Uskoako skotlantilaista heinää vai EU-byrokraattia?

Euroopan Unionin komissio luonnollisesti seuraa tieteellistä tutkimusta. Silmiini sattui komission jakama uutinen tutkimuksesta, jossa selvitettiin Skotlannin alueen rantaniittyjen kasvilajien

Kuva 1: Machrihanishin niittyjä ja dyynejä heinäkuussa 2015

levinneisyysmuutoksia 1976 – 2010. Kuvassa 1 on alueen tyypillistä rantamaisemaa.

Komission uutisen kirjoittanut virkamies oli päätynyt uutisen lopussa melko erikoiseen johtopäätökseen tai kysymykseen, mutta siitä lisää bloggauksen lopussa. Kun kerran komissio julkaisee uutisen, täytyy sen olla tärkeä. No, katsotaan, mistä on kysymys.

Robin I. Pakemanin johtama yli 20-henkinen tutkijaryhmä kartoitti pääosin vuonna 2010 rantaniittyjen kasvillisuuden melko kattavasti ympäri Skotlannin rannikon ja saariston, kuten alla oleva kuva 2 osoittaa. Kartoitus on sikäli mielenkiintoinen, että samojen alueiden kasvillisuus kartoitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1976 – siis 34 vuotta aiemmin. Pakemanin tutkijaryhmä käytti samoja kartoitusmenetelmiä kuin aiemmat kartoittajat, jotta tulosten vertailu ei kärsisi menetelmäeroista. Työ poiki tutkimuspaperin ”Species composition of coastal dune vegetation in Scotland has proved resistant to climate change over a third of a century”. Valitettavasti se on maksullisen palomuurin takana, mutta seuraavassa lyhyesti ydinasiat.

Kuva 2. Lähes 100 tutkimusaluetta Skotlannin kartalla

Tutkimukselle asetettiin ihan järkevästi kaksi hypoteesia:

1. Nousseet lämpötilat ja sadannan muutokset ovat johtaneet rantaniittyjen lajiston levinneisyydessä siirtymää pohjoiseen.
2. Rantaniittyjen kasvillisuuden muutoksissa näkyy lämpimämmän ilmanalan lajien lisääntymistä.

Tutkimusalojen lajikartoituksen lisäksi tutkijat tietenkin hankkivat paikallisten sääasemien mittausdatan sekä lämpötilan että sadannan osalta. Keskiarvoistettuna tuon datan mukaan kesälämpötila (15 vuoden keskilämpötila ennen kartoitusta) olisi kahden kartoituksen välillä noussut keskimäärin 0,8 °C ja talvilämpötila 0,6 °C. Keskimääräinen vuotuisen sadannan nousu vastaavasti oli noin 50 mm – siis noin 0,13 mm/päivä tai prosentteina 4,7%.

Paikalliset mittaustulokset niin lämpötiloissa kuin sadannassa eivät minun mielestäni näytä yhtä isoja muutoksia, mutta kuvasta 2 on pieniä eroja vaikea hahmottaa. Siinähän joidenkin käytettyjen sääasemien talvilämpötilat ovat kuvattuna paksulla mustalla viivalla, kesälämmöt katkoviivalla ja sadanta ohuimmalla pisteviivalla. Minä en noissa kuvaajissa näe kummoista ilmastonmuutosta – pientä vaihtelua toki – ja sekin on aika vähäistä verrattuna vaikkapa Suomen vastaaviin. Mutta kun se ei nyt ole tässä pääasia, uskotaan, että ainakin osassa tutkimuspalstoista on vähän lämmennyt, ja vettäkin on satanut hieman enemmän.

Mennään pääasiaan, eli hypoteesien testauksiin. Ensimmäinen hypoteesi kumottiin, sillä lajien levinneisyyden siirtymää pohjoiseen ei havaittu. Levinneisyysalueet todellisuudessa siirtyivät vähän etelään, mutta muutokset olivat tilastollisesti merkityksettömiä. Toinenkin hypoteesi kumottiin, sillä eteläisempien lajien runsaus ei ole lisääntynyt tutkimusalueilla. Skotlannin rantaniittyjen kasvillisuus on siis joko tyhmää, tunnotonta tai itsepäistä. Joko se ei usko ilmastonmuutokseen, se ei sitä havaitse, tai sitten se ei siitä välitä ja on vain päättänyt pysyä paikoillaan. Voisivatko nuo kaikki vaihtoehdot olla totta samanaikaisesti?

Pakemanin tutkijaryhmä ei tietenkään vedä yhtä suoria johtopäätöksiä kuin minä, joka koetan kirjoittaa selkeästi ja välillä virtaviivaistaen. Huolellisina tutkijoina he esittävät tutkimuksensa loppukeskustelussa lukuisia mahdollisuuksia niin tutkimuksellisille epätarkkuuksille kuin luonnon olosuhteille, jotka mahdollisesti vaikeuttavat tai hidastavat rantaniittyjen kasviston muuttumista. Noita asioitahan laadukkaassa tutkimuspaperissa pitääkin pohtia. Skotlannin rantaniittyjen ilmaston muuttumisen merkitystä he eivät kuitenkaan aseta kyseenalaiseksi. Sitä voi tietysti ihmetellä, kun tiedämme erilaisista proxytutkimuksista alueen olleen pitkään nykyistä lämpimämpi. Rationaalinen selitys lienee se, että he haluavat saada tutkimusrahaa ilmastonmuutospoliitikoilta jatkossakin.

EU-komission byrokraatti ei ollut tyytyväinen tuloksiin, koska ne eivät täyttäneet hänen ilmastopoliittisia odotuksiaan. Siksi hän haluaa uutisensa viimeisessä virkkeessä jakaa huolensa: ”Kysymys kuitenkin kuuluu, onko tämä [skottien rantakasvillisuuden ilmastonmuutoksen] vastustuskyky lopulta kyvyttömyyttä sopeutua ilmastonmuutokseen, mikä pidemmällä aikavälillä olisi vahingollista?” Ehkä Brysselistä pian annetaan direktiivi, jossa nuo kasvit varmuuden vuoksi määrätään lisääntymään pohjoiseen päin, ettei varmaa vahinkoa tapahtuisi?

Kumpaan tässä nyt sitten uskoisi, skotlantilaisiin heinäkasveihin vai EU-byrokraattiin?