Ilmastosopulien kohtalo Britanniassa

Yhdistyneen Kuningaskunnan äänestäjät antoivat jatkomandaatin nykyiselle pääministeri David Cameronille eilisissä (7.5.2015) parlamenttivaaleissa. Minulla on ollut ristiriitaisia käsityksiä Cameronin hallituksen politiikasta, sillä se on ollut makuuni epärealistista ja turhan idealistista erityisesti seuraamieni ilmasto- ja energiapolitiikan suhteen. Edellisten vaalien jälkeenhän Cameron julisti johtavansa maailman vihreintä hallitusta.

Pilapiirtäjä Josh aavisti Ed Daveyn kohtalon jo 2014

Paljon on kuitenkin tapahtunut viimeisen viiden vuoden aikana myös Britanniassa. Ilmasto ei ole lämmennyt sen paremmin globaalisti kuin paikallisestikaan, vaikka ilmastomallinnukset ovat sellaista luvanneet. Lumisateet eivät jääneet historiaan, vaan britit ovat kokeneet muutaman pakkasenpureman talven lumimyräköineen ja muutaman viileän kesänkin. No, noissahan ei ole mitään uutta.

Mutta uutta on siinä, että varsinkin vähävaraisemmat britit ovat huomanneet ”ilmastonmuutoksen” vaikutuksen kahdella tavalla. Ensinnäkin energialaskut ovat kasvaneet merkittävästi, ja tämä ilmiö on tuonut mukanaan uuden ilmiön – ns. energiaköyhyyden. Sillä tarkoitetaan sitä, että vuosituloista yhä suurempi  osa – ja sietämättömän suuri – menee sähkö- ja lämmityskustannuksiin. Se johtaa yhä useampien kohdalla energialaskujen maksukyvyttömyyteen ja lopulta sähkö- tai kaasulaskujen maksamattomuuden vuoksi energianjakelun katkaisuun. Ilmiö ei johdu ilmastonmuutoksesta vaan ilmastopolitiikasta ja sille alisteisesta energiapolitiikasta. Selvästi ihmisperäistä vaikutusta siis.

Toiseksi melkoinen osa briteistä on ärsyyntynyt tuulivoiman kasvattamiseen, jolla olematonta ilmaston lämpenemistä on koetettu taklata. Ihmiset ovat harmistuneet siihen, kun tuuliparoonit ovat pystytelleet kreivien, herttuoiden ja lordien omistamille maille (tietysti hyvää maanvuokraa vastaan) isoja tuulivoimaloita, jotka ovat vieneet tavalliselta kansalta niin kansallismaiseman kuin luonnon äänet. Kansalle on lisäksi alkanut valjeta, kuka nuo menetykset puntina paroneille lopulta maksaa.

Niinpä seuraavat lehdistöjutut eivät ole kovin yllätyksellisiä. Niillä muuten voitettiin ne Cameronin konservatiivipuolueen saamat viimeiset äänet. No, tässä pari lyhennettyä otosta niistä: 

1. Arviot siitä, että David Cameronin konservatiivipuolue saattaisi lopettaa ilmastonmuutosministeriön, jos se voittaisi vaalit, kasvavat (The Sunday Times 5.5.2015).
2. Pääministeri Cameron heittää roskikseen tulevat tuulivoimatukiaiset, ja antaa paikallisille ihmisille lopullisen sananvallan tuulivoimaprojektien toteuttamisesta, jos tulee valituksi (County Times 7.5.2015).

Ennen vaaleja tehdyissä mielipidetiedusteluissa ilmastonmuutokseen tai lämpenemiseen liittyvät huolet olivat brittien mielestä häntäpäässä. Näinhän asia on mittausten mukaan myös muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Australiassa, jossa käytiin pari vuotta sitten ns. ilmastovaalit, asiaa lobannut työväenpuolue kärsi murskatappion. Sama tilanne nähtiin jo useita vuosia sitten Kanadassa.

Yhdistyneen kuningaskunnan parlamenttivaalien 2015 tulos

Niinpä ei ole ihme, että vaalien suurimmat häviäjät olivat kuningaskunnan oudon ilmastolain ja erikoisen ilmastonmuutosministeriön hallitusaikanaan perustanut Työväenpuolue (-26 paikkaa) huolimatta oppositioasemastaan ja Cameronin konservatiivien hallituskumppanina toiminut  Liberaalidemokraatit (-49 paikkaa), joka nykyisen Kokoomuksemme lailla profiloitui kaikkein vihreimpänä vaihtoehtona lukuun ottamatta kääpiömäistä Vihreää puoluetta, johon vain harva luottaa.

Saattaa olla, että Liberaalidemokraattien taru loppuu kokonaan seuraavissa tai sitä seuraavissa vaaleissa. Suurimman menetyksensä kyseinen puolue nyt koki, kun sen yksi näkyvimmistä ministereistä, ilmastonmuutosministeri Ed Davey, kadotti järkyttävän ison äänien menetyksenseurauksena oman vaalipiirinsä luottamuksen ja putosi parlamentista. Siitä tuo bloggauksen kuvitus. Samoin kävi usealle näkyvälle ilmastonmuutoksella kampanjoilleelle työväenpuolueen parlamentaarikolle. Kansa ei alarmistista sanomaa siis uskonut. Enkä oikein usko pääministeri Cameroninkaan enää julistavan seuraavaa kabinettiaan maailman vihreimmäksi, vaikka voittajan on luultavasti mahdotonta kääntää takkiaan kokonaan.

Jäänpä seuraamaan, muistaako David Cameron vaalilupauksensa uudella hallituskaudellaan. Nuo asiat ovat mielenkiintoisia ja ajankohtaisia myös meillä, sillä vähän samankaltaisiin asioihin joutuu uusi hallituspohja ottamaan kantaa ohjelmaneuvotteluissaan. Mitä tehdä ympäristöministeriölle? Ja lopettaako tuulivoiman tuettu kasvatus nykyiseen 2500 MW:n nimellistehokiintiöön, vai pitäisikö kiintiötä peräti laskea? No, muutaman viikon kuluttua tiedämme enemmän.