Vuosi 2014 lämpimin ikinä mitattu - haukottaa...

Tuolla otsikolla Yle kertoo joitakin asioita. Mutta se jättää jutussaan kertomatta eräitä muita asiaan liittyviä faktoja. No katsotaanpa Ylen uutista vähän tarkemmin. Perinteiseen tyyliin sisennetyt ja kursivoidut jutut ovat lainauksia Yleltä, ja muut ovat minun tai kavereiden kommentteja.

Ylen jutun kuvitusta

Viime vuosi oli maailman tähän asti tilastoiduista lämpimin. Samaan tulokseen tulivat sekä Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa että Yhdysvaltain valtamerten- ja ilmastontutkimuslaitos NOAA.

Niinpä - siis noiden kahden aikasarjan mukaan. Vaan kahden tarkempina pidetyn ja laajemmin ilmakehää mittaavan sarjan, Alabaman yliopiston UAH-sarjan ja Remote Sensing Systemsin RSS-kontrollisarjan, mukaan näin ei ollut. Kummallista, ettei Yle halunnut kertoa jälkimmäistä asiaa? UAH-sarjassa vuosi 2014 oli kolmanneksi lämpimin ja RSS-sarjassa se oli kuudes.

Tilastoissa kymmenen lämpimintä vuotta ovat olleet vuoden 2000 jälkeen, lukuun ottamatta vuotta 1998.
– Voimme odottaa tämän ennätyksen rikkoutuvan uudestaan ja uudestaan, arvioi yhdysvaltalainen ilmastotutkija Brenda Ekwurzel, the Union of Concerned Scientistis -järjestöstä (UCS).

No ennätyksethän on aina tehty rikottaviksi. Ehkä se onnistuu tulevaisuudessakin adjusteeraamalla menneisyyttä kylmemmäksi. Mutta varoittaisin menemästä liiallisuuksiin, sillä valheellakin on rajansa.

Aika hassua on, että auktoriteetiksi oli otettu UCS:n tuntematon tutkija tai oikeastaan poliittinen lobbari. No, minulla on juttu kyseisen poliittisen järjestön huolestuneesta jäsenestä täällä.

Aiemmat ennätyksellisen kuumat vuodet olivat vuodet 2005 ja 2010.

Kuva lainattu Paul Homewoodin blogista.

Yleltä jäi kertomatta, paljonko lämpimämpi vuosi 2014 oli Nasan GISS- ja NOAA:n NCDC-sarjan mukaan verrattuna aiempiin ennätysvuosiin. Erot olivat huikeat 0,02 ja 0,04 astetta vastaavasti. Kun lämpötilan paikallinenkin mittaaminen on asteen sadasosan tarkkuudella vaikeaa, on alueellisessa mittaamisessa tietysti huomattavasti isompia ongelmia ja virhelähteitä. NOAA kertoo oman globaalin keskiarvonsa virhemarginaaliksi  ± 0.09°C. Minä en noin pieneen marginaaliin usko (suuruusluokka ± 0.5°C voisi olla uskottavampi), mutta teeskentelen nyt hetken pitäväni sitä uskottavana. Viereisessä kuvassa ovat GISS-sarjan vuosikeskilämpötilan poikkeamat vuosien 1951-1980 keskiarvosta. Punaisilla viivoilla on merkitty tuo virheraja. Kun ne otetaan huomioon, vuosi 2014 saattoi olla lämpimin tai ainakin 10 lämpimimmän joukossa. Se oli virheet huomioiden oikeastaan vain vuosia 1999 ja 2000 lämpimämpi.

Asteen sadasosilla ei siis ole tilastollista merkitystä tässä ilmastohumpassa, jota meille melkoisen kritiikittömästi soitetaan mediassa. Mutta viereinen kuva kertoo sen vakavasta riitasoinnusta. Siihen on kuvattu mustilla palloilla ja sinisillä neliöillä säähavaintoluotauksista sekä satelliitimittauksista laskettu keskilämpötilapoikkeama ja murtoviivoilla ilmastomallinnusten ennustama poikkeama. Paksu musta viiva on jälkimmäisten keskiarvo. Punaiset nuolet kertovat hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) luottamusasteen eri raporteissa ihmisperäisen ilmastovaikutuksen varmuudesta.

Kun tuo varmuus perustuu vain mallinnuksiin, on hämmästyttävää, että se on kasvanut, vaikka mallinnusten ennustaman ja mitatun lämpötilan ero on revennyt hurjaa vauhtia yli puolen asteen suuruiseksi. Tämä asia olisi uutisoinnin arvoinen, sillä me teemme ilmasto- ja energiapolitiikkaa selvästi liian kuumina käyviin mallinnuksiin luottaen.

Ansaitsisimmeko me yhteisesti rahoittamaamme mediataloon toimittajia, jotka viitsisivät tehdä edes vähän taustatyötä, yrittäisivät pohtia merkittävyyksiä ja joskus kirjoittaisivat ilmastopolitiikan ja todellisuuden kasvavasta ristiriidasta?