaikka Demokraatissa - tavallaan ihan toista kysymystä käsittelevässä - uutisessa ...

      http://demokraatti.fi/eiko-suomen-kannattaisi-auttaa-ihmisia-lahtomaissa-avustusjarjeston-johtaja-somalimaasta-ihmettelee-kehitysapupolitiikkaa/

      ... on tällainen kohta:

      "Juuri tällä hetkellä Somalimaata vaivaa kova kuivuus. Maatalous on koko Somalian toiseksi tärkein elinkeino huolimatta siitä, että maa on enimmäkseen kuivaa puoliaavikkoa.

      – Maanviljelijät ovat luottaneet sadekausiin, mutta ilmastonmuutoksen takia ne kestävät yhä vähemmän aikaa, vain toukokuun puolivälistä kesäkuuhun, Jama kertoo."

      Ilmastonmuutokseen viittaaminen alkaa (tällaisissa uutisissa) olla paitsi aina luvallista niin oikeastaan jo pakollista.

      Poista
  6. Mihinkäs tämä Jemenin hirmumyrsky kuivui? Ensin sitä kailotettiin urakalla ja monen vuoden sateen tulevan kerralla, sitten kuulin sen hiipuvan, mutta sen jälkeen en olekaan kuullut yhtään mitään. Tuliko edes tihkusadetta alueelle?

    Tapsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipa se jonkin verran tuhoja sai aikaan, rannikolla. Täältä voi lukea vähän tarkemman selostuksen (på engelska).

      Poista