Vehnä, uutisointi ja ilmastonmuutos

Ilmaston lämpeneminen leikkaa maailman vehnäsatoa, kertoo Maaseudun tulevaisuus nettisivuillaan 12.1.2015. Lehti viittaa Nature Climate Change -lehdessä joulukuussa julkaistuun artikkeliin, jonka mukaan:

Jos ilmaston lämpenemiseen ei pystytä sopeutumaan ajoissa, maailman vehnäntuotanto alenee keskimäärin kuusi prosenttia jokaista nousevaa lämpöastetta kohti.

Vehnää ilmastonmuutoksen kourissa. Kuva Wikipediasta.

Ihmettelinkin muutamia viikkoja sitten, miksi en löytänyt tätä juttua suomalaisista lehdistä, vaikka Suomesta tutkimuksessa oli mukana Luonnonvarakeskus. No en ihmettele enää.

On tietysti aika selvää, että Suomen vehnäntuotantoon ilmaston mahdollisella lämpenemisellä ei voi olla juuri muuta kuin myönteistä vaikutusta, sillä meidän Etelä-Suomen vehnänviljelijämmehän tekevät työtään kasvin pohjoisilla reuna-alueilla. Siksi tuntuu oudolta, että MT:n jutussa lainattu Luonnonvarakeskuksen professori Reimund Rötter lausuu seuraavaa:

Ajoissa aloitettu ja riittävä sopeutuminen, kuten paremmin lämpöä sietävien vehnän lajikkeiden viljely, voi vähentää huomattavasti ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä.

Miten suomalaisten viljelijöiden pitäisi varautua tuhansia kilometrejä etelämpänä luontaisesti paremmin viihtyvän vehnän kärsimyksiin täällä mahdollisesti lämpenevässä ilmastossa? Jos minä johonkin koettaisin täällä varautua, se kai olisi valmistautumista sellaiseen kylmään kevääseen ja kesään, joiden aikana vilja ei ehdi kypsäksi jyväksi. Sellaisista nimittäin on vakavaa empiiristä näyttöä edellisiltä vuosisadoilta. Mutta ehkä professori Rötter on jostain eteläisemmältä alueelta kotoisin, ja Suomen maanviljelyksen historia on jäänyt lukematta? Ja ilmeisesti lähinnä mallintamalla vehnää kasvattava Rötter on jäänyt kiinni oudoista väittämistä aiemminkin.

Me tiedämme ilmaston lämmenneen muutamilla asteen kymmenyksillä sitten kylmän 1960-luvun, joka tosin minusta ei Pohjanmaan lakeuksilla maataloushommissa tuntunut ollenkaan kylmältä. Hiki siellä tuli niin kitkiessä juurikkaita kuin hevosten kanssa puuhaillessa heinäpellolla. Minä olin tuolloin sen verran nuori, että en päässyt lähellekään parhaita vehnäpeltoja sadonkorjuun aikana.

Katsotaanpa, miten vehnäsadot ovat YK:n mukaan (FAO:n statistiikan) kärsineet tutkijoiden kaikkein uhanalaisimmiksi julistamilla alueilla, Brasiliassa, Afrikassa, Etelä-Aasiassa ja Australiassa.

Ihan nopeasti en löydä noista hehtaarisatokäyristä korrelaatiota ilmaston lämpenemisen ja vähenevien vehnäsatojen puolesta. Sanoisin vehnän pikemminkin pikkuisen tykänneen lämpenemisestä. Liekö se ollut tyytyväinen myös hitusen kasvaneeseen hilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen? Kyseinen kaasuhan on kuulemma kasvien ruokaa, vaikka jotkut vihreät haluavat sen saasteeksi luokitella.


Saamme lumien sulaessa viime vuoden satotilastot, kunhan ne on ehditty laskea. Mutta joidenkin ennakkoarvioiden mukaan viime vuoden vehnäsato olisi ennätyksellinen niin maailmanlaajuisesti kuin Suomessakin. Miksihän tästä ei mainittu Maaseudun Tulevaisuuden jutussa? Olisiko sen kertominen ollut ilmastopoliittisista syistä epäkorrektia?