Ilmastonmuutos tappaa aiempaa enemmän ihmisiä - eikun ...

Viime vuosina varsinkin ilmastoasioita esiin tuovat poliitikot mutta myös jotkut ilmastotutkijat ovat nostaneet keskusteluun sään ääri-ilmiöt. Ne on usein esitetty yleistyvinä vitsauksina, jotka johtuvat ihmiskunnan aiheuttamasta katastrofaalisesta ilmaston lämpenemisestä  (CAGW) muuttumisesta. Tarkoituksena on siis todistaa, että tuho on jo alkanut, vaikka lämpömittarit osoittavat lyhyen lämpenemisen pysähtyneen jo viime vuosituhannen puolella. Aivan erityisesti nuo "ilmastotuho on jo täällä" -puheet ovat voimistuneet Yhdysvalloissa presidentti Obaman hallinnon sisältä. Presidentti itse ja ulkoministeri Kerry käyttävät asiaa paitsi retoriikassaan myös ulkopolitiikassaan. On tietysti selvää, että mediakin seuraa maailman huippupoliitikkojen aihevalintoja tarkasti varsinkin, kun niitä tukevista dramaattisista myrskykuvista saa hyvin myyviä etusivun juttuja.

Tohtori Indur M. Goklany

En nyt lähde referoimaan julkaisuja, jotka todistavat aivan päinvastaista. Totean vain, että edes IPCC ei parissa viimeisessä isossa julkaisussaan - äärisäähän keskittyneessä SREX-raportissa ja 5. arviointiraportissaan - ole todennut sään ääri-ilmiöiden merkittävää yleistymistä. Katsotaan asiaa toisesta näkökulmasta ja - vaikka se tuntuu huvittavalta - Yhdysvaltain hallinnon sisältä. Otetaan Yhdysvaltain sisäministeriön pienen virkamiehen, tiede- ja teknologiapolitiikka osaston projektitoimiston apulaistoimistopäällikön, avaama näkökulma asiaan. Tehtävää hoitavan tohtori Indur M. Goklanyn tutkimuspaperi Journal of American Physicians and Surgeons -julkaisussa vuonna 2009 avasi äärimmäisten sääilmiöiden aiheuttamia kuolemantapauksia maailmalla ja Yhdysvalloissa vuosina 1900 - 2008. Jos äärimmäiset sääilmiöt olisivat nykyisin aiempaa yleisempiä tai aiempaa vaarallisempia, sen pitäisi tietysti näkyä myös kuolleisuudessa.

Rehellisenä tutkijana Goklany käytti raakadataa - siis adjusteeraamatonta sellaista. On muistettava, että Goklanyn tutkimusdatan ajanjaksona ihmisten määrä on nelinkertaistunut, nuo ihmiset ovat keskittyneet aiempaa enemmän tulva-altteille rannikoille ja keskimääräinen lämpötila on todella noussut paikallisesti useimmilla alueilla muutamasta asteen kymmenesosasta jopa asteeseen. Goklany ei ole suhteellistanut noita asioita, vaan postmodernin ilmastotutkimuksen tavoista poiketen käsittelee dataa sellaisenaan ja ilman validoimattomien tietokonemallinnusten apuja. Tulokset ovat hämmentäviä. Olen seuraavassa käyttänyt kuvia, jotka ovat peräisin Goklanyn tutkimuksen päivityksestä vuosille 1900 - 2010.

Kuva 2

Goklanyn tutkimuksen kuva 2 on aika mykistävä. Se osoittaa, että sääilmiöiden aiheuttama kuolleisuus on pudonnut murto-osaan 100 vuoden aikana. Muutos on vielä dramaattisempi, jos otamme huomioon väkiluvun kasvun ja laskemme äärisään aiheuttamat kuolemantapaukset miljoonaa ihmistä kohden. Kun 1920-luvulla sääilmiöt vuosittain surmasivat 241 ihmistä miljoonasta, on suhde parin viimeisen vuosikymmenen aikana ollut viidestä kuuteen ihmisuhria per miljoona.  Väheneminen olisi luultavasti vielä tuotakin hurjempi, jos lähes 100 vuotta sitten asioita olisi tilastoitu ja dokumentoitu yhtä hyvin kuin nykyisin.



Kaksi sääilmiötä nousee esiin tappavimpina. Ne ovat järjestyksessä kuivuus (kuva3) ja tulvat (kuva 4), joiden yhteinen osuus 111 vuoden aikana äärisään aiheuttamista kuolemantapauksista on 92 prosenttia. Myrskyt (kuva 5) aiheuttivat seitsemän prosentin verran, ja loput ilmiöt ovatkin sitten marginaalisia.

Kuva 3

Kuva 4

Kuva 5

Päivitetyn julkaisunsa kolmannessa luvussa Goklany asettaa Kerryn mainostaman "maailman suurimman joukkotuhoaseen" perspektiiviin muiden kuolinsyiden kanssa. Kun YK:n terveysjärjestö, WHO, arvioi äärisäiden aiheuttaneen kuolemia vuonna 2002 yhteensä 38 321, aiheuttivat liikenneonnettomuudet yhteensä noin 1,3 miljoonan ihmisen kuoleman - siis 34-kertaisesti. Sodat ja muu väkivalta olivat samana vuonna yli 20-kertaisia tappajia sääilmiöihin verrattuna. Kaikista kuolemantapauksista äärisään osuus oli huikeat 0,07%. Ehkä ne siksi ovat harvinaisuudessaan uutisen väärttejä, mutta maailman vaarallisimmaksi joukkotuhoaseeksi tai Ban Ki-moonin mainostamaksi ihmiskunnan kaikkien aikojen suurimmaksi haasteeksi niissä ei kyllä ole ainesta.

Goklany toteaa mielestäni aivan oikein, että ihmiskunta on kyennyt reilun 100 vuoden aikana sopeutumaan ja varautumaan aiempaa paremmin vaarallisimpiin sääilmiöihin. Meteorologit ja klimatologit tietysti korostavat osuuttaan tässä. On totta, että ainakin osa äärisäistä kyetään ennustamaan muutamia päiviä ja joskus jopa muutamia viikkoja ennakolta, mikä mahdollistaa ennakkovaroituksen ja tarvittavat toimet vaikutusten torjumiseksi. Meteorologeilla onkin siis jonkinlaisia ansioita. Järjestäytyneet yhteiskunnat ovat myös varautuneet varmuusvarastoin ja kansainvälisellä yhteistyöllä sellaiseen hätäapuun, joka ehkäisee katastrofaaliset tappiot jopa vuosien periodeilla. Ja varsinkin länsimaissa yhdyskunnat on rakennettu olki- ja savimajayhteiskuntia paremmin kovaa säätä kestäviksi, kun siihen on ollut varaa ja osaamista.

Aiempaa paremmin äärimmäistä säätä kestävien yhteiskuntien rakentamisen on mahdollistanut 1700-luvulla alkanut tieteellisteollinen vallankumous vapaine tutkijoineen, insinööreineen, teknikoineen, asentajineen ja muine työläisineen. Ja ratkaisevassa asemassa on ollut kyky vapauttaa edullista energiaa kaikkeen kehittämiseen maan sisään vuosimiljoonien aikana varastoituneista hiiliyhdisteistä. Olemme siis ottaneet käyttöön vanhaa uusiutuvaa energiaa tähän valtavaan kehityspyrähdykseen.  

Alunperin intialainen Indur M. Goklany halusi tutkimuspaperillaan vuonna 2009 osoittaa, että ikuinen ilmastonmuutos ei taida olla ainakaan kehitysmaan kansalaisen kannalta isoin ongelma - ei luultavasti edes kymmenen kärjessä. Kehitysmaiden isoin ongelma on vallitseva köyhyys, joka hidastaa kaikkea kehitystä ja pitää ihmiset alttiina niille perinteisille piinoille, jotka kehittyneet länsimaat ovat jättäneet valtaosin historiaan. 

Minä en ymmärrä, miksi Nobelin rauhanpalkinnollakin palkittu Yhdysvaltain nykyinen johto haluaa estää mm. Goklanyn entisen kotimaassa 500 miljoonalta ihmiseltä pääsyn vakaaseen sähköverkkoon, millä olisi ratkaiseva vaikutus koulutusvajeen ja kuristavan köyhyyden poistamisessa. Obaman hallitus nimittäin yrittää kieltää yhdessä hallitsemiensa rahoituslaitosten kanssa edullista energiaa tuottavien hiili- ja kaasuvoimaloiden rakentamisen Aasiassa ja Afrikassa. Rahoitusta jaetaan vain sellaisille voimaloille, joiden tuottamaan energiaan edes rikkailla länsimaalaisilla ei ole varaa markkinaehtoisesti tai köyhtymättä. Väittäisin, että sellaisella politiikalla edistetään kurjuuden jatkumista ja ehkäpä myös muiden merkittävien kuolinsyiden yleisyyttä. Jätän tämän ajatuspolun tähän, mutta siitä vaan jatkamaan kehitysmaiden todellisten ongelmien ratkaisua kommenteissa.

Tohtori Goklanyn ansioksi joskus ehkä lasketaan se, että hän melko yksinkertaisella tutkimuksellaan osoitti maailman mahtavien ja median rummutuksen jo täällä olevista katastrofaalisen ilmastonmuutoksen vaikutuksista epätodeksi. Goklany tuskin saa Nobel-palkintoa, mutta tulevaisuuden historiantutkimuksessa hänen pisteensä voivat nousta paljon Obamaa ja Kerryä korkemmiksi.