Suomen valtion tuulivahinko ja keskustaministerin arviointivirheen hinta

Energiapolitiikka ja ilmastopolitiikka ovat nopeasti nousemassa yhdeksi huhtikuun eduskuntavaalien teemoista. Tästä on nähty merkkejä lehtikirjoittelussa ja mm. tässä energia-alan professorien poliittisessa puffauksessa. Keskityn tässä bloggauksessa enemmän energia-asioihin yhden pienen joskin kalliin sektorin osalta, ja palaan ilmastopolitiikkaan aivan lyhyesti kirjoituksen lopussa.

Ainolan juttu osa 1

Olli Ainolan koko aukeaman juttu ”Rahat eivät riitätuulitukeen” tiistain 20.1.2015 Iltalehdessä on melko kattava selostus niistä arviointivirheistä, joita tehtiin sekä Kiviniemen että Kataisen hallituksissa. Nuo valtavan isot arviointivirheet koskivat niin tulevaa sähkön hintaa kuin korkotasoa, joilla on melkoisesti merkitystä ainakin sähkön tuotantoa harjoittaville yhtiöille. Oheisista kuvista, jotka suurenevat klikkaamalla, voi lukea yhden viimeisen tutkivaa journalismia harrastavan toimittajan hyytävän analyysin.

Mari Kiviniemen (Kesk) hallituksen elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (Kesk) ajoi läpi energiapaketin – ns. risupaketin – jossa päätettiin tuulivoiman tuotantotuet seuraavaksi 12 vuodeksi.  Niistä on nyt tullut Suomen veronmaksajille melkoinen menoautomaatti. Me nimittäin maksamme tämän vuoden loppuun asti

Ainolan juttu osa 2

takuuhintana peräti 105,30 euroa jokaisesta tuuliturbiinilla tuotetusta megawattitunnista ja ensi vuodesta alkaen 83,50 €/MWh.  Tuulisähkön tuottajalle tuo syöttötariffina tunnettu sähkön markkinahinnan ja takuuhinnan välinen erotus, joka on ollut ja tullee pitkään olemaan yli kaksinkertainen verrattuna markkinahintaan (vuonna 2014 keskimäärin 36 €/MWh), takaa täydellisen riskittömyyden, mikä ei ole aivan tavanomaista yrittämisessä. Tuulivoimasta on tullut yksi Suomen subventoiduimmista hyödykkeistä.

Ainola käsittelee kirjoituksessaan myös tuulivoiman kotimaisuusastetta, jonka piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan nousta peräti 80-prosenttiseksi. Investointikustannuksista se on vain 30%, ja käyttömenot mukaan lukien se Ainolan selvitysten mukaan nousee hiukan yli puoleen. Minä epäilen noidenkin lukujen olevan yläkanttiin. Selvää kuitenkin on se, että tuulivoimalla ei lisätä energiasektorimme kotimaisuusastetta lainkaan.

Ainolan juttu osa 3, Soininvaaran älähdys

Ainola lainaa Energiaviraston johtaja Pekka Ripattia, joka on huolissaan siitä, riittävätkö rahat tuulivoiman tukiaisiin. Ripatin mukaan vuotuiset tuet nousevat 200 miljoonaan euroon, ja niitä on maksettava nykyisten säädösten mukaan huhtikuuhun 2021 asti. Kun Kataisen hallitus vielä lisäsi Kiviniemen hallituksen tuulivoimatavoitetta, summat voivat hyvin nousta tuostakin – kentien 300 M€:n vuositasolle, ellei mitään tehdä. Eikä tuossa valitettavasti olleet vielä kaikki kulut. Mukaan olisi laskettava myös se varavoiman rakentaminen, jota tarvitaan kovin epätasaisesta tuotannosta tunnetun tuulivoiman vaihtelun tasaamiseksi verkossa. Sen kuluja en osaa arvioida, mutta melkoinen määrä isoja dieselgeneraattoreita siihen tarvitaan. Niitäkään eivät tuulivoimaloiden omistajat maksa.

Ainolan juttu osa 1, Näkökulma

Tuulivoiman oma etujärjestö, Suomen Tuulivoimayhdistys ry, antoi eilen 21.1.2015 tiedotteen. Seuraavassa on muutamia otteita siitä sisennettynä ja kursivoituna:

Vuoden 2014 tuulivoimatilastot ovat monelta osin ennätykselliset. Viime vuoden aikana Suomeen rakennettiin 184 MW uutta tuulivoimakapasiteettia, 59 uutta voimalaa. Rakennettu määrä kasvattaa maamme tuulivoimakapasiteetin 627 MW:iin ja 260 tuulivoimalaan. Tuulivoimalla tuotettiin viime vuonna yli miljardi kWh sähköä. Tämä tarkoittaa tuulivoimatuotannon 43 prosentin kasvua verrattuna vuoteen 2013, jolloin Suomen tuulivoimatuotanto oli yhteensä noin 0,8 miljardia kWh.

Aivan, melkoisia ovat kasvuluvut. Helppo raha houkuttelee. On kuitenkin muistettava, että Suomen sähköntuotannosta tuulivoima edelleen edustaa vain noin prosenttia. Ja tyynenä talvipäivänä, jolloin pakkanen paukkuu ja sähkön tarve on suurin, tuulivoiman osuus putoaa promilleluokkaan. Sen merkitys siis sähkön saannin turvallisuudelle on onneksi edelleen hyvin vähäistä.

Tällä hetkellä tuulivoimarakentaminen on maassamme vilkasta ja tuulivoiman tulevaisuus näyttää valoisalta. Rakenteille on tulossa suuri määrä hankkeita. Kuluvan vuoden aikana Suomeen arvioidaankin rakennettavan yli 300 MW uutta tuulivoimakapasiteettia. Positiiviset tulevaisuudennäkymät voivat kuitenkin vaarantua, mikäli Suomeen ei saada mahdollisimman varhaisessa vaiheessa 2030 tavoitteita uusiutuvalle energialle.

Viimeinen virke yllä kertoo Tuulivoimayhdistyksen valmistautuvan huhtikuun vaaleja seuraaviin hallitusneuvotteluihin. Suomeksi tuo tarkoittaa sitä, että yhdistys haluaa tuulivoimatuille jatkoa ja laajennusta vuoden 2021 jälkeenkin.

”Hyvin käynnistynyt tuulivoimarakentaminen on vaarassa pysähtyä, mikäli uusia tavoitteita ei aseteta riittävän aikaisin. Sitovien tavoitteiden puute näkyy nopeasti hankkeiden rahoituksen saannissa ja sitä kautta uusien tuulivoimahankkeiden suunnittelussa ja rakentamisessa. Uusia hankkeita ei uskalleta käynnistää epävarmassa poliittisessa ilmapiirissä. Harva ala tarjoaa yhtä paljon investointeja Suomeen kuin tuulivoima-ala,” toteaa Suomen Tuulivoimayhdistyksen (STY) toiminnanjohtaja Anni Mikkonen.

Toiminnanjohtaja Anni Mikkonen todistaa lausumallaan, että ilman tukiaisten jatkumista tuulivoimaloita ei tule lisää ainakaan siihen tahtiin kuin nykyisin. Ehkä Mikkonen vihjaa tarvittavan lisää rahaa ja jatkoaikaa syöttötariffiin? Tuulivoimasta siis ei ole tulossa markkinaehtoisesti kilpailukykyistä vielä ainakaan 15 vuoteen. Meitä taidetaan houkutella tappiollisten energiainvestointien jatkamiseen.  Muistutanpa tässä bloggauksestani erääseen aihetta käsitelleeseen tutkimukseen.

No niin, tämäkin bloggaus venähti pitkäksi. Palataan otsikkoon, ja lasketaan keskustaministeri Pekkarisen risupakettipäätöksen hintaa tuulivoimatukien osalta vuoteen 2021 asti. Se näyttäisi asettuvan jonnekin kolmeen miljardin euron suuruusluokkaan. Ei ihme, että Pekkarinen on asiaa pitänyt esillä myös vaalimainonnassaan, sillä osa tuosta rahasta on epäilemättä valunut hänen puolueensa äänestäjille tuulivoimaloiden maanvuokrina ja erilaisina kannustimina maanvuokraukseen.

Tuulivoiman lisäämistä ajaneisiin Vanhasen II , Kiviniemen ja Kataisen hallituksiin ovat osallistuneet seuraavat puolueet: Keskusta, Kokoomus, SDP, Vasemmistoliitto, Vihreät, RKP ja Kristilisdemokraatit. Vain yksi merkittävä puolue puuttuu joukosta. Vaalien lähestyessä on oiva paikka kysyä kansanedustajaehdokkaalta tämän kantaa tuulivoimatukiin. Onko halukkuutta leikata, pitää entisellään vai esimerkiksi tuplata tuki? Kysymystä kannattaa harkita vaikka alla olevaa kuvaa katsomalla. Kuvan laskuri avautuu tästä.

Vihoviimeisenä asiana palaan vielä tuulivoiman kytkentään ilmastopolitiikkaan ja ilmastonmuutokseen. Meillä on iso määrä energiaan ja ilmastonmuutokseen perehtyneitä professoreita ja lobbariryhmiä, jotka yleensä kannustavat tuulivoiman lisäämistä ja useimmiten perustelevat sitä ilmastonmuutoksen torjunnalla. Jostain syystä en kuitenkaan asiaa seuraavana ole vielä löytänyt ainuttakaan laskelmaa, paljonko Suomen superkalliin tuulivoiman lisäämisellä ilmaston lämpenemiseen vaikutettaisiin. Ehkä sellainen laskutoimitus on vain jäänyt tekemättä? Vai olisiko sen tulos niin naurettava ellei peräti olematon, että sitä ei haluta esittää?