Etelän ja pohjoisen jää- ja lumikatsaus

Antarktikan jääpeite 21.3.2012. Vihreä
viiva kuvaa keskimääräistä jään rajaa.

Etelämantereen kesä on kääntynyt syksyyn. Kaikista synkistä ennustuksista huolimatta tänäkään vuonna ei nähty mitään katastrofaalista sen paremmin Etelämantereen jäätikön kuin sitä ympäröivän merijäänkään suhteen. Viimeiset tutkimukset kertovat alueen jäätikön pysyneen ennallaan huolimatta siitä, että kaikkien IPCC:n käyttämien ilmastomallien mukaan sen pitäisi sulaa ennätysvauhtia, jonka rikkoo vain tulevien vuosien entistä hurjempi sulaminen.

Etelämannerta ympäröivä jääkään ei sulanut kokonaan kesän aikana. Se pysyi pitkäaikaisia keskiarvoja laajempana, kuten voit oikealla olevista kuvista havaita. Monille pingviineille se taisi merkitä kesän pesintäkauden aikana tavanomaista pidempää kävelymatkaa pesimäalueilta avomerelle. Niinpä en hämmästyisi lähitulevaisuudessa jutuista, joiden mukaan ilmaston lämpenemisen aiheuttama kasvanut merijää Antarktikalla on tappanut avoimelle merelle pyrkineitä pingviinejä. Mutta vastapainoksi haluan lohduttaa vihreitä lukijoitani sillä, että kasvaneen merijään ansiosta ainuttakaan jääkarhun ruumista ei löydetty viime vuonna koko mantereelta.

Kun Etelämantereella oli vähän aikaa sitten keskikesä, olemme täällä pohjoisella pallonpuoliskolla kokeneet talven. Se on kaiketi ollut aika tavanomainen, vaikkakin paikalliset vaihtelut ovat olleet tietysti aika isoja. Mutta vaihtelukin kyllä kuuluu normaaliin pohjoisen talveen.

Pohjoisen merijäätä (kuva 20.3.2012) on tavanomaista
vähemmän Barentsin merellä ja tavanomaista enemmän
Labradorinmerellä ja Beringinmerellä.

Pohjoisen pallonpuoliskon suurimmalla jäätiköllä ei ole havaittu mitään erikoista. Grönlanti on saanut lunta normaalisti tänäkin vuonna, eikä mittaustuloksiin perustuvissa tutkimuksissa havaittu kiihtyvää sulamista tai muutakaan hälyttävää. Ainakin osittain Grönlannin jäätiköt näyttävät jopa kasvavan, vaikka IPCC:n käyttämät tietokonemallinnukset kertovat ennenäkemättömästä sulamisesta, jota tosin ei ole vielä kyetty mittauksin havaitsemaan.

Punaisella esitetty vihreiden ennustama pohjoisen
merijään katoaminen.

Pohjoisen merijää, joka IPCC:n käyttämien asiantuntijoiden mukaan on kuolemanspiraalissa ja saattaa kadota kokonaan jo ensi kesän aikana, ei totellut tietokonemalleja vaan kasvoi ennätyslaajuuteensa sitten kesän 2006 ennätysmäisen sulamisen. Yleensä pohjoisen merijään kasvu vaihtuu sulamiseen kevätpäivän tasaukseen mennessä, mutta tänä vuonna on toisin. Merijään laajuuden huippu saavutettaneen tänä vuonna vasta huhtikuun alussa, jolloin se voi jopa ylittää pitkäaikaisen keskiarvon. Edessämme on siis kaikkien aikojen sulamisten äiti, kun normaali merijää katoaa vihreiden ennusteiden mukaisesti tämän vuoden aikana pohjoiselta pallonpuoliskolta. Ilmastorealismia-blogi seuraa asiaa epäluuloisen tarkasti muutaman kuukauden välein, sillä viereisestä merijään laajuuden kuvaajasta ei kuolemanspiraalia vielä löydy.

Pohjoisen pallonpuoliskon lumipeitteen laajuus
18.3.2012. Vihreällä viivalla on merkitty
keskimääräinen laajuus.

Euraasian lumipeitteen laajuus vuodesta 1967 alkaen
Rutgersin yliopiston mukaan

Lumisuudenkin osalta pohjoisen talvi on hiponut mitattuja ennätyksiä, kuten viereisestä kuvasta näet. Tätä on selitetty Jäämeren vähäisellä jäällä. Siis avoin meri pohjoisessa aiheuttaa runsaampia lumisateita vähän etelämpänä. Selitys on kyllä kummallinen, sillä tänä vuonna jäätä on ollut noin normaali määrä. Ja kaikkein kovimmat lumisateet on nähty Alaskassa ja Siperian koillisosissa, joita ympäröivät merijääalueet ovat olleet ennätyslaajoja. Mutta ehkä ilmaston lämpeneminen aiheuttaa tällaisia ilmiöitä ilmastomalleissa, jolloin ne varmaan ovat totta cityvihreiden virtuaalimaailmassa.

Euraasian lumipeitteen laajuus oli tänäkin vuonna normaali. Ilmaston lämpeneminen ei tuossa vieressä alla olevassa Rutgersin yliopiston ylläpitämässä tietokannassa näy.  Viisi kahdeksasta lumisimmasta talvesta viimeisen 45 vuoden aikana on mantereellamme nähty 2000-luvulla. Yleensähän lumi liitetään kylmään ilmaan, tosin ilmastoalarmistit ovat nyt viime vuosina yrittäneet kytkeä sitä ilmaston lämpenemiseen. Suomen kannalta olisi tietysti huolestuttavaa, jos lämpenevä ilmasto merkitsisi meille lumisempia talvia ja kenties kesiäkin.

Kaikki tietysti muistavat Suomen talven, jota hallitsi varsinkin maan eteläosissa lämmin loppuvuosi 2011 ja luminen sekä ajoittain kylmä alkuvuosi 2012. Lämpimän alkutalven aikana oli aika vähän lunta, kun taas lopputalvesta sitä oli riittävästi.

Merijään osalta talvi oli onneksi helppo, mutta kaikenkaikkiaan se taitaa kuulua keskinkertaisten joukkoon. Ehkä Helsinginkin sinivihreän kaupunginjohdon kannattaisi jo kolmannen peräkkäisen lumitalven jälkeen epäillä Ilmatieteenlaitoksen pääkoijaria, jonka vuonna 2005 antaman lausunnon mukaan ”luminen talvi on tulevaisuuden Suomessa harvinaista herkkua. …”.

Hyvää kevättä kaikille lukijoille! Mäkisen kissatkin odottavat sitä yhä vilkaampina.